perjantai 16. elokuuta 2013

Kiva, kun on tunteet, vaikkei tunteet aina kivoja olekaan

 Olen tunneihminen. Mielialani voi vaihtua viiden minuutin sisällä iloisesta alakuloiseksi tai ihan miten vaan milloinkin. Tänäänkin olen ollut sekä alakuloinen että oikein iloinen, vuorotellen.


Ei tarvinnukkaan ruveta suurraivausta tekemään, sillä kamera löytyi kuin löytyikin - putiikista. Tässä on kuva "toimistosta" ja tuossa kassissa se mokoma piilotteli. Vähän jo innostuin siitä uudesta kamerasta, mutta säästyipä muutama satanen, kun ei nyt sitten tarvinnutkaan ostaa.


Oli oikein vilkas päivä kaupalla. Kivoja ihmisia ja mukavia jutusteluhetkiä pitkin päivää. Kauppias on tottakai hyvällä tuulella, kun kauppa käy ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Putiikissa poikennut isänikin tuli katsomaan, että "kenellä noin hersyvä nauru on" kun korjaustyötä hakemassa ollut rouva oli tyytyväinen ja iloinen. Toisilla on niin tarttuva nauru, että pakosti tulee kuulijakin hyvälle tuulelle.

Ihan parhautta oli päivän viimeiset asiakkaat, äiti ja tytär. Voi sitä ihastelun määrää! Toinen toisilleen hehkuttivat: "tuu nyt katsomaan, miten ihana tääkin on ja tää ja tääkin...." Kyllä minäkin sitten heitä kehuin, miten ihania ihmisiä ovat ja pelastivat päiväni - kaikki harmaat pilvet kaikkosivat taivaaltani. Lähtiessä oikein halattiin. Maanantaina tulevat uudestaan, sillä lupasin siihen mennessä tehdä pellavatunikan, koska aivan oikeaa kokoa ei nyt löytynyt.

Eikä tässä vielä kaikki hyvät asiat. Olin poikkeuksellisen kohtuullisessa kunnossa työpäivän päättyessä ja jaksoin käydä kaupassa! Harvinaista herkkua ja herkkuja osteskelinkin. Käyn tosi harvoin yleensäkään kaupoissa ja ruokakaupassa en juuri koskaan, joten olen kuin Liisa Ihmemaassa (sekin on jonkinlainen sanonta) kaikkien herkkuhyllyjen äärellä. Ihan vähän jotain pientä ja Anna-lehti yksinäisen iltani ratoksi.

Mervi
joka ei osaa päättää, että päättääkö tähän vai kertooko myös siitä toisesta puolesta...


6 kommenttia:

  1. Minä en julkaise anonymien ikäviä kommentteja. enkä anna heidän vaikuttaa elämääni, tunteisiini ja bloggaamiseeni millään tavalla.
    Tsemppiä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      SE on varmaan viisasta. Jossain vaiheessa jouduin tätä itsekin paljon pohtimaan, kun niitä ilkeyksiä tuli enemmänkin. Mutta kaikkeen tottuun - enää ei ilkeyksiä tule juurikaan, kuin yhdeltä ja samalta ja hän on tunnistettu oman kaupungin ihmiseksi. Hänen kommentteihinsa osaan jo suhtautua hmmmm...vaikka ainahan se tunneihmistä koskee.

      Kyllä tuolla nytkin on saapuneissa yksi ikävä kommentti, jota en ole julkaissut, enkä taida julkaistakaan. Se on vähän kakspiippuinen juttu - toisaalta haluaisi olla "läpinäkyvä" mitä termiä nykyään käytetään.

      Vaikka kirjoitinkin, että on kiva kun on tunteet, silti sanon että kadehdin ihmisiä, jotka eivät ole tunteidensa vankeja. Pitäisi pystyä enemmänkin olemaan välittämättä. Mutta niinkuin jo kerroinkin olen viime päivät itkenyt juuri näitä ilkeyksiä, joita tulee facebook-ryhmän kautta.

      Poista
  2. Sinun blogisi on niin koukuttava että minä käyn joka päivä sen ensiksi lukemassa .olet niin taitava käsityöläinen
    ja ihanaa kun pystyt näyttämään tunteesi,etkä patoa niitä sisällesi.On kurjaa kun ihmiset ei uskalla kirjoittaa nimimerkillä vaan anonyymisti pahoittaa sinunkin mielesi .Ei ole reilua sanon minä,eikä rehellistä touhua ,kieroja ovat .Luulen niillä kirjoittavilla olevan henkisesti hyvin paha olo,meidän kaikkien tulis olla toisillemme tukena ja ilona osata kehua ja kiittää tai olla hiljaa eikä moittia ,minä kiitän sinuakin Blogistasi että jaksat meitä sillä ilahduttaa .Ihanaa viikonloppua sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas tuli kyyneleet...ei surusta vaan ilosta, liikutuksesta, Kiitos ihanista sanoistasi. Tiedätkö, eilen jo mietin, että laitanko blogin hetkeksi lomalle, kun aloin pelätä, että tästä tulee niin surumielistä ja valittavaa, ettei kukaan halua sellaista lukea. Ja toisaalta kornia, että täällä käydään lukemassa, jotta saadaan sitten muilla foorumeilla haukkua. Mutta sitten päätin, että tällainen minä olen ja tällainen on blogini. Kiva, jos joku siitä tykkää ja tietysti vielä kivampi, kun joku sen vielä myöntää. Enkä tarkoita, etteikö niitä positiivisia ilmauksia olekin tullut...kiitos!

      Poista
  3. mua rupes aika lailla hymyilyttään,sillä..meillä oli molemmilla kamerat hukassa ja uutta mietinnän alla..ja kuitenkin,molemmilla se löyty yhtäaikaa !jotain sattumaa?
    toisekseen,mulla kans heittelee tunteet laidasta laitaan enkä koskaan julkaise anonyymejä kommentteja....Pitää mun mielestä pystyä kommentoimaan ees jonkinlaisella nimimerkillä!

    VastaaPoista
  4. Siis mitä?!? Miten joku jaksaa/viitsii/KEHTAA terrorisoida toisen blogia säännöllisesti ilkeyksillään?!? Olisi sitten lukematta kokonaan niin ei tarvitsisi laitella mitään ikävää viestiä,onpas joku lapsellinen.
    Sun blogi on ihanan erilainen ja rehellinen ja aina tulen minäkin heti lukemaan kun uusi postaus ilmestyy.
    Takuulla vaikea olla pahoittamatta mieltään tuollaisista mutta muista että suurin osa kuitenkin tykkää. Jos joku ei tykkää se ei tarkoita sitä että pitää jatkuvasti lähetellä ikäviä viestejä toiselle,antaisi olla jo. Kaikesta ei voi kaikki tykätä mutta aikuisena ihmisenä luulisi ymmärtävän että sitä ei tarvitse jatkuvasti tehdä selväksi toiselle ihmisille:/

    VastaaPoista