seuraa sähköpostitse

maanantai 28. helmikuuta 2011

Viikko alkaa

Viime viikolla tuli lähetys kangastukusta. Ihanaa availla näitä pakkoja - mutta sitten ei ole enää ihanaa, kun tulee lasku...Pitkäksi aikaa riittää taas materiaalia!

Tämän harmaan hatun kanssa kävikin niin, että en laittanutkaan tupsua, sillä ajattelin, että tämä on ehkä enemmänkin vanhemman väen mieleen. Päädyin kiinnittämään virkkamani kukan ohimolle. Aikas kivan näköinen.





Tähän punaiseen hattuun taas en laittanut kumpaakaan - ei tupsua, eikä kukkaa. Virkkasin sen kaksinkertaisella langalla ja lopputulos on tooosi paksu, oikein hattumainen.

Nyt olen ottanut liikkeestä raikkaan turkoosin pellavakankaan kotiin ja tavoitteena vihdoinkin leikata useampi liivihame ja tunika. Työhuoneellani ei ole tilaa levittää kangasta leikkuuta varten, joten keittiön pöytä täytyy tyhjentää sitä varten. Tilattuna on viisi mekkoa, joten ahkera pitäisi olla!

Autossakin

Tänään kävimme Jämsässä, autossa istumista siis yhden työpäivän verran. Otin lankaa niin paljon mukaan, että ajattelin sen varmasti riittävän, mutta ei - kesken loppui! Virkkasin paksusta langasta myssyjä - niitä siis syntyi useampi. Malli on helppo ja nopea valmistaa.

Valitettavasti kamerani jäi putiikkiin, joten en saa tähän kuvaa. Tai siis mieheni otti kuvan, mutta en osannut siirtää hänen kameransa kuvaa koneelle - pöh...Toisaalta näyttää vahvasti siltä, että myssyyn on lisättävä tupsu, joten otan toisen kuvan sitten ja näytän molemmat yhtaikaa.

Kotiin tultuani tein firman paperitöitä, inhoan niitä. Siitä seuraa myös se, että siirrän ja siirrän ja siitä taas seuraa se, että laskut saattavat jäädä viimetinkaan, ehkäpä myöhästyäkin, hyi hyi minua! No, nyt se on hoidettu. Muutaman sähköpostin laitoin myös. Tilasin tuotteita, paitsi että aiemmin tilaamani hunajat eivät näkyneet netissä ollenkaan, toivottavasti niitä kuitenkin vielä saa. Yksi pappa kyseli, onko lähettämänsä kuvasto tullut perille. Vastasin, että on tullut ja hieno kuvasto olikin - oikein kansiossa muovitaskuissa kuvat, hinnat ja tuotetiedot. En vaan ole vielä ehtinyt kunnolla perehtyä. Tai sen verran, että hinnat näyttivät hivenen korkeilta, ei ehkä mene kaupaksi meillä päin?

Tässä aiemmin valmistamani asustesetti - nyt jo myyty...

Uusien tuotteiden hankkiminen on aina jännittävää, tuleeko virhehankinta vai onnistuuko? Useimmat tuotteeni ovat myyntilillä, joten raha ei ole kiinni liikkumattomassa tavarassa. Mutta asioilla on käänteinen puolensakin; tuotteen valmistajan rahat on juuri niissä tuotteissa kiinni, jotka ehkä eivät käy kaupaksi ja joudun palauttamaan. Nytkin on muutama tuote odottamassa takaisin postittamista. Yleensä pidän sääntönä, että jos vuoden kierron on ollut joku tuote tarjonnassa, eikä ole mennyt joulu- eikä kesäsesongilla kaupaksi, niin se on haettava pois.

Huomenna alkaa kiva homma, ikkunoiden somistaminen. En ole ihan tarkkaan vielä suunnitellut, mitä laitetaan, mutta joku ajatus väriteemasta. Ehkäpä teen muutaman osion, joihin tulee saman värisiä tuotteita. Yksi kokonaisuus ruskeaa, yksi keltaista, yksi  vaaleanpunaista jne. Tuotteet voivat olla aivan eri kategoriasta, mutta niitä yhdistäisi sama väri.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Mitä tekis tänään?

