tausta

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Siksak - peitto Naavasta

Ihmettelin jossain kirjoituksessani, että mitä tekisin Naavasta. Siis Novitan Naava-langasta. Nyt on Naavapeitto valmistunut. Koska lankaa oli vain 8 kerää eli yhteensä 800g, siitä ei kunnollista torkkupeittoa saanut. Koska värejä on kolme, käytin 6 kerää. Tein siis vauvalle peiton, joka on juuri ja juuri sopiva pinnasänkyyn. Tai vaunupeitoksi tai lattiallamöyryämispeitoksi. Mutta voihan tuon aikuinenkin heittää vaikka hartioille.

Ostin langat aikoinaan värien perusteella. Nuo kolme väriä muodostavat niin harmoonisen kokonaisuuden, että tykkään kyllä. Itse olen niin pinttynyt vauvaväreihin, että aina ajattelen vaaleanpunaista tytöille ja vaaleansinistä pojille, mutta kerran putiikissa poikkesi nuori äiti tyttönsä kanssa, joka oli puettu vaaleanruskeaan ja valkoiseen. Ja oli niin söötti että. Tätä pikkutyttöä ajattelin peittoakin virkatessani. Ehkäpä joku muukin äiti ihastuu?



Noin paljon värit heittää, kun vähän säätää kuvan kontrasteja eri lailla... Kuten huomaat hintalapusta, en taaskaan arvosta omaa työtäni alkuunkaan. Osan langoista ostin messuilta halvalla, mutta silti! Tiedän vaan kokemuksesta, että tuo alkaa olla kipurajalla. Vai mitä mieltä sinä olet? Siis 49 euroa peitosta, jonka koko on n. 120 x 70. Maksaisitko enemmän? Alkaisitko tekemään tuolla hinnalla?

Touhukas tiistaipäivä

Niin se voi muutamassa päivässä muuttua ihmisen mieli. Viikonloppuna olin aivan alamaissa, kun olin yksin kotona, eikä mikään sujunut. Olin suunnitellut ompelevani myyntituotteita, muttei ollut vetoketjuja, enkä päässyt tietenkään mihinkään kauppaan. Siispä lorvailin ja kiukuttelin ja laskeskelin kipujani. Miehen tultua kotiin kaadoin kaikki tunteeni hänen "niskaansa". Ei kiva, ei - kummallekaan.

Sain vihdoin tehtyä päätöksen, että uuden Pellavasydämen avajaiset ovat tämän viikon lauantaina. Siitä alkoikin sitten senpäiväinen tohina. Mieheni on tämän viikon syyslomalla, joten olemme yhdessä olleet "talolla". Hän remonttia tekemässä ja minä ihanan Pirkon (muistatte varmaan?) kanssa laittamassa tavaroita hyllyyn. Nyt on kaikki (paitsi työhuoneen) pahvilaatikot tyhjennetty ja tavarat on jotakuinkin paikoillaan.

Sitten iski paniikki. Aika loppuu! Äkkiä tilaamaan lankoja. Puhelu kesti 40 minuuttia, kun tein minun mittapuuni mukaan hirvittävän ison neulelankatilauksen tukusta. Lupasivat, että langat saapuvat avajaisiin mennessä. Sitten alkoi tuntua siltä, ettei ole mitään erityiskivaa myytävää. Sähköpostia sinne ja puhelua tänne ja ihmeesti vaan kaikki alkoi luonata.

Myyntitiski tuotti ensin päänvaivaa. Mielessäni oli ja on edelleen kuva tietynlaisesta klaffipiirongista, minkä haluaisin. Päivän paikallislehdessä oli myynti-ilmoitus sellaisesta, kävimme sitä katsomassa ja tein kaupat heti, vaikkei olekaan juuri "sellainen". Mutta pääsemmepä alkuun kuitenkin.

Nyt on avajaisten lehti-ilmoitukselle paikka varattu, mutta huomisaamuna täytyy lähettää materiaali. Muistankohan? Pankkikorttikonetta en tähän hätään ehtinyt saada, se on vähän harmi, mutta toivottavasti jotenkuten pärjäämme. Kahvipullat on varattu uudelta yrittäjältä. Namnam, miten maukkaita ovat. Tykkään niin kunnon makeasta pullasta. Ja mitä vielä? On siinä vaan taas paljon touhuttavaa ja ihan varmasti jotain unohtuukin... 

Ihanaa päästä vihdoin työhön käsiksi. Kumma juttu, että silloin ei huomaa kipujakaan. Ja illalla ei tarvii unta odotella, taisin nukkua ensimmäisen 9 tunnin yön sitten maaliskuun! Koko päivänä en huomannut normaaleja kipujanikaan, mutta yhden uuden vaivan totesin illalla saaneeni - ristiselkä oli kipeytynyt. Aivan ymmärrettävää, kun koko päivän istuin pyörätuolissa, lepäämättä kertaakaan...

