tausta

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Huomenna on jännittävä päivä ja tänään tein robottipannan

Esikoistyttäreni on muuttanut ylioppilaaksi päästyään Skotlantiin asumaan. Vuonna 2004 hän muutti sinne, ensin opiskelemaan ja myöhemmin töihin. Ensi alkuun hän kävi kaksi kertaa kotona Suomessa, mutta nyt on kulunut kymmenen vuotta, että emme ole tavanneet.

Viime heinäkuussa tyttäreni meni naimisiin skotlantilaisen miehen kanssa ja heidän häänsä olivat Aberdeenissä. Minunkin piti sinne mennä, mutta en päässytkään - vaan makasin sairaalassa Tyksissä. Tunnelmia siitä täällä.

Mieheni ja nuorempi tytär ovat kaksi kertaa käyneet Skotlannissa, mutta minä en kertaakaan. Nyt, huomenna, tytär tulee miehensä kanssa "kotona" käymään. Suomeen he ovat jo tulleet, mutta matka Uuteenkaupunkiin alkaa maanantaina. Eihän tämä talo ole koti tyttärelleni, kun ei hän ole täällä koskaan edes käynyt. Hänen entinen kotonsa, mistä muutimme tähän pari kuukautta sitten, on tyhjennetty - vain taulut ovat vielä seinillä.

On toki jännittävää - varmasti jokaiselle - tavata näin pitkän ajan jälkeen. Pariskunta käy välillä Ähtärissä, entisellä kotiseudulla, missä tyttö on syntynyt ja koulunsa lukioon asti käynyt. Loppuviikosta sitten enemmän olemme yhdessä, kun palaavat taas Ukiin.

Minulla aivot työskentelevät kuumeisesti myös tulevan muotinäytöksen tiimoilla. Homma on sikäli kasassa, että sain soittajan ja malleja on lupautunut tarpeeksi mukaan. Toinen yrittäjä tulee kaverikseni esittelemään omia tuotteitaan. Vielä pitäisi saada "lavalleheittäjä" - koordinaattori, joka pitäisi homman kasassa lavan takana. Itse olen juontajana, joten en voi sitä hommaa hoitaa.

Tämän päivän ompelukset näyttävät tältä:


En tiedä, miksi olen tätä kangasta ostanut koko pakan. En edes tiennyt, mitä se esittää. Kaverit kertoi, että siinä on robotteja. Päätin tehdä tästä puuvillakankaasta pääpantoja.


Jos naama on väritön ja muutenkin badhairday, voi yrittää saada päivän pelastettua värikkäällä robottipannalla

Tai käyhänsä se muulloinkin. Teen näitä monenkokoisina, pieneen ja isoon päähän ja monenlaisista kankaista. Näätte sitten.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Yhteistyöprojekti

Muistatteko vielä aikaa, kun putiikkini oli edellisessä osoitteessaan?


Toisella puolella katua oli ravintola Gastahaus Pooki, jonka peesissä Pellavasydän sai monia asiakkaita. Hyvää ruokaa syöneet tulivat kadun toiselle puolelle ihastelemaan meidän tuotteitamme.

Nyt tämän Gasthaus Pookin  omistaja Henriikka pyysi minua somistamaan heidän "näyteikkunansa". Se olikin aika tyhjän näköinen:


Toivottiin merellistä fiilistä ja pari juttua piti jättää ikkunalle edelleen. Suunnittelin kotona somistuksen, mutta eihän sitä sitten ollutkaan kovin helppo toteuttaa, kun en itse päässyt hommiin. Ikkuna aukeaa ulkoapäin ja on niin korkealla, että siihen tarvittiin tikkaat.

Mieheni tietysti kilttinä apulaisena tuli mukaan ja kiinnitti ensin siistin kankaan taustalle. Nauloilla piti nuo muut tykötarpeet kiinnittää.


