tausta

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Fibromyalgia

Tämä teksti on kirjoitettu lauantai-iltana:



Kun tähän postaukseen ei liity kuvaa, valikoin vanhoista kuvista tällaisen. Vähän erinäköinen olin kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2013. Ilme on ryppyinen siksi, että aurinko paistaa silmiin, ei siis tuskasta kertova kuitenkaan. Kohta on muuten kesä, ihanaa! Vaikka ei silti, kyllä minä nautin jokaisesta päivästä myös ennen sitä.

Minulla on todettu fibromyalgia, tai ainakin vahva epäily siitä. Olin vielä työssä käydessäni Kankaanpäässä kuntoutuksessa ja siellä tutkittiin kipupisteet. Muistaakseni niitä löydettiin tarpeeksi, jotta diagnoosiksi tuli fb. Siitä asti olen itse sanonut lääkärissä käydessäni, että minulla on fb. Niin helppoa se on saada diagnoosi!

Viime aikoina olen alkanut epällä, ettei sitä (enää) olekaan. Viimeisimmän leikkauksen jälkeen olen mainiosti pärjännyt normaalillä särkylääkitykselläni - tai oikeastaan olen sitä vähentänytkin. Nykyään särkylääkitykseni on: aamuin illoin 75 mg Voltaren Retard ja samoin aamuin illoin 100 mg Tramal Retard.

Onneksi olen tällä viikolla muistanut oikein ääneen iloita hyvästä olostani. Yhtenä iltana lähdin kauppaankin silkasta liikkumisen ilosta ja vapaudesta! Onneksi sikäli, että tänään on ollut pohjanoteeraus kipujen suhteen.

Fibromyalgia-potilaan pitää muistaa liikkua, mutta myös rajoittaa rehkimistä.

Nyt en tiedä, kummasta on kysymys, kun tauti selvästi pukkaa päälle. Eilen menin suoraan putiikista teatteriharjoituksiin. Vaikka sainkin siellä etupäässä vain nauttia harjoituksista, olin kuitenkin illalla aivan väsynyt. Miehenikin ihmetteli, kun olin jo ennen kymmentä  nukkumassa.

Tänään oli putiikissa oikein hiljainen päivä ja neuloin vain sukkaa takahuoneessa. Joko tämä paikallaanoleminen tai eilinen liian pitkä työpäivä aiheutti tämän koko kropan särkemisen. Tai voihan se olla  vaan merkki tulevasta matalapaineesta. Mutta ei, näin kipeä en ole ollut pitkään aikaan.

Turun Sanomista luin joku päivä sitten artikkelin kivusta ja kivunlievityksestä. Huomioni kiinnitti tämäntyyppinen ajatus: kivun kestää paremmin, kun tietää sen olevan ohimenevää. Juuri näin se on. Minäkin sanon kyselijöille, että voin oikein hyvin. Itse tykönäni mietin, että ei se ole koko totuus. Välillä olen todella kipeäkin. Istun nojatuolissa ja vuorotellen alkaa pakaran tyköä sellainen vihlominen, että oksat pois! Mutta kun kokemuksesta tiedän, että asentoa vaihtamalla se menee vähän ajan päästä pois, en edes ota sitä mukaan laskuihin.

Näin siis tänään lauantaina, mutta onneksi huomenna saattaa taas olla mainio päivä! Ja mikä minun on ollessa, kun saatan mennä maate ja nukkua vaikka koko illan. Juuri näin kehotti mieheni tekemään, kun töistä tullessamme valitin kipua. Ei hän koskaan moiti tai kadehdi "laiskotteluani".
Mervi

lauantai 28. helmikuuta 2015

Puikkofilosofiaa

Kantikkaat puikot olenkin jo esitellyt ja kovasti niitä on Pellavasydämessä myyty. Tällä kertaa esittelen eri mittaisia bambupuikkoja. Aloitin tänään taas kerran yhdet Regian Fluormania sukat. Ne kun myydään sitä mukaa kun saan valmiiksi. Päätin kokeilla lyhyitä puikkoja. Ja kyllä. Ne toimii.

Silloin kun silmukoita on vähän puikolla, on ihan turha käyttää 20 cm pitkiä puikkoja, joiden päät on vaan koko ajan tiellä. Vähemmälläkin pärjää.


Huomasin, että neuloessa lyhyillä puikoilla ote on eri. 
Mutta enpä osaa sitä selittää, se pitää jokaisen itse kokeilla.

Tässä siis käytössä 15 cm pitkät (tai lyhyet) puikot.

