sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Päivän asu ja väsy

Väsyttää. Aina.
Nukkuisin aina.
Nukunkin usein.

En tiedä kumpi on oikeampi diagnoosi, depressio vai saamattomuus.

Viikonloppuna olin yksin kotona, kun mieheni taas nautiskeli yksinolosta mökillä Kustavissa.

Töitä olis oikein paljon, kun en putiikissa ehdi enää työhuoneeseen kuin käväisemään. Se on muuten jännä juttu, että kun menet takahuoneeseen, saat pyllyn tuoliin ja kahvikupin käteen, niin ovi käy. Tai kun istut ompelukoneen ääreen ja saat juuri aseteltua ompeluksen hollille, niin tulee asiakkaita. Kivaaaaaa.

Onneksi kävi niin, että olin juuri noussut päiväunilta "töihin" virkkaamaan tilauskoria, kun mieheni saapui. Näytti siis (ihan varmaan) siltä, että olen koko viikonlopun virkannut hiki hatussa - ja haju sen mukainen!
Pyysin häntä ensi töikseen ottamaan kuvan, kun olen näin herkimmilläni. Ei se ymmärtänyt tuota termiä...

Katsokaa erityisesti tuota kampausta!

Tässä kuvassa kiinnittäkää huomiota taustalla näkyvään lipastoon.
Siinä minä loistan yhdessä lampun kanssa, onneksi se on pimeä!
Tuosta vaatetuksesta voisin mainita, että on oikein hyvä. Sopii niin päivä- kuin ilta- ja yö-käyttöön. Malli on oikein mukava päällä ja materiaali mitä mainiointa. Luullakseni se on Nanson yöpaita-mallistoa. Vähän enemmän vielä ja näyttävämpiä hopeakoruja, niin tällähän menisi vaikka mihin....!

No tämän session jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, kävin suihkussa ja .....vaihdoin päälleni puhtaan yöpaidan. Ja työ jatkuu. Pitäisi saada ainakin 8 tuollaista lehtikoria valmiiksi.

tiistai 25. syyskuuta 2012

In English too?



Hello to all my readers outside Finland!
I can see from statistics that I have readers in Russia, USA, Great Britain, Germany, France, Indonesia and many other countries. I often wonder who you are. Maybe Finns who have moved abroad? But if not, then I would be keen to know what is it that is interesting in my blog when you don't know the language. I doubt my amateurish pictures are delightful enough on their own. Though if there are readers out there who would be interested in short versions of my posts in English, it is possible. It would be nice if you left a comment.

Mervi


maanantai 24. syyskuuta 2012

Palautteen vastaanottamisen taito




Näytä tiedot

Yrittäjälle on tärkeää saada palautetta. Ainakin sen pitäisi olla tärkeää. Monet ymmärtävät sen ja aktiivisesti keräävät asiakkaidensa mielipiteitä, jopa palkitsevat saamistaan palautteista.


Kiitosta on toki kiva vastaanottaa ja kehuja saadessaan jokainen meistä ymmärtää olevansa oikealla tiellä valintojensa suhteen. Mutta kritiikki vasta auttaakin selvittämään suuntaa. Jos teet virheitä, et voi korjata niitä, ellet tule tietoiseksi asioista, jotka menevät vikaan.

Karkeasti asiakaspalvelijat (ovat he sitten yrittäjiä tai henkilökuntaa) voidaan jakaa siis kahteen joukkoon: ne jotka osaavat ottaa palautteen vastaan ja sitten on ne, jotka sen sijaan selittävät ja ehkä on vielä kolmaskin ryhmä (ei kai?) jotka suuttuvat.

Näytä tiedotHyvä testi on mennä sanomaan kauppiaalle vaikkapa näin: "Olipa hankala löytää teidän aukioloaikojanne!" Selittäjä alkaa puolustella tyyliin: "Ei pidä paikkaansa, onhan meillä nettisivuillakin aukioloajat, on ainakin ennen ollut. Ja lehtimainoksiinkin laitamme aina aukioloajat. Ja kyllä ne tuolla ulko-ovessakin on, ellei joku ole laittanut jotain mainosta siihen päälle" taijotainsamantapaista. "Onpas teille hankala löytää" tai "Teillä ei ole tarpeeksi parkkipaikkoja" tai ...

Sensijaan viisas asiakaspalvelija sanoisi esimerkiksi näin: "Voi ei, ehdottomasti olette oikeassa siinä, kyllä aukioloajat pitää olla selvästi näkyvissä. Mitenkä voisimme parantaa tilannetta - olisiko teillä ehdotus, mihin ne pitäisi laittaa näkyviin? Kiitos vielä palautteestanne, teemme parhaamme, että asiaan tulee korjaus!"

Vai mitä ajattelette?
Ensimmäisessä tilanteessa asiakas tuntee itsensä typeräksi ja toivoo, ettei olisi suutansa avannut. Sen sijaan hän toisessa tapauksessa saa tuntea olevansa yritykselle tärkeä. Häntä arvostetaan.

JOS asiakas ei näe aukioloaikoja, ne todennäköisesti ovat jotenkin huonossa paikassa tai heikosti havaittavissa. Ainakin tämän, ja ehkä monen muunkin, asiakkaan mielestä. Jokainen asiakas on kai meille tärkeä.