Yksi impulssiostoksistani on tämä pakka pellavakangasta. Aloittamaton. Rouheaa pellavaa, josta lähtee vähän väriä, mutta myös pehmenee pyykissä. Olen yrittänyt miettiä, mitä siitä tekisin; laudeliinoja, pyyhkeitä, tabletteja vai mitä?  Tämä ei kuitenkaan ole säkkikankaan tyyppistä, ei, eikä hinnaltaan ainakaan. Ideoita otetaan vastaan.

Tänään täytyy käydä myös kirpputorilla, sillä olen ottanut loossin ja vienytkin jo useamman kerran sinne tavaraa, mutta eilen hinnoiteltiin vielä paljon lisää. Jos omassa liikkeessä olisi oikein paljon tilaa, niin sielläkin voisi pitää kirppishyllyä. Toisaalta - olen sitä pienimuotoisesti yrittänytkin, mutta ongelmaksi saattaa myodostua se, että asiakkaat ei enää tiedä, mikä on uutta ja mikä vanhaa.

Joskus on käynyt niinkin, että kun ikkunassa on rekvisiittana vanhoja suksia ja luistimia ym. joku on tullut kysymään niiden hintaa, luullut kirpputoriksi!

torstai 24. helmikuuta 2011

Ei mitään näkyvää aikaiseksi

On se kumma, että koko päivä on mennyt, eikä yhtään mitään valmista ole tullut. Aamupäivä meni putiikissa työntekijän tilannetta pohtiessa ja järjestellessä. Se saatiinkin hyvälle tolalle: työssäoppiminen jatkuu maaliskuun loppuun ja sitten kun menen itse isoon leikkaukseen ja olen hyvän aikaa työkyvytön, palkkaan saman työntekijän työvoimatoimiston palkkatuella. Tämä järjestely siksi, että työssäoppimisen aikana työntekijää ei voi jättää yksin, joten hänen täytyy olla työsuhteessa. Ne säännöt.

Iltäpäivällä aloin työstämään pehmokylttiä vessan oveen. Sellainen tilaus tuli ja lupasimme huomiseksi iltapäiväksi valmiiksi. Asiakas tuli ostoksille, kun oli kuullut pankissa asioidessaan työntekijäni kehuvan työpaikkaansa Pellavasydäntä ja sen tuotteita. Markkinoinnin asiantuntija kun on.

Liitän tähän kuvan toisenlaisesta pehmokyltistä, jonka olen tehnyt hääparille.

Kannattaako pyytää arviota?

Eiliseen juttuuni hatuista pieni lisäys: Näitä virkkaus ja neuletöitä teen aina kotona telkkarin ääressä. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kykene katsomaan TV:tä tekemättä mitään (käsityöt on parempi vaihtoehto kuin syöminen). Jos mieheni istuu siinä myös, tapaan kysellä valmiista työstä, mitä hän ajattelee ja aika usein kysyn myös hänen hinta- arviotaan (hän on oppinut siinä aika hyväksi). No, saatuani tämän terrakotan värisen pipon/hatun valmiiksi, laitoin sen päähäni ja kysyin: "Miltäs näyttää?" Mieheni katseli hetken ja vastasi: "Takiaiselta". Mitäs menin kysymään, sitä saa mitä tilaa. Harmi, etten osaa vielä linkittää, nyt lukijan täytyy käydä katsomassa eilistä postaustani.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

hattuja


Tänään olinkin yksin putiikissa, sillä työntekijäni oli kuumeessa. Tylsää olla yksin. Vaikka kyllä sain seurustella asiakkaiden kanssa. Yksi heistä on erikseen pyytänyt ilmoittamaan, kun olen yksin. Siis tein niin ja pidimme mukavan juttutuokion. Liikuttuneena hän ulko-ovella kuiskasi: "Kiitos, että olet olemassa!" Kaupan tätinä oleminen on paljon muutakin kuin tavaran myymistä. Nautin myös siitä muusta. Tänään suosikkituote oli Gepetton tyynyliinat, niitä meni monta.

