tausta

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Eripari sukat

Saattaa olla, että olen jo esitellyt Regian Fluormania langan, mutta en ainakaan näitä sukkia ole vielä näyttänyt. Yhdestä kerästä tulee kahdet tällaiset lapsen polvisukat.

Kerän (100g) hinta on 11 euroa. Lanka on aikas ohutta, mutta kylläpä vaan siihenkin tottuu - eikäpä lopu työ ihan heti!







Nuoriso näyttää tykkäävän näistä neonväreistä. Me, jotka olemme 80-luvulla saaneet niistä kylläksemme, emme ehkä niinkään enää välitä, vai miten on? Samoin ennen vanhaan piti saada molemmat sukat samanlaisiksi, mutta eipä enää. Nyt sukat saavat olla eriparia.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 22. elokuuta 2015

Korjausompelua




Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten  - hetkinen! - ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa - niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.

Lehteä lukiessa tulee aina turhautunut olo, huomaako mainosta tuosta nyt kukaan. Ei kai miehet ainakaan lue tuollaista mainosta jne...




Lehti tuli aamulla ja avasin putiikin oven kymmeneltä. Kolmen vartin päästä tuli ensimmäinen korjausompelu. Takin vetoketju. Samana päivänä tuli vielä muutama muukin työ. Toisesta korjausompelua tekevästä firmasta oli lähetetty asiakas minun luokseni, kun tämä ei kuulemma ehdi. Lisäksi tämä yrittäjä oli kertonut, että hän lähettääkin jatkossa kaikki uudet korjausompeluasiakkaat minulle. Tuntui kivalta.

Tässä yksi muisto vuosien takaa: Nuoren miehen uusi takki oli poltettu tupakalla


Minä korjasin sen muutamalla nauhalla. Ja asiakas oli todella tyytyväinen.

Tilanne on kuitenkin kaupungissa se, että korjausompelua kyllä tehdään, mutta aina se ei onnistu. Joku pitää kiinni periaatteesta, että pitää olla heiltä ostettu verhokangas, jotta he ompelevat. Toinen ei tee ollenkaan sisustusompelua. Minä siinä välissä sitten teen, mitä ikinä osaan. Tähän asti olen lähettänyt tyhjin toimin pois vain yhden asiakkaan, kun hän olisi halunnut korjauttaa turkkia ja se olisi pitänyt korjata halvalla, kun turkkikin oli halpa. Kerroin, että en osaa turkkia ommella, eikä minulle ole sellaisia koneitakaan. Kaikki muut tilaukset olen siis tehnyt.

Korjausompelulla saa tyytyväisiä asiakkaita. Jos rakas vaate on mennyt rikki, asiakkaasta tuntuu huojentavalta, että se saadaan vielä korjattua. Tai sitten juhliin on kiire, ja juhlamekko onkin liian pitkä, toki silloin on kiva, että määräaikaan mennessä, nopealla aikataululla joku suostuu auttamaan.

En varsinaisesti korjausompelusta hirveästi pidä, siis silloin, jos on oikein vaikea paikka. Mutta teen sitä silti. Yleensä miehet tuovat vaatteensa korjattavaksi, kun haluavat pitää mieluista vaatetta kauan. Naisethan heittävät helposti vaatteen pois, jotta saa ostaa tilalle uuden. Näinpä minä saan välillä miesasiakkaitakin palvella.

Korjausompelun hinnoittelu on ihan mahdottoman vaikeaa. Laitoin tuohon blogin oikeaan laitaan kyselyn. Ole kiltti ja mieti hetki ja vastaa kysymykseen: "Kuinka paljon olisit valmis maksamaan päällystakin vetoketjun vaihtamisesta?" Leikitään, että takissa on vuorikin ja että asiakkaalla ei ole vetoketjua mukana vaan vetoketju kuuluu korjauksen hintaan. 10 on halvin vaihtoehto ja 50 korkein. Mitä sinä olisit valmis maksamaan?

 Pellavasydämen Mervi


maanantai 17. elokuuta 2015

Konsertti

Sunnuntai-iltapäivä tuntui tavallista juhlallisemmalta, kun kävimme hengellisen kuoromusiikin konsertissa. Hymnos -kuorolaiset ovat eri paikkakunnilta tuttuja vuosien varrelta. Sellaista keski-ikäistä väkeä ja musiikki niin sydämeen käyvää. Nostalgiaa, joka sai jalankin vipattamaan.