 

Kokonaiskuva nyt ei näistä oikein välity. Huomaan, että olen jättänyt kuvakulman ulkopuolelle ylhäällä lentelevät puulinnut. Kyllä tämä varmasti kiinnostaa ohikulkijoita ja joku saattaa eksyä Pellavasydämeenkin, joka nykyään sijaitsee tästä ikkunasta katsoen aivan kulman takana.

Ainoa huono puoli tässä on tuotteiden menetys: ikkunaan pääsee hurjasti pölyä ja siihen porottaa aurinko etelästä. Joka tapauksessa olen iloinen tällaisesta yhteistyöstä, joka uskoakseni hyödyttää meitä kumpaakin.

Pellavasydämen Mervi

Hyvin alkoi tämä viikko

En ole samaa mieltä niiden monien kanssa, jotka inhoavat maanantaita. Minun mielestäni on ihan kiva aloittaa uusi viikko - uusin toivein ja uusin suunnitelmin. Tämä aamu on ollut ihan kiva. Heräsin ajoissa, koska mieheni on kesälomalla ja kutsui aamukahville. Kahdeksan aikoihin. Jäi siis aikaa valmistautua putiikin ovien aukaisemiseen.

Mukavia asiakkaita on käynyt heti aamusta alkaen, kivoja seurusteluja. Äskeinen asiakas kertoi, että on poikennut jokaisessa putiikissani, kaikkiaan viidessä osoitteessa ennen tätä. Sitten hän ihmetteli, että olen kovasti muuttunut. Kuulemma nuortunutkin monia vuosia. Tottahan moisesta kehusta tulee iloiselle mielelle! Sitkeäksikin kehui.

Eilen osoitin kyllä ennennäkemätöntä sitkeyttä. Kävimme mieheni kanssa sunnuntairetkellä lähialueella. Vakka-taimi oli varsinainen kohde. Kävelin piiiiitkiä matkoja ja ihmettelin, miten kivuttomasti se kävi. Justjoo, illalla olikin sitten koipi niin kipeä että.

Mieheni oli jo kääntymässä erään polun päässä takaisin, mutta minäpä sitkeänä sissinä kiipeämään mahdottomalta näyttäviä kivirappusia ylöspäin. Oli se uhkarohkeaa, mutta selvisin.

 
Tämä kuva on otettu ylhäältä, kun urakka on suoritettu. Ei aivan korkeusero hahmotu. Eniten tuossa piti jännittää, pitääkö maaperä keppejä paikoillaan. Välillä löllöä, välillä liukkaan näköistä. Hyvin selvisin.

Rosariumissa oli paaaaljon ruusuja:












 Ja pionit omassa rivissään:









Täältä matkamme jatkui taiteen ääreen. Tai kyllähän nämäkin ovat taidetta, mitä parhainta!
Mervi




lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ihan kivaa...

Tällä viikolla olen keksinyt hurjan idean. Eiku en minä sitä mitään keksinyt. Ystävä ideoi markkinointitempauksen ja minä lähdin kuin lähdinkin sitä ideaa jalostamaan. Hän oli saanut toistamiseen lehdistön kiinnostumaan toiminnastaan, lastenteatterista. Minä tietysti kateellisena kummastelemaan, ettei mikään lehti tee minusta mitään juttua.

Siitä se ajatus sitten lähti. Muotinäytös!

Ensin olin kovin skeptinen muotinäytöksen suhteen, keksin vaikka mitä kommervenkkiä, miksi se ei onnistuisi. Loppujen lopuksi - yöllä klo 3 - lähetin sähköpostia paikallisen "tul toril" - tapahtuman koordinaattorille. Hänen ehdotuksestaan Pellavasydän järjestää oman muotinäytöksen flikkatten toril elokuun 8. päivä. Huuuuuiii!

Torilla on valmiina lava ja sen edessä tuolit. Äänentoisto hoituu myös kaupungin järjestämänä. Kaikki muu sitten pitääkin hoitaa itse. Mallit, juonto, musiikki jne...

