maanantai 29. elokuuta 2011

Ajatus siirtyy syksyyn...ja....

Näin se vaan on, kesä on mennyt. Mutta tiedättekö, en pistä ollenkaan pahakseni! Oli liian kuuma. Nyt on sopiva. Tämä kesä oli muutenkin raskas. Tänään oli työvoimatoimiston virkailija käynyt - harmi, etten ollut itse paikalla - ja kertonut, että ehkä minulle on tulossa työharjoittelija. Olen sellaista pyytänyt, avuksi siivoamiseen, kantamiseen ja järjestelyyn. Olen itse koko ajan putiikissa ja hoidan myyntityön, mutta muuten olen kädetön. (Voitteko kuvitella, miten säälittävää on lattian harjaus: kaksi kyynärsauvaa, rikkalapio ja harja, kaikki neljä keppiä kulkee joka askeleella mukana...)

Tänään tuli kansalaisopiston ohjelma. Olen sitä jo kovasti odottanut, mitä kivaa alkaisi syksyllä opiskelemaan. Ei mitään. Tajusin sen, että enhän voi mennä esim. naisten puutyöpiiriin, kun en voi yhtään lautaa tms. kantaa käsissäni. Huovutuskurssi olis ollut kans kiva, nyyh!

Kesätavarat tarttis laittaa säilöön. Tällaisen putiikin tuotteet eivät ole sillä tavalla trendijuttuja, että samaa tavaraa voi myydä myös ensi kesänä, ei siis alennusmyyntejä.

Nyt olen ottanut puikot esille ja alkanut neuloa. Kaksi tuubikauluria on valmiina, yksi tavallinen kaulaliina. Kaikki uutuuslangoista kokeiltuna. Yhdet tossut on jo tullut pesukoneesta huopuneena. Kolmet on valmistumassa. Kolmet - joka paikassa pitää olla keskeneräistä: kotona, putiikissa tiskin takana ja yksi ulkona tehtävä.

Eli, joulua jo odotellaan. Ja vaikka nyt jo alkaisi valmistusprosessin, kiire tulee kuitenkin!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Virkattuja mattoja

Kiireinen työviikko takana. Yksi päivä huilia - paitsi että toivon jaksavani järjestellä työhuoneeni.

Tyttäreni lähtee takaisin opintojensa pariin ja jään siis omilleni. Pohdin sitä, että jaksanko olla putiikissa koko viikon, kuusi päivää, vai laitanko yhtenä päivänä ovet kiinni. Maanantait ovat hiljaisia, mutta toisaalta olen sunnuntaina juuri saanut levätä, joten vapaapäivä olisi tehokkaampi keskellä viikkoa. Tietysti maanantaina tuli tehtyä ompeluhommia takahuoneessa...

Yhtenä päivänä viime viikolla pyysin halukasta ystävääni (75 v) tuuraamaan ja kävin jalkahoidossa ja parturissa. Olipa nautinnollista. Välillä pitäisi kyllä hemmotella itseäänkin.

Kun aloitin virkattujen korien myynnin, varjelin huolellisesti ohjeita. Nyttemmin olen muuttanut käsitystäni. Nooh, tietysti se johtuu osaltaan siitä, että olen alkanut myydä tarvikkeita. Eilinen päivä olikin erikoinen: monta naisporukkaa kävi ostamassa kudetta ja kyselivät tekemisestä. Kiireessä on kyllä vähän hankala keskittyä neuvomiseen. Päässäni alkoikin muhia idea virkkausillan pitämisestä. Tai "tukiopetuksesta", niinkuin sisareni ehdotti. Valitettavasti putiikkini on ahdas, joten montaa virkaajaa ei yhtaikaa mahdu.

Ajattelin koota tarvikepaketin: kude, koukku ja ohje. Olenkos muuten esitellyt nämä uudet kuteet, jotka on rullalla? Aivan mahtava tuote, ei pölise, ei tarvitse keriä, eikä kerä lähde karkuun! Helpompi myydäkin, kun ovat siistejä pakkauksia. Niin, sitten ajattelin, että tekisimme harjoituksen vuoksi maton pienoiskoossa, eli pannunalusen. Siihen voisimme käyttää kaikkia jämiä, mitä minulla on pivinpimein. Jokainen saa sitten kotona aloittaa varsinaisen maton tekemisen.

Toisaalta, olen niin väsynyt työpäivän jälkeen, etten mitään tahdo enää jaksaa, mutta.....Sitäkin olen pohtinut, että onko se sitten minulta pois vai minulle lisää. Onhan se kuitenkin niin, että ne, jotka osaavat itse virkata, eivät valmiita koreja osta, vaan katsovat mallin. Ja aina löytyy niitä asiakkaita, jotka eivät osaa/jaksa/ehdi itse tehdä ja ostavat niinmuodoin valmiin korin. Tämä on sitä yrittäjän arkipäiväistä pohdintaa. Kun kuitenkin pitäisi ajatella "kotiinpäin".

