seuraa sähköpostitse

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Mainio ompelijan apuväline

Jossain kevään käsityölehdessä esiteltiin kätevä apuväline ja minä sitä heti tilaamaan. Vähän aikaa kuitenkin kului, kunnes tuli eteen sopiva tilanne sen kokeilemiseen.

Kangasklipsi.

Aina ei  voi käyttää nuppineuloja materiaalin vuoksi: nahkaa tai pahvia ommellessa. Joskus on myös työhaalareissa tai ulkoilutakeissa niin vahvat kankaat tai käsittelyt, ettei neulasta ole apua.

Meillä on työt juuri nyt niin hyvässä mallissa, että saatoimme ottaa esille pari vuotta sitten kesken jääneet lippahuivit. Olen aikoinaan ostanut yli 20 metrin rullan PESTÄVÄÄ PAHVIA, joten sitä riittää. Ja onhan se hyvä juurikin lippoihin käytettäväksi. Tikkaamme lippakankaan pahviin kiinni ja siinä ei todellakaan voi nuppineuloja käyttää...




  

Klipsejä on kolmea kokoa, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Pienempiä on sekä kapeaa että leveää ja sitten on tuollainen pidemmän mallinen.

Olen varma, että meillä löytyy näille paljon käyttöä. Vetoketjun vaihtamisesta alkaen. Tuossa pakkauksessa näköjään sanotaan, että sopivat myös tilkkutöihin.

Pellavasydämessä on molempia myynnissä, sekä noita klipsejä että vesipestävää pahvia.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Hihat

Olen jo vuodesta 2010 saakka ommellut pellavatunikoita myyntiin. Alunperin ne olivat kylläkin liivihameita, sillä helma oli mekkomittainen. Sittemmin helma on lyhentynyt tunikamittaiseksi. Aina joskus joku kysyy hihallista mekkoa tai jakkua. Samoin on kysytty edestä auki olevaa. En ole sellaisia kuitenkaan mallistoon ottanut, koska hihallisen vaatteen "istuminen" erilaisten vartaloiden ylle on huomattavasti epätodennäköisempää kuin hihattoman. Tunikaan olen onnistunut muokkaamaan sellaisen kaavan, että se istuu lähes naiselle kuin naiselle, oli peppua ja rinnusta enemmän tai vähemmän.

Nyt kuitenkin vakioasiakkaamme, joka oli jo teettänyt meillä haaremihousut, pyysi ompelemaan niiden kaveriksi hihallisen jakun. Malliksi hän toi oman jakkunsa. Kuvittelimme homman olevan iisi, kun kerran mallin mukaan saisimme leikata. Mutta ei.

Ensimmäisestä koeversiosta tuli liian iso. Päätimme, ettemme lähde sitä pienentämään, vaan teemme uuden. Nooooh, siitä toisesta tuli liian ahdas hihojen osalta. Ei auttanut kuin suunnitella kolmas versio, joka sitten olikin ihan nappisuoritus. Olimme lopulta ihan tyytyväisiä itsemme, kun osasimme ilman kaavaa tehdä kädenteihin lisää väljyyttä ja silti istuvat hihat.

Nyt meillä on siis myynnissä kaksi hihallista jakkua, jotka varmasti käyvät kaupaksi, kunhan oikean kokoinen asiakas osuu kohdalle.

Tässä ensin kuva asiakkaan valmiista kokonaisuudesta haaremihousuineen:


Tämä asu taatusti kääntää päitä, on se sen verran upea ilmestys. Nuo asusteet kun on vielä pisteenä i:n päälle - juuri samoja värejä ja riittävät kookkaat.

Tässä kuvat harjoituskappaleesta Arjan päällä kuvattuna. Tämä jakku on aika leveähelmainen, en vaan saanut kuvaan vangittua takakappaleen 50-luvun tyyliä.



