maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kesäsesonki alkaa Kustavissakin

Viikonloppuna kesäkausi avattiin Kustavissa Peterzénsin rantamyymälässä. Mieheni oli menossa mökille (hän on Kustavista kotoisin ja meillä on mökki siellä) joten samalla reissulla pääsi ensimmäinen satsi koritilauksesta myyntiin. Vasta pienen osan olen vasta tehnyt valmiiksi.

Olen näyttänyt kuvan pelkistä koreista, tässä ne ovat valmiiksi vuoritettuina.
Lupasinkin jo jollekin lukijalle tehdä postauksen / ohjeen vuorin valmistamisesta.
(Toki muistat että malli on Pellavasydämen, etkä voi hyödyntää sitä myyntitarkoitukseen.)






Voit tutustua Peterzénsin myymälään, satamaan ja ravintolaan esim. tämän linkin kautta.  
Facebookissa on yksi kuva, missä nämä koritkin ovat näkyvissä.

Kun kesällä täälläpäin liikutta poiketkaa paitsi Pellavasydämessä, myös Kustavissa!  Mervi

ps. Muista arvonta!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vielä myyntitilistä


Kuva täydestä myyntihyllystä
Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin teksteihin! On kiva lukea, että jutuistani on ollut iloa ja jopa hyötyä.

Muutamia ehdotuksia uusiksi tuotteiksi tuli ja pari on jo edennyt siihen pisteeseen, että odottelen postia ja siis uusia tuotteita Pellavasydämeen myytäväksi. Myyntilille.

Varmaan moni (minä itsekin) ihmettelee, miksi pienihintaisia tuotteita ei voisi maksaa heti. Tottakai voi, mutta se ei ole kannattavaa ja siinä tapauksessa tuotteet jäisivät valmistajalle. Otan vielä esimerkin: Minulle tarjotaan käsintehtyjä koruja, joiden myyntihinta voisi olla korkeintaan 5 euroa. Valmistaja on käsitöiden harrastaja, eikä siis luonnollisestikaan alv-velvollinen. Hän haluaa koruista itselleen 3 euroa. Jos ostaisin korut, maksaisin niistä alvin 5x23/123= 0,94 eli alvin jälkeen minulle jäisi 5-3-0,94 = 1,06. Tosiasia on, että mikään kivijalkamyymälä ei pysy pystyssä tuollaisella myyntivoitolla, kun siitä pitää maksaa maksettaisiin vuokrat, palkat ja muut kulut.

Vielä muistutan, että jos alv:in laskee myyntihinnasta, niin kaava on tuo hinta x 23/123.
Alvittomasta hinnasta (alv 0%) lasketaan alv hinta x 0,23 ja alvillinen myyntihinta hinta x 1,23

Mutta varsinainen asiani tähän postaukseen on MYYNTITILIIN LIITTYVÄT EPÄKOHDAT
Myyntitili-myynnillä on positiivisia puolia, mutta eittämättä myös heikkouksia ja usein nämä aiheuttavat sen, että valmistajat eivät ole halukkaita antamaan tuotteitaan myyntitilille. Moni sanoo, että heillä on huonoja kokemuksia. Joku on siis pilannut hyvän tavan myydä käsitöitä.

- Välittäjiä on monenlaisia, myös epärehellisiä. Tilitykset eivät tule ajallaan, niitä joutuu kyselemään tai ei saa ollenkaan. Pahimmassa painajaisessa saattaa käydä niin, että tuotteen valmistaja ei saa rahojaan, mutta ei myöskään tuotteitaan takaisin.

- Tuotteet saattavat mennä pilalle. Tähän törmäsin tällä viikolla. Teimme siivousta putiikissa ja palauttelimme tuotteita, jotka eivät olleet menneet kaupaksi. Huomasin, että jokunen tuote oli virttynyt, joku jopa mennyt rikki. Joku välittäjä saattaisi palauttaa nuokin, mutta minä en tee niin. Myyn niitä alennettuun hintaan ja arvonalennus tulee minun tappiokseni. Tavallaanhan kyse on minun huolimattomuudestani, jos olen esim. pitänyt tuotetta näyteikkunalla liiallisessa auringonpaahteessa. (Vaikka voi se olla kyllä huonosta värjäyksestä tai normaalia huonommasta valonkestävyydestäkin johtuvaa) Tilitän siis nuokin tuotteet valmistajalle, vaikka en itse niistä mitään saakaan.

