tausta

maanantai 26. tammikuuta 2015

Nokkonen ei polta

Eiliseen puolanpohjapostaukseeni palatakseni....
Arvuuttelin kuvausalustana käyttämääni shaalia tai hartiahuivi se ehkä oikealta nimeltään on. En taida suhtautua tarvittavalla vakavuudella - tai huolellisuudella - blogikuviini. Syytän liikkumisongelmiani siitä, etten jaksa lähteä mihinkään tai tehdä mitään valmisteluja kuvauksia varten. Kuvaan siltä istumalta ja niissä olosuhteissa, missä satun olemaan ja niillä tarvikkeilla, mitkä käden ulottuvilla on.

Tämänkertainen alusta oli mielestäni kuitenkin kohteeseen sopiva ja kauniskin vielä.


Kyseessä on NOKKOSISTA tehdystä langasta neulottu huivi. Muutama kommentoija arvasi siis ihan oikein. Olen ostanut tämän huivin hyväntekeväisyystilaisuudesta. Se on Nepalissa tehty. Uusikaupunkilaissyntyinen Eeva Valopaasi pitää verkkokauppaa Store of Hope jonka tuotteet hän valitsee kehitysyhteistyöperiaatteella ilman välikäsiä. Löydät lisätietoa huivista tästä.

Nähdessäni tämän tuotteen mietin sen ottamista myyntiin. Tuollaisen huivin neulomisessa ohuella langalla ja ohuilla puikoilla on kova työ, eikä hinta minusta ole paha siitä työstä. Mieltäni lohduttaa se, että sikäläisissä oloissa rahalla on ihan erilainen merkitys: täällä pikkuraha on iso siellä.

Hyväntekeväisyyden puheeksi ottaessani mainitsenpa sähköpostista, jonka sain eilen. Minut kutsuttiin paikalliseen sukkapiiriin esittelemään Pellavasydämen valikoimia. "Sukkapiirissä neulotaan villasukkia, joita lähetystyötä tekevä pastori Yrjö Niemi toimittaa Venäjän vankiloihin. Sukat toimitetaan vangeille henkilökohtaisesti ja ne ovat tuottaneet siellä paljon iloa. Piirissä neulotaan myös vauvojen sukkia, joita MLL toimittaa neuvolan kautta vastasyntyneille vauvoille lahjaksi. Välillä piirissä on tempaistu jonkin muun hyvän asian puolesta, esim. Matleenan vuodeosastolle on neulottu villasukkia ja ranteenlämmittimiä." Näin kirjoitti diakonissa viestissään minulle.

Jostain syystä bloggeri näyttää kahta erilaista tietoa siitä, monesko teksti on menossa. 
Joka tapauksessa yhden tai kahden postauksen jälkeen on tulossa 1000. kirjoitus. 
Olen jo päättänyt sen sisällöstä.  
Tulet muuten yllättymään!

Mutta seuraavassa postauksessa palaan vielä näihin puolanpohjiin ja jos muistan, niin kuvaan tuon huivinkin.

Pellavasydämen Mervi


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Esittelyssä puiset puolanpohjat

Nyt ne on valmistuneet! Puiset puolanpohjat. Ei tällaisia taida muualla ollakaan. Edes täkäläiset kudontavirtuoosit eivät ole nähneetkään mokomia. Ollessani kansalaisopiston kudontapiirissä lähes kymmenen vuotta sitten, näin siellä ehkä kymmenkunta tällaista. Nyt siellä on kuulemma enää kaksi jäljellä.... ovat karanneet kutojien matkaan.

Eräs asiakkaani kiikutti toisen näistä kallisarvoisista puolanpohjista minulle malliksi. Sen mukaan puuseppäni teki koko joukon uusia. Ei se ihan helppoa ollut, vaikka meikäläinen puutöitä taitamaton kuvittelee tuosta vaan tuollaisia pyöräytettävän.



Puolia on kahta pituutta, toinen on 10 cm ja toinen vähän lyhyempi.

Puolan valmistamisessa hankalinta oli tuon läpi kulkevan reiän tekeminen.
Reikä pitää olla halkaisijaltaan 5 mm eikä siinä ole varaa yhtään poran harhautua.



Tällaiseen vanhempaan sukkulamalliin pitää olla vähän lyhyempi puola

Sensijaan tähän malliin voisi olla pidempikin kuin 10 cm.






