seuraa sähköpostitse

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Vanhoja hyviä ideoita

Rakastan kirjoja. Se ei tarkoita, että olisin mikään himolukija. Haluaisin OMISTAA paljon kirjoja. Romaanit kylläkin lainaan kirjastosta, sillä ne ovat kertakäyttöisiä. Yleensä. Mutta sisustus-, käsityö- ja askartelukirjat olisi kiva saada omaan hyllyyn. Tykkään meidän olohuoneen kirjahyllystä.

Lasiovet säästävät pölyjen pyyhkimiskertoja
Tämä onkin harvoja uutena hankittuja huonekaluja meidän huushollissa, joka on sisustettu pääsääntöisesti vanhoilla ja kierrätyskalusteilla. Ei tätäkään OSTETTU ole, vaan olen voittanut sen Talo ja Koti- lehden lukijakilpailussa.

Tämä toinen kirjahylly onkin sitten kierrätyskeskuksesta tuotu, einiinlaadukas, mutta asiansa ajava.

Täällä säilytän käsityökirjani ja -lehteni.
Mitenkähän tulevaisuudessa käy kaikille tietokirjoille? Netti on ainakin tietosanakirjat tehnyt täysin tarpeettomiksi, joten niitä on kierrätyskeskuksen hyllyt väärällään. (Minun äitini muuten säilytti kaikki kirjat, vaikkei niitä ikinä edes avattaisi, jos niissä vain oli kauniit nahkaselykset)

Käsitöiden osalta tieto ei vanhene, joten olen haalinut myös vanhoja kirjasarjoja.

Kauneimmat Käsityöt - kirjasarja on vuodelta 1976 ja siinä on 4 osaa, yksi niistä on Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt. Hyvä perusteos, kuvin varustetut hyvät ohjeet. Täältä löysin perusteelliset ja erittäin hyvät ohjeet haarukkavirkkaukseen. Etten silloin sitten tullut katsoneeksi, kun haarukkapitsihuivia opettelin tekemään! "Vanhassa vara parempi" - netistä vaan tulee ensimmäiseksi etsittyä...


Venla, Kodin Suuri Käsityökirjasto on ilmestynyt kymmenen vuotta myöhemmin, 1986. Siinä on kahdeksan osaa. Voi vitsi, miten paljon ideoita tähänkin päivään!


Tässä tarkat ompeluohjeet

Neliosainen Käden Taidot -kirjasarja ilmestyi 2003 ja sitä on varmaan vieläkin myynnissä.

Kirpputoreilla näkee paljon yksittäisiä osia tästä "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho" sarjasta, josta minäkin olen aika monta osaa kerännyt. En tiedä, onko 25. viimeinen?


Tässä olivat nämä "vanhat" kirjasarjani. Koska tästä tuli näin pitkä postaus, jätän uudemmat kirjat seuraavaan kertaan. Nyt lähden tutkimaan näitä aarteitani, mitähän ideoita täältä löydänkään! Huonosta muistista on se hyöty, että voi lukea saman romaanin kahteen kertaan ja ehkä vasta joskus puolen välin kohdalla alkaa muistella, että jotain tuttua tässä on....

Monet 70-luvun käsityöideoista ovat ihan nyt ihan IN.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Riittävän hyvä työntekijä

Työnhaku
Tyttäreni hakee kesätyöpaikkaa ja on menossa ensimmäiseen työhaastatteluunsa. Olemme yhdessä miettineet siihen liittyviä asioita: missä määrin voi kehua itseään, kannattaako mainita huonoista piirteistään, mitä vastata kysymykseen "miksi juuri sinut tulisi valita?" jne.  Jännittävä tilanne: osaanko, riitänkö, pärjäänkö, pääsenkö?

Tällä viikolla minulle soitettiin: "Hei, täällä on JT, olisko teillä kesätyöpaikkaa?" Kysyin tytöltä, onko hän käynyt Pellavasydämessä? "En ole, netistä vaan katselen..." Hmmm.. ainakin kannattaa ottaa selvää työpaikasta ja osoittaa mielenkiintoa yritystä kohtaan.