- Muutakin hävikkiä saattaa tulla. Tuotteita varastetaan tai kaikkia myyntejä ei ole kirjattu oikein tai myydystä tuotteesta ei ole tehty kuittia ollenkaan, jolloin se jää myös tilittämättä.

- Jos asiat oikein huonosti sattuvat menemään, niin välittäjän myyntitiloissa saattaa tulla tulipalo, vesivahinko tai varkaus. Tällöin hävikki on jo merkittävää. Tällaisten varalle on ainakin toisella osapuolella oltava vakuutus, joka kattaa nuo katastrofit. Itse olen ottanut vakuutuksen myös myyntitilissä oleville tuotteille, vaikka ne eivät siis ole minun omistuksessani. Toki myös tuotteiden valmistajalla voi olla vakuutus. Olen ajatellut niin, että valmistaja ei ole paikalla eikä voi "vahtia" tuotteitaan, joten ne ovat minun vastuullani.

Ainut tuote, minkä TIEDÄN varastetuksi, on tuo hevosenpää-kynttilä


Tässä muutamia välitysmyynnin huonoja puolia valmistajan kannalta katsoen.Kyse on aika paljolti luottamuksesta. Jotta ei tulisi pettymystä ja kiistoja, on tärkeää tehdä MYYNTITILISOPIMUS, jossa asiat sovitaan kirjallisesti ja nämäkin asiat otetaan huomioon. Meilläkin sellainen on tehty - itse laadittu. En tiedä onko sellaisia jossain olemassa valmiina. Totuus on se, ettei sitä tule käytettyä. Hmmmm...Tuotteet, jotka olen maailmalta saanut myyntiin, ovat arvoltaan aika pieniä, joten isoista rahoista ei ole kysymys. Olen iloinen, että minuun luotetaan - tai ainakaan epäluuloa ei ole suoraan sanottu! Mutta kuten jo mainitsinkin, moni on kieltäytynyt myyntili-myynnistä.

Jos sinun käsitöitäsi on välittäjällä myynnissä, olisi kiva lukea kommentteja. Oletko tyytyväinen, onko asiat menneet hyvin vai onko ollut valittamista?

Asiakas on aina oikeassa. Tuotteiden valmistajat ovat myös minun asiakkaitani.


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Paras sukkalanka?

Olen aina kutonut sukat Novitan Seitsemän Veljestä -langasta. Lähes kaikki putiikissani myytävänä olevat sukat ovat myös tästä langasta. Olen aina pitänyt sitä hyvänä, kestävänä sukkalankana. Kauhistuin, kun otin pyykistä villasukat, jotka kudoin tyttärelleni jouluksi - ne olivat muuttuneet harmaapintaisiksi nyppysukiksi! Kauhistustani lisäsi, kun luin jostain käsityöblogista, että tämä tuttu lanka ei ollenkaan pärjää muille sukkalangoille.
Nämäkin sukat on kudottu 7 veljestä-langasta

Kyllä tuo seiskaveikka joskus on ollut hyvä, eikö vain? Jotain sille on tehty vuosien varrella. Koostumus on alkanut muistuttaa keinokuitua ja pesunkestävyys todella huonontunut. Tänään haastattelin erästä asiakasta ja olimme asiasta yhtä mieltä.

Nyt kysynkin teiltä, lukijat, mitä mieltä olette? 
Onko syytä lopettaa sukkien kutominen seiskaveikasta? 
Mikä on teidän mielestänne PARAS SUKKALANKA ja miksi? 
Mervi


Muistakaa arvonta - edellisessä postauksessa!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Arvonta

Lukijoita on nyt 60 ja siis aika arvonnan!
Palkinnoksi valitsin putiikista kaksi Elina Salmen tuotetta. 

Elina Salmi on taitava huovuttaja Paattisilta. Elinan tuotevalikoima on laaja. Taidokkaita tonttuja ja muuta metsänväkeä. Huopakukkia ja koruja. Tervasaippuaa ja sydämiä. Ovikransseja ja tauluja. Lastenvaatteita, kasseja - muutamia mainitakseni. Elina taitaa huovan käsittelyn ja osaa tehdä todella "näköisiä" tuotteita.
Elina Salmen töihin voit tutustua hänen nettisivuillaan http://www.elinasalmi.net/  (Olen ymmärtänyt, että sivuja ollaan uudistamassa) Joitakin kuvia tuotteista on myös Pellavasydämen kotisivuilla http://www.pellavasydan.fi/huovutus.htm


Valitsin arvontapalkinnoksi huopakukan ja -sydämen.

