keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Neulakintaat ja kinnasneulat

Ihan ensimmäiseksi: tervetuloa uudet lukijat, ilahdutatte mieltäni - kiitos siitä!

Aloitin työhuoneeni siivouksen ja eteeni tuli kassi, joka on edelleen purkamatta neulakinnaskurssin jäljiltä. Kassista löytyi mallikintaat ja neuloja, epämääräinen kasa yritelmiä ja sotkuista lankaa...

Kintaat ostin Tallinnan Martin Markkinoilta siis käsityömessuilta, joista kerroinkin jo jokin aika sitten.
Lapussa lukee "Haapsalu Kutsehariduskeskus" ja "Valmistas HKHK õpilane" eli lieneen suomeksi että kintaat on valmistanut jonkin käsityökoulun oppilaat? Hinta oli VAIN 10 EUROA!!!!! Suomessa näitä myytäisiin tuskin alle 50 euroa? Lapussa on myös pesuohjeet; käsinpesu 30 asteessa.


Pyysin Pellavasydän-putiikin puuseppää (hän siis myy tuotteitaan siellä) tekemään kinnasneulan itselleni. Yhden tuotteen tekeminen ei ole kannattavaa ja niinpä sain niitä aikamoisen nipun. Osan myin jo kurssilaisille ja opettajallekin kelpasi. Nyt tarjoan niitä lukijoilleni ostettavaksi. Hyvin tehtyä käsityötä eri puulajeista. Hinta on 10 euroa/kpl + postikulut. Oikealla reunimmaisena on eben-puinen neula ja sen hinta on 12,50 €.
Jos kiinnostaa, laita sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi


Voi voi kun ei pukki tuonut uutta kännykkää, vaikka on hyvinkin nähnyt, kuinka kamala vanha on...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu tuli ja meni

Minä selvisin siitä! Jouluhössötyksestä...koville otti, mutta nyt on voiton puolella, ehkä?

Putiikissa minulla oli apuna Pirkko. Yhdessä pärjäsimme hyvin, ei tullut kaaosta. Asiakkaita kävi sopivasti, ehdimme pakata jokaisen sitä haluavan ostokset. Vaikka mitään ihmeluomuksia emme tehneetkään, kovin olivat tyytyväisiä valmiista paketeista.

Mikään tuote ei loppunut kesken, yllättäen jotain jäi vielä ensi jouluunkin. Olen varma, että vuoden päästä olen tyytyväinen näistä - onpa jotain myytävää ennenkuin uusien valmistus alkaa. Mitään joulutuotteiden alennusmyyntiä en siis suunnittele, mikään tuote kun ei liene vanhanaikainen ensi vuonnakaan...

Välipäivät pidän vapaata! Olen jättänyt oveen lapun, että tulen paikalle, jos joku minua tarvitsee, kunhan vain soittaa. Ensimmäisinä työpäivinä pitäisi aloittaa karsinta. Olen jo pitkään sitä suunnitellut ja nyt tuumasta toimeen! Liian paljon on hyllynlämmittäjiä  - tuotteita, jotka eivät käy kaupaksi, ovat turhaan tilaa viemässä. Koska suurin osa niistä on myyntitilissä, karsinta on helppoa; pakkaan vaan laatikoihin ja pyydän myyjien hakemaan pois.

Kotona en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN joulun eteen. Ainoastaan tyttärelleni kävin joululahjoja ostamassa, kyllä  - sille 20-vuotiaalle! Toki hän on lahjansa ansainnut, niin kovan duunin teki. Ensin hän raivasi ja järjesteli koko huushollin, jotta siivooja pääsi siivoamaan. Hän myös teki kaikki leivonnaiset, mieheni taas huolehtii ruokapuolesta. Kyllä minun kelpaa! Keittiö on nyt siivottu jokaista nurkkaa myöten! Meillä ei ole ollut lattioilla mattoja, kun kerran keppien kanssa kävelen, mutta nyt jouluksi laitettiin omakutomani joulumatot. Näyttää ihmismäiseltä huushollilta. Joulukoristeet on perinteiset ja tyttäreni haluaa ne myös aina samoille paikolle

Kaikki ylimääräinen tavara kasattiin työhuoneeseeni, joka näyttääkin (taas kerran) kaatopaikalta - nimenomaan! Mieheni rakensi jouluaattona (!) kauan pyytämäni hyllyt, jotta saan ompelutarvikkeet järjestykseen.






