tausta

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Loppuu, ei lopu, loppuu....

Tänään on määrä olla viimeinen antibiootti-tiputus. Eilen ensiavussa maatessani ohikulki ortopedi Arsi Broberg, jota olen aiemminkin kehunut puhetaidoistaan. Hän tunnisti minut ja jäi juttelemaan.

Kuulin, että välttämättä bakteeria ei saada ollenkaan tuhottua. Jossain vaiheessa täytyy sitten päättää että se jätetään muhimaan, laitetaan uusi proteesi ja potilas syö loppuelämänsä jotain penisilliiniä esimerkiksi.

Uusi tieto oli se, että nivelen paikalla oleva "speiseri" (kirjoitetaan mahdollisesti spacer), häiritsee tulehduksen mittaamista. Näin kansankielellä ilmaistuna. Sehän levittää siellä ympäristöönsä antibioottia. Jos siitä otetaan viljelynäyte, bakteeri ei "jaksa" kasvaa, koska on ollut antibiootin vaikutuksessa. Tällöin tulos näyttäisi, että ei ole bakteerikasvua - vaikka sitä siis kuitenkin on.

Tänään osaston lääkäri on kuulumma soitellut yhteen jos toiseenkin paikkaan ja Tyksiin selvittääkseen, voidaanko antibiootti  lopettaa. Nyt kuitenkin minun täytyy mennä vielä huomenna labrakokeisiin ja sitten näyttämään, onko haava täydellisesti parantunut. Jos kaikki on ok, subklaavi poistetaan ja tiputus lopetetaan. Aaaah! Kuusi viikkoa olisi ohi...

tiistai 26. elokuuta 2014

Pimeä puoleni

Joskus kuvittelen olevani maailman napa. Että kaikki pyörii vain minun ympärilläni.

Tänään päivä alkoi tällaisella keskustelulla:

Olin tullut aamuantibiootilta ja odottelin taksia sairaalan etuoven ulkopuolella. Taksini tuli ja yritti peruuttaa eteeni (pyörätuoli nostetaan takaovesta hissillä) mutta juuri silloin siihen väliin kiilaakin Volvo. Mies nousee kuskin puolelta ja minuun iski "joku". Sanoin äijälle: "Et sitten huomannut, että tuo taksi oli tulossa tähän?" Ihan sillai hymyillen... Mies menee avaamaan peräloosteria ja sanoo kiukkuisena: "Et sitten tiedä, että maailmassa on muitakin kuin sinä?" Nostettuaan pyörätuolin esille huikkaan hänelle iloisesti (mutta arvattavasti provosoiden): "Onks sulla huono päivä?" Hän käskee mun olla hiljaa - mitä TIETENKÄÄN en tee - vaan huikkaan sille sen kyydittävälle: "Sulla on sitten häijy mies!" Nainen ei vastaa mitään, mutta se mies sanoo viimeisen sanan: "Pidä nyt suus kii!"

Loppujen lopuksi minuun  iski vielä vahingonilokin! Tuo kuski nimittäin jäi aivan jumiin sinne oven ja muiden autojen keskelle. Se joutui tekemään pikkutarkkaa "aja, peruuta, aja, peruuta" -työtä ja loppujen lopuksikin kolhaisi Volvoansa sementtipenkkiin. Noh, hän kävi nostamassa penkin pystyyn ja pääsi kuin pääsikin pois pinteestä - mutta pelti rutussa.

Toki olen häijyydestäni huolimatta myös hiukkasen ymmärtäväinen. Rouva oli niin hienosti puettu ja tukka upeasti laitettu, että olihan sen pakko päästä IHAN OVEN ETEEN, ettei hän kastuisi! Toisekseen, pyörätuolia käyttävän muijan hoitaminen on varmasti niin raskasta (vai mitä Aarre?) että kyllähän siinä jo pinna kiristyy... mervi


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Suoraan sydämeen

Olen kyllä ennenkin kertonut subklaavista eli keskuslaskimokatetrista. Mutta nyt taas. Otin kotona valmiiksi muutaman kuvan että saan täällä ensiavussa kirjoitella ajankulukseni postauksen. Kun toukokuussa edellisen kerran otettiin subklaavi pois kehostani, pyysin sen itselleni. Tässä siitä kuva:


