keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Vauvalle nuttu

Jotenkin jäi harmittamaan, kun mun keltaisesta vauvan nutusta tuli aivan liian iso. Päätin tehdä toisen, oikean kokoisen. Malli pysyi samana ja neulepinta myös. Lanka vaihtui Katian Merino Babyksi. Neuloin etu- ja takakappaleet yhtenä ja hihat lisäsin kaarroketta varten samaan työhön. Saumoja tuli siis ommeltavaksi vain hihassa.

Täällä esittelyssä keltainen villatakki: https://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/03/vauvalle-piti-tulla-nuttu-mutta-vahan.html

Ja nyt siis vähän pienempi, vauvan kokoinen:


Sopii ihan vastasyntyneelle - tämä nukke on 45 cm pitkä:


Ja sitten meiltä löytyi ihan vauvan kokoinen nukke:


 Ja vielä tuollainen noin 3 kk ikäinenkin - hänelle nuttu on ihan just eikä melkein sopiva.





 
Tuolla yhdellä nukella on muutkin asusteet minun neulomiani: pipo, tumput ja kaulaliina ovat samaisesta Merino Baby langasta, joka on siis 100 % Extrafine merinovillaa ja sen voi pestä koneessa 30 asteessa. Kerässä on 50 gr ja 165 metriä. Puikkosuositus on 3 -3,5 mutta minä käytin kyllä pienempiä. Lankaa tähän nuttuun kului 80 gr eli vajaa kaksi kerää.



Lanka on tosi ihanaa neulottavaa ja suloisen tuntuista iholla eikä se kutita laisinkaan. Voin suositella kaikkiin lasten ja myös aikuisten neuleisiin.

Pellavasydämen Mervi


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Ompelijaoppi: joustava paita ja housut

Tästä on jo useampi viikko aikaa, kun meidän piti palauttaa ompelemamme trikoovaatteet, pusero ja housut. Minä valitsin puseroksi Jujunan valmiskaavalla tehdyn tunikan. Täällä. Valitsin paperikaavan, koska en halua tulostaa enkä teippailla kaavoja. Pitihän nämäkin tietysti jäljentää kaavapaperille ja leikata...

Ihan sellaisenaan kaava ei ollut minulle istuva ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että onneksi. Opin paljon tätä kaavaa soveltaessani. Yritin ensin tehdä tapani mukaan suitsait, mutta jouduin purkamaan. Nuo sivukappaleet eivät eivät osuneet kohdalleen ja opinpahan tekemään "hakkeja" eli kohdistusmerkkejä ja myös noudattamaan niitä. Prinsessaleikkaus ei ihan noudatellut minun rintojeni muotoa, joten jouduin tekemään korjauksia. Onneksi olin tehnyt ensimmäisen sovitusvaateversion. Olin sinnikäs ja tein kaavamuutokset huolellisesti.

Takana on keskellä sauma, minkä tarpeellisuutta ensin vähän mietiskelin, mutta se osoittautui hyväksi. Sitäkin jouduin muuttelemaan, että sauma ei kupruillut vaan sulavasti mukaili linjojani.

Sain mielestäni hyvin istuvan tunikan.

Harvoin teen täyspitkät hihat, enkä ole koskaan tehnyt näin "tiukkoja" hihansuita, mutta ne tuntuvat ihan mukavilta.





Tässä kuvassa näytän prinsessaleikkauksen kohtaa, mutta eihän se mustassa puserossa erotu.


Samanlaiset kaarevat leikkaukset ovat myös takakappaleessa ja taskut jatkuvat myös takapuolelle. Hassut kuvat!



 
Housuja en esittele lahkeita kummemmin. Myöhemmin näytän teille toiset tekemäni, leveälahkeiset housut. Aivan hämmästyin, miten suuri ero! Kyllä pulskalle ihmiselle vaan paremmin sopii tiukahkot lahkeet...




Kaula-aukosta  eikun siis pääntiestä sain oikein kauniin ja mieleisen. En tehnyt sitä kaavan ohjeiden mukaisesti alavaralla, vaan kotikoneen kaksoineulalla päärmäten. Tämäkin on asia, jonka olen koulussa oppinut: päärmeiden tulee olla yhdenmukaiset. Nyt ne on, hihansuut ja helma myös käännetty kerran ja tikattu kaksoisneulalla.



Tässä kuva Jujunan kaavasta Mystique. Kaavasta käytin kokoa 54, mutta pienempikin olisi minulle riittänyt, sillä aika paljon jouduin pienentämään sivusaumoista ja takasaumasta.