Nämä batiikkikankaat ovat olleet menestys. Hellekeleillä mitä parhain. Muutaman tunikan olen lähettänyt postissa ja yksi tunika painaa pakkausmateriaaleineen alle 200 gr.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Laihdutusleikkaus

Paljon olisi kerrottavaa, mutta jotenkin en vaan ole saanut toimeksi. Nyt sentään päivitin yhden blogini - laihdutusleikkaus - ajan tasalle. Voit käydä kurkkaamassa täältä: http://leikkauksellalaihaksi.blogspot.fi/2017/06/tilannekatsaus.html

Mervi

maanantai 15. toukokuuta 2017

Palveleva erikoisliike

Olen pitänyt putiikkia kohta 10 vuotta. Vasta nyt alan arvostaa omaa ammattitaitoani. Ensialkuun (Eikun se kirjoitetaankin ensi alkuun) en millään olisi kehdannut kehua itse valmistamiani tuotteita, mutta paljolla harjoittelulla se alkaa jo sujua.

Kun samassa kaupungissa oleva liike alkoi kilpailla kanssani lankojen myynnillä, oli minun mietittävä, miten voittaa kilpailu. Hinnalla? Laadulla? Valikoimalla? Valikoimilla juu, meillä on oikeasti laajasti monenlaisia lankoja myynnissä.

Mutta se, mitä tuolla toisella myyjällä ei ole, on AMMATTITAITO lankojen käyttöön.

Jos minä ottaisinn putiikkiini liikevaihdon kasvattamiseksi vaikkapa kenkiä myyntiin, olisi se aika työläs urakka. Pitäisi opetella lestit, materiaalit, mallit jamitäkaikkea... Ei, myyn vain sitä, mitä osaan. Niinkuin nyt lankoja. Ja puikkoja ja koukkuja. Ja tekstiilejä, jotka olemme itse valmistaneet.

Sain tästä parhaan kiitoksen yhdeltä asiakkaalta. Edellisellä käynnillään hän pyysi neuvoja mekon korjausasiaan. Aikoi tehdä sen itse, vaikka olisimme mekin sen korjanneet. Toisekseen hän kyseli helppoa mallia ja lankaa huiviin.

Asiakkaalla oli oma suunnitelmansa mekon korjaukseen. Annoin hänelle kuitenkin aivan toisen neuvon. Myöhemmin hän tuli kiittämään, sillä neuvo oli hänelle arvokas: säästi suurelta työltä ja lopputulos oli toivottu.

Sain kiitosta myös neuvomastani ohjeesta (Drops, se on hyvä paikka!) ja sen hyväksi havaitsemastani muunnoksesta. Arvioin myös langan kulutuksen oikein - asiakas tuli siis ostamaan lisää lankaa. Tuossa asiakastilanteessa vaan kaikki "sattui" osumaan kohdalleen. Ja mikä kivointa minun kannaltani, asiakas myös toi sen ilmi.

Miten näin ideaali tilanne saavutetaan? Mielestäni tässä auttaa vain omakohtainen kokemus. Jos olet itse kokeillut langat, osaat itse lukea ohjeita ja olet itse neulonut, virkannut tai muuten valmistanut töitä, osaat neuvoa toistakin. Koulussa oppimisella on oma merkityksensä, mutta se ei koskaan korvaa kokemusta. Vai mitä?

Jotta ei olisi pelkkää tekstiä tämä postaus, lisään kuvasarjan Tanjan tekemästä pääsiäismunasta. Tanja on kotoisin Bulgariasta ja on meillä työharjoittelussa. Pienen pienillä helmillä hän on munan koristellut. En osaisi. Eikä kestäisi hermot.... Eihän kenenkään tarvitse KAIKKEA osata.

Huomaathan, miten hyvin osaan jo itseäni kehua. Kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen.





Pellavasydämen Mervi

lauantai 13. toukokuuta 2017

Mennäkö vai eikö mennä..... kukkamessuille?

Näinä päivinä on taas impulsiivinen Mervi nostanut päätään.
Vuonna 2011 järjestettiin Uudessakaupungissa ensimmäiset kukkamessut, jotka onnistuivat mainiosti. Pellavasydänkin oli mukana, mutta se oli täysi floppi. Kuten tuossa kirjoituksessakin mainitsen, päätin silloin, etten koskaan enää lähde mukaan. Kunnes nyt taas.