Harmi, ettei tähän kirjoitukseen ole yhtään kuvaa kuteesta virkatusta matosta. Liitän siis vanhan kuvan moppilangasta tehdystä joulukuusen alusmatoksi tarkoitetusta. Toki mattoja voisi tehdä monesta muustakin materiaalista.

maanantai 15. elokuuta 2011

Tuolin uusi ilme

Tällainen tuli tuolista uusien kukkien kanssa. Myyjä kertoi, että tuo riippuva kukka on pahanhajuinen, jos siihen koskee ja niinpä olikin! Mitä jos laittaisi viereen lapun: " Ei kannata koskea - haisee pahalta!" Epäilen, että jokaisen ohikulkijan pitäisi vaivihkaa hiplata...eikä taitaisi varkaita estää?

Tänään taas suunnittelin mainosta paikallislehteen. Täällä on viikonloppuna Pytinkien Paris- tapahtuma, jolloin useita tuhansia vieraita tulee tutustumaan vanhoihin puutaloihin. Enpä tiedä, josko ehtivät putiikkeihin ollenkaan, mutta toivossa on hyvä elää....Ensin suunnittelin tällaista kuvaa: mutta ei se toimi ollenkaan, on liian paljon tavaraa. Tässä muuten on niitä sydämiä, jotka tein pyyhekankaan kulmista. Olen tosi iloinen, että en heittänytkään roskiin, tykkään itse näistä pehmoisista froteesydämistä kovasti.

Sitten päädyin vanhaan, hyväksi havaittuun ideaan - oma kuva: Tekstinä vieressä vai allako lienee:
Meille koko ei ole ongelma, pellavaa riittää! Liivihameet, hatut, pyyhkeet.... saa nähdä, mikä on lopullinen versio. Lähettävät vedoksen tarkistettavaksi.




sunnuntai 14. elokuuta 2011

Vähän kaukaa haettu?

Olen tänään yrittänyt järjestellä työhuonettani. Vähän vaikeaa kahden kepin kanssa imuroida ja siirrellä laatikoita...mutta nyt näyttää tältä. Tämä on tyttäreni entinen huone ja nyt kokonaan minun toimisto- ja ompeluhuoneeni. Olemme yhdessä päättäneet, että tämän ei tarvitse näyttää hienosti sisustetulta, ainoastaan käyttökelpoiselta työhuoneelta, jossa on mahdollisimman paljon säilytystilaa.

Kun saan tämän valmiiksi näytän kuvia uudesta huonekalusta, joka tänne on ostettu auttamaan järjestyksen pitämisessä.

Ja nyt siihen vertaukseen:
Kerroinkin jo, että liikkeeni edestä varastettiin kukat. Niitä etsiessäni silmiini osui ihmeellinen asia: muratin taimi! Piilokuva: erotatko hyvin maastoutuneen pikkutaimen?
Muutin tähän liikehuoneistoon marraskuun lopun pakkasilla. Toin mukanani kukkatuolin, jossa silloin oli jäätyneet kukat, mm. muratti. Siinä tuo kukkatuoli jökötti ulkopuolella koko lopputalven, ipijäässä. Keväällä sitten poistin viimekesäiset kukat ja laitoin uudet. Eikö ole ihmeellistä, että siitä jäätyneestä muratista on versonnut tämä pieni taimi. Kituva ja huonon näköinen, mutta sisukas kuin mikäkin. Multaa ei ole nimeksikään, pelkkä rako laattojen välissä, mutta sinne se vaan on juurensa työntänyt. Sen täytyy olla niin, että siitä jäätyneestä kukasta on pudonnut siemen, joka on itänyt tässä karussa maaperässä.
Pysyneekö hengissä?

Tästä tuli mieleeni pohdinta, jota kävin lauantaina. Alkunsa se sai yhden asiakkaan kysymyksestä, kun häntä kiinnosti, millainen myynti putiikissani on? Vähän hämmennyin. Ei sellaista yleensä kysellä, mitä nyt yksi asiakas on suoraan kysynyt, paljonko maksan vuokraa...Hiukan intiimiä. En minä "pruukaa" kysellä edes tutuilta heidän vuokraansa tai tulojaan.

Kerroin tämä sisarelleni, jonka kanssa keskustelemme kaikesta ja hän saatteli keskustelua mietiskelemään, mitä merkitystä vastauksellani olisi. Vaikuttaako liikkeeni "imagoon" jotenkin se, että vastaisin myynnin olevan tosi kehnoa tai jos kehuisin, että myyn todella hyvin. Mitäs luulette, onko sillä vaikutusta ja miten se vaikuttaisi?