Tätä YRITÄN itse toteuttaa. Etten koskaan nolaisi asikasta, joka uskaltaa antaa palautetta, vaan antaisin ymmärtää, että hän on oikeassa. Asiakashan on aina oikeassa.

kesän aukioloajat
Aukioloaikojen näkymättömyydestä ei Pellavasydäntä voi moittia, jotain muuta sanottavaa voi kyllä löytyä. Esimerkiksi se, että olemme maanantaisin kiinni. Olen kuullut huhuja, että jonkun verran siellä käydään oven ripaa nykimässä. Harmi.

Tänään olin siis vapaalla ja juuri tullut kaupungilta kotipihaan, kun puhelin soi. Miesääni kertoi olevansa vanhassa osoitteessa. Kerroin uuden osoitteen, mutta myös sen että tänään on ovi kiinni. Lupasin tulla kuitenkin avaamaan oven. Menin paikalle, pidin ovea auki aika pitkän tovin, mutta ketään muuta ei sitten paikalle tullutkaan! Vähän harmitti ja jotenkin jäi kalvamaan, mikä tarkoitus soittajalla oli?
                                                         
 XXXXXXXXXXXXXXXX

Mervi

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Toivepostaus/postaustoive

Sain tämän idean eräästä lukemastani blogista. Tai no, kyllähän varsinkin nuoret käyttävät paljonkin näitä postaustoivekyselyjä. Mutta tämä tuli negaation kautta: lukijat toivoivat postausta jostain aiheesta, mutta kirjoittaja tyytyi vain vastaamaan muutamalla lauseella. Omakin ehdotukseni laajasta aihekokonaisuudesta oli kuitattu vain parilla, kolmella yleispätevällä lauseella.

Muistio ja kynä

En tiedä, toimiiko tämä. En kuvittele olevani mikään esimerkkiyrittäjä, jolta joku ylipäätään haluaisi mitään kysyä.

Mutta, siltä varalta, että...
- joku lukijoista olisi joskus jäänyt ihmettelemään jotain asiaa, mistä olen kirjoittanut
- jokin puoli yrittäjyydessä kiinnostaisi tai mietityttäisi
- en ole huomannut mainita kiinnostavasta asiasta
- blogini olisi yksipuolinen ja kaipaisi aihepiirin laajentamista
- tai ihan muuten vaan kiinnostaisi

...voit esittää / toivon että esität kysymyksen tai ehdotat uutta aihetta postaukseksi.

Ehdotukset tämän postauksen kommenttilootaan, kiitos yhteistyöstä!

Mervi

Purkin päällisen ohje

Olenkin jo kertonut, että Pellavasydämessä syyskuun käsityönä on virkattu "lyhty". Mikä tahansa purkki voidaan päällystää kauniiksi virkatulla pussukalla. Tai käyttää pussukkaa sellaisenaan pikkutavaran säilytykseen. Lyhtynä sitä voi turvallisesti käyttää, jos valitsee lasipurkin, josta on kynttilä poltettu (esim. lasinen hautakynttilä).

Lisään ohjeen tuonne lokeroon "Ohjeet" .

Saankohan teidät kateelliseksi, jos kerron eilisestä lauantaipäivästäni?

Päätin aamulla, että tultuani putiikista minun on pakko siivota ompelujäljet kotona. Alkoi nimittäin taas huusholli näyttää törkeältä. Olin siis kolme tuntia putiikissa ja tulin kotiin suoraan valmiiseen ruokapöytään. Tarjolla oli ihania perunoita (joku Annabella taisentapainen) ja anopin puhtaaksi kynimiä ahvenfileitä. Siis niiiiiiin hyvää. Vasta päiväunilta noustuani huomasin, että miehenihän olikin jo imuroinut ja nostellut kaikki pudottamani kankaan palat ym. pöydälle, josta minun on ne jo huomattavasti helpompi keräillä oikeaan paikkaan. Työhuoneeni oli myös imuroitu puhtaaksi. Päiväkahvin lisäksi minulle tarjottiin vielä iltapalaakin, kielen mukanaan vievää salaattia ja makkaraa...

En käsitä, miten olen ansainnut niin hyvän miehen!

(Kyynikko minussa herää ja muistuttaa kaikista niistä vuosista, jolloin MINÄ tein kaikki huushollihommat.)

Aarre on tosikko, joten tämä hassutuskuva on harvinainen. Kuva on otettu Uudenkaupungin kukkamessujen jälkeen - Aarre toimi jonkinlaisena kassavastaavana.


Tänään olisi tavoitteena leikata taas muutama tunika, mutta miten sen saisi onnistumaan niin, ettei tulisi roskia?
Yksi takin vetoketjun korjaus, lehtikorin virkkausta ja hiukan myös paperihommia pitäisi tehdä. Että sellainen vapaapäivä!

ps. Olen päivittänyt myös vaaliblogiani: http://mervilamminen.blogspot.fi/

Mervi

perjantai 21. syyskuuta 2012

Hupullinen tunika

Vakituinen asiakkaani pyysi tekemään vaihteeksi liivihameen, jossa on huppu. Muuten malli olisi sama, jonka olen hänelle ennenkin tehnyt.

En ole tehnyt huppua kuin joskus muinoin lasteni ulkopusakoihin. Tein koeversion lakanakankaasta ja omasta päästäni. Pientä fiilausta tarvittiin ja tällainen siitä tuli.