Tehtävään kuuluu myös piirtää vaatteen tasokuvat ja ompeleiden poikkileikkauskuvat. Minulle tuli muutama virhe. Olin merkannut tavallisen saumurisauman väärin ja ehkä nyt opin, että vyötärökaitale täytyy piirtää läpileikkauksena... Keltaisella lapulla opettajan korjaukset.




Tässä vielä teksti, jonka liitin työn mukaan jättäessäni sen opettajalle arvosteltavaksi:

JOUSTAVA PUSERO

-        Tein peruskaavasta sovituspuseron ja totesin sen hihan pyöriön sopimattomaksi – liian väljäksi.
-        Ompelin vanhalla ”hyvällä kaavalla” vastaavan ja vertailin tuloksia. Ompelin toisen sovituspuseron, josta tulikin oikein hyvä pyjamapusero, kun kangas oli ihanan pehmeää ja valuvaa. Harjoittelin sen hihoihin ja helmaan kotikoneellani kaksoistikkausta, jotka onnistuivat hyvin. Pääntiehen kiinnitin resorin ja sen kanssa jouduin vähän purkamaan ja mittailemaan ja lopulta totesin, että kerroin 0,7 on hyvä mitta resoriin, kunhan pääntien leikkaa ensin sopivan väljäksi.

-         Alunperin olin suunnitellut ja piirtänytkin kuosittelevani taskullisen tunikan prinsessaleikkauksella, mutta kun ostin valmiskaavan, kokeilin tätä. OPIN SEN, MINKÄ OLISIN VOINUT OPPIA JO KAUAN SITTEN = HÄTÄILEMÄLLÄ EI TULE KUIN SUTTA JA SEKUNDAA. Kaavassa on sivukappaleet, joiden päälle tulee taskukappaleet. Näihin oli pienoiskaavakuvassa merkitty vain yksi hakki ja sen mukaan leikkasin ja yritin ommella, mutta eihän siitä mitään tullut. Vasta nyt – tätä kirjoittaessani – havaitsen, että kyllä kaavassa on enemmän hakkeja, mutten niitä löytänyt, kun siihen pikkukuvaan niitä ei ollut merkitty! Jouduin siis purkamaan ja tekemään itse hakit, minkä jälkeen sainkin yhdistämisen onnistumaan.

Hihan pyöriö oli tässäkin kaavassa pielessä, tai siis se ei sopinut minulle. Näin ennen näkemättömän paljon vaivaa saadakseni prinsessaleikkauksen ja hihan pyöriön yhtymäkohdan sopimaan ja istumaan. MUTTA SE KANNATTI! Nyt hiha istuu mielestäni täydellisesti. Tein uuden sovitusvaatteen, mistä kuitenkin tuli lopullinen tunika.

-        Sain mieleisen pääntien, kun jaksoin/viitsin sovittaa ja mitata ja korjata. Tein sen ohjeesta poiketen kaksoistikkauksella omalla kotikoneellani.

JOUSTAVAT HOUSUT

-        Tein peruskaavan pienoiskoossa ja oikeassa koossa. Tein sovitushousut, joita korjasin sivusaumoista kaventaen. Kokeilin näihin vyötärön kuminauhakujan ompelemista pelkällä kotikoneen siksakilla ja kyllähän se toimii ihan hyvin, joustaa tarpeeksi. Vyötärö kun ei minun housuissani tule ikinä näkyviin. Lahkeeseen kokeilin joustavan kolmoissiksakin käyttöä, mutta lopputulos on vähän niinjanäin: jos tikki ei kovin erotu, miksei voisi käyttää, mutta ei se kyllä näkyviin saa jäädä.
-       Toiseen lahkeeseen kokeilin tehdä halkion erillisellä kaitaleella. Se on kyllä helppo tehdä, joskin joutuu miettimään, voiko kaitale olla suora, vai pitäisikö sitä muotoilla, mikäli lahje kapenee voimakkaasti.

-        Tein em. pyjamaan myös housut, joiden lahkeet käänsin kaksoistikillä samoin kuin yläosan hihat ja helman . Näistä housuista opin, että kannattaa tehdä täsmälleen saman levyisen vyötärökaitaleen kuin on kuminauha, silloin kombo pysyy kuosissaan. Ainakin näissä ohuesta trikoosta tehdyissä housuissa erittäin hyvä vyötärö.

