seuraa sähköpostitse

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joulu valmisteltuna

Taaaaas se pääsi yllättämään - joulustressi! Aikaa on vaan kertakaikkiaan liian vähän. Juuri kun on kesä saatu taputeltua, pitäisi joulu jo olla valmiina. Ehdoton takaraja on 1.adventtisunnuntai, jolloin kaupunki herää jouluun: on joulukadun avajaiset, vanhan ajan markkinat jne... Silloin pitää olla joulutavarat esillä ja näyteikkuna somistettuna. Niin olen itsekseni päättänyt.

Onnekseni sain lauantaille ylimääräiset tunnit avustajan kanssani laittamaan jouluisen näyteikkunan. Kyllä siitä tulikin kaunis. Kuvaaminen vaan on täysin mahdotonta.

Eilen sunnuntaina meillä oli putiikki auki. En mainostanut muuta kuin että mieheni vei ständin kadun kulmaukseen. Siinä se oli parraalla paikalla, mistä ihmiset kulkivat ohi markkinoille mennessään. Ehkäpä sen ansiota oli - ja toisekseen autoilijat parkkeerasivat autojaan tähän lähikaduille - joten meillä riitti asiakkaita.

Tänään, maanantaina, ovi on auki, mutta näyttää siltä, että ehdin tehdä jotain muutakin, kun asiakkaat on vissiiin pelästyneet kylmää ilmaa. Jospa ehtisin ommella itselleni pellavasta jouluisen essun.

Arvatkaa miltä tuntuu, kun "oma väki" ja asiakkaat arastellen kertovat minun näyttävän ränstyneeltä? Kävin otattamassa permanentin, eikä parturi ilmeisesti malttanut leikata ylikasvaneita hiuksiani ja minä taas en ole ehtinyt niitä laittaa. Pääni on siis väritön pehko ja naama yhtä väritön. Ei siis ihme, etten näytä hehkeältä. Saisikohan essulla korjattua tilannetta? Tai ehkä soitan parturille?

Tässä kuvia puodista, joka pursuaa tavaraa:


Eteisessä on askartelupöytä, josta löytyy kranssi-, kynttilä- ja himmelitarvikkeita, pellavaa monessa muodossa, kimallusta ja nauhaa....


Tavaraa on liikaa - tai tilaa liian vähän? 


Eräs asiakas tekee tyttärensä kanssa muovipilleistä  himmeleitä. Itse pidän kovasti mustasta ja omaan kotiin laitan sellaisen kattoon killumaan - ei vain jouluksi vaan pysyvästi.





Nämä helmienkelit ostin Tampereen käsityömessuilta. Nämäkin sopivat myytäväksi muulloinkin kuin jouluna. Vaaleanpunainen ja  vaaleansininen käyvät vaikka vauvalahjaksi.

Pellavasydämen Mervi

tiistai 15. marraskuuta 2016

Arkiset kuvat pilvipalvelusta

Kun ostin älypuhelimen, en älynnyt, miten siitä lähetetään kuvat blogiin. Kuljetin siis mukanani sekä älypuhelinta että tavallista kameraa, mikä tietysti oli hankalaa. Lopulta otin yhteyttä it-tukeeni (= tyttäreeni) ja kysyin neuvoa.

Nyt osaan siirtää kuvat pilvipalveluun ja sieltä ne ovat napattavissa mihin laitteeseen milloinkin tarvitsen. Paljon helpottui ihmisen elämä! Varmaan minulla on vielä paljonkin opittavaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...



Toissapäivänä minulla oli jäätävä vilu. Sängyssä makasin kolmen, neljän peiton alla ja siltikin palelin luita ja ytimiä myöten. Kudoin sukkaa kynsikkäät kädessä ja viltti polvilla. Eilen päätin, että nyt se vilu selätetään. Puin ylleni alusvaatekerraston, mitä yleensä tarvitsen vain kerran 10:ssä vuodessa. Ja se muuten auttoi. 
Eihän sitä kukaan arvaa, että se on aluspaita, kun näkyy?
Lisäksi pähkäilin, että minun pitää olla liikkeessä, jotta pysyn lämpimänä. Niinpä lähdin toteuttamaan pientä voimisteluohjelmaani.


Näin tapahtuu reisilihasten aktivoiminen. Ylös, alas, ylös, alas....



Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää; en lyö päätäni seinään, vaan seuraavaksi lämmitellään yläkroppaa. Kämmenet seinää vasten, jalat irti seinästä ja punnerrusta käsien varaan. Ai että miten makeesti koskee alleihin. Seuraavana päivänä tiesin tehneeni.