(Kuvat on toooosi kehnot, valaistus huoneessa muutenkin huono ja kuvasin illalla, kun tiesin, että asiakas tulee aamulla hakemaan. Nukella olisi pitänyt olla pusero alla, jotta mekko olisi erottunut kunnolla. Mutta muita kuvia ei ole saatavilla.)

Tämäkin on samaa mustaa pellavaa, vaikka näyttääkin muulta.


Hupussa samanlaiset pellavanyörit kuin taskuissakin

Helmassa on edessä ja sivuilla "tiitit"
Asiakas oli oikein tyytyväinen ja ajattelinpa ottaa tällaisen vaihtoehdon mallistoonkin. Noihin hupun nauhoihin voisi lisätä värikkäät pallot tms. päihin - paitsi että saattavat olla hankalat istuessa?

Usein mietin, onko tällaisten pellavavaatteiden valmistamisessa mitään järkeä. Teen yksittäiskappaleina, vaikka kysyntää olisi paljon enemmän, kuin mitä ehdin/jaksan tehdä. Alihankintaakin olen miettinyt, mutta aikas hankalaa olisi kangaspakkojen lähettely, postikulut nostaisivat hintaa ehkä kohtuuttomasti. Jos isot kotimaiset tehtaat lopettavat kannattamattomina tai ainakin siirtävät valmistuksen halpatuotantomaihin, miten tällainen pikkuruinen valmistaja voisi onnistua tekemään kannattavaa työtä?

Kannattavaa tai ei, huomenna on vielä jaksettava yksi kolmen tunnin päivä. Vetoketjun korjausompelua.
Mielekästä viikonloppua toivottelee Pellavasydämen Mervi
Niin ja kiittää kovasti saamistaan ihanista kommenteista!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hyrskyn myrskyn

Voi että te ootte ihania! Niin kivoja kommentteja olen saanut tänään lukea, että niiden voimalla jaksaakin pitkän matkaa....

Tänään oli kiva päivä putiikissa. Raahustaessani aamulla ovesta sisälle heitin kassini keinustuoliin (juu-u, meillä on keinutuoli keskellä myymälää!) ja sanoin apulaiselleni, että tänään istun siinä, enkä tee mitään. Oli liikkuminen niin vaikeaa.

Nämä kaverukset oven suussa ihmettelivät miedän touhujamme.
No mutta, sitten innostuttiinkin järjestelemään sisustusta uusiksi. Olen tainnut mainitakin, että tämä pikku-Mervi taitaa abstraktin suunnittelun, hän hahmottaa erilaisia uusia mahdollisuuksia tavaroiden sijoittelun suhteen. Eilen harjoittelimme ruuvimeisselin käyttöä, irroitimme pari hyllykköä toisistaan, verhoilimme vähän seinäkkeitä ja niistä tulee uudenlainen hyllystö. Näytän kuvat, kunhan tuo systeemi saa vielä viime silauksen (siinä tarvitaan miestä).

Tänään kävimme myyntitiskin ja sen ympäristön kimppuun. Olimme raahanneet kierrätyskeskuksesta uuden myyntitiskin ja nyt pyörittelimme sitä ja hyllyjä ympäri pitkin seiniä. "Entä jos tämä tänne ja tuo sitten tuonne...tai sitten tämä tästä tuonne.." tiedättehän, kun pitää nähdä käytännössä, miltä muutos näyttää. Ette uskokaan, miten niin pienessä naisessa voi olla voimaa - yksin hän siirteli painavia hyllyjä ja lasisen tiskin, minä vain hiukkasen avustin. Taidan alkaa kannustaa häntä opiskelemaan jotain sisustussuunnittelua, minusta ainakin hänellä olisi taipumusta alalle.
poislähtevä lasinen myyntitiski
Tällaiselta vanha tiski näyttää myyjän puolelta. Lasisia laatikoita, joissa metallinen etulevy, loistevalo sisällä, lasikansi. Asiakkaalle näkyy lasinen tausta. Tarkoitus on, että noissa laatikoissa olisi myytävää tavaraa, mutta meillä ovat olleet täynnä kaikenmaailman tilpehöörejä. Ei kukkan tarttis tällasta?

Huomenna pidän TAAS vapaapäivän ja perjantaina jatkamme sisustamista.  On se vaan niin kivaa.

Mervi

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu hyväksytyksi tuleminen


 
Tunnustusta on kiva saada. Itsetuntoni kaipaa aika usein "pönkitystä" ja siksi olenkin aina oikein kiitollinen kaikesta positiivisesta palautteesta. Kotona joudun usein toteamaan, että "please.... jokaista moitetta kohti yksi kehu..." Ei vaan toimi, ei. 

Mutta nyt olen saanut tunnustuksen Sinipellavainen-blogista.
Kiitän ja olen iloinen! 

Tämän tunnustuksen saajan kuuluu tehdä seuraavat temput:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi post it-lappu ja liitä blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu Post it lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Taitaapa olla niin, että tämä post-it lappu on jo aika monessa blogissa kiertänyt, ja minun suosikkejani on niiiin monta, että menisi "ikä ja terveys" etsiessä, kuka ei vielä ole saanut. En siis laita tätä eteenpäin. Koitan sen sijaan entistä useammin kommentein kehua ja kiittää!

Mervi
ps. Aika mahtipontinen otsikko, mutta ihan totta! Mitä jos tänään olisimme kaikki enkeleitä toisillemme ja jakaisimme tunnustuksia - ihan livenä?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Myrskykö vai varasko asialla?

