seuraa sähköpostitse

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vauvan nuttu valmis

Lieneekö itselläni jäänyt lapsuuden nukkeleikit kesken, kun kirppareilla olevat vauvanuket kutsuu mun nimeä? Aika monta nukkea Pellavasydämessä jo on, mutta vielä ostin yhden lisää. Näille on kiva pukea myytäviä vauvan vaatteita.

Tämä nukke on ihan vastasyntyneen kokoinen. Kuvasin hänet tänään avustajan sylissä. Ja illalla paistoi aurinko niin auvoisesti, että oli pakko napsia muutama ylimääräinenkin kuva.

Nuttu on vauvalle ennemminkin mekko ja mahtuu sitten vielä vanhempanakin liivinä tai bolerona.
Langan ja tekemisen olenkin kertonut jo aiemmin.







Voin suositella tätä lankaa - tein samasta langasta, mutta pinkistä, jo mekonkin.
 
Pellavasydämen Mervi

Sittenkin käsilaukku, olkalaukku, shopperi vai mikäsennimionkaan?

Muutama vuosi sitten, kun kävelin kahden kyynärsauvan avulla, en pystynyt käyttämään käsilaukkua, kun ei kerta ollut ylimääräistä kättä sitä kantamaan. Silloin hävitin kaikki käyttökelvottomat, rumat, mutta myös kauniit laukut, joita jäin suremaan. Täällä kerroin asiasta.



Kahden kyynärsauvan avustuksella kävellessä parhain laukku on crossbody, jolloin kädet ovat vapaat.
Reppu ei tule kysymykseen, näytän sen kanssa ihan hirveen lihavalta ja toisekseen sitä on liian vaikea käyttää, kun käsissä on kepit.Crossblodyn pitää olla aika pieni, ettei ole keppien tiellä, joten sinne ei juuri muuta mahdu kuin rahat ja huulipuna.

Nyt, kun olen voinut jättää toisen kepin pois, pystyn jotain kädessäkin kantamaan. Viime viikolla näin Wiklundilla ohikulkiessani muutaman sellaisen avonaisen, pystyssä pysyvän laukun, joihin ihastuin. Harmikseni väri ei ollut mieleinen. Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja nyt olen hakemassa vastaavaa.


Suorastaan inhoan näitä kahvipusseista väännettyjä koreja. Mutta. Tässäpä joku aika sitten havaitsin sellaisen olevan aika kätevä: se pysyy itsellään pystyssä, tavarat on kerralla nähtävissä ja kun laitat tavaran takaisin laukkuun, voit vain pudottaa sen sinne ilman vetoketjujen avaamista.

Haluaisin tämän mallisen laukun. Välillä jo pohdin, että voisiko tuon ylläolevan korin pehmustaa ja päällystää nahalla. Mutta ehkä ei tule siistiä?

Mistä siis löytäisin kassin, joka pysyy pystyssä, jossa ei ole vetoketjua, ei lukkoja, ei monia taskuja -  vaan pelkistetty korin mallinen kassi lyhyillä kantohihnoilla ja olkahihnalla, joka olisi ainakin 150 cm pitkä.

Malliltaan jotain tällaista:

Olivia Korula.fi
 
Zalando

Fashion Only, www.jeans.fi


Ensin tietysti käyn kiertämässä paikalliset liikkeet ja sitten vasta - jos ei löydy - lähden tosissaan netistä etsimään. Näiden esittelemieni laukkujen hinta on n. 50 euroa, eli ihan ok. Nahkaista en haluakaan, sillä siitähän ei pääse koskaan eroon ja hinta olisi huima.

Paitsi, jos olisi nahkaompelukone. Sopiva nahkapala kyllä löytyy valikoimistani. Sitten pitäisi vielä osata ommella. Nimittäin nahkaa. Ei sentään, kyllä minä ostan valmiin.

Mervi

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Meriaiheinen näyteikkuna, ilo ja harmi

Tällä kertaa rakensimme näyteikkunan hauki-teeman ympärille. Merikaupunkiin kalastus ja kalat sopiikin mitä parhaiten. Nyt ei ollut kovin paljon aikaa stailaamiseen ja se kyllä näkyy. Joku paatti olisi sopinut tuohon rekvisiitaksi, muttei koko kaupungista sellaista löytynyt. Korttiteline näkyy takana, vaikkei somistukseen kuulukaan.