Tämä muhkea huopasydän kuuluu arvontapalkintoon

Tässä näet kukan kolme eri kokoa. Väriksi voit valita jonkun muunkin.
Huopakukat ovat hyvin suosittuja. On aina hauska seurata asiakasta, joka valitsee kukista sopivinta. Jos on kyseessä oman kaupungin asukas, lähes poikkeuksetta hän katselee kaikkein pienimpiä kukkia. Jos taas asiakas sovittelee rintapieleensä isoa ja näyttävää kukkaa, voi melkoisella varmuudella päätellä hänen olevan esim. pääkaupungin turisti. Miksi? Sama ilmiö on myös hattujen valinnassa. Jotenkin täällä pikkukaupungissa ollaan niin vaatimattomia ja halutaan olla huomaamattomia, että koristeet eivät saa olla liian näyttäviä. Itselläni on tuollainen oikein iso kukka takin rintapielessä (ison ihmisen korujen pitää minun mielestäni olla isoja!) Yleensä aina saan ihasteluja osakseni - sen kukan vuoksi siis...

Tähän kuvaan valitsin kolmea eri kokoa olevat kukat. Vasemmalla kaikkein isoin ja näyttävin, oikealla pienin ja vaatimattomin ja keskellä sitten siltäväliltä.

PALKINTO
Arvonnan voittaja saa  
huopasydämen, jossa on heijastavat nauhat ja valitsemansa huopakukan.

Saat siis valita kukan koon
1) isoin
2) keskikokoinen
3) pienin

Väritoivomuksen voi esittää ja yritän sen toteuttaa. Mutta siitä voimme keskustella sitten voittajan kanssa....
Molemmat arvontapalkinnot on siis käsin valmistanut Elina Salmi. 

OSALLISTUMINEN
Arvontaan osallistuu jokainen tähän kommenttinsa jättänyt yhdellä arvalla. Kerro kommentissasi, mikä koko ja väri sinua miellyttäisi (väri saa olla joku muukin kuin tässä kuvassa oleva)

Toisen arvan saat, jos olet tai liityt lukijaksi. Kerro montako arpaa sinulle tulee.

LOPPUTULOS
Arvonta alkaa heti ja päättyy vappuna 1.5. klo 22. 


Kaikki siis kertomaan mielipiteensä itselleen sopivimmasta kukan koosta!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ei kummempaa

Tänään poikkesin putiikissa. Ihana tunne, kun pääsee ITSE liikkeelle. Voin jo ajaa autoa ja keppien kanssa pääsen pieniä matkoja kulkemaan. Oli ihana nähdä taas pitkästä aikaa asiakkaitani

Suunnittelen putiikin sisustuksen muuttamista, mutta se ei olekaan ihan helppo juttu, tilaa on vähän ja kaksi pylvästä hankaloittaa senkin tilan hyväksikäyttöä. Huomenna menemme mieheni kanssa suunnittelemaan - toivottavasti hän ei torppaa kaikkia ideoitani! Sormet syyhyää päästä töihin. Jalat eivät kylläkään. Tulin tosi kipeäksi siitä muutaman tunnin keikasta. Entä jos en enää kykenekään puotipuksuksi? Ei uskalla edes ajatella....

Ei ollut kameraa mukana, joten nämä kuvat ovat kotoa. Rakastan vanhoja esineitä, mutta valitsen tähän käsitöihin liittyviä asetelmia, jotta edes löyhästi kuuluisivat blogin aihepiiriin.









 Pian saan esitellä teille arvontapalkinnot - vain yksi lukija puuttuu kuudestakymmenestä! Mervi

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ex libris

Ex libris, kirjanomistajamerkki - Wikipedia esittelee sen näin: "Exlibris on kirjan ensiölehdelle liimattava kirjanomistajamerkki. Nimitys tulee latinankielisestä sanasta "ex libris", joka tarkoittaa kirja hyllystäni", "kuuluu kirjastooni. Merkissä teksti on aina kahdessa osassa, muodossa ex libris, jolloin L voi olla myös iso kirjain; käsitteenä exlibris-sana kirjoitetaan yhteen. Merkin oikeaoppinen paikka on kirjan etusisäkannessa, sen vasemmassa yläkulmassa, mutta sääntö ei ole enää tiukka. Kirjan kaunistukseksi tarkoitettu exlibris voidaan kiinnittää myös oikeaan ylänurkkaan, ettei se jää paperikannen läpän taakse piiloon." Lisää tästä

Kerroinkin jo aikaisemmin, että rakastan kirjoja ja esittelin joitain käsityöopuksiani. Myöhemmin tuli mieleen, että mitenkähän merkitsisin kirjat omikseni?

