perjantai 12. helmikuuta 2016

Pikku hiljaa...

En voi sanoa olevani kiireinen. Ehdin tuntitolkulla istua tässä koneen ääressä ihan turhanpäiväisten juttujen äärellä. Juuri heräsin parin tunnin "päiväunilta" ja öisin nukun reilusti 9 tuntia. Eipä siis ihme, etten saa mitään järjellistä aikaiseksi. Kirjanpito on kesken, tilaustyöt on kesken, vaatekaapin järjestäminen on .... kesken. Muuttokin on tavallaan vielä kesken; siellä täällä löytyy laatikoita, missä on jotain selvittämätöntä. Osa tauluistakin on vielä kiinnittämättä seinään.

Keittiön taulut on jo jonkin aikaa olleet paikoillaan, mutta nyt vasta laitoin kuvat blogiin, tänne.  Oli kiva yhteinen projekti Aarren kanssa ja lopputulos kertakaikkiaan mieleinen.

Kodin sisustaminen on siis kesken ja eipä silti, mitä sitten tekisin, jos kaikki olisi valmista? Tänään pohdin ääneen miehelleni, että mitenkähän tämäkin päivä olisi kulunut, jos ei olisi Pellavasydäntä. Olisin käynyt uuden puodin avajaisissa, liipustanut kaupungilla, pistäytynyt kierrätyskeskuksessa ja kirpparilla, nukkunut vielä enemmän... ai niin, mutta enhän minä jaksa/pysty kaupoissa kiertämään.

Olen jo maininnutkin, miten raskas viikonlopun huovutuskurssi oli. Vasta eilen tunsin palautuneeni ja tänään olo oli jo ennallaan. Kävely ei ole enää ihan tuskaa ja hermosärkykin on ollut melkein poissa. On hiukan arveluttavaa huomata, että oloni on kaikkein paras, kun olen saanut olla "hiljaa paikallaan". Tiedän, että pitkän päälle sellainen on petollista, kunto kun huononee entisestään. Eipä silti, olen jo alkanut ajatella kuntosalille menemisen suunnittelua. Odotan vielä viikon päästä olevan hermoratatutkimuksen tuloksia ja sitten varaan ajan.


Tänään tuli uutta lankaa. Vain yhtä väriä ja vähän turhan synkkää sekin näin kevättä odotellessa. Halusin saada jotain ylellistä ja tällaista minulle Eiran Tukusta lähetettiin. Langin Super Soxx Cashmere. Hienoa villaa 65 %, Kasmiria 10 % ja 25 % polyamidia. Apua! Kävin katsomassa laskua.... eikä... ei noin kallista lankaa kukaan osta.




Onkos kukaan neulonut tästä langasta, sukkia tai muuta? Minä en kyllä pitkään aikaan ehdi, niin monta tilaustyötä on odottamassa.

Pellavasydämen Mervi
  


Ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa eikä kaikkia ideoita toteuttaa

Myönnän olevani hamstraaja, vaikka nyttemmin vähän jo oppinut rajoittamaan tavaran haalimista. Hyvän huomautuksen asiasta luin Saaripalstan Sallan blogista, kun hän kertoi naapurin pihamaalla kasvavasta erikoisesta kukasta. Keskustelu meni jotenkin näin: Minä hänelle kommentoin, että "kait menit ämpärin kanssa taimia hakemaan?" johon Salla vastasi, että "Ei. Jos haluan ihailla kasvia, sinne on lyhyt matka". Mikä viisaus!

Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa. Ei kaikkia vanhoja tunnearvoa sisältäviä tavaroitakaan ole pakko säilyttää - kyllä ne muistot voi ilman tavaran näkemistäkin yleensä palauttaa mieleen. Ei kaikkia kauniita vaatteita tarvitse ostaa, jos kaappi on jo ennestäänkin ylitäysi. Ei kaikkea tuunaukseen sopivaa tarvitse varastoida - yleensä vastaavaa materiaalia löytyy sitten, kun oikeasti aikoo jotain tehdä.

Toinen asia, mikä aiheuttaa minulle "stressiä" on ylipursuavat ideat. Netti, facebook ja erityisesti Pinterest ovat pullollaan ihania ideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Millään ei aika riitä (koska sitä tuhlaantuu juurikin netissä surffaamiseen).