Eilen illalla odotellessani taas kudetukun autoa putiikin pihalla huomasin, että yksi kukka-asetelmistani on hävinnyt! Olihan se arvattavissa, mutta silti toivoin, että saisivat olla ohikulkijoita ilahduttamassa.

Myrskyn jäljiltä sen luulisi löytyvän jostain lähitienoolta, mutta taitaapa olla kaunistamassa jonkun pihapiiriä?
Uskallankohan tänään mennä paikalle, jos on loputkin lähteneet...harmi. Tuo sinkkinen/alumiininen/mitälie ruukku siinä eniten harmittaa.





Mutta  - tänään paistaa aurinko - ei anneta pikkuharmien mieltä masentaa! Valitus sitä paitsi tuhoaa aivoja (linkki)  ja sitähän me ei toivota! Mervi

maanantai 17. syyskuuta 2012

Etätyönä sijaistoimintaa

Tänään on ns. etätyöpäivä. Putiikki on kiinni ja työskentelen kotona. Maanantaisin on siis ainut päivä, jolloin voi lähteä kauemmaskin asioita hoitamaan, tukkuun esimerkiksi.

Viikonloppu meni (ilmeisesti univelkoja) nukkuessa. Pelkäsin eilen illalla, etten saa enää unta, kun olen kaksi päivää nukkunut. Mutta ei huolta, simahdin välittömästi!

Tälle päivälle on siis kertynyt kaikki viikonlopun tavoitetyöt. Paitsi että nytkin jämähdin tähän koneen viereen. Keksin ruveta tekemään vaateostoksia netin kautta. Kun sain sen valmiiksi, en viitsinyt vieläkään nousta töihin, vaan hoksasin, että voisin kirjoittaa uuden postauksen.... tällainen sijaistoiminta on oikein tyypillistä minua. Laiska ihminen, ei jaksa siirtyä seuraavaan projektiin, hus hus!

Tänään pitäisi leikata muutama pellavatunika ja tehdä korjausompelua. Olen todennut, että mustien kankaiden (ja lankojen ja kuteiden) kanssa työskentely on paras ajoittaa päivänvalolle, sillä en näe kunnolla illalla kehnojen lamppujen valossa. Muistan, kuinka äitini aina tätä valitti ja minä ihmettelemään, kun mielestäni valaistus oli ihan riittävä. Nyt sen huomaa, kun on itsekin tullut vanhaksi ja näkö huonontunut. Kyllä äidit vaan ovat oikeassa!

Iltapäivällä on katkos työssä, sillä tapaan erään nuoren äidin, jonka tukihenkilöksi olen lupautunut. Kaksi viikko sitten tapasimme ensimmäisen kerran ja tarkoitus on säännöllisesti, juuri näin maanantaisin, nähdä ja jutustella. Olen käynyt Mielenterveysseuran tukihenkilökoulutuksen ja vaikka aikaa ei oikein tahdo "harrastuksille" löytyäkään, olen nyt tähän sitoutunut.

Iltapäivällä sitten taas jatkuu etätyö. Toivottavasti.


Syskyn viimeisiä ruusuja, yksi maljakkoonkin.

Mielenkiintoista viikkoa teille kaikille - harmaasta ilmanalasta huolimatta yritetään pärjätä!
Mervi

Lisäys klo 13:22
Näinhän se usein menee....suunnittelet jotain, mutta jos siinä suunnitelmassa on mukana muitakin henkilöitä, ei se niin varmaa ole... "Tuettavani" lähetti viestin, että unohti, eikä pääsekään tänään. Onneksi en tiennyt tuota aamusta asti, olisin tod.näk. lorvinut koko päivän. Nyt sen sijaan ahersin vähän aikaa tehokkaasti ja neljä tunikaa on leikattuna. Iltapäivän siis ompelen niitä. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Somaa

Lupasin näyttää kuvan uudesta ständistä, jonka apulaiseni teki. Tässä siitä illalla otettu kuva.


Syksy otettiin teemaksi myös ikkunapöydän suunnitteluun. Perjantaipäivä otettiin lunkisti (tai siis minä otin). Istuin keinutuolissa, virkkasin isoa lehtikoria ja katselin, kun pikku-Mervi somisti. Ja hyvin se häneltä kävikin. Harjoitin itsehillintää, kun pidätin mahdollisimman monta omaa ehdotustani, jotta olisin antanut hänelle vapaat kädet TEHDÄ ITSE.

Aika loppui kesken, mutta ehkä se olikin vaan hyvä. Nyt pöytä ei ole liian täyteen tungettu.





  


Olen opettanut kaikille "apulaisilleni" että kannattaa heti sanoa, mitä uudistusehdotuksia on mielessä Olen kuullut, että 3 kuukauden kuluttua uudessa työpaikassa sokaistuu/tottuu niin ettei enää näe epäkohtia, jotka heti tullessaan vielä huomaa. On kiva nähdä, miten erilailla voi tehdä asioita, eikä se minun tapani tokikaan aina ole paras mahdollinen!

Mervi

perjantai 14. syyskuuta 2012

Syyskuun käsityöidea

Kesäkuussa lanseerasin idean KUUKAUDEN KÄSITYÖ. Kesäkuussa se oli afrikkalainen kukka ja siitä virkattu peite. Malli ei ole omani, mutta ohjeen tein itse. Heinäkuussa joku kyseli jatkoa, mutta se jäi muuttokiireiden alle. Ja niin jäi elokuussakin...