 Vihreys jatkuu myös kadun toiselle puolella kirkkopuistossa.


Ohikulkijat ovat tietysti iloisia, että näyteikkunan somistus vaihtuu tiuhaan. Toisaalta minun on aika ajoin työlästä keksiä uutta näytettävää, kun ei tavaran kierto ole mitenkään nopea. Aina ei ole mitään uutta esitettävää.

Näyteikkunaan liittyy harmillinen takaisku. Moni tuote on mennyt piloille, kun on ollut liian kauan ikkunalla auringonpaisteessa. Mutta enpä ollut käsittänyt sitä, että vaaterekki, joka ikkunan edessä oli, sai myös liika-annoksen aurinkoa. Sillä roikkuvat vaatteet ovat virttyneet toisesta olkapäästä. Se pieni 5cm pala kangasta, joka tunikasta henkarilla näkyy ikkunaan päin, on haalistunut.

Kaikki tällaiset tunikat ovat myynnissä -50%. Kaikki eivät tuota pientä virhettä edes huomaa, mutta itse en tietenkään voi myydä täydellä hinnalla tuotetta, jonka TIEDÄN sekundaksi.

Olen tilannut ikkunaan asennettuna kalvon, joka ei päästä haitallisia säteitä läpi.


Pellavasydämen Mervi

Huh, onneksi on juhannus ohi! (ja liivit)

En nauttinut tästä(kään) juhannuksesta laisinkaan. Itse valitsin jäädä yksin kotiin. Tiesin, että on kaksi vaihtoehtoa; joko innostun touhuamaan yli voimieni tai sitten lässähdän kokonaan. Ja viimeksi mainittu tapahtui. En saanut aikaiseksi yhtään mitään. Annoin itseni vaipua itsesääliin ja alakuloon. Söin, nukuin, söin ja nukuin. Kerran kävin ulkona vajaan tunnin istumassa ja virkkaamassa. Muuten nyhjötin sisällä, vaikka ulkona oli upea ilma koko pyhien ajan. Nooh, ainakin olen levännyt ja valmis kesäsesonkiin, joka yleensä putiikissani alkaa juhannuksesta.


Tuommoinen se mies olisi ollut kaiket pyhät, jos olisin pakottanut sen jäämään seurakseni. Vilkuilee aidan taakse, josko siellä olisi ruoho vihreämpää. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun MINÄ uhraudun. Annan hänen lähteä Kustaviin, kotomaisemiinsa meren äärelle, missä hän viihtyy. Vaikkei olisi mitään tekemistäkään. ENKÄ lähde hänen vaivoikseen.


Nyt, kun mies tuli kotiin, on tunnelma heti toinen. Kävin suihkussa vaihdoin yöpaidan normiasuun ja olen kuin uusi ihminen. Kokeilin ostamaani rusketusrasvaa. Hiukan päivetystä näkyy, muttei sitä nyt rusketukseksi voi sanoa. Tyytyväinen olen tuoksuun. Se hirvittävä lemu, minkä muistan nuoruuteni ruskettavissa aineissa olleen, on onneksi taaksejäänyttä aikaa.

ILOA UUSISTA LIIVEISTÄ
Vielä esittelen yhden viime viikon Turun reissun ostoksistani. Kunnon rintaliivit. Alan olla kyllästynyt niihin moniin liiveihin, jotka ovat venyneet ja vanuneet ja tekevät sen saman rinnoillekin. Eivät enää tue. Osa on kitsastunut niin, että "sylissäni" on neljät rinnat, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

Vaikka olin jo aika väsynyt tässä vaiheessa ostosreissuani, vääntäydyin kuitenkin sovituskoppiin. Ja se ensimmäinen ja ainoa sovitus meni nappiin. Koko laajassa valikoimassa ei montaa kaarituetonta liiviä ollutkaan, mutta nämä. Kokokin oli justiinsa - tai no, ehkä olisi saanut inan verran olla ympärys pienempi, mutta sitten olisi mennyt kuppikokokin uusiksi, enkä enää jaksanut.