Kallis työntekijä
"Pienen yrityksen tärkein investointi on hyvä työntekijä". "Eniten ongelmia on ollut työntekijöistä". "Hyvää ystävyyttä ei kannata pilata liikekumppanuudella." Näin olen kuullut pienyrittäjien sanovan. Työntekijän palkkaaminen on iso juttu. Kaikki me tiedämme, ettei kyse ole pelkästä palkan määrästä, vaan lisäksi tulevat sivukulut: eläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, sosiaaliturvamaksut jne. Näin pienen yrityksen, kuin minun Pellavasydämeni on, tulos ei riitä työntekijän palkkaamiseen. Joskus vaan on pakko.

Harva ymmärtää yrittäjäksi lähtiessään - en minäkään -  miten hirvittävästi työtä se vaatii. Moni joutuu tinkimään yöunistaan, perhe-elämästä, hyvinvoinnista, lomista puhumattakaan. Pitäisi osata itseltäänkin kysyä: "Olenko riittävän hyvä työntekijä? Moni yksityisyrittäjä tarvitsisi kiireapulaisen, vapaapäivän tuuraajan, sairasloman sijaisen, jos olisi varaa.

Olen käyttänyt työvoimatoimiston palveluja työntekijää tarvitessani. Nuorten työllistämistuki, työharjoittelu, työelämäänvalmennus, työrajoitteisten työllistämistuki, vaikeasti työllistettävien työllistämistuki teettävät kyllä  paperityötä, mutta näin on mahdollista pienentää palkkauskustannuksia. Mainitsenpa tässä yhteydessä, että olen itse aloittanut työurani vaikeavammaisten työllistämistuella. Aloitin työvoimatoimistosta ja työskentelin monessa valtion virastossa työllistettynä, ennenkuin sain vakituisen viran verotoimistosta.

Riittävän hyvä
Lähtökohta kaikissa näissä tukimuodoissa on työntekijän työllistymisessä, ei työnantajan tukeminen, mikä tulee vasta toissijaisena hyötynä. En tarkoita nyt vain omia työntekijöitäni, vaan yleisesti, kun sanon, että monet näistä työllistetyistä todella tarvitsevat erityistukea (mikä on tuen maksamisen edellytyskin). Saattaa käydä niinkin, että tuollainen työllistäminen "ottaa enemmän kuin antaa".  Joskus löytyy todellisia helmiä, kun työpaikan tarve ja työntekijän ominaisuudet kohtaavat optimaalisella tavalla.

Työharjoittelussa ja työelämäänvalmennuksessa on työnantajan kannalta huono puoli se, ettei työntekijää saa jättää yksin, joten vapaapäiväongelmaa tällä systeemillä ei hoideta.  Työllistämistukea saa normaaliin työsuhteeseen, joten tällöin työntekijä voi  työskennellä myös aivan itsenäisesti. Haasteensa on molemmissa, jos työskennellään yhdessä tai työntekijä työskentelee yksin.

Työnantajalta vaaditaan monenlaista erityisosaamista. Verotoimistossa lanseerattiin vuosikymmenen vaihteessa laatutyöskentely, johon minäkin innolla osallistuin. Yhtenä osa-alueena siihen kuului itsearviointi, johon sain koulutusta ja vedin muutaman itsearviointitilaisuudenkin. Kovin oli helppo löytää vikoja ja korjattavaa muissa, mutta omia "kehittämiskohteitaan" ei niinkään huomaa. Pomoja on aina arvosteltu, kiitelty harvemmin. Kyselin paikalliselta työvoimatoimistolta mahdollisuutta osallistua koulutukseen, jossa neuvottaisiin olemaan hyvä työnantaja ja erityispiirteenä pärjäämään erityistä tukea tarvitsevien ohjaajana. Ei sitä ainakaan vielä ole mahdollista saada.

