seuraa sähköpostitse

lauantai 13. elokuuta 2016

Värikästä miehen jalkaan

Nykyäänhän ei saisi enää erotella "miesten" ja "naisten". Minä olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että miesten villasukat näyttää erilaiselta kuin naisten. Ja siis myös poikien ja tyttöjen värit on erilaiset. Niinpä meillä on tarjolla miehille mustia, sinisiä, ruskeita, vihreitä ja harmaita villasukkia, joissa kirkkaita värejä on ainoastaan raitoina - ja niitäkin vain hillitysti.

Aina harmittaa, kun ei voi asiakkaan toivetta toteuttaa. Sen jälkeen kun muutama asiakas on kysynyt VÄRIKKÄITÄ sukkia miehelle, olen niitä myös kutonut.

Tässä hillityn värikäs valmiiksi raidoitettu sukkalanka. Katian Socks RIFF.



Vaikka yritän tehdä aina erilaiset sukat, että olisi kaikista myymistäni langoista malli, niin tässäkin on käynyt niin, että olen kuitenkin tehdnyt kahdet sukat samasta Riffistä. Tässä on jo väriä. Liekö liikaa miehiseen makuun?



Tämä punasävyinen sukka on mielestäni jo liian kirjava. Arne ja Carlosin värittämä Regian sukkalanka on suunniteltu sukkakoolle, jossa on 48 silmukkaa. Tällöin raidat menevät kohdalleen. Minulla on 52 silmukkaa - eli 13 puikolla - ja näin esim. yhden rivin raita katkesi kesken kerroksen. Vaikka minä en tästä tykkää, varmasti löytyy joku, jolle on mieleinen.




 Kerässä on 150 grammaa ja noiden 43 kokoisten miesten sukkien lisäksi siitä tulee myös pienet sukat iskän pojulle tai tytölle. NÄissä sukissa on 11 silmukkaa puikolla ja kuviot näyttävät kyllä paremmilta kuin edellisissä sukissa, mutta huomaan että raidat on suunniteltu 12 silmukalle.


En osaa muodostaa varmaa mielipidettä noista mustista, metallipäisistä hiilikuitupuikoista. KnitPro Karbonz. Jotain kivaa niissä on kyllä, mutta ei ehkä ihan parhaat... Terävä kärki on toisaalta kiva, mutta puikko on kovin kankea, eikä jousta. Tästä aiheutuu jonkun verran "tuntumaa" niveliin. Joka tapauksessa vaihtelu virkistää. Mitäs mieltä sinä olet?

Tällainen kaaos vallitsee meidän olohuoneessa. Tässä nojatuolilla istuen luovuus lähtee laukkaamaan, eikä tavarat pysy järjestyksessä, ei sitten niin millään.


Rrrrrrakastan sukkien kutomista. Ja nyt minulla on kertakaikkiaan ihanteelliset olosuhteet siihen. Innostuksen ilmaantuessa - tai edellisten valmistuttua - käyn vaan nappaamassa putiikin puolelta mieluisen langan. Jos sukkapuikot on hukassa, voin käydä avaamassa uuden sukkapuikkopaketin.

Huomasin yhtenä iltana ollessani vähän alamaissa, että mielessä kävi ajatus "olen ansainnut ihan uudet puikot" ja sitten kävin valitsemassa kaikkein mieleisimmät. Tällä kertaa ne olivat KnitPicksin vihreän väriset koivupuikot, joissa on vahattu pinta. Ensin hiukkasen tahmeat, mutta muutaman kerroksen jälkeen jo alkaa luistaa.

Minkähän langan seuraavaksi valitsisi?

Pellavasydämen Mervi


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Surrurrur... tai sitten ei.

Onpas ollut blogihistoriani ehkä pisin tauko. Syitä on useita, kerron niistä myöhemmin. Kaikenlaista harmia on piisannut.

Kun melkein kaikki jo oli solmussa, päätti ompelukone aiheuttaa hiukkapikkasen vielä lisää ongelmia. Tilaustyö oli myöhässä ja huomeneksi sen lupasin tehdä, mutta kun vanha Singer ei tee tikkiä. Tai tekee - pelkkää hyppytikkiä. Eikä vetoketjua voi käsinkään ommella. Eikä lauantai-iltana mistään uutta konettakaan saa. Epätoivoista.

Kyllä koneita on. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Piilossa vielä kuudeskin. Ja yhtä monta poljinta ja johtoa - aikamoinen viidakko siis.


Kaksi Lidlistä ostettua halpaa konetta "kotikoneiksi"

Tätä piilossa olevaa en ole vielä kokeillutkaan.

