tausta

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Olen syyllistynyt...

...lukijoideni "kiduttamiseen". Kyllä te olette ihania - niin moni on ollut huolissaan, kun ei postauksia kuulu!

Ei, minulla ei ole mitään hätää. Päinvastoin - elämä on oikein hyvässä mallissa. Saatte siis huo'ata helpotuksesta! Leikatusta lonkasta tuli oikein hyvä, suorastaan malliesimerkki. Kävelen keppien avustuksella jo aika reippaasti, tarvittaessa yhdelläkin kepillä ja olen jopa kokeillut ilman keppejäkin! Pyörätuoli on pakattu autoon ja menossa palautukseen.

Yleensä revisioleikkaukset (= uusintaleikkaukset) ovat sitä vaikeampia, mitä useampi niitä joudutaan tekemään. Näin on ollut minunkin kohdallani. Joka kerta on ollut työläämpää ja enemmän aikaa vievää kuntoutua leikkauksesta. Paitsi nyt. Tällä kertaa tervehdyin kaikkein helpoiten ja nopeimmin olin myös jalkeilla. Olen niin tyytyväinen leikkaustulokseen.

Toki kipujakin on ollut, kun lihakset joutuvat venymään uusiin mittoihinsa. Mutta pärjään aivan normaalilla, entisellä särkylääkitykselläni. Joku hermo tai jänne tai lihas taimikälie krinnaa takareidessä ja tuntuu jossain asennossa kuin sähköisku,  mutta uskon, että jumpalla se hoituu. Päivä päivältä tunnen olevani paremmassa kunnossa. Ja kuten jo kerroinkin, saattaa olla, että pystyn kävelemään jopa ilman keppejä?

Olen on/off -ihminen. Joko kirjoitan blogia joka päivä tai sitten en ollenkaan. Miksi en ole kirjoittanut? No, kun se kamera jälleen kerran joutui hukan teille. Nyt kävin ostamassa paikallisesta valokuvausliikkeestä uuden ja pääsen taas teillekin näyttämään Pellavasydämen kuulumisia. Jotenkin tuntuu tylsältä kirjoittaa, jos ei ole ensimmäistäkään kuvaa.

Ensimmäiseksi näytän omaa päätäni. Ideana tässä on kylläkin esitellä yksi valmistuneista käsitöistä. Kauluri, joka käy miehellekin. Aikaisemmat mallit ovat olleet kovin naisellisia. Esimerkiksi tämä , jonka tein sairaalassa ollessani. Lankana molemmissa on Teeteen ihana, ylellisen tuntuinen Primavera. Tätä lankaa on tosi ihana kutoa ja tuntuu miellyttävältä ihollakin.



Kauluri on tuollainen nelikulmainen. Sitä voi pitää kahdella tavalla, kuten kuvista näkyy. Mutta muuten noista kuvista ei tekotapa näykään. Mustaa on lähes mahdotonta kuvata kunnolla. Päässäni on uudet lukulasit Kirjakauppa Infon mallistosta. Eipä näytä olevan kummoiset - ehkä vähän liian raskaat?

Tällaisesta näkökulmasta Pellavasydämen asiakkaat minut yleensä näkevät. Istun paikallani tiskin takana. Ympärilläni näköjään kaikenlaista "roinaa". Kuvan otti henk.koht.avustaja.

Lisää kuvia ja kuulumisia luvassa - ja ihan lähiaikoina.

Mervi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Satu, joka onkin ihan totta: Äidin lapaset

Pirkko oli aivan häkeltynyt, kun aloimme myydä lankoja. Uusia merkkejä ja laatuja tuli koko ajan lisää ja hän koki, ettei hallitse niitä. Enhän minäkään, mutta olin sentään tilatessani jo vähän tutustunut. Pirkko tokaisi, että "on se kumma, etten tunne lankoja, vaikka olen 6-vuotiaasta asti neulonut". Sitten hän kertoi tällaisen tarinan:

Asuimme saaressa. Olin 11-vuotias, kun äiti lähti synnyttämään nuorempaa sisartani. Oli kovat pakkaset ja äiti oli ilman lapasia. Äiti viipyi viikon sairaalassa ja sinä aikana minä kudoin hänelle lapaset. Ei sentään tarvinnut lammasta keritä, mutta kaikki muu piti tehdä: karstata villa ja kehrätä se langaksi. Kun isä lähti äitiä ja pikkusiskoa hakemaan, hänellä oli äidille viemisinä kutomani uudet lapaset!

