maanantai 28. maaliskuuta 2011

Että voi ihminen olla "tyhmä"

Tauko ei siis vielä alkanutkaan. Pakko kertoa vielä tämä: olen mestari siirtämään hommia, keksimään sijaistoimintoja. Riittävän kauan sitten minulta pyydettiin juhlapukua, mutta tapani mukaan siirsin ja siirsin aloittamista. Nyt se on valmis, siis yöllä klo 4:23 kun seuraavana päivänä pitää olla sairaalassa. Ei voisi olla tyhmempää. No, sen olin kyllä jo päättänyt, että valvon tämän yön - nukuttaa sitten hyvin sairaalassa!

Vihoviimeinen sovitus jäi tekemättä ja nyt on puvun vaan oltava hyvä. Puolihame ja pusero taftia sekä jakku organzaa. (En ole koskaan ennen ommellut organzaa, eikä ollut helppoa) Malli on yhdessä tilaajan kanssa suunniteltu, eikä ole kyllä toista samanlaista kellään eikä missään!

Nyt siivoan vielä jäljet, pakkaan sairaalalaukun ja sitten onkin varmaan aamukahvin aika.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Tauko

Pellavasydän sykkii (ainakin lähes) täysillä, vaikka minä jäänkin hetkeksi sairaslomalle.

Näyteikkunan turkoosi osio
Synnynnäinen lonkkavikani on varjostanut koko elämääni ja on myös syy ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle. Alle 4-vuotiaana olen ollut paljon sairaalassa ja arvista päätellen minulle tehtiin n. 7 leikkausta. Onkohan muuten kukaan tutkinut, mitä tuollaiset lapsuusaikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisena, esim. tunne-elämään. Itselläni ei kovin paljon ole muistoja Invalidisäätiöltä, missä olin hoidettavana.

Mannapuuroa en syö. Äitini on ollut todistamassa, miten hoitaja otti nenästä kiinni ja väkisin syötti puuron. Olin paljon petipotilaana ja muistan miten hoitaja hermostui lattialle putoaviin leluihin. Sanoi laittavansa jokaisen tavaran, joka putoaa lattialle.

Ollessani 25-vuotias laitettiin ensimmäinen proteesi, sen jälkeen toiseen lonkkaan, sitten ensimmäiseen uusinta ja sitten taas toiseen uusinta. Nyt lähtee kolmas kierros. Polvessakin on proteesi. Vasemman lonkan proteesi on kestänyt 17 vuotta, mutta nyt se on mennyt rikki ja uusitaan.

Näyteikkunan hattu osio
Menen huomenna Tyksiin ja tiistaina on leikkaus. Sairaalassa olen ehkä viikon verran, sairaslomaa kirjoitetaan todennäköisesti noin 4 kuukautta. Mutta sehän ei minua pidättele! Huonoa on se, ettei saa autoa ajaa. No, kudetta on varattu säkkikaupalla ja toivon todella, että voin kohtalaisesti istua ja niin ollen virkkaaminen onnistuu...

Sairaalaan otan kevyempää virkkausta mukaan. Täytyy vielä testata, että on sopivaa makuultaan tehtäväksi. Ja useampi koukku mukaan, sillä ihan varmasti ne putoavat lattialle - silloin kun ei saisi! Heti toisena päivänä potilas nostetaan pystyyn ja sitten alkaa kova jumppaaminen. Todennäköisesti nyt joudutaan turvautumaan luunsiirtoon, joten jalalla tuskin saa paljonkaan varata, joten käveleminen kahdella kepillä ottaa käsivoimille. Ensin tulee rakot käsiin kunnes nahka parkkiintuu.

Näyteikkunan kevät osio
Vaikka jo vuosia tiesin, että tämä leikkaus on edessä, se tuntui todella ikävältä. Nyt olen jo siihen sopeutunut, sillä käveleminen on niin huonoa, että on pakko antaa periksi. Toisaalta jo odotan "lomaa". Kolme vuotta olen ollut yrittäjänä, enkä juurikaan ole lomaa pitänyt. Ajatukset on aina työpaikalla ja töissä, tilauksissa ja suunnitelmissa. Nyt saan luvan tiestä "pyöriä oman navan ympärillä".

Ikkunan pellava osio

Hilkka hoitaa putiikin, aukioloaikoja muutettiin sen verran, että aamulla avataan vasta klo11. Lauantaisin putiikissa on tyttäreni Mirva tai Hilkka. Vaan heti kun "kynnelle kykenen" kuskautan itseni pelipaikalle.

