keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Neulakintaat ja kinnasneulat

Ihan ensimmäiseksi: tervetuloa uudet lukijat, ilahdutatte mieltäni - kiitos siitä!

Aloitin työhuoneeni siivouksen ja eteeni tuli kassi, joka on edelleen purkamatta neulakinnaskurssin jäljiltä. Kassista löytyi mallikintaat ja neuloja, epämääräinen kasa yritelmiä ja sotkuista lankaa...

Kintaat ostin Tallinnan Martin Markkinoilta siis käsityömessuilta, joista kerroinkin jo jokin aika sitten.
Lapussa lukee "Haapsalu Kutsehariduskeskus" ja "Valmistas HKHK õpilane" eli lieneen suomeksi että kintaat on valmistanut jonkin käsityökoulun oppilaat? Hinta oli VAIN 10 EUROA!!!!! Suomessa näitä myytäisiin tuskin alle 50 euroa? Lapussa on myös pesuohjeet; käsinpesu 30 asteessa.


Pyysin Pellavasydän-putiikin puuseppää (hän siis myy tuotteitaan siellä) tekemään kinnasneulan itselleni. Yhden tuotteen tekeminen ei ole kannattavaa ja niinpä sain niitä aikamoisen nipun. Osan myin jo kurssilaisille ja opettajallekin kelpasi. Nyt tarjoan niitä lukijoilleni ostettavaksi. Hyvin tehtyä käsityötä eri puulajeista. Hinta on 10 euroa/kpl + postikulut. Oikealla reunimmaisena on eben-puinen neula ja sen hinta on 12,50 €.
Jos kiinnostaa, laita sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi


Voi voi kun ei pukki tuonut uutta kännykkää, vaikka on hyvinkin nähnyt, kuinka kamala vanha on...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu tuli ja meni

Minä selvisin siitä! Jouluhössötyksestä...koville otti, mutta nyt on voiton puolella, ehkä?

Putiikissa minulla oli apuna Pirkko. Yhdessä pärjäsimme hyvin, ei tullut kaaosta. Asiakkaita kävi sopivasti, ehdimme pakata jokaisen sitä haluavan ostokset. Vaikka mitään ihmeluomuksia emme tehneetkään, kovin olivat tyytyväisiä valmiista paketeista.

Mikään tuote ei loppunut kesken, yllättäen jotain jäi vielä ensi jouluunkin. Olen varma, että vuoden päästä olen tyytyväinen näistä - onpa jotain myytävää ennenkuin uusien valmistus alkaa. Mitään joulutuotteiden alennusmyyntiä en siis suunnittele, mikään tuote kun ei liene vanhanaikainen ensi vuonnakaan...

Välipäivät pidän vapaata! Olen jättänyt oveen lapun, että tulen paikalle, jos joku minua tarvitsee, kunhan vain soittaa. Ensimmäisinä työpäivinä pitäisi aloittaa karsinta. Olen jo pitkään sitä suunnitellut ja nyt tuumasta toimeen! Liian paljon on hyllynlämmittäjiä  - tuotteita, jotka eivät käy kaupaksi, ovat turhaan tilaa viemässä. Koska suurin osa niistä on myyntitilissä, karsinta on helppoa; pakkaan vaan laatikoihin ja pyydän myyjien hakemaan pois.

Kotona en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN joulun eteen. Ainoastaan tyttärelleni kävin joululahjoja ostamassa, kyllä  - sille 20-vuotiaalle! Toki hän on lahjansa ansainnut, niin kovan duunin teki. Ensin hän raivasi ja järjesteli koko huushollin, jotta siivooja pääsi siivoamaan. Hän myös teki kaikki leivonnaiset, mieheni taas huolehtii ruokapuolesta. Kyllä minun kelpaa! Keittiö on nyt siivottu jokaista nurkkaa myöten! Meillä ei ole ollut lattioilla mattoja, kun kerran keppien kanssa kävelen, mutta nyt jouluksi laitettiin omakutomani joulumatot. Näyttää ihmismäiseltä huushollilta. Joulukoristeet on perinteiset ja tyttäreni haluaa ne myös aina samoille paikolle

Kaikki ylimääräinen tavara kasattiin työhuoneeseeni, joka näyttääkin (taas kerran) kaatopaikalta - nimenomaan! Mieheni rakensi jouluaattona (!) kauan pyytämäni hyllyt, jotta saan ompelutarvikkeet järjestykseen.






