Pellavasydän

Intohimona käsityöt

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ihonhoito

Parin viime vuoden aikana ihonhoito on tullut itselleni entistä tärkeämmäksi. Kun vuosia on 60, iho alkaa vauhdilla rypistyä. Olen käynyt silloin tällöin kosmetologilla, mutta järeämpiä kasvojen silotuksia en ole harkinnut. Tai noh, ehkä mielessä käynyt, nutta en vakavasti ole alkanut rahoja laskea...

Koska pienellä paikkakunnalla ainut kosmetiikkaa myyvä liike on Tokmanni, olen kosmetologikäynnillä tehnyt myös tuoteostoksia. Tutustuin ikääntyvälle iholle tarkoitettuun Tyrni-sarjaan ja koska pidin siitä, täydensin valikoimaani myöhemminkin. 

Ekopharmalla on muitakin tuotesarjoja, mutta tuo Tyrni on juurikin ikääntyvälle iholle. 

 

c

Nyt minulla on siitä päivävoide ja yövoide kivassa pumppupurkissa. Tykkään näistä siksi, että imeytyvät hyvin ja nopeasti jättämättä tahmeaa oloa. Rakastan pumppupulloja, jotka on hygieenisiä ja kynsiä säästäviä. Tyrni-kasvovesi ei ole vesimäistä, vaan geelimäistä. Kuorintavoidetta olen käyttänyt vasta pari kertaa ja seerumi on ihan uusi lisäys, sen käytöstä ei ole vielä kokemusta.

Halusin kokeilla myös misellivettä puhdistukseen, mutta sitä on vain Vadelmasarjassa, samoin puhdistusvaahto. Nämä ovat kyllä käteviä käyttää ja hyviä tuotteita puhdistukseen. Vaahto poistaa lähes kaiken meikin, mutta on ehkä hivenen tuhti herkälle ja kuivalle iholleni. Pintakuivuus kuitenkin tasaantuu, kun pyyhkii kasvot vielä kasvovedellä.

Ihonhoito saman sarjan tuotteilla

Olen tuotteiden käytössä vähän sellainen sekakäyttäjä, mutta nyt pitäisi pysyttäytyä tässä yhdessä sarjassa, jotta voisin sanoa, mikä sen kokonaisteho on. Repertuaarini on kyllä täydellinen - tuote löytyy joka lähtöön. No, naamio puuttuu,  mutta niitähän en olekaan vielä käyttänyt. Ja näiden tuotteiden lisäksi käytän kuuriluoneisesti Retinol-voidetta.

Onko tämä tuotesarja sinulle tuttu? Käytätkö aina saman sarjan tuotteita vai yhtä sieltä, toista täältä?

Tämä ei ole maksettu mainos, olen kaikki itse ostanut paikalliselta kosmetologilta. 

Kunkin hinta on n. 30 €.

Mervi



keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Opinkohan? Epävarmuutta ilmassa

Ehostuspalvelut-opinnot osa 4: kulmakarvat

Tällä kertaa jouduin lähtemään Turkuun ilman avustajaa, mikä teki oloni vähän epävarmaksi. Onnekseni yksi opiskelutovereista yhytti minut ulko-ovella ja oli hyvin auttavainen ja opettaja on kyllä luvannut myös auttaa.

Ilta alkoi teorialla, opimme kulmakarvan oikeaoppisen muodon. Tämä kuva löytyy täältä.

Kulmakarvat eivät saa olla liian lähellä - tai kaukana - toisistaan. Laita kynä nenänpielestä kohtisuoraan ylös. Siihen merkitset alkamiskohdan. Korkein kohta on silmän iiriksen ulkoreuna. (Tästä löytyy myös erilaisia versioita, joku opettaa, että korkein kohta on pupillin kohdalla, joku sanoo jopa, että silmän ulkonurkan kohdalla.) Kulmakarva päättyy siihen missä kynä kohtaa silmän ulkonurkan, kun se lähtee nenänpielestä.

Harjoittelemme siis täydellistä SIIPIMÄISTÄ kulmakarvaa, ei pyöreätä, mistä seurauksena olisi ymmyrkäinen ilme, ei liian ohutta viivaa, eikä siittiön mallista, hups. sitäkään haluta...

