torstai 13. kesäkuuta 2013

Tämä on helppo arvata

Kuinkas moni on jo aloittanut pesukintaan virkkaamisen? Mä olen niiiiin koukussa niitten tekemiseen - johtunee ihan vaan siitä, ettei ole nyt muuta virkattavaa...

Nyt onkin varmaan helppo arvata, mitä tästä on tulossa.

Lankana, kuten näkyy, kaksi eriväristä ohutta kalalankaa.


Anonyymille tiedoksi, että ei, tästä ei ole tulossa polvihousuille puseroa (kommentti) Vaan SELÄNPESIN.
En kylläkään ole ajatellut yhtään pidemmälle, että mitä tämän ympärille kehitellään. Ompelen tämän varmaankin kiinni johonkin pellavakankaaseen ja siihen jotkut lenkit päihin?


Tähän loppuun vielä avautuminen tämän päiväisestä kiukustumisesta. Kävin ensin aamulla isäni kanssa lääkärillä, olin hänen sihteerinsä ja kirjoitin muistiin, mitä lääkäri sanoi. Oli niin mukava käynti. Nuorehko mieslääkäri oli humoristi ja vanhaa miestä arvostava. Meille molemmille jäi hyvä mieli käynnistä.

Sitten oli perään itselläni aika toiselle, nuorelle naislääkärille. Heti ulkomuoto paljasti hänent tärkeileväksi tosikoksi. Kerroin, että tarvitsen vahvasta särkylääkkeestäni uuden reseptin. Haluan sen vuoden pituiseksi (olen ennenkin saanut) ettei minun tarvitse muistaa joka kuukausi sitä uusia. Viimeaikoina se ei ole onnistunut, eikä nytkään, kun kerran on tarkoitus siitä vieroittautua. Sanoin, ettei minulla ole mitään tarkoitusta sitä pois jättää. Lääkäri tokaisi jotenkin näin: "Harvoin se onkaan potilaan toiveissa, mutta lääkärin pitää ajatella kokonaisuutta." Menin sanattomaksi ja tuhahdin jotain. Kenen toiveita tai tarkoituksia sitten on tarkoitus toteuttaa?

Koko käynti oli yhtä tahtojen taistoa. En ollut enää oma iloinen itseni, vaan vaivuin johonkin apatiantapaiseen. Suorastaan äksyilin sille tyttöselle, että "mitä järkeä tässä vieroittautumisessa on, jos ei kenelläkään ole tarjota mitään tilalle?" Kerroin lääkärinplantulle, että olen pyynnöstä saanut ylilääkärin puhelinnumeron ja aikomukseni onkin soittaa hänelle ja selvittää, mikä tässä on ongelmana. Tuhlataan vaan resursseja, sekä heidän aikaansa että minun. Kyllä kuulkaa muuttui ääni kellossa. Sitten yht´äkkiä lääkäri olikin niin ymmärtäväinen ja toisteli samoja lauseita, mitä minä olin hänelle juuri sanonut. Lähdin kiukkuisena ja itkua vääntäen sieltä pois. Kävin ilmoittautumisluukulla antamassa palautetta ja aion vielä jättää kirjallisen palautteen netin kautta.

Luulin jo hetken, että nämä nuoret lääkärit on koulutettu hyviksi asiakaspalvelijoiksi, mutta ei, ei ole. Näen nämä tilanteet asiakaspalvelutilanteina, en niinkään lääkäri-potilas-suhteena. Pelkästään hymyilemällä olisi tuokin tilanne ollut toinen. Neuvon aina tytärtäni, että jos ei jotain tiedä, tai tulee muuten ongelmallinen tilanne eteen, hymy auttaa paljon. Ystävällinen ele, ilme, sana pelastaa monesta tilanteesta.

Nyt on edessä kiva homma. Lähden leikkaamaan ja ompelemaan tilaustyötä, jonka pitää olla huomenna valmis. Ristiäislahjaksi kokoa 60 cm oleva mekko ihanasta tipu-kankaasta. Söpö siitä tulee! Mervi

7 kommenttia:

  1. Onkohan se ihana tipukangas samaa mitä sinulla on myynnissä kaupassa, se on tosi sievä kangas! Ihastelimme sitä ystäväni kanssa.
    Harmillista tuollainen, kyllä lääkärikin joutuu tosiaan asiakaspalvelun opettelemaan, muuten ei tule työnteosta hänelläkään mitään.

    VastaaPoista
  2. Itse vaadin lääkäriltäni aivan jotain muita taitoja kuin hymyilyä ja nyökkäilyjä, sen osaa jäätelön myyjäkin. En mene lääkäriin hakemaan päivän hymyannosta, vaan asiantuntevuutta ja oikeaa asennetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentistasi, "piristät" kyllä niin päivääni!

      Itse olen lääkäreiden suurkuluttaja. Aloin miettiä, että mikähän luku olisi edes lähellä sitä, minkä verran olen lääkäreiden luona käynyt... Jos laskisin että keskimäärin 5 kertaa vuodessa, niin käyntejä tulisi liki 300 kertaa, mutta siihen pitää lisätä vielä kaikkien 14 leikkauksen ylimääräiset käynnit.

      Huomaan kyllä tämänkin kommenttisi piikin itselleni ja vastaan siihen näin: Turhaan ei huvita lääkäreitä käydä moikkaamassa, yleensä vain pakottavassa tarpeessa, jolloin ei pelkkä hymy todellakaan riitä, mutta että jos lääkäri ei osaakaan vastata asiakkaan (= potilaan) tarpeeseen asiantuntevasti, niin sitä puutetta pystyisi hiukan korjaamaan hymyllä ja ystävällisyydellä.

      Pidätkö muuten itse blogia? Voisin tulla vastavierailulle.

      Poista
  3. Hei!
    Yleensä ne, jotka kommentoivat negatiivisestia anonyymina, tarvitsivat oikeasti psykiatria eivät tietokonetta.
    Asiasta toiseen. Mitä mieltä olet tuon pesukintaan virkkaamisesta juutista tai pellavanarusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, joo, mun piti se kokeilla ja näyttääkin. Itselläni on seläpesin (ostettu halpiskaupasta) joka on tehty jostain narusta ja musta se on ihan kivan tuntuinen. Joten ei siinä varmaan sinällään ole estettä, mutta kokeilen tuota pikaa, minkälaista sitä on tehdä. Pellavanarujakin on putiikissa monen paksuista, joten testejä, testejä...

      Poista
  4. Lääkäriliiton vuonna 1996 hyväksymä valakaava alkaa sanoilla: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä kunnioittaen"...
    Korkea ammattitaito on tärkeää, mutta kyllä myös inhimillinen käyttäytyminen kuuluu asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kiitos.
      Meillä suomalaisilla on vähän sellainen "herranpelko" myös lääkärissä. Ajatellaan, että potilaan pitää sopeutua sairaalan sääntöihin. Neuvon tytärtänikin muistamaan, että lääkäri on SINUA varten, jotta sinä saat avun.

      Poista