tiistai 20. helmikuuta 2018

Sukkia, sukkia ja vähän muutakin

Vaikka minusta usein tuntuukin, etten saa mitään aikaiseksi, niin ei se ihan totta ole. Lasketaanko nojatuolissa istuen ja telkkaria katsellen tehtyjä villasukkia? Se kun ei ole työtä, eihän? Olen neulonut lukemattomat parit villasukkia, eikä kaikista löydy kuvaa, mutta keräilen tähän aikaansaannoksiani - jos ei muuta, niin itselleni muistiin!

Vakioasiakkaani tilasi 5-vuotiaalle pojalle neuletakin. Langaksi hän valitsi pehmeän ja kutittamattoman Katian Merino Babyn harmaana. Neulepinnan ja mallin sain itse valita ja päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen malliin tuommoisella ruutuneuleella. (Ps. kuva otettu kiireellä, kun asiakas jo tuli takkia hakemaan. Kuvassa neule on pöydällä myytävien tuotteiden päällä ja hinta, joka näkyy, kuuluu ihan muuhun tuotteeseen.)



Ja sitten niitä sukkia....





Nykyään suosin ristiinvahvistettua kantapäätä. Tehdään kuin puolipatentti (neulomatta, neulotaan, neulomatta, neulotaan) mutta silmukat vaihtavan paikkaa jokaisella oikean puolen kerroksella. Seuraava kerros siis neulotaan, neulomatta, jne. Tämä soveltaen: viimeinen silmukka neulotaan aina. Tai niin minä teen.

Koska tavoitteeni on neuloa mallisukat kaikista myydyistä langoista, "joudun" enimmäkseen neulomaan pelkkaa sileää, kun ei pätkävärjätyissä kuviot ja pitsit näy. Katian Decrade Cake on siitä kiva lanka, että siinä on saman värin eri sävyjä ja näissä näkyy myös pitsineule.






Tässä puikkoina KnitPron Cubis eli nelikulmaiset. Välillä tykkään, toisinaan taas en...




Näihin sukkiin tuli nappilistakin, allaolevassa kuvassa vielä ilman virkattua listaa:















Tekstiiliteollisuuden Pallas-lanka:





Ja Redian 6-säikeinen poikkeuksellisesti yksivärinen!



Asiakas tilasi 6 pellavaista kateliinaa. Valitsin hyvin yksinkertaisen mallin. Näitä on tarkoitus käyttää sekä katelautasen päällä että alla. Virkkasin 6 kpl. Tässäpä hyvä lahjavinkki: ensimmäisenä vuonna puolet ja seuraavana toiset puolet - näin liinoja kertyy 12 ja niillä saa jo tosi näyttävän kattauksen.




Esittelen vielä oikein paksun langan Red Heart Lisa Big , jota lähdin kokeilemaan. Lopulta siitä sattui tulemaan täsmälleen neliön muotoinen ja täydellisesti tyynyn kokoinen. Lankaa kului 1 kerä. Ompelen siihen toisen puolen kankaasta. Huomaa pyöröpuikot - parin euron kiinalaiset, jotka ainakin tähän löysään työhön kelpasivat mainiosti. Näissähän kaapeli on onttoa muoviputkea.


Toinen kokeilu Katian Kiss- langasta, joka näyttää ihan silkiltä. Ilman kummempaa suunnittelua neuloin aina oikeaa niin kauan kuin yhdestä kerästä riitti ja neuloin päät yhteen. Sain hienon tuubihuivin vaikka juhla-asuun yhdistettäväksi. Pikanttina lisänä ompelin huiviin vielä pitsiympyrän.




Yhdestä kerästä tuli yksinkertainen tuubihuivi. Jos haluaa siihen kaksi kieppiä, lankaa tarvitaan enemmän. Meillä yhden kerän hinta on 4 euroa, joten siitä saa huivin tosi edullisesti.


Ensin aioin kerätä tähän KAIKKI lokakuun jälkeen tehdyt työt, mutta sitten ajattelin, ettei kukaan jaksa loppuun asti katsoa. Joten pipot jäivät toiseen päivitykseen.

Ensi kerralla mukana ARVONTA, pysy siis mukana!

Pellavasydämen Mervi








































maanantai 12. helmikuuta 2018

Täällä taas ja mitä kuuluu...

Blogihiljaisuuteni kesti neljä kuukautta. Syytä en osaa tarkalleen sanoa, mutta ainakaan ajanpuutteesta ei ole kysymys. Elämäni ja ajatukseni ovat pyörineet kirjaimellisesti "oman navan ympärillä".

