torstai 17. toukokuuta 2012

Vanheneeko käsityö?

Edellisessä postauksessa kerroin omista nimikointitavoistani. Mielestäni on kiva ja tärkeäkin kertoa, kuka on työn tehnyt.

Jos löydät huutokaupasta jonkun vanhan käsintehdyn antiikkiesineen - vaikkapa merimiesarkun - varmasti  olet iloinen, jos siitä löytyy valmistamis-vuosiluku. Sehän vaikuttaa hintaankin!

Lähdin tarkistamaan, löytyykö minun arkustani vuosiluku, mutta matkalla (nyt kyynärsauvoilla köpötellen) silmäni osuikin toiseen käsintehtyyn tuotteeseen...omiin keramiikkajutskiini. Tiesin, että niissä on vuosiluku.
Tässä on yhden teoksen pohja - nimikointia tämäkin! Ei se ole nimikointia, sitä käytetään tekstiilitöissä, mikäs se sana on...?


Ei ole mahdollista, mutta JOS olisin JOSKUS nimekäs keramiikkataiteilija, kuinka kiinnostuneita ihmiset olisivatkaan näistä taiteilijan varhaisvuosien teoksista vuodelta 2005 - ei, mutta onkos ne miltä vuosituhannelta he jäisivät aprikoimaan...heheh!


Mutta.

Nyt, kun en olekaan keramiikkataiteilija, vaan puotipuksu, mietin näitä vuosilukuja toisella tapaa. Jos minulla olisi myytävänä tällainen keramiikkapytty, jonka pohjassa on vuosiluku 2005, mitä minun asiakkaani siitä ajattelisivat?

Olen vähän kallistumassa siihen suuntaan, että ei ole kiva myydä tuotteita vuosien takaa. Onko se eri asia uusissa tuotteissa kuin antiikissa tai käytetyssä tavarassa? Jos myyn uutta puukulhoa, jonka pohjassa on vuosiluku parin vuoden takaa, ajatteleeko asiakas, ettei se ole uusi? Mitä sinä ajattelisit? Varsinkin joku koriste-esine, tuleeko tunne, että se on jo käytetty, jos on vuosia seissyt jossain - putiikissa tai valmistajan varastossa?

Keräilytuotteet on varmastikin eri asia. Lähiaikoina teen esittelyn eräästä keräilytuotteeksi muodostuneesta käsityöstä, jota minulla on myynnissä....Näiden kohdalla voin jotenkin "sulattaa" sen, että pohjassa ei ole tämä meneillään oleva vuosi.

Tunnetun valmistajan tuotteiden kohdalla taitaa asia myös olla toisin?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Oivoi, nyt pääsenkin siis esittelemään keramiikkaharrastustani, joka ei ikimaailmassa olisi muuten tullut mieleenikään. Mennessäni kansalaisopiston keramiikkakurssille (olin silloin vielä töissä verottajana enkä yrittäjä) koin ahaa-elämyksen. Suuren tunnelatauksen, jota en osaa kuvailla. Että saan upottaa käteni saveen, unohtaa ulkomaailman ja luoda jotain omaa, minunnäköistäni. Harmi vaan, että ei niille tuotteille oikein ole löytynyt käyttöä. En voi joka vuosi mennä kurssille, kun kaapin päällyset alkaa olla täysi:



En voi dreijata (paitsi, jos olisi sähködreija) joten minun teelmykseni ovat käsinrakennettuja. Osa omasta mielestäni oikein hienoja. Ei vaan aina tule mieleen, mihin niitä  voisi käyttää, mutta esim. näin;



Tuonne kaapin päälle en pääse nyt kurottautumaan, joten on esiteltävä vain nämä, jotka ovat alempana.


Jälleen huomaan, että monenlaista käsityötä olen tehnyt, montaa työtapaa kokeillut. Eri asia on, osaanko mitään oikein hyvin...Mutta huomenna lähden taas kokeilemaan omaa työtäni, totuttelen olemaan puodissa. Pehmeään laskuun kuuluu tällä erää kaksi päivää, perjantai ja lauantain muutama tunti.
                                                                                Mervi

4 kommenttia:

  1. Oikein hienoja ovat! Olisi kiva itsekin mennä jonnekin kurssittautumaan. Lähinnä kyllä minua kiinnostaisi kuvanveisto :D. Kun nyt löytyisi joku sopiva aloittelijan kurssimuoto jostain. Olisi ihanaa tehdä välillä jotain hiukan isompaa kuin mitä nyt teen. Jotenkin se tunne kun saa tehtyä omin käsin jotain mikä näyttää kivalta on se miksi tämä kaikki kiehtoo. Olen vuosia harmitellut kun muut tekevät ja osaavat. Vasta nyt kun olen itse löytänyt käsillä tekemisen ilon tuntuu että olen myös löytänyt palan itseäni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no joo...noi on niinkuin sivulauseessa..Ennen kun ryhdyin yrittäjäksi, olin kovin kiinnostunut Kankaanpään opiston vuoden kursseista, joilla olisi päässyt kokeilemaan kaikkea mahdollista. Silloin tuntui kalliilta. Kyllä, kaikkien pitäisi saada kokea käsillätekemisen ilo!

      Poista
  2. Hei, eikös se ole signeerausta, siis nimikoiminen esim. keramiikkatöissä, tauluissa jne
    Jos myytävän keramiikka työn pohjassa on signeeraus vuosiluvulla, ostaisin sen uutena jos se kerran selvästi olisi käyttämätön. Itse ajattelen tuollaisten käsintehtyjen tuotteiden kohdalla niiden olevan uniikkeja ja näin ollen "omistajan" löytyminen saattaa ottaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii ain onki - signeerausta! Joskus tuppaa olemaan sanat hukassa...

      Poista