Voisin käyttää jotain tällaisia tarroja, jotka olen saanut ilmaiseksi jonkun mainoksen yhteydessä.

 Voisin tilata varta vasten kirjan kanteen suunnitellun tarran. Samaan tyyliin, kuin tarrat, joita käytän käsitöissäni, mutta nämä ovat liian tylsiä:


Voisin tietysti suunnitella ja piirtää ex libriksen itse, mutta en osaa piirtää yhtään mitään. Pitäisi siis tilata joltain, joka osaa. Oikeat ex librikset ovatkin olleet nimekkäiden taiteilijoiden suunnittelemia. Blogeista "tunnen" yhden, joka on graafikko. 
Onkohan Susanna suunnitellut Ex Libriksiä, onko? Susannan työhuoneelle pääset tästä linkistä.

Olisi oikein mielenkiintoista tietää, onko teillä, hyvät lukijat, käytössänne tuollaisia kirjanomistamisesta kertovia merkkejä? Vielä hauskempaa olisi NÄHDÄ niitä, joten mielelläni vierailisin blogissasi, jos voisit esitellä oman ex libriksesi - tai jonkun muun tavan merkitä kirja.

mervi

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ideoita tai jopa toteutuksia?

Kevät tulee ja Pellavasydämessä pyörivät samat tuotteet
 - tarvitaan uudistusta. 
Nyt kaipaan uutta myytävää!
Onko sinulla kiva tuote, jonka haluaisit markkinoille? 
Kiinnostaako myyntitili-myynti? 

Kerro ideasi!


Tässä vaihteeksi lyhyt postaus. 
Ovatko juttuni yleensä liian pitkiä? Olisiko tällaiset pikkujutut kivampia?
MERVI

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Matonkuteen monet muodot

Matonkuteesta on tullut hittituote! Materiaali, johon lienee jokainen käsitöitä tekevä jo tutustunut. 

Perinteisesti matonkude on leikattu kotona vanhoista vaatteista, lakanoista jne. Trikookuteet on yleensä vyyhditetty. Toiset vyyhdit on helpommin kerittävissä kuin toiset.

Minä saan kyllä useimmiten selvänkin näköisen vyyhdin aikamoiseen sotkuun. Vaikka käytössä olisi oikeat vyyhdinpuutkin, yleensä hyödynnän lähimmän selkänojallisen tuolin. 

Halvemmat kuteet on pakattu muovipussiin sellaisenaan. 
Tästä kuteesta (kuva alla)  käytämme nimitystä aloittelijan kude, sillä se on ihanteellista virkata. Kude on sopivan paksua, pehmeää, sopivasti joustavaa ja kaunistakin vielä. Tämä kude tulee minulle yli 20 kilon säkeissä. Ensi alkuun kude on hyvin kerittävissä, mutta pikkuhiljaa työ vaikeutuu ja lopulta kude on yhtä sotkua. Tässä kuvassa on mukana Ripsa, joka oli putiikissa harjoittelijana, mutta teki muutaman työpäivän myös meillä kotona.  Minä selvittelin ja Ripsa keri. Myymme kuteen ainoastaan valmiina kerinä, sillä muuten sitä on hankala saada "poikki". 


 Iso helpotus oli, kun markkinoille tulivat rullakuteet. En tiedä, millä nimellä muut tätä kutsuvat, mutta minä olen lanseerannut sen asiakkailleni rullakuteena
 


Viimeisin löytöni on tällainen. Minkähän nimen tälle keksisi, kun ei se voi enää olla rullakude. Kelakude?


Tämä on kaikkein helppokäyttöisin, jos vaan malttaa pitää kelan koossa. 

Hinta näissä kuteissa menee juuri tässä järjestyksessä. Kelakude on kaksi kertaa niin kallista kuin vyyhtikuteet. Tietenkin. 

Olenkin jo jossain postauksessa kertonut, että teen isoa tilausta. Pikkukoreja pitäisi olla kesällä tilauksen mukaan 109 valmiina. Nyt niitä on 28.