Yleensä aina satun polkaisemaan väärää poljinta.

Se kone, jonka olen yritykselle ostanut, on jo kahden moottorinvaihdon jälkeen kaatopaikalle viety. Sen sijaan nämä vanhat hyvät palvelijat ovat vuosikymmenien jälkeen vielä käytössä. Välillä vaan haluavat lisähuomiota ja päättävät tehdä tenän. Niinkuin tuo Singer.

Kaivoin sitten esille Pfaffin, joka on huollettu ja asiantuntija kehui niin hyväksi koneeksi. En vaan osannut häntä käyttää. (En muista, mistä tämä on minulle tullut, mutta ei ole ollut minulla käytössä). Yksi aamupäivä siinä meni, kun tutkittiin porukalla puolakotelot ja langanpujottelut ja säädöt. Nyt onkin kiva surrutella tällä "uudella" koneella.

Tämän illan tehtäväksi jäi uusimman saumurin haltuunotto. Joku on sekoittanut langansäädöt kokeillessaan, mitä kaikkea saumurilla voi tehdä. Minun kireät hermoni vaan eivät tahdo kestää pikkutarkkaa säätämistä.  Krrrrrr.....

Pellavasydämen Mervi

tiistai 26. heinäkuuta 2016

yy,kaa,koo....kakskyt

Olen käynyt jo kolme kertaa kuntosalilla. Eikä tunnu missään. Onkohan se siis ihan turhaa? Noeikai. Hiki tulee ja viimeistään siinä vaiheessa kun kävelen ylämäkeä kotiin päin kertaakaan pysähtymättä, myös hengästyn. Mutta lihaksissa ei ole mitään kivistelyä.

Viime kerralla lisäsin kolmannen sarjan joka liikkeeseen, muttei siltikään tunnu missään. Totesin, että pitää saada lisää liikkeitä jaloille. Sitten sen keksin. Jo kuntosalilla kokeilin aerobicistä tuttua porrasta ja muistin, että minullahan on sellainen jossain itsellänikin.

Nyt on tuo porras - ilman lisäkorotusta - aseteltu vessaan käsienpesualtaan eteen niin, että pystyn harjoittelemaan porrasaskellusta pitämällä samalla altaasta kiinni.


Olen päättänyt itseni kanssa, että JOKA KERTA, kun pesen kädet, teen myös askellukset. Eikä vielä tunnu missään. Mitä kummaa? Noooo, pikkuhiljaa lisään kertoja, nyt teen 15-20 askellusta.

Kyllä pitäisi alkaa kunto kohisten kohoamaan. Otin strategiset mitat ja seuraan kehitystä silläkin saralla. Hauis kasvaa, vai pieneneekö allienympärys? Niin, kumpaakohan tässä nyt alkaa tapahtua, tulee ympärysmittaa esim. pohkeisiin lisää vai tapahtuuko kiinteytymistä, eli ymp.mitan pienenemistä. Toivottavasti nyt edes JOTAIN.


Mervi

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Uusi työtapa, mutta mitä siitä?

Jossain facebook-ryhmässä esiteltiin tällaisella työtavalla tehty matto. Piti heti itsekin kokeilla. En kuitenkaan innostu matosta, koska en itse voisi sellaista käyttää, joten pohdin, mitä muuta tällä tavalla voisi tehdä. Kassin ehkä? Istuinalustan?

Lähtökohta tälle pohtimiselle on se, että varastoissani on hyvin paksua matonkudetta. Niin paksua, ettei siitä voi virkata mitään. Lisäksi tarvitaan kalalankaa - tai puuvillalankaa - tai mitä tahansa muuta....

Ideana on virkata matonkuteen ympärille kiinteitä silmukoita. Kuva selittänee työtavan. Koska en suunnitellut työtä etukäteen, vaan kokeilin erilaisia versioita, tämä levisi kuin ekaluokkalaisen patalappu.


Pellavasydämen Mervi

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pellavasydän Instagramissa

Olen laittanut kuvia Instagramiin.
Voit käydä tsekkaamassa täällä: https://www.instagram.com/pellavasydan/

Mitenkäs se muuten on, jos sinulla ei ole instagram-tiliä, pääsetkö kuitenkin näkemään tuosta linkistä?  - saattaa olla tosi tyhmä kysymys, mutta silti....


Pellavasydämen Mervi

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Maksihame batiikkikankaasta

Enpä ole pitkään aikaan ommellut hametta. Lyhennellyt vaan vanhoja liian pitkiä. Mutta nytpä tein tarkoituksella pitkän, kun näyttävät maksimittaiset mekotkin olevan muodissa.

