sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Suutarin lapset on ilman kenkiä - vihdoin jotain itselle!

Vaikka yleensä olen tehnyt vaatteeni itse, yrittäjänä ollessani olen käyttänyt valmisvaatteita. Ei ole aikaa/tarmoa tehdä itselle. Tänään tein pakon edestä jotain itselleni.

Niinkuin olen jo kertonutkin, maaliskuussa tehty lonkkaleikkaus epäonnistui ja nyt se uusitaan. Lähden huomenna Tyksiin ja tiistaina on leikkaus. Olen tämän kymmenen kuukautta kulkenut kahdella kyynärsauvalla ja se paitsi ottaa voimille myös kuluttaa käden nahat känsille. Vanhat, aikoinaan Tyksistä saadut pehmusteet ovat jo pahoin kuluneet. 

Tyks ei enää anna uusia, eikä mistään löytynyt valmiita, joten ei auttanut muu kuin tehdä itse. Tilasin netistä palan neopreenia. Sen ompelu ei ole kovin helppoa. Silkkipaperi olisi ehkä auttanut, mutta en jaksanut/viitsinyt lähteä  etsimään.





Säädin tikin pienelle siksakille ja vähän väkipakolla vetämällä tein sauman. Ihan hyvältä se ainakin nyt näyttää. En kyllä tiedä, kestääkö sauma. Näistä pehmusteista on todella iso apu. Epähygieeniset ne varmasti ovat, mutta saahan nuo pestyä.


Saa nähdä, mikä on kunto leikkauksen jälkeen. Siitä riippuu, pääsenkö tätä blogiani päivittämään. Aiheetkin voi olla vähissä, kun en itse ole pelipaikalla. Ainakin sijaisjärjestelyistä ja siihen liittyvästä harmista on ainakin kerrottavaa. Joten käykäähän välillä kurkkaamassa!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kotikutoisen näköistä

Minulle käy usein niin, että kun saan uuden työn valmiiksi, olen innokas jättämään sen käsistäni - vaikkapa laittamaan myyntiin - ja viimeistely saattaa jäädä puolitiehen. Äkkiä vaan aloittamaan seuraavaa...!

Lankojen päättelyn olen "sisäistänyt". Silloin, kun tein neulontatöitä vain itselleni saatoin kiireessäni tyytyä solmimaan langanpäät, mutta nyt komennan itseni huolellisesti päättelemään. Ompelutöissä yritän myös pitää kiinni siitä, että nurja puoli olisi mahdollisimman siisti: kaikki langanpäät huolellisesti pääteltyinä ja katkottuna. Kiinnitän myös enemmän huomiota siihen, että huolittelulangat ovat samanväristä kuin työkin. Joskus minulle riitti musta ja valkoinen saumurilanka!

Mutta miten on prässäyksen kanssa? Muistan, kun vein ensimmäisiä neulontatöitäni käsityöliikkeeseen myyntiin ja omistajarouva huomautti, että pitäisi höyryttää ensin....tunsin itseni noloksi - totta kai!

Nyt olen pomo itselleni ja itse vastuussa työn jäljestä suoraan asiakkaille, mutta en edelleenkään höyrytä villasukkia. Minun mielestäni villasukat on kivamman näköiset, kun ovat kotikutoiset ja näyttävät siltä! Sitä paitsi höyryttämisessä/prässäämisessä (kumpi mahtaa olla oikeampi termi) saattaa tulla vahinkoja...

Mitä mieltä sinä olet, onko välttämätöntä/suotavaa prässätä villasukat sileiksi?

