seuraa sähköpostitse

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Yksi vaihe on ohi...

Kaikki 100 muuttolaatikkoa tuli täyteen ja vielä pahvilaatikot päälle. Jätesäkkejä täytettiin kaksi rullallista - 20 kpl? Nyt on kaikki siirretty uuteen putiikkiin. Tänään muuttomiehet tekivät 6 tuntia töitä, useampi pakettiautokuormallinen siirtyi parin korttelin matkan ja kaikki taisi sujua ongelmitta. Kotimuutosta tälläinen liikkeen siirtäminen poikkeaa sikäli, ettei ole astioita eikä kovin painavia huonekaluja. Pellavasydämen myytävät tuotteet ovat lähes kaikki särkymättömiä.

Uudessa paikassa on nyt hyllyt lähestulkoon oikeilla paikoillaan, mutta kaikki lattiapinnat on täynnä laatikoita. Pääosin saattoivat mennä oikeisiin huoneisiin, sillä numeroimme ne 1,2,3,4...

Täytyy myöntää että hiukkasen epätoivoiselta tuntuu huominen aamu. Aamulla yhdeksältä aloitamme hyllyjen täyttämisen. Tottakai tämä vaihe on paljon hitaampi kuin hyllyjen tyhjääminen. Vaikka kuvittelin, että teen karsinnan vanhassa paikassa, niin ei se toiminut. Nyt on edessä miettiminen, mitkä kaikki laitetaan myyntiin, mitkä menevät alennusmyyntiin ja mistä ehkä luovun kokonaan. Alunperin oli ideana pitää vanhassa paikassa outlet-myyntiä, mutta ei toteudu sekään.

Käsilaukustanikaan en kyennyt pitämään huolta, sekin meni kameroineen päivineen uuteen paikkaan. Nyt se on jossain niistä 120 laatikosta! Mervi menee nyt päikkäreille...

100laatikkoa

Aamulla tilasin 100 muovista muuttolaatikkoa (vuokra 20 snt/laatikko/päivä) putiikkiin tuotuna.
Vähän ikävä yllätys oli se, että jokainen laatikko piti pyyhkiä märällä, ennenkuin niihin voisi myytävää tekstiiliä laittaa. 

Puolenpäivän jälkeen sisareni tuli pakkausavuksi. Ei oikein saatu hommaa haltuun, joten soitin isäni avuksi. Vieläkin tuntui epätoivoiselta, joten soitin varamyyjä-Pirkon avuksi. Sitten alkoi tapahtua. Pahin ongelma aluksi oli se, ettei ollut tilaa kasata valmiita laatikoita. Homma helpottui illansuussa, kun mieheni ja tyttäreni tulivat töistään ja alkoivat raijata laatikoita peräkärryn kanssa uuteen toimitilaan.

Välillä piti tankata
Kellon ympäri olin putiikissa ja hurjan näköiseksi jäi huusholli. Kotin lähtiessäni huomasin, etten ollut tajunnut sulkea säleverhoja, joten näkymät ulos olivat lohduttomat. En vaan kertakaikkiaan jaksanut palata takaisin.
Huomenna homma jatkuu kalusteiden siirtämisellä. Silloin on käytössä pakettiauto ja useampi mies apuna. Työtilan tavaroihin ei ole vielä koskettu, arviolta 30 laatikollista tulee palakankaistakin... Arvaatkaas onko tämän jalat kipeet? Sellainen häivähdys kävi mielessä, että taidankin muistaa, miksi julistin viime muuton jälkeen, ETTEN KOSKAAN ENÄÄ MUUTA... Mervi

ps. kiitos kaikille kannustavista kommenteista!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Lähtölaskenta

Muuttomyynti käynnistyi aikas mukavasti. Euron ja kahden euron laatikot sijoitin ulos ja niitä kyllä käytiinkin penkomassa. Jännä juttu, että -50% alennus ei toimi, mutta kun sama tuote on vaikkapa laatikossa 5 euroa, se "käykin pyydykseen".  Ei ymmärrä. Tai no...

Huushollin hoito putiikissa on ala-arvoista, villakoirat valtaavat alaa ja kaikki on muutenkin vähän silleenjatälleen. Mutta tämä ei jaksa eikä pysty nyt siivoamaan. Huominen päivä vielä myyntiä, mutta iltapäivästä jo laitetaan tavaroita laatikkoon. Käyn vuokraamassa 100 kpl muovilaatikoita niin pakkaaminen käy suht sujuvasti.

