seuraa sähköpostitse

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Raanu

Pariskunta toi näytille raanun. Ensin he kyselivät minun arviotani sen hinnaksi, mutta loppujen lopuksi halusivatkin sen myyntiin. Huutonetissä ei ollut tärpännyt, vaikka hintakin oli ollut käsityölle olemattoman halpa.

Ripustaminen ei ole tässä oikeaoppinen, eikä siis raanu näy parhaalla mahdollisella tavalla. Minua tuo väritys miellyttää, vaikka ei sisustukseeni sovikaan. Näen siinä auringon laskevan järven taakse....

Raanu on huolellisesti käsin kudottu. Tässä muutama yksityiskohta.

Ja sitten helmi. Näin pitää kaikki kunnon käsityöt viimeistellä. Ilman tätä vaivannäköä emme tietäisi raanusta sitä, mitä nyt tiedämme! Olenkin aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, nimittäin nimikoinnista.


Kyseessä on siis Puruvesi-raanu, jonka on kutonut Helmi Rinkinen. Sitä en tiedä, mihin tuo Kerimäki-seura viittaa. Tämä raanu on siis myytävänä asiakkaan lukuun. Lukisin oikein mielelläni kommenttejanne raanun hinnasta - ja tietysti kaikesta muustakin!

Meidän huushollissa palataan normipäiväjärjestykseen, kun mieheni loma loppuu ja alkaa työt. Minä suuntaan huomenna kudeostoksille. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! Mervi

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Uusi tuoteperhe leikittäväksi

Tänään posti toi paketin, jonka sisältä pelmahti hauskoja leluja!

Puuvillalangasta  virkatut puput, helistimet, sammakot, hepat ja nuket saivat väliaikaisen kodin tästä pärekorista. Tänään oli niin kiire päivä, etten ehtinyt juuri muuta kuin kassan takana istumaan. Pitää myöhemmin miettiä, mikä olisi kiva tapa laittaa nämä ihanuudet esille...

Tuotteiden takana on Villa Linus. Voit käydä tutustumassa blogiin.

Olin jo sulkemassa kauppaa, kun tuli sisälle MIES - oho! Se on nimittäin tosi harvinaista. Rouvien vanavedessä niitä näkyy - yleensä erittäin vastahakoisen näköisinä. Mutta tämä oli oikein asialla - pitäisi löytää Väinämöisen lakki, ei vaan lakkeja. Lupasin valmistaa sunnuntaiksi. Kolme. Yhden harjoitelman jo tein, mutta se kaipaa vielä vähän tuotekehittelyä.

Olen ollut erittäin nuupahtanut koko viikon. En ole pitänyt yhtään vapaapäivää, en edes vapaatuntia. Se on liikaa minun työkyvyttömälle ruumiilleni! Pahiten rasittaa tietoisuus, ettei todellakaan ole minkäänlaista taukoa. Ensi viikko on jo paljon kivampi, kun tiedän, että Pirkko tulee sijaisekseni. Ehkäpä jo maanantaina menen käymään kudetukussa. On nimittäin kudevalikoima päässyt hupenemaan, niin paljon on koreja ja mattoja asiakkaat ruvenneet rustaamaan. Että sellaisia vapaapäiviä!

Mutta huomenna jaksan vielä neljän tunnin työpäivän, sunnuntaina muutaman tunnin ja tietysti olen iloinen, mitä enemmän minua pidetään kiireisenä! Teille toivottelen mukavaa kesäistä viikonloppua -  mitä se sitten itsekullekin tarkoittaakin! Mervi

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Crusell-viikko

Uudessakaupungissa vietetään joka vuosi Crusell-viikkoa, musiikillista festivaalia, johon kuuluu puhallinmusiikkia, sen opiskelua ja konsertteja. Tuon viikon ajan kaupungissa on tavallistakin enemmän kesäturisteja. Nyt kun Pellavasydän sijaitsee aivan torin kulmalla, myös meillä näkyy tämä hieno tapahtuma. Vaikka ei minulta keskustelun aiheet muutenkaan lopu, niin tästäkin voi puhua.