Pitkin kevättä herättelin putiikissa ajatusta, että jos kuitenkin menisimme myymään farmi-kankaisia tuotteita. Välillä Arja aina kyselee, että mennäänkö... ja minä jahkaan sitä ja tätä. Joskus mennään ja sitten taas ei. Varsinkin kun farmikankaasta tehdyt puserot lähetettiin Sarka-museoon myytäviksi.

Eilen päätin tehdä asialle jotain. Soitin järjestäjälle. Niin, kukkamessut onkin nyt jo muutaman vuoden laajentuneet mini-farmimessuiksi. Kyselin viimehetken paikkoja (viikko enää aikaa tapahtumaan) ja sieltä löytyisikin meille paikka. Nyt tässä ollaan "jännän äärellä" että saanko tarpeeksi apuvoimia myyntiin ja roudaamiseen, kun molemmissa täytyy olla täysmiehitys - sekä putiikissa että siellä messuilla. Ja messut kestävät kaksi päivää, sekä lauantain että sunnuntain.

Kyllä tuo minun mieheni on kiltti - ei sunkaan liene LIIAN kiltti? Hän kun otti vastaan uhoamiseni silloin 2011 ettei "enää koskaan", nyt loihe lausumaan, että "jos sää nyt haluat, niin sitten menet". Tietäen, että hänkin joutuu töihin, mm. teltan metsästykseen ja pystytykseen. Paikka on 4 x 4 metriä, joten siinä täytyy olla kunnollinen myyntikatos tai -teltta.

Olemme tämän viikon valmistaneet tosi hienoja tuotteita kesäsesonkia ajatellen. Kaikki nuo sopivat myös kukkam...farmimessuille myyntiin ja niistä saa uskoakseni tosi tyylikkäänkin myyntiesittelyn. Harmaata-valkoinen-musta höystettynä kevään vihreällä...

Meillä on Uusikaupunki-teemalla keittiöpyyhkeitä, essuja, patalappuja, kasseja ja tyynynpäällisiä. Vohvelikankaisia kylpy- ja pikkupyyhkeitä tyylikkäänä harmaana. Kernikankaisia puutarhaessuja ja samanlaisella kuosilla lapsille askartelu/leipomisessuja ja ruokalappuja.


Kerniessua on sekä lasten kokoa, että aikuisille isoilla taskuilla:

Puuvillapyyhkeitä valmiissa lahjapakkauksessa:





Essuja kukkakankaasta ja omalla painatuksella, taskuilla ja ilman.





Lähtekääpä kaikki ensi viikonloppuna käymään Uudessakaupungissa! Me sitten joko olemme tai emme mukana Farmimessuilla. Tulkaa morjestamaan!

Pellavasydämen Merv
Ps. Iltapäivällä ilmoittauduin.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Slipari, slipoveri, liivi...

Asiakas tilasi neuleliivin. Itse nimitän tällaista hihatonta, edestä kiinniolevaa neuletta slipariksi. Muistona 80-luvulta. Asiakkaan toivomus oli kolmivärinen, ruskeasävyinen.


Valitsimme langaksi Tekstiiliteollisuuden Helmi-langan, josta löytyy juuri yhteensopivat sävyt. Tai noh, ehkä noiden kahden vaalean välillä olisi voinut olla isompi kontrasti.  Lanka on 100% merinovillaa. Sitä markkinoidaan vauvalankana ja aika mukavan tuntuista onkin. Neuloin ohjeen mukaisesti pyöröpuikoilla nro 2,5 ja sain tulokseksi sopivan napakkaa.




 En lopulta halunnutkaan tehdä pelkkää raitaa ja löysin kerrassaan kivan neulemallin. En ole ollenkaan varma, teinkö sitä oikein, mutta hauskalta näyttää - ainakin minusta.


 Kamera on kuvatessa tärähtänyt, enkä enää saa uutta kuvaa, kun neule on jo asiakkaalla. Sain työn onnistumaan juuri oikeilla mitoilla.