Näissä on tarpeeksi korkea tuo keskikohta. Mittasuhdetta hahmottamaan laitoin kuvaan jotain käden ulottuvilta, eli bonuskortin. Ei pursua rinnat yli eikä ympäri ja takaakin liivit pysyvät paikoillaan. Kerrassaan mainiot. Ei mutta - olisi pitänyt ostaa heti toisetkin. Niin harvoin pääsen "kaupunkiin" ostoksille. Sitä paitsi nämä olivat edullisetkin. Olin varautunut maksamaan liiviliikkeessä jopa satasen pintaan. Ja nämä oli vain 45 euroa. Wiklundilta.




Olo tuntuu heti ryhdikkäämmältä, kun vain ajattelenkin uusia, napakoita rintaliivejä.

Mervi

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Loiki asu

Ei muuten tiedä Googlekaan tuon sanan "loiki" merkitystä. Lieneekö varsinais-suomalainen sanonta, vai onko peräti äitini itse keksimä? Meillä sitä on käytetty tarkoittamaan huonosti istuvaa, liian pitkää, tyylitöntä tai asua, jossa kantajansa on "kuin rotta tyhjässä tynnyrissä".

Lähtiessäni käymään Turussa lääkärissä halusin valita asun, jossa on helppo autoilla, helppo pukea ja riisua, eikä tarvitsisi isossa kaupungissa hävetä.

Kesäpuvustoni on vanhanaikainen, en ole ostanut yhtään uutta vaatetta. Ja miksi ostaisinkaan, kun kaappi on kuitenkin täynnä käyttökelpoista. Olen päättänyt pärjätä näillä. Luomalla uusia yhdistelmiä toivon saavani vaihtelua.

Lähtökohdaksi otin joustavat housut, tällä kertaa itse tekemäni trikoocaprit. Ne tuntuvat päällä, niinkuin ei olisikaan mitään, ovat kuin toinen iho. (Pellavasydämessä on muuten muutamat vielä myynnissä) Väriksi valikoi jokseenkin hankala ruskea. Ruskeasta minulle sopii vain tietty kylmä sävy eikä minulla juurikaan ole ruskeita vaatteita. Mitä siis yläosaksi? Löysin tunikan, jota olen pitänyt ollessani lihavimmillani.

No jos tulee kylmä, mitä takiksi? Löysin hienosti tunikan petroolin väriin sopivan pellavajakun. Olen ostanut tämän jo edelliskesänä, mutten ole vielä ollenkaan pitänyt. Jotenkin se ei nappaa, ei ole minun tyyliäni. Vähän liian boheemi valtavine taskuineen. Jakku on Gritas -malliston "eimikäänhalpis" jakku, jonka sain ostaa huimalla alennuksella.

Ennen lähtöäni en kovin tarkkaan analysoinut tätä kokonaisuutta, mutta  kotiin palattuani pyysin mieheni valokuvaamaan. Hassua, miten kuvasta näkee paremmin kuin peilistä. Oletteko huomanneet samaa?



No niin, näettekö kuvasta, mitä tarkoittaa sana loiki? Tämä tunika on liian pitkä, legginssit alla samoin liian pitkät. Menisiköhän tämä mekkona? Vai lyhentäisinkö helmaa samalla kun kavennan? Tässä taisi käydä niin, että olen tottunut näkemään tämän tunikan lihavan itseni päällä ja nyt tämä näyttää aivan liian suurelta.


Tässä asussa on kuitenkin yksi aivan ihana elementti - nuo Riekerin sandaalit. Että niissä on mukava kävellä. Olen ostanut nämä muutama kesä sitten, kun istuin pyörätuolissa, enkä siis päässyt kokeilemaan, miten sopivat kävelyyn. Viime kesänä pidin kerran, joten nyt minulla on lähes uudet popot täksi kesäksi. Tuo kuminauha joustaa ja pitää kengän varman tuntuisesti jalassa. Melkein liian paljon tässä on blingblingiä, mutta kestän sen kyllä. Oikeastaan voisin ostaa toiset samanmalliset, mutta eri väriset. On ne niin hyvät kengät, eikä ole kalliitkaan.

ps. En hallitse kuvankäsittelyä, että voisin muokata jalan ihoa. Siispä näytän sen ihan aitona, kamalana...