Syyskuussa sen sijaan jatketaan. Nyt virkataan säilytyspurnukoita.
Yhtenä aamuna mietiskelin, uskallanko tätä ideaa "lyhtyjä pimeneviin iltoihin" ottaa esille. Ei mennyt montaa tuntia, kun joku innokas virkkaaja Vaasasta soitti ja kyseli ohjetta täällä blogissa näkemäänsä kuvaan. Tai no, ei kuvaan, vaan siinä olevaan purkin päällykseen.
Lupasin sen lähettää hänelle ja samalla sain vahvistuksen, että idea on toteuttamisen arvoinen. Facebookissa esitin saman asian toisella kuvalla   ja taas tuli kyselyjä ohjeen perään.


Niinpä väsäilin omatekoisen ohjeen omatekoisesta mallistani. En ole juurikaan virkkausohjeita laatinut, joten en ole aivan varma, kuinka selkokielinen se on.

Tästä kuukauden käsityö-teemasta ideoimme myös uuden ständin. En ole sitä vielä kuvannut, mutta jospa tänään muistaisin. Esittelen sen sitten teille, se on aikas hieno! Kas, kun minulla on siellä putiikissa se TOINEN Mervi, joka ensimmäisestä poiketen OSAA taiteilla...

Purkin päällyksen virkkausohje on vielä tarkistuskierroksella koevirkkaajalla, joten esittelen sen myöhemmin.

Tänään putiikissa on tavoitteena muutaman pöydän somistaminen ja pakollisia kirjallisia töitä.
Hyvää työ- tai vapaapäivää sinullekin! Mervi

torstai 13. syyskuuta 2012

Terveiset kaupunginjohtajalle

Eilen oli taas jännittävä päivä.
En ole tainnut tässä blogissa kertoakaan, että olen mukana kunnallisvaaleissa ehdokkaana. Eilen oli oman puolueeni ehdokkaiden palaveri ja se pidettiin Pellavasydämessä.

Sen olenkin jo kertonut, että Uusikaupunki on saanut uuden kaupunginjohtajan. Atso Vainio aloitti työnsä vain muutama viikko sitten. Alkajaisiksi hän oli ilmaissut halunsa tutustua jokaiseen puolueeseen ja siis myös me saimme kutsun. Minulta kysyttiin, että voisinko olla tilaisuuden järjestäjänä ja suostuin.

Tämä tilaisuus oli myös oiva harjoitus siihen, miten nykyisissa tiloissa onnistuu isomman porukan "istuttaminen". Kotoa toimme lisätuoleja ja pienillä järjestelyillä saimme kutakuinkin mukavat oltavan noin kymmenelle henkilölle. Kahvitarjoilukin sujui varsin mallikkaasti, kun olin pyytänyt miestäni toimimaan tarjoilijana. Hän huolehti siis siitä puolesta.

Aivan ensimmäisenä sisään astuikin juuri kaupunginjohtaja, vaikka häntä odotettiin vasta puoli tuntia toisten jälkeen. Oli oikein kotoisaa ja lämminhenkistä keskustelua - ei mitään pokkurointia. Itse otin useammassakin yhteydessä esille yrittäjyyden eri puolia. Lähtiessä ojensin Vainiolle myös virkkaamani korin, jonka vuorissa luki Uusikaupunki. Saatesanoiksi sanoin:" Liikkeestäni haetaan matkamuistoja. Oikein edustavaa ja toimivaa sellaista ei vielä ole keksitty. Toivon, että aina tätä katsoessasi mieleesi tulevat me pienen pienet yrittäjät isojen Soijatehtaiden ja Mersuvalmistajien varjossa. Tämä on niin vaatimaton lahja, että kukaan ei voi syyttää lahjonnasta"....tai ainkin jotain sinne päin.

Tänään pidinkin sitten vapaapäivän ja nautin tavallisesta arjesta - myöhäisestä heräämisestä, yksinolosta ja mitääntekemättömyydestä.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Yrittäjät merellä

Paikallislehti järjesti merellisen illanvieton pursiseuran paviljongilla, jonne meidät kuljetettiin paatilla - niinkuin täkäläinen sanoo. Tällaisia "ilmaisia lounaita" kuulemma järjestetään joka vuosi, mutta minä näin kutsun vasta ensimmäisen kerran. Ihmettelin, ettei enempää porukkaa ollut mukana. Etupäässä "vanhoja konkareita" eikä yhtään juuri aloittanutta. Tunsin itseni enemmän ja vähemmän orvoksi.

Ruoka oli siiis...siiis niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Keskustelua viriteltiin markkinoinnista yleensä ja erityisesti lehtimainonnasta ja hiukan kaavailtiin yhteismainontaa myös radioon ja televisioon.  Ei mitään maatamullistavaa ja tuskin sellaista, mihin esim. minun rahkeeni riittäisivät. Pohdinnat "miksi väki valuu oman paikkakunnan ulkopuolelle ostoksille?" eivät tuottaneet uusia vastauksia, innovaatioista puhumattakaan. Todettiin, että sille ei voi mitään. Aina on niitä, jotka menevät "merta edemmäs kalaan". Toisaalta Uusikaupunki on niin hieno kaupunki ja tarjoaa kattavasti kaikenlaista ostettavaa, joten tänne kannattaa kyllä houkutella väkeä muualtakin ostoksille. Maksuttomat parkkipaikat ja hyvä palvelu ainakin houkuttelee jopa pääkaupungista asiakkaita meille.

