perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kauneimmat näppipyyhkeet

Koko Pellavasydämen historian ajan yksi menestyksekkäimmistä tuotteista on ollut NÄPPIPYYHE. Sitä en muista, mistä tuo nimitys on tullut - olenko sen itse keksinyt vai jotakuta matkinut? Ensimmäiset pyyhkeet tein valmiista käsipyyhkeistä poikki leikkaamalla. Nykyisin meillä on erilaisia pyyhekankaita pakkatolkulla.

Kauniimmat ikinä on minun mielestäni nämä musta-harmaat. Ehkä siksi, että oma keittiöni on mustavalkoharmaa. Tämä pyyhe on meillä keittiössä ainoa. Se ripustetaan hellan uunin ripaan - muuta paikkaa pyyhkeelle ei meidän keittiössä olekaan.


Nyt Arja ompeli muutaman pyyhkeen, mutta nämä lähetetään Taivassaloon Kauppapaikka Katiskaan, missä on myös Pellavasydämen myyntihylly.





 Pellavasydämen Mervi

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kardinaalivirhe koskien kansallispukua

Kerroin jo aiemmin (täällä) että ostin kierrätyskeskuksesta kansallispuvun. Se vaatisi aika paljon korjausta. Olisi kannattanut silloin harjoitella! Kävi nimittäin niin, että asiakas toi minulle korjattavaksi oman kansallispukunsa juuri samanlaisilla korjaustarpeilla. Helman etumukseen oli tullut kulumaa.


Onneksi kangas ei ollut mennyt puhki, 
sillä loimilangat oli säilynyt ehjinä, 
mutta kude oli pienesti katkennut. 

Kerätessäni taannoiseen postaukseen kirjontakirjojani muisteilin nähneeni "taideparsinnasta" selostuksen. Tietenkään en sitä nyt tähän hätään löytänyt. Ehkä se ei sitten ollutkaan kirjoissani? En kuitenkaan netistäkään löytänyt muuta kuin tämän lohdullisen tarinan täällä. Juuri kuin minun tarinani:
"Viime vuonna ostin kansallispukuhulluuksissani näkemättä Peräpohjolan puvun, jonka hameessa tiesin olevan reiän. Tilasin langat parsintaan silloiselta Vuorelmalta ja aloitin. Yllättäen reikiä oli useita. Sitä parsimista kesti sitten kuukausia. Työ oli aivan liian pitkäkestoista ollakseen järkevää. Lopulta pistelin aivan sattumanvaraisesti sinne tänne ja toivoin, että kukaan ei katso tätä läheltä."

Kuvateksti vei viimeisetkin luulot omista taidoistani.
”Neli- tai useampiniitisten kankaiden parsinta lasketaan taideparsintaan, – ja se on teille aivan liian vaikeata.” Eva Somersalo: Tyttöjen käsityökirja, 1920. 

Työtä vastaanottaessani en tarkistanut, että löytyykö sopivia lankoja. Tuossa yllä olevassa tekstissä paikkaaja tilasi langat Vuorelmalta. Minä jätin taas kerran työn aloittamisen niin viime tinkaan, ettei minulla ollut mahdollisuutta lähteä lankoja tilaamaan. Ne olisi pakko löytää omista varastoista. Täsmälleen oikean värisävyn löytäminen oli aivan mahdoton tehtävä. Useamman villalankakerän purin säikeiksi - myös pätkävärjättyjä - vain todetakseni ettei onnistu.

Tässä tulee se kardinaalimoka, jonka tein tieten tahtoen. Käytin MULIINILANKAA. Sehän on puuvillaa...




Kovin on pienet värierot

Lopputuloksesta en muistanut ottaaa kuvaa. Kyllä sen paikkauksen näkee, jos tietää etsiä. Mutta ainakin kangas on nyt ehjä, eikä tilanne pääse pahenemaan. Nyt olisi oiva tilanne etsiä se taideparsinnan ohje ja "harjoitella" omaan pukuun. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan....

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Virkattu ja pujoteltu huivi

Aiemmin olen kertonut, että yleensä käsityöni ovat materiaalilähtöisiä. Kauppaan tulee uusi lanka ja minun pitää kokeilla/näyttää, minkälaista siitä tulee. Nyt kerrankin aloin tekemään työtä mallilähtöisesti. Näin virkkauslehdessä kivan mallin. Totesin, että minulla on siihen juuri sopiva lanka. Sopivat langat.


Huivi. Taas kerran.




