lauantai 17. marraskuuta 2012

Oma ääni kailottaa päässä

Tiedätkö miltä se tuntuu, kun kuulee oman äänensä koko ajan päässä? Tosi typerältä.

Olin tänään putiikissa yksin (harjoittelijalla on vapaapäivä, tottakai). Asiakkaita oli ihan koko ajan, välillä useampi yht'aikaa. Vaivaudun, jos en ehdi jokaista tervehtiä, palvella ja hyvästellä. Näin, vaikka monesta asiakkaasta voi tuntua ihan kivalta vain piipahtaa ja päästä livahtamaan pois ilman, että myyjä kyselee....

"Sen seitsemän" kertaa selitin tänään kuinka valokranssi tehdään. Useampi asiakas ei tiennytkään tullessaan, että lähtee putiikista kranssintarpeet mukanaan. Niin monen sain innostumaan tuosta iki-ihanasta valontuojasta. Kun toistat samaa litaniaa monen monta kertaa peräkkäin, pääsi täyttyy omasta äänestä. Varsinkin, kun pitää vielä selittää niin kuuluvalla äänellä. Äsh!

No, illan olenkin sitten ollut hiljaa, maannut sohvalla, nukkunut tai katsonut telkkua. Täydellinen hiljaisuus olisi voinut olla vielä parempi.

Huomenna taas ääntä riittää. Lähden TAAS KÄSITYÖMESSUILLE. Tällä kertaa suuntana Tampere. Odotan innolla tätä lomareissuani. Otan sen loman kannalta. Valmiiksi järjestetty matka, saa vain istua linja-autossa ja kaikki hoituu. Yksi kahvitauko mennen tullen. Nyt jäi omat valmistelut tekemättä  -minun piti nimittäin hyvissä ajoin kysyä, onko siellä paikan päällä mahdollisuus lainata pyörätuolia. No, se selviää kyllä. Saattaa olla, ettei ole edes hyvä idea siinä tungoksessa. Toisaalta se vähentäisi kipua, mutta voi olla menee hermo kun en ole edes mikään taitava pyörätuolin kelaaja. Toisaalta voin tehdä niinkin, että kuljen osan matkaa pyörätuolilla ja välillä kepeillä...

Joka tapauksessa kivaa päästä näkemään uudet ideat, joista omakin ajatus lähtee yleensä lentoon. Toisaalta tarvitsen myös tiettyjä materiaaleja (niin, tuossa  pyörätuolissa olisi se hyvä puoli, että saa painavat tavarat ehkä (?) siinä kuljetettua) ja tottakai olisi kiva löytää jotain joulutuliaista ihan itsellekin.

Nähdäänkö siellä? Monta facebookin Suomen Käsityöyrittäjät - sivuston "tuttua" siellä ainaskin näyttäisi olevan.

Tässä vielä pari kuvaa Tallinnan käsityömessuilta. Siellä ei pyörätuoleja ollut lainattavissa ja ihan hyvin pärjäsinkin keppien kanssa....

....varsinkin, kun oli kantaja omasta takaa. Tässä minun ihana mieheni loppukierroksesta jo ilmeisen väsähtäneenä. 




Mervi

6 kommenttia:

  1. Minäkin olisin halunnut Tampereelle, mutta en saanut kaveria mukaani, enkä viitsi ihan yksin lähteä. Mukavaa messureissua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensimmäistä kertaa minäkin sinne suuntaan ilman kaveria - mutta onhan reissussa koko linja-autollinen...

      Poista
  2. Tiedän hyvin tuon tunteen, kun alkaa kyllästyyä omaan ääneen. Kolmantena messupäivänä minä jo vihasin sitä litaniaa, jonka bamburätistä joudun jokaiselle uudelle asiakkaalle tai potentiaaliselle sellaiselle suoltamaan.

    Kivaa päivää tampereelle! Minustakin olisi mukavaa käydä siellä, mutta onhan se aika kaukana täältäkäsin.

    VastaaPoista
  3. Minun mielestäni erityisesti Tampereen käsityömessuilla on melkein kaikkein mukavinta mennä yksin. Saa kiertää ihan omaan tahtiin. Mutta kahvilla on kivaa käydä kierroksen välillä jonkun kanssa, että saa vertailla ostoksia :-)

    VastaaPoista