torstai 14. maaliskuuta 2013

Kenelle kirjoitan ja mitä kirjoitan, jos kirjoitan?

Seuraan monia ja hyvin erilaisia blogeja. Joskus olen ihmetellyt, kun bloginpitäjä siirtää bloginsa salaiseksi, jolloin vain kutsutut lukijat pääsevät sen näkemään. En ihmettele enää, sillä tajusin ainakin yhden syyn.

Kaupan pitäminen on julkista. Blogin kirjoittaminen on julkista, jos niin haluaa. Yrittäjänä tietysti haluaa. Omista henkilökohtaisista asioistaan ei välttämättä haluakaan julkisesti kirjoittaa. Joskus nämä asiat vaan kietoutuvat toisiinsa niin, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Omalla kohdallani on juuri nyt näin. Olen tien risteyksessä. Haluaisin kertoa, mutta...

Se ajatus, etten haluaisikaan kaikkea kertoa, syntyi lukiessani muutamia ikäviä kommentteja, joita viime päivinä on taas tullut blogiini. Aloin miettiä, että mitä minä haluan kirjoittaa ihmiselle, joka ei pidä minusta. Arvaatko? No, en mitään! En minä halua, että blogiani käy edes lukemassa sellainen, joka näkee kaiken minussa ja putiikissani vain negatiivisena. Ymmärrätkö?  Onneksi lukijoissani on paaaaljon ihania ihmisiä, jotka haluavat kannustaa ja tukea. Iloitsen myös niistä täysin vieraista ihimisisistä, jotka kertovat saaneensa hyödyllistä tietoa kirjoituksistani.


Yrittäjänä toivon tietysti paljon lukijoita (niin kai kaikki kirjoittajat?) vaikka tosiasia lienee, että harva lukijoista on varsinaisia asiakkaitani. Toki aina silloin tällöin syntyy kauppojakin, esimerkiksi viime aikoina olen lähetellyt matonkuteita ja metallisia virkkuukoukkuja.

Älä nyt ymmärrä viestiäni niin, etten kestä kritiikkiä. Ei, siitä ei ole kysymys! Olenhan usein kysynyt lukijoiden mielipiteitä ja olen iloinen, jos joku viitsii vaivautua ja kertoo sen. Palveluyritys tarvitsee rakentavaa kritiikkiä. Asenne ratkaisee ja sanavalinnoista jo voi havaita, jos kritiikin antaja suhtautuu "kohteeseen" positiivisesti, haluaa tukea ja kommenteillaan edesauttaa toisen kehittymistä.

Paitsi koko blogin, myös yhden kirjoituksen voi laittaa salasanan taakse. Siihen minulla tuskin on rohkeutta, sillä olisihan se vähän noloa, jos ei kukaan haluaisikaan...

Pellavasydämen Mervi

16 kommenttia:

  1. Yritä olla välittämättä niistä ilkeilijöistä. Minä luulen, että aina on ihmisiä, jotka haluavat kylvää pahaa mieltä ja kiertävätkin blogista blogiin kommentoimassa. Eri asia on tietysti asiallinen kritiikki - siitähän me olemme vain kiitollisia. Mutta nuo, jotka vain anonyymeinä kommentoivat ikävästi, voi jättää ihan omaan arvoonsa. Oikeastaan niille ei kannata edes pyllistää. Ovat ottaneet elämäntehtäväkseen toisten ihmisten elämän kurjistamisen. Ja syy on useimmiten se, että se oma elämä on niin kurjaa. Tsemppiä sinulle sinne yrittämisen keskelle. Ja sairauksien. Ei anneta turhakkeiden lannistaa meitä!

    VastaaPoista
  2. Ajattelin kirjoittaa hyvinkin samanlaista tekstiä kuin Lady of the Mess :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Minä lisäisin Lady of the Messin kommenttiin vielä sen, että kyllähän oikeassakin elämässä kuulee niitä ikäviä kommentteja. Ne on vähintäänkin luettavissa ihmisten kasvoilta, jos ei ääneen lausuttuina niitä kuule. Täällä blogimaailmassa se on vain niin paljon helpompi kirjoittaa ilkeitä asioita, kun ei tarvitse ääneen sanoa ja silmiin katsoa.

    Tsemppiä toivottelen minäkin :)

    VastaaPoista
  4. Onpa inhottavaa että olet saanut ilkeileviä kommentteja:( Palautetta kun voi antaa asiallisestikin,negatiivistakin pahoittamatta silti toisen mieltä.
    Tsemppiä,jätä ilkeilijät omaan arvoonsa vaikka uskon että vaikeaa onkin!

    VastaaPoista
  5. Kylläpä te olette empaattisia lukijoita! Pääajatukseni oli tuo blogin salaiseksi saattaminen ja sivuasiana nuo ikävät kommentit, mutta lukijat haluavatkin lohduttaa...kiitos teille!