Tänä vuonna viikon aiheena on linnut. Yrittäjät haastoivat kaikki liikkeet laittamaan lintuja näkyville. Siis mielikuvituksellisia, eri materiaaleista tehtyjä. Tällaiselta ne meillä näyttivät.






 

Yrittäessäni saada linnut samaan kuvaan Crusell-herran kanssa, sain aikaiseksi hassun yhdistelmän: tummat silmänaluset ja vinon suun!

Juuri kun olin saanut tämän oksan hankaluuksien kautta tähän tyttylöityä, sisustusta muutettiinkin ja tähän paikkaan tuli jotain ihan muuta. Sen seurauksena linnut lennähtivätkin ulos!


Kyllä tämä sisäänkäynti minusta näyttää aika hauskalta ja houkuttelee poikkeamaan sisälle. Ulko-oveen kiinnitin aukiololapun, mutta se ei ole oikein onnistunut. Tämä näkyy siis vain kaupan ollessa suljettuna, sillä muulloin ovi on aina auki.


Niihin keskustelunaiheisiin vielä - mainitsin jollekin asiakkaalle, etten itse ole KOSKAAN osallistunut YHTEENKÄÄN Crusell-konserttiin, kun en oikein pidä "pillin puhalluksesta". Sen sanottuani tuli ahaa-elämys. Hei, minähän olen itse soittanut klarinettia, silloin joskus, nuorena tyttönä! Missähän se klarinetti on? Aamulla klarinettikotelo oli odottamassa minua oven edessä - mieheni oli löytänyt sen autotalli/varastosta. Nyt se komeilee putiikissa luomassa Crusell-tunnelmaa. Ja taas on yksi puheenaihe lisää. Pari asiakasta jo kyseli sen hintaa. Kerroin, ettei se ole myynnissä, koristeena vain.

Tämä on enoni pöytä, jonka moni asiakas olisi halunnut ostaa.
Tänään tuli postissa jotain suurta ja näyttävää Pellavasydäntä. Siitä ei ole vielä kuvaa, sillä kiinnittäminen vaatii vielä valmisteluja. Toivottavasti huomenna, kun "PÄIVÄN PUHALLUS" torilta puolen päivän aikaan kajahtaa, moni tietää, missä Pellavasydän on!


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Vanhat kapineet

Olen niin tykästynyt uuteen putiikkiini, että! Yksi sen hienoista puolista on tunnelmallisuus. Vanhat, korkeat huoneet huokuvat nostalgiaa: tämä huone oli tullin käytössä, tässä oli miehistön nukkumahuone jne...talohan on entinen palokunnan talo.

Tähän tilaan sopivat vanhat kalusteet. Vain vähän aikaa sitten "komensin" mieheni siirtämään kaikki vanhat pytyt kotiin ja autotalliin. No nyt on otettu "komento takaisin";  ne siirretään taas putiikkiin. Sopivat sinne.

Iltatorilta tein hienon löydön. Ajattelin sen olevan taikinakulhon, mutta ystäväni tokaisi, että heillä siat söivät tuollaisesta ulhista! No, nyt se on saippuoiden alla...


..juu-u, ihan sama kuva - toinen otettu salamalla ja toinen ilman. Kumpaa mieluummin katsot? Tässä muuten näkyy hieno lattia, johon ihastuin heti ensi näkemältä.

Toinen löytö oli pikkuvakka. 

 Kanneton, mutta kelpo säilytin silti.

Tätä esinettä eivät kaikki tunnistakaan. Monta keskustelua on saatu aikaiseksi tämän äärellä. Mikä se on?

Tästä puuttuvat oleelliset tykötarpeet, joten sitä ei olekaan helppo tunnistaa. Kirnu, josta puuttuu kampi ja sitten sellainen pyörivä juttu, jolla kerma saatiin voiksi muutettua. Sellainen niinkuin taikinakoukku tai vispilä. Lisäksi tähän kuuluisi jalkaosa, jolla saadaan nostettua ylemmäs ja pysymään paikallaan. Tämän käyttötarkoitus on vielä vähän hakusessa...