Tällaisen "kaupunkipipon" tein aikaisemmin.
Sama pipo kukkakoristeen kera.

Hattuja kyseltiin. Yksi rouva toi mallin ja pyysi tekemään samanlaisen. Yksi ilta siinä meni, kun pähkäilin, miten malli on tehty. Ensin piti selvittää, onko se virkattu vai neulottu. Illalla - siis yöllä kahden aikaan -  vihdoin oivalsin mallin kokonaan, mutta en tietysti ehtinyt tehdä koko pipoa. Värikin piti olla juuri samanlainen ja siinä olikin tekeminen, sillä samanlaista lankaa ei tietysti löytynyt mistään.

Toisen mallin kopioiminen on ongelma - sehän on kielletty. Tai siis itselleen saa tehdä, mutta ei myyntiin. Tästä en ole aivan varma, mutta joku on sanonut (ainahan ihmiset keksivät omia sääntöjään) että kun tilauksesta tekee niin voi tehdä samanlaisen. Sovelsin siis tätä "sääntöä". Voiko sitä puolustella sillä, että en markkinoi/ratsasta toisen idealla. Sen verran täytyy tätäkin mallia muuttaa, että se näyttää erilaiselta.

Missään tapauksessa en tee esim. Marimekon kankaasta hattuja, eipä silti, ei kangastukun edustaja edes myy minulle Copywright - kankaita, kun tietää että valmistan tuotteita. Esim. Disney, Hello Kitty, Nanso ovat tällaisia kankaita.

Vähän sama asia on näiden netissä olevien kuvien kanssa. Tiedän, että kun esittelen omien tuotteitteni kuvia netissä, aina on vaara, että niitä kopioidaan. Hetken aikaa olinkin sitä mieltä, että näytän vain yleiskuvia. Toisaalta, en voi millään estää sitä, että joku käyttää hyväkseen minun ideoitani, vaikka se ei kivalta tunnukaan.



Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan näppipyyhkeistä, jotka nyt ovat valmiina ja työpöytä muuten siivottu. Huomenna voin aloittaa jotain ihan muuta, mitähän se olisi? Kukahan on alunperin keksinyt näppipyyhe idean? Me toiset sitten vaan varioidaan siitä kukin oman näköisensä. Minun ovat tällaisia:

tiistai 22. helmikuuta 2011

Mukava päivä

Tänään kävi kangastukun edustaja. Oi kun se on kivaa! Kaikkia ihania kankaita. Sanoin heti alkuun työntekijälleni, että pidä minut sitten aisoissa. Hän totesi, että on hänenkin etunsa mukaista, etten innostu liikaa. Hänen on nimittäin mahdotonta saada enää mitään mahtumaan, mihinkään!

Muutama pellavakangaspakka, liivihameisiin ja pellavapyyhkeisiin. Juuri kun olin "lankeamassa" tehdastekoisiin pyyhkeisiin, tuli eteen sopiva kangas ja niinhän me teemme pyyhkeet itse. No, onko se siis käsintehtyä, kun kangas on tehdastekoista. Vihdoin sain myös tummanruskeaa froteeta näppipyyhkeisiin.

Tätä kuvaa käytin Uudenkaupungin matkailuoppaassa kesäksi 2011

Artesaaniopiskelija kävi kyselemässä työssäoppimismahdollisuutta. Sanoin olevani erittäin innostunut, mutta että....minulla ei ole tarjota kunnollisia työtiloja. Olishan se kiva, jos mahtuisi kangaspuut ja voisi huovuttaa ja painaa kangasta. Mutta kun ei. Tämä (ei ihan nuori) hakija kysyi myös mahdollisuutta päästä "osakkaaksi". Katsomme myöhemmin miten asiat molemmin puolin edistyvät.

