lauantai 14. syyskuuta 2019

Kirja-arvostelu: Klompelompe Talvilapset

Söpömpääkin söpömpiä kuvia on kirjassa Klompelompe Talvilapset
- Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland
- Gummerus 2019

                                                                                         Kirja saatu arvostelukappaleeksi


Kirjassa on oikein mainioita malleja lasten neuleiksi: pipoja, bodyja, villatakkeja ja jopa röyhelöhameita. Pintaneuleet on mielenkiintoisia ja minun onnekseni kirjoneuleita vain muutama ja nekin kohtuullisen helpon näköisiä. Minulle kun kirjoneuleet on liian haastavia. Sen sijaan rakastan erilaisia pitsineuleita.



Ainakin minulle nämä pitsineuleet näyttävät ihkauusilta ideoilta.







Kuvat on aivan syötävän suloisia näin mummoikäisen mielestä.






Olen aivan varma, että talven mittaan otan jonkun pikkuneuleen tästä kirjasta työn alle!



Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

ompelijaoppi: hihan halkio

En ole paitapuseroihminen. Kun oikein mietin asiaa, tajusin, että kaikki vaatteeni ovat joustavia, trikoisia. En tunne oloani mukavaksi, jos vaate ei jousta. Jos kuitenkin tekisin puseron joustamattomasta kankaasta, tekisin puolipitkät hihat ilman mitään kalvosimia. Käyttömukavuussyistä, mutta myös laiskuuttani.

Koulussa tietenkin tehdään sitä, mitä käsketään ja oppiakseni uutta olen sinne lähtenytkin. Niinpä mennään mukavuusalueen ulkopuolelle ja usein.

Kotitehtäväksi saimme tehdä viisikantahalkion hihan suuhun. Saimme mukaamme kirjalliset ohjeet ja kaavan. Tässä tehtävässä kulminoitui kaikki minulle vaikea.
- tarkka leikkaaminen
- silitys vaiheittain, jopa siis saumavarat
- tarkka ohjeen lukeminen
- purkaminen, kun ei noudata ohjeita







Nurjalta puolelta tuommoinen. Kun en sitten tehnyt kulmiota prikulleen, niin päätin rankaista itseäni tekemällä vielä toisen, nyt ohueeseen kankaaseen.


Nyt osaan tällaisen miesten paidan hihan halkion. Ja tämä on askel eteenpäin HUOLELLISEEN tekemiseen.

mervi

perjantai 6. syyskuuta 2019

Ompelijaoppi: huivikaulus

Olin kovin hämmästynyt, kun saimme kotitehtäväksi huivikauluksen valmistamisen. Se on rakenteeltaan hyvin haasteellinen valmistaa näin opintojen alussa. Varsinkin, kun jouduimme ihan itse ottamaan selvää, miten sen valmistamme. Oli kotitehtävä siis.



Otinpa taas esille kirjastostani auttavan opuksen. Tämä kirja vaan on kovin vanha ja ohjeessa paljon käsin huolittelua.





Koulusta saimme kaavat. Kuvittelin hahmottamista helpottavan, kun teen osat erivärisistä kankaista. Nooh...


Tämä kappale aiheutti huomattavaa päänvaivaa - voiko mitenkään tehdä taitteelta, kun langan suunnat on noin? Piti muistella koulun geometrian tunnilla opittuja "yhdensuuntaisia suoria"



Tein työn muka tarkkaan kuitenkin huomaten, ettei mun kappaleet sopineetkaan täsmällisesti. Luulen, että homma meni  vikaan siinä, että silitin kovikekankaan kovin kuumalla raudalla. Tällöin kangas kutistui. Ja kun jätin toisen puolen ilman koviketta, niin kappaleet olivat lopulta eri kokoiset. Ai että ottaa kupoliin, kun on yrittänyt kovasti ja joutuu silti myöntymään keskinkertaiseen tulokseen. Ei auta kuin ajatella, että tämä on harjoitus - ja vielä ensimmäisiä harjoituksia. Ei kai nyt vielä voi täydellisesti osata?



Vähän on kulmikkuutta mun huivissa. En kelpuuttaisi omaan - saati asiakkaan - puseroon. Lisää harjoitusta siis.

Oletko sinä tehnyt tämmöisen huivikauluksen?

Tuleva mittatilausompelija
Mervi

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Hukkaan heitettyä aikaa vai ei?

Mulla on kaksi asiaa, joiden tekemisessä tunnen ajan menevän hukkaan: autolla ajaminen ja ruoanlaitto. Nyt kuljen opintojen vuoksi Turussa kahtena iltana viikossa. Maanantaina on avustaja kanssani ja silloin matka taittuu joutuisammin, kun on seuraa, mutta tiistaina yksin ajaminen on tylsää.