Vastasin kyselijälle, että "jos elämiseni olisi kiinni tästä yrityksestä, olisin toooosi hoikka tyttö" Kyllä käsityöyrittäjän elämä on vähän kuin tuon muratin:  sitkeyttä pitää olla, silti näyttää vähän surkastuneelta ja kituvalta. Mutta niinkuin tuo muratti tuotti minulle iloa, uskon, että putiikissani vierailevat ovat saaneet kokea pienen ilon pilkahduksen - niin monet ovat sanoneet!

perjantai 12. elokuuta 2011

Uusia ideoita?

Ihanaa!
En muista, koska viimeksi on ollut tällainen tilanne: kaikki tilaukset on tehty!
No, pessimisti ajattelee, ettei siitä kannata iloita,  ettei ole tullut tilauksia...
Minä olen optimisti ja ajattelen, että tästä pitää nauttia! Stressi tulee minulle juuri siitä, että on liikaa tekemättömiä töitä. Selvennykseksi: sitä en tarkoita, ettei olisi tekemättömiä töitä. Tilauksia vaan ei ole tekemättöminä.

Tämän lisäksi eilen tuli (todella nopeasti, sillä vasta maanantaina tilasin) kangastukusta uusia kankaita. Pääsen suunnittelemaan uusia tuotteita. Luovuus ei kuki, jos on kiire ja stressi. Nyt odotan, että alkaa kukkia... Eilen kävin sitä paitsi yhdessä aivan ihanassa paikassa. Mynämäellä keskellä ei mitään oli pikku putiikki, jossa miellyttävä omistaja myi itse valmistamiaan ja muidenkin tekemiä kierrätystuotteita. Ideat alkoivat heti pyöriä päässäni. Siihen en lankea, että kopioisin toisen ideoita, mutta oma tuotekehitysmylly alkaa jauhaa. Jostainhan se inspis ja idea aina saa alkunsa.

Asiakkaat ovat hyvä ideoinnin lähde. Joskus käy kuin viime viikolla: vakioasiakas tuli näyttämään saamansa lahjan ja kehotti minua tekemään myös sellaisen. Taas se sama juttu, en toki tee samanlaista, mutta jotain ideaa siitä sain. Yhdelle vakioasiakkaistani annoin jo prototyypin kokeiltavaksi ja kommentoitavaksi. (Mielestäni mukava tapa  "palkita" uskollisia asiakkaita).


                                            
Yhden projektin froteekankaan leikkuujätteet olin jo laittanut roskapönttöön. Sitten rupesin nuukuuttani miettimään, että eikö noista voi mitään tehdä. Ja lamppu syttyi! Olivat juuri sen kokoisi ja mallisia, että sydämiähän niistä leikkasin. Funtio ei ole vielä selvillä. Mihin voisi käyttää froteista sydäntä. Pesusieneksi, hmm..no..ei....?
Tähän roskikseen liittyy ahaa- elämys. Älkää naurako! Leikkuupöytänä toimii keittiön pöytä. Tähän mennessä olen antanut itselleni luvan toimia niin, että laitan leikkuujätteet lattialle ja sitten mukamas kerään ne sieltä....Kunnes keksin (kuvitelkaa nyt että aikuinen ihminen puhuu tosissaan näin) laittaa ISON korin pöydän viereen ja työntää KAIKKI roskat suoraan siihen. Se kori on AINA vieresssäni, jos sitten olen syömässä, lukemassa tai mitä tahansa. Siihen voi myös laittaa heti ne - tiedättehän joka lehden välissä olevat - mainoslippuset ja lappuset. Pöytä ja lattia pysyvät siistinä/siistimpänä.


Siirryinkin keittiöstä "ruokasalin" puolelle (tosi harvoin käytösssä, yleensä keittiössä syödään). Näin saavat leikkuut jäädä pöydälle, eikä tarvitse aina tyhjätä pöytää. Tosin meillä alkaa siellä ja täällä näyttää enemmänkin työpaikalta kuin kauniisti sisustetulta kodilta. Sitten kun on todella paljon aikaa, alan sisustaa. Vielä sellaista tilannetta ei ole näköpiirissä. Siihen asti tyydytään tähän.

Näytän kuvia valmiista tuotteista, kunhan olen saanut ommeltua. Nyt lähden putiikkiin, päästämään Mirvan vapaalle. Aamulla tyttö vihjaisi, että "pitäis pikkuhiljaa päästä lomaa viettämään..." En malttanut olla tokaisematta, että olis kiva itsekin saada pitää lomaa....

tiistai 9. elokuuta 2011

Harmistus!