Mitäs sinä pidät tästä asustani?  Saa arvostella.

    Mervi

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Näillä laitetaan vanhan naama kuntoon

Eilen jo kerroin Turun reissusta. Koska meillä täällä maalla (tainoh, pikkukaupungissa) ei ole ainuttakaan kemikalioliikettä - vain Tokmanni ja marketit - on tärkeämmät ostokset tehtävä joko netissä tai osutettava Turun lääkärikäynteihin. Netistä en suurin surminkaan meikkejä ostaisi, sillä tarvitsen tapahtumaan asiantuntijan ohjeita. Ehkä sitten, jos tasan tietäisin, mitä tahdon?

Ryppyvoiteeksi valitsin tällä kertaa Cliquen tuotteen. Aikaisemmin olen käyttänyt Biothermin vastaavaa ja sitten Lorealin tuotteita. Jotenkin on jäänyt sellainen olo, ettei noilla kalliimmillakaan olisi yhtään mitään tulosta saavutettu. Kosmetologi kuitenkin kysyi ikääni ja ihmetteli, että ihoni on hyvässä kunnossa, eikä kuulemma vastaa (korkeaa) ikääni. Muutaman vuoden päästä täytän jo 60 -  apua. Ensimmäisen kerran sen kirjoitan ääneen ja sehän tuntuu hirveältä!




Olisin toivonut hyvän tuoksuista voidetta, sillä se on minulle osa nautintoa, kuten kaunis purkki myös. Tuoksuihin kuitenkin liittyy allergiariskit ja tämä sarja pyrkii tekemään mahdollisimman hellävaraisia tuotteita, joten se on myös tuoksuton. Tästä voiteesta taitaa puuttua myös väriaineet, sen verran kummallisen näköistä se on...

Kulmakynän olin myös päättänyt ostaa, koska kaikki kotona olevat näyttävät väärän värisiltä. Ja kyllä, olenkin ollut hakoteillä. Nyt valittiin harmahtavan ruskea ja se näyttääkin luonnolliselta. Hiuksissani on ihan oma väri, joten oikean kulmavärin valinta oli sikäli luontevaa. Tämä kynä on helppokäyttöinen, väri on kierrettävän hylsyn sisällä. Näin ollen sitä ei tarvitse teroittaa. Toisessa päässä on harja, jolla oikoa harottavat, harvat karvat.





Sitten tullaankin jo heräteostokseen. Kun kävimme tavallisen arkipäiväisen meikin ainekset läpi, minulle suositeltiin hitunen poskipunaa. Totta, ilmeeni on nykyisin kovin harmaa ja ankea. Tämä heleä sävy miellytti minuakin kovin.


Ja seuraavaa tuotetta en todellakaan kuvitellut ostavani. Valokynä. Mutta sekin tulee tarpeeseen, kun vanhemmiten on juonteet suun ja silmien ympärillä alkaneet uhkaavasti syvetä. Niitä sitten yritän loiventaa tällä.



Näiden impulssiostosten lisäksi olin jo alkujaan päättänyt ostaa - mutta meinasin tässä unohtaa - itseruskettavan aurinkovoiteen. Tämä on kylläkin sävyttävä päivävoide. Kovasti varmistelin, että eihän tämä sitten lähde pesun yhteydessä pois ja näin minulle ainakin vakuuteltiin.





Aikaisempina kesinä olen ollut kovin innokas ottamaan aurinkoa. Ei sen vuoksi, että nauttisin auringosta, vaan ihan silkasta ruskean ihon toiveesta. Ruskea läski kun on mielestäni kauniinpaa kuin valkoinen läski. Yrittäjävuosinani kesäisin varsinkaan ei ole ollut aikaa makoilla. Ja nyttemmin olen selittänyt itselleni, ettei auringossa kannatakaan makoilla. Se melanooma pelottaa. Toisaalta olen joskus monia vuosia sitten yrittänyt ruskettaa - erityisesti sääriä, jotka eivät rusketu - purkkivärillä. Silloin niissä vaan oli niin ällöttävä haju, eikä saavutettu värikään ollut kovin luonnollinen, joten en ole viime vuosina niitä edes kokeillut. Nyt on kuulemma tuotteet kehittyneet. Saapa nähdä olenko porkkanajalka tätä käytettyäni.