Linjat säilyvät
Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja yrittäjyys on "vain harrastus", joten minulle ei makseta sairaspäivärahaa. Sairastaminen on siis tupla-kallista, kun joudun palkkaamaan tilalleni työntekijän. Aina työntekijän valintaan sisältyy riski, mutta tällä kertaa ainut riski oli se, että hyvä ystävyys saattaisi olla uhattuna. Palkkasin sisareni, joka toimii itsenäisesti myymälänhoitajana huolehtien koko puljusta.


Tämän kuvan otti Mirkku Junnila joulun aikoihin, valot vielä taustalla.



Tässä työntekijä-työnantaja-suhteessa on ollut paljon hyviä puolia. Käymme päivittäin puhelimessa läpi tapahtumat putiikissa. (Onneksi on olemassa nämä monen sadan minuutin puhepaketit!) Vaikka en ole kertaakaan päässyt käymään Pellavasydämessä, olen selvillä, mitä siellä tapahtuu. Pääsen jatkamaan, niinkuin en olisi välillä pois ollutkaan - ehkä?

Sisareni on alusta asti seurannut yritykseni asioita. Hän on ollut "työnohjaajani", jolle olen voinut kertoa kaikki ylä- ja alamäet. Erja tietää tarkalleen, miten haluan firmaa pyörittää ja ennenkaikkea, miten haluan asiakkaita palveltavan. Hän on jatkanut samaa tyyliä. Luulenpa, että kaikki asiakkaat eivät ole ehkä edes huomanneet, että tyyppi tiskin takana on vaihtunutkaan!

Palveluyrityksessä asiakas on tärkein
Olemme molemmat erittäin sosiaalisia ja kovia puhumaan. Asiakaskunta on suurelta osaltaan vanhempia ihmisiä, joiden kanssa juttu kyllä luistaa. Meillä on aina tuoli varattuna asiakkaalle eikä yleensä kiire minnekään. Varma puheenaihe on sairaskertomukset ja niissä olemme asiantuntijoita molemmat. Meillä on asiakkaita, jotka käyvät usein vain juttelemassa. Kassa ei kilahda, mutta hyvää mieltä ei voikaan rahassa mitata.


Tämä kuva on vuosikymmenten takaa, ehkä vuodelta 1978. Kuva on otettu kesäpaikastamme. Pidämme näköjään taukoa mansikanpoimimisesta. Asetelma on sama kuin ylemmässäkin kuvassa - Erja vasemmalla, minä oikealla. Jotain on muuttunut, mutta hymy ei ole hyytynyt!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kauneus on katsojan silmissä

Olen vaihtamassa banneria, mutta en ole varma tyylistä. Tässä on yksi vaihtoehto, mitäs tykkäätte?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Sain apulaisen järjestelemään hujanhajan jääneitä tavaroita paikoilleen ja roskiin. Tämän pannunalusen olin jo valmis laittamaan roskikseen - se on niin kamalan värinen ja oli jäänyt keskeneräiseksikin.


Siivousapulaiseni oli kuitenkin toista mieltä (just kauniit värit kuulemma) ja niinpä tein sen valmiiksi ja otin käyttöön. Yritän katsella sitä nyt sillä silmällä, että se alkaisi näyttämään kauniilta.

                                                           
Ainakin käyttökelpoinen se on.

Jos olet suunnitellut tehdä virkatun maton, tällä lailla voi aloittaa ja saada tuntumaa työhön. Tein tuon rumanvärisen juuri malliksi matonvirkkauskurssillani niistä kuteista, mitä sattui vieressä olemaan.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Käsityöt piiloon

Minulla on aika monenlaisia käsitöiden  "säilyttämisvälineitä" vuosien takaa.

Tämä lienee kaikkein vanhin, ehkä 50-luvulta? Se on lapsuuskodistani. Olen pallin jossain vaiheessa verhoillut uudelleen silloiseen sisustukseen sopivaksi. Nyt kangas pitäisi taas vaihtaa.

Tämä palli pursuaa isotöisiä, mutta kesken jääneitä käsitöitä.

 Rottinkikoreja löysin kaksikin. Tämän vanhemman olen löytänyt kirpputorilta. Mielestäni se on kovin kauniin mallinen, sulavalinjainen.
 