Samoja lihaksia olen rääkännyt kuntosalillakin, mutta se ei ole koskaan ollut näin tehokasta. Taas kerran totean, ettei mihinkään tarvitse LÄHTEÄ, kyllä kotonakin voi kuntoaan kohottaa. Eikä tarvitse paljon aikaa varata, nämä kaksi liikettä voi tehdä ohimennen ja vaikka useamman kerran päivässä.

Ja tulee lämmin.

Mervi




sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ja taas meitä on monta ja yksi peitto

Tällä viikolla Pellavasydämessä aloitti  uuden harjoittelujakson Tanja, joka on kotoisin Bulgariasta. Hän opettelee suomen kieltä, mutta suorittaa myös myyjän kurssia. Työssä harjoittelu kestää kolme viikkoa. Tanja varmaankin tykkää meistä, kun halusi tulla uudelleen samaan paikkaan!

Tanjalta opimme paljon uutta. Ensinnäkin hänen kotimaansa tapoja, ruokia ja käsityötapoja. Isoäiti on opettanut Tanjalla "kummallisen" tavan neuloa ja sitä sitten ihmettelemme yhdessä asiakkaiden kanssa.


Lanka kulkee niskan kautta ja erikoisella tavalla sitä kierretään myös sormen  ympärille.
Tanja on nopea oppimaan ja hänellä on hyvä muisti - ainut hyvämuistinen meistä - ja sen kyllä huomaa käytännössä. Lisäksi Tanjalta käy helposti opetella uusia työtapoja netistä ja Youtubesta. Pelkästään kuvaa katsomalla hän opetteli intialaisen peukalon ja se on muuten tosi hyvä malli.

Koska kielitaitonsa on vielä keskeneräinen, Tanja ei kovasti mieli asiakaspalveluun. Kaikkein mieluiten hän istuskelee vähän syrjässä ja kutoo tai virkkaa. Samalla hän kuuntelee intensiivisesti ja yrittää saada selvää meidän ukilaisesta murteesta, joka on lyhyttä ja nopeaa. Kuulemma noin puolet hän ymmärtää, jos me Arjan kanssa vilkkaasti keskustelemme. Tanja haluaa puhua virheetöntä kieltä, joten tahti ei ole kovin nopea. Mutta koko ajan huomaamme edistystä!

Tässä on Tanjan virkkaama kaunis vauvanpeitto. Mitoitukseltaan suunniteltu vaunuihin.


Tämä erikokoisista neliöistä virkattu peitto on Pellavasydämessä myytävänä, hinta 50 euroa.

Yhtä (siis AINAKIN yhtä) asiaa Tanja ihmettelee: "Miksi aina harmaata?" Pyysin häntä neulomaan tytölle lapaset - harmaat. Ja että VAUVALLEKIN harmaa peitto, miksi ihmeessä? Nii-ih, sanos muuta. Mutta kun se on nyt IN. Kaikki nuoret äidit haluavat vauvalleen harmaata.

Pellavasydämen Mervi

tiistai 8. marraskuuta 2016

Pientä kivaa härpäkettä

Lankojen ja puikkojen lisäksi Pellavasydämessä on myytävänä kivoja "tarvikkeita".
Pitsejä, nappeja, nauhoja, ompelutarvikepakkauksia, tupsuja,....






Ranteeseen kiinnittyvä magneettinen nuppineula.... ei se ole tyyny, vaan mikä?
 



Kaikkien näiden suloisuuksien keskellä on kiva tehdä töitä. Tänään olikin oikein touhukas päivä. Aamulla töihin saapui henkilökohtainen avustajani kolmeksi tunniksi, Arja istui ompelukoneen ääressä koko päivän ja Tanjakin saapui joukkoomme pienen tauon jälkeen harjoittelemaan suomen kieltä. Siinäkin on oma hommansa, että kaikille jakelee päivän tehtävät ja kun joukkoon lisätään vielä asiakkaita tavallista enemmän, illalla tunsi kyllä kehossaan töitä tehneensä. 

Pellavasydämen Mervi



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kaikkein hankalin vetoketjun vaihto

Olen laittanut paikallislehteen muutaman (kalliin) mainoksen korjausompelusta. Yksi avustajistani vei myös parin tavaratalon ilmoitusseinälle pikkumainoksen asiasta. Ja tietysti Pellavasydämen facebook-sivulla olen palvelua hehkuttanut. Kaikkein paras tiedottaja on kuitenkin PUSKARADIO.

Joka päivä meille tuodaan vetoketjuja vaihdettavaksi, lahkeita lyhennettäviksi, verhoja ommeltavaksi tai jotain muuta.