Näihin vanhanaikaisiin tunnelmiin...Mervi

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Lähetyslista ja tarkennus myyntitiliasiaan

Olen sinisilmäinen.
Oikeasti ja kuvaannollisesti. Luotan ihmisiin. Tai no, löytyy minusta kyllä kyyninen puoleni.


Jonkun verran minulta kysytään neuvoja myyntitiliasioissa. Neuvon sen, minkä osaan, mutta aina pyrin muistuttamaan, että jokainen tapaus on erilainen ja varmimman neuvon saa esim. verotoimistosta.

Tarkennus: Myyntitili sinällään ei oikeuta arvonlisäveron suorittamiseen vain provisiosta. Koko casen pitää noudattaa välitysmyynnin sääntöjä. Tässä linkki, jossa puhutaan kyllä ihan muunlaisesta kaupasta. 

Lähetyslista:  Aloitin käsitöitteni myynnin viemällä tuotteeni osuuskunta-tyyppiseen kauppaan myyntitilille. En koskaan kirjannut viemiäni tuotteita mihinkään, en saanut mitään listaa myydyistä tuotteista, enkä tiennyt mitä oli vielä jäljellä. Kuukausittain sain summan tilille ja sillä hyvä.

Näin toimii moni minunkin kaupassani. Luottavat, tai sitten eivät viitsi nähdä vaivaa, tai...

Suosittelen alusta asti opettelemaan kunnon kauppatavoille! Kysymys ei ole luottamuksesta vaan selvyydestä ja riskien minimoimisesta. Olen oppinut sen nyt kantapään kautta.

Yrittäjäkollega vihjaisi, että "joku minulle käsitöitä myyntiin tuova" oli sanonut, ettei ole saanut kaikkia tilityksiä. Tyypillinen huhu, jonka alkuperää ei minulle suostuttu kertomaan. Miten sinä olisit toiminut? Minä aloitin soittorumban. Soitin kaikille myyjilleni, mutta kukaan heistä ei sopinut tuohon kuvaan. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä mitään ollut jäänyt hampaankoloon. Moni kyllä myönsi, ettei ole pitänyt tuotteistaan kirjaa...

Kun yritin saada lisätietoa, oli huhu jo ehtinyt siihen, että olen soitellut. Seuraavaksi minun piti lähteä muistelemaan entisiä myyjiä, sillä kuulemma "tapauksen" tuotteet eivät enää ole Pellavasydämessä myynnissä. Nyt olen kaikki muistamani käynyt läpi, eikä vielä ole "tärpännyt". Voitte varmaan kuvitella, mikä sotku tästä on tullut. Toiset pahoittivat mielensä siitä, että minä edes epäilen heitä tuollaisesta puheesta. Olen selittänyt, että minulla ei ole vaihtoehtoja. Toiset ihmettelivät yrittäjien välisen lojaaliuden puutetta. Joku epäili huhua haluksi tuottaa vain harmia. Haluan saada asian päätökseen ja selvittää, jos joku on pahoittanut mielensä. Yrittäjällä kun ei oikein olisi varaa pahoihin puheisiin. En tiedä, miten tämä päättyy.

Kun siis lähetät tai viet käsitöitä jollekin myyntiin - mihin tahansa ja millä systeemillä tahansa - tee lähetyslista. Kirjoita ylös tuotteet, määrä ja hinta. Lasku on helppo tehdä lähetyslistan mukaan. Siitä on myös helppo tarkistaa, mikä on tilanne: paljonko on myyty ja mitä on jäljellä. Kumpaisenkin osapuolen.

On olemassa valmiita jäljentäviä lomakkeita tähän tarkoitukseen, mutta aivan hyvin sen voi tehdä itsekin vaikka ruutupaperille. Itse olen tehnyt Wordilla asiakirjamallin, johon vain lisään kunkin tapauksen tiedot.
Vahingosta viisastuneena.