Tämä kori on sullottu täyteen vanhoja pellavalankoja
 Toinen vähän samantyyppinen, mutta uudemmalta ajalta on tämä kori, jossa on muovinen säilytysosa ja sen alla paljon tilaa. Kori on halvanoloinen ja sieltä täältä jo rikkikin.



Tuohon kannen sisäpuolelle on kirjoitettu: "Yleisradio, Iskelmäradio, PL 10, 00241 Helsinki, Syksyn sävel.
Kuvittelen mummon istumassa kiikkustuolissa sukkaa kutomassa. Samalla hän kuuntelee radiota ja sitten siellä pyydetään lähettämään ehkä joku toivomus ja kun ei paperia satu lähistöllä olemaan, sukankutoja kirjoittaa osoitteen muistiin käsityökorinsa kanteen.
Tämän pienen pussukan ikää en osaa ollenkaan arvioida. Sen tiedän, että se on isoäitini - joka oli taitava käsitöiden tekijä - virkkaama.

Olen ihmetellyt tuota materiaalia, enkä ole päässyt perille, mitä se on. Osaako joku teistä sanoa? Se on kovan tuntuista, vähän niinkuin niini, muttei kuitenkaan sellaista...Tuo sankojen istutus on myös aika mielenkiintoinen.


Yhtäkkiä, kun tätä kuvasin, tuli mielikuva monien vuosien takaa. Eihän tämä mikään käsityöpussukka olekaan, vaikka olen sitä sellaisena käyttänyt. Sehän oli mamman keinutuolissa niskatyynynä! Pohja ylöspäin, joku pikkutyynyt sisälle ja nuo nauhat ovatkin kiinnityslenkit, millä tyyny pysyy "nakkilalaisen" selkänojassa kiinni. 


Tämän "sipulipussin" tarinaa en muista. Olenko tehnyt itse, vai ostanut kipputorilta? Siinä säilytän  pieniä käsitöitä. Tämä pussi poikkeaa tavanomaisesta sipulipussista siinä, että siihen on ruutuvirkattu kuvioita.


Uusinta uutta käsityöpussukoissani edustaa tämä, kaikkein kamalin näistä. Olen sen ostanut kirpputorilta ja se on väritykseltään mielestäni aivan kamala! En ole kuitenkaan saanut toimeksi tehdä mieluisampaa, joten tätä sitten kiikutan, kun lähden reissuun. Vähän häpeillen sen joka kerta esille otan.


Toiveissa on vielä saada sellainen käsityöpussukka, mihin saisi pyöröpuikot siistiin järjestykseen. Omistaako joku teistä sellaisen? Olen yrittänyt keksiä systeemiä, mutta vielä se ei ole kirkastunut.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä, aurinko paistaa ja mielikin on kirkas...En antanyt hyvän mielen häiriintyä, vaikka pieni haveri saattuikin näitä kuvatessani.

Kaikki muut kuvaamistani säilöistä ovat käytössä, paitsi tuo, missä on oranssinen muoviosa. Pyörätuolista käsin potkimalla yritin sitä sovittaa sopivaan kuvausasentoon ja tietysti se putosi tuosta jakkaran päältä. Luulin sitä tyhjäksi, mutta ei, siellähän olikin ainakin miljoona puuhelmeä! Ei mitään mahdollisuutta kerätä niitä,  yritin saada rikkalapiota käsiini, mutta sekin väisti joka kerta ja kaatui viimein. Pyysin miestäni auttamaan ja sanoin sillä välin keittäväni kahvin. Pöh! Se, joka on istualtaan yrittänyt tehdä taloushommia tietää, ettei se välttämättä suju aivan aivoitusten mukaan. Ehkä joku muukin päässäni viirasi, sillä laitoin kahvinpurut vesisäiliöön.