Tämän opittuamme tutkailimme erilaisia välineitä kulmakarvojen piirtämiseen. Tällaiset oli opettajalla mukana

Valittavana on voidemainen tai puuterimainen kulmaväri, kulmageeli tai kulmakynä tai tussi. Kyniäkin on erilaisia, terotettavia ja kierrettäviä, joita ei teroteta. Jos et käytä kynää, tarvitset viistopäisen kulmasiveltimen, tuo kirjava alimpana.

Teoriaopetuksen jälkeen pääsimme tositoimiin. Työskentelimme parittain ja teimme toinen toisellemme perus päivämeikin saamillamme opeilla.

Minä olen hyvin hyvin heikoilla näissä käytännön harjoitteissa

Tottahan teorian opin ja siinä muuten auttaa tämä, kun kirjoitan hyvissä ajoin ennen unohtamista kaiken muistiin tänne blogiin. Sen sijaan, käteni eivät tahdo totella ajatustani.

Hyvin harvoin, mutta nyt taas, kohtaan kaksikätisen ongelman. Uuden kädentaidon kanssa olen hämilläni - kumpaa kättä käyttäisin? Olen alunperin vasenkätinen, mutta opetettu kirjoittamaan oikealla kädellä. Kaiken muun teen vasemmalla, jopa ympyrän tai viivan piirtämiseksi vaihdan kynän oikeasta vasempaan. Virkkaan vasemmalla, mutta neulon oikealla. Sakset on vasemmassa kädessä.

Jotenkin tuo siveltimen käyttö ja toisen kasvoille "piirtäminen" ei suju kummallakaan kädellä luontevasti. Tarvitsen paljon harjoitusta ja vähän olen viritellyt ajatusta, että jospa harjoittelisin kummallakin kädellä, asiakkaan vasen silmä vasemmalla kädellä ja oikea oikealla? Onko ketään, kenellä olisi sama ongelma?

Heikoilla olen myös sen vuoksi, että oma iho on vanhan naisen, silmäluomet lerpattaa. Nuoret naiset ryhmässä harjoittelevat toisilleen - siloposkille, kaunissilmäluomisille. Ja osaavat. Ovat jo meikanneet ja tulos on sen näköistä.

Minä kun harjoittelen, arvaan jo, että kohta opettaja tulee ja sanoo:"Tulkaas kaikki katsomaan, EI NÄIN." Auts. Viime kerralla hän myös väsyi/kyllästyi toistelemaan samoja asioita..😂 Mutku. Opittavia asioita on paljon, kerralla ei voi kaikkia hallita ja niinpä niitä virheitä tulee.

Olen kuitenkin päättänyt, etten lannistu

Suostun olemaan juuri minä, heikkoine taitoineni. Lisään kotona tehtävää harjoittelua, mutta onkohan se sama, jos tuolle aviomiehelleni harjoittelen silmämeikkiä tekemään? Tänään vielä ihastelin värikkäitä luomivärejä, kulmakarvat jäi mittailematta... Ensin laitoin keltaista, sitten päälle vihreää ja lopuksi vielä violettia luomiväriä. Ja jossain niistä oli helmiäistäkin - ihan nounou vanhalle iholle. Mut ei haittaa!

Harjoittelu tekee mestarin. Ja tämä ohje on mielestäni hyvä ja täsmää siihen, mitä meille koulussa opetettiin. 



"Kattokaas nyt, ei näin." Mervi


 

 

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Opitaan silmämeikin tekemistä

Ehostuspalvelut - koulutuksen kolmas opintokerta: opitaan silmämeikin tekemistä ja väreistä. Aloitimme illan tutkimalla väriympyrää. Tässä kuvassa näet myös koululla olevat meikkisarjat Joe Blasco ja Stagecolor.


Minusta on aina kiva todeta,  että aiemmista opinnoista on hyötyä myös uusissa.  Värit olivat isossa osassa myös pukeutumisneuvoja-koulutusta. Tilasin silloin itselleni väriympyrän verkkokaupasta. Nyt tutkimme, minkä väriset ovat omat silmät ja mitkä siis niiden rinnakkaisvärit ja mitkä taas vastavärit. Peukkuni on omien silmieni värin kohdalla, eli väriympyrän sinisessä. Sen molemmin puolin on minun silmieni värin sisarusvärit eli violetti ja vihreä. Vastaväri taas on ympyrän toisella puolella, eli oranssi, persikka ja ruskea.