Kävimme mieheni kanssa tänään katsomassa uutta putiikkia. Tilaa on huimasti, mutta se lienee vain illuusio - tyhjänä tila näyttää isommalta. Siivoamista - erittäin likaisten ikkunoiden pesusta alkaen - on jonkun verran, joten soitanpa sukulaistytölle, josko tämä pääsisi lauantaina auttamaan.

Mieheni kamerasta siirsin muutaman kuvan, jotka hän oli ottanut itselleen suunnittelun avuksi.
Tähän nurkkaan tulee tiski
 Tuosta oikealla olevasta oviaukosta mennään keittiöön ja edessä oleva aukko johtaa käsityötarvikkeiden "osastoon".
tästä mennään "asustehuoneeseen"
 Asustehuoneeseen tulevat pellavavaatteet, hatut, villasukat ja lapaset, ehkä myös korut. Noin pieni siivu näkyy frouvasta ittestään...
Tämä on päähuoneen keskilattiaa
 Tähän huoneeseen tullaan ulko-ovesta, joka jää tässä kuvassa oikealle.
Tämä on peränurkka käsityötarvikehuoneesta
Eipä näistä kuvista minkäänlaista kokonaiskuvaa hahmota. Noista verhoista "väänsimme kättä" mieheni kanssa. Minä haluan ne ehdottomasti pois, mutta hänen mielestään sitten tulisi paljasta ja kolkkoa???

Kerkesin muuten tämän pienen katselukierroksen aikana jo moneen kertaan muuttaa mielipidettäni siitä, mitä mihinkin huoneeseen tulee ja mihin tulee mikäkin hylly tai pöytä. Minulta puuttuu sellainen hahmottamiskyky, että voisin abstraktisti kuvitella asioita - pitäisi saada kokeilla. Ja tässä mittakaavassahan sellainen ei onnistu.

Tästä lähdetään liikkeelle, hirrrrveä urakka edessä! Mervi

Kangasasia selvinnyt

Kirjoittelin oudosta kankaasta, joka tuotiin puotiini näytille. Asiantuntijoiden avustuksella se selvisi. Tai no, tottakai kansalaisopiston käsityönopettaja heti tiesi, mistä on kysymys.

Kangas on käsin kudottua villakangasta. Kansallispukuihin ei käytetä villakangasta, mutta muinaispukuihin kyllä. Toki tuollaisella kankaalla on montaa muutakin käyttömahdollisuutta. Minulle näytettiinkin kastepuku, joka oli tehty vastaavasta kankaasta. Arvokkaat verhot siitä saisi. Ja tietysti tavallisen puseron. Pöytäliinan ....

Tällaista kangasta olisi nyt saatavilla - useampi metri. Kuka haluaa?

Nyt lähden tuntia aikaisemmin putiikkiin. Eilen sain satikutia siitä, kun avaan liian myöhään - klo 11. Kesäaikaan olen kyllä yleensä siirtänyt aukiolon aikaisemmaksi, jo klo 10, mutta nyt en ole jaksanut.
Tämänpäiväisessä paikallislehdessä on miniminimainos Pellavasydämen muuttomyynnistä. Lähden katsomaan, montako ihmistä se on tavoittanut. Tai eihän sitä voi todeta, vain sen, että montaako lukijaa se on kiinnostanut ja saa hänet liikkeelle!

Aurinkoista torstaita teillekin! Mervi

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Uutta vanhaa

Joudun perumaan puheeni. Jopa asiakkaani muistavat, että olen 1,5 vuotta sitten paikallislehdessäkin vakuuttanut muuttavani viimeisen kerran - etten siis enää koskaan muuta... Mutta nainenhan saa kuulemma muuttaa mielipiteensä 7 kertaa päivässä.

Tänään aloitin muuttomyynnin.

 Olen sitä mieltä, että mainoksen pitää näkyä, kun ajaa autolla ohi. Tein siis sellaisen. Tuollaiset räikeät mainosplakaatit ovat ihan hirveitä, mutta kyllähän niillä huomiota saa! Vaikka olen käynyt mainostekstauskurssin, en osaa tehdä mainostekstiä - ainakaan isoja kirjaimia. Kumma juttu, että on ihan eri tekstata pientä ja sievää, kuin isoa ja komiaa...