Pienestä hommasta voi kehkeytyä iso duuni, jos huonosti sattuu.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Avotakka

Katselimme tänään televisiosta Kotikatua ja siinä Jannen luo muutti tyttöystävä, joka esitteli Avotakasta sisustusideoita. Yht´äkkiä sitä katsellessani tuli mieleeni - etten olekaan esitellyt ko. lehteä täällä  blogissani. Miksi esittelisin, sinä kysyt...

Lehtikori alaoikealla

Tuon tammikuisen avotakan kannessa on sisustuskuva, jossa on myös minun virkkaamani lehtikori. Sama kuva on myös sisäsivulla. Korista kerrotaan vain hinta ja myyntipaikka Kaani, josta olenkin jo kertonut täällä. Ei siis mitään mainintaa Pellavasydämestä. Jonkin verran kuitenkin on tullut netissä kyselyjä asiakkailta, jotka  ovat käyneet Kaanissa ja nähneet korien olevan Pellavasydämen tuotantoa. Yksi musta pyykkikori on parastaikaa työn alla. Tällä hetkellä on vaan tilanne se, että sopivaa ja oikean väristä kudetta ei tahdo saada....

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Härpäkkeitä

Mistähän tuokin sana tulee - härpäkkeitä?

Ulkomaan pakettini tuli ja heti piti repiä kaikki esille:
 


 Ja tässä nämä härpäkkeet. Valikoimaa oli niin hirveän paljon, että oli tosi vaikea päättää. Myytävissä tuotteissa pitää aina muistaa asiakkaat. Ei voi tilata vain sellaista tavaraa, mistä itse pitää. Tässäkin on etupäässä niitä, joiden ajattelin miellyttävän nuorten asiakkaideni silmää.



Niin, ja sitten tuossa on mukana jo kesää ajatellen merellisiä juttuja. (Kaikki merellinen, sini-valkoinen on kotikaupunkini kesään kuuluvaa!)  Ja näkyypä tuolla olevan äitienpäiväksikin jotain. Kaikkein mieluisin minulle noista on isot sakset. Niistä minulla onkin jo korvikset ja ovat kyllä herättäneet huomiota!

Mitähän kaikkea näistä tekisi? Pääasiassa nämä on tarkoitettu koruiksi, mutta muutakin voisi keksiä. En ole mikään korunikkari, se on vähän liian pikkutarkkaa minun luonnolleni. Tähän mennessä olen tehnyt vain tällaisia yksinkertaisia nahkanauhallisia. Solmu molempiin päihin ja näin pituutta voi säädellä.

 

 Nahkanauhaa olen tilannut kahta eri vahvuutta, tämä on sitä paksumpaa. Te, jotka olette tehneet koruja, voisitteko kertoa, miten tällaisesta kuuluu tehdä korulle  - niin mikäs se on  - se, mistä se laitetaan kaulaan tai ranteeseen....?

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Onneksi on tapettia!

Kaikesta voi keksiä kerrottavaa - pakettien lähettämisestäkin.
Yksi osa vähittäiskauppaa on pakkaaminen. Pikkuliikkeissä sitä vielä odotetaankin ja siihen kannattaa satsata. Huomaan, että monet asiakkaani ovat yllättyneitä, kun kysyn aina, automaattisesti, että "tuleeko lahjapakettiin?". Vaikka teen aika yksinkertaisen (tai ehkä juuri sen vuoksi) monet kiittelevät kauniista paketista.

Ostoksensa asiakas saa kantaa paperikassissa, en tykkää muovikasseista, eivätkä ne sovi Pellavasydän-imagoon, eihän? Paitsi nyt, kun olemme alkaneet myydä myös käsityötarvikkeita, niitä laitamme myös muovikassiin. Kustannussyistä. Muutaman euron langan hinnassa jo tuntuisi paperikassin hinta...

Kolmas huomion arvoinen asia on pakettien lähettäminen. Jonkun verran minullekin tulee tilauksia, jotka lähetän postitse. Olen nuuka ihminen ja kuten viime kerralla kerroin, myös hamstraaja. Kaikki hyväkuntoiset paketit, pakettipussit säästän ja käytän uudelleen. (Kirjekuoret leikkaan tai käytän sellaisenaan muistilappuina) 

Tänään piti lähettää paketti, eikä siihen täältä kotoa löytynyt sopivaa laatikkoa, joten haroin hiuksiani ja mietin miten sen pakkaan. Kunnes muistin: onhan minulla TAPETTIA.