 

Sinisten silmien sukulaisväreihin kuuluvat turkoosin murretun vihreän, sinisen ja harmaan sävyt. Myös violetti toimii, mikäli iho ei ole punapigmenttinen. Niiden vastaväreinä toimivat oranssin, persikan ja ruskean sävyt.

Vihreiden silmien sukulaisvärejä ovat vihreä, keltainen ja sininen. Vastaväreinä toimivat purppura, punavioletti/luumu, kanerva ja rosa.

Ruskeiden silmien sukulaisväreihin kuuluvat ruskean, terran, oranssin, persikan ja keltaisen sävyt. Vastaväreihin kuuluvat siniset, turkoosit, luumut ja violetit. 

 
 
Kertasimme vielä meikin pohjustuksen, meikkivoide levitetään meikkisienellä.
 
 
 
Seuraavaksi opettelimme silmämeikin tekemistä ihan alkeista eli ensin tutkimme silmän rakennetta. Opimme, minkälaisia siveltimiä käytetään luomille ja miten niitä pidetään kädessä. Ja lopuksi tietysti pesimme työvälineet.

Nyt teimme KLASSISEN SILMÄMEIKIN liikkuvalle luomelle. Siveltimellä tunnustellaan silmän muotoa ja pienin töpöttävin liikkein väri painellaan luomelle, pitäen siveltimestä sirosti kiinni, jotenkin näin:

Sitten seurasi hankalimmat vaiheet; rajauksen tekeminen ja ripsiväriä laittaminen. Ja nämä siis tehtiin pareittain toiselle. Minä pääsen vasta ensi kerralla tekemään, nyt sain olla mallina.

Rajausta ei piirretä viivana, vaan töpötellään pisteinä "liu'uttaen" kynää ripsen tyveen. Tässä yhteydessä opimme, että kynä on teroitettava aina kun tehdään eri henkilölle rajaus - hygienian vuoksi. Ripsiväriä saa ottaa vain kerran putelista, sitä otetaan paletille ja siitä vasten ripsille. 

Vielä harjoittelimme poskipunankin sijoittelun ja oikeaoppisen töpöttelyn. Käsi tekee kahdeksikon alkaen hiusrajasta, käy kääntymässä kohdassa, joka on kahden sormen päässä nenästä ja palaa takaisin. Ja poskiluun päälle, siihen korkeimpaan kohtaan. 


Kotitehtäväksi saimme kahden silmämeikin tekemisen. Toinen oman silmän sisarusvärillä ja toinen vastakkaisvärillä. Muistettava on pohjustus, oikean sävyinen meikkivoide ja värin häivytys. Sopivan siveltimen sääntö on tämä "isolle alueelle iso sivellin - mitä pienempi alue, sen pienempi sivellin. Ja kokeilemalla oppii..."
 
Kun myyn käsitöitä aloittelevalle asiakkaalle työvälineitä, sanon aina, että harjoitellessa pitäisi olla parhaat välineet, jotta säilyy innostus. Huonoilla puikoilla neuloessa kiristyy vaan hermot. Nyt kuitenkin, kun olin ostamassa meikkipalettia, toimin ihan toisin. Osittain kylläkin olosuhteiden pakosta jouduin ostamaan halvat meikit, koska tästä kaupungista ei kunnollisia saa. 
 
Näillä arvattavasti teinityttöjen meikkipaleteilla voin ihan hyvin harjoitella värien käyttöä, sillä niitähän tässä on kyllä tarjolla. Sitten kun tiedän, mitä oikeassa elämässä tulen tarvitsemaan, voin ostaa kunnolliset. 
 
 
Tässä alla meikkipaletit, mitkä opettaja toi meille näytille. Mikä on sinun suosikki-meikki-palettisi?





Minähän harjoittelin. Monenvärisiä luomia. Violettia, vihreätä, pinkkiä, keltaista ja kultaista. Ja voit lopettaa lukemisen tähän, sillä seuraa kamalia kuvia. Tai siis.... hyppää yli ihan loppuun.
 
