torstai 29. maaliskuuta 2012

Riittävän hyvä työntekijä

Työnhaku
Tyttäreni hakee kesätyöpaikkaa ja on menossa ensimmäiseen työhaastatteluunsa. Olemme yhdessä miettineet siihen liittyviä asioita: missä määrin voi kehua itseään, kannattaako mainita huonoista piirteistään, mitä vastata kysymykseen "miksi juuri sinut tulisi valita?" jne.  Jännittävä tilanne: osaanko, riitänkö, pärjäänkö, pääsenkö?

Tällä viikolla minulle soitettiin: "Hei, täällä on JT, olisko teillä kesätyöpaikkaa?" Kysyin tytöltä, onko hän käynyt Pellavasydämessä? "En ole, netistä vaan katselen..." Hmmm.. ainakin kannattaa ottaa selvää työpaikasta ja osoittaa mielenkiintoa yritystä kohtaan.

Kallis työntekijä
"Pienen yrityksen tärkein investointi on hyvä työntekijä". "Eniten ongelmia on ollut työntekijöistä". "Hyvää ystävyyttä ei kannata pilata liikekumppanuudella." Näin olen kuullut pienyrittäjien sanovan. Työntekijän palkkaaminen on iso juttu. Kaikki me tiedämme, ettei kyse ole pelkästä palkan määrästä, vaan lisäksi tulevat sivukulut: eläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, sosiaaliturvamaksut jne. Näin pienen yrityksen, kuin minun Pellavasydämeni on, tulos ei riitä työntekijän palkkaamiseen. Joskus vaan on pakko.

Harva ymmärtää yrittäjäksi lähtiessään - en minäkään -  miten hirvittävästi työtä se vaatii. Moni joutuu tinkimään yöunistaan, perhe-elämästä, hyvinvoinnista, lomista puhumattakaan. Pitäisi osata itseltäänkin kysyä: "Olenko riittävän hyvä työntekijä? Moni yksityisyrittäjä tarvitsisi kiireapulaisen, vapaapäivän tuuraajan, sairasloman sijaisen, jos olisi varaa.

Olen käyttänyt työvoimatoimiston palveluja työntekijää tarvitessani. Nuorten työllistämistuki, työharjoittelu, työelämäänvalmennus, työrajoitteisten työllistämistuki, vaikeasti työllistettävien työllistämistuki teettävät kyllä  paperityötä, mutta näin on mahdollista pienentää palkkauskustannuksia. Mainitsenpa tässä yhteydessä, että olen itse aloittanut työurani vaikeavammaisten työllistämistuella. Aloitin työvoimatoimistosta ja työskentelin monessa valtion virastossa työllistettynä, ennenkuin sain vakituisen viran verotoimistosta.

Riittävän hyvä
Lähtökohta kaikissa näissä tukimuodoissa on työntekijän työllistymisessä, ei työnantajan tukeminen, mikä tulee vasta toissijaisena hyötynä. En tarkoita nyt vain omia työntekijöitäni, vaan yleisesti, kun sanon, että monet näistä työllistetyistä todella tarvitsevat erityistukea (mikä on tuen maksamisen edellytyskin). Saattaa käydä niinkin, että tuollainen työllistäminen "ottaa enemmän kuin antaa".  Joskus löytyy todellisia helmiä, kun työpaikan tarve ja työntekijän ominaisuudet kohtaavat optimaalisella tavalla.

Työharjoittelussa ja työelämäänvalmennuksessa on työnantajan kannalta huono puoli se, ettei työntekijää saa jättää yksin, joten vapaapäiväongelmaa tällä systeemillä ei hoideta.  Työllistämistukea saa normaaliin työsuhteeseen, joten tällöin työntekijä voi  työskennellä myös aivan itsenäisesti. Haasteensa on molemmissa, jos työskennellään yhdessä tai työntekijä työskentelee yksin.