Esittelin pari postausta sitten eri liikepaikat, joissa Pellavasydän on toiminut. Tämä on jo kuudes muutto, jonka teen. Enää en vakuuttele mitään. Ainakaan enää keskemmälle kaupunkia ei voi muuttaa, sillä uusi liikepaikkani on aivan torin kulmalla. Vähän piilossa silti. Kyseessä on vanha kivitalo, jossa on toiminut VPK ja se edelleenkin omistaa talon.

Tilaa talossa (sen alakerta) on yli 90 m2 eli kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Upeista näyteikkunoista joudun luopumaan. Saan kunnollisen keittiön ja vessan. Ja ennenkaikkea - kunnolliset työtilat! Uusi huoneisto jakautuu neljään huoneeseen.
Tällaisesta komeasta tammiovesta sinne käydään sisälle.
Koko talo on torilta päin katsottuna piilossa puiden takana.
Tällaisiin näyteikkunoihin joudun tyytymään. Näitä on neljä.

Tältä rakennus näyttää sisäänkäynnin puolelta, Ylinenkatu. 

Ja tältä se näyttää torille päin, Koulukatu. Kulunutta "kauneutta".

Olen luottavainen, että muutto toteutuu, vaikken ole vielä edes vuokrasopimusta tehnyt. Nykyinen liikepaikkani on myyty, joten alta on pois lähdettävä joka tapauksessa. Muuttokuormaa aletaan kasaamaan perjantaina, lauantaina muutetaan ja sunnuntaina täytetään hyllyjä uudessa paikassa. Siis jos....

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tyyntä myrskyn edellä?

Tänään oli toooosi hiljainen päivä putiikissa, krooohhhh-pyyyyh!
Yleensä tiistaina on täysi hässäkkä päällä heti aamusta, kun on ollut viikonloppu ja maanantainakin ovet kiinni. Mutta ei tänään.

Meinasi tulla unikin jossain vaiheessa, mutta sitten tuli mielenkiintoinen asiakas. Hän toi näytille vanhan kangasrullan, jonka oli saanut käsiinsä jostain kuolinpesästä. Vaikka minusta kangas vaikuttikin hiukan keinokuituiselta, se onkin pellavaa tai ainakin puolipellavaa. Harvoin olen niin erehtynyt kankaasta. Hmmmm.

No, kangas on kuulemma tarkoitettu kansallispuvun puseroon, mutta naapurikunnan kansallispukunaiset olivat kertoneet, että tuo kangas ei ole nykyisin käytettyä - joka on kuulemma valkoisempaa. Soitin tuntemalleni "asiantuntijalle" ja hän kertoi, että kansallispukuihin käytetään joka paikassa samaa valkoista puserokangasta. Tämä rouva lupasi tulla huomenna katsomaan kangasta, hinnasto mukanaan.

Nyt pitäisi löytää joku, joka tunnistaa kankaan ja tietää siitä enemmän. Muistan lukijoistani jonkun kommentoineen käsitöiden arvostusasiaa ja kertoneen tekevänsä kansallispukuja. Luetko tätä ja osaatko näkemättä kertoa jotain kansallispukujen puserokankaasta?

Tällainen piristysruiske nuupahtamisen hetkelle. Iltapäivä menikin eloisammin, kun aloin virkata TAAS pyöreää mattoa - taidan sittenkin innostua niistä? Valitsin putiikista kuteen, jota ei ehkä muuhun työhön kukaan valitse, siis vaalean violetin. Kude tuntui sopivan mainiosti työhön.Haluaako joku violetin maton?

Meillä myydään sydämiä myös metallisina

Ensi tiistaina asiat Pellavasydämessä onkin toisin.
Salaisuus se ei ole, mutta kerrottakoon vasta myöhemmin.
Mervi

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Tyyli hukassa?



Suunnittelen Pellavasydämen sisustusta.

Silmissä vilisee erilaisia "visioita" siitä, minkälaiseksi haluaisin oman putiikkini. En vaan ole varma, mikä on paras vaihtoehto. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat suunnitelmiini?