Nämä korit odottelevat vuoria, ehkäpä tänään alan siihen duuniin. Tässä muutama vaihtoehto:

Kuvassa mukana söpöt lastenkankaat, joista pitäisi tehdä lakanasettejä.

Isä kyllä opetti, ettei pyhätyöllä ole siunausta. Lapsena en saanut virkata sunnuntaina! Sitä paheksuttavampaa se on nyt, kun virkkaus on  nimenomaan työtäni.
Mervi

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tykkääks joku?

Jostain kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta olen kotouttanut tälläiset kangastabletit. Lienee aitoa retroa 70-luvulta. Niinkuin olen jo kertonutkin, en itse ole erityisen ihastunut nuoruuteni tyyliin.Miksiköhän sitten otin?


Jos tykkäät näistä, saat postikulujen hinnalla. Itsekin voisin ne kyllä hyödyntää kankaan ja pitsit, mutta jos sinä käytät näitä tällaisenaan, niin se on parempi vaihtoehto. Pitsi on käsinvirkattu ja luulen, että liinat ovat käyttämättömät. En muista montako näitä on ollut, löysin vain 3, mutta jos löydän yhden lisää (voisi kuvitella että olisi neljä ollut) niin sekin tulee mukaan. Laita siis kommenttia, jos haluat nämä pöydällesi.

Tuossa kuvassa näkyy taas nuukuuteni: en raaski kuihtuneitakaan kukkia heittää roskiin, 
vaan hetki niitä vielä ihastellaan pätkittynä.
Mervi

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pitääkö käsitöistä maksaa veroa?

Tämä taitaa olla kaikkein suosituin kirjoitukseni. Nyt minua kiinnostaisi, mistä lukijat tänne tulevat? Olisitko kiltti ja kertoisit kommenttina, mistä sait vinkin tai linkin tähän blogiin ja tähän kirjoitukseen?

Olen perustanut uuden blogin pelkästään käsityöläisen verotusta valaisemaan. Verotusblogi.

Olen kirjoittanut käsitöiden veronalaisuudesta kirjoittaessani myyntitilistä. Eräs lukija halusi vielä tarkennusta asiaan ja lupasin kirjoittaa aiheesta tarkennuksen/kertauksen. Tässä siis kertaus. Kertaus on opintojen äiti.
 
Olen kertonutkin, että työurani tein verotoimistossa, mutta monet asiat ovat sen jälkeen muuttuneet enkä ole tietojani päivittänyt. Tässäkin asiassa siis käännyin puolisoni puoleen, joka työskentelee verotoimistossa arvonlisäveron asiantuntijana ja toimii myös paikallisen verotoimiston esimiehenä, joten hänen sanaansa voin luottaa (eikös virkamiehiin aina...?)

Tein myös kokeen. Soitin verotoimiston palvelunumeroon 020 697 054. Tämä numero on tarkoitettu palkansaajille (yrittäjille on oma numero, arvonlisäverolle omansa jne...) Puhelu ohjautuu valtakunnalliseen numeroon, joten omasta verotoimistosta tässä numerossa ei tod.näk. vastata. Joskus se on ihan toivottavaakin - voi soittaa anonyymina. Kysyin, että "pitääkö käsitöiden myymisestä maksaa veroa?" Vastaus oli että kyllä. Jatkoin: "Eikö ole olemassa joku raja, minkä jälkeen vasta veroa menee?" Ei ole. "No, mitä sitten pitää tehdä, jos on tuloja käsitöiden myymisestä?" Virkailija kertoi, miten tulot ilmoitetaan veroilmoituksella.


Nämä kaksi viranomaista vahvistivat vielä sen käsityksen, minkä jo aiemminkin ilmaisin:
Kaikki käsitöiden myyminen on veronalaista tuloa. Ilman minkäänlaista alarajaa.

Jokaisen myyntituloja saavan käsityöläisen kannattaa opetella ainakin sen verran kirjanpitoa, että laittaa ylös
- tapahtumien päivämäärän
- ostot 
- myynnit

Kaikki tulojen saamiseksi syntyneet kulut voi vähentää. Neulat, langat, kankaat, puikot, ohjeet, myyntipaikan vuokra, sähkö jne. nämä vähennetään tuloista. Kalliimpien esim. ompelukoneiden ostot voidaan jakaa useammalle vuodelle, verotoimistosta kannattaa kysellä neuvoa tällaisessa tapauksessa. Kotona työskentelevän on mahdollista tehdä myös työhuonevähennys.