Ajattelin, että kun on noinkin juhlallinen tilaisuus, voisin pukeutua pitkään pukuun.Tuollaisessa mekossa on se hyvä puoli, ettei sukkien puuttuminen näytä pahalta. Jalkaan sujautin ennenkäyttämättömät Rieker-kengät, jotka ostin viime kesänä. Sopivasti bling-blingiä juhlaan, mutta hyvät jalkaan.



Konsertin musiikki oli paljolti niitä kuorolauluja, joita nuorena olin laulamassa tai säestämässä. Ostin heidän levynsäkin, ja mukava oli kotona lauleskella tuttuja ihania lauluja. Mielessä kävi jopa harmistus siitä, että joudumme pianon myymään tilanpuutteen vuoksi. Nyt juurikin olisin halunnut soittaa ja laulaa...

Tähän saman postaukseen laitan kuvia toiselta sunnuntailta alkukesällä. Untamalan taidenäyttelyssä oli paljon katseltavaa. Eniten viehätti lasinen kappeli.




Tämä kesä on minulle ollut hyvin arkinen. Juurikaan en ole kotoa poistunut. Kahden viikon päästä lähdemme parin päivän Viron reissulle, mitä odottelen jo innolla. Yrittäjän on pakko lähteä pois kotoa, jos aikoo päästä lomafiilikseen.

Mervi

lauantai 15. elokuuta 2015

Pellavatyynyjä

Innostuin tyynynpäällisten tekemisestä. Romanttisista sellaisista. Tyynynpäällisten koko on 50 x 50 cm, mutta sinne mahtuu oivallisesti myös tavallinen nukkumistyyny, jonka koko on 50 x 60 cm. Alareunassa on vetoketju. Näiden hinta on 20 €/kpl.


Tähän tyynynpäälliseen käytin virkkaamani pitsiliinan pätkän. Siihen oli tullut jotain tahraa, enkä löytänyt sille paikkaakaan uudessa kodissamme, joten leikkasin tahrakohdan pois ja näin tuli tuunattu tyyny. 






Tässä toisessa tyynynpäällisessä on uudet pitsit ja ihanan ihanat napit, jotka ovat nyörillä kiinni eli ne saa pesun ajaksi pois. Varsin kauniit tyynynpäälliset minun mielestäni. Nyt kun vauhtiin pääsin, tekisin näitä eri versioina vaikka kuinka monta. Ehkä teenkin?

Pellavasydämen Mervi

perjantai 14. elokuuta 2015

Muumit tuunaten puserosta tyynylle

Asiakas pyysi siirtämään muumi-kuvan t-paidasta tyynyksi. Taustaksi valitsimme pellavanvärisen pellavakankaan. Tämäkin tilaustyö oli erittäin hyvä opetus. Tällä kertaa opin, miten ei kannata trikoota kiinnittää joustamattomalle kankaalle.

Kuva irti puserosta
  
Ensin yritin päästä helpolla. Käänsin kuvasta reunat ja ompelin tikkauksen. Noeihän se onnistunut, trikoo kulki edellä ja tikkauksesta tuli epätasainen. Ei kun purkuun! Sitten hidastin tahtia ja päätin tehdä työn oikein huolellisesti. Kiinnitin kuvan takapuolelle ensin ohuen joustavan kovikekankaan. Reunoihin silitin kovikenauhaa.



Vieläkin tuntui siltä, että kuva joustaa liikaa. Silitin vahvaa kovikekangasta - nuukana ihmisenä käytän tilkutkin hyväksi - taustapuolelle. Nyt kiinnitettävä trikoopala tuntui tarpeeksi jämäkältä.



Käänsin reunat nurjalle ja asettelin muumikuvan tyynykappaleen keskelle. Nyt oli ompelu ihan erilaista. Tikkauksesta tuli kaunis, eikä kangas venynyt eikä vanunut. Tein vielä kuvaan sopiviin paikkoihin lisätikkauksia.

Ompelin alareunaan vetoketjun ja tyynystä tuli hauska, jopa tyylikäskin, etten sanoisi. Asiakaskin näytti olevan tyytyväinen.


Tarinan opetus: Ei kannata yrittää mennä yli siitä, missä aita on matalin, sillä työ helposti moninkertaistuu. Tee alusta alkaen huolellista työtä, pääset vähemmällä ja saat olla tyytyväinen työhösi. 