   Vain pieni polku johtaa ovelta työpöydälleni, jota ei juurikaan erota rojujen keskeltä.








Miksi ihmeessä näytän tällaisia kuvia kaiken kansan katsottavaksi?

Ehkä siksi, ettei ole hienoja sisustuskuvia näytettäväksi?
Tai ehkä siksi, että toivon voivani näyttää toiset JÄLKEEN-kuvat...
Voi olla että jo huomenna jaksamme aloittaa tämän huoneen raivauksen. Sormet syyhyää ryhtyä työhön, mutta kun tarvitsen siihen jonkun toisen innostuneen kädet avuksi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

(Arvonta suoritettu) Paha mieli tuli muustakin.

Tämäpä vasta oli helppo arvonta suorittaa. Kolme  vastausta. Niistä onnetar suosi Sude-nimimerkkiä. Palkinto lähtee siis hänelle.

Eipä ollut kiinnostusta! Oliko palkintoni liian vaatimaton, vai onko kaikilla jo kylliksi näppipyyhkeitä? Ei voi sanoa, että näin joulun alla ei blogeja lueta, ei, sillä lukijoita kyllä kävi sivullani. Nyt vähän itsesäälissä rypien totean, että "eipä kannata paljon satsata"....

Ilman teitä kolmea ihanaa lukijaa olisin siis aivan masiksessa.

Tänään sattui ikävä tapahtuma putiikissa. En ollut missään ilmoittanut Pellavasydämen olevan auki sunnuntaina, mutta menin töihin takahuoneeseen ja ajattelin pitää oven samalla auki. Tulee jos tulee asiakkaita. Vesisateesta huolimatta moni poikkesikin ja oli oikein mukava päivä. Kunnes. Sisään astui kolme aikuista ja yksi keskenkasvuinen sellainen, joista silloin alle kouluikäinen lapseni huudahti kassajonossa: "Äiti katso, miten hienot hameet!"

Yksi melkein osti virkatun verhon kun muut katselivat toisaalla. Yksi naisista tunnisti minut neljä vuotta sitten tekemistämme kaupoista. Silloin tilaamansa 6 metriä pitkä pitsi oli minulla vieläkin tallessa. Hän halusi sen nyt ja oli kertomassa yhteystietojaan, johon keskeytin sanomalla, että luovutan vain rahaa vastaan. Kovasti hän minua kehui toisillekin:" Tässä on hieno ihminen, hän on niin kiltti ihminen..." Toivottelivat hyvää joulua ja lupasivat tulla maanantaina hakemaan ja maksamaan. Lähdettyään totesin 17 euroa maksavan hevoskynttilän poistuneen hyllystä. Ehkä jotain muutakin?

Arvaatteko/onko kellään kokemusta millaiset oli fiilikset? Ei se raha, mutta... Minulla on ollut tästä vähemmistöstä ystäviäkin ja tiedän monia (no - ainakin muutamia) kunnon kansalaisia, rehellisiä ja auttavaisiakin. Yritän olla luottavainen ja häivyttää epäluulot. Tyhmyydestä sakotetaan.

Katsotaan, mitä huomenna tapahtuu, millainen keskustelu käydään. Mikä se olikaan poliisin puhelinnumero?
Seuraava asiakas nimittäin kuvaili minulle, millaisella autolla naiset olivat liikkeellä ja yhteystiedoista muistan kadun nimen. Olisi kannattanut kirjoittaa kaikki ylös, nimi, puhelinnumero ja osoite. Kiinnostaisiko virkavaltaa siltikään?

perjantai 16. joulukuuta 2011

Arvonta

Tässä tulee tämän blogin ihka ensimmäinen arvonta.
Teen sen niinkuin olen nähnyt muidenkin tekevän. Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan. Toivon, että kerrot kommentissasi, miksi blogini sinua kiinnostaa ja jos viitsit nähdä vaivaa, voit vielä kertoa toiveesikin, mitä OLISI kiva lukea...

Toisen arvan saat, jos olet jo lukijani tai liityt lukijaksi. Kerro kommentissa, monellako arvalla olet mukana.
Ja palkinto sitten. Se on jouluinen näppipyyhe.

