seuraa sähköpostitse

torstai 31. tammikuuta 2013

Pitkä pohdinta käsityön laadusta ja vähän arvostuksestakin

Keskustelimme tänään putiikissa  - minä ja pikku-Mervi - käsityön laadusta.

Jotta käsitöitä alettaisiin arvostaa, pitäisi tekijöiden ensin arvostaa omaa työtään  niin, että hinnoittelevat valmistamansa työt kunnollisesti. Ettei myytäisi "lankojen hinnalla" "kunhan on jotain tekemistä" "eihän nämä nyt oikein mitään ole..." jne.

Pysähdyin miettimään tätä ajatusta yhden saamani kommentin jälkeen. On ero käsityöllä ja käsityöllä.

Hinta-laatu-suhde
Mitä se tarkoittaa?
Näytä tiedot
- huonolaatuiselle riittää halpa hinta?
- halpa hinta tarkoittaa huonoa laatua?
- laadukkaasta kannattaa maksaa enemmän?

- kallis tarkoittaa aina huippulaatua?



mitä sitten jos
- laadukas tuote maksaa vähän (mikä on syynä?)

- kallis tuote osoittautuukin huonolaatuiseksi (kuka on syyllinen?)

Pitelin käsissäni tuotetta, joka oli käsityötä. Huonolaatuista. Materiaalit olivat hyvät, mutta työn jälki kehno. Siitä tulee väistämättä paha mieli. Miksi tekijä suostuu päästämään käsistään huolimattomasti tehdyn tuotteen?
- Liian kova kiire? Onko pomo hoputtamassa vai laittaako yrittäjä itse itselleen liian suuret urakat? Lupaa enemmän kuin ehtii tekemään?
- Taito ei vain riitä? Maanantai-kappale? Harjoittelu-kappale?

Tuota käsityön tulosta käännellessäni ja väännellessäni kyllä ajattelin sitäkin, että ehkä "tavallinen ostaja" ei edes huomaa niitä virheitä, joihin minä kiinnitän huomioni? Kun itsekin tekee, on ehkä liian kriittinen?

Kolmanneksi jouduin miettimään omien tuotteideni työnjälkeä?
- asiakkailtani ja työtovereiltani olen kuullut, että teen kunnollista ja huolellista työtä - imarteluako?
- sisareni = mentorini / konsulttini / asiantuntijani kylläkin on varovaisesti joskus näyttänyt einiinvimpanpäälle     tehtyä työtä ja huomauttanut siitä.
- Löydän kyllä itseni välillä hutiloimasta ja myös purkamassa.

Olen tehnyt yrityksen perustaessani itselleni muistutuksen / huoneentaulun:
 Mervi
Tee kaikki se
 mitä teet
parhaalla mahdollisella tavalla. 
Niin
että voit sentti  sentiltä esitellä: 
"Tämä on minun työtäni!"
Minä olen tämän tehnyt!

Kun aloin mainostaa korjausompelua ja jonkun asiakkaan kanssa pohdimme sen hinnoittelua (se on ehkä vielä vaikeampaa kuin uuden tuotteen hinnoittelu) tämä asiakas antoi myös mieleen jäävän ohjeen.

Korjaustyön laatu ratkaisee hinnan - tai siis sen, miten asiakas kokee hintatason.

Jos arvokas vaate korjataan huolimattomasti, asikas on tyytymätön, vaikka saisi sen halvallakin.
Alunperin edullinen kotivaate kestää kunnollisen korjauksen jälkeen kauankin ja jos se on ollut mieluinen, niin asiakas kyllä maksaa siitä mielellään vähän enemmänkin. Mutta entä jos korjaustyö maksaa enemmän kuin vaate on alunperin maksanut?

Olenkin teiltä lukijoilta joskus kysellyt kokemuksianne KUNNOLLISESTA SUKKALANGASTA. 
Itse neulon paljon 7Veljestä-sukkalangasta, mutta nyttemmin olen pettynyt sen laatuun. Tein tyttärelleni jouluksi sukat ja tältä ne näyttävät jo joulunpyhinä.

Nyppyjä, nyppyjä, nyppyjä...

Kannattaako käyttää esim. 8 tuntia neuloakseen sukat, jos ne ovat ensimmästen käyttökertojen jälkeen tuollaiset? Taitaa pitää vanha  sananparsi paikkansa "Ei kannata köyhän huonoa ostaa!" Jos haluaa hyvät ja kauan kestävät sukat ja kun joutuu niiden valmistamiseen käyttämään kohtuulliesen paljon aikaa, eikö kannattaisi ostaa laadukasta lankaa? Laadukas lanka maksaa, jolloin valmiit sukat ovat myös hintavammat.

Eli ympyrä sulkeutuu:
Jos käsinkudotut sukat ovat hintavat, asiakkaalla on oikeus edellyttää, että ne ovat laadukkaat, kestävät, nyppyyntymättömät, lämpimät jne.
Miksi asiakas ostaisi selkeästi halvat sukat?  Mutta jos hän haluaa lähettää vaikka ulkomailla asuvalle sukulaiselleen kotimaiset hyvä villasukat, hän on valmis maksamaan niistä kunnon hinnan, jos voi olla varma, että niitä ei tarvitse hävetä.