Siinä niitä olisi kestäviä ja helppokäyttöisiä puolanpohjia. Maksavat 8 euroa kappale. Ideana näissä on - paitsi se, että ovat kestäviä, eritoten se, että lanka ei pääse päistä karkaamaan. Tottakai kokeneet kutojat osaavatkin puolat täyttää niin, että lanka pysyy, mutta aloittelijoille ainakin tämä helpottaa työtä.

Jäi ottamatta kuva, miten nämä täytetään. Palaan siihen joku toinen kerta.
Kankuritar, Eija ja muut kudontaa harrastavat - miltäs tämä näyttää?

Pellavasydämen Mervi

Sekin jäi kertomatta, että kuvausalustana on käsin neulottu shaali.
Arvatkaapa, mistä materiaalista se on tehty?

 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Mä niin viihdyn mun uudessa tyylissä

Tarkat lukijat ovat huomanneet, että minussa on nostanut päätään pieni innostus vaatteisiin. Nyt kun 35 kilon jälkeen vanhat roitit alkavat näyttää "kalisaavinpeitteiltä" tekisi mieli ostaa uusia vaatteita ja ihan erilaisia.

Pitkäaikainen haaveeni paksuista mustista sukkahousuista ja neulemekosta on nyt toteutunut.

Yli 20 vuoden jälkeen olen tänään laittanut jalkaani pitkät talvisaapikkaat ja nauttinut niistä sydämen kyllyydestä.

Olen sittenkin kyennyt käyttämään käsi/olkalaukkua. Riemuitsen tästä. Luopumisen tuska täällä.

Tänään oli vapaapäivä minulla. Pirkko piti putiikkia pystyssä ja hyvä päivä oli ollutkin. Mieheni teki etätöitä ja minä vain olin kotona. Kun lähdimme pikaisesti käymään kaupungilla, päätin pukea mekon päälleni. Saatoin melkein laulaa "kaikki ylläni on sinistä", paitsi ettei ollut. Ostin vähän aikaa sitten tummansiniset saapikkaat ja samantyylisen laukun. Muutama vuosi sitten olin ostanut saman sinisen talvitakin ja nyt laitoin sen ensimmäistä kertaa päälleni. SE OLI AIVAN LIIAN ISO. Laitoin silti, kun se kerran täydensi värisarjan.


 Tämä neulemekko on pitkällisen etsinnän tulos. Kaikki oman kaupungin vaateliikkeet kiersin, mutta olin unohtanut Seppälän - eihän siellä meikäläinen ole koskaan mitään mahtuvaa löytänytkään. No, nyt löytyi.

Vähän tuo helma saisi olla pidempi, mutta opettelen tähän, niin enköhän sen pian unohda, 
että paksut polvet näkyy.


 Huivin kanssa vai ilman huivia?
Tuo huivi on vallan ihanaa materiaalia ja tarpeeksi iso. Tyttäreni Heli lähetti sen kesällä Scotlannista. "Ne häät, joihin en päässyt, kun makasin sairaalassa"


Ei teistä normaalijalkaisista kukaan varmaan ymmärrä, miten nautin näistä mokkanahkaisista saapikkaistani. Kymmenet vuodet olen joutunut kenkäkaupassa ensimmäiseksi sanomaan, että ei voi olla nauhoja, ei  vetoketjuja, ei tarroja.... MUTTA NYT MINÄ SAAN VETOKETJUN VEDETTYÄ kiinni ja auki. En oikeastaan edes tiedä, mikä on muuttunut, mutta nyt se vaan onnistuu. Yksi syy saattaa olla se, että lonkkani on nyt viimeisen leikkauksen jälkeen joustavampi ja taittuu enemmän. Toinen syy voi olla pienentyneessä sylissä. Vartalo taipuu helpommin.
- näissä saapikkaissa on ihana turkis/teddyvuori ja ne ovat suloisen lämpimät. Ikinä ollu tämmöisiä!
- saapikkaiden varsi on kyllin leveä, että iso pohkeeni sinne mahtuu
- pohja näissä kengissä on turvallinen, ei pääse liukastumaan
- kenkien kanta on juuri sopiva minulle
- taas sain erinomaista palvelua oman paikkakunnan kenkäkaupasta Alinasta. Onneksi myyjä hoksasi tarjota näitä minulle. Olen ikionnellinen.
Saatatte osata kuvitella, miten ihana on tepastella, kun ei tarvitse pitää kenkiä, vaan ne pysyy jalassa. Jalkaterä saa olla ihan rentona ja oikeassa asennossa. Kävelykin muuttuu rennommaksi.