Kesästä asti yritin saada painoa pudotetuksi, jotta pääsisin laihdutusleikkaukseen. Ensisijainen syy leikkaukseen oli närästysvaivan korjaaminen. En millään tahtonut saada kiloja tiputetuksi, vaikka syömäni ruokamäärät olivat pieniä. (Lihavat ihmiset aina väittävät syövänsä vähän, mutta nyt myös mieheni oli sitä mieltä) Jollain tarkastuskäynnillä oli  paino jopa noussut.

Leikkaus tehtiin joulukuun 5. päivä. Sitä seurasi ihan hirveän hankala aika. Sairaalassa jouduin "tappelemaan" kipulääkitykseni puolesta ja kotiin tultuani olin tosi kipeä useamman viikon. Erityisvaikeuksia aiheuttaa se, että tällä uudella tulitikkuaskin kokoisella mahalla ei saa syödä tulehduskipulääkkeitä ja minä kun tarvitsisin maksimiannoksen Voltarenia. Joudun siis tyytymään elämään kipujen kanssa.

Kävin joulukuussa myös Tyksin kipupoliklinikalla, jossa päädyimme Tramal-kipulääkkeen alasajoon, mikä oli tuhoontuomittu ajatuskin. Nyt minulla ei ole riittävää kivunlievitystä. Tarkoittaa sitä, että yritän selvitä taukoamattoman ja sietämättömän hermokivun kanssa. Koskaan elämäni aikana en ole kivuton ollut, mutta  nyt tuntuu, että "kamelin selkä katkeaa". Aamupäivän sinnittelen niinjanäin, mutta iltapäivän olen töissä lähes liikuntakyvytön ja kotiin päästyäni menen pitkäkseni pariksi tunniksi vain noustakseni odottamaan, että pääsen yöunille.

Arvaatte varmaan, miltä tällainen elämä tuntuu? En jaksa/pysty tekemään mitään, en käy missään, en edes harrasta mitään. Vähän aikaa istun ja kudon, mutta sekin käy hetikohta liian kivuliaaksi, kun iskiastyyppinen vaiva repii vuorotellen kumpaakin jalkaa...

Onneksi on Arja. Pellavasydämen ompelijatar. Arja on oppinut talon tavoille ja pystyy yksinkin hoitelemaan putiikkia päivän, pari. Itse en enää ompelukoneen äärellä kykene istumaan. Usein Arja joutuu hoitamaan myös asiakaspalvelun, kun en kykene liikkumaan. Putiikissa meillä menee oikein hyvin. Arjan työsopimusta jatkettiin tämän vuoden loppuun. Sana korjausompelusta on kiirinyt, ja Arjalla riittää töitä. Myös lankojen ostajat ovat löytäneet Pellavasydämen.

Ja onneksi on henkilökohtaiset avustajat, jotka huolehtivat kotitöistä ja putiikissa siivouksesta ja tavaroitten siirtelystä.

Tästä suosta on kuitenkin yritettävä nousta! Paino on pudonnut lähes 10 kiloa ja nyt on meneillään  "terapiajakso": yritän keksiä  itselleni jotain kivaa, mikä saisi mieleni virkistymään. Siitä esimerkkinä kauniit kynnet.






Olen aina hävennyt rumia kynsiäni. Suurin syy on kylläkin ollut hoidon puute. Nyt on hienot, piiiitkät rakennekynnet, mutta hiukan hankalat. Varsinkin näppäinten näpyttely...

Kävin myös parturissa ja nyt on uusi leikkaus ja väri sama kuin kynsissäkin.


Hierojalla käynti ei ollut yhtä positiivinen kokemus. Olen päätellyt, että liian kova alaselän ja pakaroitten hierominen sai hermovaurion pahenemaan. Seuraavaksi menen jalkojenhoitoon.

Paitsi että elinpiirini on kapeutunut pelkästään kotiin (kaupassakäyntikin tuottaa liikaa kipua) myös ilonaiheet on vähissä. Syöminenkään ei enää tuota nautintoa, vaan lähinnä kipua ja huonon olon. Lukeminen on jäänyt - kännykkä vie senkin ajan - blogi on jäänyt, myös toisten blogien lukeminen. Eilen aloitin kirjan lukemisen ja aion jatkaa sitä. Romaanien tai elämäkertojen lukeminen vie ajatukset pois omasta kurjuudesta ja pääsee hetkeksi erilaisiin sfääreihin.

Olen aina pitänyt itseäni pohjimmiltaan positiivisena ja iloisena ihmisenä, mutta nyt olen joutunut kokemaan alakuloa ja masennus-diagnoosin. Mutta kyllä minä täältä vielä nousen - vaikka väkisin ja sisulla!