Pyyhe on Pellavasydämen mallistoa ja putiikissa myynnissäkin. Olen tehnyt joka joulu hiukan erilaisen ja jotkut asiakkaat ovatkin keränneet näitä useamman. Tänä jouluna on kolme erilaista mallia, tässä mielestäni kaikkein jouluisin. Kuvasta on mallistossa useita erilaisia versioita, on ukkoa ja akkaa kaulimella ja pipareilla, puurokulholla ja mitä vielä mahtoikaan olla....Toisessa mallissa on enkeli. Mutta nyt siis arvotaan tämä:

Pyyhkeen voi ripustaa oven kahvaan...
... tai koukkuun

Pyyhettä voi pitää molemmin puolin
 



















Jotta paketti ehtii perille vielä ennen joulua, arvonta pidetään nopealla tahdilla.
Arvonta suoritetaan jo sunnuntaina klo 20.00. 
Joten nyt kiireen vilkkaa osallistumaan!



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tuomio tuli

Tänään soitti lääkäri.
Kävin marraskuun viimeisenä päivänä magneettikuvissa ja siitä asti odottanut tätä soittoa. Enkä olis halunnut kuulla!

Maaliskuussa laitettu lonkkaproteesi ei ole kiinnittynyt tai on irronnut (todennäköisempää). Ensimmäinen tarkastus oli heinäkuussa ja silloin proteesi oli liikkunut. Tuolloin lääkäri vaan lohdutteli, että kyllä se vielä asettuu paikoilleen. Jätti kertomatta sen mitä tänään paljasti, että yksi luu oli mennyt poikki.

Nyt sitten alkaa sama prosessi alusta. Ei kuitenkaan enää tänä vuonna, paitsi jos irtoaa kokonaan, jolloin leikkaus täytyy tehdä nopeasti, päivystyksenä. Tässä sitten odottelen joulun yli. Ennen kesää en kuulemma pääse kävelemään. Kivaaaaa...?

Olen tehnyt niin paljon hommia ja ollut 100% kiinni yrityksessäni, että sen puoleen voin pitää lomaa ja nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. No, en nyt ihan kesään asti,  mutta vähän aikaa. Sitten lukea, virkata jne...

Mutta mitä ihmettä teen Pellavasydän-putiikkini kanssa. On sitä mietitty oikein perheneuvostossakin. Listattu ylös + ja - asiat. Kaikkein helpointa olisi lopettaa koko putiikki. Mutta, onko sekään helppoa, jatkajan löytyminen tuskin ainakaan käy kädenkäänteessä. Sitten olen miettinyt ovien kiinnilaittamista väliaikaisesti. No, vuokranantaja tuskin ilahtuu maksamattomista kuukausista. Entä jos pitää auki vain muutaman päivän viikossa tilapäisavun turvin. Työntekijän voi palkata, mutta ton firman talous ei sitä kestä. Olen varma (ah, mikä itsevarmuus!) että itse olen paras myyjä, eikä kukaan toinen saa siitä palkkaansa. (En minäkään, jos ihan totta puhutaan). Paikallisesta oppilaitoksesta voisi saada harjoittelijan, mutta kuka takaa, että se onnistuu ilman, että on itse paikalla? Ei kukaan eikä mikään....

Hyvät neuvot olisi nyt kultaakin kalliimpia. Ja jos jollakin olisi se kaikkein paras vastaus, niin olisin kiitollinen avusta.

Tässä tällainen asianvierestä valitusbloggaus. Tai - eihän tämä asian vierestä oikeastaan ole. Tällaista yrittäjän elämä voi olla.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Uudet kotisivut

Yrittäjänä (no, kukapa ei) joutuu monesti priorisoimaan asioita. Tämä tarkoittaa monen hyvän ja tärkeänkin asian jättämistä taka-alalle odottamaan parempia aikoja. Yksi tällainen asia on viime aikoina ollut kotisivujen päivittäminen. Tiedän sen tärkeäksi, mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen.

www.pellavasydan.fi
Pellavasydämen kotisivut pitäisi varmaankin tehdä uusiksi. Niinkuin olen kertonutkin, ne on tehty FrontPage-ohjelmalla, joka on vanhalla koneellani. Joudun siis tekemään sivut toisessa huoneessa ja siirtämään aineiston vakikoneelleni.