Pohdimme Hilkan kanssa filosofisia kysymyksiä.
1) kannattaako mainonnassa käyttää tuotteiden valmistajien nimiä.
    -  kenelläkään meistä ei ole "nimeä" joten ne eivät sano asiakkaille mitään
    -  no mutta mistä sitä "nimeä" sitten tulee?
2) Kuinka suuren osan annamme hintatiedoille ikkunassa
     - laki vaatii hintojen olevan näkyvissä
     - esteettisesti olisi parempi, että hintalaput eivät olisi isossa roolissa
Hilkalla on markkinoinnin koulutus, joskin 80-luvulta, minulla taas ei mitään teoreettista koulutusta, mutta vahva näkemys siitä, miltä haluan asioiden näyttävän omassa liikkeessäni.

On minulla taitava tytär!

Tämä ilta menikin tietokoneen ääressä ihan kokonaan. Väsäsimme yhdessä tyttäreni kanssa (ei vaiskaan, minä vaan kattelin) Pellavasydämen kotisivuja. Vaikka Mirva ei ole koskaan opiskellut eikä käyttänyt Photoshop Elements - kuvankäsittelyohjelmaa, niin rohkeasti kokeilemalla hän sai vaikka miten hienoja kuvia kehiteltyä. Itse olen ko. kurssin käynyt jo neljään kertaan, enkä vieläkään osaa yhtään mitään...Tuloksena oli  yksi kokeiluversio banneriksi.

Nyt on siis kotisivut jo aika pitkällä. Puuttuu enää kuvatekstit ja ehkä yleisilmeen fiksausta. Oikein mielellään otan vastaan kommentteja - ne olisivat arvokasta tietoa kehittelytyössä.
Tällaisen kauniin kollaasin Mirva teki Picasa- ohjelmalla.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Lauantaina minut yllätettiin

Lauantaisin olen yksin liikkeessä, sillä työntekijällä on vapaapäivä. Aamulla lähtö oli kankeaa, niinkuin aina. Autokin oli vähän vastahankaisen oloinen, sillä pakkasta oli -24C.

Tuumin, ettei varmaan kukaan viitsi lähteä kaupoille, joten teenpä töitä takahuoneessa. En viitsinyt edes mainosständiä viedä kadun varteen, vaan jätin sen oven eteen. Mutta, mutta...vääräss olin. Ensin olin vähän aikaa yksikseni ja viimeistelin näppipyyhkeitä - valitsin ja ompelin niihin nappeja. Nappeja onkin kertynyt varmasti satamäärin, joten riittää, mistä valita.

Sitten alkoi tulla asiakkaita, ja parhaimmillaan oli ruuhkaa. En ehtinyt edes jokaista palvella henkilökohtaisesti (mikä siis tarkoittaa sitä, että asiakas löytää itse hakemansa) vaan seisoin tiskin takana ja tein paketteja. Nolotti tosi paljon, sillä tiskini oli pullollaan kaikkea muuta paitsi tarpeellista. Siinä oli sukankudin, matonkuderullia, näppipyyhkeitä jne...Kaiken päällä yritin sitten selvitä paketoinnista ym. Paljon, paljon helpompaa olisi, jos olisi koko pöytä tyhjänä ja tilaa touhuta.

 Tänään kysyttiin lämmintä ylle: sormikkaita, lapasia, pipoja ja hattuja. Hattujen sovittaminen on aina hauskaa. Melkein jokainen sanoo aluksi, että "kun minun päähän ei sovi minkäänlainen hattu". Tänään myin taas yhden Hiian tekemän huovutetun hatun ja toinen tuli tilaukseen. Se on tosi hauska, veikeä ja lämmin! Kuva oikealla.

Vasemmalla puolella olevassa kuvassa on minun tekemäni hattu. Materiaali on 100 % villaa, neulottu ja huovutettu pesukoneessa. Oikein tyylikäs. Teen samalla mallilla montaa eri väriä. Ja myös tilauksesta asiakkaan toiveiden mukaan.

