seuraa sähköpostitse

maanantai 15. toukokuuta 2017

Palveleva erikoisliike

Olen pitänyt putiikkia kohta 10 vuotta. Vasta nyt alan arvostaa omaa ammattitaitoani. Ensialkuun (Eikun se kirjoitetaankin ensi alkuun) en millään olisi kehdannut kehua itse valmistamiani tuotteita, mutta paljolla harjoittelulla se alkaa jo sujua.

Kun samassa kaupungissa oleva liike alkoi kilpailla kanssani lankojen myynnillä, oli minun mietittävä, miten voittaa kilpailu. Hinnalla? Laadulla? Valikoimalla? Valikoimilla juu, meillä on oikeasti laajasti monenlaisia lankoja myynnissä.

Mutta se, mitä tuolla toisella myyjällä ei ole, on AMMATTITAITO lankojen käyttöön.

Jos minä ottaisinn putiikkiini liikevaihdon kasvattamiseksi vaikkapa kenkiä myyntiin, olisi se aika työläs urakka. Pitäisi opetella lestit, materiaalit, mallit jamitäkaikkea... Ei, myyn vain sitä, mitä osaan. Niinkuin nyt lankoja. Ja puikkoja ja koukkuja. Ja tekstiilejä, jotka olemme itse valmistaneet.

Sain tästä parhaan kiitoksen yhdeltä asiakkaalta. Edellisellä käynnillään hän pyysi neuvoja mekon korjausasiaan. Aikoi tehdä sen itse, vaikka olisimme mekin sen korjanneet. Toisekseen hän kyseli helppoa mallia ja lankaa huiviin.

Asiakkaalla oli oma suunnitelmansa mekon korjaukseen. Annoin hänelle kuitenkin aivan toisen neuvon. Myöhemmin hän tuli kiittämään, sillä neuvo oli hänelle arvokas: säästi suurelta työltä ja lopputulos oli toivottu.

Sain kiitosta myös neuvomastani ohjeesta (Drops, se on hyvä paikka!) ja sen hyväksi havaitsemastani muunnoksesta. Arvioin myös langan kulutuksen oikein - asiakas tuli siis ostamaan lisää lankaa. Tuossa asiakastilanteessa vaan kaikki "sattui" osumaan kohdalleen. Ja mikä kivointa minun kannaltani, asiakas myös toi sen ilmi.

Miten näin ideaali tilanne saavutetaan? Mielestäni tässä auttaa vain omakohtainen kokemus. Jos olet itse kokeillut langat, osaat itse lukea ohjeita ja olet itse neulonut, virkannut tai muuten valmistanut töitä, osaat neuvoa toistakin. Koulussa oppimisella on oma merkityksensä, mutta se ei koskaan korvaa kokemusta. Vai mitä?

Jotta ei olisi pelkkää tekstiä tämä postaus, lisään kuvasarjan Tanjan tekemästä pääsiäismunasta. Tanja on kotoisin Bulgariasta ja on meillä työharjoittelussa. Pienen pienillä helmillä hän on munan koristellut. En osaisi. Eikä kestäisi hermot.... Eihän kenenkään tarvitse KAIKKEA osata.

Huomaathan, miten hyvin osaan jo itseäni kehua. Kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen.





Pellavasydämen Mervi

lauantai 13. toukokuuta 2017

Mennäkö vai eikö mennä..... kukkamessuille?

Näinä päivinä on taas impulsiivinen Mervi nostanut päätään.
Vuonna 2011 järjestettiin Uudessakaupungissa ensimmäiset kukkamessut, jotka onnistuivat mainiosti. Pellavasydänkin oli mukana, mutta se oli täysi floppi. Kuten tuossa kirjoituksessakin mainitsen, päätin silloin, etten koskaan enää lähde mukaan. Kunnes nyt taas.

Pitkin kevättä herättelin putiikissa ajatusta, että jos kuitenkin menisimme myymään farmi-kankaisia tuotteita. Välillä Arja aina kyselee, että mennäänkö... ja minä jahkaan sitä ja tätä. Joskus mennään ja sitten taas ei. Varsinkin kun farmikankaasta tehdyt puserot lähetettiin Sarka-museoon myytäviksi.

Eilen päätin tehdä asialle jotain. Soitin järjestäjälle. Niin, kukkamessut onkin nyt jo muutaman vuoden laajentuneet mini-farmimessuiksi. Kyselin viimehetken paikkoja (viikko enää aikaa tapahtumaan) ja sieltä löytyisikin meille paikka. Nyt tässä ollaan "jännän äärellä" että saanko tarpeeksi apuvoimia myyntiin ja roudaamiseen, kun molemmissa täytyy olla täysmiehitys - sekä putiikissa että siellä messuilla. Ja messut kestävät kaksi päivää, sekä lauantain että sunnuntain.