Innostuin tästä tyynyompelusta niin, että tekaisin muutaman muunkin pellavaisen tyynynpäällisen. Niistä kuvia myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi 

torstai 13. elokuuta 2015

Hupsista keikkaa!

Kävelen aina jalkoihini katsoen, varovasti, hitaasti ja harkiten. Työhuoneeni lattia on erittäin sotkuinen, siellä on aina jotain ylimääräistä. Mutta osaan välttää sudenkuopat, johdot, napit ja tilkut. Aina - paitsi tänään.

Avustaja oli kanssani siivoilemassa ja samalla kun touhuttiin selitin innoissani jotain vanhaa juttua, ja hups! yhtäkkiä tajusin kepin lähtevän omille teilleen. Se osui ilmeisesti kangastilkkuun, eikä ollut mitään tehtävissä. Niin minä kaaduin pitkin pituuttani lattialle!

Onneksi oli mahalasku ja onneksi oli tilaa. Lasku oli pehmeähkö, vain hiukan polvessa tuntui. En usko, että kalliit lonkkaproteesit saivat lattiakosketusta. Ja onneksi oli tilaa se 170 cm etten lyönyt päätäni metalliseen kangastelineeseen.

Ongelma oli lähinnä ylöspääsemisessä. Siinä samassa tuli asiakaskin, mutta onneksi oli tuttu. Nuori, hento avustaja kertoi asiakkaalle: "Pieni hetki, meillä on täällä tilanne päälle, kauppias kaatui lattialle..." Noooh, tämä asiakas tuli auttamaan ja muutaman erikorkuisen jakkaran kanssa pääsin taas pystyasentoon. Avustaja oli kertomansa mukaan aika "järkyttynyt". Saattoihan se ehkä olla vaarallisen näköistä.

Pienestä se on ihmisen turvallisuuskin kiinni. Tuossa olisi voinut käydä tosi pahastikin.

Jotta ei olisi pelkkää tarinaa, lisään tähän yhden kuvan asusta, jonka tein muotinäytöstä varten. Se oli kuitenkin mallille aivan liian iso, joten jäi esittelemättä. Myynnissä on tätä ihanan ihanan pehmoista velour-kangasta sinisenä ja vaalean punaisena. Harmi, ettei kuvaan saa vangittua kankaan pehmeyttä.


Mervi

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Häät vuosi sitten

Muistatte varmaan, miten itsesäälissä ryvin vuosi sitten heinäkuussa, kun en päässytkään tyttäreni häihin. Makasin sairaalassa leikkauksessa. Eilen lähtivät tuo tytär ja hänen miehensä takaisin kotimaahansa Skotlantiin. Saimme pitää pari viikkoa heitä vieraita. Tai no, ympäri ämpäri kiersivät etelä-Suomea.

Silloin vuosi sitten monet kysyivät valokuvia häistä. En niitä silloin saanut, vasta nyt on kuvat julkaistu. Hienosti odottivat niin kauan, että me saimme ne nähdä ennen julkaisua. Jos sinua kiinnostaa yli 300 kuvaa skottihäistä sen pieniä yksityiskohtia myöten, käy facebook-sivullani. Täällä.

Sama tyttöhän tuo oli kuin 10 vuotta sitten, kun viimeksi näimme. Ja mukava poika on vävykin. Ystävällinen. Läheskään kaikkea juttua en ymmärtänyt, sen verran huonoa on englanninkielen taitoni. Toimeen tulimme kylläkin.

Tässä taidetaan vähän elätellä toiveita, että joskus vielä Suomeen muuttavat, Greg ainakin kertoi sen olevan mahdollista. Ensimmäistä kertaa elämässään kävi saunassa ja tykkäsi kyllä. Ainakin sanoi tykkäävänsä. Sen sijaan ulkohuussi - joka sekin oli uusi elämys - ei tuntunut luontevalta. Ruoka näytti kelpaavan, sitä vaan ihmettelin, että maidon sijaan aina joivat cocista.




Pieni retki tehtiin kaupungin omistamalle Lautveden saunalle, päästiin saunaan ja uimaan - kuka sitten uskalsikin - ja nautiskeltiin suomalaisesta makkarasta ja mansikkakakusta. Ja uskokaa tai älkää - nämä ovat tasan ainoat kuvat, jotka otin koko vierailun aikana! Hölmö minä.

Suunnittelin, että otetaan koko perheen kuva, kun molemmat tyttäret olivat käymässä, mutta enhän sitä muistanut tohinoissani. Noh, muistot säilyvät ilman kuviakin.

Mervi