En muista, miksi tämän kuvan otin. Asiakas tilasi lapselle ohuet sukat ja tapani mukaan en tyytynyt siihen yhteen, vaan tein useamman parin, jotta on mistä valita. Arvaatko, mitkä hän valitsi? Nämä ovat viimeistelemättömät. Vasemmanlla olevat on tehty muistaakseni step-langasta ja kaksi muuta Lappajärven Värjäämön sukkalangasta. Niitä on Pellavasydämessäkin myynnissä. Ihan kiva neuloa ja tuloksena on ohut, kenkään mahtuva sukka. Ainoa miinus tulee siitä, että muutamia väripilkkuja on väärässä paikassa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Saako näin tehdä? Tekijänoikeuksista osa 1

Lisäys Keskiviikkona: Tähän tekstiin tulee jatkoa, uutta pohdiskelua ja ehkäpä ajatuskin on muuttunut?

Eräässä facebookin käsityöryhmässä keskusteltiin tänään laajalti tekijänoikeuksista. Joillakin on asiasta oikeaa tietoa, toisilla mutu-tietoa, joku yrittää kaikin keinoin keksiä kiertoteitä ja joku tyytyy toteamaan, että "niin muutkin tekee". Olen itsekin yrittäjänä joutunut näitä selvittämään ja selittämään itselleni. Nyt pohdin yhtä osa-aluetta puuttumatta tässä yhteydessä sen paremmin kokonaisuuteen.

Jokaisella käsityöläisellä on yksinoikeus omaan malliinsa. Lehdessä julkaistua mallia voin käyttää valmistaessani tuotteen itselleni, mutta en saa hankkia taloudellista hyötyä toisen luomalla idealla tai mallilla jne...

Mutta, mitä sitten, kun minulta tilataan tuote? Asiakas tulee lehden kanssa luokseni ja pyytää tekemään ohjeen mukaisen tuotteen. Saanko tehdä? Näin kävi haarukkapitsihuivin kanssa. Onko luvallista valmistaa juuri tuon mallin mukainen huivi ja saada siitä maksu? En tiedä.

Vähän aikaa sitten joku asiakas lähetti sähköpostia ja kysyi onko minulla myynnissä tai voinko tehdä Angry Birds-hahmon? Tähän vastasin suoralta kädeltä, että se ei ole luvallista, enkä siis tee.

Mutta mitä eroa näillä kahdella tilanteella on - ei kai mitään? Vai onko...

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Rohkea rokan syö!

Aika kaukaa haettu tuo otsikko. Mutta rohkeudestakin on kysymys.

Olenkin varmaan maininnut, että Pellavasydän putiikissani teen paljon tilaustöitä. Kaikenlaisia. Muistaakseni vain yhden kerran olen kieltäytynyt - ei kun on niitä kaksi....Yksi iso neulontatyö tarjottiin liian halvalla, hinta olisi riittänyt hädin tuskin lankoihin. Sanoin siis ystävällisesti ei. Toisen työn palautin, kun aika ei riittänyt millään tilaajan aikatauluun ennen joulua.

Joulukuussa tuli asiakas kysymään haarukkapitsi-menetelmällä tehtyä hartiahuivia. Kerroin, että TIEDÄN kyllä noin suurinpiirtein mistä on kysymys, mutta EN OLE KOSKAAN EDES KOKEILLUT. Kun asiakas ei ollut mistään löytänyt tekijää, rohkeasti lupauduin. Huh, huh!

Ensin piti tietysti hommata tarvikkeet: Novitan haarukka,vain muutaman euron Tarjoustalossa.
Sitten nettiin tutustumaan työtapaan: löysinkin videon, josta sai hyvin käsityksen, miten homma etenee...

Sitten harjoitus:

Ensimmäinen harjoitus
Tuo "sotku" haarukan ympärillä on valmista nauhaa.

Ennenkuin lähdin tekemään asiakkaan langoista, päätin tehdä vielä koko huivin omista langoistani:






Tänään sain sen harjoitushuivin valmiiksi ja tällainen siitä tuli. Olen kookas/iso/lihava, joten minun päälläni tuo näyttää hiukan "kitsaalta".  Tässä takaa:

 Ja tässä sivulta. En ole huivia mitenkään asetellut, ajatuksena vain että näkyy malli. Reunat hiukan arveluttaa, mutta kun ihan mallin mukaan tein, niin kai se sitten pitää noin olla - laineilla. Malli on asiakkaan mukanaan tuoma, Suuri Käsityökerho-lehdestä.