Olen tehnyt pääkopassani kovasti luovaa työtä: miettinyt mahdollisia yhteistyökumppaneita ja erilaisia järjestelytapoja. Asiat ovat jo piirun verran liikahtaneet eteenpäin. Varsinaisesti ei kyseessä ole MUOTItapahtuma. Enemminkin pienyrittäjien esiinmarssi. Olen niin kyllästynyt siihen, ettei kaupungilla tunneta putiikkiani. Kiitollinen olen niille muutamalle paikalliselle liikkeelle, jotka ohjaavat asiakkaat luokseni.

Tämän tapahtuman on tarkoitus olla hauska, ei jäykkää pönötystä. Aion itse juontaa tapahtuman ja se kestää maksimissaan puoli tuntia, mikä meille on varattu. Todennäköisesti vähemmän aikaa. Mukaan mahtuu Pellavasydämen tunikaa, hattua ja kassia ja mahdollisten yrittäjäkollegoiden tuotteita. Yhdistän esiintymiseen myös käsillätekemisen, käsityötarvikkeet. Se, miten se tapahtuu, onkin sitten toinen juttu! Piironginlaatikolle tekemäni teatteripuvustus esittäytyy myös ja samalla Kerttu Aaltonen hauskuuttaa yleisöä pikkuteatterimakupaloilla. Ahaa... keksin uuden sanan PIKKUTEATTERIMAKUPALA.

Tänään on maisteltu makupalaa. Mieheni tarjoili kesän ensimmäisen mansikkatortun. Niin hyvvää. Kauniita jasmike-kukkia saamme ihailla sisälle tuotuna.




Olenhan kertonut, miten hankalaa syömiseni toisinaan on laihdutusleikkauksen jälkeen. Mutta kakkua ei ole hankala saada syötyä. Ihme ja kumma.

Elämässä pitää olla haastetta, ettei käy tylsäksi. Vaikka sitten järjestää muotinäytös. Nyt sitä jännitystä on monin verroin. Syksyllä sitten taas makaan sängyssä - ja pelkästään haaveilen, hahhaa...

Hei, jos pyytäisin, suostuisitko muotinäytökseeni malliksi? 

Pellavasydämen Mervi



torstai 16. heinäkuuta 2015

Merellissi jutui

Aina joskus käy niin, että ulkopuolinen taho laittaa vauhtia masiinaan, sytyttää sammuneen moottorin. Tässä muutama päivä sitten minulle kävi niin. Eräästä paikallisesta yrityksestä sain terveisiä, että voisin somistaa heidän ikkunansa merellisin tuottein.

Minä siis äkkiä miettimään... ja valmistamaan. Hieno tilaisuus, jos nyt toteutuu. Minä - viime tingan ihminen - en osaa ennakoida. Kesätuotteet pitäisi suunnitella ja valmistaa talvella. Nyt pitäisi olla jo joulusesonki työn alla. Mutta ei ole.

Toinenkin markkinointiprojekti on tässä meneillään ja sitäkin varten joudun tekemään lisää tuotteita.

Olenkin ihmetellyt, että kuinka helppoa tämä lankakauppiaan elämä on - ei tarvitse ährätä. Mutta nyt palautuu mieleen vanhat muistot ajalta, kun olin aina valmistamassa jotain. Hienoa, että pääsen taas vauhtiin. Eilen illalla yhdeksän aikaan piti pakottaa itsensä sohvalle (virkkaamaan!) kun tuntui, että on liikaa ylikierroksia.

Tässä osa hienosta merellisestä kokoelmasta. Tällä viikolla onkin monta purjehtijaa poikennut putiikissa. Harmi, että sytyin näille vasta nyt. Mutta parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.



Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kotisivut tuunattu

Niskat on jumissa ja silmiä särkee. Pitkälle yöhön väsäsin kotisivujen kanssa. Niitä saa nyt arvostella, vaikka vielä keskeneräiset ovatkin. Bannerin kuvaa ei ole vielä löytynyt, enkä osaa sitä muokata, niin että koko yläreuna täyttyisi kuvasta. http://www.pellavasydan.fi/

Tyttären apua kaivattaisiin - moikka Mirva! Ei äiti osaa.