Muistatkos arvonnan, joka päättyy tänään klo 24.00. 
Vielä ehdit mukaan jonottamaan, josko sinun kirjahyllyysi tupsahtaisi housunpuntti!

Tällaisia ajatuksia pohti Pellavasydämen Mervi yöllä klo 2:27.

6 kommenttia:

  1. En juuri nyt kerkeä tähän pohdintaan syvällisemmin paneutumaan, mutta tuohon kohtaan, kun mietit, miksi tekijä suostuu päästämään käsistään huonolaatuisen työn...... Olen sitä mieltä, että koska kuitenkin me kaikki ihmiset olemem yksilöitä/ omia persoonia, on meillä jokaisella eri kriteerit työn laatua arvioidessa. Ei siinä auta opit, eikä opettelut, ei "viralliset" mallit ja opetukset, miten joku tuote oikeaoppisesti pitäisi valmistaa. Toiselle se huonolaatuinen, voi olla hyvin valmistettu. Se on vähän sama kuin kuuluisa "värisilmä"... Toinen sävyttää, luo tuotteet värisävyiltään yhteen sointuviksi ja se on hänestä kaunista. Toinen "lyö" yhteen kaikki mahdolliset värit ja sävyt ja se on hänestä kaunista. En tiedä.. osaanko selittää mitä perimmiltäni ajan takaa vastauksellani. Ehkä se olisi kiteytettynä se, että meidän kriteerit asioiden suhteen ovat niin erialiset, eikä hän jolla nämä kriteerit ovat hieman "löyhemmät" osaa kenties edes ajatella, että onko tuote häne kriteereillään valmistettuna myös kestävä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylläpä tässä jo pohdintaa onkin! Kiitos! Ajattelemisen aihetta saan myös tästä. Voihan se siis olla niinkin, että jos MINUN valmistamani tuote on omasta mielestäni täydellinen, asiantuntija ihmettelee, että "kuinka olen päästänyt käsistäni noin huolimattomasti valmistetun tuotteen?" Hmmm...

      Poista
  2. Hyvin kommentoitu ja itse olen miettinyt monesti samaa. Oman työn vähättely on mielestäni hyvin suomalainen piirre. Asun ulkomailla (Italia) ja olen ollut muutamissa myyjäisissä myyden itsetekemiäni sukkia, huiveja jne. Ihan raaasti olen laskenut työtunnit ja materiaalit. Eihän tietenkään hintaa voi ihan sillä perusteella laittaa, koska tietyille tuotteille hinta tulisi tosi paljon, mutta esim 40 e hyvin tehdyistä villasukista ei mielestäni ole paljon. Suomessa kun tuo sukkien kutominen on niin arkipäivää että monelle jo 10 euroa on kova hinta.
    Itse olen käynyt käsityöalan koulutuksen (en kuitenkaan neulepuolta) joten ehkä oman työn arvostus tulee myös sieltä. Opintojen aikana kaikki opettajat korostivat todella paljon juuri sitä että omalle työlle pitää antaa arvoa. Siitä on pidettävä kiinni! Nina

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus. :)

    Itse olen tehnyt villasukkia ilmaiseksi oikeastaan kaikille kavereille ja perheelle. Ne ovat olleet sitten lahjoja. Mutta sitten kun joku tilaa villasukat, haluan laittaa niille kunnon hinnan, ne eivät ole lahjoja enää. Siinä tulee se ero siihen, että tekisin villasukat miten haluan (väri, malli, lanka, aika) verrattuna siihen, että tilaaja valitsee nämä seikat. Eli silloin en voi niin vapaasti valita itse, ja se vie osan työn teon ilosta. (Mutta kyllä pyytäisin aina saman hinnan villasukista jos tekisin ne myyntiin, olin valinnut värit itse tai en.)

    Minulle sattui tilanne missä tuttava tilasi villasukat tietyssä kuviossa ja värissä, ja kysyi hintaa. Tuumailin hetken ja päädyin hintaan 35 euroa, mistä n. 5-7 e oli langan hinta, loput kuviosta ja itse työstä. No, eipä villasukista tullut enää puhetta kun kysyin, onko hinta sopiva... Halvemmalla en kuitenkaan olisi myynyt.

    Työn jäljestä vielä... En näe itse mitään iloa tehdä työtä jos se on huonosti tehty. Jos sitä ei kehtaa käyttää niin se on sama jättää tekemättä. Sellainen on minun ajatukseni. Toki käsiala on jokaisella hieman erilainen, ja siksi joku voi pitää toisen työtä hutelompana kuin toisen (kuten itsekin kommentoit ylempänä), mutta yleinen siisteys ja viitseliäisyys pienissäkin yksityiskohdissa on tie kauniiseen jälkeen. :)

    -Heidi, Narukerä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoneulesukista ei 35 euroa ole ollenkaan liikaa.

      Poista