Kuinka moni 11-vuotias tänä päivänä tietää, mistä ja miten lanka tehdään, lapasten kutomisesta puhumattakaan?

Pellavasydämen Mervi

perjantai 28. marraskuuta 2014

Jouluinen näyteikkuna ja kaktus

Tänään tuli taas uusi avustaja. Melkein joka kerta onkin eri. Kotona hän imuroi ja pyyhki pölyt. Viikonloppusiivous tehty siis. Kävimme ostamassa silityslaudan. En millään selviä kauppareissusta, enkä varsinkaan silityslaudan kuljettamisesta. Avustaja on siis erittäin tarpeellinen. Putiikissa oli tavoitteena saada näyteikkuna valmiiksi ja sen me myös teimme. Sunnuntaina on joulukadun avajaiset ja se on hyvä deadline.
Ei tämä kuva nyt mitenkään näytä sitä, mitä saimme aikaiseksi.

Joulukaktus on herättänyt ansaitsemaansa huomiota. Se on ollut - kuten aina ennenkin - kesän puskien alla. Syksyllä mieheni toi sen Koulukadulle ja nyt siirsi viileästä tuohon ikkunalle. On se upea!





Tänään olin koko päivän putiikissa, eli 6 tuntia. En enää istahtanutkaan pyörätuoliin, vaan köpöttelin keppieni kanssa. Tiedän, että jossain vaiheessa niihin taas kyllästyn, mutta tässä vaiheessa tuntuu ruhtinaalliselta.

Oli hauska episodi yhden naapurikunnan pariskunnan kanssa. Olivat oman kylänsä kaupat kierrellyt, tuloksetta. Eikä löytynyt tästäkään kaupungista puuvillalankoja. Onneksi kangaskauppias osasi neuvoa meille. Rouva oli niin onnellinen lopulta löytämistään langoista. Niistä puuttui hinta ja minä sitten köpöttelin hintaa tarkistamaan. Ovesta lähtiessään rouva huikkasi meille muille: "Teki niin hyvää hänen vähän hypätä!" Siinä oli lämmintä huumoria mukana...

Tämän illan ompelukset rajoittuivat verhon ompeluun tuohon ylläolevaan ikkunaan. Jospa sitten saisin paremmat kuvatkin otettua. Kun vaan löytyisi se kamera.

Pellavasydämen Mervi









torstai 27. marraskuuta 2014

Ah tätä riemua!

Päivä päivältä leikattu jalka  tuntuu paremmalta. Edistyy se. Toki jumppaankin, vaikka en enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin sairaalan sängyssä maaten. Nyt on niin paljon tekemistä, muka.

Enää ei pyörätuoli tahdo kiehtoa. Tunnen olevani valmis kävelemään keppien kanssa. Nyt on vaan niin, että vanhasta kodista on työtuolini viety uuteen, joten tarvitsen pyörätuolia ihan istumiseen.

Tänään tunsin olevani valmis myös - autolla ajamiseen. Sen vaan tuntee, että on tarpeeksi varma. Ihan niinkuin en olisi ollutkaan 9 kk ajamatta! Voi sitä riemua, kun totesin, että minä pystyn! Nyt ei tätä mimmiä pidättele mikään...niin paljon olen kärsinyt toisten kuljetettavana olemisesta.

Lääkärin mukaan pitäisi odottaa 2 kk autolla ajamista, mutta miksi ihmeessä? Ei tainnut olla puhe siitä, että minulla on automaattivaihde, joten en tarvitse leikattua jalkaa ajamiseen. Sama ongelma on kyyditettävänä olemisessa, eli se, että jalan nostaminen autoon on työlästä. Jalan lihakset eivät toimi vielä tarpeeksi, että sen nostaminen on tehtävä "käsipelillä". Mutta edistyy se.

Ai että minä nautin.