Tässä yhteydessä taas ihmettelin tai paremminkin totesin, että yrittäjien oletetaan kuuluvan yrittäjäyhdistykseen. Muussa tapauksessa et saa kutsua tällaisiin pippaloihin, jäät ulkopuolelle yhteisistä projekteista (joka kaupungin tukemista) jne.. Minäkin olin paikalla sattumalta, kun yhden vuoden kuuluin alajaostoon "palveluyrittäjät".  Kutsu tähän illanviettoon lähetettiin vain yhdistyksen kautta. Vuosimaksut ovat kuitenkin kohtuuttomat näin surkeasti tienaavalle yrittäjälle.

Lopputulemana totean, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Valvoin suuren osan yöstä, kun olin liian kipeä. Se hyvä ruoka laittoi jostain syystä vatsan polttamaan ja  2-kertaisesta lääkityksestä huolimatta jalat särkivät niin, etten saanut unen päästä kiinni.

Toisaalta olen sitä mieltä, että jos jotain järjestetään, yritän omalta osaltani olla mukana.
Mites te muut yrittäjät, kuulutteko yrittäjäyhdistykseen ja osallistutteko yhteisiin tilaisuuksiin?

maanantai 10. syyskuuta 2012

Osanotto

Kaupungissamme tapahtui ikävä nuoren miehen katoaminen. Hirvittävä epätietoisuus päättyi siihen, että hänen löydettiin kuolleena. Uskon, että kaikki tapauksen kuulleet tunsimme voimatonta surua ja myötätuntoa omaisia ja läheisiä, ystäviä kohtaan. Itse en tuntenut poikaa, mutta hänen vanhempansa kylläkin.

Päivittäin monta kertaa surevat omaiset olivat mielessäni.

Muistin yhden asiakkaani luovan ratkaisun myötätunnon osoittamiseen. Hän ei halunnut viedä enää lisää kukkia, vaan teimme yhdessä kynttiläkorin. Mietin, voinko laittaa tuollaisen ikkunaan ja ehkä sytyttää kynttilän. Kysyin neuvoa muilta ja yhdessä tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että varmuuden vuoksi en sitä tee. Joku ehkä saattaisi kyseenalaistaa motiivini.

Pidän kuitenkin pöydällä tällaista vaihtoehtoa osanoton ilmaisemiseen:





 Apulaiseni Mervi on innokas korttien tekijä, joten annoin hänelle tehtäväksi suunnitella osanottokortteja. Tällaisia ovat ensimmäiset:

 Minun mielestäni oikein onnistuneita, ainakin nuoren ihmisen muistamiseen. Näistä puuttuu perinteinen risti, eikä tekstiäkään ole. Suunnittelimme tekevämme "lisälehden", johon voisimme laittaa jonkin tekstin ja sen  voisi halutessaan liimata sisäsivulle. Muussa tapauksessa jokainen voi runoilla muistosanat itse.



Tällainen kokonaisuus

Näillä haluamme itse muistaa elämän katoavaisuutta ja lähettää lämpimät ajatukset sureville vanhemmille, joita on kohdannut pahin mahdollinen tragedia ihmisen elämässä. Itse toivoisin voivani muistaa olla kiitollinen jokaisesta tavallisesta päivästä, kun ei mitään ihmeellistä tapahdu!


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Keskeneräisiä ajatuksia taiteen tukemisesta

Tämä pohdintani on siis täysin keskeneräistä - kannattaakohan sellaista edes julkaista?

No mutta, ehkä saan tässä kirjoittaessani ajatuksiani järjestykseen tai joku voi kommentoinnillaan selkeyttää niitä. Ajatus lähti siitä, kun luin jostain OIKEAN TAITEILIJAN vaatimuksista saada apurahaa työskentelyynsä. Oikea taiteilija oli tässä yhteydessä kuvataiteilija.

Pyytämättä tuli mieleeni, että miksi pitäisi? Saada apurahaa. Eikös me kaikki tulla toimeen sillä, mitä me saamme aikaiseksi ja myymme. Työntekijä tarjoaa työpanoksensa ja saa siitä palkan. Taiteilija maalaa taulun, myy sen ja elää sillä. Kuvanveistäjä, valokuvaaja jne. samoin. Esiintyvä taitelija saa kuukausipalkkaa tai palkkion keikastaan ja elää sillä (tai sitten ei elä....)

Seuraavaksi tuli mieleen, että KYLLÄ KULTTUURIA PITÄÄ TUKEA. Olen muuten kulttuurilautakunnassa, joten minulla pitäisi olla selkeä näkemys asiasta, mutta kun ei ole...

Helposti ajatellaan, että kulttuuri ei ole välttämätöntä toimeentulolle, joten siitä voidaan ensimmäisten joukossa luopua, jos rahat on tiukalla. Tähän löytyy kyllä vasta-argumentteja. Kulttuuri tukee henkistä hyvinvointia, ennaltaehkäisee syrjäytymistä jne..

Näistä ajatuksista siirryin itseeni ja omaan tekemiseeni.

Minä teen käsitöitä. Käsityö-yrittäjä tekee kauniita töitä, myy ne ja elää sillä. Saamatta minkäänlaista tukea tai apurahaa. Minä en tee käsitöitä elääkseni, mutta se on toinen juttu. Puhutaan nyt yleisesti yrittäjistä.