Tyttäreni meni tänään putiikkia hoitamaan. Yleensä hän soittaa monta kertaa päivässä kysyäkseen jotain yksityiskohtaa; hintaa tai tilauksen toimittamista tai mitä milloinkin. Jostain syystä minulla on sellainen "trauma", että aina jännään ensimmäistä soittoa - joku sellainen pelko kaihertaa että hän sanoo yöllä jonkun murtautuneen kauppaan tms.

Tänä aamuna taas heti kymmenen jälkeen puhelin soi ja hän kertoi jonkun varastaneen kukat tuolista. Ei se rahallisesti iso juttu ole, mutta harmittaa. Nyt täytyy lähteä valitsemaan uusia kukkia. Mistähän löydän sopivan kokoisen ruukun/korin, joka on yhtä hyvä tuohon tuolinraatoon?

Jotkut ovatkin ihmetelleet rohkeuttani, kun jätän kukat ja penkin ulkopuolelle (joskus olen unohtanut myös myytäviä tavaroita) Myönnän olevani sinisilmäinen, mutta olen myös ajatellut, että kun toisella puolella katua on ikkunat ja parvekkeet meillepäin, niin ettei kukaan uskaltaisi siinä silmien alla ruveta varastamaan. Mutta uskaltaa siis! Ei löytynyt lähitienoilta kukkasia, joten ilmeisesti hakija on vienyt oikein kotiinsa asti, ettei vaan heittänyt ojaan... PÖH!

tiistai 2. elokuuta 2011

Ihmisten parisssa

Havahduin siihen tosiasiaan, että heinäkuu on mennyt.
Tyttäreni on ollut putiikissa kesäharjoittelijana, siis oikein virallisesti tradenomi-opintoihinsa liittyen. Itse olen ollut "sairaslomalla". Se ei tarkoita mitään muuta, kuin että en ole vakituisesti liikkeessä keppieni kanssa. Kotona olen tehnyt töitä kaiken aikaa ja rahallisesti eläkeläinen ei sairaslomasta "hyödy" yhtään mitään.

No, nyt tyttäreni lopettelisi jo mielellään työn ja minun pitäisi siis kyetä palaamaan liikkeeseen. Tänään menin minä vuorostani "harjoittelemaan" - olenhan toki tunnin ollut joka päivä ja lauantait ja välillä muutenkin, mutta yksin on aika hankalaa, kun ei pysty mitään siirtämään, kantamaan jne.
Tältä näyttää putiikin ulko-oven vierestä

Tänään oli ihan kiva päivä, ei tullut hiki ollenkaan, piti jopa laittaa takaovi kiinni, kun tuli vilu! Tein takahuoneessa ompeluhommia ja usein asiakkaat pääsivätkin yllättämään: joku yskähteli, joku huuteli päivää ja kuka mitäkin saadakseen huomioni kiinnitetyksi.

Pitäisi saada sellainen liiketunnistin oveen. En löytänyt netistä, en keksinyt oikeaa hakusanaa...meillä on kyllä yksi halpa sellainen, mutta se on liian herkkä, ulisee ohi ajavat autot, tuulenpuuskat ja valonvälähdyksetkin.

Aamulla oli paikallislehdessä mainos metallisista virkkuukoukuista höystettynä hassun näköisellä naamallani ja ihan kivasti olikin koukun tarvitsijoita liikkeellä. Nautin kovasti asiakkaiden kanssa juttelemisesta.

Yksi vakituisista asiakkaistani hakee itse tekemääni saippuaa, se sopii hänen vaikeasti hoidettavalle iholleen. Tulee hyvä mieli, kun voi tarjota todellista apua. Totesin, että pitääkin käydä ruokakaupassa ostamassa saippuatarvikkeita ja tehdä taas jotain uutta kivaa. Yllätyksellisintä on tähän mennessä ollut puolukkasaippuan teko. Yhtäkkiä koko "taikina" muuttuikin vihreäksi! No, väri tasaantui ja tulihan siitä ihan jouluisen punainen saippua. Olemme tehneet myös kaurahiutaleista, kaakaosta, kahvista, hajustettuna eteerisillä öljyillä. Mutta ei mitään säilöntäaineita.

Huomenna menen jatkamaan harjoittelua, jäi hommat kesken: näppipyyhe kiinni ompelukoneeseen ja torstaina tulee yksi asiakas hakemaan tänään tilaamaansa pöytäliinaa. Joku päivä pitää kyllä päästä käymään kangastukussa ennenkuin päästän tyttäreni lähtemään ja jään aivan yksin. Nyyh! Se on pitkä talvi olla kuusi päivää viikossa töissä ja toinen rupeama kotona samoja töitä jatkaen. Mutta yritettävä on, kun sitä on kerran halunnut!