- budjetti: rahaa ei ole juurikaan käytettävissä uudistuksiin, on keksittävä luovia ratkaisuja
- pinta-ala suhteessa myytävään tavaraan: helposti tulee liian täyttä
- helppohoitoisuus: helppo pitää siistinä, tavarat saa helposti otettua ja toisaalta täydennettyä hyllyjä
- imago: kun asiakas astuu sisään, saako hän oikean käsityksen myytävästä tavarasta?
- esillepano: ovatko tavarat myyvän näköisesti esillä, houkutteleeko ostamaan?
- joku muu?

Budjetti
Kaikkein helpoin tapa uudistaa sisustus olisi laittaa kerralla kaikki kuntoon. Jos olisi rahaa, voisi vaan valita mieleisimmän kombon, tilata vaikka puusepältä koko myymäläkalustus samaan tyyliin. Niin ja jos olisi oikein paljon rahaa, palkkaisi ensin sisustussuunnittelijan ja siiten saisikin itse vain ihastella lopputulosta.

Nyt, kun sitä rahaa ei ole, joudun pyörimään kierrätyskeskuksessa ja huutoneteissä etsimässä edullisia vaihtoehtoja.

Pinta-alan hyväksikäyttö
Toki on helppo kulkea  väljissä liiketiloissa, jossa on leveät käytävät ja tavarat ilmavasti esillä. Itse kuitenkin pidän enemmän (?) kodikkaista, romanttisista, uniikkeja tuotteita tupatentäynnä olevista aarreaitoista. Paitsi, että niissä on kylläkin vaikea kulkea...

Helppohoitoisuus
Jos tavaraa on paljon lattioilla, siivous on haasteellista. Matalalta - tai toisaalta korkealta - asiakkaiden voi olla vaikea saada tavaroita. Runsauden keskellä yksittäinen tuote saattaa myös jäädä piiloon. Jos kaikki paikat on täynnä tavaraa, uutuuksien lisääminen vaatii kekseliäisyyttä.

Imago:
Pahinta, mitä minulle on sanottu, on erään asiakkaan huikkaus ovelta: "Onko tämä kirpputori?" Perhepiirissa keskustelemme paljon siitä, pitääkö tavarat laittaa kukin paikkaansa, vai voiko samaa tavaraa ripotella sinne tänne, esim. värikoodin mukaan? Kirpputorimaisuus syntyy juuri siitä yksittäisten tavaroiden sekamelskasta.

Minkälaisen tunnelman haluan välittyvän asiakkaille? Laadukkuus, huolellisuus, arvokkuus, kekseliäisyys, ekologisuus, kierrätys, luonnonläheisyys...ovat esim. asioita, jotka saattaa aistia heti oven avattuaan. Toisaalta ensivaikutelma saattaa myös pettää ja lähempi tarkastelu osoittaakin jotain muuta. Tuoksu, lämpötila, musiikki, henkilökunta, valoisuus, siisteys - näihinkin saattaa huomio kiinnittyä. Tai sitten niitä ei varsinaisesti huomaa, mutta vaikuttavat alitajuisesti.

Näyteikkuna on ensimmäinen, mitä liikkeestä huomataan. Vai onko se sittenkin ulkoseinä, kyltti, ovi, roskapönttö?  Jos liikkeen edusta on epäsiisti, kuka viitsii astua sisälle? Jos ikkuna on innostavasti somistettu, eikö olekin ihan pakko käydä sisällä katsomassa, mitä muuta kivaa siellä on?

Esillepano:
Haluanko hyllyt kiertämään pitkin seiniä, vai erilaisia kaappeja, pöytiä, lokerikkoja... Kannattaako valita kaikki kalusteet samanvärisiksi vai olisiko elävämmännäköistä, jos tyyli olisi sekoitus eri maailmoista? Tulevatko tavarat paremmin näkyviin valkoisista kalusteista vai ehkä tummista? Huomataanko tavarat paremmin ylhäältä vai alhaalta, pöydältä vai korista...

Tässä tällaista alustavaa pohdintaa. Jos sinulla ei ole omaa liikettä, et ehkä ole koskaan joutunut tällaisia miettimään. Mutta olisin kiinnostunut mielipiteistäsi.