Uusia juttuja ja kuvia olisi taas takataskussa, mutta tämän halusin nyt tähän kohtaan "vuodattaa" pois sydämeltäni. Huomenna jää nähtäväksi lähdenkö putiikkiin vai pidänkö vapaapäivän? Teille haluan toivottaa kesäisen ihanaa viikonloppua. Mervi

Häkkiin vangittu

torstai 19. heinäkuuta 2012

Uusia tuotteita

Tänään pidän vapaapäivän. Ihana tuuraajani Pirkko on taas pelipaikalla. Aamulla nukuin pitkään ja nautin siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Olen yksin kotona, joten saan olla "kuin Ellun kana". Yöpaita päällä, tavarat sikinsokin (no, ne on kyllä muutoinkin) syödä tai olla syömättä. Mutta. Kukaan ei myöskään passaa, siivoa, laita ruokaa, vie pyykkejä kuivumaan - se ei ole kivaa. Ja ikävää on sekin, ettei ole juttukaveria.

Tänään on jalat tavallista kipeämmät, sillä kävelin eilen illalla iltatorilla. Matka oli pitkä, sillä en saanut autoa läheiselle invapaikalle. Kuljin kahdella kyynärsauvalla. Arvatkaa muuten, kumpi väistää väentungoksessa, minä vai terve vastaantulija? Uudessakaupungissa järjestetään ohjelmallinen iltatori kesäisin joka keskiviikko. Paljon oli nytkin myyjiä ja myös "asiakkaita" - tiedä sitten, kuinka ostohalukkaita olivat. Itse olen aina liikkeellä tutka päällä, josko jotain kivaa löytyisi. Viimeksi ostin itselleni muutaman käsin tehdyn korun. Eilen taas oli vuorossa vanhat tavarat. Löysin aivan ihania juttuja putiikkiin, mutta ne jäivät autoon. Esittelen ne sitten, kun saan kuvattua paikallaan.

Tällaisia uusia tuotteita meille tuli myyntiin. INLA-tekstiilejä. Otin aluksi vain pienen erän: patalappuja, patakintaita, keittiöpyyhkeitä ja kännykkäpussukoita. Tyylikkäitä ja laadukkaita. Voit käydä tutustumassa osoitteessa www.inla.fi

Toinen uusi tuote on sarjassa käsintehdyt saippuat. Uutuudet valmistuvat sellaisessa pajassa kuin Vuotar. Kokeilussa on muutama eri tuoksusaippua ja luomuhuulirasva. Nyt on aamullakin ihana tuoksu vastassa, kun avaan oven! Tämä amatöörikuvaaja otti kuvan, kun oli valotkin jo sammutettu...

"Vanhat" saippuat ovat tällaisessa vadissa, josta tykkään oikein kovasti...

Nämä eivät ole uusia tuotteita, mutta ripustin ne eri lailla. Kilisevät vienosti kuin tuulikello. Kukat on tehty kierrätysmateriaalista (jotakin tekemistä sillä on sähköjohtojen kanssa)

Näitä ihastuttavia kukkalaatikoita - tai voihan niitä käyttää muuhunkin tarkoitukseen - valmistaa paikkakuntalainen käsityön harrastaja Katja Laine. Nämä sijoitin etualalle siten, että näkyvät suoraan kun ovesta astuu sisälle.
Tämä punainen hauska jakkara odottelee tässä, josko sen päälle löytyisi jostain jotain uutta myytävää? Olisiko sinulla ehdotuksia? Olisin muuten tämän jakkaran (ja kyllä monta muutakin vanhaa rekvisiittaa) myynyt moneen kertaan, mutta en ole suostunut.
Mervi

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Parempi?

Luettuani teidän kommenttinne karseasta ständistäni, lähdin siitä paikasta tekemään uutta. No, menin kyllä muutenkin pitämään ovea auki, mutta siinä sadetta pidellessä aloin askarrella...

Tämä on se vielä karmeampi puoli, sillä paperi on teipattu kiinni, kun toinen pleksi hajosi myrskyssä.