OSAAKO JOKU NEUVOA
Millä ohjelmalla tai valmiilla formaatilla kotisivut kannattaisi tehdä? Minun tapauksessani kaksi tärkeintä vaatimusta ovat: a) helpot käyttää b) edulliset=halvat

Toisekseen mietin sitä, että kannattaisiko ainakin varautua myös verkkokaupan avaamiseen. Tässä vaiheessa siihen ei riitä resurssit, mutta jos myöhemmin haluaisin...Nykyisellään aika harvoin, mutta kuitenkin joskus, tulee tuotteista kyselyjä ja paraillaan on yksi vauvan aarrearkku odottamassa pakkaamista ja lähettämistä toiselle puolelle maata.

Antakaa pliis vinkkejä!

Nyt tarttis mennä nukkumaan, edessä on työntäyteinen viikko! Koko viikonlopunkin olen valmistanut joulujuttuja, mm. noin 50 näppipyyhettä. Omasta mielestäni tosi onnistuneet väriyhdistelmät, toivottavasti myös asiakkaiden mielestä!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Mietityttää: miten selviän?

Jouluhössötys on päällä. Tänään tuli harmia, tai oikeastaan se alkoi jo eilen. Niinkuin jo kerroinkin, sain putiikkiin apulaisen, harjoittelijan, josta on ollut tosi paljon apua. No, eilen hän ei kuitenkaan tullut pelipaikalle, eikä ilmoittanut mitään, ei myöskään vastannut viesteihini. Tänään menin käymään putiikissa ja postiluukusta oli pudotettu avain ja mukana viesti. ettei hän tule enää töihin. Pöh!

Tämä on nyt kolmas joulu, kun minut jätetään pulaan.  Aikaisempina kertoina ehkä olisinkin voinut syyttää itseäni, olenhan ollut stressaantunut, ehkä hermostunut ja äreä?  Mutta nyt se ei kelpaa syyksi. Olen yrittänyt niin parhaani!

No - minähän selviän, pakko on. Niinkuin toivon ja aikaisemmin on toteutunut, että seuraavat pari viikkoa on kiirettä ja asiakkaita jonoksi asti, joten on harmillista köpötellä keppien kanssa. Toiminta on hidasta, en saa aikaan niin paljon kuin pitäisi ja hermostun kömpelyyteeni. Mutta, näillä mennään.

torstai 1. joulukuuta 2011

Muutamia kuvia Martin markkinoilta

Minulle kävi vanhanaikaisesti. Kamerasta loppui akku kesken markkinoiden. En kerinnyt montaa kuvaa ottaa. Nämä esittelijät olivat aivan mielissään, kun heitä kuvasi. Kysyin luvan ja sain.

 Tämäkin mattojen myyjä oli silminnähden otettu, kun häntä kuvasin. Virossa ei kuulemma ole saatavilla trikookudetta, niinkuin meillä Suomessa. Pääsääntöisesti kutovat vanhoista vaatteista revityistä räsyistä.

Kaikki myyjät olivat pukeutuneet jonkinlaisiin kansallispukuihin. En osannut tulkita -enkä tullut kysyneeksi - olivatko jonkin tietyn alueen pukuja.



Tässä näyte upeista käsin tehdyistä kirjailuista. Ainakin minulle tulee mieleen Saarenmaa.

Tämä nuori neitonen (rouva näköjään) on itse valmistanut nämä pellavamekot. Erikoinen hiha!

                                                Ja saman mallinen mekko myös pikkutytöille.

Tällaisen hauskan pellavien joukossa piileskelevän hiiripariskunnan ostin. Myyjä oli valmistanut erilaisia koristeita risuista.


Kierrätysideaa. Farkuista ym. valmistettuja kasseja upeasti koristeltuina. Muistaakseni useimmat oli kuvioitu chenille-tekniikalla. 

Voi kun harmittaa, etten saanut useampia kuvia kaikista ihanuuksista, joita messuilla näimme.
 Seuraavalla kerralla laitan mukaan kuvia ostamistani jutuista.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tallinnan käsityömessut - esittely alkaa...

...mutta se alkaakin näin: Laitan tähän linkin mieheni blogiin. Voit sieltä käydä lukemassa matkastamme noin yleensä. Turhaan niitä tänne toistan.


Jatkan sitten varsinaisten käsitöiden esittelyllä joku päivä....

Kiirettä piisaa...

Olen pahoillani, etten ole ehtinyt blogiani päivittää. Tallinnan kuvatkin on vielä siirtämättä.