   Vain pieni polku johtaa ovelta työpöydälleni, jota ei juurikaan erota rojujen keskeltä.








Miksi ihmeessä näytän tällaisia kuvia kaiken kansan katsottavaksi?

Ehkä siksi, ettei ole hienoja sisustuskuvia näytettäväksi?
Tai ehkä siksi, että toivon voivani näyttää toiset JÄLKEEN-kuvat...
Voi olla että jo huomenna jaksamme aloittaa tämän huoneen raivauksen. Sormet syyhyää ryhtyä työhön, mutta kun tarvitsen siihen jonkun toisen innostuneen kädet avuksi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

(Arvonta suoritettu) Paha mieli tuli muustakin.

Tämäpä vasta oli helppo arvonta suorittaa. Kolme  vastausta. Niistä onnetar suosi Sude-nimimerkkiä. Palkinto lähtee siis hänelle.

Eipä ollut kiinnostusta! Oliko palkintoni liian vaatimaton, vai onko kaikilla jo kylliksi näppipyyhkeitä? Ei voi sanoa, että näin joulun alla ei blogeja lueta, ei, sillä lukijoita kyllä kävi sivullani. Nyt vähän itsesäälissä rypien totean, että "eipä kannata paljon satsata"....

Ilman teitä kolmea ihanaa lukijaa olisin siis aivan masiksessa.

Tänään sattui ikävä tapahtuma putiikissa. En ollut missään ilmoittanut Pellavasydämen olevan auki sunnuntaina, mutta menin töihin takahuoneeseen ja ajattelin pitää oven samalla auki. Tulee jos tulee asiakkaita. Vesisateesta huolimatta moni poikkesikin ja oli oikein mukava päivä. Kunnes. Sisään astui kolme aikuista ja yksi keskenkasvuinen sellainen, joista silloin alle kouluikäinen lapseni huudahti kassajonossa: "Äiti katso, miten hienot hameet!"

Yksi melkein osti virkatun verhon kun muut katselivat toisaalla. Yksi naisista tunnisti minut neljä vuotta sitten tekemistämme kaupoista. Silloin tilaamansa 6 metriä pitkä pitsi oli minulla vieläkin tallessa. Hän halusi sen nyt ja oli kertomassa yhteystietojaan, johon keskeytin sanomalla, että luovutan vain rahaa vastaan. Kovasti hän minua kehui toisillekin:" Tässä on hieno ihminen, hän on niin kiltti ihminen..." Toivottelivat hyvää joulua ja lupasivat tulla maanantaina hakemaan ja maksamaan. Lähdettyään totesin 17 euroa maksavan hevoskynttilän poistuneen hyllystä. Ehkä jotain muutakin?

Arvaatteko/onko kellään kokemusta millaiset oli fiilikset? Ei se raha, mutta... Minulla on ollut tästä vähemmistöstä ystäviäkin ja tiedän monia (no - ainakin muutamia) kunnon kansalaisia, rehellisiä ja auttavaisiakin. Yritän olla luottavainen ja häivyttää epäluulot. Tyhmyydestä sakotetaan.

Katsotaan, mitä huomenna tapahtuu, millainen keskustelu käydään. Mikä se olikaan poliisin puhelinnumero?
Seuraava asiakas nimittäin kuvaili minulle, millaisella autolla naiset olivat liikkeellä ja yhteystiedoista muistan kadun nimen. Olisi kannattanut kirjoittaa kaikki ylös, nimi, puhelinnumero ja osoite. Kiinnostaisiko virkavaltaa siltikään?

perjantai 16. joulukuuta 2011

Arvonta

Tässä tulee tämän blogin ihka ensimmäinen arvonta.
Teen sen niinkuin olen nähnyt muidenkin tekevän. Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan. Toivon, että kerrot kommentissasi, miksi blogini sinua kiinnostaa ja jos viitsit nähdä vaivaa, voit vielä kertoa toiveesikin, mitä OLISI kiva lukea...