Nyt on edessä enää varsinainen työ! Tai itse asiassa kaksi. Toisen lupasin tehdä ensi viikolla ja toisen teen sitten kun olen leikkauksen jälkeen toipilaana ja aikaa on puuttumati...

Oletteko kokeilleet tai tehneetkin jotain haarukkapitsistä?
Miten on, kiinnostaako teitä työtavan esittely? Voisin laittaa kuvia eri vaiheista, ehkä aikatauluakin, materiaalimenekkiä, mallia jne. Siis jos kiinnostaa?

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Muodot kohdalleen

Edellisessä postauksessa kerroin tunikan tekemisestä. Tilauksen mukaan piti tekemäni tunika kokoa 36. Kaavan mukaisesti sen tein, mutta ilman sovitusta. Vasta asiakkaan tullessa hakemaan huomasin, että muotolaskokset eivät olleet kohdallaan ja lantiolta tunika oli hiukan turhan tiukka.


Tässä on yksi apulaisistani, valmiina palvelukseen. Yleensä hän seisoo ikkunassa - vaatteet päällä. Tällä kertaa hän oli juuri sopivan kokoinen myös sovituksessa auttamaan. Ensimmäinen versio oli tällainen:


Ei se tästä kuvasta kyllä oikein näy, mutta rintamuotolaskos on aivan liian alhaalla. Tätä ei tokikaan kannattanut ruveta purkamaan, vaan tein uuden. Koska näitä on useita myynnissä, ihan varmasti tulee joku, jonka muodoille tämä onkin ihan sopiva. Tein siis uuden ja nyt on muodot prikulleen kohdallaan:





Asiakas oli oikein tyytyväinen tilaukseensa. Tämä turkoosi on aikas jännä väri; toisaalta se on kesäinen, mutta menee kyllä mainiosti talvellakin. Asuun sopii esim. musta poolopuseron ja pitkikset. Vai mitä mieltä olette?

Näissä kuvissa tunika on vielä keskeneräinen, siitä puuttuu napit, mikä kyllä vaikuttaa oleellisesti ilmeeseen. Tähän asiakas valitsi ylätaskuun keraamisen kettunapin ja alataskuun kaksi puunappia. Taskutkin ovat epäsymmetriset ja erikokoiset.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tunikan teko onnistuu - ei onnistu - onnistuu!

Usein, kun päätän aloittaessani jonkun työn, että "teen tämän nyt OIKEIN huolellisesti" tapahtuu kummia. Heti ensimmäinen sauma menee pieleen ja joudun ratkomaan....niin kävi nytkin. Päätin, että teen tunikan ompelusta kuvasarjan ja laitan vielä kellonajatkin, että tulee näkyviin, kuinka kauan aikaa siihen menee. Mutta ei.

Tästä ankeasta lähtökohdasta aloitin. Ensimmäiseksi vuorossa pöydän siivous, sitten kankaan asettelu ja kaavat sen päälle. Yleensähän kangas taitellaan kaksinkerroin, kun kaavat ovat symmetriset. Tässä tapauksessa jokainen kaavanosa on erilainen eli kankaan täytyy olla yksinkertaisena.


Tämä tapahtuu siis kotona keittiön pöydän ääressä. Sitten siirrytään kaupungille, putiikkiin. Siellä on onneksi koneet ja langat valmiina (kahvinjuontia näköjään sielläkin)


Tässä tapahtui sitten ensimmäinen kömmähdys. Ensimmäinen sauma meni purkuun. Ja vaikka olin huolellisesti merkannut leikattujen osien etupuolet, menin kuitenkin ompelemaan osat väärinpäin. Kankaan puolesta se ei olisi mitään haitannut, mutta kun tuo malli on sellainen epäsymmetrinen, että kaikki täytyy täsmätä juurikin... No, olishan sen voinut purkaa, mutta kun olin jo kiinnittänyt taskut ja tikannut saumat. Päätin (niinkuin aika usein teen kun en viitsi purkaa) että tästä tuleekin uudenmallinen tunika! Tämä tilattu tunika piti kuitenkin tehdä "vanhan" mallin mukaan. (Mallin on muuten suunnitellut ja kaavoittanut Riitta Wahlman)

Siispä takaisin kotiin ja välillä nukkumaan. Seuraavana päivänä leikkasin taas uudet palat ja aloitin ompelun alusta. Nyt se sujuikin kommelluksitta.