Minkälaisen putiikin sinä koet kiinnostavaksi?
Minkälaiseen kauppaan en ainakaan astu sisälle?
Onko sisustuksella ylipäätään mitään vaikutusta, ratkaiseeko myytävä tavara kaiken?

Tai mitä muita ajatuksia sinulle tästä tulee mieleen?
Tähän juttuun ei tullut yhtään kuvaa, koska en uskaltanut laittaa esimerkkejä toisten putiikeista ja omani on vain yksi esimerkki - eikä juuri nyt ollenkaan hyvä.

Mutta voinhan minä laittaa kuvaa jostain ihan muusta, kotimme puutarhasta.


Mervi

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Virkattu juhannusruusu valmistui

Nyt se on valmis - ja niskat on jumissa!
Juhannusruusu-maton ohje on Kauhavan Kangas-Aitan. 
Ohjetta jouduin vähän säveltämään, kuten edellisissä postauksissani kerroinkin. 
Kuteena käytin minulla myynnissä olevaa rullakudetta - aivan ihanan pehmeää, sopivasti joustavaa ja kerrassaan miellyttävää virkata. Harmittelen, että juuri tuo erä alkaa loppua. 
Käyttämäni virkkuukoukku on kaikkein isoin metallinen eli numero 10. 


Matto on halkaisijaltaan 1,10 metriä ja kudetta siihen meni 3,20 kg. Rullissa on vaihteleva määrä - tähän meni vajaa 6 rullaa. Lopusta virkkasin vielä korin, josta tulikin tosi napakka koukulla numero 6.
Nyt on pakko pitää taukoa virkkaamisesta, että pääsee niskalihakset palautumaan. Jaa-a, ehkä pieni jumppatuokio auttaisi asiaa myös? Raivasin jo tien ompelunurkkaukseen, seuraavaksi vaihdan siniset langat ja toivon saavani jotain merellistä valmiiksi ensi viikon myyntiin...

Mervi

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Onnistuu, ei onnistuu, onnistuu...

Nyt ei kuulkaa hommat suju!
Maton virkkaus ei etene: puran sen, minkä olen saanut aikaiseksi. Se on just niin, että yhtään ei saa reunat alkaa repsottaa. Kuvittelin (edellinen postaus) että se siitä korjaantuu, mutta ei siis. Kumma juttu, että edellinen matto, jonka tein saman ohjeen mukaan onnistui harmitta, mutta tämä ei sitten niin millään...

Mutta mikä on kivaa...meillä syödään kohta raparperipiirakkaa. Minä en ole sitä leiponut.

Toisekseen meillä on ihana tuoksu - siis muukin kuin leipomisen tuoksu. Huumaava kukkien tuoksu, mieheni toi pioneja ja ruusuja sisälle.Tässä siis sisustuskuvaa, hah... Onneksi kuvassa ei näy pölyjen määrä, sillä MINKÄÄNLAISTA juhannussiivoa ei ole tehty - ei edes jokaviikkoista imurointia. Muutenkin sisustus on jälkijunassa, joulukynttilät on siivottu pois, mutta tilalle ei ole tuotu mitään. Tyhjät kynttilänjalat noloina...

Aika hurja perspektiivi (tai mikäsennimionkaan) mutta kun en päässyt pyörätuolini kanssa oikeaan kulmaan kohteen kanssa. Vaikka muuten en minkäänlaisesta kullankimalluksesta tykkääkään, tässä pianon päällä se menettelee - ehkä siksi, että on aina ollut noin, 34 vuotta jo.

Vaikka pää särkeekin, ymmärrän, että minun tulee olla tyytyväinen elämääni. JOS olisin ollut koko juhannuksen yksin, olisin elänyt kahvilla ja leivällä. Sen sijaan nyt olen saanut istua valmiiseen ruokapöytään. Tarjolla oli uusia perunoita, salaattia ja uunilohta. Ja kohta syödään jälkiruoaksi kahvia ja raparperipiirakkaa. Löytyyköhän siihen jäätelöä päälle? Mervi

Juhannusruusua ja juhannusruusua


Ihminen on psykofyysinen olento, niinhän ne sanovat - viisaat. Kun on mieli apea, tuntuu ruumiskin raihnaiselta. Nyyh....olo on ollut kurja kaikinpuolin.