Joulun odotus on yrittäjälle - varsinkin lahjatavarapuodin pitäjälle - kaikkein kiireisintä aikaa. Olen laittanut itseni vielä kovempaan liemeen, kun pyrin itse valmistamaankin ainakin suurimman osan myytävistä tuotteista.

Onneksi olen saanut avun, Minna on työharjoittelussa vuoden loppuun asti. Toki Minna jo osaa homman, ettei senpuoleen harjoittelua kaipaa, mutta se on näitä työvoimatoimiston juttuja se. Minnasta on ollut oikein paljon apua, ihan korvaamatonta. Kun en itse kykene siirtelemään tavaroita, niin Minna on ollut käsinäni ja jalkoinani, konttaillut pöydän alusia viimevuotisia joulutavaroita etsien. Ikkuna on somistettu jouluiseksi ja tavaroita siirrelty hyllystä toiseen.

Tänään Minna ilmoitti olevansa kuumeessa. Taidan pitää ompelupäivän, istun työhuoneessa ja ompelen joulupussukoita. Paitsi että, ei sitä tiedä, saanko "rauhassa" ommella. Yleensä joululahjakauppa on alkanut vasta itsenäisyyspäivän jälkeen oikein kunnolla, mutta tänä vuonna jo kaksi viikkoa on ollut aika vilkasta. Toisaalta siihen saattaa vaikuttaa se, että Minna on laittanut ulos joka päivä erilaista tavaraa esille ja se on houkutellut asiakkaita sisälle tutustumaan. Toisekseen olemme ottaneet myyntiin pienen määrän kotimaisia omenoita, joita monet ovat hakeneet jo useamman kerran. Kolmanneksi uusia asiakkaita tuo käsityötarvikkeiden myynti. Aikas monen olen saanut innostettua tekemään valokranssia paperinarusta. Se on helppo neuvoa ja helppo tehdä, ihan käsitöihin tottumattomaltakin onnistuu.

Lähdenpä tästä katsomaan, minkälainen päivä tänään on. Tottakai kiva.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pellavasydän Helsingissä

Jokainen käsityöläinen on varmasti iloinen, kun omia tuotteita arvostetaan. Niin minäkin. Olen kovin otettu siitä, että Sisustusliike Kaani otti yhteyttä ja Pellavasydämen koreja pyydettiin myyntiin heidän Fredrikinkadulla sijaitsevaan liikkeeseensä.

Viime torstaina kävimme viemässä "autokuorman" isoimpia koreja helsinkiläisten ihasteltaviksi. Pellavasydämen korit Kaanin facebook-sivuilla

Korien virkkaaminen on niin kovaa työtä, että en ole jälleenmyyjiä juurikaan kysellyt, aika ei vaan riitä. Tämä mahdollisuus oli kyllä niin houkutteleva, että laitoin muita töitä syrjään...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tallinnan käsityömessut

Tallinnassa oli Martin markkinat 10.-13.11.2011 Saku Suurhallissa. Olimme matkalla omalla autolla, mikä onkin kaikkein helpoin ja miellyttävin tapa käydä Tallinnassa. Noooh, tämä on tietysti minun mielipiteeni, en  edes kysynyt, mitä mieltä mieheni, kuski siis, on asiasta. Toki liikenne Tallinnassa on paljon kehittynyt, enää se ei ole sellaista suinpäin säntäilyä ja tööttäilyä kuin muutama vuosi sitten, mutta onhan siihen totuttelemista silti - ainakin ohjaukset ovat aika puutteellisia.

Vaikka kuljen kahden kyynärsauvan avustuksella, liikkuminen oli kohtalaisen kivutonta. Olenkin ihmetellyt, että riippuuko kivuliaisuus kävelyn tarkoituksesta: kun on tarpeeksi kiinnostavaa, kipua ei tunnu missään!

Torstaina saavuimme Tallinnaan, käväisimme hotellissa (Nordic Forum) joka muuten oli ihan paras tähän astisista. Sitten suuntasimme suoraan messuille. Aaaah, siellä oli ihanaa! Iso halli täynnä pienyrittäjiä, vai harrastajiako lienevät suurimmaksi osaksi olleet. Ei mitään rihkamaa, vaan aitoa käsityötä. Hinnat melkein hävettävän alhaisia. Monta tuntia meni - yhtään kertaa en edes istunut - tutustuessa. Myyjätkin hymyilivät miehelleni, joka kiltisti kulki vieressä ja kantoi monen monta kassia. Jotenkin tuli sellainen olo, etteivät myyjät olleet odottaneet ostavia asiakkaita, kun vielä tarkistivat että "otat siis tämän"...