Askarrellessa mietin erilaisia käsityöyrittäjiä. Pöhköintä taitaa olla pitää kivijalkamyymälää? Kustannukset ovat huimat - tuleeko teille mieleen, että joku tollanen ständikin maksaa useamman satasen. Ensin se varsinainen teline, sitten noita pleksejä pitää uusia ja tietysti kirjoitustarvikkeet. Paljon saa tehdä käsitöitä myyntiin, maksaakseen nämä oheistuotteet, vuokrasta puhumattakaan! No mutta se onkin ihan toinen juttu...


Ostin kauan sitten uudet pleksit, mutta ne eivät sopineetkaan silloiseen ständiini. Nyt olin oikein tyytyväinen, sillä tähän ne sopivat kuin nenä päähän.



Ensin piti raivata pöytätilaa. Vähän liian pieni tämä tiski tähän hommaan.


Tällainen siitä tuli. Ei kovin kummoinen. Mutta parempi, vai...? Teksti on amatöörimäistä, mutta kun en osaa tehdä hienoa mainostekstiä, enkä tod. viitti mitään sapluunoja käyttää. Aikaa on liian vähän tuhlattavaksi!
Molemmista puolista tein samanlaiset.
Asiahan on niin, että jos ohikulkija tulee niin lähelle putiikkiani, että näkee oven ja kyltin, hän melko varmasti astuukin sisälle. Mutta. Miten saada kauempana olevat ihmiset huomaamaan talo, jossa ei ole pitkään aikaan ollut mitään? Niin siinä vain kävi, että tämä uusi luomus ei näy ollenkaan yhtä kauas! Mikään pieni piperrys ei auta asiaa.




En muistaakseni ole näyttänyt kuvaa tästä ständistä, jonka sisareni Erja teki äitienpäivää odotellessa. Tämä oli yksi parhaista - toi monta asiakasta sisälle!

Ohiajaessani otin vielä muutaman yleiskuvan putiikin edustasta. Tällöin kauppa oli kiinni ja ständi nostettu sisälle.

Täältä katsottuna ei näy mitään Pellavasydämestä muistuttavaa...


Kyltti on vielä väliaikaisratkaisulla kiinni, toivottavasti ei jää lopulliseksi...


Toivon taas saavani kommentteja, mielipiteitä, ehdotuksia, ideoita....kiitos niistä! Mervi

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ständi-katumyyjä

Tällaisia määrityksiä kokosin netistä:
Ständi-nimi tulee englanninkielen sanasta stand=seisoa

- Vuori- ja kalliokiipeilyssä se on kiinnike kiipeilyköydelle.
- Mainostoimistot käyttävät sanaa pystytetystä mainostaulusta
- Myös esiintymislava
- Siis yleensä pystytettyä esinettä, kuten teltta
- messuosasto, johon myyjät ovat omat esittelytavaransa pystyttäneet

Minä käytän  ständi-sanaa A-kirjaimen mallisesta mainostelineestä, jonka kannan joka aamu ulos ja illalla sisälle. Mielestäni sillä on iso merkitys. Aikaisemmassa liikepaikassa se oli ihan välttämättömyys, kun putiikki oli sellaisessa syvennyksessä, ettei sitä heti ohikulkiessa edes huomannut.

On hauska seurata, mikä mainos "puree" ohikulkijoihin ja mikä taas jää huomaamatta. Tai siis eihän sitä voi kysymättä tietää, mutta jotkut ovat olleet selvästi hyviä sisäänheittäjiä.

Minulla on muutamia periaatteita tuon ständin tekemisessä:

- kokonaisuuden pitää herättää huomiota
- tekstiä vain vähän, harkitusti
- teksti pitää pystyä lukemaan kaukaa 
  = autolla ohiajaessa, pyöräillessä, toiselta puolelta katua
- kokonaisuuden pitää olla siisti
- tekstin pitää olla kieliopillisesti virheetöntä
- kokonaisuuden pitää olla Pellavasydämen näköinen

Minulla on ollut vaikeuksia ständin tekstin kanssa, koska en osaa mainostekstausta. Ei ole helppo tehdä isoa tekstiä. Iso teksti näyttää helposti huonoilta harakanvarpailta.

