tiistai 9. elokuuta 2011

Harmistus!

Tyttäreni meni tänään putiikkia hoitamaan. Yleensä hän soittaa monta kertaa päivässä kysyäkseen jotain yksityiskohtaa; hintaa tai tilauksen toimittamista tai mitä milloinkin. Jostain syystä minulla on sellainen "trauma", että aina jännään ensimmäistä soittoa - joku sellainen pelko kaihertaa että hän sanoo yöllä jonkun murtautuneen kauppaan tms.

Tänä aamuna taas heti kymmenen jälkeen puhelin soi ja hän kertoi jonkun varastaneen kukat tuolista. Ei se rahallisesti iso juttu ole, mutta harmittaa. Nyt täytyy lähteä valitsemaan uusia kukkia. Mistähän löydän sopivan kokoisen ruukun/korin, joka on yhtä hyvä tuohon tuolinraatoon?

Jotkut ovatkin ihmetelleet rohkeuttani, kun jätän kukat ja penkin ulkopuolelle (joskus olen unohtanut myös myytäviä tavaroita) Myönnän olevani sinisilmäinen, mutta olen myös ajatellut, että kun toisella puolella katua on ikkunat ja parvekkeet meillepäin, niin ettei kukaan uskaltaisi siinä silmien alla ruveta varastamaan. Mutta uskaltaa siis! Ei löytynyt lähitienoilta kukkasia, joten ilmeisesti hakija on vienyt oikein kotiinsa asti, ettei vaan heittänyt ojaan... PÖH!

3 kommenttia:

  1. No ompas kertakaikkisen kurjaa! Ja kun tuo kori oli vielä niin sopiva tuoliin! Ja kaunis kokonaisuus. Todella ärsyttävää tällainen käytös.

    VastaaPoista
  2. Kurjaa, että Suomessakin tapahtuu tuollaista! Aina kehun täällä kaikille, että Suomessa ei ryöstellä ja ihmisiin voi luottaa...

    VastaaPoista
  3. Voi rähmä, miten kurjaa!

    Orivedellä kukkauapat pitivät aina kaikki kaikki myynnissä olevat kukat kadunvarressa kaiken yötä. Minä aina mietin, että millainen hävikki niillä mahtaakaan olla, kun kukat ovat niin helposti varastettavissa. Vai että ovatko ihmiset tosiaan vaan rehellisiä, eivätkä vie niitä.

    VastaaPoista