Useampi asiakas haki myös lahjaideoita. Joku löysi, toinen ei, kolmas jäi vielä miettimään. Tervasaippua, huopakukka,  useampi näppipyyhe, hunaja - nämä ainakin laitettiin lahjapakettiin. Aivan ihana oli yhden asiakkaan ilme. Heitä oli kaksi vanhempaa rouvaa ostamassa lahjaa kolmannelle. Päätyivät näppipyyhkeeseen ja esittelin lisäksi hunajapurkit. Kerroin, että niitä voi maistaakin. Toinen heistä maistoi sitruunan makuista hunajaa ja ilme oikein kirkastui ja hän huudahti: "Mutta tämäpä onkin hyvää, oikein hyvää." Se on aina hauska kuulla, että valitsemistani tuotteista pidetään, tottakai. Minulla olikin siis oikein hyvä päivä, en sitten aamun jälkeen ehtinytkään työhuoneen puolelle, sillä asiakkaita riitti koko loppupäiväksi. Hyvällä mielellä päätin tämän viikon. Yksi päivä vapaata (mikä tarkoittaa työskentelyä kotona) ja maanantaina taas pelipaikalle. Lähtiessä otin vielä pellavakankaita mukaan. Jospa tulisi leikattua muutama tilattu liivihame. Pellavapyyhettä pitäisi myös kokeilla.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Perjantaipäivä työhuoneella

Laitoin violetin sävyiset kankaat vielä uudelleen pesukoneeseen ja nyt terrakotan värinen jauhe pataan. Tulos oli hiukan parempi, muttei mikään suklaanruskea vieläkään. Olin valmiiksi ommellut jo "päitä". Nämä neljä vaihtoehtoa sopivat tähän ja varsinkin tuo kukkakuvioinen - se oikein nappaa froteen punaisen sävyn esiin! Malli vaihtelee joka kerta, tässäkin näkyy neljä erilaista yläpäätä.


Tässä ensimmäinen pyyhkeentekele on jo työn alla. Kuvassa näkyvät kolme ompelukonettani. Takana uusin elektroninen ompelukone, joka on muutaman vuoden vain vanha, mutta siihen on jo KAKSI KERTAA vaihdettu moottori!. Silitysraudan takana on saumuri ja kuvanottohetkellä käytössä vanha hyvä palvelija - metallirunkoinen Singer vuosikymmenten takaa. Se kävi tällä viikolla huollossa ja korjaaja sanoi, että olikin niin jumissa, ettei hän ole ennen nähnyt; liotti kuulemma yön yli, että sai irtoamaan. Nyt kone käy kuin unelma - tuntuu, että toimii ajatusta nopeammin ja käyntiääni on sievä hurraus. Mukana kuvassa on myös kahvinkeitin- tärkeä kone sekin työhuoneessa!

Aamulla kun menin työhuoneelle, työtoverini oli imuroimassa. Oli todennut, että työtuolin pyörät eivät oikein toimi ja totesi niiden olevan täynnä langanpätkiä. Tässä sitä irroitellaan - hienona, niinkuin aina - helmet kaulassa!

Vastakkaisella seinällä työhuoneessa on kangashylly, joka on täynnä. Myymälän puolelle siirryttäessä on käytävä muutenkin kapea ja nyt se on vielä täynnä laatikoita, jotka on tuotu meidän autotallista ja odottavat hyllyyn laittoa. Jos vielä mahtuvat? Lisätila olisi tarpeen, mutta toisaalta: aina kaikki tila täyttyy...

Paljon olen laittanut tavaraa pois - roskikseen ja kierrätykseen. Nyt pitäisi vaan pitää pää kylmänä, eikä kerätä tavaraa niin paljon, kun ei kerta kaikkiaan mahdu! Vaan kun kangastukun edustaja taas tulee, ....

torstai 17. helmikuuta 2011

Ei ihan onnistunut

Voi ei! Ei tämä nyt oikein ruskealta näytä...mielestäni käytin samaa väriä kuin aikaisemminkin, ja silloin lopputulos oli kaunis suklaanruskea. Tämä näyttää enemmänkin violetilta. Mistäs nyt ruskeat näppipyyhkeet huomiseksi saadaan. Koko kaupungista ei löydy myöskään tummanruskeita pyyhkeitä. Niistä voisi hätätapauksessa jalostaa. Nyt täytyy vaan tarjota vaaleanruskeaa.

