keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Elämäni ensimmäinen farkkuhame

En ole farkkutyttö ollut koskaan, edes laihana...ihan oikeita farkkuja ei vaatekaapissani ole ollut ikinä. Mutta nyt mulla on "Melkein-farkkuhame". Olen viimepäivinä selaillut facebookin isojen tyttöjen vaatesivustoja ja tehnyt löytöjä. Tänään tuli postissa tällainen, mekon alla oleva paituli on myös samaisilta sivuilta:


Kuvan on tyttäreni ottanut puolenyön tietämissä. Koko olohuoneesta ei tahtonut löytyä paikkaa, missä olisi ollut edes vähän siistiä. Mutta onneksi olen jo oppinut antamaan periksi. Aikoinaan kaikissa kuvissa piti olla hienot asettelut ja taustat. Nyt kun en keppien kanssa pääse kulkemaan, niin saa olla mitä on. Onneksi joku mainitsikin noin niinkuin positiivisena asiana, että kuvani ovat ilman krumeluureja. Sanoin tytölle, että menenpä tuohon kauniitten kukkien eteen - vaan mitäpä niistä sitten näkyy, jos minä edessä...


 

Tässä kuvassa minä muka ilman keppejä....meinas muuten käydä ihan hullusti kun menin autosta postilaatikolle (kolme askelta) ilman keppejä. Kenkä otti laatan reunaan kiinni ja olin jo menossa rähmälleen, mutta sain kun sainkin otettua tasapainon takaisin. Olis muuten tullut ikävää jälkeä tai peräti sairaalareissu.

Ai jai, kun tunnen itseni tyttömäiseksi tässä mekossa (kokoa jotain viiskytjarisat). Näinä päivinä olen paitsi ostellut isojen tyttöjen vaatteita, myös suunnitellut niitä itse. En ole koskaan ollut trikoovaatteiden ompelija, mutta nyt suunnitellut opettelevani senkin taidon. Ihan tavallisia yöpaitoja, puseroita, tunikoita ja sensellaisia haluaisin valmistaa kokoisilleni komeille naisille. Tuokin mekko näyttäisi kivammalta jonkin yksivärisen puseron kanssa.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna on TAAS vapaapäivä. Ei vaiskaan. Mutta sellainen vapaapäivä, ettei tartte lähteä kotoa mihinkään. Pirkko uurastaa kaupassa. Voi kun se oli tänään ahkera! Imuroi ja pesi kaikki 100 neliötä, pesi vessan ja auttoi vielä tavaroitten siirtelyssä. Kyllä mun kelpaa...

Mervi
no, tosta mekosta sen verran, etten TODellakaan aio sitä mekkona pitää, vaan tunikana, legginssit tai jotkut pitkikset alle, tietysti. Kuva vaan on otettu tarkoituksella niin, ettette ihan kaikkea nää...

4 kommenttia:

  1. Vitsit, kun tuntuu siltä että oon laiskistunut kommentoinnissa. Ihan sen takia piti nyt kommentoida. :) Ja kyllähän noissa kuvissa näkyy niitä kauniita kukkia :)

    VastaaPoista
  2. Toi mekkohan on hyvä löytö! Ja ei meilläkään löydy siistiä kohtaa ellei tiedetä varmaksi tulevan vieraita :))
    Aurinkoa sinne!!

    VastaaPoista
  3. Tuommoisen mekon minäkin haluaisin löytää. Kaupoissa vaan ovat niin pieniä, ettei tarvitse haaveillakkaa päälle mahtuvan. Minäkin tämmöinen yli 50 numeroinen =)

    VastaaPoista