Tulot menoilla vähennettynä, eli voitto, lisätään veroilmoitukseen kohtaan 1.4. muut ansiotulot.


Jos joku ei saa mitään muuta tuloa kuin käsitöiden myyntitulot - ei siis opintorahaa, työttömyys- sairaus-, tai äitiyspäivärahaa, ei eläkettä eikä ollenkaan palkkatuloja, niin ainoastaan tällöin on olemassa tuloraja, jonka alle veroa ei vielä mene. Tämä koskee muitakin tuloja - hyvin pienen eläkkeen saaja ei joudu maksamaan veroa. Silloinkin tulo on verotettavaa. (Veroa vaan ei mene, jos vähennykset ovat yhtä suuret kuin tulot)

Tässä kaikessa puhutaan siis tuloverosta. Toinen asia on arvonlisävero (ennen puhuttiin liikevaihtoverosta). Siinä on olemassa raja 8500 euroa. Jos yrittäjän kokonaismyynti = liikevaihto ylittää tuon summan, hän on arvonlisäverovelvollinen. Mutta se onkin sitten aivan toinen juttu. Siihen puutun vain, jos joku lukijoista erikseen pyytää...

Että näin, amatöörimäisesti esitettynä. Epäselvää?
Lisäys 9.10.15  Verotusasioita käsitellään hiukkasen laajemmin toisessa blogissani: http://verotusblogi.blogspot.fi/


ps. Kaikille omille myyjilleni kerron, että minä en koskaan tarkista kenenkään kohdalla, onko hän ilmoittanut pienet sukankutomistulonsa verottajalle, enkä missään tapauksessa niitä myöskään verotoimistoon ilmoita. Jokainen huolehtikoon ja päättäköön itse.

Näin kuivan tekstin jälkeen pitää lisätä jotain mukavaa. Em. verottajan kanssa avioliittovuosia tuli tällä viikolla täyteen 34 ja sain ruusukimpun sävy sävyyn keittiön verhojen kanssa. Tässä kuvassa kyllä jo vähän nuupahtaneita...





torstai 19. huhtikuuta 2012

Nyt olen tyytyväinen itseeni

Jippii! Yksi keskeneräinen työ on saatettu valmiiksi. Kiitos Suden, joka antoi hyvän vinkin...


 Tästä työstä puuttui vain yksi lehti, jonka ihan itse - omin käsin - kirjoin valmiiksi. Enkä usko, että sitä kukaan erottaa muista. Sitten ompelin siihen vetoketjun, reunat kiinni ja tadaa.....

...siitä tuli sohvatyyny. Itse asiassa se sopii  väriensä puolesta meidän olohuoneeseen mitä parhaimmin. Verhoissa on  juuri nuo samat värit. En osaa päättää, kummin päin kuvio kuuluu, ei kai sillä väliä?


Mitähän tästä tykkäisi se, joka työn on aloittanut?

Hei, nyt puuttuu vielä kolme - 3- lukijaa ja sitten arvotaan! Tiedän, että säännöllisiä lukijoita on enemmän, mutta kuka uskaltaa tunnustautua julkisesti?

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Nyt tuli raja vastaan!

Edellisessä postauksessa esittelemäni kirjontatyöt on jo hiukan edistyneet. Etsiessäni sopivia lankoja löysin lisää keskeneräisiä töitä, löytöjä, joita en muistanut olevan olemassakaan. Yksi keskeneräinen kirjottu liina ja sitten tällainen  taulu "Syystunnelmia".












Tähän minä en kykene. Liian paljon kesken, eikä taida lopputulos olla kuitenkaan mieleinen? Mitäs luulette, löytyykö ketään, joka olisi kiinnostunut tällaisesta?

  xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Nouseva Myrsky- blogissaan Liisa antoi minullekin haasteen  johon nyt vastaan. Kyse on leikkimielisestä yrityksestä rikastuttaa kirjoitettua tekstiä esim. blogissa. Yrityksestä nimenomaan, sillä pidän itseäni niin tosikkona, että tuollainen vetää vakavaksi.

Mutta siis, tässä minun "revittelyni" aiheesta:

köyhä kuin kirkonrotta
köyhä kuin kirkon päästäinen
köyhä kuin kiasman päästäinen
turha kuin kiasman tupajumi.