Ensin virkataan  verkko ja siihen pujotellaan värikästä lankaa. En edes lukenut mallin ohjetta, mutta kuvasta päätellen siinä on käytetty montaa eri lankaa. Minullapa on monta laatikollista leveää nauhalankaa ja se sopi tismalleen virkkaamaani verkkoon.

Loppujen lopuksi  virkkasin verkon ulkomuistista ja niinpä siitä tulikin erilainen kuin mallissa. En ole kirjoittanut malliä ylös, mutta tuosta kuvasta sen kyllä varmasti voi selvittää. Itse asiassa aloitin jo uudenkin huivin, sillä tämä on juuri sellainen "aivot narikkaan" työ, jota kaipaan. Mitään ei tarvitse miettiä, sen kun tekee, tekee, tekee ja tekee.... Olen virkannut nuo pohjaverkot "mitätahansalangasta" ja sitä olisi saanut olla vähän enemmän. Valkoista lankaa oli eri paksuisia keriä, muttei se tässä ollenkaan haittaa.








Tällainen on tuo nauhalanka, joka on täsmälleen oikean levyistä mun pylvään korkuisiin reikiin. Tätä lankaa ei välttämättä enää myynnistä löydä, on sen verran vanhempaa tuotosta, mutta meillä sitä on vielä aika monenlaista väriä. Yhdestä kerästä taitaa tulla vielä toiseenkin huiviin nauhat.





Niin sopivasti oli tuollainen sinivalkoinen somistus puodin eteisessä, että oli siitäkin otettava kuva.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Projektit alkaa ja päättyy ja lääkärin näkemys

Keskiviikkona oli kesäteatteri Lentävä Lokin tämän kesän ensi-ilta. "Aina joku eksyy" on koskettava näytelmä suunnistajasuvusta. Keskiössä on äidin elämä nuoresta tytöstä vanhaksi naiseksi. Näytelmä kulkee useamman vuosikymmenen pilkahduksina, välillä nykyaikaan ja taas takaisin menneisyyteen.


kuva teatterin facebook-sivulta

Moni tarvitsi nenäliinaa. Vaikka kyllä välillä naurettiinkin.

Minulle tämä puvustus oli tarpeellinen. En tiedä, miten syvälle synkkyyteen olisin ilman sitä vaipunut. Puoli vuotta tässä meni ja nyt se on kaikkien nähtävillä. Hyvin toimi. Vaatteita tarvittiin paljon, mutta suuri osa löytyi vanhoista varastoista. Osan etsin kirppareilta ja muutama tehtiin itse.

Kävin tosi monta kertaa katsomassa harjoituksia - ihan omaksi ilokseni. Hassua, että joku pieni juttu juonessa paljastui vasta ensi-illassa. Uskon, että ensikertalainen ei siis kaikkea hoksaakaan. Näytelmän voi käydä katsomassa useammankin kerran ja varmasti aina löytää jotain uutta.

Täältä voit katsoa esityskerrat ja täältä kuvia. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Ammattitaitoiseksi ompelijaksi

Kerroinkin jo, että pääsin opiskelemaan mittatilausompelijaksi. Vahvistin osallistumiseni tietoisena kaikista estelyistä ja omistakin epäilyistä...  Toki sain paljon kannustaviakin kommentteja. Kävin eilen lääkärissä ja kerroin tästä uudesta haasteesta. Kysymättä sain kuulla hänen näkemyksensä - juu, ei suositellut. Tykkään kovasti tämän nuoren miehen asenteesta ja toimintatavasta ja tiedän, että hän jo tuntee potilashistoriani ja sikäli sanomallaan on painoarvoa.

No, kun sitten kerroin, että positiivinen puoli muuten haastavassa projektissa on sisällön saaminen värittömään elämääni, hän pehmensi viestiään. "Mene kokeilemaan ja lopetat, jos ei onnistu". Niin. 

Ja minähän menen.

Aina pitää jokin projekti olla. Jos ei muuten, niin sitten on kiva, kun se tulee valmiiksi ja saa huokaista helpotuksesta.


Mervi

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ompeluoppiin?

Minulta kysytään aina silloin tällöin, että mistä olen saanut oppini käsitöihin. Ihan itse olen opetellut, mitään kouluja en ole siihen käynyt. Jos olisin tiennyt, miten elämä menee, olisin nuorena lähtenyt opiskelemaan vaikka käsityönopettajaksi. Muttei se silloin ollut mikään vaihtoehto, matematiikan opettajaksi halusin. Työurani tein kuitenkin valtion virastoissa.