Nämä kuvat on luvattoman huonoja. En ole kuvaaja ollenkaan - vaikka haluaisin osata. Olen ottanut kuvat ulkoa ikkunan takaa -  mahtaako sillä lailla hyviä kuvia saadakaan? Mutta kun ei nyt tähän tekstiin sopivia kuvia ole.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Nyt on kudetta

Oho, mikäs piikki tänään on katsojaluvuissa, onkos täällä jotain kiinnostavaa?

Pohojammaalta soitettihin, että kudeauto on tänään meirän nurkilla. Nyt pikkuinen Nissanini on täynnä isoja muovisäkkipötköjä. Muistaakseni yli 100 kg kudetta kaikenkaikkiaan. Kolmea sävyä ruskeaa, kirkkaan sinistä, valkoista, kahta beessiä, harmaata ja mustaa. On, mistä virkata, mutta iso on tilauskin.

Loppukesästä jo sain tämän tiedon, mutta kun aina pitää aloittamista siirtää ja siirtää. Nyt alkaa olla kiire, että ehdin määräaikaan mennessä tehdä, mitä olen luvannut. Nautin suunnattomasti, kun saan istua telkkarin edessä ja virkata tai neuloa. Toisinaan on pakko laittaa itselleen tinki, että "sitten, kun olet tehnyt tämän ja tämän, esim.  siivousurakan, saat istua hetkeksi huilaamaan". On ilo, että TYÖ on niin kivaa.

Tänään olemme saaneet valmiiksi prototyypin aivan uudesta tuotteesta. Odotan jännityksellä, minkälaisen vastaanoton se saa! Kokeilimme myös kankaanpainantaa. Tilanahtaus hankaloittaa, mutta olemme Hilkan kanssa sen verran sisukkaita, että kyllä me sekin homma laitetaan pelittämään!


Nimikin velvoittaa, että sydämiä pitää löytyä ja kyllä meillä aika monenlaisia onkin. Eri kokoisia, monesta materiaalista valmistettuja ja eri käyttötarkoituksiin. Tässä esimerkki tilaustyöstä, sydämet ja pehmokyltti samaa sarjaa.

Kerroin asiakkaalle, että pitsi, jonka hän valitsi sydämiin, on jäämäpala siitä, josta tein esikoiseni vauvanvaunuihin koristeen vuonna 1985.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Tälle en keksi otsikkoa

Viime päivät olemme viimeistelleet liivihameita, joista jo kerroinkin. Tässä vielä muutama kuva. Työhuoneessa tilat on todella pienet, nyt on otettu silityslauta työpöydäksi ja työ tapahtuu puolittain vessan puolella.

















Koska neulon ja virkkaan tuotteita myyntiin, tarvitsen tietysti lankoja. Olen ottanut pienen valikoiman myös myyntiin ja järjestelimme langat hyllyyn, näyttää melkein lankakaupalta...

Olen ollut tietoinen, että jotkut blogin pitäjät ovat saaneet mielipahaa ikävistä kommenteista ja miettivät kannattaako koko vaivannäkö. En olisi ikinä uskonut, että se käy näin äkkiä. Vasta muutaman viikon olen avannut liikkeeni oven myös blogin muodossa ja nyt jo mietin, että kannattaako - ei ilmeisesti ainakaan näin avomielisesti, kuin itse olen sen tehnyt. kts. ed. postauksen kommentti.

Aamulla avatessani paikallislehden ja lukiessani sen tekstaripalstaa, hämmästyin ja ilahduin. Ensimmäinen viesti kuului jotenkin näin: Kiitos Mervi! Pellavasydämessä on aina kiva asioida.

Puisia sydämiä
Kokonaisen päivän sainkin siitä riemuita, mutta nyt on taas vaaka tasoittunut. Elämä on ylä- ja alamäkeä.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

"sisustuksellinen" ongelma

Koska työhuoneeni putiikissa on äärettömän pieni (ihan hassusti sanottu, äärettömän pieni...no mutta se on siis pieni) meillä on ongelmia. Ensinnäkään siellä ei tahdo mahtua työskentelemään, kankaiden leikkuu on suoritettava kotona ison keittiön pöydän äärellä. Toisekseen sinne ei mahdu kaikki kankaat. Kolmanneksi siellä ei ole tilaa mikrolle ja jääkaapille.

Lauantaina ostettu maito oli tänään pilalla. Tähän asti olemme pärjänneet, kun olemme säilyttäneet kylmätuotteet takaoven kynnyksellä. Siellä käy senverran veto, että on ollut tarpeeksi viileä. Nyt ilmojen lämmettyä kaikki on todella huoneenlämpöistä.