Syö kuin hullu puuroo
syö kuin hullu mannavelliä
syö kuin maaninen mannavelliä
syö kuin maaningan maitopoika mannaryynejä.

Suu käy kuin singeri
Jalat vispaa kuin  husqvarnan tikki
sydän hakkaa kuin pfaffin neula
Ajatus selvä kuin saumurin langat.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kipputoriaarteita ja kirjontaa

Tässä muutama kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi löytämäni käsityö, keskeneräisiksi jääneet kaikki. Liekö tekijä tuskastunut työhön ja aikansa säästettyään päättänyt poistaa näkyviltä? Vai onko tekijämummo kuollut ja perikunta ei ole osannut antaa näille arvoa?


Valkoiseen puuvillakankaiseen liinaan on kirjottu kaksi kukkakimppua molempiin päihin, pellavaisessa kuvio on vai toisessa päässä. Ehkä alunperin oli tarkoitus kirjoa sama kuvio molempiin päihin, mutta kesken on jäänyt. Mikä sen käyttötarkoitus voisi olla, jos kirjonta on vain toisessa päässä? 


Ei, ei nämä liinat ole vielä käytössä, vaikka olenkin kuvannut ne ruokapöydällä.

Tuo valkoinen on aika jännästi tehty: ensin on kukkakuvio painettu kankaalle ja sitten kuvion päälle kirjottu.


Pellavainen työ on kirjonnankin osalta keskeneräinen ja työn viimeistely puuttuu, reunat on vain siksakattu.


Kolmantena todellinen aarre, ainakin minun mielestäni.  Alla on lavastettu kuva mukamas työn tekemisestä. (Työ oli esillä museon joulunäyttelyssä, johon olin kattanut pöydän vanhoilla käsitöillä)





Kangas on aika rouheaa pellavaa ja käsin kudottu. Keskellä liinaa on käsin ommeltu sauma.




Valitettavasti kankaaseen on tullut jotain likaa, näyttäisi vähän ruosteelta?


Tässä on keskuskuvio
Liinan keskuskuviokin on keskeneräinen. Lisäksi nurkissa näkyy kuvion piirrosta, mutta se on osittain hävinnyt, eikä yhtään neljästä kuviosta ole aloitettu.

Liinan ympäri on virkattu pitsi pellavalangasta, se on vain osittain ommeltu kiinni työhön.

Nyt pitäisi päättää, mitä näille tekisi? Nuo kaksi ensimmäistä eivät välttämättä tarvitse kuin reunojen huolittelun. Mutta tämä iso. Mitäs tuumaatte, olisiko se ihan hassua, jos liinaa käyttäisi keskeneräisenä? Ompelisi vain reunat ja reunapitsin valmiiksi, mutta jättäisi kuvion sikseen?

En ole ollenkaan kirjoja ja luulen, että eron huomaisi, jos minä tekisin kuviot valmiiksi. Eikä siitä kyllä mitään tulisikaan. Vaatii liikaa keskittymistä, kärsivällisyyttä, huolellisuutta, taitoa ja aikaa. Kortilla nuo kaikki.

Valokuvaustaidon haluaisin hankkia. Tässäkin on oikein typerä kuvakavalkaadi - sama kohde, mutta jokainen kuva eri värinen. Yritin korjata, mutta sama juttu...

XXXXXXXX

Kiukustuin itseeni, kaappasin liinat kainalooni, ajattelin kuvata kaikki uudelleen ja olin jo menossa niitä silittämään, mutta sitten tulin järkiini - turha vaiva! Sen ajan voisin käyttää tilauskorien virkkaamiseen. Menin siis pitkäkseni, katsoin telkkarista "blogistania"- ohjelmaa ja sainkin muutaman pikkukorin valmiiksi. Niitä pitäisi kylläkin olla 109 valmiina kesään mennessä. Kuinka kauan vielä on kesään?

Korjaus aiempaan kirjoitukseen

Muutama postaus taaksepäin, juttuun "Myyntitili ja Verotus" oli puikahtanut arvonlisäveronlaskentavirhe. Alunperin sanoin miehelleni, joka työskentelee arvonlisaverotuksen asiantuntijatehtävissä, että hän saa tarkastaa tuon tekstini. Kun ei toinen oikein vaikuttanut innostuneelta, jätin sen toteuttamatta. Hihii...aina on syy löydettävä jostain muualta ja nyt se on siis hän! Pöh, kyllä minunkin pitäisi alv:in laskeminen hallita ja muistikatkojen varalta pidän laskentakaavioita näkösällä. 