Itseoppinut.

Itselleni olen tehnyt vaatteita 15-vuotiaasta. Ostin Still- ja Simplicity -kaavoja ja niiden mukaan tein jopa takkeja. Itseasiassa mulla on kaikki kaavat 45 vuoden ajalta tallessa!


Tässä ensimmäinen työni - oi, vieläkin muistan, minkälainen mustavalkoinen asukokonaisuus tämä oli! Kun menimme naimisiin v. -78 oli muotia pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Niinpä tein meille ulkoilutakit ja oikein vuorilla. Monet malleista ovat taas muotia, niinkuin tämäkin hellemekko 70-luvulta.





Sittemmin olen tehnyt vaatteita itselle ja lapsille, mutten vieraille. Paitsi kaksi vihkipukua sukulaisille. Vieraille en ole tehnyt, koska puuttuu kaavoitustaito, mittojen mukaan tekeminen ja varmuus lopputuloksesta. Työn jäljessäkin on ollut moittimista - itselle ei ole niin nuukaa...

Teatteripuvustus

Ja vielä vähemmän on ollut nuukaa teatteripuvustuksen tekemisessä. Siinä tarvitaan kyllä luovuutta ja vaatteen pitää olla kestävä, mutta kukaan ei katsele sisäpuolelle, että onko saumat hyvin "yliluoteltu". Ehkä kaikkein eniten rakastan juuri teatteripuvustusta. Juuri nyt olen saanut valmiiksi Lentävän Lokin näytelmän "Aina joku eksyy", jonka ensi-ilta on huomenna 3.7. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Huolitaanko minut?

Ihan kovin perusteellisesti en ole miettinyt, että miksi ilmoittaudun hakijaksi milloin mihinkin projektiin. Joku tyydyttymätön tarve tulle hyväksytyksi? Testata, mihin kelpaan? Aina en ole kelvannut. Mutta nyt taas.

Mittatilausompelijan koulutus Suomen Yrittäjäopistossa.

Saattoi olla jossain facebookin ompeluryhmässä linkitettynä mainos "tästä" koulutuksesta. Illalla sängyssä unta odotellessa näpyttelin kännykällä hakemuksen. Kun kysyttiin ylioppilaaksipääsyvuotta, ei heidän kalenterinsa yltänyt läheskään niin kauaksi - 1978 - kuin olisi minun kohdallani tarvinnut. Minut kutsuttiin haastatteluun, mutta jo siinä vaiheessa arvelin, että kaikki kutsuttiin. Hakijoita oli kuulemma 40 ja 16 otetaan. Hyvin kaksijakoisella mielellä odottelin tulosta. Tiesin, että jos parhaat otetaan, minä pääsen - olenhan jo niin kauan tehnyt vaatteita myyntiinkin. Jos taas ajatellaan työllistymisnäkökohdasta, minua ei ole mitään järkeä valita. Eläkeläinen ja jo yrittäjä 10  vuotta.

Noh, minut kuitenkin valittiin. Hakijoita oli niin paljon ja hyviä hakijoita, että perustivat toisenkin ryhmän. Opiskelu alkaa elokuun alussa ja kestää 1,5 vuotta. Se on sivutoimista. Kahtena iltana on lähiopetus Turussa ja muuten tehdään kotitöitä.

Plussat ja miinukset

Huono puoli on tuo kulkeminen. Välillä olen niin kipeä, etten pysty istumaan missään, toisinaan taas ajan Turun reissun tuntematta mitään. Näin opiskeluhuoneen: se on portaiden päässä ja tuolit näytti todella huonoilta minun istuttavakseni. Toivon mukaan saan järjestettyä paremman. Ainakin silloin kuin menin ensimmäiseen työpaikkaani, sinne hommattiin jonkun vajaakuntoisten työllistämislain mukaisesti hyvä tuoli minulle. Ehkä vieläkin on joku sellainen laki?

Hyviä puoliakin on. Minulla on nykyään liikaa aikaa ja kivasta tekemisestä puute. Keskivaikea masennus pukkaa välillä lujastikin päälle ja silloin kulutan aikani peiton alla. Opiskelu toisi haastetta ja pakon nousta ylös. Oppisin tekemään kaavat ja  vaatteita myös muille. Voisin opettaa toisia.

Mutta mitä tällä kaikella tekee 60 vuotias vanha akka, 
joka on työkyvyttömyyseläkkeellä 
ja miettii loppuelämäänsä? 