Oliskohan kellään edullista ehdotusta, ratkaisua tähän pulmaan. Matkakylmälaukku meillä on, mutta se käy vaan auton tupakansytyttimeen. Onko olemassa ihan pikkuruisia jääkaappeja, jonka voisi nostaa vaikka ylös hyllylle. Molemmat, mikro ja jääkaappi ei taida millään mahtua, ehkä jääkaappi olisi kuitenkin tarpeellisempi.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Aina ei ole kivaa ja yksi hassu lipsahdus

Yrittäjyydessä on monta puolta; välillä on kivaa, välillä kaikki tuntuu hankaavan vastaan...Yksi yrittäjäkollega sanoi, että kaikkein hankalinta on työntekijät, joku moittii viranomaisia - mikä kivi kenelläkin kengässä.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmas

Eräs tarpeeksi rohkea ihminen kertoi minulle, mitä oli kuullut ruokakaupassa asioidessaan. Hän kun oli maininnut Pellavasydämen niin myyjä oli sanonut, ettei ole koskaan siellä käynyt, mutta kertoi  kuulleensa, että "se omistaja on niin epäystävällinen"...


Tottakai tästä pahoitin mieleni ja asia alkoi suurentua mielessäni - onko tämä juoru kerrottu kaikille kaupunkilaisille???? Joku on sanonut, että julkisuudelle on hyvä, että sinusta puhutaan - joko hyvää tai pahaa. Epäilyttävää on, jos ei mitään puhuta. Mutta päteekö tämä sama yrittäjiin?

Alkoi syyllisen etsintä: entiset työntekijät, entiset yhteistyökumppanit, kateelliset.... vaarana on, että haukkuu väärää puuta. (Lieko vanhuuden merkki, että olen alkanut pitää vanhoista sanonnoista - ja niitä tuntuu putkahtavan mieleen tämän tästä..) Onneksi hillitsin itseni, nukuin yön yli, enkä heti kirjoittanut viestiä sille, jonka arvelin jutun takana olevan.

Onneksi vaakaa keinuttaa se tosia-asia, että saan hyvin paljon positiivista palautetta asiakkailta, jotka nimenomaan käyvät säännöllisesti "vain" juttelemassa. En usko kenenkään ASIAKKAAN pääsevän moittimaan minua epäystävälliseksi.

Hassu lipsahdus

Lauantaina yritin taas somistaa yhtä ikkunaa liikkeen aukioloaikana. Se jäi kesken ja jätin ikkunaan siitä lapun. Oli oikein kaunis ilma ja ihmiset liikkeellä, joten harmittelin kyllä, että en ehtinyt saada valmiiksi. Taas yksi rohkea ystävä lähetti viestin facebookissa, että oli nähnyt lapun, eikä voinut ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Selitin hänelle, että "ikkunan somistus kesken"  - lapun tarkoitus on kertoa katsojalle, että tämä ikkuna ei tule jäämään näin typeräksi, vaan on keskeneräinen.

Ystävä lähetti vielä viestin, että kyllä hän sen ymmärtää, mutta että mitä se sana "keskus" siinä tarkoittaa? Silloin tuli meikäläiselle kiire! Olin siis kirjoittanut "ikkunan somistus keskus". Missä ihmeessä ajatukseni olivat sitä kirjoittaessani? Äkkiä kauppaan repimään lappu pois ja ikkuna valmiiksi. Tai ainakin melkein - hinnat jäi vieläkin puuttumaan....

Kirjoitin takaisin viestin, että ei sitten tullut mieleesi sellainen vaihtoehto, että olen perustanut uuden yrityksen, ikkunansomistuskeskuksen, joka tarjoaa palveluja kaikille niille yrittäjäkollegoille, jotka eivät itse halua ikkunaa somistaa? Taas kerran nimittäin totesin, että se on kaupan pitämisessä kaikkein kivointa!

Pääasia lienee, että pysyvät tasapainossa - kivat ja ikävät asiat.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kansanomainen liivihame

Sain joku aika sitten tilaustyön. Valmiin mallin mukaan piti tehdä liivihame, kun asiakkaalla oli kankaat itsellään. Malli on kaunis ja teemme samantyylisiä jatkossakin (ei kuulemma ole mitenkään suojattu malli). Leikkasimme kumpikin Hilkan kanssa osat, minä teen myyntiin ja Hilkka itselleen, käytettäväksi esim. messuilla ja markkinoilla, vaikka kyllä puku käy aivan juhlapuvuksikin.

