sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hirveät äitienpäiväkuvat

Toinen postaus tänään. Aikaisempi oli niin dundeellinen, että nyt vähän toisenlainen teksti hullunkurisine kuvineen! Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tunteenpurkaustani ja osoititte myötätuntoa!

Kun ruoanlaittajani saapui kotiin, saimme nauttia yhteisestä päivällisestä. Ei kylläkään mitään juhlallisia kattauksia eikä turhia krumeluureja. Keittiö muutenkin (minun jäljiltäni) kuin pommin jäljiltä. Ja. Joka ainut kerta, kun syömme, minä lapan ruokaa rinnuksille. Tänään laitoin ruokalapun kaulaani.



Tämän ruokalapun olen tehnyt omalle äidilleni lahjaksi. Laittaessani sen kaulaani huomasin, että siinä on vielä äiskän jäljiltä jotain sapuskaa...Tänään oli jo toinen äitienpäivä ilman äitiä, jonka elämän päätti ankean ankea Alzheimerin tauti, keuhkokuumeella höystettynä.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä Pakkahuoneella kahvilla ja maistelimme ihania juustokakkuja. Kun kaikki kolme ottaa erilaisen, niin jokainen saa maistaa kolmea erilaista herkkua - ja herkkua kyllä olikin! -Mervi-

8 kommenttia:

  1. Vähän samanlaiset tunnelmat täälläkin. Toivottavasti me emme seuraa äitejämme saman kirotun taudin kourissa.

    VastaaPoista
  2. Oot kyllä niin ihanan teeskentelemätön ja avoin "ilman turhia krumeluureja"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kohteliaisuudesta! Ehkä se on ikä, kun antaa rohkeutta? Eipä sitä olisi muutama vuosikymmen sitten ikimaailmassa tällaisia kuvia itsestään näyttänyt! Tai sitten se on niin, ettei ole enää mitään menetettävää, tai yritettävää...

      Poista
    2. Tarkoitin lähinnä, ettet piilottele ns. elämisen jälkiä ja ettei päivällispöydän tartte olla esim. kristallia ja kukkia - vaan ihan reilusti maito- ja ketsuppipurkkia.

      Mutta hei - tuo alimmainen kuva on ihan ok!

      Poista
    3. Juujuu, kyllä mää ihan ymmärsin sen juuri noin!

      Poista
  3. Missäs se kaukalo josta ne tippuneet ruoat voi työntää takaisin suuhun? Hyvää ruokaa ei saa haaskata... ;)

    VastaaPoista