Olen kaihtanut kaikkea räikyvää, neon-väristä ja "halpahintaista". Sen sijaan olen suosinut pellavalookia, hillittyä, maanläheisyyttä....

Nyt olen muuttanut käsitystäni. Muistatte ehkä muuttomyynti-plakaatin näyteikkunassa? Sitä samaa oranssia paperia käytimme ensimmäisessä ständissä uudessa paikassa. Tarkoitus oli tehdä vain väliaikainen huomiota herättävä mainos ja sitten korvata se ajan kanssa tehdyllä. Tiedätte varmaan, että joskus se väliaikainen jääkin pysyväksi? Huomasin, että tämähän se  vasta toimiikin! Näkyy kauas, herättää huomiota.  Mutta ei ole sitten niin yhtään Pellavasydämen näköinen. Mitäs tykkäätte? Saa sanoa...


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Minua on siunattu

Mieheni palasi tänään mökiltä Kustavista. Se on hänen kotipaikkansa, jonka pihapiirissä olevasta ikivanhasta saunasta hän on tehnyt asuttavan mökin.

Mieheni käy ruokakaupassa (minä en tiedä edes maitopurkin hintaa), laittaa ruoan (nytkin on perunat kiehumassa ja jotain paistuu pannulla, kuulen...) siivoaa ja kaiken muun lisäksi vielä huolehtii säilömisestäkin.

Aamulla noukkimansa mansikat hän survoi ja laittoi pakastimeen.


Vietin tänään vapaapäivää, kiitos Pirkko, sijaiseni! Kävin puutarhalta ostamassa kukkia putiikin oven pieleen ja kierrätyskeskuksesta löysin hyvän työtuolin, jonka sijoituspaikkaa en vielä tiedä.

Otin päikkärit, taisin muuten ottaa kahdetkin... Virkkasin vähän mattoa, mutta muuten päivä meni "punaisen ristin hyväksi" - niinkuin olen kuullut sanottavan. Pääasia, että saa olla vapaasti. Pirkko oli tehnyt ison työn - purkanut 6 jätesäkillistä palakankaita hyllyyn!

Lähetin tyttärelleni viestin kysyen, tuleeko hän viikonlopuksi kotiin. Ei kuulemma tule. Vastasin, että jää ilman tuoretta mansikka-marenki-kakkua. SE TEPSI. Tulee sittenkin. Ja pääsee siivoamaan vanhan putiikin lattian ja äidin avuksi huomenna. Kiva, Mirva!

Mervi

torstai 12. heinäkuuta 2012

Harmitus ja selitys

Ajan joka aamu vanhan liikepaikan ohi. Siellä näyttää ankealta ja autiolta. Ei liikahda lehtikään....saati turistit!
Yhtenä aamuna havaitsin, että alaslaskemani säleverhot olivat muuttaneet asentoaan. Seuraavana aamuna taas. Mitä ihmettä, kuka siellä käy?! Minulla on vielä avaimet, sillä olen maksanut vuokran puolelta kuulta, enkä ole vielä luovuttanut huoneistoa. Siellä on vielä tavaroitani (ja yhden päivän kassakin).

Soitan kiinteistönvälittäjälle ja kuulen, että juu-u he ovat käyneet siellä huoneiston omistajan, siis vuokranantajan, ja uuden omistajan kanssa. Eikä! Millä oikeudella? Toki huoneiston omistajalla on oikeus käydä, mutta että ilmoittamatta... Laki liikehuoneiston vuokrauksesta sanoo, että hän saa poliisilta apua, jos vuokralainen ei päästä huoneistoon, mutta halutessaan päästä sisälle, se täytyy tapahtua yhteisymmärryksessä vuokralaisen kanssa - tälle sopivaan aikaan.

Kehitin tästä itselleni oikein kunnon kiukun. Yksi iltakin siinä meni kiukutellessa.