Tänään huomasin suunnittelevani sitä ja tätä kurssia. Olisi kiva järjestää hiihtolomalla koululaisille askartelu- tai käsityökurssi, aikuisille sukanneulomiskurssia ja milloin mitäkin. Sitten tuskastun, kun en saa toimeksi. Aika kuluu, enkä ole järjestänyt mitään. Miksi pitäisi? Mitä minä siitä hyödyn? Ja ennen kaikkea - miten minä kuvittelen jaksavani? Viime viikonlopun kurssin vaikutukset tuntuvat vielä tänään - keskiviikkona - kropassa, kun joka paikka särkee. Fibromyalgia on siitä ikävä, etten aina tiedä, kummasta syystä kivut yltyvät; liian vähästä liikunnasta vai liian kovasta rehkimisestä.

Tänään siis lohduttelin itseäni, ettei mun ole mikään pakko järjestää yhtään ainutta kurssia. Ihan tavallinen arki riittää tälle invalidille!

Mutta se on toinen asia, jos asiakkaat toivovat. Tänään nimittäin soitti eräs asiakas, jolle olin jo luvannut sukkakurssin, mutta silloin joulun alla se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt yritämme uudelleen, sillä hänellä oli jo muutama kaveri puhuttuna mukaan. Tässä tapauksessa tokikin innolla suunnittelen kurssia. Ehkäpä perästi paikallislehden etusivulle mainos?




Turhat energiasyöpöt kannattaisi ravistaa elämästään. 
Jos ei elämä muuten, niin itse itseään ei kannata vangita!   
Pellavasydämen Mervi



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Radiossa

Eilen kävi Ylen radio Turku - toimittaja tekemässä suoran radiohaastattelun Pellavasydämestä laskiaisteemalla "Pitkiä pellavia...."

Melkeinpä heti alkuun lähetys katkesi, kun yhteys meni poikki. Otimme uudelleen hetken päästä ja sitten saimmekin sen muutaman minuutin pätkän eetteriin. Sain toimittajalta tallenteen ohjelmasta:

https://webmail.net.vsp.fi/webmail/?_task=mail&_action=get&_uid=37813&_mbox=INBOX&_part=2

Varsinaisen ohjelman jälkeen toimittaja "otti muutaman kuvan" ja minä en älynnyt, että se olikin video. Tässä pätkässä selostukseni on jo vähän innotonta...

  https://www.facebook.com/yleturku/videos/vb.225930055836/10153779785930837/?type=2&theater

Hahhhaaaa!
Olen hyvin yllättynyt siitä, etten loppujen lopuksi jännittänytkään esiintymistä. Enkä ihan hirveästi seonnut sanoissanikaan. Ehdotinkin jo toimittajalle, että otetaan uusiksi: teemoja kyllä riittää!

Pellavasydämen Mervi

tiistai 9. helmikuuta 2016

Harmaat pitsipolvarit Tundrasta

Olen viimeismmät neuletyöt tehnyt ihanan ihanasta Tundra-sukkalangasta. Se on suloisen pehmeä työstää ja toivottavasti myös käytössä tuntuu yhtä kivalta.

Aiemmin esittelin luonnonvalkoiset pitsipolvarit, joihin sain tilauksen facebookin käsityöryhmästä. Asiakas kyseli tekijää kuvan mukaisille sukille. Lupasin tehdä ja samalla sain toisenkin tilauksen.  Kuvan perusteella tein oman ohjeen asiakkaan toivomuksen mukaisesti.


Myönnän auliisti, että looginen ajatteluni on heikkoa. Tai niinkään ajattelu, mutta hahmottaminen... Ensimmäinen pari onnistui luontevasti, mutta tämä toinen. Purin useampaan kertaan. Ongelma oli kääntää nappilista peilikuvaksi. Ensin neuloin kaksi samanlaista sukkaa. Tein toisen uusiksi ja siihen nappilista tuli kyllä oikeaan paikkaan - mutta aukesi väärään suuntaan.


Voi ei!

No nyt on nappilista oikein...