Tätä mallia on mahdoton kuvata. Tässä se nyt joka tapauksessa "roikkuu" mallitytön päällä. Silittämättömänä.

Malli ei tule esille, sillä helma on joka suuntaan epäsymmetrinen. Lisään tähän kuvan muotinäytöksestä, jossa on sama malli esillä. Takaa helma on samalla lailla epäsymmetrinen, mutta vaan päinvastoin...


Tunikan valmistus jatkuu vielä seuraavassa tarinassa. Silloin tarkastellaan muotolaskosta.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Olohuoneen hiljainen asukki

Jouluksi olohuone siivottiin kaikista käsityö-tarvikkeistani.  Paitsi tämä sai jäädä.

 Mieheni kylläkin kyselee, että eikö sitä voisi johonkin muualle siirtää. No ei voi, kun missään muualla ei ole yhtään tilaa. Sitä paitsi mun mielestä tollasta hoikkaa vartta on ihan kiva katsella! Joskus sitä hiukan pelästyy, kun hämärässä unohtaa sen olemassaolon...

Mielenkiinnolla olen seurannut televisiosta Muodin huipulle- ohjelmaa, jossa muotisuunnittelijat kilpailevat keskenään. Kätevältä näyttää, kun nämä suunnittelevat pukuja mallinukkien päälle. Itse en sitä osaa. En ole koskaan saanut opetusta vaateompelusta. Ostin jo muutama vuosi sitten oman kokoiseni mallinuken, mutta enpä sitä ole varsinaiseen tarkoitukseensa käyttänyt ollenkaan. Se on putiikissa ja esittelee valmiita vaatteita. Toinen nukke on ikkunassa, mutta se ei olekaan ompeluun tarkoitettu vaan nimenomaan esittelyyn. Tällä nukella on irroitettavat kädet.


Tämä nyt ostamani nukke on hiukan hutera, eikä siinä oikein säädötkään toimi, mutta toivon siitä olevan apua ainakin sovitukseen. Kun itse on kokoa 54, on mahdotonta sovittaa ja usein edes hahmottaa kokoa 36! Tässä torsossa on tuollainen helman tasaajakin. En ole sitä vielä kokeillut, enkä tiedä onko se tässä kuvassa edes oikein päin säädettykään. Ilmeisesti siihen kiinnitetään liitu?
 
Nykyään en helman tasaajaa tarvitse sillä pellavamallistossani liivihameiden ja tunikoitten  helmat tehdään uudella mallilla. Tässä kuvassa sivut todella runsaasti "pudotettu". No, yleensä ei aivan noin paljon. Helma leikataan suoraan, jolloin se hivenen laskeutuu sivuilta alemmas.
Kuva muotinäytöksestä


 Tänä viikonloppuna leikkaan yhden tunikan juurikin kokoa 36, joten uusi mallinukke pääsee töihin. Saas nähdä!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Kommentoinnista

