tausta

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Mä oon niin rikki

Eikös nuoret käytä tuollaista otsikon ilmaisua "mä oon niin rikki". Se kai kuvaa jonkinlaista pahaa oloa, kun taas ilmaisu "mä repesin" kuvaa naurua. Näin tänään kuvia luustostani ja siksi aloitan tän jutun tuollaisella otsikolla.

Laboratoriokokeet ja röntgenkuvat kertoivat lääkärille, että bakteeria ei lonkastani enää löytynyt. Röntgenkuva oli kamalan näköinen. Reisiluun pää ei ollut ollenkaan muun muussa luustossa kiinni, vaan harotti ihan erillään ja irrallaan.

Lääkäri esitteli minulle myös Belgiasta tulleen erikoisproteesin kuvat. Siinä oli ensin sellainen lämpökamerakuvan tapainen esitys luustostani (punaista-keltaista-vihreää). Paaaaljon punaista aluetta kertoo sen, että luusto on hyvin huonokuntoista. Kuvissa näkyi lonkka tyhjänä, eli ne on otettu sen jälkeen, kun proteesi on irroitettu. Verrattaessa oikeaan lonkkaan, joka on suht koht hyvä (sielläkin on proteesi) tämä vasen oli aivan revityn näköinen. Siinä oli arviolta pingispallon kokoinen reikä, luusto oli jostain kohti poikki ja mikälie katto oli revennyt irti. Melkeinpä voisi sanoa että epämääräistä mössöä.

Sitten minulle näytettiin kuva siitä hienosta implantista. Tämä custom made proteesi on tehty kuvien perusteella aivan minun luustooni sopivaksi. Sitä ei siis enää tarvitse leikkauksessa korjata, kunhan kiinnitetään ruuveilla luustoon. Ruuveja oli muistaakseni 17 ja niiden paikat on tarkoin määrätty. Ensi alkuun nämä ruuvit pitävät proteesin paikoillaan, kunnes huokoinen metalli "kasvaa kiinni" luustoon - tai toisinpäin ehkä. Tästä saattaa olla se hyöty, että ehkäpä voin leikkauksen jälkeen hiukan jo varata leikatullekin jalalle. Yleensähän menee kuukausi pari, ettei saa ollenkaan astua.

Kysyin lääkäriltä, että onko hän tehnyt tällaista leikkausta ennen. Hän kertoi, että näitä on laitettu vain yksi Suomessa tähän mennessä. Eli aivan harjoittelua on. Kovasti lääkäri "hykerteli käsiään" ja kertoi olevansa innoissaan tulevasta operaatiosta. Niin kai. Hän. Mutta entäs minä?

Tällä hetkellä proteesi on vieläkin valmistusmaassaan korjattavana. Siihen piti kuulemma tehdä muutoksia. Sieltä sitä lähtee saattamaan joku ihminen... steriloinnin jälkeen sitten minut leikataan (no varmaan minutkin steriloidaan, mutta tarkoitin sitä laitetta) Ihmettelin, että kun minulle kerrottiin kaikkien leikkausaikojen tältä vuodelta jo menneen. Lääkäri sanoi, että minulle raivataan tilaa, eli perutaan muita leikkauksia, jotta tämä saadaan tehtyä. Kyllä tuli monessa kohtaa sellainen olo, että olen minä vaan AINUTLAATUINEN. Leikilläni kysyinkin, että tuleeko lehdistö paikalle tällaista ihmettä pällistelemään. No ehkä sairaalan oma lehti kuulemma. Lääkärin mukaan kuvia tullaan kyllä esittelemään monissa kokouksissa.

Tykshän on opetussairaala. Laboratoriossa oli opiskelija ottamassa verikoetta ja tämä oli hänen ensimmäinen päivänsä, mutta minä en ollut ensimmäinen harjoiteltava. Kysyin, mikä pojasta tulee isona. Lääkäri kuulemma. Kun olin ortopedin vastaanotolla, siellä oli kaksi opiskelijaa kuuntelemassa. Sellaisia lapsenkasvoisia, minun mielestäni tuskin koulunsa päättäneen näköisiä... Saivat kuulla "harvinaista herkkua".

En tiedä, mitä ajattelisin, miten suhtautuisin. Leikkaus kuulemma pyritään tekemään lokakuun aikana. Yritin sanoa - en tiedä otettiinko minua tosissaan - että okei, lokakuussa voin vielä tulla, mutta muutoin saa mennä tammikuulle. Kysyin vielä, että onko mahdollista, että tilanne huononee, jos aikaa kuluu. Eli saatanko rikkoa jotain lonkassa. Lääkäri naureskeli, ettei ole mahdollista saada mitään enää enempää rikki kuin se nyt on.