 
 



Ongelma on se, että mummon silmäluomet lurputtaa, joten värit ei näy. Varmasti opimme myöhemmin tekemään myös silmämeikin, joka näkyy...
 






Pysyhän kuulolla, sillä eikö oliskin kiva nähdä, miten kehityn meikkaajana ja saanko näytön tehtyä hyväksytysti? Voit seurata myös instagramissa: https://www.instagram.com/mervilamminenmakeup/
   
Mervi

perjantai 3. syyskuuta 2021

Sininen pusero lapselle

Sain tilauksen kahdesta lapsen puserosta, toinen, tytölle, valmistui jo jokin aika sitten ja nyt sain pienemmälle pojalle myös valmiiksi. Tyttö täyttää 3v ja poika 2 v, mutta molemmille saisi tilauksen mukaan olla n. 100 cm koon puserot.

 

Pojan puseron malli "Kria" olisi sama kuin tässä neulomassani vihreässä takissa, mutta nyt ei tehdä takkia. Ohje löytyy kirjasta Islantilaisia neuleita.


Tytön pusero on tuo vasemmanpuoleinen, vaalean punaisesta Sallasta neulottu kissankello, ohje samaisesta kirjasta. Salla on sukkalanka, pehmoinen, 80 % villaa, 20 % polyamidi.

Lankana pojan sinisessä puserossa on islantilainen Spuni, joka on100 % merinovillaa ja suloisen pehmeää. Puikkosuositus on 4,5 - 5, mutta se on aivan liian iso, paremmin sopii 3 kokoiset. Lankaa puseroon kului kaikkiaan 230 g.

Tälle nukelle pusero on liian pieni, mutta tilauksen mukaiselle 2-vuotiaalle kyllä aika reilu, on kasvunvaraa.





Ensimmäisen kerran muistin nämä handmade-lappuset ja neuloinkin molempiin. Vaaleanpunainen on kangasta ja sininen jotain puujäljitelmää.

Mun täytyy kyllä myöntää, että mieluummin teen kirjoneuleen Lettlopi tai Alafosslopi-langasta kuin näistä tasaisista, ohuemmista, pehmoisista ja kutittamattomista langoista! Lettlopi kutittaa, mutta neulominen on kivampaa, harmi...

Nyt pitäisi malttaa jättää puseroitten neulominen hetkeksi kokonaan, sillä muut työt odottavat. Ensin on isohko kirjontatyö, kastemekon reunaan kirjon kolmen lapsen tiedot: kolme nimeä kullakin ja päiväykset pisteineen. Sanoinkin tilaajalle, että haluat sitten kaikkein kalleimman version! Tämän jälkeen haluaisin neuloa uusista kauppaan saapuneista sukkalangoista mallisukkia.

Pellavasydämen Mervi


tiistai 31. elokuuta 2021

Elokuun lomareissu

En tiedä, kiinnostaako sinua, mutta kirjoitan kuitenkin tekemästämme lomareissusta. Vähän niinkuin päiväkirjaksi - itselle muistiin. Koska tiedossa oli sateisten päivien jälkeen aurinkoa, päätimme lähteä asunto-autolla pikku kotimaan matkalle. Suunnaksi otimme länsirannikon ja päämääräksi Vaasan Raippaluodon. Tällä kertaa osasin lähteä vain pienen korin kanssa - ainoastaan yhdet vaihtovaatteet mukaan enkä niitäkään olisi tarvinnut. Mieheni hoitaa ruokapuolen, mutta kahvilla ja leivällä pärjättiin. Helppo reissu siis. Paitsi että istumista tuli 841 km. Lopulta kotiinpääsyä jo odottikin, kun alkoivat jalat puutua!

Kotoa lähtiessä taivas oli vielä pilvessä, mutta onneksi luotimme säätiedotukseen ja aurinko alkoikin paistaa heti, kun päästiin pois kaupungista. Huom! käsityö mukana, tietysti...


Lähdimme lauantaina klo 10 ja palasimme sunnuntaina klo 20. Ensimmäinen pysähdys oli Raumalla, tutustuimme leirintäalue Poroholmaan. Olimme kuulleet mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta paikka näytti meistä kivalta ja varmasti tulemme tänne joskus leiriytymään. Meitä viehätti meren ranta ja kauniit yksityiskohdat.