Mervi

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kynttilätarpeita

Tänään posti toi hirvittävän painavat paketit puotiin. Molemmissa oli yli 20 kg kynttiläntekoaineita. Toisessa parafiinia ja toisessa steariinia. Ei me kumpikaan Pirkon kanssa saatu niitä mihinkään siirrettyä. Tämä oli todellista tukkuostosta. Niistä sitten pussitetaan pienempiä määriä.

Tuli meille myös kynttilänsydäntä ja -väriä. Muutama asiakas ehti niitä jo kysyä.

Aamu oli tosi kurja. Ei tullut henk.koht. avustaja. Odottelin pari tuntia ja sitten vasta soitin. Ei ollu tulossakaan. Että se on kurja odotella. Tunniksi sain sitten tuuraajan ja hänen kanssaan kävimme kaupoilla ja postissa. Huomenna ehkä paremmalla onnella?

Ei mulla sitten muuta. Alan ommella näppipyyhkeitä.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ruokalappuja ja muistelmia

Mun kamera on taas hukassa. Luulen, että se on putiikissa. Kuvaton postaus siis. Tänään sain valmiiksi 23 ruokalappua ja 3 essua. Pienissä hetkissä piti ommella, kun lonkka kertoo, että sitä on juuri operoitu. Istuminen ei ole oikein kivaa. No onneksi lisälääkitys auttoi.

En yleensä koskaan kuuntele musiikkia. Mutta nyt ommellessa taas. En tiedä, mikä laukaisi muistelmasuonen. Olin hyvin nostalgisissa tunnelmissa ja jostain syystä muistelin vanhaa, ihanan ihanaa työpaikkaani Ähtärin verotoimistossa. Lähinnä mieleeni tulivat entiset kollegat, mitähän heille tänään kuuluu? Saattaa olla, että joku heistä lukee tätä blogia... Olisi tosi kiva lukea kommenttia, jos Anita, Riitta, Terttu tai joku muu lukee kuulumisiani. Taas kerran harmittaa, että monet tietävät minun kuulumiseni, mutta minä en. Varsin yksipuoleista tämä blogimaailma on, mutta niin se vaan on.

Ensi viikko on työteliäs, sikäli, mikäli työnteko sujuu. Viimeinen viikko ennen joulunavausta Uudessakaupungissa. Ensi viikonloppuna Vanhan ajan markkinat tulevat hyvin lähelle meidän portteja. Ainakin autot jätetään niille suunnille. Toivon, että saamme putiikista houkuttelevan näköisen. Jouluisen, valoisan. Missähän ne jouluvalot taas luuraa - aina hukassa, kun tarvittaisiin...

Tiistaina on tikkien poisto.

Toivon saavani joka päivälle tiistaista alkaen henkilökohtaisen avustajan sekä kotiin että varsinkin putiikkiin. Tavarat tippuu lattialle ja sitten en pääsekään liikkumaan. Toisaalta moni asia on vielä järjestelemättä, hukassa, joten auttavat kädet/jalat ovat tarpeen.

Yksin en yritäkään pärjätä, Pirkkoa taas tarvitaan.

Pellavasydämen Mervi



lauantai 22. marraskuuta 2014

Lauantai-illan "huumaa"

Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii, mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään heitetätä.

Typerää siirrellä tavaroita kotoa putiikkiin ja takaisin kotiin. Luulin, että olisin jo ompeluhommat siirtänyt sinne, mutta tänne niitä nyt tänään taas piti siirtää. Ompelukone ja ommeltavat ja tietysti langat. Onneksi on niin kiltti mies, että sehän siirtelee minua ja kamppeitani.

Tulin ostaneeksi tuollaisen muovikotelon puolille, joten niiden kuljettelu ja säilytys on nyt paljon mukavampaa.

Sitä paitsi nyt on työn alla niin ihanat kankaat, että näitä kyllä ihan mielikseen työstää.


Viikonlopun aikana tekisi mieleni saada valmiiksi ruokalappu poikineen. Aijai, kun näihin vielä yhdistelee erivärisiä vinonauhoja, niin johan tulee nättejä!

Pellavasydämen Mervi