Pellavasydämessä on kaikkiaan neljää eri pituutta puikkoja. lyhimmät on 10 cm, seuraavat 13 cm ja 15 cm ja sitten normi 20 cm pitkät. Noita lyhyempiä sanotaan "virheellisesti" sormikaspuikoiksi. Siis onhan ne erityisesti kätevät sormia neulottaessa, mutta että niillä voi siis varsin hyvin - sanoisinko paremmin - neuloa myös sukkia, pienempiä ainakin.

Hinnat menee niin, että 10, 13 ja 15 cm:iset maksavat 2,50 euroa ja normipituiset 3,50. Ja materiaalina näissä on bambu.


Ensin kun otin korkkaamattomat puikot, tuntui, että ne on kovin terävät. Kun en heti lähtenyt hiekkapaperia hakemaan, kärjet olikin jo jotenkin hioutuneet, eivätkä enää kaivanneetkaan hiomista. Mutta että niin siis voi tehdä. Isommat puikot onkin varsin pyöreäkärkiset, mutta minun tämänkertaisessa työssäni vain 2,5 numeroiset ja niiden päät luonnollisesti on jokseenkin terävät. Kynsiviila tai hiekkapaperi vaan avuksi. Tarvittaessa.

Nyt olen hankkimassa kokoelmaa jotain muuta materiaalia kuin bambua olevia puikkoja. Hiilikuituisista olen kuullut puhuttavat, karbonz vilahtelee myös sukankutojien kommenteissa.

Mitkä puikot sinun mielestäsi on parhaat?

Pellavasydämen Mervi

torstai 26. helmikuuta 2015

Uusi taito

Ilmoittauduin kansalaisopiston korukurssille. Tykkään koruista tosi paljon, pidän päivittäin koruja. Minulle kelpaa rihkamakorut, mieluiten isot ja näyttävät.

Kurssin käymisen tarkoituksena oli, paitsi oppia tekemään koruja, myös tutustua erilaisiin materiaaleihin. Pellavasydämessä on ollut pienen pieni valikoima korutarvikkeita, mutta nyt olisi tarkoitus sitä laajentaa. Haluaisin tietää, mitä tarvikkeita pitää välttämättä olla valikoimissa.


Tästä lähdettiin liikkeelle. Opettaja Tuija Kangas oli tuonut mukanaan paaaljon erilaisia helmiä ja muita tarvikkeita. Saimme itse valita, mitä teemme ja minkälaisista aineksista. Tässä oli minun tarjottimeni.


En ole koskaan pitänyt pikkutarkasta työskentelystä. Korujen tekeminen on juuri sitä. Jo noiden työkalujen käyttäminen vaatii osaamista ja tottumista.


Ensimmäisenä työnä tein korvikset. Olin jossain nähnyt tällaiset - pitkän ketjun päässä värittömät helmet - ja se kuva mielessäni valmistin samantyyppiset.


Toisena työnä rakentelin rannekorun. Vieressäni istuva neitonen teki itselleen samantyyppisen ja minä pääsin vähällä, kun otin mallia hänen korustaan. Tähän valitsin uros-naaras-lukon.




Tässä siis ensimmäisen illan tuotokset:


Kurssi kokoontuu vielä kahtena keskiviikkona. Ensi kerralla teemme emalikoruja. Aika mielenkiintoisen näköisiä malleja oli opettajalla. Ihan mukavaa oli päästä toteuttamaan itseään.

Mervi

maanantai 23. helmikuuta 2015

Vanhaa toistaen

Olen aloittanut ison neuletyön. Ainakin se tuntuu isolta villasukkien jälkeen. Joskus lasten ollessa pieniä neuloin paljon. Lapsille, mutta myös itselleni monta neulepuseroa. Muutamat niista ovat vieläkin tallella. Silloin ei ollut paljon rahaa (noeisitänytkäänole) ja ostin halpoja akryylilankoja. Alennuksella lankojen hinta saattoi olla 1 mk/kerä. Tämä yksilö on tainnut vähän venyä ajan saatossa. Se on mekkopituinen ja hihat olen jo lyhentänyt, kun ne vaan venyy ja venyy...


Päätin ottaa tästä mallin. Tässä malli ja uusi neule neulomuspaikan molemmin puolin...


Mallia voisi käyttää molemmin puolin - tässä ensin oikea puoli ja sitten nurja. Jostain syystä en saanut kuvaa millään oikein päin.



Langaksi valitsin Sandnes Garnin Smart-langan, joka on 100% villaa. Nyt riittää vähäksi aikaa hommia!