Paljon tulvi ideoita - osa niistä ehkä jäi muhimaan, osa saattoi unohtuakin. Erotuksena Suomen messuihin oli se, että täällä sai kuvata. Kaikilta kuvattaviltani kysyin luvan ja sen myös aina sain. Myyjät olivat pukeutuneet paikallisiin kansallisasuihin ja koko ajan keskellä salia soitti kansanmusiikkiryhmä. Tunnelma oli kiva.

Toisena päivänä kävimme Karnaluksissa. Vietimme siellä monta tuntia, edelleen mieheni kulki vieressä avustajana. Vaikka olin hänelle esittänyt, että voisi mennä kävellen tutustumaan ympäristöön. Sain hyvää palvelua, yksi myyjä tuli ehdottamaan, että he voisivat alkaa laskemaan ostoksiani sivuhuoneessa. Näin en joutunut kassalla seisoen odottelemaan. Korjasivat myös nettikaupassa tapahtuneen virheen, kun minulta oli peritty vero, vaikka saan ostaa tuotteet verottomana. Maksan alv:n vasta Suomessa, muutoinhan se tulee kahteen kertaan maksettavaksi.

Kävimme myös pellavakaupassa, josta yleensä teen kangasostokset. Siellä olikin myyjän sijaisena suomalainen nainen, joka kuulemma oli hyvillään, kun sai puhua suomea.Päivän päätteeksi vielä pikainen käynti Rimi-ostoskeskuksessa ja sitten hotellille uimaan! Vesiliikunta tekee aina hyvää, niin nytkin.

Lauantaina aikaa olikin lähes liikaa! Aamiainen hotellissa oli ruhtinaallinen ja sen jälkeen lähdimme Sadamarketiin ja kun emme sielläkään saaneet tarpeeksi aikaa kulumaan, kävimme myös Merekeskuksessa ja Lootsikeskuksessa. Mieheni kävi parturissa ja minä odotellessani käsihoidossa, 15 euroa. Lauantain ostokset olivatkin sitten itselle: rintaliiviä, alushousua, tunikaa, pitkiksiä, huivia ym...kunnes kaikki rahat oli käytetty!

Kiva oli tulla kotiin, paitsi että täällä on jo valmiiksi sotkuista plus siihen päälle hurja määrä muovipussukoita.

Oli oikein tarpeellinen irtiotto arjesta, yrittäjän on lähdettävä pois kotoa, muuten ei lomaa kykene pitämään, vai mitä? Itse ainakin sain hetkeksi ajatukset kokonaan pois arjesta ja sen huolista.


En tiedä, kiinnostaako ketään ostokseni? Kannattaako niitä kuvata ja esitellä....tai onko jotain muuta mikä tässä Tallinnan reissussa kiinnostaa tai mistä haluaisit lisätietoa?

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Loma!

Niin se on, että jos yrittäjä aikoo/tahtoo pitää lomaa, pitää lähteä pois kotoa. Itse ainakin teen kaiket illat töitä, vaikka se leppoisalta näyttääkin; istun telkkarin ääressä ja virkkaan tai neulon. Täytyy myöntää, että välillä täytyy itsellekin selittää, että TÄMÄ ON TYÖTÄ, sillä niin mukavaa ja rentouttavaa se on!

Tallinnassa on viikonloppuna Martin Markkinat. Käsityömessut siis. Menemme mieheni kanssa omalla autolla. Se onkin hyvä, sillä kävelykykyni on todella rajallinen, kahdella kyynärsauvalla kun kuljen. Toisekseen saan tulemaan ostokset hyvin kotiin, mukaan mahtuu pakkakaupalla pellavaa ja kilokaupalla lankoja. Noooh, ehkä nyt ei sentään niiiiin paljon...

Odotan mielenkiinnolla tätä pientä irtiottoa sekaisesta huushollista ja stressiä aiheuttavasta työmäärästä.
Kerron sitten palattuani mitä löytyi, jos löytyi.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kädet rakoilla on töitä väännetty

Nii-in kämmenet on rakoilla, mutta illalla kun voitelee Tummelilla, niin aamulla voi taas jatkaa!