Olisin kovin kiinnostunut kommenteista ja palautteesta kirjoituksiini. Tosi harvoin niitä kuitenkaan saan. Tänään tuli yksi selitys asialle:  "jostain syystä sivuillesi on todella paljon hitaampaa kommentoida kuin muidien blogeihin. Kommenttiloota ei ota kirjoitusta vastaan samaan tahtiin kuin kirjoittaa ja lähettäminen kestää ihan tavattoman kauan. Ja sitten kun on kerran jo tekstin lähettänyt, niin pitäisi huomata laittaa "sananvahvistus". Muutaman kerran olen ihmetellyt, miksi vaivalla vääntämäni teksti ei ole tullut sivulle - ja sitten olen tajunnut, että sananvahvistus on jäänyt tekemättä, se nimittäin pitää ymmärtää ainakin minun näytölläni "rullata" näkyviin alhaalta sillä se ei tule ainakaan minun näytölleni näkyviin, kun on lähettänyt viestin. Ehkäpä nämä ongelmat ovat vain meidän koneella ja meidän nettiyhteyksissä - mutta minun kommentoimistani estävät. Muiden blogeissa ei meidän koneella ole näitä ongelmia."

Itsestäni tiedän, että tuo on vaivalloista. Jos ei heti onnistu, niin vaatii aika paljon kärsivällisyyttä, että lähtee uudelleen yrittämään. Harmillista!

Yritin nyt muuttaa asetuksia niin, että poistin kaikki esteet ja rajoitteet. Auttoikohan se? Toivon, että kommentointi olisi nyt vaivatonta ja että useammin saisin lukea teidän, lukijoiden, ajatuksia ja mielipiteitä.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Tilaa!

Tänään avasin putiikin oven ensimmäisen kerran joulun jälkeen. Hiljaista oli. Mutta nyt se oli oikeastaan hyväkin, sillä teimme tyttäreni kanssa hommia. Laitoimme kaikki joulutavarat säilöön ensi vuotta varten. Ja luulenpa että aivan yksi hujaus ja taas tuo laatikko saadaan avata!

Lisäksi pakkasimme "hyllynlämmittäjät" poishaettavaksi. Myyntitili-periaatteesta ollaan montaa mieltä. Itsekin olen. Myyjän kannalta hyvä puoli on juuri tämä: tuote, joka ei mene kaupaksi, ei harmita ihan kauhean paljon, koska raha ei ole siinä kiinni, vaan tuotteen voi palauttaa valmistajalleen. Myyntisopimuksessa teen selväksi, että jos vuoden kuluessa tavara ei ole tehnyt kauppansa, sen saa hakea pois.

Kovin kurjalta tuntuu, kun joutuu myöntämää häviönsä. Sillä siltä se tuntuu, kun ei ole saanut myytyä. Enkö ole osannut? Enkö ole tarpeeksi hyvin esitellyt, pitänyt esillä, mainostanut? Vai enkö ole tavaraa vastaanottaessani ollut tarpeeksi asintuntija, että olen ottanut vääränlaista tavaraa myyntiin?

Liian kauan olen monien tuotteiden kanssa odotellut. Varmaan jo asiakkaatkin tunnistavat, että sama tavara seisoo lähes "vuodesta toiseen". Nyt tyttäreni oli apuna, hän kun ei ajattele lainkaan niin sydämellä, vaan pakottaa minut pitämään kiinni suunnitelmasta. Olen siis lähetellyt tekstiviestejä ja nyt odottelemme hakijoita. Paljon tulee tilaa hyllyille!

Tosi kiva homma on järjestellä hyllyjä uudella lailla. Paitsi etten siihen kykene. Taas on jalat todella kipeät ja kaksi keppiä tarvitaan liikkumiseen. Siinä ei siis voi tavaraa kuljetella. Minä siis vaan osoittelen ja komentelen ja Mirva tekee....

Kunpa olisin jotain oppinut ja olisin viisaampi. Etten nyt taas täyttäisi hyllyjä TURHALLA tavaralla vaan sellaisella, joka todella halutaan ja tavaran kierto olisi nopeampi. Toki tiedän ja kuulen lähes päivittän, että asiakkaat ihastelevat kun puoti on pullollaan ihastuttavaa tavaraa. Mutta....kun sen tarttis muuttua rahaksi...

Huomenna vielä jatkamme järjestelyä, mutta sitten kynnet syhyävät päästä taas suunnittelu- ja ompeluhommiin. Pakkasia odotellessa haluaisin alkaa valmistaa uudenlaisia hattuja. Saas nähdä!