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Puolihuolimatonta ompelua

Olen suurpiirteinen ompelija. Ja varsinainen krypraatari, kun teen itselleni. Äkkiä vaan valmiiksi! Pitkään aikaan en olekaan itselleni ommellut. Mutta nyt taas, kun 150 cm:inen kangas riittää leveydeksi ja vähän saa kaventaakin.

Kukkamekkopäiväksi piti saada kukkamekko. Kun ei sitä heti kaapista löytynyt, kävin ostamassa kankaan. En halunnut koko mekkoa näin talvella, joten tein puolihameen. Kukkia tässäkin.



Ikinä en toiselle tekisi näin. Enkä kyllä trikoostä teekään kuin itselle. Siksakilla vaan saumat ja päärmeet. Kaula-aukkoa myöten. Hmmmm....



Jo tovin olen etsiskellyt vaaleanpunaista puseroa. Tavoitteena sellainen harmaa-roosa-yhdistelmä. Tämä vaaleanpunainen on siihen nähden vähän liian kirkas, mutta sopii tuohon kukkakankaaseen kyllä.


Näiden tekemisessä ei aikaa kulunut. Kun sain potilasvahinkokorvauksena hitusen isomman summan, ajattelin sijoittaa sen peitetikkikoneeseen. Ja mitä muuta tarvitaan trikoon ompeluun? Kokemuksia lukisin mielelläni.

Mervi

lauantai 21. helmikuuta 2015

Makuuhuoneen tapetti

Remontti uudessa kodissa edistyy rau-hal-li-seen tahtiin. Juuri nyt ei ole palkallisia työntekijöitä, vaan mieheni tekee töiden jälkeen sen, mitä ehtii ja jaksaa. Makuuhuone tuli tänään tapetoitua. Tämä tapetti on huolellisesti ja harkiten valittu ja pidän siitä edelleen.



Tämä tehostetapetti tulee vain yhdelle seinälle ja muihin tulee saman sarjan yksivärinen tapetti. Siinä on kankaanomainen struktuuri ja väri on sama kuin raidallisen tapetin vaalea kohta. Jännästi se kuitenkin muuttuu seinällä - ja joka seinällä vielä näyttää erilaiselta. Ikkunaseinällä siihen tulee sinertävä sävy. Mahdoton on saada näihin valokuviin vangittua oikeita sävyjä.


Vasemmalla on yksivärinen tapetti, mustan raidan kohdalla on seinässä kulmaus ja siitä oikealle tämä tehosteseinä.

Olin tyytyväinen tähän valintaan ja tietysti tuntui kivalta kuunnella radiosta sisustusohjelmaa, jossa kerrottiin, että yhden seinän tapetointi tehostetapetilla on edelleen trendikästä eli "tapetilla" ja että harmaa värinä on juuri nyt in. Olisinko minä kerrankin sisustuksineni in, eikä aina vaan out?

Remppa-Mervi

perjantai 20. helmikuuta 2015

Helemat paukkuu!

No ei vaiskaan - helmat mitään pauku, mutta lyhenee kylläkin. Eilen kerroin teille, että tämänpäivän kukkamekkohaastetta varten kävin ostamassa kukkakankaan. Siinä kävi sitten niin, että se kangas jäi vielä leikkaamatta, sillä löysin kuin löysinkin kukkamekon kaapistani!

Tämän mekon olen ommellut joskus vuosia, vuosia sitten. Ainakin yli 10 vuotta se on ollut kaapissani. Nyt vetäsin sen päälleni ja ihmettelin pituutta. Kaikki mekkoni ja puolihameeni ovat melkein nilkkoihin asti pitkiä.

Ette varmaankaan muista, miten neuvoitte minua lyhentämään hamettani? Silloin en ollut siihen ollenkaan valmis. Tämän postauksen kuvissa päälläni on yksi "turvamekko", jossa on ollut helppo olla. Nyttemmin sen helma on neuvojenne mukaan aikalailla lyhentynyt.

Mutta siihen kukkamekkoon.... siitäkin lähti 30 cm helmasta pois. Lyhensin samalla kaksi puolihamettakin, saan jämistä vielä kolmannen. Tämän päivän sana oli kerrospukeutuminen. Mekko on läpikuultavaa kangasta, joten laitoin alle puolihameen. Lyhyiden hihojen vuoksi puin alle pitkähihaisen paidan ja päälle vielä neulejakun. Viluloinen kun olen.

Ja sukkahousut. Ai että minä rrrrakastan mustia paksuja sukkahousuja! Kuvaajalla on vähän perspektiivi hukassa, mutta onneksi minä seison tiukasti jalat maassa....


Se uusi kukkakangas olisi ollut vähän iloisempi, mutta ehkä vähän kevväämmällä? Mervi