En muista olenko maininnut isosta tilauksesta, jonka sain ja jota nyt olen toteuttanut pari viikkoa. Matonkuteesta virkatut korini lähtevät katselemaan Helsingin maisemia, josko sikäläiset sisustajat niistä tykkäisi? Olen kovin otettu tästä pyynnöstä, vaikka korieni hyvän laadun olenkin aina tiennyt.

Koska tämä ei ole sisustusblogi, tämä ei ole myöskään sisustuskuva! Yritin tehdä valmiista koreista hienoa tuotekuvausta, mutta ei siitä tullut mitään. Oli hienoja ideoita: takkapuita koriin ja takassa tuli....no tässä ne nyt on, sinne tänne ripoteltuna, että mahtuvat kaikki yhteen kuvaan. Ei - vaan kaikkein isoin kori on vielä jäänyt ulkopuolelle. Sitä olenkin vähän varjellut, sillä olen toistaiseksi saanut pitää sen yksinoikeutenani. Kaikkia muita mallejani on jo kopioitu (ohoh, onpas Mervillä suuret luulot omista ideoistaan!) mutta tätä malliani "pyykkikorista" en ole vielä nähnyt missään muualla.

NEULAKINTAAN TEKEMISESTÄ:
Ensin ajattelin kuvata sen mitä osaan neulakinnastekniikasta, mutta huomasin aivan samat ohjeet jo valmiiksi kirjoitettuna ja kuvattuna. Alkuperäinen ohje on näemmä ollut Suuri Käsityölehdessä ja Mentula-Saikkolan Martat antoivat luvan linkittää heidän ohjeensa tähän: Neulakintaiden tekeminen
Minun mielestäni tuo on aivan sama menetelmä, kuin mitä me opettelimme, yritimme siis...

SISUSTAMISESTA:
Kateellisena olen seuraillut, miten monet ovat jo alkaneet joulua valmistella. Itse olen niin kiinni tilaustöissä, että tuntuu aivan epätoivoiselta edes ajatella omaa joulua. Ensimmäisen kerran elämässäni olenkin ajatellut, että jos vaikka jouluksi jonnekin pois, ettei tarvitse katsella epäjärjestystä kodissa. Sisustamaan en ole ehtinyt neljään vuoteen, se aika on mennyt putiikin kanssa ahertaessa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Neulakinnas osa 3: Kääntymisharjoituksia

Kansalaisopiston neulakinnas-kurssin toisena iltana - koko 3 tuntia - harjoittelimme kääntymistä.

Teimme siis neulakinnasta sormenpäistä aloittaen ja opettelimme kääntymään (jolloin siis muodostuu "kuppi"). Ei ollut sekään helppoa. Kävin muuten netistä etsimässä videota, missä olisi neuvottu neulakintaan tekemistä ja niitäpä löytyikin, mutta ei yhtään sellaista tapaa, minkä me opettelimme.

http://www.neulakintaat.fi/  Tästä linkistä löytyy paljon tietoa neulakintaista ja niitä videoitakin.

Ensi torstaina harjoitukset jatkuvat. Saas nähdä alkaako kinnas hahmottua? Vaikeudesta huolimatta tässä kinnasharjoittelussa on sellainen hyvä puoli, että luulot dementiasta haihtuvat, koska kuitenkin pystyn oppimaan uutta. (Pelko dementiasta nimittäin aika usein nostaa päätään, sillä äidilläni oli tämä tauti. Halutessasi voit lukea muistokirjoituksen sivulta "mervi".)

Tähän liitän videon, jossa neulominen onkin helppoa. Mikä lienee tämän opetus, ehkä se, että kilpaileminen saattaa olla vaarallista?    http://vimeo.com/3399432



Joku tässä mättää, ei taida tulla kinnasta?

Yksityiskohta

Tällainen on työväline. Vaikka kuvassa onkin kaksi neulaa, yksi niitä vain tarvitaan. 

maanantai 24. lokakuuta 2011

Neulakinnas osa 2: Aloitusharjoituksia

Edellisen kirjoitukseni kommentissa pyydettiin kertomaan vaikean projektin etenemisestä. Otan siis hiukan taaksepäin ja näytän, millaiset olivat tulokset ensimmäisestä neulakinnaskurssi-illasta.