-        Nyt palautettavat housut tein valitettavan keinokuituisesta kankaasta. Mielessäni oli napakka jersey, mutta tämä kyllä osoittautui virhevalinnaksi. Kangas on sähköistä ja vetää kaiken roskan pintaansa. Saattaa olla, että valitsin väärin puolen päälle päin? Lahkeet käänsin kotikoneella kaksoistikillä. Tein erillisen vyötärönauhan, koska vyötäröni on niin ongelmallisen mallinen: edestä matala, takaa tosi korkea.

-         Olin kuvitellut tekeväni tähän jotain kivaa yksityiskohtaa lahkeeseen. Sirkat ja nyöri, vetoketjuja tms. Mutta kävi sitten niin kuin yleensäkin, että unohdin ja ehdin ommella lahkeet… enkä todellakaan alkanut niitä purkaa ja leikkaamiseen ei ollut väljyyttä. Teen siis seuraaviin housuihin – niin kuin aina! Minun housuni eivät edelleenkään istu, mutta olen luovuttanut. Ehkä?
 


 Ja tässä opettajan antama palaute:

Trikoopalaute: Tavoitit paidassa oikein hyvän istuvuuden. Sitkeys tosiaan palkittiin ja rohkeus kokeiluihin opetti uusia asioita. Moitteeton pusero, saumanvarat kääntyvät symmetrisesti ja loogisesti oikeisiin suuntiin.
Poikkileikkauskuvissa ei juuri ongelmia, mutta esimerkiksi kaksinkertaisen kankaan kohta housun vyötäröllä on piirrettävä näkyviin. Piirrä tasokuva isommaksi ja "hio" ääriviivaa. Housujen istuvuutta voi vielä
parantaa joustavammalla materiaalilla (voi tehdä tyköistuvamman) ja pitkittäisleikkaussaumoilla.




Varmasti tulen tällä Jujunan kaavalla tekemään monta muutakin asua. Ehkä sellaisen, jossa sivukappale on toisesta kankaasta ja myös sellaisen, missä tasku on vaan etukappaleella ja ehkä myös lyhythihaisen ja tietysti kesämekon ja ja....

Pellavasydämen Mervi























lauantai 28. maaliskuuta 2020

Vauvalle piti tulla nuttu, mutta vähän iso....

Olin jo tehnyt samaisesta alpakkalangasta ihanat kämmekkäät ja moni osti juuri sitä lankaa ja teki juuri mallini mukaiset, täällä. Roosa ja harmaa lanka loppuivatkin heti alkuunsa ja jäljelle jäi muita värejä. Päätin siis tehdä keltaisesta jotain, mutta mitä se olisi? No, teenpä vauvan nutun.


Etsin ohjeen, joka suunnilleen vastasi tarkoitustani ja lankaa. Loin silmukat pienimmälle koolle, ihan vastasyntyneelle.




Kohoneule lähti väärin liikkeelle, joten päätinkin tehdä ihan oman version, tuollaisen ruudukon. Olen tällä pinnalla tehnyt jo useammankin neuleen. Täällä esimerkiksi

Tässä ohjeessa tehdään etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihojen liittämisen jälkeen tehdään yhtenäinen kaarroke. No, sitä kaarokettakaan en sitten osannut, joten sovelsin jälleen. Hyvin pian näin myös sen, ettei koko osunut sinne päinkään. Tästä tulisi hurjan paljon isompi. Sen se teettää, kun lanka on eri ja puikot eri kokoiset. Noh, tässä ei ollut mitään väliä, kun ei ole lasta, jolle tämän olisi pitänyt sopia. Ja lankaakin kului niin, ettei tätä väriä oikeastaan muille jäänytkään!!!

Nää kuvat on ihan kehnoja, kun keltainen väri muuttuu harmaaksi... Hihat tein raglaneiksi. Vain kainalosta piti pieni sauma ommella.




Putiikin eteisestä löytyi tällainen ihana tylliprinsessa, jolle tämä takki sopi kuin nenä päähän. Värinä tämä on kyllä ihan hyvin myös pojalle sopiva.





Tämä takki on nyt sitten myynnissä. Olisikohan koko suunnilleen noin 100 cm:lle lapselle?
Lanka on todella ihana100 % alpakka. Ainut huono puoli tässä neuleessa on pesu, lankavalmistaja suosittelee käsinpesua.




Pellavasydämen Mervi




sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ompelijaoppi: leninki

Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa.


Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme yhdessä leningin peruskaavaa pienoiskoossa ja se oli yhtä tuskaa kuin kaikki muutkin peruskaavat.

Jo ennen opiskelua olen mekkoja tehnyt - ensimmäiset vuonna 1978 nuorena rouvana. Helppohan niitä silloin oli tehdä, ostit vaan kaavat koossa 38 ja malli kuin malli sopi päälle. Suoria trikoomekkoja olen aina ommellut. Esimerkiksi tämä ajalta, jolloin olin isoimmillani.