Kuten olen aiemminkin maininnut, vetoketjun vaihto ei ole luonnostaan mieluista hommaa, mutta se on ASENNEKYSYMYS. Taas tällä viikolla huomasin, miten paljon ajatuksillaan voi vaikuttaa asiaan. Tai noh, kyllä silläkin on merkityksensä, että ostin uudet koneet. Enää ei tarvitse pelätä, että ompelukone prakaa kesken työn.

Ensi alkuun kuvittelin, että vetoketju vaihdetaan tuosta noin vaan.... nuppineula sinne tänne ja surrrurur. Muutama kerta purkamista ja sitten annoin periksi. Ensin on HARSITTAVA. Inhoan kaikkea käsinompelua, mutta sekin on asenteesta kiinni. Nyt tiedän, että hyvät alkuvalmistelut takaavat parhaan lopputuloksen.

- vanhan vetoketjun purkaminen on erittäin työläs vaihe
- purettujen langanpätkien nyppiminen nyppii hermoja, mutta kannattaa tehdä kunnolla, sillä ne haittaavat ompelua ja lopuksi niitä on vielä vaikeampi saada irti. Kynnet on lujilla, kyllä!
- uusi vetoketju sovitetaan ylä- ja alapäähän.
- uusi ketju kiinnitetään nuppineuloilla
- uusi ketju harsitaan
- toiselle puoliskolle tehdään samoin.
- tarkistetaan, että molemmat puolet uutta vetoketjua ovat täysin samassa kohtaa. Ylä- ja alareunojen sekä saumojen niiden välissä on kohdattava
- näin toimien jälkeen ompelu onkin jo helppo nakki - ehkä.

Joskus se onnistuu näin helposti.
Oman lisänsä tuovat erilaiset lipareet vetoketjun ylä- tai alapuolella, tuulisuojat summuut. Usein ompelen ne kiinni ennen vetoketjun sovittamista.

Mutta sitten tämä kauhistuksen kanahäkki: Nepparit, jotka on kiinnitetty vetoketjun päälle.
Joskus ompelu onnistuu niin, että uudesta vetoketjusta nipsaistaan pala pois nepparin kohdalla. Aina ei sekään onnistu. Tällä viikolla eteeni tuli täysin mahdottomalta tuntuva tapaus: vetoketjun ja nepparin väliin jäi yksi tikki. Miten sen saa ommeltua?


Varauduin jo liimaushommiin, mutta yritin kuitenkin ensin koneella. Hyvin pian älysin, ettei kone pääse myöskään pituussuunnassa lähellekään neppareita.

Olisi ollut täysi mahdottomuus saada vetoketjua ommeltua päällikankaan ja vuorin väliin. Niinpä kekkasin ommella sen kaikkien ALAPUOLELLE. Ompelin siis ensin päällikankaan ja alavaran toisiinsa kiinni ja sitten ei kun yrittämään .... Ja ilokseni totesin, että kone oli kanssani saumattomassa yhteistyössä - se suostui ryömimään nepparin yli!!!!!




Hämmästystä lisäsi se, että kyseessä oli sadan euron halpiskone Lidlistä.


Huom! Tässä olen vaihtanut oikein vetoketjupaininjalankin. Yleensä en viitsi vaihtaa, vaan päästelen tavallisella paininjalalla, vain neulan asentoa muuttamalla.

Vetoketjun ompeleminen on ihan kivaa, kunhan sen oikein oivaltaa!

Pellavasydämen Mervi



lauantai 5. marraskuuta 2016

Kulmasohvaan suojapeite

Tässäpä esittelen teille yhden vaikeimmista projekteistani.

Tyttö, joka ei osaa sanoa ei
Kun asiakas tuli kysymään teenkö sohvalle suojapeitteen, kuvittelin, että  työ on ihan helppo enkä edes miettinyt otanko vastaan vai kannattaisiko ehkä kieltäytyä. Ompelutyö olikin ihan helppo, vaikka siihenkin upposi 5 tuntia. Mutta se kaikki suunnittelu - se oli epätoivoista!

Lähtötilanne
Asiakas tilasi Iskun moduli-kulmasohvalle suojapeitteen. Sohvaa ei päässyt näkemään, sillä se sijaitsi muualla päin Suomea. Tilaajalla oli mitat ja käsin piirretty kuva sohvasta eri suunnilta. Heti alkuun epäröin näitä mittoja, kun eivät jotenkin täsmänneet. Pyynnöstäni asiakas lähetti Iskusta saamansa piirroskuvan ja se vain vakuutti minut virheistä. Päädyin loppuvaiheessa soittamaan Iskun pääpaikalle ja sieltä tuoteasiantuntija Harri Kumpulainen ystävällisesti näki paljon vaivaa auttaakseen minua. Onneksi otin häneen yhteyttä, sillä alkuperäisillä tiedoilla suoja olisi ollut liian pieni. (sorry Pirkko)

Mikä sitten oli ongelma?
Kyseessä oli kulmasohva ja minä kuvittelin, että siihen kulmakohtaan tehdään samanlainen sauma kuin kassinpohjaan. Pöh. Pöh ja Pöh. Jouduin toteamaan, että minun "avaruudellinen hahmottamiseni" ei riitä käsittämään, millaisia kulmia sohvassa on. Onneksi minulla on mies, joka osaa...