Kyllä tuo minun mieheni on kiltti - ei sunkaan liene LIIAN kiltti? Hän kun otti vastaan uhoamiseni silloin 2011 ettei "enää koskaan", nyt loihe lausumaan, että "jos sää nyt haluat, niin sitten menet". Tietäen, että hänkin joutuu töihin, mm. teltan metsästykseen ja pystytykseen. Paikka on 4 x 4 metriä, joten siinä täytyy olla kunnollinen myyntikatos tai -teltta.

Olemme tämän viikon valmistaneet tosi hienoja tuotteita kesäsesonkia ajatellen. Kaikki nuo sopivat myös kukkam...farmimessuille myyntiin ja niistä saa uskoakseni tosi tyylikkäänkin myyntiesittelyn. Harmaata-valkoinen-musta höystettynä kevään vihreällä...

Meillä on Uusikaupunki-teemalla keittiöpyyhkeitä, essuja, patalappuja, kasseja ja tyynynpäällisiä. Vohvelikankaisia kylpy- ja pikkupyyhkeitä tyylikkäänä harmaana. Kernikankaisia puutarhaessuja ja samanlaisella kuosilla lapsille askartelu/leipomisessuja ja ruokalappuja.


Kerniessua on sekä lasten kokoa, että aikuisille isoilla taskuilla:

Puuvillapyyhkeitä valmiissa lahjapakkauksessa:





Essuja kukkakankaasta ja omalla painatuksella, taskuilla ja ilman.





Lähtekääpä kaikki ensi viikonloppuna käymään Uudessakaupungissa! Me sitten joko olemme tai emme mukana Farmimessuilla. Tulkaa morjestamaan!

Pellavasydämen Merv
Ps. Iltapäivällä ilmoittauduin.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Slipari, slipoveri, liivi...

Asiakas tilasi neuleliivin. Itse nimitän tällaista hihatonta, edestä kiinniolevaa neuletta slipariksi. Muistona 80-luvulta. Asiakkaan toivomus oli kolmivärinen, ruskeasävyinen.


Valitsimme langaksi Tekstiiliteollisuuden Helmi-langan, josta löytyy juuri yhteensopivat sävyt. Tai noh, ehkä noiden kahden vaalean välillä olisi voinut olla isompi kontrasti.  Lanka on 100% merinovillaa. Sitä markkinoidaan vauvalankana ja aika mukavan tuntuista onkin. Neuloin ohjeen mukaisesti pyöröpuikoilla nro 2,5 ja sain tulokseksi sopivan napakkaa.




 En lopulta halunnutkaan tehdä pelkkää raitaa ja löysin kerrassaan kivan neulemallin. En ole ollenkaan varma, teinkö sitä oikein, mutta hauskalta näyttää - ainakin minusta.


 Kamera on kuvatessa tärähtänyt, enkä enää saa uutta kuvaa, kun neule on jo asiakkaalla. Sain työn onnistumaan juuri oikeilla mitoilla.





Vaikka slipoverin koko on pieni, mutta kun lanka on kovin ohutta, oli neulomus aika työläs. Asiakas piti pyytämääni hintaa - 75 euroa - liian korkeana, joten hän sai monen päivän työn 60 eurolla. Ei muuten lyö leiville, ei.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 8. toukokuuta 2017

Askartelua ja ajatuksia

Tänään minulla on ollut sellainen "elämä hallinnassa" -päivä. Ehkä vähän liian vahvasti ilmaistu, mutta tarkoitan sellaista hyvää, rauhallista mieltä, kun suurinpiirtein on hommat hanskassa. Yrittäjän elämä lipsahtaa helposti kaaokseksi, kun työtä on liikaa, muistettavaa liikaa ja aikaa liian vähän.

Kuinka monta kivaa askaretta sitä siirtääkään sinne "sittenjoskuskunonaikaa". Harvoin sitä tulee.

Nyt, kun putiikissa on puhaltanut uudet tuulet, on kiva keksiä vielä jotain uutta.

Ennen tätä ilmeen uudistamista putiikissa oli ahdistavaa: tavaraa aivan liikaa, kaikki paikat täynnä, tunkkaista ja epäjärjestystä. Jo ennen kuin tähän "puhdistukseen" ryhdyttiin, mietin, että onko jotain karsittavaa. Suostuin miettimään, että onko valikoima turhan runsas. Eikö olekin jonkun verran tuotteita, jotka eivät myy oikeastaan ollenkaan? Tein karkean periaatepäätöksen, että karsin valmiiden tuotteiden määrää ja lisään käsityötarvikkeita. Jonkun verran yksittäistuotteita laitettiin alennusmyyntiin. (Jälkeenpäin huomasin kylläkin, etteivät tehneet kauppansa edes alle puolen hinnan. Mitä se kertoo?)

