lauantai 21. syyskuuta 2013

Leipälapio sisustuksessa

Uusi näkökulma-haasteen avulla innostuin katselemaan huushollia uudella tavalla. Tällä hetkellä ei meiltä voi varsinaisia sisustuskuvia ottaa, mutta tuollaisia näkökulmia voisi väläyttää silloin tällöin. Sen verran saattaa paikka paikoin olla siistiä - tai sitten ei edes sen vertaa.

Istuin keittiön pöydän ääressä omalla vakipaikallani ja katselin ympärilleni. Kun katson olohuoneeseen päin näen itselleni hyvin mieluisan kohteen:


Oviaukko on hyvin korkea, joten mieluusti katkaisin sen leipälapiolla, jolle ei taas oikein muuta paikkaa löytynytkään. Ripustan tähän verhon, joka on yleensä samaa kangasta kuin keittiön ikkunassakin.

Enpä saanut lapiota näkymään kunnolla kuvassa. Kuten huomaat, se on ripustettu hyvin "naisellisesti" - ilman työkaluja. Toisesta päästä se lepää kaapiston päällä ja toisesta päästä se on siimalla kiinni kattolistassa. Pysyy, kunhan kukaan ei yritä vetää siinä leukoja.

Täällä katonrajassa meillä onkin aika selkeää, toisin kuin lattiatasossa. Toisella puolellani näkymä on nimittäin tällainen:

Huomaahan, että olen nurkkauksen tällä viikolla raivannut? Enää tarttis viedä tuo tilkkupussi ja käsityölehdet jonnekin muualle. Voi voi, tuo punainen kangas (=verho) vasemmassa reunassa on vielä joululta vaihtamatta. Ei haittaa, jouluhan tulee tuossa tuokiossa!

Siitä kun nostan katseeni pöydän päälle, näen tämän päiväisen urakkani:


Meillä on keittiössä tosi paljon työtilaa, ihan liikaa. Tila on väärässä paikassa ja siihen tulee kerättyä kaikki mahdollinen. Tämä on siis minun oikean käteni ulottuvilla. Kokoan siihen päivän postin, Pellavasydämen kirjanpitoaineiston ennen selvittämistä, kankaan tilkut, kaavat, näköjään laminoitsijan - kaikki, mikä pitää saada "pois käsistä". Kaikkein hulluinta lienee se, että tuossa on jokseenkin paljon rahaa, jota en ole toimeentunut viemään pankkiin. Pellavasydämen syyskuun kassa. (Taidan laittaa ensi yönä poikkeuksellisesti ulko-oven lukkoon...)

En käsitä, miten olen tällainen sotkija. Tai siis, miten minusta on tällainen tullut? Tarvitsisin tuon leipälapion kaltaista selkärangan vahvistajaa.

Mervi







10 kommenttia:

  1. Ihan mahtava idea tuo leipälapiotanko :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäseiväs olisi toinen, mutta leipälapio sopii kyllä keittiöön.

      Poista
  2. Onpahan kiva leipälapioverho! Mullakin on leipälapio oviaukon päällä, mutta kun aina välillä käytän sitä oikeasti sämpylöiden paistamiseen, niin ei ehkä ole helppoa ottaa siitä silloin verhoa pois. Täytyy laittaa mietintään!

    VastaaPoista
  3. Minäkin ihmettelen usein, että mikä siinä on kun tykkään, että paikat on järjestyksessä, mutta kun ne ei pysy!
    Minustakin kiva idea tuo leipälapio:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kun mieheni jaksoi sekasotkusta valittaa, niin kauan se pysyikin jossain kuosissa. Nyt kun tämä ei enää sano mitään, kaikki repsottaa...

      Poista
  4. ei tartte olla siistiä,elämisen merkkihän se on:) tuo idea leipälapio verhotankona on tosi hauska :)

    VastaaPoista