Toisen arvan saat, jos olet jo lukijani tai liityt lukijaksi. Kerro kommentissa, monellako arvalla olet mukana.
Ja palkinto sitten. Se on jouluinen näppipyyhe.

Pyyhe on Pellavasydämen mallistoa ja putiikissa myynnissäkin. Olen tehnyt joka joulu hiukan erilaisen ja jotkut asiakkaat ovatkin keränneet näitä useamman. Tänä jouluna on kolme erilaista mallia, tässä mielestäni kaikkein jouluisin. Kuvasta on mallistossa useita erilaisia versioita, on ukkoa ja akkaa kaulimella ja pipareilla, puurokulholla ja mitä vielä mahtoikaan olla....Toisessa mallissa on enkeli. Mutta nyt siis arvotaan tämä:

Pyyhkeen voi ripustaa oven kahvaan...
... tai koukkuun

Pyyhettä voi pitää molemmin puolin
 



















Jotta paketti ehtii perille vielä ennen joulua, arvonta pidetään nopealla tahdilla.
Arvonta suoritetaan jo sunnuntaina klo 20.00. 
Joten nyt kiireen vilkkaa osallistumaan!



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tuomio tuli

Tänään soitti lääkäri.
Kävin marraskuun viimeisenä päivänä magneettikuvissa ja siitä asti odottanut tätä soittoa. Enkä olis halunnut kuulla!

Maaliskuussa laitettu lonkkaproteesi ei ole kiinnittynyt tai on irronnut (todennäköisempää). Ensimmäinen tarkastus oli heinäkuussa ja silloin proteesi oli liikkunut. Tuolloin lääkäri vaan lohdutteli, että kyllä se vielä asettuu paikoilleen. Jätti kertomatta sen mitä tänään paljasti, että yksi luu oli mennyt poikki.

Nyt sitten alkaa sama prosessi alusta. Ei kuitenkaan enää tänä vuonna, paitsi jos irtoaa kokonaan, jolloin leikkaus täytyy tehdä nopeasti, päivystyksenä. Tässä sitten odottelen joulun yli. Ennen kesää en kuulemma pääse kävelemään. Kivaaaaa...?

Olen tehnyt niin paljon hommia ja ollut 100% kiinni yrityksessäni, että sen puoleen voin pitää lomaa ja nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. No, en nyt ihan kesään asti,  mutta vähän aikaa. Sitten lukea, virkata jne...

Mutta mitä ihmettä teen Pellavasydän-putiikkini kanssa. On sitä mietitty oikein perheneuvostossakin. Listattu ylös + ja - asiat. Kaikkein helpointa olisi lopettaa koko putiikki. Mutta, onko sekään helppoa, jatkajan löytyminen tuskin ainakaan käy kädenkäänteessä. Sitten olen miettinyt ovien kiinnilaittamista väliaikaisesti. No, vuokranantaja tuskin ilahtuu maksamattomista kuukausista. Entä jos pitää auki vain muutaman päivän viikossa tilapäisavun turvin. Työntekijän voi palkata, mutta ton firman talous ei sitä kestä. Olen varma (ah, mikä itsevarmuus!) että itse olen paras myyjä, eikä kukaan toinen saa siitä palkkaansa. (En minäkään, jos ihan totta puhutaan). Paikallisesta oppilaitoksesta voisi saada harjoittelijan, mutta kuka takaa, että se onnistuu ilman, että on itse paikalla? Ei kukaan eikä mikään....

Hyvät neuvot olisi nyt kultaakin kalliimpia. Ja jos jollakin olisi se kaikkein paras vastaus, niin olisin kiitollinen avusta.

Tässä tällainen asianvierestä valitusbloggaus. Tai - eihän tämä asian vierestä oikeastaan ole. Tällaista yrittäjän elämä voi olla.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Uudet kotisivut

Yrittäjänä (no, kukapa ei) joutuu monesti priorisoimaan asioita. Tämä tarkoittaa monen hyvän ja tärkeänkin asian jättämistä taka-alalle odottamaan parempia aikoja. Yksi tällainen asia on viime aikoina ollut kotisivujen päivittäminen. Tiedän sen tärkeäksi, mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen.

www.pellavasydan.fi
Pellavasydämen kotisivut pitäisi varmaankin tehdä uusiksi. Niinkuin olen kertonutkin, ne on tehty FrontPage-ohjelmalla, joka on vanhalla koneellani. Joudun siis tekemään sivut toisessa huoneessa ja siirtämään aineiston vakikoneelleni.