Työnantajalta vaaditaan monenlaista erityisosaamista. Verotoimistossa lanseerattiin vuosikymmenen vaihteessa laatutyöskentely, johon minäkin innolla osallistuin. Yhtenä osa-alueena siihen kuului itsearviointi, johon sain koulutusta ja vedin muutaman itsearviointitilaisuudenkin. Kovin oli helppo löytää vikoja ja korjattavaa muissa, mutta omia "kehittämiskohteitaan" ei niinkään huomaa. Pomoja on aina arvosteltu, kiitelty harvemmin. Kyselin paikalliselta työvoimatoimistolta mahdollisuutta osallistua koulutukseen, jossa neuvottaisiin olemaan hyvä työnantaja ja erityispiirteenä pärjäämään erityistä tukea tarvitsevien ohjaajana. Ei sitä ainakaan vielä ole mahdollista saada.

Linjat säilyvät
Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja yrittäjyys on "vain harrastus", joten minulle ei makseta sairaspäivärahaa. Sairastaminen on siis tupla-kallista, kun joudun palkkaamaan tilalleni työntekijän. Aina työntekijän valintaan sisältyy riski, mutta tällä kertaa ainut riski oli se, että hyvä ystävyys saattaisi olla uhattuna. Palkkasin sisareni, joka toimii itsenäisesti myymälänhoitajana huolehtien koko puljusta.


Tämän kuvan otti Mirkku Junnila joulun aikoihin, valot vielä taustalla.



Tässä työntekijä-työnantaja-suhteessa on ollut paljon hyviä puolia. Käymme päivittäin puhelimessa läpi tapahtumat putiikissa. (Onneksi on olemassa nämä monen sadan minuutin puhepaketit!) Vaikka en ole kertaakaan päässyt käymään Pellavasydämessä, olen selvillä, mitä siellä tapahtuu. Pääsen jatkamaan, niinkuin en olisi välillä pois ollutkaan - ehkä?

Sisareni on alusta asti seurannut yritykseni asioita. Hän on ollut "työnohjaajani", jolle olen voinut kertoa kaikki ylä- ja alamäet. Erja tietää tarkalleen, miten haluan firmaa pyörittää ja ennenkaikkea, miten haluan asiakkaita palveltavan. Hän on jatkanut samaa tyyliä. Luulenpa, että kaikki asiakkaat eivät ole ehkä edes huomanneet, että tyyppi tiskin takana on vaihtunutkaan!

Palveluyrityksessä asiakas on tärkein
Olemme molemmat erittäin sosiaalisia ja kovia puhumaan. Asiakaskunta on suurelta osaltaan vanhempia ihmisiä, joiden kanssa juttu kyllä luistaa. Meillä on aina tuoli varattuna asiakkaalle eikä yleensä kiire minnekään. Varma puheenaihe on sairaskertomukset ja niissä olemme asiantuntijoita molemmat. Meillä on asiakkaita, jotka käyvät usein vain juttelemassa. Kassa ei kilahda, mutta hyvää mieltä ei voikaan rahassa mitata.


Tämä kuva on vuosikymmenten takaa, ehkä vuodelta 1978. Kuva on otettu kesäpaikastamme. Pidämme näköjään taukoa mansikanpoimimisesta. Asetelma on sama kuin ylemmässäkin kuvassa - Erja vasemmalla, minä oikealla. Jotain on muuttunut, mutta hymy ei ole hyytynyt!

6 kommenttia:

  1. Naurun siivin yli särkyjen anteeksianto korvan akana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu! Kukapa on tuon ajatuksensa julkituonut ja mihin tilanteeseen?

      Poista
  2. Ihana postaus! Luotettavien ja yhteisymmärryksessä olevien työntekijöiden hankkiminen ei varmasti ole helppoa. Hienoa, jos teillä kuitenkin hommat pelaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hankalaa jos yhdessä työskentelee kaksi samanlaista ihmistä. Ehkä me Erjan kanssa pärjäämmekin juuri siksi, että emme työskentele YHDESSÄ vaan välimatkan takaa puhelimen välityksellä?

      Poista
  3. Näitä kuvia katsellessa tulee taas surku siitä, ettei minulla ole siskoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämässä on paljon syitä olla kiitollinen - usein ne vaan unohtuu. Löysit tähän juttuun ihan erilaisen näkökulman. Kirjoittaessaan ei tule ehkä ajatelleeksi, kuin erilaisilla "laseilla" lukijat juttua lukevat? Kiitos.

      Poista