Sinänsä tämän uuden kotisivun hallinnointi on helppoa, koska pohjana on sama blogi kuin tässäkin. Osaan siis lisätä tekstit ja kuvat. Mutta muu hienosäätö jääkin sitten tekemättä, grafiikasta puhumattakaan.

Taas tullaan kuvien laatuun. Vaikka tiedän, että tuotekuvaukseen pitäisi satsata täysillä, joudun antamaan periksi. Tavaran kuljettelu ja asettelu näin kepin kanssa kulkien ei ole helppoa, joten tyydyn kuvaamaan monet asiat siinä paikassa, missä ovat. Tänään oli nuori reipas avustaja, jonka kanssa saimme muutaman paremmin suunnitellun kuvan.

Täytyy vaan taas sietää keskeneräisyyttä ja korjata, lisäillä ja muutella ajan kanssa. Tärkeimpänä pidän tässä vaiheessa, että aukioloajat on oikein ja että sivustolta saa oikean käsityksen, mitä kaikkea putiikissa on myynnissä.

Saat arvostella, minulle jokainen kommentti on arvokas. En osaa korjata, jos ei kukaan sano, mikä on huonosti. Kiitos, jos viitsit vaivautua!

MATAMIT ETEISESSÄ

Tekstiiliteollisuudesta (lankatukku) sain lankojen mukana muutaman mallineuleen. Tämä matami sai ylleen puuvillatunikan/mekon, joka on virkattu ihanasta Almina-langasta. Olenhan jo kertonutkin, miten ihana alminaa on virkata? Ja valmis pinta on silkkimäisen hienoa!




Samalla kun tätä kuvasin, huomasin peilitä toisenkin matamin. Minua kummastuttaa tämä asu. Olen aina ollut sinisen ystävä ja mielestäni se sopii minulle erinomaisen hyvin. Eilen laitoin ensimmäistä kertaa ylleni tämän trikootunikan, jonka ostin keväällä Wiklundin alennusmyynnistä. Lähes pelästyn joka kerta, kun peiliin katson: olen kummallisen väritön. Onko tuo sininen väärää sävyä, vai liian voimakas kuvio, vai mikä on, kun kaikki väri kasvoilta katoaa. Eikä oikein auta asiaa punaiset sangatkaan... Ehkä olen vaan kalpea?

Pellavasydämen Mervi

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kuvausstudio käyttöön

Pitkään on Pellavasydämen kotisivut olleet päivittämättä. Frontpage-kotisivuohjelma jäi vanhaan koneeseen. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen olen saanut aikaiseksi niiden siirtämisen bloggeriin. Vaikka kuinka kauan sitten kävin kurssin, missä opetettiin tekemään blogista kotisivu. Nyt pellavasydan.fi toimii bloggerissa. Huonoa on kökkö ulkoasu, hyvää se, että osaan itse päivittää sivuja. Ja kyllähän tuota ulkoasua saa muokattua...

Olisin voinut ottaa sivut pois käytöstä rakentelun ajaksi, mutta kun mainoksissa on kotisivut mainittu. Tänään olisi tavoitteena kuvata mahdollisimman paljon sisältöä sivuille.

Ensin piti rakentaa studio. Näin:



Hyvin toimii - vaikkakin vähän ryppyinen - vanha lakaan taustana. Ongelmana on varjot. Ylhäältä saan valaistusta, mutta miten se tehdään ilman varjoja? Hmmm.....

Tässä ensimmäinen kuva. Kerron lippiksen tekemisestä omassa postauksessaan.




Hassua, samoissa olosuhteissa otettu kaikki kolme kuvaa ja silti ovat noin erilaiset valaistukseltaan. Nyt tarvitaan kuvankäsittelytaitoja. Taitaa tulla pitkä ilta!

Pellavasydämen Mervi