Tähän sukkaan on tulossa ohje, jahka saan sen kirjoitettua ymmärrettävään muotoon
 
 Pellavasydämen Mervi

maanantai 8. helmikuuta 2016

Radioon

Huiiiiii!
Tänään minulle soitti radiotoimittaja. Huomenna hän tulee tekemään suoran radiohaastattelun Pellavasydämeen. Mikä radio, se jäi siinä tohinassa vähän epäselväksi, Radio Turku ehkä?

On se muuten ihmeellistä, miten nopeasti piuhat toimii ihmiskehossa! Muutamassa sekunnissa alkoi kädet hikoilla ja sydän pamppailla. Hyvin pystyin siinä keskustellessamme kuvittelemaan, miten paljon tuollainen tilanne jännittää.

Aiheena on pellava. Huomennahan on laskiaistiistai ja siihen liittyy loruja pitkistä pellavista.

Aiemmin jo suunnittelin tämän aiheen tiimoilta näyteikkunaa ja etsin netistä näitä laskiaisloruja. Täältä löytyi monta. Uudenkaupungin alueelta löytyi tällaisia "huutoja":

Pitki pellavi, pitki pellavi,
semmossi hampui ko halvoi,
semmossi pellavi ko silkei,
semmossi räätiköi ko nurkampäit.
- Hml:n alakouluseminaari, Kalanti 1935

Näin siis toiveteltiin pitkiä pellavia, halon kokoisia hamppuja, lautasen kokoisia nauriita ja pääkalloin kokoisia perunia.

Hampu ku halvoi,
pellavit ku silkei,
naureit ku taltrikei,
perunit ko pääkalloja.
- Lauri Laiho, Pyhäranta 1936

Toisaalta tätä menestystä toivottiin itselle, naapurille sen sijaan ei:


Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!
- Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968


Huroo, huroo, huroo.
Pitkiä pellavia.
Tuppurat, tappurat toiseen taloon,
pitkiä pellavia meille.
Hiilet teille, tuhka meille.
- Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936
Eteisen pöydälle lähden nyt kokoamaan meidän pellavapöytää. Mitä kaikkea pellavasta on tehty myyntiin. Ehkä muutama vanha pellavapyyhekin näytille?

Kellä Turun radio kuuluu, olkaapa kuulolla aamu yhdeksän tietämissä!

Pellavasydämen Mervi

Huovutuskurssilta

Viikonloppu meni huovutuksen opettelun merkeissä. Olen kyllä jo muutaman kerran ollut vastaavalla kurssilla, mutta oppi ei ole mennyt perille. Enkä usko, että vieläkään ehkä osaan....?

Perjantaina reilu 3, lauantaina 6 tuntia ja sunnuntaina samoin lähes 6 tuntia. Oli liikaa minulle, tämä maanantai menee toipumiseen. Huomaan, etten kykene juurikaan enää fyysiseen työhön. Joskus pelkkä istuminenkin on liian raskasta.


Laitanpa tähän huovuttamisen eri vaiheet, jotta olisi jossain itsellä muistissa ja tallessa ennen kaikkea. Näin siis valmistettiin huopikkaat:

- valmiin huopalevyn leikkaaminen kaavan mukaan, opettajalta saamassani kaavassa on jo saumanvarat...





- saumat ommellaan erittäin pienin pistoin tiuhaan ja tiukkaan. Pehmeämpi puoli jääkarhuhuovasta      päälleppäin.





- pinta karstataan esim. kissan karstalla.


- näin saadulla villalla peitetään saumat neulahuovuttamalla
- tehdään halutut koristeet neulahuovuttamalla, ei tarvitse aivan tiukkaan saada kiinni.

Tässä kohtaa kamerasta loppui akku, otin kyllä seuraavana päivänä toisen kameran mukaan, mutta siinä ei ollut akkua ollenkaan. Allaolevat kuvat on ottanut opettaja toisten töistä.