Tuossa vasemmalla on pelkkiä solmuja. Näissä tapauksissa en siis päässyt alkusolmua pidemmälle. Sen sijaan oikealla on jo vähän "edistytty".

Tuli elävästi mieleen kansakoulun 3-luokka, kun opeteltiin kutomaan. Miksi ihmeessä opettaja valitsi mustan langan, josta piti kutoa neekerinukke? Kun en erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa, piti purkaa, jos meni laskuissa sekaisin. Rivi oikeaa, rivi nurjaa, oikeaa, nurjaa...Näistäkään yritelmistäni en tunnista, miten päin pitää olla, mikä on oikea ja mikä nurja puoli jne...

Emme siis yrittäneetkään ensimmäisenä iltana tehdä mitään muuta, kuin saada työ ALKUUN. Ensi torstaina sitten enemmän.
                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Aika osuvasti on joku etsinut googlessa hakusanalla "elääkö käsityöläinen" ja siten päätynyt tähän blogiini. Näitä hinnoitteluasioita olenkin viime päivinä pähkäillyt todella paljon. Sain minun mittapuuni mukaan ison tilauksen uudelle jälleenmyyjälle (ei minulla kyllä juuri ole vanhojakaan). Nyt on kädet rakoilla, kun olen toteuttamassa tuota tilausta ja siinä samassa katsonut kellosta, kuinka paljon menee aikaan yhden korin virkkaamiseen. Lopputulema on taas kerran se, ettei käsityön tekemisellä todellakaan elä. En voi mitenkään pyytää sellaista hintaa, että tuote vielä menisi jälleenmyyjällä kaupaksi ja että itse saisin siitä kunnollisen tuntipalkan. Miksi se on niin?

perjantai 21. lokakuuta 2011

Neulakinnas osa 1: En siis osaakaan kaikkea?

Aika monenlaisia käsitöitä olen tehnyt. Monenlaista osaankin. Mutta en kaikkia. Nyplääminen oli sellaista, mitä en oppinut. Vaikka en kyllä ole lopullisesti antanut periksi, tyyny kylläkin vietiin vinttiin. Toisaalta - ei ole pakko osatakaan nyplätä, kun virkkaamalla saa nopeammin valmista.

Vuosi sitten joulun alla minua pyydettiin kattamaan joulupöytä museoon. Sain idean vanhanajan ompeluseurasta ja olisin halunnut tehdä sinne neulakintaat. Otin siis ohjeen, kuvat työtavasta ja aloitin. Aloitin. Purin ja aloitin. Eikä siitä tullut mitään. Tänä syksynä ilmoittauduin kansalaisopiston neulakinnaskurssille. Päätin oppia tuon viikinkien aikaisen työtavan. (Vaikka virkkaamalla tai neulomalla voi myös tehdä kintaita)

Meitä oli siellä kymmenkunta vanhempaa naisihmistä. Eikä meinattu oppia sitten niin millään. Opettaja näytti, miten tehdään. Näytti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eikä me ymmärretty. Opettaja näytti jokaiselle kädestä pitäen. Vieläkään ei valjennut. Sitten meinasi lamppu syttyä. Sain työn alkuun. Koska opettaja oli sanonut, että koko ensimmäinen ilta(3 tuntia!) käytetään aloittamisen opetteluun, otin uuden langan ja yritin taas. Tällä kertaa se ei onnistunutkaan. Sattumanvaraisesti onnistui tai ei onnistunut. Kunnes sitten vihdoin KÄSITIN miten nuo silmukat tehdään. Uskomattoman vaikeaa. Eikä siis vielä päästy tekemään muuta kuin aloitussilmukkaa.

Tässä on netistä nappaamani kuva neulakintaasta:




Ja tässä sen ensimmäisen silmukan tekemistä:






Sitten vielä kuva työvälineestä:


 Kyllä työ kuulemma sitten joutuu, kunhan sen oppii....saas nähdä ens torstaina!
Kuvat: http://www.opistostakasin.fi/ideat-kiertoon/neulakintailua
http://www.kaspaikka.fi/koti/kleinone/neulakinnas/valmist.html
Näiltä sivuilta voi käydä myös katsomassa, mistä oikein on kysymys. Tiedä vaikka innostuisit sinäkin!