Tänään kävi Puustellin keittiöistä suunnittelija katsomassa meidän keittiötä  - tai siis sen seiniä - ja tekemässä alustavia suunnitelmia. Tosi haasteellinen projekti, koska keittiö on pieni ja yhtenäistä seinäpintaa tosi vähän. Parin viikon sisällä saamme piirustukset.

Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, eikä siis ole tähän laittaa ensimmäistäkään kuvaa. Jospa huomenna muistaisin.

mervi

lauantai 13. syyskuuta 2014

Tyksissä kiirettä - lääkärissäkin käydään yöllä

Tiedäthän, saat postia, silmäilet - ahaa tällainen - laitat syrjään ja joskus aikojen päästä alat miettimään, että mitäs siinä olikaan. Näin kävi minulle kun sain taas kerran kirjeen Tyksistä. Yleensä kaikki ajat on vasta noin kuukauden perästä, joten niillä ei ole heti niin kiirettä.

Jossain alitajunnassa oli kuitenkin tieto, että syyskuun puolivälissä piti olla jotain. Aloin etsiä kirjettä ja kas kummaa, mitä huomasinkaan! Hyvänen aika sentään, ei voi olla totta! Lääkäriaika kello 23.45. Ja sairaanhoitaja ottaa vastaan 20 minuuttia sitä ennen. Ohhoh!

Ennenkuin kuitenkaan aloin paaritaksia (200 euron matka) tilaamaan, soitin ko. numeroon. Siellä hoitaja sanoo ihan ihmettelemättä mitään, että se on vaan lääkärille sellainen muistutus, että soittaa minulle sinä päivänä.

Aivan käsittämätöntä. Jos lääkäriä pitää muistuttaa, niin mitä ihmettä varten siitä tieto minulle lähetetään ja vielä oikein korostuskynällä korostettuna. Käsittääkseni olisi paljon viisaampaa laittaa asiakkaalle tieto, että "lääkäri soittaa teille sinäjasinäpäivänä".

Katsokaa nyt - mitä tuumaatte?


Kirjeen alkuosassa on ennen tätä lääkäriaikaa tieto laboratoriokokeista, joissa pitää käydä viikkoa aikaisemmin. 

Mervi

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tyylin muutos, mutta ei nahkahousuja kuitenkaan

Lihavina vuosinani (arvaa vaan mitä se tarkoittaa!) olin aika hukassa vaatevalintojeni kanssa. Kun taas  nuoruudessani tiesin kyllä, millaisia vaatteita haluan. Nyt jälleen alkaa orastaa varmempi ote, kuten kerroinkin jo otsikolla "Orastavaa turhamaisuutta".

Kun istuu pyörätuolissa, joutuu miettimään vaatteita ihan toisella tavalla. Nyt ymmärrän isääni, joka kiukutteli äidin takkien kanssa, kun ne oli niin hankala pukea. Isä oli pyörätuolissa liikkuvan äidin omaishoitaja. Sama tilanne on nyt itselläni.

Totesin, että kaikki päällystakkini ovat pitkiä. Tietenkin, pitäähän niiden paksu lantio peittää! Nyt ne ovat aika hankalia. Kun tätä valitin miehelleni, hän totesi kylmän rauhallisesti, etten nykyään tarvitsisi kuin takin etupuolen!

Tästä seuraa, että olen ihan hiukan vilkuillut toisenlaisia takkeja - vyötärömallisia. Eräänä ihanana päivänä, kun pääsin ajan kanssa kaupungille shoppailemaan, sattui silmiini uusi paikallinen vaateliike, jossa en ollut vielä poikennutkaan. No, en kyllä poikennut nytkään. Teimme siis "katukauppaa" Vaikkei varsinaisia portaita ollutkaan, mutta jotain hankaluutta kuitenkin...

Niinpä minulla on nyt melkein nahkarotsi, paitsi että se on keinoainetta. Mutta eikö olekin cool?


Silmät piti ottaa pois, kun niissä oli "väsähtänyt" ilme

Ei se nyt oikein näissä kuvissa välity, miten kaunis tämä on. Olkapäillä ja sivuissa on venykkeet, joten takki istuu kuin hansikas. Istuu siis kun seison, mutta kun istua plösäytän tohon pyörätuoliin, niin  - no se näkyy kuvassa, miten se sitten istuu. Eli ei istu, kun istuu.