Vaikka migreeni kurkisteleekin otsalohkoissa, aloin kuitenkin virkkaamisen. Tämä on tilaustyö, joka on jätetty jo jonkin aikaa sitten. Juhannusruusumatto hiekan värisenä. Hiekka, hiekka...mikähän se väri on?
Valitsin tällaisen punertavan beessin (?) ja totesin, että onkin erittäin mukava kude: sopivan paksuinen ja ihanan pehmeä. Tämä on toinen samalla mallilla virkkaamani, mutta en ole ollenkaan varma, onnistuuko tuo. Jotenkin reunat näyttää "liehittävän"... No, teen vielä noita seuraavia kerroksia ja katson miten käy.

Onkohan kellään samanlaista kokemusta kuin minulla? Virkkaamiini tai neulomiini silmukoihin sisältyy muisto virkkaushetkestä, tai tarkemmin sanoen siitä televisio-ohjelmasta, jota olen katsonut työtä tehdessäni. Eikö ole outoa? Jos jätän työn kesken ja jatkan hetken päästä, voin aivan hyvin palauttaa mieleen (eikä tarvitse edes palauttaa, vaan se tulee ilman muuta) sen ohjelman, jota olin katsonut. Eikö kukaan muu ole tällaista kokenut?

No nyt siis jatkan tätä maton virkkaamista. Ohjelma, jota katsoin tätä virkatessani oli rajakokemukset - vanha nauhoitus. Ei siis ihme, jos kirjoittelen vähän outoja...

Täällä alkoi sataa ja siitä syystä sain mieheni takaisin kotiin. Hiphei - heti alkoi mieli kohentua ja kyllä se pääkin siitä lakkaa särkemästä! Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun vielä aurinko paistoi.



perjantai 22. kesäkuuta 2012

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Täällä minä vietän "ratkiriemukasta" juhannusta yksin kotona, tekemättä mitään. Mieheni meni mökille ja tytär tuli kyllä Turusta kotiin, mutta on juuri nyt kaverin kanssa jossain.... Olo on vähän alakuloinen, mutta luulenpa huomenna piristyväni, kun kiverrän hihat ja alan touhuta...

Toivottelen kaikille lukijoille oikein hauskaa Juhannusta, tai ainakin rentouttavaa lomaa! Mahtaakohan monikaan käydä täällä blogeja selailemassa? Minulla ainakin on nyt aikaa, joten luvassa on juttua ehkä peräti joka päivä...
 
Teimme tänään tyttäreni kanssa lenkin kaupungilla ja kuvasimme kaikki liikekiinteistöt, joissa Pellavasydän on toiminut.

Eläkkeelle jäätyäni kotiin alkoi kertyä kankaita, lankoja, ompelutarvikkeita, mutta myös valmiita käsitöitä liiaksi asti. En muista edes vuotta, kun vuokrastin työtilan. Minulla ei ollut firmaa, eikä tuossa tilassa voinut käydä kauppaa - se oli pelkästään varasto ja työtila työväentalossa, sen keittiön takainen pikkuhuone. Vuokraa maksoin muistaakseni 100 euroa kuukaudessa.

Työväentalon osoite on Ylinenkatu, joka on Ugin toinen pääkatu.
Vuonna 2008 perustettiin Pellavasydän ja edessä oli muutto Mäyhälänkadulle. Kohde oli pikkuruinen vanha puutalo, joka oli ennen ollut asumiskäytössä. Putiikkimme sijaitsi ihastuttavalla puutaloalueella, jossa turistit mielellään kävelivät ihastelemassa kauniita asumuksia. Liiketiloja tuolla alueella ei sitten ollutkaan.

Tämä kuva onkin Ylisenkadun toisesta päästä. Siellä on mäen päällä yksi kaupungin nähtävyyksistä, Vallilan komea puutalo, joka on nykyään tilausravintolana. Tuonne oikealle käännytään Mäyhälänkadulle.

Harmi, kun en löytänyt vanhaa kuvaa siitä, kun talo oli meidän käytössä. Seinällä roikkui kaunis soikea kyltti ja portti oli kaunistettu kukkasin. Tämä talo on nykyään tyhjillään.