Raumalta jatkoimme matkaa Poriin, missä pistäydyin lankakauppa Lavikossa ja  Porin Puuvillassa söimme matkan ainoan kunnon aterian. Ostokseni olivat meikkauspeili, lisävalo kuvaamiseen ja 5 lankakerää.

 

Porissa poikkesimme myös Yyterin leirintäalueella, mutta siitä emme tykänneet, koska ranta oli "kaukana".

Olimme aika laiskoja turisteja, sillä kaikki kuvat olen ottanut autosta, en siis jalkautunut edes kuvaamista varten. No, se johtuu enimmäkseeen siitä, että autosta on hankala tulla pois ja vielä hankalampi nousta takaisin, koska astinlauta on liian korkealla enkä halua, että mieheni joutuu aina asettelemaan jakkaraa... Ja sitten on vielä mieltymystemme erilaisuus; joudun erikseen pyytämään, että "josko pistäydyttäis keskustassa katsomassa kirkkoa". Kirkoissa kiinnosti niiden koko - pienessä kyläpahasessa saattaa olla mahtipontinen iso kirkko, mitä tuskin saadaan edes jouluna täyteen. Sisällä emme tietenkään käyneet yhdessäkään...

Korsholman kirkko

Mustasaaren kirkko

Merikarvian kirkko

Pori

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki
 

 Kristiinankaupungista tykkäsin, kivoja vanhoja taloja ja ihania katunäkymiä:



Kristiinankaupunki


Yhden yön yövyimme matkalla ja se osui Kaskisiin. Se olikin hauska kaupunki, toista kilometriä (?) pitkät suorat kadut kuin ruutuvihosta. Hienommat omakotitalot rantabulevardilla kuin televisiosarjojen rantahotellit ikään, kerrostalo vieri vieressä kauempana, eikä muuta kauppaa kuin yksi Sale!

Yöpymisemme osui "nuku yö ulkona" teemaan ja katselimme ja kuuntelimme venetsialaisia melkein lossirannassa. Lossi kuljetti yksittäisiä autoja Eskilsön saareen. Luin muuten tosi mielenkiintoisen tarinan täältä.  Olen ihan varma, että kotimaan matkailu voisi olla paljonpaljon antoisampaa, jos tekisi etukäteen kotitehtäviä, käyttäisi enemmän aikaa ja perehtyisi paitsi nähtävyyksiin, myös historiaan.



Kääntymässä kävimme Vaasan edustalla olevassa Raippaluodossa. Ohiajaessa otetuista kuvista jotkut onnistui hyvinkin.

 




Vaasassa  ajelimme ja muistelimme aikaa yli 20 vuotta sitten, kun Lääninverovirastossa kävimme kursseilla - silloin kun asuimme Ähtärissä. Vaasan torilla oli sunnuntainakin elämää, halusin käydä kiertelemässä kirpparimyyjien luona, vaikka mukulakivipinta oli kyllä haastavaa kulkea. Mutta korut kiinnosti, ostin mm. 80-luvun helmet niiden muotivärin vuoksi. Vai onko laventeli vielä in? Niin ja kuvassa näkyvä sukka tuli menomatkalla valmiiksi. Aika paljon sai tikuttaa tuollaista rullalangan vahvuista...

 


 

Kahvinkeittopaikoiksi valikoitui yleensä aina jokin veden äärellä oleva parkkis. Kurikassakin. Siellä oli satsattu keskustan kehittämiseen, joskin vähän ihmettelimme runsasta tilankäyttöä ja erikoista liikenneympyrää.




Kurikan jälkeen olikin melkein pelkästään tylsää yhtämittaista ajoa - Porissa pysähdyttiin ankeasti huoltoaseman pihassa keittämässä vielä yhdet kahvit.

Kiva reissu, liian vähän aikaa, puutteellisesti suunniteltu... Mutta toisaalta joskus on kiva mennä ennakoimatta katsellen, mitä eteen sattuu tulemaan. Semmoinen oli tämä reissu. Ehkä viimeinen tänä kesänä, kuka tietää?

Mervi