Ja se pointti on tässä: Moni tulee liikkeeseeni, seisahtuu ja ihastelee: "Oi kun täällä on kaunista!" Varsinkin, jos liikkeellä on kaksi tai useampia yhdessä, saatan kuulla ääneen ihastelua: "Hei, katso nyt miten kiva idea!" Ja poislähtiessään vielä saattavat sanoa, että oli kiva piipahtaa. Joku on joskus jopa sanonut, että tämän voimalla jaksaa taas jatkaa matkaa...



Tarjoan siis ihmisille nautintoa.
Iloa. 
Virkistystä. 
Taidekokemuksen. 
Kulttuuria.

Kulttuuria, jota ei yhteiskunta tue.
                                                              
Selvennykseksi: Kaikki tämä on sallittua. Ei meillä tokikaan ole ostopakkoa. Itsekin saan suurta iloa siitä, että voin ilahduttaa asiakkaitani.
                                                                   xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sama juttu pätee moniin "markkinatapahtumiin". Käsityöläisiä yritetään saada paikalle ja sitten kuitenkin heiltä peritään valtavan isot paikkamaksut. Ainakin joskus käy niin, että ihmiset/asiakkaat vain kulkevat ja nauttivat näkemästään. Saattavat jopa ääneen sanoa, että on kiva vain kuljeskella ja katsella. Ja tietysti siihen on oikeus. Sille käsityöyrittäjälle jää siis maksumiehen paikka. Olenkin joissakin paikallisissa pikkutapahtumissa todennut, että mielestäni näille YRITTÄJILLE PITÄISI MAKSAA siitä, että viitsivät vaivautua paikalle ilahduttamaan ohikulkijoita.

Nyt on taas ohi iso myyntitapahtuma Wanhassa Satamassa Helsingissä. Hiukan olisi tehnyt sinne mieli, mutta matka on pitkä... Mitenkähän siellä ovat käsityö-yrittäjät saaneet tuotteitaan myydyksi ja elantoa itselleen kerättyä - talven varalle?

Oletko samaa vai eri mieltä näistä ajatuksistani?
Mervi kysyy....

perjantai 7. syyskuuta 2012

Vaatimaton näyteikkuna

Suunnitellessani muutoa uuteen liiketilaan oli yksi huolenaiheeni näyteikkunat. Edellisessä paikassa oli isot ja valoisat ikkunat, joihin saattoi suunnitella näyttäviä somistuksia. Tässä uudessa paikassa on vain tavalliset 6-ruutuiset ikkunat, mutta niitä on kyllä yhteensä kuusi. Kaksi ikkunaa näkyy ohikulkijoille, kolme on liian korkealla, jotta niitä pääsisi katselemaan ja yksi on työhuoneessa.

Työtä on ollut niin paljon, etten ole ehtinyt (?) ikkunoihin satsata. Häthätää kokosin toiseen ikkunaan vihreän somistuksen. Väriteema on kaikkein helpoin tapa saada yhtenäinen ilme ikkunaan. Tällainen siitä tuli:

No, eipä tästä nyt kyllä oikein taida käsitystä saada. Tänään muuten yritän muistaa pyytää apulaistani siivoamaan nuo ikkunat ulkoapäin! Paitsi että saattaa lähteä viimeisetkin maalit, jos noihin pokiin koskee...

Näyteikkunoissa ei ole valoa, joten jotkut kohdevalot pitää hankkia. Huoneet ovat tooosi korkeat ja jokaisen ikkunan luona - siellä katossa! - on pistorasia. Minkähänlaiset valot niihin saisi sopimaan? Pöytälamppu taitaa olla helpompi vaihtoehto.

Nyt lähden putiikkiin. Tämän päivän ehdoton tavoite on ommella yksi pellavaliivihame valmiiksi, tässä aamulla sen leikkasin. Siihen tulee sellainen hiippahuppukin. En ole moista koskaan tehnyt, mutta jos ensin tekisin lakanasta harjoituskappaleen...kyllä se siitä!

Mervi

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Yrittäjien päivä

Tämä päivä meni Tyksissä lonkkaleikkauksen jälkitarkastuksessa. Putiikkia auki pitivät Pirkko ja Mervi. Mervillä on taiteellisia lahjoja, joita hän pääsi tänään käyttämään, kun suunnitteli uutta ständin ilmettä. Ehkäpä huomenna saamme sen jo esitellä?

Putiikin edusta on aika edustavan näköinen juuri nyt. Ohiston Puutarha päätti kesäkauden ja loput kukat myytiin tosi halvalla. Minäkin sieltä yhden autollisen hain, Aarre istutti ne ja nyt meillä on kuin kukkakaupan edustalla....










Koko tämä komeus maksoi  yhteensä vain 30 euroa - niin ja osa pelargonioista onkin sisällä ja yksi amppelikin puuttuu kuvasta. Toivottavasti nämä nyt vielä pitkään ovat ilahduttamassa ohikulkijoita. On muuten sekin kiva, että ovat saaneet olla rauhassa. Ensimmäisenä aamuna tulin aika pelokkaana paikalle, kun kuvittelin mielessäni, että kaikki kukat on riepoteltu pitkin ja poikin. Mutta ei, paikallaan ovat saaneet olla.

