seuraa sähköpostitse

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Superihana löytö!

Matonkuteesta virkattaessa tarvitaan iso virkkuukoukku. Jotta koreista saa oikein oikein oikein tiukan (siis lähes kuin peltiä) otteen tulee olla tiukka ja koukun vahva. Minulla ei kestä muovikoukut ollenkaan. Niillä saa vain sellaista lötköä jälkeä.

Tämä kuva tuli mainokseen, jossa maininta myös lippahuiveista, siksi muijalla on huivi päässä!
Suomesta ei saa kuin pieniä metallisia koukkuja, mutta nyt tein löydön! Olen ikionnellinen, että voin tarjota asiakkailleni kunnollisia, kestäviä virkkuukoukkuja ja hauskan värisiäkin vielä. Isoin koko on 10 ja se on minulla riittänyt kaikkiin koreihin. Sen isompaa en ole kaivannutkaan. Ehkä maton tekemisessä on vielä isompi hyvä olla olemassa, mutta niihin en olekaan innostunut.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Pääasia, että toimii. Mutta kun ei toimi.

Tervetuloa, uusi lukija! Kommentoit rumaa nuppineulatyynyäni sanoilla "pääasia, että toimii". Päätin jo eilen tehdä ihan oman postauksen tuon neulatyynyn käytöstä.

Työhuoneeni jakautuu kolmeen osaan: yksi on putiikin takahuone, toinen on keittiön pöytä ja kolmas on työhuoneeni kotona. Joka paikassa on sama sotku, paitsi että keittiön pöytä TÄYTYY välillä siivota.
Tästä kuvasta huomaat, että työhuoneeni on entinen tyttären huone (nalletapetit) ja että käytän halpaa Lidlin ompelukonetta (toimii tosi hyvin, kun on vielä aivan uusi. Minulla on kyllä lähes kymmenen konetta, niitä on joka nurkassa) Kangaskasa pöydällä on puolivalmiita lippahuiveja, kts. kuva alempana.

Keittiön pöydällä leikkaan isot kankaat, koska pöytä on iso ja sitä saa vielä jatkettuakin. Näissä hommissa tuo ranneneulatyyny on ihan kätevä. Kulkee mukana, eikä piilottele eikä putoa lattialle. Mutta sitten tulee mutta.


Koneella ommellessa käytän neulatyynyä oikeassa kädessä, koska olen vasenkätinen. Jouduin toteamaan, etteihän se onnistu ollenkaan: koska ompelukoneella oikea käsi ottaa kiinni tohonmikätoion...Mites tämän ongelman voisi ratkaista?

Huomiseen paikallislehteen tein pikkumainoksen näistä lippahuiveista. Toivottavasti kaikki ne mummelit, jotka ovat käyneet niitä kyselemässä, nyt huomaavat. Tällaisen kuvan laitoin:
Alla teksti, että "Nyt niitä saa, lippahuiveja. Eri värisiä. Ja hattuja myös......"
Teen yleensä itse sellaisen raakaversion, josta lehden ilmoituksen valmistajat tekevät kunnon mainoksen. Saan tarkistaa koevedoksen, mutta aina se aamulla jänskättää, että miten se TOIMII. Mitä mainoksia on vieressä, huomaako mainosta ympäristöstään jne.

Ei menny niinkuin Martha Stewart´in käsityökoulussa

Tiedättehän sen Ava-kanavalla tulevan Martha Stewart Shown ja - käsityökoulun. Ihailen aina tätä amerikan tätiä, kun se tekee käsitöitä ja kaikki on niin siistiä ja harkittua. Ei mitään häslinkiä, tavarat on paikoillaan ja kaikki sujuu kuin rasvattu. Aina välillä tekijä ihailee tuloksiaan: "like professional"....ammattimaista siis, eikä "itsetehdyn näköistä" nooooh...

Vanha koira ei opi haukkumaan eikä viiskymppinen akka pitämään työpöytäänsä järjestyksessä.

NUPPINEULATYYNY

Kyllä luulis, että kun käsityöyrittäjä tekee itselleen nuppineulatyynyn, siitä tulis aikas hieno, eikö vaan? Kun kerran osaa monenlaista koristelemis - ym. tyyliä. No, minä kyllästyin etsimään neulatyynyä rojun keskeltä ja päätin vihdoin tehdä sellaisen ranteessa pidettävän. Istuin siis työpöydän ääreen (edelleen kahdella kepillä, joten paljon en viitsinyt paikkaa siirtää) ja katselin ympärilleni, missä olis sopiva kangas. Ahaa, tilkkukasassa pellavakangasta, siitä siis. Entäs kuminauha - no joo, pätkäpussista löytyi rintaliivien olkakuminauhaa, sehän on sopivan pehmeää. Olisin laittanut siihen myös pahvia, ettei piikit pistele nahkaa, mutta kun sitä ei siltä istumalta löytynyt (olisi siis pitänyt nousta) niin päätin, ettei sitä tarvita. Kyllä tuli ruma neulatyyny.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Varjostimen uudistaminen

Asiakas tuli kauppaan kysymään varjostimia. Kerroin, että ainoastaan on yksi, jonka olen uudelleen päällystänyt. Siitäpä hän ilostuikin, koska hänellä on nimenomaan vanha pöytälamppu, jonka varjostimesta on kangas hapertunut. Myöhemmin hän toi näyttää myös jalan. Se oli ollut pahasti tummunut ja likainen, mutta näytti nyt puhdistuksen jälkeen loistavalta.

