tausta

torstai 27. marraskuuta 2014

Ah tätä riemua!

Päivä päivältä leikattu jalka  tuntuu paremmalta. Edistyy se. Toki jumppaankin, vaikka en enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin sairaalan sängyssä maaten. Nyt on niin paljon tekemistä, muka.

Enää ei pyörätuoli tahdo kiehtoa. Tunnen olevani valmis kävelemään keppien kanssa. Nyt on vaan niin, että vanhasta kodista on työtuolini viety uuteen, joten tarvitsen pyörätuolia ihan istumiseen.

Tänään tunsin olevani valmis myös - autolla ajamiseen. Sen vaan tuntee, että on tarpeeksi varma. Ihan niinkuin en olisi ollutkaan 9 kk ajamatta! Voi sitä riemua, kun totesin, että minä pystyn! Nyt ei tätä mimmiä pidättele mikään...niin paljon olen kärsinyt toisten kuljetettavana olemisesta.

Lääkärin mukaan pitäisi odottaa 2 kk autolla ajamista, mutta miksi ihmeessä? Ei tainnut olla puhe siitä, että minulla on automaattivaihde, joten en tarvitse leikattua jalkaa ajamiseen. Sama ongelma on kyyditettävänä olemisessa, eli se, että jalan nostaminen autoon on työlästä. Jalan lihakset eivät toimi vielä tarpeeksi, että sen nostaminen on tehtävä "käsipelillä". Mutta edistyy se.

Ai että minä nautin.

Mervi

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kynttilätarpeita

Tänään posti toi hirvittävän painavat paketit puotiin. Molemmissa oli yli 20 kg kynttiläntekoaineita. Toisessa parafiinia ja toisessa steariinia. Ei me kumpikaan Pirkon kanssa saatu niitä mihinkään siirrettyä. Tämä oli todellista tukkuostosta. Niistä sitten pussitetaan pienempiä määriä.

Tuli meille myös kynttilänsydäntä ja -väriä. Muutama asiakas ehti niitä jo kysyä.

Aamu oli tosi kurja. Ei tullut henk.koht. avustaja. Odottelin pari tuntia ja sitten vasta soitin. Ei ollu tulossakaan. Että se on kurja odotella. Tunniksi sain sitten tuuraajan ja hänen kanssaan kävimme kaupoilla ja postissa. Huomenna ehkä paremmalla onnella?

Ei mulla sitten muuta. Alan ommella näppipyyhkeitä.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ruokalappuja ja muistelmia

Mun kamera on taas hukassa. Luulen, että se on putiikissa. Kuvaton postaus siis. Tänään sain valmiiksi 23 ruokalappua ja 3 essua. Pienissä hetkissä piti ommella, kun lonkka kertoo, että sitä on juuri operoitu. Istuminen ei ole oikein kivaa. No onneksi lisälääkitys auttoi.

En yleensä koskaan kuuntele musiikkia. Mutta nyt ommellessa taas. En tiedä, mikä laukaisi muistelmasuonen. Olin hyvin nostalgisissa tunnelmissa ja jostain syystä muistelin vanhaa, ihanan ihanaa työpaikkaani Ähtärin verotoimistossa. Lähinnä mieleeni tulivat entiset kollegat, mitähän heille tänään kuuluu? Saattaa olla, että joku heistä lukee tätä blogia... Olisi tosi kiva lukea kommenttia, jos Anita, Riitta, Terttu tai joku muu lukee kuulumisiani. Taas kerran harmittaa, että monet tietävät minun kuulumiseni, mutta minä en. Varsin yksipuoleista tämä blogimaailma on, mutta niin se vaan on.

Ensi viikko on työteliäs, sikäli, mikäli työnteko sujuu. Viimeinen viikko ennen joulunavausta Uudessakaupungissa. Ensi viikonloppuna Vanhan ajan markkinat tulevat hyvin lähelle meidän portteja. Ainakin autot jätetään niille suunnille. Toivon, että saamme putiikista houkuttelevan näköisen. Jouluisen, valoisan. Missähän ne jouluvalot taas luuraa - aina hukassa, kun tarvittaisiin...

Tiistaina on tikkien poisto.

Toivon saavani joka päivälle tiistaista alkaen henkilökohtaisen avustajan sekä kotiin että varsinkin putiikkiin. Tavarat tippuu lattialle ja sitten en pääsekään liikkumaan. Toisaalta moni asia on vielä järjestelemättä, hukassa, joten auttavat kädet/jalat ovat tarpeen.

Yksin en yritäkään pärjätä, Pirkkoa taas tarvitaan.

Pellavasydämen Mervi



lauantai 22. marraskuuta 2014

Lauantai-illan "huumaa"

Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii, mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään heitetätä.

Typerää siirrellä tavaroita kotoa putiikkiin ja takaisin kotiin. Luulin, että olisin jo ompeluhommat siirtänyt sinne, mutta tänne niitä nyt tänään taas piti siirtää. Ompelukone ja ommeltavat ja tietysti langat. Onneksi on niin kiltti mies, että sehän siirtelee minua ja kamppeitani.

Tulin ostaneeksi tuollaisen muovikotelon puolille, joten niiden kuljettelu ja säilytys on nyt paljon mukavampaa.

Sitä paitsi nyt on työn alla niin ihanat kankaat, että näitä kyllä ihan mielikseen työstää.


Viikonlopun aikana tekisi mieleni saada valmiiksi ruokalappu poikineen. Aijai, kun näihin vielä yhdistelee erivärisiä vinonauhoja, niin johan tulee nättejä!

Pellavasydämen Mervi




perjantai 21. marraskuuta 2014

Ensi kesää jo uumoillaan




Uudenkaupungin Matkailutoimisto tekee Valitse Uusikaupunki-matkailuesitteen jo näin loppuvuodesta ensi kesää varten, sillä tammikuussa pidetään Matkamessut, jossa kaupunki on mukana. Tosi vaikeaa orientoitua tonttujen ja muun jouluhässäkän keskellä kesään. Tällaisen mainoksen valitsin. Vähän vuoden 2012 mainosta mukaillen. Uuteen ideaan ei riittänyt rahkeet tässä vaiheessa.


Teetin mainoksen Uudenkaupungin Sanomilla.
Tekijä taisi olla ensimmäistä kertaa tällä asialla, sillä koko ei ole matkailuesitteeseen sopiva. No, ehkäpä siellä jotenkin saavat muokattua.

Pellavasydämen Mervi