Nämä nuoruuteni kaavat ovat kokoa 36 ja sillai. Nykyiset paaaaaaljon isompia. Kaavakokoelmassani on aika kattava otos 70, 80, 90 ja 2000-luvun muodista. Uudessa koulutuksessa opin sitten tekemään kaavoja itselle ja myös toisille. Nähtäväksi jää, miten paljon pystyn hyödyntämään koulutusta.

Onko sinulle ompelualan koulutusta, kerro!

Pellavasydämen Mervi



sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Virkattu pellavakassi

Aika moni on virkannut tällä samalla mallilla kesäkassin. Et-lehdessä oli ohje vuonna 2017.

https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/virkkaa-iki-ihana-et-kesakassi

En muista aloitinko tämän kassin teon viime kesänä vai jo edellisenä, mutta nytpä se on valmis. Hiukan olen ohjetta muokannut - aika paljonkin -  ja taisinpa tehdä isomman kuin oli alunperin tarkoituskaan. Taidan pitää tämän kassin rentona, etten laita vuoria enkä pohjapahvia, mitkä kyllä ryhdistäisivät kassia.

Olkoon näin.




Sankojen väli on minun kassissani paljon leveämpi kuin alkuperäisessä mallissa ja sangat juurestaan kapeammat.  Ohje oli vähän aikaa hukassa ja sepittelin omiani....






Lankana käytin pellavalankaa, mitä minulla oli myymälässä. Aika jäykkää oli tämä virkata, mutta käytössä varmaan hyvä, kestävä.



Montako virkattua kassia sinulla on?

Pellavasydämen Mervi

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Toteutumattomia unelmia/suunnitelmia

Minulla on ikäkriisi. Täytän tänä vuonna 60 ja se on aika kamalaa, vaikka olenkin siihen jo tovin totutellut - puhun itsestäni "vanhana naisena". Kun en enää ole edes keski-ikäinenkään...

Tässä vaiheessa on jo elämän rajallisuus iskenyt tajuntaan: en ehkä saavutakaan kaikkea sitä, mistä olen uneksinut tai mitä olen tavoitellut?

Aika pateettinen alkuteksti kovin raadolliselle jutulle. Tässä oli tarkoitus vaan todeta, etten ehkä koskaan teekkään niitä monia käsitöitä, mitä olen joskus suunnitellut. TOTTAKAI - paljon vielä kerkiän, mutta kun en oikeastaan viitsi....

Yksi tällainen hassu päähänpisto vuosien varrelta on PUUTYÖT. Jostain syystä sain päähäni, että haluan opetella nikkaroimaan. Muistaakseni idea oli puhtaasti taloudellinen, puodissa kyseltiin puutöiden perään. Mutta oliko silti pakko itse kuvitella tekevänsä? No ei ois ollu. Onhan noita osaavia tekijöitä.

Menin kansalaisopiston naisten puutyökurssille. Lähdin pois, kun en oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta laittamaan terää paikalleen poraan. Enkä montaa muutakaan.

Tällä viikolla olemme avustajani kanssa siivoilleet toimistoani. Paljon on heitetty tavaraa pois, kierrätyskeskukseen, paperinkeräykseen ja jätekeräykseen. Hyvin osasi nuori avustajani kuvailla tilanteen, kun näytin jotain  vanhaa virsikirjaa ja mietiskelin, että "pitäisköhän tämä säilyttää? Mutta mitä minä tällä teen?" "Noh, nyt sinä sitä selailet ja seuraavan kerran joskus vuosien päästä taas selailet..." Niinpä - ei kun pois!

Kirjahyllyssäni on paljon käsityökirjoja, enkä malttanut niistä yhdestäkään luopua. Tämän kirjan kohdalla epäröin... en osaa päättää. Tuskin ikinä enää yritän puutöitä.

Olisitko sinä innostunut? Kirja on aivan uuden veroinen, vaikka sen suomenkielinen painos onkin jo vuodelta 2008. Kaikkia sivuja olen tuskin edes kääntänyt. Muistan, että kirja ei ole mikään halpislöytö, ainakin se on tehty hyvälle paperille.

Ehkä tässä olisi lahjakirja jollekin nuorelle?





Jos kiinnostaa, laita minulle sähköpostia.

Onko lukijoissa muista kaltaisiani "toivonsa menettäneitä"? Tai oikeastaan kysymys on järkiinsä tulemisesta. Kun ei kaikkea kannata yrittää, pitäisi ymmärtää omat rajansa.

 Pellavasydämen Mervi