- Ensin pyyheliina pöydän päälle, siihen kuplamuovi - kuplat ylöspäin, sitten työ kasteltuna kuumaan saippuaveteen. Päälle toinen kuplamuovi, kuplat työhön päin. Saippuaan kastelluin käsin hierotaan kuviot kiinni. Varovasti hieromalla käydään koko työ läpi, myös taitteet
- Kun kuviot ovat varmasti kiinnittyneet (eivät lähde irtoamaan, jos kynnellä raaputtaa) työ otetaan esille. Nyt sitä aletaan rullaamaan joka suunnasta ja kumminkin päin ja puolin. Alimmaisena edelleen pyyheliina, sitten esim. bambualusta, kuplamuovi - työ - kuplamuovi ja tämä kääretorttu kierretään tiukalle rullalle, jota pyöritellään edestakaisin. Välillä käännetään.
- Seuraavaksi työstä puristellaan liika vesi pois ja sitä lämmitetään mikrossa 2 minuuttia.
- Lämmitettyä työtä aletaan paiskia päin vatia tai tiskiallasta. Tätä tehdään vähintään 50 kertaa, mahdollisesti uusitaan kerran tai kaksi.
- Nyt työn pitäisi olla jo paljon tiivistynyt. Seuraavaksi sitä aletaan työstää sopivan kokoiseksi. Lesti laitetaan työn sisälle, hakataan kapulalla, tai sivellään. Jos on oikein notkea, voi sivelyn tehdä myös omassa jalassaan. Hauskinta olisi, jos joku toinen sivelisi!
- mihin suuntaan työ on liian iso, siihen suuntaan rullataan ja hangataan alustaa vasten.

Oli se kova homma! Ikinä enää...



Tässä sivellään koristeita kiinni
Työtä rullataan bambualustan kanssa


Tässä neulahuovutetaan kuvioita kiinni. Apuna minulla oli henkilökohtainen avustaja Avitasta. Tähän menikin sitten aika monta tämän viikon tuntia, mutta oli välttämätöntä minulle. Enpä olisi yksin selvinnyt urakasta. Vielä tämä istumatyö menettelee...

Muistuttakaa, että näytän toisella kertaa, miksi valitsin punaiset huopikkaat!

Pellavasydämen Mervi




perjantai 5. helmikuuta 2016

Arvokas asiakastyö

Tänään minun huomaani uskottiin hieno, vanha käsityö. Olen otettu luottamuksesta, jota minulle osoitettiin. Museossa olen nähnyt tällaisia vanhoja huopakankaisia (= villakankaisia) pöytäliinoja. Nimeä en tälle tiedä tai muista, enkä  googlettamalla löytänyt vastaavia. Rekipeitto on kuitenkin samantyyppinen materiaaliltaan ja kirjailuiltaan. Tämä liina on keskeneräinen, sen reunat ovat huolittelemattomat.

Pöytäliinaksi siis tämän arvelen tarkoitetun, koska kirjailu on samanlainen, kuin muissakin pöytäliinoissa - reunoilla ja erityisesti nurkissa. Työ on tehty erittäin taitavasti, sillä nurjalta puolelta liina on lähes yhtä kaunis, ei pääteltyjä lankoja, solmuista puhumattakaan.

Kuvasin liinan omalla pöydälläni, väriä en kylläkään saanut pikkukamerallani vangituksi oikein. Näissäkin kuvissa vihreä näkyy kahdenlaisena. Oikeasti kangas on syvän tumman vihreä ja kuviointi tummanpunaista, oranssia ja korallinväriä.



Tässä kuvassa on aivan väärän sävyinen vihreä
Tässä nurjapuoli

työssä on käytetty erityyppisiä lankoja

Asiakas oli huomannut työssä muutaman pienen reiän. Tässäpä meikäläisen "ammattitaito" joutuu koetukselle - miten hyvin osaan nuo TAIDEPARSIA.

Harkittavakseni jätettiin myös nuo reunat. Asiakas ajatteli pelkästään käännettävän päärmeet. Itse ajattelin, että joku nauha saattaisi sopia, mutta mistä sellaisen löytää? 

Onpa jälleen haastetta ja mahdollisuus oppia uutta!

Mielellään lukisin teidän tietojanne tällaisesta liinasta ja kokemuksia parsimisesta. Neuvot ovat myös arvokkaita. Miten sinä laittaisit kankaan reunat, jotka ovat siis aivan sellaisenaan, huolittelemattomat?

Pellavasydämen Mervi