Pakettia tehdessäni mietin myös sen painoa, joskus jopa leikkaan osan pussista pois, jos postin hinnaston mukaan postimaksu nousee juuri pykälän kalliimmaksi.

Miten on? Nyt saa sanoa ihan rehellisen mielipiteen...
Haluatko pakettisi mieluummin kauniissa, huolellisesti suunnitellussa paketissa vai kelpaako sinulle kierrätetty, mutta käyttökelpoinen? Ymmärrän niitäkin, jotka ostavat esim. valmiin design-pakkauksen ja koristelevat nauhoin tms.

Yrittäjä taitaa aina ajatella rahaa. Joku = asiakas materiaalit maksaa. Toisaalta myös aika on rahaa. Noin karkeasti ajatellen.

Kumman valitset?

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Löytöjä, mutta minkäs pantteri pilkuilleen voi?

Olen keräilijä. Tai no, ehkäpä hamstraaja olisi oikeampi termi.

Nyt, kun en voi tehdä sitä mitä haluaisin, pakotan itseni tekemään jotain muuta. Tänään muuten laskin, että enää kolme viikkoa jälkitarkastukseen. Pieni mahdollisuus päästä kävelemään edes keppien kanssa. Voisin siis päästä kurkistamaan putiikkiini. Eilen siellä somistettiin näyteikkunaa, enkä pääse näkemään - kiukuttaa!

Eksyin aiheesta... Niin siitä piti kirjoittamani, että aloin siivota virkkauslankojani. Ne ovat tällaisessa typerässä laatikostossa, josta irtoaa pohjat ja ovat muutenkin kelvottomat:


Selvitin sotkut ja lajittelin pienet jämät erilleen. Hamstraajahan ei voi heittää pois edes minimaalista lankanyttyrää...


Olen kerännyt vanhoja pitsinvirkkauslankoja kirpputoreilta ja nyt vaan ihmettelin, että kuvittelenko joskus virkkaavani lakanapitsiä? Löysin myös tällaisia vanhoja lankoja suomalaisilta lankakehräämöiltä, melkein antiikkia ehkä.


Ei tuollaista Hyvilla Oy:ta taida olla enää olemassakaan?
Tällaisia ohuita virkkauslankoja oli aikas montakin. Oletteko nähneet tuollaista systeemiä? Lanka tulee ulos pakkauksesta pienestä reiästä. Näin se ei ehkä niin helposti sotkeudu?


                                        En löytänyt netistä tällaista Finlaysonin Vaakuna lankaa.

Tämä olikin sitten oikein mieluinen löytö! Olen aivan unohtanut omistavani tällaisen. Langan kerijälaite:


Sitten tulikin eteeni omituisempia keräilyjuttuja. Kuinka moni teistä säilöö vanhoja tapetteja - rullakaupalla? En voi vastustaa kun kierrätyskeskuksesta saa ilmaiseksi tapettijämiä tai jopa kokonaisia rullia vielä paketissaan. Ne on pakko ottaa talteen. JOS JOSKUS TARTTEE. No mutta, ihan oikeesti, olen ajatellut ruveta tekemään kortteja. Eikös siinä voisi hyödyntää kauniita tapetteja?


Entäs nämä ihanat hyllypaperit vuosikymmenten takaa. Tuon ruskean muistan 70-luvulta, mutta osa näistä taitaa olla vielä vanhempiakin. Mitähän näistä keksisi?


Ja sitten:

Tadaa!

Kirjepaperia ja kirjekuoria ihanissa pakkauksissa! Mitähän ne tekee täällä lankojen joukossa? Se on kyllä harmi, ettei enää kirjoitella kirjeitä (paitsi Alli-tädille joskus, liian harvoin). Olisihan tällainen kirje kiva saada ja kirjoittaminenkin olisi aika.....hidasta, mutta hohdokasta.







