tiistai 6. elokuuta 2013

Trikoomekko

Tässä ensimmäinen trikoomekko, jonka tein itselleni ja olen pitänyt sitä jo monta vuotta. Kangas on miellyttävää, sisältänee aika paljon jotain joustavaa olematta kuitenkaan keinokuituisen hiostavaa. Sinivalkoinen vetoaa minuun aina, ruudut eivät niinkään.

Tässäkin kävi niin, että ensin korkea kynnys madaltui pikkuhiljaa. Ensin kauhistelin käsivarsieni näyttämistä. Toinen kerta kävi jo helpommin ja nyt en välttämättä edes muista, ettei saa alleja heiluttaa. Voi että tämän mekon kanssa on kiva olla! Olen tehnyt sen tarkalleen sopivaksi ja mallannut rintamuotolaskoksetkin just eikä melkein paikoilleen. Olen ruumiinrakenteeltani täydellisen tasapaksu, joten mitään muuta muotolaskosta ei tarvita.

Facebookin isojen tyttöjen kirpparilta löysin neulotun boleron, joka kylläkin on hitusen liian pieni, vielä. Kesällä kyllä harvoin tarvitsen mitään lämmikettä, mutta jos sitten niitä käsivarsia haluaa peitellä.

 Ei muuten ole tyhmä idea ottaa kuvia asuistaan ihan vaan itseään varten. Silloin nimittäin näkee paremmin virheet ja puutteet - tai tietysti myös positiiviset asiat. Nyt tätä kuvaa katsoessani tajuan, että mekko on liian pitkä. Ihan kuin olisin joku töppöjalkainen.

 Sivuprofiili ei ole mairitteleva.


Kuten huomaatte, olen alkanut harjoitella itseni kuvaamista peilin kautta. Ei ole kauaa aikaa, kun ihmettelin nuorisoa, miten ne jaksavat ja viitsivät kuvata itseään, poseerata ja esitellä kuviaan. Nuortunut siis minäkin? Ja pöh. Aika omahyväistä, vai mitä?

Piti tarkistaa, mitä omahyväinen tarkoittaa:  itseensä (perusteettoman) tyytyväinen, itsetyytyväinen, itserakas, itseriittoinen, mahtaileva, pöyhkeä, hurskasteleva, pikkusieluinen, itsetietoinen.

Mervi

1 kommentti:

  1. Kaunis mekko minusta. Ja omien kuviensa katsomisessa on se etu, että näkee peiliä paremmin, että mikä istuu ja mikä ei. Ei itsekeskeistä vaan itsestään huolehtimista.

    VastaaPoista