KIERRÄTYSTÄKIN
Teimme valkoiset osat vanhasta pitsilakanasta; pitsiosa essuksi ja lopusta yläosa. Vyötäröltä lähtee nauhat taakse solmittavaksi. Tämä kuva ei anna oikeutta kokonaisuudelle, mutta oli kyllä näyttävä asu ja helppotekoinen.

Voisi olla vielä monikäyttöisempi, jos essu olisi irrallinen ja siis erikseen pestävissä. Niin muuten, tässä kuvassa ei olekaan vielä koristeet kiinnitettyinä - mutta ne jääköön salaisuudeksi....

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Hiljainen päivä ja maistiaisia

Tänään oli kurja, loskainen keli eikä asiakkaita juurikaan käynyt. Hilkka oli flunssainen ja siis puolikuntoinen. Kävin puoliltapäivin hammaslääkärissä ja sitten kangaskaupassa yhdessä asiakkaan kanssa. Etsimme ideoita hänen juhlamekkoonsa. Kankaat löytyi, mutta ei kaavaa.

Loppupäivän olin yksin liikkeessä, sillä lähetin Hilkan kotiin sairastamaan.

Yksi asiakkaistamme, joka käy hakemassa munia - vapaan kanan, suoraan tuottajalta - toi tänään maistiaisia. Hän kertoi tekevänsä juustoa (onko se nyt maito-, piimä- vai munajuustoa?) ja minähän tietysti pyysin tuomaan joskus malliksi. Hän toi myös leipää, joka oli leivottu juustosta jääneestä herasta. Ai kun oli hyvää! Oli vähän nälkä ja leikkasin tätä ihanaa kotona leivottua leipää ja siihen juustoa päälle, namnam...Olisi ihanaa jos voisi välittää näitä ihanuuksia asiakkaillekin, mutta sehän ei onnistu, kiitos kaikkien hygieniamääräysten. Tämä on todellista lähiruokaa: uunituoretta ja ilman välikäsiä....

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Meillä kävi toimittaja

Eilen aamulla luimme paikallislehteä, siinä oli juttuja rakentamisesta. Yksi sisustusliike oli päässyt esittelemään valikoimaansa. Huokaisin Hilkalle, että "näin ne isot liikkeet saavat ilmaista mainosta, mutta ei tänne pikkuputiikkeihin koskaan kukaan tule tekemään juttua". Eipä mennyt montaakaan tuntia, kun Hilkka soittaa minulle (olin käymässä kotona) että täällä yksi toimittaja etsii paikkakunnalta hatuntekijää. Hilkka tietysti oli mainostanut, että minä teen hattuja ja sopi siis treffit täksi päiväksi.

Ensi viikon lehdessä on muotiteema ja tähän tulee siis juttu minustakin - hatuntekijänä. Ihan sellaista leppoisaa jutustelua erilaisista hatuista ja myssyistä, joita olen tehnyt, muutama kuva työhuoneen puolelta työn touhussa ja vielä kuvia hattutukeista, jotka olin tuonut vähän niinkuin rekvisiitaksi. Olen saanut ne poismuuttaneelta hattumaakarilta ja minun on ollut tarkoitus opiskella oikein huopahatun muotoilemista.

Parempaa kuvaa ei hatuista sattunut olemaan.
Mielenkiinnolla siis odotamme, mitä tuleman pitää.

Kuvan vasemmassa reunassa oleva ruskea hattu oli yhdessä kuvassa päässäni. No, eipä tästä kuvasta oikein saa käsitystä näistä...ovat fleecekangasta. Täällä maaseudun pikkukaupungissa eivät ihmiset kovasti "vaatteilla koreile" ja hienot hatut eivät kuulu normaalisti katukuvaan. Jos yritän tarjota lierihattua, heti puistellaan päätä ja joku sanoo, että ihmiset ihmettelee, jos tollanen päässä liikun:"Mihinkäs olet menossa, juhliinko?"

Olen muuten itse tehnyt myös valkoisen hattutelineen, kansalaisopiston naisten puutyöpiirissä.

Sen verran muutosta arkeen se toimittaja sai aikaan, että värjäsin aamulla hiukseni, meikkasin ja silitin pellavahousut jalkaan. Välillä sitä joutuu toteamaan, ettei kauheasti kiinnitä huomiota pukeutumiseen ja ylipäätään omaan ulkonäköönsä. Ei ole aikaa. Tärkeämpääkin tekemistä. Ei viitsi. HÖh!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Ikkunan somistusta


Olikin jo kauan sama somistus ikkunassa -tänään uudistin sen. Aika typerää ruveta siihen aukioloaikana, mutta niin vaan taas tein. Sitten on noloa, kun tavarat on huiskin haiskin, kun asiakkaita tulee. Nämä kuvat ovat vanhasta ilmeestä. Paitsi ettei näistä mitään selvää saa. Kahdelle yhtenäiselle ikkunalle laitoin somistuksen väriteeman mukaan. Pellava/musta - turkoosi - ruskea - keltainen/oranssi. Sitten loppuikin puhti ja yksi ikkuna jäi laittamatta. Sen lisäksi jäi jäljet siivoamatta ja se on sikäli huono juttu, että ikkunoista näkyy lähes kaikki, mitä sisällä on. No, ehkäpä sunnuntaina jaksan lähteä viimeistelemään.