Oikeastaan en juurikaan mekkoja pidä. Juhlissa kyllä aina ja kesähelteillä. Mutta nyt niitä on koulutehtävinä tehtävä. Ainakin yksi itselle, toinen asiakkaalle ja kolmas näyttötyönä myös asiakkaalle. Sen yhden olen jo itselleni tehnyt, mutta ajattelin niitä nyt väsätä muutaman lisää. Olen nimittäin ihastunut kukkakankaisiin!

Kävin Turussa Eurokankaassa, sekä Wiklundin talossa että Myllyssä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ostin molemmilla kerroilla satasella kankaita, mikä on ihan hassua, kun omassa putiikissa myyn kankaita loppuunmyynnissä -50%. Mutta aina on kiva saada UUSIA KANKAITA.
Tässä niitä. Huomasin innostuvani sinisistä:


Mutta eksyi joukkoon vähän muutakin, tuo päällimmäinen on minulle tosi "outo" väri, lähes koralli.


 Nämä allaolevat ovat trikoota



Ja nämä ovat joustamattomia tai joustavat vain hiukan. Ehkä ensimmäisen kerran "urani aikana" olen tällä kertaa pessyt kankaat ennen ompelua, taitaa opiskelusta olla sekin hyöty. Ilokseni huomasin, etteivät nuo kankaiset menneet kovinkaan paljon ryttyyn, vaan pysyivät hienosti kuosissaan. Otin mitat ennen pesua, mutten ole vielä tarkistanut, menikö paljon kokoon. Mittaa kaikissa on kuitenkin riittävästi, olen ottanut mahdollisen kutistumisen huomioon ostaessani.

Kauan pähkäiltyäni päätin tehdä raglanhihaisen mekon. Yhdestä valmispuserosta otin mallin kuminauhalla rypytettyyn pääntiehen. Olin taas hiukan liian hätäinen! Löysin kirjasta "Joka tyypin kaavakirja" raglanhihaisen puseron ja mekon kaavan ja eikun töihin. Tai nyt kylläkin töihin ryhtyi henkilökohtainen avustajani Susanne, joka on ollut usein mukana Turussa koulussa. Hän ei ole koskaan ommellut, eikä kaavoja piirtänyt, mutta hienosti selvisi täysin itsenäisesti hommasta.




Mutta, mutta. Mulle kävi pieni kömmähdys, mikä onneksi saatiin korjattua. En nimittäin sitten hoksannut, että peruspuserossa EI OLE rypytystä kaula-aukossa eikun siis pääntiellä! Nooh, me sitten vähän sävellettiin, eli suurennettiin pääntietä, jolloin siihen saatiin vähän ryppyä, ei kylläkään tarpeeksi. Jotta rypytystä olisi ollut tarpeeksi, olisi peruskaavaa pitänyt KUOSITELLA, mihin oli ihan selvät ohjeet, jos olisi vaan lukenut..


 Mekko on nyt vielä kesken, kun lanka loppui koneesta. Esittelen sen siis myöhemmin.

Opin perjantaina paljon. Opin ottamaan ompelukoneen käyttöohjeen esille. Opin ompelemaan rullapäärmettä. Opettajana Susanne, koska hän sai selvän ompelukoneen säädöistä.







Ja tällaista oli tulos.





Tuon päärmeen opettelu oli niin ison työn takana, ettei siinä hötäkässä sitten tullut mieleen säätää piston pituutta. Ensi kerralla sitten tiheämpää. Ja ehkä valitsen leveämmän kuminauhan, johon mahtuu kaksi tikkiä vierekkäin. Ja ehkä joku kertoo, mitä tikkiä kannattaa käyttää, ettei tule tuommoista löysää. Nyt valitsin tavallisen tikin ja kun kerran venytin kuminauhan, niin sitten jälki on tuommoista.

Opettajan kanssa keskustelemme Whatsapp-viestein ja kyllä hän tämän hyväksyi. Hihat on siis raglanit ja hihan päärmeet ompelin kaksoisneulalla.




Tämähän ei kylläkään ole tehtävänannon mukainen. 
Oikeasti mekko olisi pitänyt tehdä peruskaavasta kuosittelemalla. Mutta minua laiskotti alkaa kaavan muuttelemiseen. Valitsin valmiskaavan, mitä en siis osannut käyttää, kuten edellä kerroin. Mutta jotain kuitenkin opin tästäkin keissistä. 
Lopputulos siis esitellään myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi
tuleva mittatilausompelija