perjantai 23. marraskuuta 2012

Ylikierroksilla

Tämä on ajoitettu teksti, kirjoitan siis illalla myöhään, mutta julkaistu vasta aamulla...

Tänään - siis torstaina - kävin heti aamusta liian isolla vaihteella. Tiedättekö sen tunteen? Ajatus laukkaa, puhe pulppuaa vaikka senat meneekin sakasin eikä mistään kuitenkaan tule mitään. Ei auta, vaikka sanoisi itselleen: " R A U H O I T U ! "

Eniten tästä taitaa  kärsiä putiikissa kanssani hääräävä Mervi, joka on luonteeltaan aivan erilainen. Hän pitää rauhallisesta työskentelystä. Luulen, että tykkäisi myös tehdä töitä mieluiten hiljaisuuden vallitessa.

No, entäs asiakkaat? Tänään tuli pikkulinja-autollinen tykypäivää (näin ymmärsin) viettäviä turkulaisia naisia naapuriravintolaan syömään ja sen jälkeen meille. Bussikuski kävi huikkaamassa, että "eikö ollutkin hyvä että pysäköin auton tälle puolelle katua, niin naisten oli pakko poiketa tänne?" Olihan se, oikein hyvä!

Tupa oli siis täysi ja kun yhdelle selitin valokranssin tekemisen, niin toisetkin innostuivat. Lähti muuten aikas monta paperinaruvyyhtiä turkulaisten kotien ikkunoita valaisemaan! Mutta oli se aika säpinää. Yksi kysyy tuolta, toinen täällä, kolmas tahtoo vielä eri asiaa ja minä siinä välissä keppieni kanssa yritän pysyä järjissäni. Tykkään toki oikeinkin paljon, mutta toisaalta haluaisin palvella jokaisen asiakkaan rauhassa. Niin helposti menee hössötykseksi ja ehkä jää johonkin kysymykseen vastaamatta tai joku asiakas tervehtimättä. Jälkeenpäin jään harmittelemaan omaa touhotustani.

Soitinpa siis jälleen Pirkolle ja pyysin huomiseksi avuksi. Pirkko (yli 70-v) hoitaa myyntipuolen ja minä saan keskittyä työhuoneella ompeluksiin.

(Tänään inventoin Tallinnan ostokseni, mutta kamera oli tietysti taas väärässä paikassa, enkä saanut kuvia otettua. Huomenna sitten) Tässä Tallinnan kuvia, jotka olin jo siirtänyt koneelle.
Kulma, kulma ja kulma Tallinnassa

Kaunista kahvilassa
Pienet hauskat asiat ilahduttavat. Ravintolan lasku tuotiin näin.
 

Näkymä Sadamarketista

Sammaloitunutta

ja rapistunutta seinää

Uutta ja hienoa
Näetkö piiiitkän auton?



2 kommenttia:

  1. Voi miten mukavaa oli lukea sun käsityömessukuulumisia. Tallinnassa näytti varsin mielenkiintoiselta, pitäisi itsekin sinne lähteä joskus. Tampereen messuilla kävin minäkin ja oli puhki jo 3 tunnin jlk... ja on sentään jalat kunnossa!

    Ja hienosti varmaan suoriuduit myynnistä. Mä ainakin tykkään kun on touhukas, puhuva ihminen kaupassa myymässä. Toisaalta tunnistan tuon harmituksen, kun ei oikein ehdi mihinkään keskittymään kunnolla. Mutta, hienoa että kauppoja syntyi.

    VastaaPoista