Tämä on sellainen "vartissa valmis" - ompelus. Eikä tarvittu edes saumuria. Sivusauma - siihen jätin halkion - helmapäärme ja vyötärölle kuminauhakuja. Paitsi että ompelin kyllä 4 muotolaskosta, kaksi eteen ja kaksi taakse, nämä ihan summanmutikassa. Muutoin olisi tullut liian paljon ryppyä vyötärölle. Ja kun sain valmiiksi, muistin, että ainiin. Mun hameissa pitää etuosaa lyhentää. Jotenkin se aina laskee alemmaksi kuin takaosa. Vai olikseniin, että takaosa nousee "jostain syystä".

Hauska testailla, miten ilme muttuu eriväristen puseroitten kanssa. Vaikka sanoin miehelle kuvaamisvaiheessa, että "Keskity, ota nyt kunnon kuva!" Niin aika huithapelisti se kuvia napsaisi. Yli puolet meni "roskiin". Kyllä se kukista saa hienoja otoksia, mutta....

Tottakai se tässä välissä otti kuvan ja kehui, että hyvin sopii korut rintsikoiden väriin. Mutta en voi julkaista, koska tyttärellä on lupa pitää huolta, ettei rintsikoita näy. Että jotain rajaa sentään. Huomautti jo, kun esittelin rintaliiviostokseni, vaikka kuvasin ne ihan vaan pöydän päällä.



Luulen, että tämän kanssa on kiva työskennellä putiikissa. Väljä, hengittävä, piilottaa säärikarvat. Ja mainosta myynnissä oleville batiikkikankaille, joita taitaa olla jo sen seitsemää erilaista.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kuntosalille!

Vuoden verran olen suunnitellut ja itseäni tsempannut. Nyt se vihdoin tapahtui! Kävin ensimmäisen kerran vuosien jälkeen kuntosalilla. Odotin kaikki leikkaukset ja tutkimukset ja nyt kun kaikki on todettu olevan ok, voin aloittaa kunnonkohotuksen.

Valitsin Kuntostudio Naisvoiman. Tämä siksi, että siellä on laitteet, jotka toimivat hydraulisella vastuksella. Minulle se on tärkeää, etteivät vähäiset  voimani kulu edestakaisin pomppimiseen, kun painoja säädellään.

Nimensä mukaisesti täällä käy vain naisia ja tilaa on kuulemma yleensä ruhtinaallisesti, vuoroaan ei  yleensä joudu odottelemaan. Taitaa olla muillakin saleilla jo nykypäivänä ovikortit, joilla sisään pääsee itsekseen. Käytettävissä oleva aika kun on minulla todellakin kortilla. Tai siis se aika, jolloin jaksaisin lähteä. En aamulla, enkä juurikaan työpäivän päätteeksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää viikonloppu ja todennäköisesti sunnuntai, joka onkin ainut vapaapäiväni.

Naisvoiman Laura katsoi minulle 8 laitetta, joiden kanssa aloitan. Tavoitteet laitettiin hyvin alhaisiksi, kun lähtötaso on +/- 0.
- Ensimmäinen tavoite on, että kulkisin vajaan korttelin matkan kävellen, enkä autolla.
- Toinen tavoite olisi se, että liikunnasta häviäisi vastenmielisyys.
- Kolmas tavoite liittyy veden juomiseen. Päivässä pitäisi saada kitattua 1/2 litraa - näin aluksi.

Liikkeitä teen minuutin, sen jälkeen pieni tauko ja sitten toinen minuutti samalla laitteella. Kaikissa laitteissa en kyllä jaksa tehdä kuin alle 5 temppua, kun voimat jo uupuu. Noloa, mutta suunta on siis vain ylöspäin! Kaikki tavoitteet ja käynnit kirjataan vihkoon, josta Laura seuraa kehittymistäni. Kovasti Laura koitti kannustaa useampaan päivään viikossa, yksi ei kuulemma oikein riitä. Mutta minä tiedän tasantarkkaan, että yksikin päivä viikossa tuottaa tuskaa. Katsotaan syssymmällä sitten, jos pystyisin lisäämään kahteen päivään viikossa.

Ostin 10 kerran sarjan, joka on voimassa 90 päivää ja maksoi 49 euroa.

Saatte kysellä matkan varrella, miten homma etenee, sillä tarvitsen ulkpuolisen tarkkailijan. Olen hyvä keksimään tekosyitä ja laistamaan kaikesta mahdollisesta,  mikä ei ole kivaa. Liikunta ei ole kivaa - ainakaan vielä.

Mervi