Minun mielestäni minun oikeuksiani on poljettu! Olen kuullut niiden, joiden kotiin on varas mennyt, kertovan, miten kurjalta sellainen tuntuu. Jotain samaa tuossa oli, vaikkei ollutkaan kysymys kodista.

Yksi syy harmistukseen on se, että olen pikkuisen "vainoharhainen". Jokaikinen aamu mennessäni töihin tähyilen jo kaukaa, että onko kaikki hyvin. Mielessäni näen väkijoukon oven edessä, poliisin ja avonaisen oven. Varkaat ovat käyneet yöllä! On minulla palo- ja varkausvakuutus, mutta silti...

Toinen syy harmitukseen lienee se, että paikat jäivät muuton jäljeltä sekaisin. En haluaisi kenenkään näkevän sellaista, vaan olisin tahtonut ensin siivota ja vasta sen jälkeen päästää omistajan sisälle arvioimaan huoneston kuntoa. Äiti opetti, että koti pitää siivota, kun lähtee lomalle. Varsinkin, jos siellä käy kukkienkastelija. Vieraille ei sovi näyttää epäsiisteyttä. Yrittäjänä haluan myös säilyttää jonkinlaisen imagon, mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaakin.

Kolmanneksi syy harmistukseen löytyy syvempää sisältäni. Huom! tämä on hyvin henkilökohtaista, mutta jaanpa kuitenkin sen teidän kanssanne. Olen mennyt nuorena, juuri 18-vuotta täyttäneenä naimisiin - suoraan lapsuuskodista uuteen yhteiseen kotiin mieheni kanssa. Minulta jäi väliin oma, itsenäinen asuminen ja omista asioista huolehtimisen opettelu. Mieheni oli jo työelämässä ja asunut yksikseen. Muutin siis isäni määräysvallasta hänen "siipiensä suojaan" ja olen saanut sen jälkeen elää hyvin huoletonta (?) elämää. Minun ei ole tarvinnut huolehtia laskuista, tuloista eikä menoista, ei lainoista, ei vakuutuksista - enkä niistä yhtään mitään tiedäkään.

Pellavasydän on jotain minun ihka omaani. Siellä ei kukaan määrää minun ohitseni. Se on minun, minun, minun! Tuo luvatta putiikkiin "tunkeutuminen" sattui tuohon kohtaan sydämessäni. Joku astui minun varpailleni. Otti oikeuden minun ohitseni. Luulempa, että jonkun miehen liikkeeseen ei tuota samaa olisi tehty, ilman lupaa?

Näin sain pienestä asiasta ison jutun. Annoin energiani valua hukkaan moisen asian vuoksi.

No, nyt se huusholli on tyhjennetty - se minun kultainen mieheni teki taas ison työn, kesälomallaan. Vielä kun saan jonkun, ehkä tyttäreni, siivoamaan lattian, saan luovuttaa avaimet ja saan takaisin kolmen kuukauden takuuvuokran. Se kausi jää historiaan. Nyttemmin olen ihmetellyt, että miksiköhän tuo vaihe piti käydä läpi. Uskon nimittäin, että kaikella on tarkoituksensa ihmisen elämässä. Olisinpa voinut muuttaa suoraan tähän, missä nyt olen onnellisena!

Ja tässä kuvapläjäys:

En ole ehtinyt paneutua näyteikkunoihin.
Joku asiakas myönsi kuvanneensa tämän afrikan kukka-näytteen
Huovutusvillapussukat vauvankorissa
Osaako joku arvioida vanhan nallen ikää?

sipulipussillekin löytyi ripustuspaikka
Nanson palakankaita
Cloverin tarvikkeita ja puuvillalankoja

Röyhelöhuivilankoja
Tällaiseltakin meillä siis näyttää.
Huomenna saan pitää vapaapäivän, sillä Pirkko-sijaismyyjäni tulee töihin. Minun pitäisi virkata aika monta koria - siis sellaista vapaapäivän viettoa! Mutta se on helpompaa, kun ei tarvitse olla jalkojen päällä.