sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Matonkuteen monet muodot

Matonkuteesta on tullut hittituote! Materiaali, johon lienee jokainen käsitöitä tekevä jo tutustunut. 

Perinteisesti matonkude on leikattu kotona vanhoista vaatteista, lakanoista jne. Trikookuteet on yleensä vyyhditetty. Toiset vyyhdit on helpommin kerittävissä kuin toiset.

Minä saan kyllä useimmiten selvänkin näköisen vyyhdin aikamoiseen sotkuun. Vaikka käytössä olisi oikeat vyyhdinpuutkin, yleensä hyödynnän lähimmän selkänojallisen tuolin. 

Halvemmat kuteet on pakattu muovipussiin sellaisenaan. 
Tästä kuteesta (kuva alla)  käytämme nimitystä aloittelijan kude, sillä se on ihanteellista virkata. Kude on sopivan paksua, pehmeää, sopivasti joustavaa ja kaunistakin vielä. Tämä kude tulee minulle yli 20 kilon säkeissä. Ensi alkuun kude on hyvin kerittävissä, mutta pikkuhiljaa työ vaikeutuu ja lopulta kude on yhtä sotkua. Tässä kuvassa on mukana Ripsa, joka oli putiikissa harjoittelijana, mutta teki muutaman työpäivän myös meillä kotona.  Minä selvittelin ja Ripsa keri. Myymme kuteen ainoastaan valmiina kerinä, sillä muuten sitä on hankala saada "poikki". 


 Iso helpotus oli, kun markkinoille tulivat rullakuteet. En tiedä, millä nimellä muut tätä kutsuvat, mutta minä olen lanseerannut sen asiakkailleni rullakuteena
 


Viimeisin löytöni on tällainen. Minkähän nimen tälle keksisi, kun ei se voi enää olla rullakude. Kelakude?


Tämä on kaikkein helppokäyttöisin, jos vaan malttaa pitää kelan koossa. 

Hinta näissä kuteissa menee juuri tässä järjestyksessä. Kelakude on kaksi kertaa niin kallista kuin vyyhtikuteet. Tietenkin. 

Olenkin jo jossain postauksessa kertonut, että teen isoa tilausta. Pikkukoreja pitäisi olla kesällä tilauksen mukaan 109 valmiina. Nyt niitä on 28.


Nämä korit odottelevat vuoria, ehkäpä tänään alan siihen duuniin. Tässä muutama vaihtoehto:

Kuvassa mukana söpöt lastenkankaat, joista pitäisi tehdä lakanasettejä.

Isä kyllä opetti, ettei pyhätyöllä ole siunausta. Lapsena en saanut virkata sunnuntaina! Sitä paheksuttavampaa se on nyt, kun virkkaus on  nimenomaan työtäni.
Mervi

7 kommenttia:

  1. Uhhuh, on siinä kova homma virkata sata koria! Sinä olet niin uutera!

    VastaaPoista
  2. Aikamoinen urakka vielä edessä- aivan ihanan värisiä ovat. Itselläkin tässä juuri sylissä lepäilee paksu koukku ja kerä kudetta... pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, urakkaa on, mutta onneksi tuo on kivaa tekemistä. Vuorin ompelemisesta en tykkää niinkään...pitää keskittyä, eikä voi katsoa telkkua samalla.

      Poista
  3. Upea määrä koreja,minä olen virkannut vasta kaksi koria... Kankaatkin ovat juuri tyyliin sopivia. Se vuorin ompelu onkin hankalampaa. Oletko ommellut sen siihen koriin kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästäpä sainkin idean postauksen aiheeksi - kiitos!

      Poista