Taas kerran tuli todistetuksi se, miten huojentavaa on, kun saa tartuttua järjestelyhommiin. No, toistaiseksi tuo laatikostojen ympäristö vaatii vielä hiukan fiksaamista, mutta alkuun olen jo päässyt. Sain myös yhden asiakkaan tilaustyön alulle ja siitäkin tuli hyvä mieli. En siis ihan hyödytön olekaan!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Puolustuspuheenvuoro

Kiitos kaikille kehuista, joita sain virkatuista lyhdyistä!

Muutamat havaitsivat näihin liittyvän turvallisuusriskin. Niinkuin aina tulen kanssa, näitäkään lasilyhtyjä pidä jättää vartioimatta! Myös näihin lasipurkkeihin saattaa liittyä vaara, kun eivät ole varsinaisesti tähän tarkoitukseen valmistettu.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Pelkään tulta suunnattomasti. Kotiväki vähän naureskelee minulle, kun keräilen kynttilöitä, mutta en juuri koskaan niitä polta. Minusta ne ovat ihana sisustuselementti ja vaihtelen aina sopivia kynttilöitä: otan esiin, laitan takaisin kaappiin, taas esille toisen väriset ja takaisin kaappiin....Vain silloin, kun istumme telkkarin ääressä, uskallan laittaa kynttilän palamaan.
                                                                           
                                                                               xxxxxxxxxxx 


Olen kriittinen luonne, itseäni mutta valitettavasti myös muita kohtaan. Helposti puutun väärinkäytöksiin ja yleensäkin epäkohtiin -milloin minkäkin asian ollessa "silmätikkuna". Yrittäjäksi ryhtyessäni yksi tällainen asia on blagiointi. Harmistun hirveästi kun huomaan omia ideoitani kopioidun. Koska itsekin joudun noudattamaan tekijänoikeuslakia, huomaan usein puuttuvani tällaisiin väärinkäytöksiin. Viimeksi eilen huomautin yhdellä nettifoorumilla myynnissä olevaan sisustustauluun, jossa oli käytetty tunnetun runoilijan runoa. Valmistaja ymmärsi asian, hän vain ei ollut tullut ajatelleeksi, ettei toisen runoa voi käyttää myyntitarkoituksiin.

Tämä on aasinsilta saamaani negatiivisen kommenttiin. Olisi ollut kiva, jos tämä kriitikko olisi esiintynyt rohkeasti omalla nimellään, eikä piiloutunut anonyymiksi. Varsinkin, kun minulla on vahva epäilys kirjoittajasta. Virkkaa vielä pitkt ripustusnarut niin sitten noihan on kuin suora kopio Suuri Ksityölehdestä 5/2008 ;)
Ymmärrän tämän moitteena, että olisin kopioinut toisen idean. Vilpittömästi käsi sydämellä voin sanoa, että näin ei ole tapahtunut. Minulla on muuten kaikki Suuri Käsityökerho-lehdet tallessa 70-luvulta asti. Tässä kuva muovilaatikoista, jossa on vanhemmat lehdet.



Olen lajitellut näihin laatikoihin lehdet niin, että yhdessä on "talvi"- lehdet, toisessa "kesä", kolmannessa "joulu" jne. Oli helppo aukaista laatikko kesä ja sieltähän tuo mainittu lehti löytyi.



Kovin vieraalta näytti tuo lehti ja tämä kuva varsinkin. Vuosi 2008 oli hirrrrweän hektinen ja juuri tuohon aikaan 11.4.2008 perustin firmani, joten käsityölehtien selaaminen jäi vähemmälle. Täytyy myöntää samoin kuin joku kommentoijakin, että en ole näihin virkattuihin purkkeihin ollut kovin innostunut aikaisemmin...