Joku todella innostunut anonyymi oli lukenut tekstiäni sunnuntain vastaisena yönä klo 4.10, havainnut virheen ja oikaisi sen kommentillaan. Kiitos hänelle takkaavaisuudestaan! Korjasin kirjoituksen heti. Tässä vielä linkki, mistä voi varmistaa oikean laskentatavan. Paitsi, että  laskurissa on vanha alv 22 %, sen paikalle pitää siis nykyään laittaa 23 %.  Tuliko selväksi?

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Uudet korvikset ja verkkokauppa


Olen koruihminen. Tykkään koruista. Isoista koruista, näyttävistä. Minun korujeni ei tarvitse olla kultaa ja mieluummin sittenkin hopeaa. Mutta ne voivat olla kyllä vaikka pyöränkumista!

Ihan oikeasti. Tilasin mustat korvikset Liisa Tuimalan ihan uudesta Nouseva Myrsky-verkkokaupasta. Hullu kuu - nimiset korvakorut on tehty pyörän sisäkumista.  


Kirjekuori oli niin kaunis, ettei postipoika ollut halunnut sitä leimata ollenkaan

Kuoresta paljastui tällainen kuori.




Ja tässä ne ovat.
Käykäähän tutustumassa Liisan uniikkeihin koruihin.  
Sellaista valkoista rannekorua tekisi seuraavaksi mieleni...


En voinut ottaa kuvaa (tai yritin kyllä, mutta tulos liian kauhea) koruista omissa korvissani, mutta se olisi ollut painokelvotonta, sillä hiukset on kahden kuukauden "kotiarestissa" kasvaneet yli ja naama näytti murrosikäisen näppynaamalta.

Nostan hattua tällaiselle paketoinnille. Ihan varmasti silläkin on merkityksensä markkinoinnin kannalta. Itse olen tässä suhteessa huono, huolimaton, saamaton, välinpitämätön...ei kun liian kiireinen? Jos joku paketti pitää saada postiin, yleensä kiiruhdan sinne viime minuuteilla ja postin tätit on jo tottuneet siihen, että yleensä joutuvat vielä auttamaan teippaamisessa ja ehkä sitä pakettia vielä muutetaankin kassalla. Olen nimittäin tosi pihi maksamaan postille yhtään ylimääräistä. Niinpä saatan vaikka leikata osan pussista pois, jos sillä postimaksu määrätäänkin alemman taksan mukaan - säästyy muutama euro. Ja asiakashan ne lopulta maksaa postimaksutkin!

Yrittäjänä joudun aina kilpailemaan kellon kanssa. Aika on oikeasti rahaa, vai onko?

Ajatuksia verkkokaupasta:
Minulle aina silloin tällöin ihmetellään, miksen myy tuotteitani verkkokaupassa. Nooh, olen yrittänyt, pariinkin kertaan. Mutta ne olivat sellaisia ilmaisia kokeiluversioita, joista ei tietysti pitäisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, sillä enhän niitä missään edes mainostanut. Helppokäyttöisiä olivat kyllä ja sinänsä ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että en halua verkkokauppiaaksi. Minusta ei ole siihen. Kauppa pitäisi luonnollisesti olla aina ajantasalla, tuotteita varastossa ja päivitykset kunnossa. Kauppiaan pitää olla täsmällinen tilausten vastaanottamisessa, informoinnissa ja lähettämisessä. Ei ole minun juttuni. Sen sijaan kotisivujen kautta tulee silloin tällöin tilauksia ja ne toki ilomielin toimitan asiakkaalle.

Sen sijaan en voi ollenkaan kaikille yrittäjille suositella "kivijalkamyymälän" perustamista. Verkkokauppa ja facebookin erilaiset sivustot ovat oikein mainio tapa markkinoida ja myydä tuotteitaan, myös käsitöitä. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Onks nää hianoi?

Tilkkuvarastoistani erottelin joitain retrokankaita - vai onks noi retroa? Mitä on retro?

En ole ihan varma, että onko nämä hienoja. Alunperin olen ajatellut tekeväni niistä pussukoita - tai no - eipä niistä oikeastaan juuri muuta saakaan, kun palat on aika pieniä.




Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä, onko nämä hienoja? Nyt on ainakin kommentointi helppoa, kun kaikki kommervenkit on poistettu.
Mervi