Tuo oikean puolinen pää on noin 10 cm nahan alla. Se sijoitetaan sydämen laskimoon ja sitä kautta antibiootti leviää verenkiertoon. Tuo muu osa roikkuu sitten ulkopuolella. Tässä subklaavissa on vain yksi "häntä" mutta nykyisessä on kaksi.

ei mulla ole oikeesti tuollaista kaksois/kolmoisleukaa


Tänä iltana ensiavussa on täyttä ja ainut paikka löytyi käytävältä. Peitotkin on kaikki loppu, joten sain palelevan kroppani ylle tällaisen kertakäyttölakanan. Koska se menisi käytön jälkeen roskiin, saan sen itselleni. Mainiota kaava-ainesta!


Menipä tunti tiputusta nopeasti - tätä kirjoitellessa. Yö välissä, sitten aamulla taas laboratorion kautta aamutiputukseen. Sen jälkeen lähdenkin materiaalinhankintareissulle. Toivottavasti selviän siitä kunnialla.

Mervi

lauantai 23. elokuuta 2014

Sama kuvien kanssa

Eiliseen postaukseen liittyen kuvat tulee nyt perästä. Tässä ensin mun uudet bling-bling-popot.


Koska sadekuuro yllätti meidät kaupassa ollessamme, jäimme tietysti sadetta pitelemään. Keksin katsella myös kukkaroita. Ei nyt ihan samaa färiä, mutta melkein.


Nyt mukanani kulkeekin sitten aika paljon pinkkiä, kun aiemmin saamani tabletin kannet ja kännykkäkin ovat pinkit.


Torstain pusakka ja housut. Se - ei_enää_ ihan_valkoinen.


Ja hiekan väriset housut. Tähän takkiin kuuluneita mustia housuja jo pidinkin illalla. Ja oikeasti pidin niistä. Taidan hommata vielä toisen parin, hintakin kun oli vain 39.90 koko setiltä. Ehkä jonkun muun värisenä. Housujen kangas on sellaista pikee-tyyppistä ja niiden lahkeet on suorat. Näissä rusehtavissa on lahkeensuissa resorit ja niistä en niinkään tykkää, kun en kerran lenkkareita ikinä pidä.


Voiko olla tyhjänpäiväisempää postausta, kuin tämä. Mitä olen ostanut. Mutta jännittävämpää ei nyt ollut tähän tarjota. Toisella kertaa sitten. Hui?

Mervi

perjantai 22. elokuuta 2014

Aikani kuluksi...

...kirjoittelen täällä ensiavussa maatessani päivän kuulumisia. Iltapullo antibioottia tippuu tunnin verran suonistooni.

Aamulla jäin "aamupullon" sairaalassa saatuani kaupungille shoppailemaan. Sain avukseni sisareni. Apu olikin tarpeen sillä yllättävän paljon on kaupungin kaduilla töyssyjä, kiveyksiä ja korotuksia, joita on raskas pyörätuolilla ylittää. Käsivoimat ei riitä, jos on vähääkään ylämäkeä tai kaupassa kynnyksiä. Nyt näyttää lisäksi siltä, että olkapääni ovat pitkäaikaisesti viottuneet. Edes särkylääkkeeni eivät vie kipua pois. Kelaaminen on senkin vuoksi hankalaa.

Kävin katsomassa silmälaseja, mutta olin pettynyt valikoimaan. Kaikki olivat - ainakin siinä kaupassa - kovin tavallisia. Haluaisin jotain räväkkää, värikästä ja koristeellista. Eiks niin, että kukaan ei silloin huomaisi rypistynyttä naamaani kun kiinnittäisivät huomionsa silmälaseihin?