En muista, onko mulla ikinä - siis ikinäikinä - ollut vyötäröpituista takkia. Mutta nyt on. Musta tulee rokkimimmi. Ai niin! Mullahan on ne niitti-nahka-saappaatkin. Mutta nahkahousuja en ikinäpäivinä osta. En ikinä.


Mervi

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tulihan siitä valmis pussukka

Kerroinkin jo jokin aika sitten aloittaneeni käsityöprojetin. Projekti vaan jäi vähän kesken:


 Viime yö oli taas sellainen, ettei nukkumisesta tullut mitään. Neljän aikoihin  en ollut vielä yhtään nukkunut, joten nousin ylös ja siirryin ompelukoneen ääreen. Sain kaksi juttua tehtyä. Puoli kuudelta heräsi mieheni lähteäkseen töihin. Join hänen kanssaan aamukahvit ja sitten painuin uudelleen pehkuihin.

Näistä pellavajämäpaloista syntyi pieni olkalaukku Annin kanssa kotona -blogin innoittamana.

Kassi takapuolelta
... ja etupuolelta tai kumminpäin vain...



Tämän tein itselleni sillai puolihuolimattomasti. Mutta kyllä näitä voisi väsätä myyntiinkin. Hiukan ehkä tarvitaan tuotesuunnittelua. Hihna pitäisi olla säädettävä ja ehkä ainakin yksi tasku voisi olla tarpeellinen. Kaksi kertaa mietin tuota pohjaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä siitä "littuskainen", mutta päädyin kuitenkin tekemään vähän tilaa-antavamman.

Näitä pellavatilkkuja minulla riittää eri väreissä. Vuorikankaaksi käy melkein mikä vaan, ainoa isompi satsaus olisi vetoketju ja jos hihnaan jotain kommervenkkejä tekisi. Niin ja noita liinoja on myöskin aika paljon varastoissa. Nyt vaan pitäisi jostain kaivaa inspiraatiota ja viitseliäisyyttä.

Mitä pidätte? Onko liian pieni?

Pellavasydämen Mervi

Pientä aherrusta

Tänään taas kinuin päästä mieheni mukaan "talolle". Minulta jäi kesken yhden hyllykön täyttö. Olenkin kertonut, että saimme Tiimarin jäämistöstä paljon hyllyjä. Olen niistä hyvin iloinen, niillä on saatu yhtenäinen ilme putiikkiin. Joukossa oli myös tällainen ritiläseinäke ja siihen melkein miljoona koukkua, joten tähän saan koruja nätisti esille.


 Hyllykön päässä on peili, jota tietysti tarvitaan kun helmiä mallaillaan... Nyt sieltä kylläkin näkyy jotain ihan muuta. Kuinkas sattuikaan.


Toiselle puolelle seinäkettä ripustin näppipyyhkeitä.  Nämä tuotteet ovat loppuunmyynnistä jääneitä...


Tämä viimeinen kuva voi olla vähän vaikea hahmottaa. Tässä on keksimäni kuljetussysteemi. Sattui olemaan päällä pusero, jossa on nauhat etupuolella. Niihin sain sidottua muovikorin syliini ja sitten onnistui muutaman pikkutavaran kuljettaminen.


Nyt täytyy odotella jotakuta kaveria jelppimään, ei nuo isommat tavarat minun konsteillani siirry hyllyihin. Tänään jo lankatukusta soiteltiin. Olen tilaamassa neulontalankoja, mutta kun valikoimaa on niin paljon, etten pysty päättämään mitä haluan myyntin.

Jos sinulla on vankka mielipide, mitä lankoja käsityöliikkeessä on pakko olla myynnissä, kerro toki! Koska tilaa on kuitenkin rajallisesti, haluaisin valita sellaiset laadut, jotka varmimmin tekevät kauppansa. Sukkalankoja nyt ainakin, mutta mitä merkkiä....?

Pari kuvaa myös toisessa blogissani: http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/
Pellavasydämen Mervi

maanantai 8. syyskuuta 2014

melkein 900 tekstiä

Tämä postaus on järjestyksessään kahdeksassadasyhdeksänkymmeneseitsemäs eli 897.. Ajatella, noin monta aihetta on tullut mieleenkin kirjoittaa!

Sitten kun on aika kirjoittaa se 900., sen pitäisi kyllä olla oikein juhlapostaus, eikö vain?  Mitähän se olisi?




Mikä sinun mielestäsi olisi juhlapostauksen aihe? Oikein iloinen, tai muuten tunteita nostattava, sykähdyttävä, mielenkiintoinen - joka tapauksessa mieleenjäävä juttu. Hmmmm. Onhan tässä aikaa tapahtua!

Mervi