Yksi tuoteryhmä, joka saa lähteä, on kortit. Minulla oli kokonainen lattialla seisova korttiteline myymälässä ja toinen varastossa. Kun napsin siitä kortit pois, ne mahtuivat oikein hyvin pariin laatikkoon. Lattiatilaa vapautui, samoin varastoon tuli kaivattua lisätilaa.



Minulle on kehittynyt kummallinen asennoituminen huonosti kauppansa tekeviin tuotteisiin. Sijoitan ne yleensä piiloon tai hyllyn perälle ajatuksella "ei niitä kukaan kuitenkaan osta". Ihan hassua.
Nyt päätin rykäistä näiden viimeisten käsin tehtyjen korttien kanssa.

Ensin ripottelin muutamia aihepiirejä koskevia kortteja eri puolille myymälää.




Sain heti huomata tuloksen. Välittömästi myin kortin, joka oli näin laitettu ESILLE. Loput kortit jätin laatikkoon, mutta päätin tehdä niille välilehdet, jotta eri aihepiirit erottuisivat.

Ensin etsin pahvin. Totesin sen liian pliisuksi ja innostuin vähän "koristelemaan" sitä. En jaksanut sentään lähteä leikkuria hakemaan, mutta muistin, että minullahan on kuviosakset. Aika pölyiset olivat, kun ei ole vuosiin käytetty.





 Pitkästä aikaa pääsivät käyttöön myös hienot metallitussit. Valitsin kultaisen.



Nyt meillä on kortit mielestäni aika hienosti esillä. Voihan se olla, että joudun pyörtämään päätökseni, ettei kortteja enää myytäisi....


Jollekin toiselle tämä olisi ihan peace of cake, muttei minulle. Yleensä menen sieltä, missä aita on matalin ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tämä oli lähes ylivoimainen suoritus. (Korttien tekeminen on ihan nounou) Ja tarvikkeet jäivät kyllä odottamaan huomista avustajaa, joka näppärästi käy ne laittamassa paikoilleen.

Olen muuten oppinut siihen, että kaikki tavarat pitää olla aina samassa paikassa. Ihmeellisen hyvin nimittäin osaan ohjata avustajaa hakemaan esim. vasaraa: "Se on sähkökaapin vasemman puoleisen hyllyn ylätasolla".... Tai viemään nahkapalat paikoilleen: "Lankahuoneen keskilattiahyllyn ikkunan puolella keskimmäisellä hyllyllä. Sillai.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Uusi somistus

Olenko kertonut, että Pellavasydämessä on tehty ilmeen raikastus? Yhteensattumien summana "löysin" paikalliselta kirpputorilta ammattitaitoisen somistajan. Pyysin häntä tekemään ehdotuksen putiikkini uudelleenjärjestelyistä. Lopputuloksena tämä Mirva teki suuren työn - ei pelkästään suunnitellen - vaan myös fyysisesti rankan tavaroitten vaihtamisen. Yhtenä lauantaina meitä oli iso porukka; omat tytöt Arja ja Tanja, sen kertainen avustajani Eija, mieheni Aarre, Mirva ja minä. Saimme paljon aikaiseksi. Siirrettiin hyllyjä, pakattiin tavaroita laatikoihin ja purettiin hyllyihin niin että lähes kaikki tavarat vaihtoivat paikkaa.

Seuraavan viikon jatkoimme järjestelyjä omin voimin ja taas lauantaina minä ja Mirva viimeistelimme muutokset. Yhtenä arki-iltana Mirva kävi tekstailemassa Pellavasydämen ständit uusiksi ja vielä kolmantena lauantaina hän kävi tekemässä kaikki tekstit uudelleen. Jokaikinen hintalappu, joka roikkui hyllyjen reunassa tehtiin yhtenäiseksi värityksen ja fontin suhteen.



 Logon fonttia piti  vähän harjoitella. Se kun on tehty "kaunokirjoituksella".



Olen aina hävennyt itse väsäämiäni ständejä. Vaikka minulla on hyvä käsiala, kun kirjoitan tavallista tekstiä (ja jos keskityn) mutta sitten kun pitää ottaa käteen valtavan iso tussi ja yrittää tehdä 10 cm korkeita kirjaimia, niin lopputulos näyttää ihan kahjolta. Näitä ei tarvitse hävetä.