Urheiluliikkeestä, minä niin urheilullinen ihminen, kävin katsomassa valkoista hupparia. En ostanut hupparia, mutta jonkinlaisen collagetakin. Samaan syssyyn sain edulliseen hintaan siihen kuuluvat housut. Ostin vielä toisetkin samaa Torstai - merkkiä olevat verkkatyyppiset housut. Siis eihän tuo valkoinen mikään viisas valinta ollut, kotiin päästyäni jo huomasin sekä helman että hihojen mustuneen pyörätuolin pyöristä!

Kenkäkaupasta ostin balleriinat, vaikka edelliset ostokseni, kolmet kengät, ovat vielä niillä sijoillaan laatikoissaan ja ostoskassissa purkamatta. Ideana tässä kaikessa oli tuottaa itselleni ILOA ja PIRISTYSTÄ. Varsinaista tarvetta millekään noista ei olisi ollut. Saahan näin tehdä? Ai niin - kävinhän minä vielä ruokakaupassakin ihan yksin. Useamman kerran jouduin pyytämään apua vierailta ihmisiltä, kun haluamani tuotteet olivat liian ylhäällä.

Nytpä huomaankin, että ostoksista ottamani kuvat ovat kotona kamerassa eikä tässä tabletilla. Näytän ne siis myöhemmin... mervi

torstai 21. elokuuta 2014

Eristyksissä

Eilen illalla menin tavan mukaan ensiapuun saamaan antibioottitiputusta. Kovin olin yllättynyt, kun minut ohjattiinkin eristyshuoneeseen. "Täällä saat olla rauhassa". Heti aloin kelata, että mikä on syynä poikkeavaan toimintatapaan. Tuli mieleen että jos ovat saaneet selville, että kirjoitan blogiin ensiavunkin kuulumisista ja päättivät, etten saa kuulla enkä nähdä mitään... noeikaisentään. Ehkä vaan yksinkertaisesti muut petipaikat olivat varattuja.

Yht'äkkiä tuli mieleeni, että tästä huoneestahan on kameravalvonta hoitajien kansliaan! Olen itse nähnyt kamerakuvaa huoneesta. Arvatkaa vaan, millainen olo tuli, kun ajattelin, että joku koko ajan tarkkailee minua. Vartija ainakin seisoskelee aika usein "toimettomana" kansliassa. Olipa hämmentävää.

Tänään taas makaan täällä infuusiopoliklinikalla saamassa samaista antibioottia. Vieruskaveri kertoi olleensa Tyksissä eristyshuoneessa ja siellä oli tiedote, että huoneessa on kameravalvonta.

Käsittääkseni ihmistä ei saa kuvata, ellei asiasta tiedoteta. Tällainen osui silmiini, kun googletin "kameravalvonta" - Täällä:

Henkilötietolaista johtuen kameravalvonnan tulee olla henkilötietoa käsittelevän toiminnan kannalta asiallisesti perusteltua. Henkilötietoa kerättäessä tulee valvonnan kohteeksi joutuvalle ilmoittaa tietojen keräämisestä. Kameravalvonnasta tulee myös ilmoittaa esim. tarroilla tai kylteillä. Mikäli järjestelmä on tallentava, tulee siitä myös ilmoittaa (Tallentava videovalvonta).
Oikein hyvin ymmärrän, että tuon huoneen valvontaan tarvitaan kamera, siitä ei ole kysymys. Kokemuksena tilanne oli vaan jotenkin omituinen.

Mervi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Se toinen käsityö

Kukaan ei voi arvata tästä kuvasta, mitä olen seuraavaksi pykäämässä. Paitsi ehkä Kotona Annin kanssa -blogin Anni.


Kuten aiemmin mainitsin, olen ollut laiskana. Mieheni todennäköisesti toivookin, että olisin vaan laiskana. Nukkumisesta ei tule niin paljoa sotkua, kun mitä täällä nytkin näkyy olevan. Yhtenä yönä nimittäin keksin aloittaa tämän pikkuaskartelun.

Käykö teillä muilla niin, että esillevedetyt tavarat jää niille sijoilleen oleilemaan pitemmäksikin aikaa. Tässä pellavatilkkujen tarkastelua. Ja siihen sitten vaan päälle kertyy kaikkea muutakin. Taidan mennä taas maate...

Mervi