Asiakas osti nauhat ja lähdin metsästämään niiden väristä kangasta. Löysin yhden tismalleen saman värisen, mutta se osoittautui liian paksuksi, siispä naapurikaupungista hakemaan ohuempaa. Päädyin vuorikankaaseen, mutta sen kanssa kävi samoin, oli vieläkin liian kankeaa. Taas uudelleen ensimmäiseen kauppaan ja hakemalla kun haettiin, löydettiin vóileeta, joka oli hiukka eri sävyinen, mutta kelpasi.

En purkanut kieputusnauhoja, enkä siis myöskään uusinut pinnoja. Aloitin ompelemalla vuorikankaan sisäpuolelle, niin että ompelukset jäävät kankaiden väliin.







Laskokset nuppineuloilla kiinni
Koska varjostin oli "kurvikas", siihen sopii parhaiten vinoittain laskostettu kangas. Laskostin kahden pinnan väliin. Kova homma. Kangasta varasin kaksi kertaa tämä vinottainen korkeus ja vähän lisää, koska kattokin päällystetään. Ompelin lieriöksi kaksi pituutta koko kankaan leveydeltä, eli 3m. Aloitin laskostamisen sauman kohdalta ja etenin laittamalla ensin alapinnan nuppineulalla, sitten saman laskoksen yläpinnaan.







Yläreunakin ommeltu
Tässä laskokset ommeltuna ja ylimääräiset on leikattu pois.
Kun laskokset olivat valmiit, päällystin myös katon.

Varjostin valaistuna, nauhat puuttuu
 Ylereunaan tuli nauha, kiinnitin sen liimaamalla. Samoin alareunasta muutaman sentin päässä olevaan pinnaan. Alareunaan tuli samanlainen nauha, mutta hapsuilla. Aikalailla perinteinen systeemi siis. 

Valmis varjostin joskaan ei oikeassa jalassa.
 Monta tuntia tätä äheltäessä meni, kun en ole paljon tehnyt, että olisi rutiinia. Varsinaisesti en pidä näin pikkutarkasta työstä, mutta välillä on ihan kiva tehdä jotain poikkeuksellista ja haastavaa, muutenhan ei opi mitään. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka täyteen 100%:iin en päässytkään. Laskokset eivät ole täydellisen tasaiset. Valoa vasten varsinkin näkyy epätasaisuutta - mutta pitäähän sen näkyä, että on käsityötä, eikö?

Työ tapahtui keittiön pöydällä, siitä lisää ensi kerralla.
En löytänyt netistä juurikaan ohjeita tällaiselle työlle, ei edes kuvaa vinottaisesti laskostetusta varjostimesta löytynyt, joten taitaa olla ensimmäinen....




lauantai 16. heinäkuuta 2011

Parempaan päin!

Aivan eri fiilis oli TÄNÄÄN olla putiikissa kuin VIIME VIIKOLLA lauantaina. Olen siis tehnyt vain lauantait ja arkipäivien viimeisen tunnin (päästänyt tyttäreni aikaisemmin, ettei hänen työpäivänsä ole enempää 6 tuntia).

No, ensimmäinen syy on tietysti se, ettei tänään ollut kuuma, ei tullut hiki ollenkaan! Yleensä minulla on tiskin alla pieni pyyhe, johon voin vaivihkaa pyyhkiä hikeä - jostain syystä varsinkin pää hikoaa, eli hiki valuu pitkin naamaa - tosi viehättävää!

Toinen, ehkä suurempi syy oli se, että olen paranemaan päin. Kävin viime viikolla jälkitarkastuksessa ja nyt lääkäri sanoi, ettei uusi, laitettu lonkkaproteesi ole enää liikkunut. Kaksi viikkoa saan varata siihen puolella painolla (tähän asti 3 kk ei ollenkaan) ja sitten saan heittää kokonaan kyynärsauvat pois. Tässä kuvassa (lainattu Wikipediasta) on lonkkaproteesi, muttei ihan samanlainen kuin minulla. Mutta idea on siis sama.


Nyt olen siis hyvillä mielin ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta, voin jopa ehkä alkaa nauttia kesästä? Uusiakin tuotteita olen valmistanut. Vanha tuttavuus 70-luvulta -sellainen lippahuivi - on tullut taas. Mummot sellaista kyselivät alkukesästä ja nyt sain aikaiseksi. Tänäänkin myin 3 tällaista huivia, eikä ollenkaan mummoille! Itse asiassa miehetkin näyttävät pitävän sellaista, kunhan vaan ei ole kukkakangasta!

virkattuja hiirulaisia



Oli kiva päivä, nautin asiakkaiden tapaamisesta ja iloitsin tietysti kehuista, joita sain kauppani valikoimasta. Yksi pieni asiakas oli myös toooosi iloinen löydettyään tällaisia pikku hiiriä. Hän keksi laittaa sen pikkuruiseen virkattuun koriin ja siitä tuli siis hiirelle pesä. Toisen pesän hän antaa tuliaisiksi serkkutytölle ja toisen kuulemma pitää itse. Oli se muuten tarkkaa, kun valittiin väriä - ei ole ihan sama, minkä väriset korvat hiirellä on....