Tämä liiketila oli auttamattomasti syrjässä. Turistit tänne vielä löysivät karttaa käyttäen, mutta paikkakuntalaiset eivät oikein millään. Vuosikymmeniä paikkakunnalla asuneetkin saattoivat ihmetellä, että missä moinen Mäyhälänkatu on. No, täällä ei ollut kustannuksetkaan kummoiset - vuokra muistaakseni 360 euroa ja maksoimme sen puoliksi silloisen liikekumppanini kanssa.

Tässä sinnittelimme reilun vuoden, kumppanuus purkautui ja muutin Rantakadulle. (Uudessakaupungissa on kolme samansuuntaista katua Rantakatu, Alinenkatu ja Ylinenkatu - kaikissa niissä on minulla ollut osoite). Rantakadun liiketila on vanha kivitalo, jossa on useampia liikkeitä. Puurakenteisessa yläkerrassa on asuntoja.

Tästä minun oli pakko lähteä reilun vuoden jälkeen, sillä huonokuntoisen talon viemärit olivat pettäneet ja tuskastuin ainaiseen pahaan hajuun.  Vuokraa maksoin vajaa 400 euroa kuukaudessa.

Aivan samalla kohdalla, mutta kortteli ylöspäin on nykyinen liiketilani, Ylisenkadun ja Rantakadun välissä Alinenkatu.


Tässä siis olen nyt, mutta tarina jatkuu....

Mervi


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tukkuostoksilla

Lähdimme eilen sisareni kanssa käymään Tampereella. Olen arka ajamaan kaupungissa, joten sisko oli mukana antamassa varmuutta. Navigaattori on todella hyödyllinen keksintö, ilman sitä en lähtisi ollenkaan vieraaseen paikkaan. Meillä oli kaksi kohdetta: kudetukku ja Tammer-tukku. Molemmat sijaitsivat helpon ajomatkan varrella, keskikaupungille ei tarvinnut ajaa ollenkaan.

Nyt on auto ipipiukassa tavaraa, matonkudetta yli 80 kiloa! Saimme erinomaista palvelua. Kaksi miesmyyjää palveli meitä - pakkasivat vielä säkitkin valmiiksi autoon. Yksi harharetki tehtiin kirpparille, mistä löytyi mukava rottinkikori myymäläkalusteeksi.

En ole kummassakaan paikassa käynyt aiemmin. Kuteita on kyllä postitse minulle lähetetty. Tammer-tukun pikatukussa kului paljon aikaa . Piiiiitkät käytävät näyttivät ensin ihan hurjilta, mutta siellä me vaan köpöteltiin kyynärsauvoinemme... Putiikkiin ostin korutelineen, pään (hattuesittelyä varten), kasseja ja pusseja ja jotain pientä sälää.

Kävimme matkan varrella myös Vammalassa (nykyisin Sastamala) verestämässä vanhoja muistoja. Olen syntynyt Vammalassa, syntymäpaikakseni on merkitty Tyrvää. Isäni suku on sieltä kotoisin ja äitini haudattiin sinne sukuhautaan viime lokakuussa. Kävimme haudalla ja kaupungilla katsomassa taloja, joissa olemme asuneet.

Lapsuuden perheeni kanssa olen muuttanut kotia noin 10 kertaa ja mieheni kanssa toisen saman verran. Olen asunut eri puolilla Suomea: Vammalassa kahteen otteeseen, Keuruulla, Nurmijärvellä, Hyrynsalmella, Kuorevedellä, Ähtärissä ja Uudessakaupungissa myös kahteen otteeseen. Asuimme yleensä kaksi vuotta paikassa ja joskus samalla paikkakunnallakin vaihdettiin asuntoa. Huushollin pakkaaminen ja purkaminen on todella tuttua puuhaa!

Yhdessä sisareni kanssa totesimme, että muistot ovat kuitenkin mukavat. Minkäänlaista harmia emme muutoista muista. Päinvastoin oli aina hauska mennä uuteen kouluun. Ehkä ainut huono puoli jatkuvassa muuttamisessa on se, että ei ole olemassa lapsuuden kotia, ei lapsuuden aikaisia tuttuja, ei kutsuja luokkakokouksiin jne. Mutta paljon muistoja erilaisista asuinympäristöistä.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Suorakaiteen mallisen korin virkkaaminen (vasemmalla kädellä)

Jos et ole ennen virkannut matonkuteesta, kannattaa harjoitella ihan tavallisella langalla  tai ohuella kuteella. Tähän esimerkkiin olen valinnut ohuen kuteen ja siihen sopivan koukun numero 6. Muovisilla tai puisilla virkkuukoukuilla ei minun mielestäni kannata edes aloittaa. Metallikoukku on paras, sillä saa tehdä työtä huolettomasti, ettei tarvitse varoa katkeamista.