Toisaalta kyllä ymmärrän, jos joku näkee nämä kopioina, mutta se, joka itse virkkaa, näkee kyllä vissin eron. Plagiointi on asia, josta on paljon kättä väännetty ja tullaan vääntämään. Villasukka on kerran keksitty, mutta aina vaan siitä tehdään erilaisia versioita. Hienoa, että tulee uusia ja uusia malleja - eri tavoin tehtynä, erilaisilla kuvioilla, uudet langat ja uudet värit! Tämäkin lyhdyn päällinen on itseasiassa sama kuin vanhanajan sipulipussi.


Tämä blogini on alunperin tarkoitettu valottamaan käsityöyrittäjän elämää sekä estradilla ja kulisseissa. Nyttemmin olen esitellyt myös käsityöideoita, mikä on hyvä konsti testata niitä ennen putiikissa esittelyä. Kaikki ideat kun eivät saa tulta alleen. Ei ole tarkoitus esitellä näitä myyntimielessä.

Olin suunnitellut tämän sadannen postauksen jotenkin erityisen kivaksi. Mutta näin kävi. Tästä tuli tällainen "herneennenäänvetämisjuttu". Edelleenkin olen iloinen kaikista kommenteista. Kehuminen on kivaa ja sellaisia kommentteja on kiva itse (ja varmaan lukijoidenkin) lukea. Kritiikki kuitenkin vie ajatusta ja toimintaa eteenpäin. Pidemmälle. Silloin kun se on annettu ystävällisessä ja positiivisessa mielessä. 


Näin Wikipediä määrittelee plagioinnin. 
Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön ideoiden, tietojen, kielen tai kirjoituksen käyttöä silloin kun se tehdään ilman alkuperäisen lähteen asianmukaista ilmoittamista.[1] Se saattaa myös sisältää epärehellisyyden elementin, mikäli plagioija yrittää julkaista plagioidun työn alkuperäisenä. Plagiointi ei välttämättä ole sama asia kuin tekijänoikeusrikkomus, joka tapahtuu kun rikotaan tekijänoikeuslakia. Plagiointi koskee tekstin, kirjoituksen tms. sisältöä kun taas tekijänoikeus koskee niiden muotoa.
 
 
Lisa, en ole unohtanut lupaustani kirjoittaa nimikoimistavoistani. Se on tulossa, piti vain saada tämä "mielipaha" purettua ensin....

Mervi
(joka nyt taitaa olla vähän alamaissa kipujensa ja turhautumisensa kanssa ja siis helposti ylireagoi?)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lisää valoa!

Kerroin jo pienten lasipurkkien päällystämisestä. Nyt esittelen vähän isommat, eli ne kurkkupurkit...


Ensin tein yksinkertaisen, pelkkää verkkoa. Sitten innostuin kokeilemaan erilaisilla, erivahvuisilla langoilla ja lopuksi suunnittelin jo pitsikuvioitakin. No, suunnittelin ja suunnittelin - siinä vaan virkatessa kokeilin ja yritin saada aikaiseksi pitsiä, joka valoa heijastaessaan näyttäisi mielenkiintoiselta.


Paitsi tuikkylyhtyinä, näille voi keksiä muitakin käyttötarkoituksia








Toisiin virkkasin yläreunaan kiristysnauhan, mutta monet kyllä pysyvät ylhäällä ilmankin. Nauha voisi olla silkkinenkin. Toki se voi olla vaaratekijäkin, jos lipsahtaa tuleen. Itse olen polttanut näissä vain tuikkuja, jolloin liekki ei nouse korkealle, eikä lasi kuumene liikaa.





Alunperin suunnittelin koristelevani nämä erilaisilla nauhoilla, pitseillä, helmillä ja napeilla, mutta en löytänyt mieleistäni tapaa. Ehkä tässä pätee sanonta "vähemmän on enemmän"....? Ainut, minkä kelpuutin, on tämä. Kaksi punaista nappia, jotka heijastavat hiukan valoa lävitseen.


Mitäs pidätte? Innostuitko itse etsimään langanloppuja ja tyhjentyneitä lasipurkkeja? Eikös tämä olisi kiva mökkituliainen? Elokuun lyhtyjen yöhön on vielä aikaakin virkata...