Maanantaina en olekaan liikkeessä ollenkaan, sillä minua pyydettiin opettajan sijaiseksi. Olen ollut monen vuoden ajan pienellä kyläkoululla aina kun tarvitaan sijaista. Nyt yrittäjänä ollessa tietysti vähemmän olen päässyt, mutta yhden päivän sain järjestymään. Toisaalta kiva välillä tehdä jotain muutakin.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Työlista lyhenee, mekot valmistuivat

Olen kehitellyt omaa pellavavaatemallistoa isoille tytöille. Itse olen sitä kokoa, että kaupasta ei juuri mitään saa.....

Valmiina on liivihame, tunika ja pitkät housut. Liivihameesta olen onnistunut saamaan erittäin hyvin istuvan. Malli on yksinkertainen, mutta hauskannäköinen. Luulin, että tämä kuvassa oleva turkoosi väri olisi vain kesällä menevä, mutta siitä on tullut tilauksia ja olenkin muutaman jo tehnyt. Tässä kuva keskimittaisesta - ehkä tunika olisi pahaiten kuvaava. Toki se käy leningistäkin. Mustan poolon ja sukkiksien kanssa oikein mainio! Kesällä tämä on mitä parhain hellemekko.

Moni on halunnut vielä pitemmän ja joku taas lyhyemmän, niin ettei se näy puolipitkän takin alta. Tilaustyönä teen ihan sellaisen, kuin asiakas haluaa. Tänään sain valmiiksi kolme mekkotilausta. Yksi tunika jäi vielä kesken...

Tänään kävin parturissa. Valmistelen asioita jo siihen malliin, että pärjään leikkauksesta toipuessa. Kävelen pitkän aikaa kahdella kyynärsauvalla, eikä toiselle jalalle saa varata juuri lainkaan, joten kaikki seisten tehtävät työt on hoiduttava nopeasti! Kauaa ei tuhrata hiusten, pukeutumisen tai minkään muunkaan kanssa.
Hilkka - työntekijä Pellavasydämessä - on tänään harjoitellut innokkaasti saumurin käyttöä. Innoissaan hän aloitteli ompeluhommia ja aika paljon se hänen varaansa jääkin, sillä se on yksi hommista, joihin en kykene ollenkaan sairasloman aikana. Vanha Singer, jota työssäni pääsääntöisesti käytän, on toki hänellekin tuttu työväline vuosien takaa. Hauskaa seurata innokkaan oppijan onnistumiselämyksiä!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Tuunausta vai kierrätystä

Eihän tällaisia käsinvirkattuja pitsejä voi jättää käyttämättä
Mitä se tuunaus oikeastaan tarkoittaa? Tämä, mitä nyt esittelen taitaa paremminkin olla KIERRÄTYSTÄ. Ostan kipputorilta kaikki "halvat" pitsilakanat, pesen kloritella pesukoneessa ja hyödynnän ne. Yksi idea on tehdä essu. Hieno pitoemännän essu on sellainen, missä on oikein rimpsuolkaimet.  Tässä kuvassa on vain
puoliessu.                        






Tänään suunnittelimme yhden taiteilijaystäväni esiintymispukua, ja sen tekemisessä hyödynnetään myös vanhoja lakanoita. Niistä tehdään malliversio, ettei mene hieno organza piloille....

Hiukan sain tänään itseäni niskasta kiinni. Eilen leikkaamani kaksi tunikaa tuli aloitetuksi, toinen jo kokonaan valmiiksikin. Mikä siinä on, että aina täytyy siirtää ja siirtää....ja sijaistoimintoja kyllä keksii, ettei tarttis ruveta.

Tänään täytyy illalla vielä leikata kaksi liivihametta. Asiakas osti taannoin yhden ja oli siihen niin tyytyväinen, että tilani nyt kaksi lisää. Pellava on vaan niin mukava materiaali ja mallikin  aivan mainio vähän pulskemmille tytöille. Ei tarvita edes muotolaskoksia ja silti istuu hyvin.

Siitä kuvia ehkäpä seuraavalla kerralla.