Vaikka slipoverin koko on pieni, mutta kun lanka on kovin ohutta, oli neulomus aika työläs. Asiakas piti pyytämääni hintaa - 75 euroa - liian korkeana, joten hän sai monen päivän työn 60 eurolla. Ei muuten lyö leiville, ei.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 8. toukokuuta 2017

Askartelua ja ajatuksia

Tänään minulla on ollut sellainen "elämä hallinnassa" -päivä. Ehkä vähän liian vahvasti ilmaistu, mutta tarkoitan sellaista hyvää, rauhallista mieltä, kun suurinpiirtein on hommat hanskassa. Yrittäjän elämä lipsahtaa helposti kaaokseksi, kun työtä on liikaa, muistettavaa liikaa ja aikaa liian vähän.

Kuinka monta kivaa askaretta sitä siirtääkään sinne "sittenjoskuskunonaikaa". Harvoin sitä tulee.

Nyt, kun putiikissa on puhaltanut uudet tuulet, on kiva keksiä vielä jotain uutta.

Ennen tätä ilmeen uudistamista putiikissa oli ahdistavaa: tavaraa aivan liikaa, kaikki paikat täynnä, tunkkaista ja epäjärjestystä. Jo ennen kuin tähän "puhdistukseen" ryhdyttiin, mietin, että onko jotain karsittavaa. Suostuin miettimään, että onko valikoima turhan runsas. Eikö olekin jonkun verran tuotteita, jotka eivät myy oikeastaan ollenkaan? Tein karkean periaatepäätöksen, että karsin valmiiden tuotteiden määrää ja lisään käsityötarvikkeita. Jonkun verran yksittäistuotteita laitettiin alennusmyyntiin. (Jälkeenpäin huomasin kylläkin, etteivät tehneet kauppansa edes alle puolen hinnan. Mitä se kertoo?)

Yksi tuoteryhmä, joka saa lähteä, on kortit. Minulla oli kokonainen lattialla seisova korttiteline myymälässä ja toinen varastossa. Kun napsin siitä kortit pois, ne mahtuivat oikein hyvin pariin laatikkoon. Lattiatilaa vapautui, samoin varastoon tuli kaivattua lisätilaa.



Minulle on kehittynyt kummallinen asennoituminen huonosti kauppansa tekeviin tuotteisiin. Sijoitan ne yleensä piiloon tai hyllyn perälle ajatuksella "ei niitä kukaan kuitenkaan osta". Ihan hassua.
Nyt päätin rykäistä näiden viimeisten käsin tehtyjen korttien kanssa.

Ensin ripottelin muutamia aihepiirejä koskevia kortteja eri puolille myymälää.




Sain heti huomata tuloksen. Välittömästi myin kortin, joka oli näin laitettu ESILLE. Loput kortit jätin laatikkoon, mutta päätin tehdä niille välilehdet, jotta eri aihepiirit erottuisivat.

Ensin etsin pahvin. Totesin sen liian pliisuksi ja innostuin vähän "koristelemaan" sitä. En jaksanut sentään lähteä leikkuria hakemaan, mutta muistin, että minullahan on kuviosakset. Aika pölyiset olivat, kun ei ole vuosiin käytetty.





 Pitkästä aikaa pääsivät käyttöön myös hienot metallitussit. Valitsin kultaisen.



Nyt meillä on kortit mielestäni aika hienosti esillä. Voihan se olla, että joudun pyörtämään päätökseni, ettei kortteja enää myytäisi....


Jollekin toiselle tämä olisi ihan peace of cake, muttei minulle. Yleensä menen sieltä, missä aita on matalin ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tämä oli lähes ylivoimainen suoritus. (Korttien tekeminen on ihan nounou) Ja tarvikkeet jäivät kyllä odottamaan huomista avustajaa, joka näppärästi käy ne laittamassa paikoilleen.

Olen muuten oppinut siihen, että kaikki tavarat pitää olla aina samassa paikassa. Ihmeellisen hyvin nimittäin osaan ohjata avustajaa hakemaan esim. vasaraa: "Se on sähkökaapin vasemman puoleisen hyllyn ylätasolla".... Tai viemään nahkapalat paikoilleen: "Lankahuoneen keskilattiahyllyn ikkunan puolella keskimmäisellä hyllyllä. Sillai.

Pellavasydämen Mervi