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten suuri vaikutus kokonaisilmeeseen on pienillä ja vähän isommillakin hintalapuilla. Että onko ne yhtenäiset vai sitäsuntätä.








Kaikki asiakkaat ovat huomanneet raikastuneen ilmeen putiikissa. On se vaan kumma, miten JÄRJESTELEMÄLLÄ tavarat saadaan lisää tilaa. Nyt se on nähty, sekä lattiapinta-alassa ja hyllyissä sekä kaapeissa. Toisaalta huomaa, miten tottuneita vakkariasiakkaat olivat entiseen järjestykseen. Nyt he pyörivät ihmeissään, kun kassatiskikin on eri paikassa!

Olen niiiiiin tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

No nyt se aurinko paistaa. Saisin kirkkaammat kuvat. Mutta kun en jaksanut odottaa, vaan näpsäilin äkkiä kuvat tähän postaukseen. Auringon paistaessa putiikkikin kylpee valossa.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kankaanpainantaa

Viimeksi kerroin, että olemme valmistautuneet kesäsesonkiin ompelemalla pellavatunikoita. Sen lisäksi olemme vihdoin ja viimein päässeet tutustumaan kankaanpainantaan. Kaikkina näinä yhdeksänä vuotena, jolloin olen Pellavasydäntä pyörittänyt, on ajatuksissani ollut omien kuvien painattaminen tai painaminen. Viime vuonna meillä oli työharjoittelussa Veera, joka opiskelee Mynämäellä Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa mm. kankaanpainantaa.Tänä vuonna hänen opintoihinsa kuului asiakastyön tekeminen näyttötutkintona. Kehittelimme yhteistyötä.

Veera on hyvä piirtämään. Tilasin häneltä kolme kuvaa Uudestakaupungista. Veera valmisti niistä kankaanpainoseulat ja kävi myös opettamassa meitä niiden käytössä. Jälkeenpäin ajateltuna emme olisi omin neuvoin tekniikasta selvinneetkään. Veera on taitava opettajanakin.



Olen itse tekemisissäni hutiloija, joka haluaa oikaista kaikki mahdolliset mutkat. Tässä työssä huomasimme, että kannattaa vaan noudattaa neuvoja. Ylläolevassa kuvassa tehdään seulan kohdistusmerkinnät maalarinteipillä.

Värit ostin Emo-tuotannosta. Isosta purkista otetaan pienempi annos pakasterasiaan, missä sitä voidaan kannen alla säilyttää seuraavaankin kertaan.


Värin käsittelyssä pitää meikäläisen hillitä hössöttämistään, muutoin sitä on kaikkialla, eikä se lähde pesussa pois.


Meidän seulamme ovat kaikki eri kokoisia, joten oikeaoppisesta raakkelista ei ole hyötyä. Lähes yhtä hyvin toimii ikkunanpesulasta.


 Sitten pääsimme mekin harjoittelemaan, Arja, minä ja Tanja.


Tämän opimme: Jos seulaa ei ole kohdistettu ennen värjäämistä, ei sitä voi tehdä enää värin levittämisen jälkeen...


Samassa seulassa on useampikin kuva. Tässä oikaisemme. Toinen kuva pitäisi peittää, mutta me otamme riskin ja vedämme väriä varovasti, ettei sitä mene "väärän" kuvan kohdalle.


 Jippiiiii.... hienosti onnistui elämäni ensimmäinen seulan kanssa tehty kuvan siirto!






Ja kun kuvat on siirretty, pitää seula pestä aikailematta. Suihkun alla ja pehmeällä pesusienellä.






Tämä työvaihe ei sovi minun kropalleni ollenkaan. Olen iloinen, että Arja on innostunut hommasta.


Tässä yksi kuvista. Meriharakka. Tämän on siis Veera piirtänyt minun mielikuvani mukaan. Aika työläs homma tämä kaikenkaikkiaan on - vaikka tekisi kuvat vain yksivärisenä. Yksi vaihe lisää tulee siitä, jos haluaa harakalle oranssit koivet ja nokan. Niitä varten meillä on kalvolle tehdyt "reiät". Näiden pikkuosien värittäminen onnistuu myös tuputtamalla ja se kyllä nopeuttaakin työskentelyä.


Saa nähdä, miten paljon innostumme näitä painotöitä tekemään. Suunnitteilla on, paitsi keittiöpyyhkeitä, valmistaa myös patalappuja, essuja, kasseja....

Olen niin iloinen näistä kuvista. Kerrankin Pellavasydämellä on IHAN OMAT kuvat, joihin vain meillä on käyttöoikeus.


Kiitos Veera!                                             Pellavasydämen Mervi