Arkista aherrusta

Alkuviikko on järjestelty työhuonetta. Tämän uuden liiketilan takahuone on aivan liian pieni ja lähestulkoon kaikki kankaat laitettiin väliaikaisvarastoon autotalliin. Pikkuhiljaa niitä on sieltä siirretty paikoilleen. Hilkka on tehnyt "mahduttamisen maailmanennätystä" - tiedättehän - liian paljon tavaraa liian pieniin tiloihin.

Tässä on Hilkka - ei hän kyllä juuri koskaan näin paikallaan seiso, vaan aina on työn touhussa.
Viikonlopuksi pitäisi saada valmiiksi pari tilattua näppipyyhettä. Nyt on vaan niin, että froteeta ei tahdo saada mistään, tummanruskeaa ei ainakaan. Niinpä piti ruveta värjäämään. Väriaine löytyi varastosta, puolikiloa suolaa ja ne valkoisen froteen kanssa pesukoneeseen. Saas nähdä, onko lopputulos hyvä!? 

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivää!

Menneen viikon olemme eläneet ystävänpäivän huumassa.Siis minä ja nykyinen työntekijäni, Hilkka. Olin tilannut monenlaista pientä kivaa ystävän muistamiseksi. Lauantaiksi järjestimme kahvitarjoilun kotipullan ja kaurakeksin kera. Ihan kivasti kävi asiakkaita. Monet olivat ihastuneita valikoimiimme. Vieläkin löytyy niitä kaupunkilaisia, jotka eivät ole olleet tietoisia koko liikkeen olemassaolostakaan! Tällaisen kuvan valitsin paikallislehden mainokseen

Kivaan lahjapurnukkaan pakattua hunajaa saa konjakin tai sitruunan makuisena. Enkeli on Ann-Maj Helpiön iki-ihanasta keramiikkanukkien kokoelmasta. Vadelmaleivos tuoksuu aidosti vadelmalta, mutta ei ole syötävää vaan saippua! Huovutettuja kukkia löytyy monenvärisiä.

Uuden alku?

Pellavasydän-putiikki on ollut olemassa jo vuodesta 2008 ja jotain blogi-yritystä olen aloittanut jossakin vaiheessa aiemminkin, mutta nyt sitten varsinaisesti ja pelkästään tästä aiheesta.

Liike sijaitsi ensin vuoden verran Mäyhälänkadulla idyllisessä puutalossa, joka oli sisustettu talonpoikaishuonekaluin. Myynnissä oli vain kahden silloisen yhdessäyrittäjän töitä. Sijainti oli kuitenkin liian syrjäinen ja seurasi muutto keskemmälle kaupunkiin.

Rantakadulla vapautui liiketilan puolikas, johon muutin toisen kaveriksi, mutta jo parin kuukauden päästä siirryin seinän taakse omaan liiketilaan. Valikoima laajeni huomattavasti, kun mukaan tuli muidenkin käsityöläisten tuotteita.

Nyt en enää koskaan muuta, niin oli rankkaa! Nykyiset tilat Uudenkaupungin pääkadun varrella ovat valoisat ja avarat. Kaikkein parasta on isot näyteikkunat, joita oikein mielelläni somistelenkin ohi kävelijöiden iloksi. Olenkin saanut hyvää palautetta mielenkiintoisista ikkunoista. Viime jouluna sain kunniamaininnan "jouluakkunakilpailussa" ja samoin tänä vuonna. Mieltäni lämmitti perusteluissa ollut maininta että Pellavasydämen ikkunat olivat nuorten raadin mieleen!