Nytkin aurinko paistaa ulkona ja on juhannus, mutta minä täällä sisällä haahuilen yöpaidassa. Jotta ei hirveästi seuraavan sadekuuron aikana harmittaisi, taidan sentään mennä vähäksi aikaa istumaan aurinkoon kera virkkauksen. Mutta ensin käyn keittämässä kupin kahvia ja syön viimeisen mansikkaviinerin.

Mervi

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hyvin hoidettu palaute ja kohotetut kulmat

Palautteen antaminen on minulle tavanomaista. Kiitän ja kehun, mutta puutun myös epäkohtiin. Taannoisella Turun reissulla tuli vähän sanomista Wiklundin kosmetiikkaosaston palvelusta. Lähetin sinne sähköpostia ja palautteeni otettiin mallikkaasti vastaan.

Minulle kerrottiin, että mainitsemani epäkohta käsitellään koulutusmielessä henkilökunnan palaverissa ja lisäksi minulle luvattiin seuraavalla käynnillä privaattipalvelua. Tämä toteutui eilen. Sovimme etukäteen käyntini ajankohdan ja myyjä siis tiesi odottaa minua.

Kysyin mahdollisuutta saada samalla meikkausneuvontaa ja sitä myös sain. Myyjällä ei ollut mitään kiirettä, hän sanoi, että minulle on varattu niin paljon aikaa kuin vaan haluan. En ole tottunut meikkaaja, olen yksinkertaisesti liian laiska siihen. Varsinkin meikkien poistaminen tuntuu liian työläältä. Vanheneva naama näyttää kuitenkin aika ankealta ja nyttemmin olen harjoitellut kulmien piirtämistä. (Nyt ymmärrän edesmennyttä äitiäni, jonka en koskaan nähnyt meikkaavan, mutta vanhoilla päivillään hänellä oli piilossa kulmakynä)

Minulle valittu myyjä oli ammattitaitoinen kosmetologi ja varmoin ottein hän ensin muotoili kulmani ja sitten näytti, miten oikeaoppisesti puuttuvat kulmakarvat piirretään. Aika hakoteille olinkin hyvää vauhtia menossa, ei ihme, että tytär joskus huomautti kulmistani. Myyjä etsi huolellisesti minulle sopivan värin ja ostin sen myös itselleni.



Tässä ei siis ollut kyseessä  minkään loisteliaan meikin teko, vaan tavallinen arkinen "kulmien kohotus". Innostuin sitten ostamaan meikkejä enemmän, mitä olin suunnitellut, mutta niistä kerronkin omana postauksenaan. Kerrankin minulla on meikkipostaus!

Minua "hyviteltiin" myös tuotepakkauksella.








Enpä vielä ole ehtinyt näitä kokeilemaan, paitsi tuoksua - se onkin oikein mieleinen minulle! Nuo kultahippuset on kyllä mielenkiintoisen näköinen tuote, mihinkähän sitä laitetaan ja auttaako se, se jää tutkittavaksi.

Vielä päälle päätteeksi minulle tarjottiin kaksi kahvilippua. Ja minä käytin molemmat kerralla.



Valitsin sitten kaikkein parasta, mitä saatoin kuvitella. Mutta, mutta. Kaksi kertaa sain kahvin kaadettua pitkin tarjotinta. Onneksi ehdin ottaa kuvan ennen töppäyksiäni. Ensimmäisellä kerralla tarjoilija siivosi jälkeni, mutta toisella kertaa en enää kehdannut... vaan söin sitten kahvilla kostutettua lohipiirakkaa.



Olipa mukava hemmotteluhetki. Myyjäkin huoahti helpotuksesta. Mitä lie hänelle peloteltu? "Sieltä tulee vanha rouva, jolla oli palvelusta huomauttamista".  Lopuksi hän kuitenkin totesi, että "tämähän meni mukavasti". No niin meni. Nyt vaan harjoittelemaan ostamillani tuotteilla tavallista arkista kasvojen kohotusta.

Näin se menee, kun asiakaspalaute hoidetaan mallikkaasti. Asiakas tulee uudelleen ja ostaa enemmän kuin ensin kuvittelikaan.

Mervi