Että sillai.
Mervi

tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitähän lääkäri sanoo?

Huomenna on jokseenkin jännittävä päivä. Paaritaksi on tilattu aamulla klo 7.45. En usko pystyväni istumaan pyörätuolissa reilun tunnin matkaa, koska tiessä on kuoppia ja se tekee tosi inhottavaa tyhjälle lonkalle, joka lonksahtelee ja paukahtelee sijoiltaan...

Tyksin Kirurgisessa sairaalassa on ensin laboratoriokokeet - tutkitaan mm. sitä, onko bakteerit tuhottu lonkasta. Sitten seuraa röntgen ja viimeiseksi ortopedin tapaaminen. Mielenkiinnolla odotan tuloksia ja sitä, mitä lääkäri ehdottaa leikkausajankohdaksi, jos leikkaus ylipäätään on jo mahdollista. En ole edes päästänyt mieleeni sitä mahdollisuutta, että infektio olisi uusinut, eieiei...

Huomenna siis ehkä ratkeaa moni asia. Kiva, että elämässä on jännitystä.

Mervi

maanantai 29. syyskuuta 2014

Tavallinen arkipäivä

Aamulla kävi arkkitehti katsomassa meidän portaita suunnitellakseen pyörätuolirampin. Toivon niin kovasti, että siitä tulisi käyttökelpoinen ja että se valmistuisi mahdollisimman pian.

Iltapäivällä kävin fysioterapiassa (lue: hieronnassa) ja kyllä teki makiaa. On se vaan niin, että jos ihminen haluaa itseensä vähänkään satsata, niin hieronnassa kannattaa käydä. Olkapää vaivani on lähes tyystin hävinnyt näiden kertojen jälkeen. Sattui vaan niin, että hieronnan aloittaminen ja kapeamman pyörätuolin hankinta osuivat samaan aikaan, joten ihan varma ei voi olla, kumpi auttoi.

Yksityisestä fysioterapiasta siirryin terveyskeskuksen vastaavaan. Siellä harjoittelimme porraskävelyä sellaisella kahden portaan apuvälineellä. Kun sain idean syöpymään päähäni, se alkoikin sujua. Tottakai tuollainen kävely on edelleen vaarallista ja aika turvattomaksi tuntisin itseni yksin yrittäessäni. Mutta nytkin on tulossa yhdet juhlat, johon haluaisin  välttämättä osallistua. Juhlapaikalle ei pääse pyörätuolilla, joten olisi pakko nousta ja kävellä portaat. Tai sitten suostua siihen, että lauma miehiä työntää erittäin jyrkkiä luiskia pitkin. Ottaisin kotoa mukaan nuo meidän teleskooppiset alumiiniluiskat. Ei kiva, en tahdo!

Fysioterapiasta menin "Kelan kyydillä" kaupungille, eli jäin puolivälissä matkaa pois. Poikkesin vaatekaupassa etsimässä jotain lämmintä neuletta. Kun niin paljon palelen. Olin yllättynyt, ettei mitään kunnon villaneuletta löytynyt. Vain keinokuituisia ja ohuita lipareita. Iloiseksi sen sijaan tulin siitä, että kaikista puseroista löytyi koko, joka minulle mahtui, jippii! Tällaiseen sitten päädyin


Kyllä nyt on itse alettava neuloa villapuseroa. Olen kyllä sitä jo suunnitellutkin ja päätynyt tekemään alpakka-langasta. Se on kuulemma tavallista villalankaa vielä moninkertaisesti lämpimämpää, joten langan ei tarvitse olla paksua. Paitsi että paksusta langasta tulee äkkiempää valmista!

Tapasin terveyskeskuksessa myös vammaispalvelun virkailijan. Heidän pitäisi kuulemma selvittää minulle henkilökohtaisen avustajan systeemi, miten se toimii. Olin jokseenkin haluton ja sanoinkin, että eikö se ole aivan turhaa, koska kielteinen päätös siitäkin tietysti tulee. Mutta minäpä olinkin väärässä. Tällainen keskustelun pätkä tähän yhteyteen:
Minä: huomasitko, että pääsit nettiin? (tällä tarkoitin sitä, että julkaisin päätöksen täällä blogissa)
Hän: huomasin, enkä tykännyt siitä ollenkaan! (eli virkailijatkin siis lukevat blogiani)
Minä: mutta minulla on siihen oikeus (minun asiakirjani, ei kukaan voi estää tekemästä sillä mitä tahdon)
Hän jatkoi keskustelua hymyillen... (sovimme uuden tapaamisajan)
Minä: Osaat vaan olla hymyilevä, vaikka kiukuttaakin...
Hän: Tässä työssä oppii...
SE on ammattitaitoa, että hymyilee, vaikka kiukuttaakin. Terveisiä vaan sinulle!