Ensin tein pahvista pienoismallin:

 

Sitten otettiin pala lakanakangasta ja alettiin hahmottaa kulman rakentamista:




 Kulmaa sovitettiin laatikon reunaan:




 Kangasta oli yli 4 metriä, joten sen hallitseminen oli myös oma kommervenkkinsä. Ompelutyön tein yöllä - tapani mukaan siirsin tekemisen viime tinkaan, vaikka aikaa olisi ollut kuukausi! En muistanut/jaksanu/ehtinyt ottaa kuvia ompeluvaiheesta. Jossain kohtaa kangasta oli liian vähän, vaikka sitä sitten palasia jäikin. Reunustin koko päällisen vinonauhalla ja selkänojan taakse lisäsin palan muuta kangasta, koska se ei tule näkyville. Paikallaan pysymiseksi ompelin nauhat samaan kohtaan edessä ja takana. Ne kulkevat sohvan alapuolella ja solmitaan yhteen sohvan taka-alareunassa.

Lopputulos: Olin koko ajan epävarma, että olenko edes oikeilla jäljillä. Onko peite edes sinneppäin? Huonekaluliikkeessäkin kävimme mieheni kanssa katsomassa erilaisia kulmia ja käsinojia. Samaa sohvaa ei ollut mahdollista nähdä, täällä kun ei ole Iskun liikettä. Eikä muuten netistäkään löytynyt kuvaa. Asiakkaan hakiessa työn pyysin häntä kuvaamaan epäkohdat, että voin sitten ommella ne uudestaan.

Olin suunnattoman huojentunut, kun sain kuvat lopputuloksesta - tässä suoja on "istutettu" paikalleen. Ensin "jiiriin" ommeltu kulma, siinä on muuten 5 erikokoista "porrasta":





Tässä käsinojan luona on jotain epätarkkuutta, mutta ei haitanne käyttöä - varsinkin kun on olemassa tuollaiset puiset suojat vielä päälle.

Asiakas käski minun laittaa mitat talteen, jos hän vaikka tilaa toiset eriväriset; jouluun, pääsiäiseen, kesään, talveen.... Siinähän se. Ensimmäinen tuottaa paljon päänvaivaa, toisen osaisi jo tehdä paljon vähemmällä pähkäilemisellä.

Minä selvisin siitä!

Pellavasydämen Mervi


 

tiistai 18. lokakuuta 2016

Liikunta EI OLE terveellistä?

Niin siinä sitten kävi.

Tänään en enää kyennyt uimahalliin lähtemään. Viime viikolla vielä kävin sunnuntaina kuntosalilla, maanantaina senioreitten vesijumpassa ja lisäksi puoli tuntia omaehtoista vesijuoksua. Kolmas yritys oli torstaina: uimahallissa tunnin kuntojumppa. Sitten olinkin niin sippi, etten meinannut kävelemään päästä.

Eilen olimme veljeni luona juhlimassa isämme 80-vuotissynttäreitä ja siellä piti kävellä portaita monta (?) kerrosta. Suorastaan ylivoimaista. Illalla jouduin tekemään "kipeän päätöksen" - liikuntakertoja pitää vähentää tai vaihtoehtoisesti keventää. Päätin palata yhteen/kahteen kertaan viikossa. En pysty enempään.

Ilmeisesti liikuntakertoja on liian tiheään. Kroppani ei ehdi palautua edellisestä kerrasta, enkä siis huomaa kunnon kohoamista, kun olen koko ajan äärettömän kipeä. Pahinta on selän hermosäryn palaaminen kuvioihin. Kipu ei varsinaisesti tunnu selässä, vaan vaihtelevasti molemmat jalat särkevät - sekä lonkasta, että hermosärkynä.

Marraskuuksi tilasin avustajan kahteen liikuntakertaan: maanantaina ja torstaina vesijumppa, mutta todennäköisesti vaihtan näistäkin toisen kuntosaliksi, joka on kevyempää kuin vedessä jumppaaminen.

Kurjaa antaa periksi. Mutta mieheni muistutti minua, että joka kerta käy näin. Ensin en liiku yhtään, sitten kuvittelen itsestäni liikoja ja yritän ylivoimien ja sitten tulee lopahdus. On/off.

Mervi