OSAAKO JOKU NEUVOA
Millä ohjelmalla tai valmiilla formaatilla kotisivut kannattaisi tehdä? Minun tapauksessani kaksi tärkeintä vaatimusta ovat: a) helpot käyttää b) edulliset=halvat

Toisekseen mietin sitä, että kannattaisiko ainakin varautua myös verkkokaupan avaamiseen. Tässä vaiheessa siihen ei riitä resurssit, mutta jos myöhemmin haluaisin...Nykyisellään aika harvoin, mutta kuitenkin joskus, tulee tuotteista kyselyjä ja paraillaan on yksi vauvan aarrearkku odottamassa pakkaamista ja lähettämistä toiselle puolelle maata.

Antakaa pliis vinkkejä!

Nyt tarttis mennä nukkumaan, edessä on työntäyteinen viikko! Koko viikonlopunkin olen valmistanut joulujuttuja, mm. noin 50 näppipyyhettä. Omasta mielestäni tosi onnistuneet väriyhdistelmät, toivottavasti myös asiakkaiden mielestä!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Mietityttää: miten selviän?

Jouluhössötys on päällä. Tänään tuli harmia, tai oikeastaan se alkoi jo eilen. Niinkuin jo kerroinkin, sain putiikkiin apulaisen, harjoittelijan, josta on ollut tosi paljon apua. No, eilen hän ei kuitenkaan tullut pelipaikalle, eikä ilmoittanut mitään, ei myöskään vastannut viesteihini. Tänään menin käymään putiikissa ja postiluukusta oli pudotettu avain ja mukana viesti. ettei hän tule enää töihin. Pöh!

Tämä on nyt kolmas joulu, kun minut jätetään pulaan.  Aikaisempina kertoina ehkä olisinkin voinut syyttää itseäni, olenhan ollut stressaantunut, ehkä hermostunut ja äreä?  Mutta nyt se ei kelpaa syyksi. Olen yrittänyt niin parhaani!

No - minähän selviän, pakko on. Niinkuin toivon ja aikaisemmin on toteutunut, että seuraavat pari viikkoa on kiirettä ja asiakkaita jonoksi asti, joten on harmillista köpötellä keppien kanssa. Toiminta on hidasta, en saa aikaan niin paljon kuin pitäisi ja hermostun kömpelyyteeni. Mutta, näillä mennään.

torstai 1. joulukuuta 2011

Muutamia kuvia Martin markkinoilta

Minulle kävi vanhanaikaisesti. Kamerasta loppui akku kesken markkinoiden. En kerinnyt montaa kuvaa ottaa. Nämä esittelijät olivat aivan mielissään, kun heitä kuvasi. Kysyin luvan ja sain.

 Tämäkin mattojen myyjä oli silminnähden otettu, kun häntä kuvasin. Virossa ei kuulemma ole saatavilla trikookudetta, niinkuin meillä Suomessa. Pääsääntöisesti kutovat vanhoista vaatteista revityistä räsyistä.

Kaikki myyjät olivat pukeutuneet jonkinlaisiin kansallispukuihin. En osannut tulkita -enkä tullut kysyneeksi - olivatko jonkin tietyn alueen pukuja.



Tässä näyte upeista käsin tehdyistä kirjailuista. Ainakin minulle tulee mieleen Saarenmaa.

Tämä nuori neitonen (rouva näköjään) on itse valmistanut nämä pellavamekot. Erikoinen hiha!

                                                Ja saman mallinen mekko myös pikkutytöille.

Tällaisen hauskan pellavien joukossa piileskelevän hiiripariskunnan ostin. Myyjä oli valmistanut erilaisia koristeita risuista.


Kierrätysideaa. Farkuista ym. valmistettuja kasseja upeasti koristeltuina. Muistaakseni useimmat oli kuvioitu chenille-tekniikalla. 

Voi kun harmittaa, etten saanut useampia kuvia kaikista ihanuuksista, joita messuilla näimme.
 Seuraavalla kerralla laitan mukaan kuvia ostamistani jutuista.