Neuvon asiakkaitani, että korin virkkaaminen aloitetaan kehittämällä kunnon kiukku. Sitten kiristetään hampaat valmiiksi ja ei kun työhön käsiksi....Nimittäin, jos haluaa saada napakan korin, sitä ei tehdä löysin rantein!

Lisäys siinä vaiheessa, kun olin jo saanut tämän kuvasarjan valmiiksi:
Ai niin - voi että - onkos näistä mun ohjeita mitään hyötyä, kun virkkaan vasemmalla kädellä! Oliskohan nuo kuvat voinut kääntää peilikuviksi? No, en enää jaksa yrittää...


Virkataan löysästi esim. 12 ketjusilmukkaa.


 Käännytään ja virkataan kiinteäsilmukka 4. ketjusilmukkaan koukusta lukien.



Jatketaan kiinteiden silmukoiden virkkaamista koko rivi loppuun.

Nyt ollaan siis ketjusilmukkarivin alkupäässä, josta lähdettiin. Tähän nurkkaan tehdään 1 ketjusilmukka ja toinen kiinteä silmukkaa samaan kohtaan äskeisen kanssa.  Sitten toinen nurkka samoin. Eli nurkkiin tulee samaan kohtaan kaksi kiinteää silmukkaa ja niiden väliin 1 ketjusilmukka.

Näin jatketaan taas rivin päähän, siellä tulee samanlaiset lisäykset nurkissa.
 Koska haluan koreistani "peltisen kovia" käytän usein pienempää koukkua apuna, jos en saa tehtyä kahta kiinteää silmukkaa samaan kohtaan. Vaatii voimia ja kärsivällisyyttä, mutta palkitaan napakalla korilla!
On niitä sellaisiakin blogeja, joissa esitellään kynsiä.
Tämä ei siis ole kynsienhoitoa/koristelua neuvova blogi.

Kun olet tehnyt tarpeeksi ison pohjan lopetetaan nurkkien levittäminen ja tehdään yksi kierros niin, että nurkkaan virkataan 2 kiinteää silmukkaa samaan kohtaan, mutta jätetään niiden välistä ketjusilmukka pois. Tämän jälkeen jatketaan koria kiinteä silmukka alla olevaan, eikä mitään muutoksia nurkissa. Tällöin korin reuna alkaa nousta kohtisuoraan ylös. 

Alussa teen nurkat korin "sisäpuolelta" jotta silmukat eivät levisty. Vasta myöhemmin siirryn virkkaamaan niitä ulkopuolelta. Kuva alla.
 Kun reunat ovat haluamasi korkeat, päättele kude ja siinä se on. Voit myös kääntää reunat, jolloin niistä tulee vielä napakammat.
Pohjasta katsoen kori näytää tältä:



Seuraavalla kerralla näytän, miten kude jatketaan ja miten se päätetään. Paitsi, jos te kerrotte, ettei näistä saa mitään selvää....

Näytän myös, miten tämän malliseen koriin voi tehdä kangasvuorin.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sitten kysymys teille, hyvät lukija - mitä mieltä olette:
- kannattaako minun pitää tämä blogi pelkästään käsitöihin ja yrittämiseen liittyvänä vai
- voinko/kannattaako minun kertoa myös jostain muusta?

Tähän asti olen ainakin löyhästi sitonut jokaisen jutun yritykseen ja käsitöiden tekemiseen. Toinen blogini kertookin sitten pelkästään leikkauksistani ja lonkkavaivastani. No juu, tiedän, että SAAN täällä kertoa IHAN MISTÄ VAAN, mutta kiinnostaako se ketään? Mitä mieltä te olette - saa sanoa rehellisen mielipiteen. Tuossa oikealla on vastausta varten yksinkertainen pikakysely. Kiitos vastauksestasi!

Mervi