Tästä nyt tuli tällainen valitusvirsi. Ensi kerralla näytän, mitä kaikkia käsitöitä olen tehnyt. Sitten on  vielä arvonta odottamassa...

Palaan PIAN.


Mervi



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Jättityyny: valitusta ja korjausyritys

Viime viikot ovat olleet kovin kivuliaita. Yksi mahdollinen syy voisi olla aloittamassani kolesterolilääkityksessä. Aiemmin - käytettyäni Atorvastatinia - sain kovat pohjekivut. Nyt Rosuvastatinin kanssa kipu ei ole niin selkeästi kohdennettua. Olen kyllä vakuuttunut kolesterolilääkityksen tarpeellisuudesta, mutta täytyy nyt hetken seurata tilannetta ja sitten ehkä vaihtaa toisen merkkiseen.

Selässäni oleva hermovika säteilee lähes sietämättöminä kipuaaltoina lonkkien kautta varpaisiin asti. Onneksi kipu ei ole aivan taukoamatonta, vaan asentoa vaihtamalla saan sen hetkeksi loppumaan. Autossa istuminen, liian matalalla tuolilla istuminen, ylipäätään kauan istuminen tuottavat tuskaa.

Kun olen tehnyt työpäivän putiikissa ja vaikken edes joutuisi jalkojen päällä olemaan, tunnen oloni tosi surkeaksi. Vain vaivoin saan itseni raahattua sänkyyn. Sitten alkaa jomottava kipu. Ensin olen toisella kyljelläni ja kivun tullessa lonkassa sietämättömäksi, vaihdan selälleni, jolloin sama kylki  puutuu olkapäästä varpaisiin ja tuntuu tosi kurjalta. Mutta kun olen kaksi tuntua vaihdellut asentoa, alkaa kipu hellittää.

Lääkäri ei löytänyt mitään syytä lonkan kivulle. Proteesi on hienosti paikallaan. Kun vaan silti tivasin jotain apua, hän keksi lähettää minut kipupoliklinikalle. Odotan suurin toivein joulukuun puoliväliä: toivottavasti jotain apua löytyy. Jotain muuta kuin entistä vahvemmat lääkkeet....

Kun kipu liittyy makuuasentoon, ajattelin josko tyynyistä olisi apua. Muistin, että minulla on jemmassa kauan sitten Virosta hankkimani jättityynyt. Yhteen niistä ompelija-Arja teki päällisen. Nyt testailen, onko tästä apua. Tyyny on kylläkin niin iso, ettei sen kanssa sänkyyn ketään muuta mahdukkaan!

Eräässä ketjuliikkeessä on taannoin ollut myynnissä vartalotyynyä. Nyt minullakin on sellainen.

Onko lukijoista kenelläkään kokemusta vartalotyynystä? Miten käytät sitä - lukiessa selän takana vai jalkojen alla...?



Tyyny on 90 cm x 70 cm. Päälliseksi valitsin tuollaisen flanellisen pupukankaan. Se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Kuvatessani tyynyä tajusin, että olisi pitänyt valita kangas SISUSTUKSEEN SOINTUVAKSI. Noh, noita nyt voi ommella useampiakin.

Mervi

perjantai 29. syyskuuta 2017

Lohenpunaiset sukat

Tilasin syksyksi uusia sukkalankoja, tässä yksi niistä: Katia Socks Degrade Cake. Suosin kovasti liukuvärjättyjä - valmiiksi raidoitettuja - sukkalankoja. Tämä on sen ja yksivärisen välistä. Langassa on yhden värin eri sävyjä ja tarpeeksi "lievä" raidoitus, joten siitä voi neuloa esim. pitsikuviota. Lankakauppiaana tykkään tuosta kakkukerästä, jonka saa paremmin pysymään hyllyssä. Langasta on kuusi eri väriä: tämä lohenpunainen, sininen, turkoosi, vihreä, ruskea ja punertava.


Taitaapa olla ensimmäiset sukat, jotka suostuin tekemään "eriparisin" raidoin. Tässä se ei ihan kauheasti haittaa, ehkä. Vai haittaakse?




 Kerästä tulee reilusti sukkapari. Tästä minun neulomuksestani jäi vielä lankaa, eli voi tehdä pidemmätkin varret.





 Kantapään neuloin ristiinvahvistettuna.


Tämä kuva kääntyi nurinperin, eikä väritkään nyt ihan täsmälleen luonnolliset ole....
Mukavan tuntuinen lanka, josta tulee varmasti tehtyä toiset ja ehkä kolmannetkin sukat. Seuraavaksi pitsiset!

Pellavasydämen Mervi