perjantai 15. kesäkuuta 2012

Leijonien luolassa


Viimeisin postaukseni hinnoittelusta näyttää tuoneen tavallista päivää enemmän lukijoita blogiini. Minua kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa täällä piipahtavista on käsityöläisiä, jotka itsekin myyvät tuotteitaan. Viitsisitkö sinä vastata muutamaan kysymykseen tuossa oikealla - voisin vastausten perusteella muokata juttujani enemmän kiinnostaviksi.

Karsintaa pitäisi suorittaa...?


Katsotteko telkkarista Jim-kanavalta ohjelmaa Leijonien Luola? Siitä on tullut itselleni lähes lemppari. Joku siinä kolahtaa, vaikka toki ymmärrän, että formaatti toistaa itseään. Nyt on menossa kanadalainen versio, jossa ökyrikkaat sijoittajat ottavat vastaan eri alojen yrittäjiä, joilla on toinen toistaan merkillisempiä liikeideoita. Tarkoituksena on saada sijoittajat innostumaan yrityksestä ja sijoittamaan siihen. Aika usein ei onnistu. Yrittäessäni samaistua noihin yrittäjiin, peilaan samalla omia ideoitani ja yrittäjyyttäni. Voin kuvitella itseni sinne itkemään nolouttani, kun minut diskataan...

Uskoisin, että ensimmäisenä minulle huomautettaisiin liian suurista kuluista. Liikehuoneiston vuokraaminen käsitöiden myyntiin osoittaa suurta rohkeutta tai sitten järjen köyhyyttä. Omalla paikkakunnallani putiikkien vuokrat liikkuvat 1000 euron molemmin puolin. Paljon halvemmalla pääsisi perustamalla esim. verkkokaupan tai keskittymällä vain käsityön tekemiseen.

Toiseksi saisin pyyhkeitä liian laajasta valikoimasta. Pitäisi keskittyä muutamaan tai ehkäpä vain yhteen tuotteeseen ja kehittyä siinä.

Katteitani moitittaisiin aivan varmasti. Bisnesmaailmaan ei kuulu helläsydämisyys.

Markkinointiani halveksittaisiin olemattomaksi ja amatöörimäiseksi.

Jne..

En tiedä, kumpi puoli minusta pääsisi voitolle, selittäjä vai marttyyri? Yrittäisinkö sanoa, että kun ei tämä olekaan minulle leipätyö, sellainen harrastus vain. Että nautin nimenomaan asiakkaiden kohtaamisesta kasvoista kasvoihin. Että haluan työpaikan, johon mennä. Että en halua tehdä samaa tavaraa päivästä toiseen, vaan haluan toteuttaa miljoonia ideoitani. Että ei kukaan maksa minun käsitöistäni, kun en itsekään raaski paljon maksaa. Että en osaa tehdä mainoksia ja ne maksavat niin hirveästi. Että en ole päivääkään saanut koulutusta yrittäjyyteen. Yrittäkää nyt ymmärtää...

Tai sitten alkaisin itkeä.

8 kommenttia:

  1. Olet kyllä rohkea kun toimit käsityöalan yrittäjänä!
    Joskus itsellänikin oli haaveena jonkin sortin puoti, mutta unelmilta katkaisi siivet tietys realiteetit. Myyntiä pitäisi olla aika paljon että saisi katettua kiineistön vuokrat, alvit,eläkemaksut ja pientä palkkaa vielä itselle.
    Toivon että sinun yrityksesi menestyy, sillä kyllä tällaisia yrityksiä täällä Suomessa tarvitaan. Itse ainakin haluan hypistellä tuotetta ennen ostopäätöstä.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  2. Itkeminen on aina hyvä vaihtoehto. :)
    Kiva, jos blogissa on ollut vilksettä, laitoin omaani linkin tuohon sinun hinnoittelupostaukseen ja sieltä varmaan on tullut uuttakin väkeä.

    VastaaPoista
  3. Suuren suuret kiitokset sinulle näistä "tieto-iskuista". Sinun blogistasi olen saanut paljon sellaista tietoa, jota en olisi muualta osannut edes etsiä. Enkä varmasti ole ainoa, joka täällä on viisastunut. Käyn nykyään lukemassa joka juttusi, vaikka aina ei tulekkaan kommentoitua. Kovasti kiitollinen olen sinulle tiedon välittämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, myönteinen palaute lämmittää mieltä ja kannustaa jatkamaan, kiitos!

      Poista
  4. Hei,
    Rohkeasti olet tosiaan lähtenyt yrittäjäksi. Itse olen aloittanut vähän pienemmällä riskillä, eli nettikaupalla. Mutta jos ei taloudelliset tavoitteet ole mitenkään hirveän suuret, niin ei kun vaan. Kaikille kun se yrittämisen tavoite ei ole rikastuminen vaan esimerkiksi mielekäs työ. Kaikkea hyvää sinulle ja yrityksellesi :)

    VastaaPoista