Mulla on muuten uusi Citroen toukokuulta
Eilen keksin, miten saan hyödynnettyä tuon reilun tunnin matkan suuntaansa. Aloin jumppaamaan. Juu-uh, kyllä autolla ajaessa voi jumpata. Löysin vaikka miten paljon eri lihaksia vatsasta, kyljistä, selästä ja hartioista.

Kuinka moni nainen on kuullut ohjeen, että liikennevaloissa harjoitetaan alavatsan lihaksia? Supistus, rennoksi, supistus, rennoksi,....



Sen sijaan, että kyhjöttäisin selkä kyttyrällä samassa huonossa asennossa koko matkan, olen nyt liikkeessä. Ja huomasin heti, ettei perillä selkä ollutkaan tavanomaisen kipeä. Eikös se ole niin, että kun veri kiertää lihaksissa, niin ne voivat paremmin?

Olen peruslaiska ihminen ja välttelen kaikkea ruumiillista aktiviteettia. TIEDÄN kyllä, miten pienellä vaivalla voisi kuntoansa kohottaa - kotona, lähtemättä minnekään. Ja istuen vatsalihasten voimistaminen on muuten kivampaa, kuin makuulla.


Arvaan, että huomenna vatsalihakset saattavat olla hiukan hellät, niin rajua oli tuo tunnin jumppa äkkiseltään, venyttelemättä ja lämmittelemättä.

Mervi

lauantai 24. elokuuta 2019

Ristipistoja puussa

Pari postausta jo teinkin Viron reissustamme ja tässä vielä ainakin yksi lisää. Tämä taideteos Viljandissa oli niin ihastuttava, että haluan sen talteen omiin muistoihini ja ehkä sinäkin pidät siitä? Idea on niin hauska, että haluaisin omalle pihallekin jonkun vastaavan.



Teos on Hille Palm "RISTPISTE" ja täällä on kuva siitä silloin, 
kun aika ei ole  vielä alkuperäistä väritystä muuttanut.  





Sisäpuolelta puuteos oli punaiseksi maalattu ja näytti siltä, että keskellä olisi valonlähde, mutta ei se tietenkään kesän kirkkaalla ilmalla olisi miltään näyttänyt. Mutta pimeällä...


Tämä taideteos sai minut todella hyvälle mielelle! 
Onkohan muut Viljandissa vierailleet huomanneet tätä ?   
Pellavasydämen Mervi

perjantai 23. elokuuta 2019

Viron reissu 2019

Jo toista kertaa osallistuimme paikallisen Viroseuran järjestämälle matkalle. Tällä kertaa reissu suuntautui mm. Viljandiin ja Tartoon. Koko reissun kohokohta oli osallistuminen Leigon Järvimusiikkifestivaaleille, mutta puolisoni kanssa emme alunperinkään aiottu sinne lähteä. Oli se kyllä kuulemma upea kokemus.

Mieluinen löytö  virolaiselta kirpparilta, vanha laukku
Viimeksi istuminen linja-autossa oli minulle hirveää tuskaa, mutta tällä välillä olen saanut kertakaikkiaan kätevän avun, koroketyynyn. Nyt ei ollut mitään ongelmaa istumisessa. Ihan kaikille kävelyretkille en osallistunut, kun ei puutarhat minua erityisemmin kiehdo ja säästin jalkojani. Muukana matkalla oli tietysti käsityö.


Minulle kiinnostavin kohde oli Vohman kynttilätehdas, jossa parikymmentä työntekijää valmistavat sarjatyönä kynttilöitä. Pääsimme itsekin tekemään omat pikku kynttilät.





Kävimme myös keskellä metsää olevassa Pokumaassa - lastenmaailma, mutta hyvä opas sai sen kiinnostamaan myös aikuisia. Kun muut lähtivät vielä käymään metsässä, minä jäin harjoittelemaan selfien ottamista yhden pokun kanssa.












Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, vähän hassuteltiin välillä. Porukka oli kiva, tunnelma leppoisa ja rentouttava. 







Tässä kiva idea kirjakauppa-kahvilassa. Pöydässä oli upotettuna erilaisia kirja-aukeamia. Kahvit saatiin hienosti koristeltuina. Toinen kiva oivallus oli kirkossa, kun penkit oli päällystty räsymatoilla!






Mieheni pääsi vain koskettelemaan haarniskaa, mutta minäpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pukemaan ylleni sota-asun. Noh, kudottu paita jäi pukematta, se painaa 15 kg, eikä olisi varmaan mahtunutkaan ylleni. Miekkaa en jaksanut tuota ylemmäs nostaa - eivät ehkä olisi naiset pärjänneet armeijassa tuohon aikaan?






Tähän loppuun voisi  todeta, että onnistunut lomareissu koostuu pienistä asioista, kuten myös ilahduttavan pöytäkoristelun voi tehdä edullisesti, pienellä vaivalla.

Mervi