Mutta minulla oli kuitenkin kiva päivä, kun pääsin ihmisten ilmoille! Muista sinäkin nauttia jokaisesta päivästä, kun pääset liikkumaan oman tahtosi mukaan....
Mervi



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sukkalankakokeiluja 1

Koska putiikkiin on tullut hyllyn täydeltä uusia neulelankoja, minun on tietysti kokeiltava niitä kaikkia. Eihän muuten osaa neuvoa asiakasta lankavalinnassa? Aloitin sukkalangoista, nyt on kolmas menossa.

Tässä esittelemäni sukat olen tehnyt Tekstiiliteollisuuden eli Teeteen Salla -nimisestä langasta. Tämä on oikein mukavaa neuloa ja sukista tulee lämpimät ja paksuhkot. Yritin saada koko kerän käytettyä ja onnistuinkin siinä. Tällaiset sirot miesten sukat ( koko n. 42) tulee yksi sukka yhdestä kerästä, eli pariin tarvitaan kaksi kerää, yht. 100 g.


Salla-langassa on 80 % villaa ja 20 % keinokuitua. Puikoiksi suositellaan koko 3,5 - 4. Minulla oli vapaana bambupuikot numero 4, joten niillä neuloin nämä sukat. Kantapääksi valitsin ristiinvahvistetun, koska työssä ei ole muuta "koristetta".


Jos verrataan paljon käytettyihin Novitan lankoihin, niin tämä on ohuempaa kuin 7 veljestä lanka ja samanpaksuista kuin Nalle. Hassua, olisin väittänyt näppituntumalta tämän olevan seiskaveikkaakin paksumpaa... Mutta silmukkaluvut sen kertoo oikein.


Hiukan jäin ihmettelemään lankojen raidoitusta. Olen yleensä symmetriaa vaativa - kaikessa muussakin - joten olisin halunnut raitojen täsmäävän. Tässä tapauksessa piti kylläkin aloittaa toinen kerä sisältä ja toinen päältä, jotta raidoitus meni samaan suuntaan. Kun kuitenkin halusin käyttää langan viimeistä myöten, en voinut ottaa välistä pois lankaa, joten raidoitus ei mene täsmälleen. Tässä se ei kylläkään ihan hirveästi haittaa, koska koko väritys on aika vaikeasti hahmotettavaa.

Voin suositella lankaa sinunkin sukkiisi, jos haluat lämpimät sukat. Langan hinta on 3,50 € / 50 g:n kerä.

Tätä ennen tein jo Pallas-langasta sukat ja nyt on menossa Tundra -langasta, mutta niistä ei ole vielä kuvia.
Tätä lajia on siis tulossa vielä jatkossakin ja monta postausta!

Pellavasydämen Mervi

lauantai 27. syyskuuta 2014

"Muotijuttuja" virkkailin

Kuulun moneen facebookin käsityöryhmään. Saan siis päivittäin silmäntäydeltä inspiraatiota erilaisista virkkaus- ja neuletöistä. Eipä niitä tule mihinkään säilöön pantua, joten on heti tehtävä, jos meinaa.

Tottakai käsitöissäkin on trendinsä. Yksi keksii ja toiset matkii ja niin syntyy muoti-ilmiö. Hetkeksi. Eipä taida enää kukaan tehdä Ansku-sukkia ja niinkun niitä vähän aikaa sitten yks ja toinen väsäsi? Pöllöhuivit oli kesällä, tennarisukat nyt jne. Aika monessa ryhmässä tehdään myös unipupuja. Malli on niin yksinkertainen, ettei tarvitse ohjetta. Pohjana on vanha tuttu isoäidin neliö. Minäkin sitä siis kokeilemaan.









Lankana näissä on Novitan Puro. Liekö tässä kaikki ko. langan värivaihtoehdot? Lanka on 100 % akryyliä, mutta minusta se tässä menettelee, kun ei tarvitse lämmintä ollakaan, eikä ainakaan kutita. Yksivärisestä langasta tulisi tylsempi. Pään täytteeksi laitoin puuvillaista froteekangasta, joten voi huoletta pestä koneessa.