Niin, se yrittäjien päivä siis meni minulta vähän niinkuin ohi. Kaupungissamme siihen oli kyllä varauduttu: torilla (jonne siis näkyy meidän ikkunasta) oli tapahtumaa, musiikkia, pomppulinnaa jne. ja erityisenä juttuna uusi kaupunginjohtajamme, joka on tällä viikolla aloittanut työnsä, oli tutustumassa yritystoimintaan johtamassaan kaupungissa. Oli kuulemma kiertänyt joissain liikkeissäkin.

Nyt pitäisi vielä paneutua iltatöihin, muutama tilaustyö odottaa tekijäänsä. Onneksi sain Helsingin koritilauksen tänään  - ajoissa - lähtemään postiin. Nyt hartiahuivia virkkaamaan!

Mervi

maanantai 3. syyskuuta 2012

Hinta ratkaisee?

Aamulla (ed.postaus) esittelin teille taikinatiinun. Muutama kommentti tuli sen puolesta, että ottaisin tuollaisen myyntiin. Mites on, pysyttekö edelleen kannassanne, kun kerron hinnan - 150 euroa?

Maanantaisin putiikki on kiinni. Paitsi tänään. Tänään oli harjoittelija-Mervin ensimmäinen työpäivä, joten olin itsekin tietysti työpaikalla. Pidimme ovea auki ja oli meillä asiakkaitakin. Ilmeisesti ovea käydään koittamassa silloinkin, kun se on kiinni!

Olin luvannut pikku-Merville, ettei hänen tarvitse osallistua asiakaspalveluun. Iltapäivällä lähdin asioille ja jätin Mervin hetkeksi yksin liikkeeseen. Ovea ei voi laittaa lukkoon, koska sitten sitä ei saa sisältäpäinkään auki. Tietysti siinä kävi niin, että asiakkaita tuli silloinkin! Ajatelkaa sitä kauhun määrää, kun ihan kylmiltään joutuu yksinään asiakkaita palvelemaan....ei mitään käsitystä, missä on mitäkin, tai mitä ne edes ovat. Kassaa emme olleet opetelleet ollenkaan, eikä juuri mitään muutakaan. Mutta ei se mitään, ymmärtääkseni asiat olivat sujuneet ihan hyvin. Harjoitus tekee mestarin ja rohkeus kasvaa harjoittelun myötä!

Saimme paljon aikaiseksi takahuoneessa. Järjestys alkaa muotoutua. Mervi on toooosi hyvä järjestelemään ja siivoamaan! Olen aivan innoissani ja tosi kiitollinen saamastani avusta.

Tähän liitän kuvaksi Liinalaarin syksyisiä kaitaliinoja ja peflettejä.


etualalla lisäksi Inlan keittiöpyyhe


Ihania syyspäiviä toivotellen
Mervi

Onko tällaiselle kysyntää?

Tuttu puuseppä tarjosi myyntiin tällaista esinettä:


En tiedä, mikä sen virallinen nimi on. 
Taikinaa siinä kuulemma tehdään - onko se sitten taikinatiinu? 
Sellaisen sanan olen kuullut.

Tällaiselta tuo käsin puusta valmistettu astia näyttää päältä päin. 
Kahvallisessa kannessa on reikä, josta pistää esiin hierrin.






Tuskinpa tällaista kukaan enää sen varsinaiseen tarkoitukseensa käyttäisi, vai mitä luulette? Koristeena ehkä tai säilytysastiana?

Otanko siis tällaisen myyntiin vai en? Itse olen kallistumassa ei:n kannalle.

Mervi
lähtee aloittelemaan työviikkoa

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Asioilla on tapana järjestyä

...aina ei vaan jaksaisi odottaa!

Juuri nyt on sellainen olo, että "tunnelin päässä näkyy valoa".

Uusi, isompi liiketila on helpottanut paljon. Olen saanut siirrettyä kotoa putiikkiin kuuluvat tavarat sinne, joten koti alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Lisäksi olen jaksanut/on ollut aikaa hiukan järjestellä paikkoja - tyyliin yksi huone päivässä - ja olen jopa suunnittelemassa uusia sisustuksia!

Luonteeni on kahtiajakoinen; toisaalta rakastan järjestystä ja siisteyttä, mutta boheemi puoli minussa jättää tavarat milloin mihinkin, eikä ollenkaan vaivaannu, vaikka joutuukin puikkelehtimaan ajelehtivien tavaroiden lomitse. Mutta huomaan kyllä hermojeni lepäävän ja mieleni tasoittuvan, kun saan järjestystä aikaiseksi.

Nyt tulee paras asia: olen saanut apulaisen! Putiikkiin tulee huomenaamulla pikku-Mervi. Arvaatte kyllä mistä moinen etuliite. Kuulumme samaan "sukulaisporukkaan", vaikka emme sukua olekaan ja näin meidät Mervit erotetaan toisistamme.

Mervi tulee työvoimatoimiston kautta nimikkeellä "työelämään valmennus". Tämä on hänen toinen työpaikkansa elämänsä aikana. Iso-Mervi ja pikku-Mervi ovat molemmat oikein tyytyväisiä. Iso siksi, että saa työtilat putiikissa järjestykseen ja pääsee aloittelemaan joulutuotteiden valmistusta. Toisekseen työpäivät helpottuvat suunnattomasti, kun on joku, joka kahdella kädellä hoitelee asioita. Pikku-Mervi siksi, että tykkää kauniista tavaroista ja kokee tämän työympäristön mukavana paikkana harjoitella töissäoloa ja itseluottamuksen vahvistamista.

Ihanaa!

iso-Mervi