Pisteenä i:n päälle samanhenkinen kassi. Olkalaukku tai yliolanlaukku tai käsilaukku. Olkoon mikä on, mutta sininen kuitenkin. Hyvin samaa tyyliä kuin nuo kengät.

Ei se kylläkään NOIN sininen ole, en saanut onnistumaan kuvaan oikeaa sävyä.

Näissä tamineissa tunsin olevani monella tapaa erilainen. Oli kiva moikata taksikuskia, joka monet kerrat kuskasi minua pyörätuolitaksissa. Nyt hän näki minut kävelevänä. Nuoruudessani pidin AINA hametta ja tänään tunsin jotain sellaista fiilistä... en osaa selittää.

Mervi
ps. muistakaa vastata kyselyyn oikeassa reunassa!

Valmistaudutaan juhlapostaukseen, kysely.

Muutaman kirjoituksen päässä on 1000. bloggaus. 

 Nyt tahtoisin hiukan varmuutta blogin kehittämiseen.
Haluaisin "kuulla" teidän lukijoideni mielipiteen. Aikoinaan tällaisen teinkin, ja sain siitä selkeän tuloksen, mutta sen jälkeen on tullut monia uusia lukijoita, joten jospa jaksaisitte taas vastata.

Tuohon oikealle on ensimmäiseksi tullut kysymys; "Mitä mieluiten luet tässä blogissani?". Sen alla on useampia vaihtoehtoja. Voit valita niin vain sen tärkeimmän tai sitten useamman. Jos kovin moni valitsisi monta vaihtoehtoa, en saa tuloksesta yhtä selvää kuin että rasteja on vain muutama.

Jokainen, joka on tänne päässyt tätä blogia lukemaan, voi myös vastata tuohon kyselyyn. Toivon, että niiden vastausten ohjaamana voin kehittää tätä enemmän teitä kiinnostavammaksi. Vaikka tämä blogi on minun päiväkirjani ja kirjaan tänne asioita muistiin loppuelämääni varten, mutta haluan myös antaa teille mieleistä luettavaa ja ehkäpä ajateltavaakin. Ja ennenkaikkea vuorovaikutusta.

Tottakai voit ehdottaa lisää aiheita kommenttiosioon. Kaikenlaiset kehittämiseen tähtäävät ideat ovat tervetulleita. Sitten saatte arvostella, olenko "ottanut kyselystä onkeeni" - eli olenko toeteuttanut toiveita. 

Ole hyvä ja vastaa mahdollisimman pian kysymykseen, niin se ei unohdu, KIITOS! 

Kevättä odotellessa....



torstai 22. tammikuuta 2015

Kipee...



Tänään oli iltapäivästä alkaen ihan kamala päivä. Aamu meni vielä hyvin, kun tuli sama avustaja kuin eilen. Jatkoimme poistettavien astioiden siirtämistä putiikkiin kirpparihyllylle. Topakka avustaja, jolta homma hoitui enempiä neuvomatta.

Iltapäivällä aloin ihmetellä, miks on niin kummallisen kipee kroppa ja muistinpa siinä, että aamulääkkeet jäi ottamatta. Kolmen aikoihin ajattelin jo soittaa Pirkkoa apuun, mutta sinnittelinpä kuitenkin. Sitten tuli hirvee vilu. Siihen keksin oivan keinon: otin pitkästä aikaa matonkudetta käsiini ja aloin virkkaamaan koria. Siinäpä sitten tulikin hyvin pian hiki.

Vaikka oloni oli lähes sietämätön, ei se varmaankaan ulospäin näkynyt. Tuli NIIN hyvä mieli erään asiakkaan vilpittömästä ilosta, kun hän näki minun nousseen pyörätuolista pystyyn. Moni muukin on ollut kanssani iloinen ja se aina ilahduttaa.


Onneksi tänään oli vilkas päivä, etten aivan ehtinyt vaipua itsesääliin. Tämänpäiväisessä lehdessä oli Pellavasydämen mainos, jonka arvelin tuoneen lisää asiakkaita.

Puolanpohjat eivät ilmeisesti valmistuneet vielä, kun ei puuseppää näkynyt. Palataan asiaan....

Pellavasydämen Mervi