    VastaaPoista
  6. Voisin kuvitella, että tähän kysymykseen törmää melkein jokainen blogia kirjoittava, ellei sitten ole sellaisessa elämäntilanteessa, että on tekemisissä vain itse valitsemiensä ihmisten kanssa (kotiäiti/isä, eläkeläinen). Itse olen myös hyvin julkisessa ammatissa (en siis julkkis, vaan ammatissa, jossa olen päivittäin yli sadan ihmisen kanssa tekemisissä, jotka kaikki "tuntevat" minut ja joilla kaikilla on omat sidosryhmänsä, jotka myös "tuntevat" minut). Tietoisuus tästä sulkee suuni blogimaailmassa jo alkuunsa ja kommentoinnissakin jopa kirjautumistasolla. En halua kirjoittaa mielipiteitäni nettiin edes vakionimimerkillä. Näin siitä huolimatta, että aina kirjoitan vain sellaisia mielipiteitä, jotka voisin sanoa suoraan ja ääneen ja kasvokkain kaikkien ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ymmärrän ja käsitän, että tuo on varmasti viisas valinta. Voi muuten olla, että blogia kirjoittaessaan ei osaa edes ajatella, kuinka moni sitä lukee ja varsinkin, miten erilaisilla asenteilla sitä luetaan.

      Myönnän olevani sinisilmäinen ja suhtautuvani ihmisiin pääsääntöisesti peruspositiivisesti. Sentähden tuleekin yllätyksiä, kun huomaa, etteivät kaikki ajattelekaan tarkoituksiani hyvällä...

      Poista
    2. Ristiriitaisesti sitten ihan kovin mielelläni luen muiden blogeja ja koen että ne rikastuttavat minunkin elämääni... Niin kuin tämäkin blogi. Ei ole tasapuolista, tiedän. Mutta kommentoin kyllä aika ahkerasti ja kerron koko lailla yksityisiä juttujakin (joista tutut kyllä hyvin tunnistavat, jos sattuvat lukemaan) mutta yhtenäisenä kirjoitussarjana en halua esim. blogia kirjoittaa :(

      Poista
    3. Kiitos anonyymi kommentistasi! Jäin miettimään tuota lausettasi "ei ole tasapuolista, tiedän" - voisitko täsmentää, mitä sillä tarkoitat?

      Poista
    4. Tarkoitan, että ei ole ihan tasapuolista vain ikään kuin olla saavana osapuolena. Minä luen ja tiedän sinusta yhtä ja toista, sinä et tiedä minusta mitään yhtenäistä (paitsi että voit päätellä, mitkä anonyymin vastaukset tulevat samalta kirjoittajalta :) Jos itse kirjoittaisin blogia, tykkäisin tunnistaa kommentoijat tietyiksi persooniksi - mutta edellisissä kommenteissa mainituista syistä en kuitenkaan itse kommentoijana tee niin.

      Toinen asia muuten: olet kirjoittanut, että teit nuorena virkattuja pöytäliinoja. Tarkoitatko niillä sellaisia pieniä, yksittäisiä pyörylöitä vai isoja, isojen pöytien liinoja? Minä olen vimmatusti etsinyt kaunista ison pöytäliinan palavirkkausohjetta, mutta en löydä (kaikki vanhat kirjaston kirjat olen kolunnut Oljesta lähtien). Ruutuvirkkausohjeita olisi runsaasti, mutta se on niin tylsää yhtä ja samaa. Olisi mukava nähdä kuvia liinoistasi, varsinkin jos ne ovat isoja :-)

      Poista
    5. Hyvä kun selvensit. Noinhan se on, mutta joka blogia kirjoittaa, itse päättää kuinka paljon antaa itsestään. Siis, jos ajoissa ymmärtää...

      Kyllä ne virkkaamani pöytäliinat ovat enimmäkseen yksittäisiä pyörylöitä. Ei taida olla kuiin yksi iso ja sekin jäi vähän kesken, kun en viitsinyt virkata pieniä, yhdistäviä pyörylöitä. Itse muuten tykkään kaikkein eniten juuri ruutuvirkkauksesta.

      Poista
  7. Ihan samallalailla kehoitan suhtautumaan ilkeilyyn kuin 4 ensimmäistä kommentoijaakin.
    Kaikkia ei voi miellyttää aina ja eräitä ei koskaan.
    Se että olet blogissasi kertonut myös henkilökohtaisista asioista on rikastuttanut blogiasi. Onhan se myös kertonut minkälainen yrittäjä blogia pitää.
    Jatka vaan samaan malliin. :)

    VastaaPoista
  8. Hei. Haluan kiittää Sinua mielenkiintoisesta blogista. Harvoin puhutaan näin avoimesti nimenomaan yrittäjätaholta kuin miten sinä puhut, arvostan sitä. Käsityöläisyys/lahjatavara/kotoilu/lankaputiikki on pitkään ollut omana haavenani, mutta en ole uskaltanut sellaista toteuttaa, ja jo tämän haaveenkin vuoksi on mielenkiintoista seurata millaista tämän alan yrittäjän elämä on. Jatkan haaveilua :D. Oikein mukavaa kevättä ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kiva kuulla, että kirjoituksistani on hyötyä/iloa...

      Poista