Muistan omien tyttöjeni lapsuudesta, että pupun pitää olla sellainen, että sitä saa pidettyä kaulasta "pihtiotteella". Tämä on just sellainen, lutunen.

Pellavasydämen Mervi





Viime tinka vie ilon tekemisestä

Olen viime tingan ihminen - Mikä se tinka sitten onkin. Vaikka kuinka paljon olisi aikaa joku tehtävä suorittaa, teen sen vasta, kun on ihan pakko. Yleensä viimeisenä yönä.

Viime lauantaina putiikin avajaisissa tuli tilaus tuotteesta, jota on oikein kiva tehdä. Soma lopputulos ja mukava näperrellä. Siirsin ja siirsin työn aloittamista ja sitten se ei enää ollutkaan hauskaa. Pakkopullaa vaan.

Kiireellä kun tekee, tapahtuu myös helpommin virheitä. Lisäksi on se riski, ettei viimeisenä yönä löydäkään kaikkia tarvikkeita, eikä enää pääse mihinkään niitä hakemaankaan. Onneksi löysin silitettävän kuvan tulostuspaperia vielä pienen palan ja kangas ja pitsi ja pehmuste löytyi kaiken selvittämättömän tavaran joukosta. Nyt on korostetusti sellainen vaara, että tarvittava materiaali on juurikin eri paikassa, missä itse olet. Se on kaupalla, kun työskentelet kotona tai jäi kotiin, kun olet kaupalla.

Kirjoitus epäonnistui kiireessä. Ihan varmasti säädin tulostuksen peilikuvaksi, mutta näköjään kone ei totellut...


Lopputulos kuitenkin onnistui.



Olisi siinä (taas kerran) ollut selittelemistä, jos en olisi saanut tilausta tehtyä. Usein tällaisen urakan jälkeen käy vielä niin, ettei asiakas sitten saavukaan hakemaan tilausta sovittuna päivänä. Toisaalta harmittaa rehkiminen, mutta onko pakko tehdä itselleen kiusaa. Eikö voisi aloittaa heti ja olla loppuajan rauhassa? Ihan varmasti seuraavan tilauksen kanssa toimin näin.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 26. syyskuuta 2014

Toinen vaihtoehto?

Tehän tiedätte, että olemme muuttamassa tästä talosta pois. Ajankohtaa vaan ei kukaan tiedä. Byrokratiasta johtuen ei remonttia uudessa kodissa ole vielä päästy tekemään, koska ei ole saatu rakennuslupaa. Niille, jotka eivät asiasta tiedä, kerron, että muutamme samaan taloon putiikkini kanssa. Voit seurata remontin edistymistä toisesta blogistani.

Muuton takia nykyiseen taloon ei kovin isoja remontteja kannata tehdä. Ensin olin sitä mieltä, ettei mitään pyörätuoliramppia rakenneta, mutta nyt olen pyörtänyt päätökseni. Osittain siksi, että muutto siirtyy ja toisaalta siksi, että kiukustuin niin vammaispalvelun kieltävästä päätöksestä taksikorttiin, että on pakko miettiä muita ratkaisuja.

Yritin päästä kyynärsauvoilla portaista, mutta se osoittautui uhkarohkeaksi ja mahdottomaksi. Nyt on siis päästävä pyörätuolilla alas ja ylös. Toki nytkin pääsen, mutta pitää aina olla joku vahva lykkimässä. Haluaisin päästä ihan itse.

Sattumalta keskustelin jonkun kanssa remonttimiehistä ja yht'äkkiä se juolahti mieleeni. Soitin tänä aamuna ammattikoulun eli Novidan arkkitehtuuri ja rakentaminen - puolen opettajalle Marko Kivistölle. Kerroin, että asumme Novidan rakentamassa talossa ja nyt olen joutunut pyörätuoliin. Olisikohan pojilla innostusta (ihan niinkuin se heistä olisi kiinni...) rakentaa pyörätuoliramppi?

Eipä opettaja miettinyt yhtään, vaan vastasi heti, että tottakai he haluavat AUTTAA. Hän tulee maanantaina heti aamulla katsomaan tilannetta. Rakentavat kuulemma tarvittavat rakenteet hallilla ja sitten asentavat sen paikalleen.

On se ihmeellistä, että joskus asiat sujuvat! 
Tältä se tuntuu tässä vaiheessa, mutta eihän sitä loppujen lopuksi tiedä. 
Pessimisti ei pety koskaan.

Mervi