seuraa sähköpostitse

perjantai 11. lokakuuta 2013

Vanhanaikainen sisustaja

Olen erittäin kiinnostunut sisustuksesta: telkkarin sisustusohjelmat tulevat kyllä katsotuksi, tilaan sisustuslehtiä ja seuraan sisustusblogeja. Luullakseni olen aika hyvin selvillä, mikä sisustuksessa on IN ja mikä OUT.

Oma kotini sen sijaan ei ole sisustettu ollenkaan trendien mukaisesti. Vakkarilukijani tietävätkin, että meillä on vanhanaikainen sisustus. Syitä on monta:
- Ylimääräinen raha kulutetaan mieluummin johonkin muuhun, vaikkapa ulkomaanmatkoihin
- Uskallan pitää omasta maustani kiinni, vaikka nautinkin katsella nykyaikaisia sisustuksia
- Laiskuus ja nuukuus tehdä muutoksia - miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Kun jäin eläkkeelle, ihmettelin jollekin naisihmiselle, että mitähän alkaisin tehdä elämälläni. Hän kertoi, että saa aikansa kulumaan vaihtamalla silloin tällöin koko kodin sisustuksen. Ensin heillä on vaikka maalaisromanttinen kausi. Sitten myydään kaikki pois ja vaihdetaan tyystin toisenlaiseksi, vaikkapa rokokoota jne. Kauhistuneena ajattelin, ettei minun eläkkeelläni kyllä tuollaista ajanvietettä pysty harjoittamaan!

Muistan, kun tyttäreni oli kouluikäinen ja hän valitti, että naapurin tyttökaverilla on niin paljon modernimpi koti. Kysyin häneltä, että käykös se perhe ulkomailla, johon tyttö hetken muisteltuaan joutui vastaamaan että ei käy. Laitoin hänet valitsemaan kysymällä haluaisiko hän, että mieluummin ostetaan uudet huonekalut, kuin  lähdetään ulkomaanmatkalle. Rehellisesti tyttö vastasi valitsevansa mieluummin Marokon, Egyptin, Turkin ja Gambian matkat kuin hienon sisustuksen.

Samainen tyttö kiukutteli, ettei hän voi koskaan kutsua ketään kaveria kylään, kun meille ostettiin niin kamala sohvakalusto! Äiti oli saanut valita mieleisensä. Nyt tyttö on jo asunut omassa asunnossaan, jonka on saanut sisustaa juuri niin kuin tahtoo (tai niinkuin opiskelijan rahat riittävät). Isänsä sai hänen huoneensa ja sisusti sen mieleisekseen. Ensimmäisen kerran tytön tullessa käymään hän totesi vanhan huoneensa näyttävän vanhainkodilta.

Tässä taitaa olla yksi syy, miksi makuni on muokkautunut sellaiseksi kuin on. Kuva 30 vuoden takaa:

Mieheni on koonnut albumin ja kirjoittanut tämän kuvan alle tekstin 
"Sitä joutuu vieläkin joskus katsomaan neuvoja kirjoista kodinhoitoasioissa".

Kuten takakannesta saattaa nähdäkin, kyseessä on Kodin Neuvokit -kirjasarja.
Ai että rakastan tätä kirjaa! Nyt se on jo irtolehtipainos, mutta jossain vaiheessa haluan sen kyllä kunnostaa.
Kirja on vuodelta 1962 

Poimin tähän muutaman aukeaman

Tämän aukeaman oikean puoleinen kuva on minun ohjenuorani sisustuksessa - 
juuri tuollaista romantiikkaa ja runsautta rakastan!

Katsokaapa muuten vasemmanpuoleisen kuvan pöytää. Siinä on jotain, mikä on muotia vielä tänäänkin:



Ei ole ihme, jos sekaiset kaapit ja hyllyt harmittaa, kun on imenyt itseensä tällaisen ihanteen. Oikeanpuoleisen kuvan kaapissa on liinavaatteet nätissä pinkassa ja vielä silkkinauharusetein sidottu.

Taitaisi tuollainen kaappi kelvata vielä tänäpäivänäkin?
Kirjasta löytyy myös paljon ohjeita itse tekemiseen. Tässä olisi mitatkin ompelijan työpistettä varten.


Löytyy kirjasta myös tuunausohjeita. Muutama sivu on värillisiä - ne ovat mainostajan - tässä Tikkurilan Miranol-maalimainos. Katsokaapa tuota yläkaapin alla olevaa lasipurkkitelinettä, mikä sen nimi nyt onkaan. Nyt niitä taas saa, Ikeasta ainakin. 

Tämän kirjan lisäksi olen paljon selaillut kotitalousoppikirjaa. Minulla taisi olla joku äidin vanha ja luin sitä moneen kertaan. Lähinnä kodinhoito-ohjeita. Osaan taitella lakanan ihan oikeaoppisesti. Onhan se hyvä, että ainakin TIETÄÄ, miten PITÄISI toimia. Totuus toteutuksesta onkin jo toinen juttu.

Mervi

12 kommenttia:

  1. Kiitos vielä kerran siitä pienestä pöydästä. Jalat on korjattu ja kiikkuminen loppunut . Pöytä sai uuden lakkapinnan ja on sopivalla paikkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu! Sinä sitten aloit heti hommiin, ei jäänyt suunnitteluasteelle. Se on hyvä, itselläni on kovin monta keskeneräistä projektia.

      Poista
  2. Olen sisustanut muiden koteja jopa työkseni, mutta omani on hyvin perinteinen. En todellakaan vaihda edes verhoja kovin usein, saati sitten huonekaluja. Meillä saa näkyä elämän eri vaiheet ja kerrostumat. On perittyä, saatua, ostettua, tuunattua ja naapurin roskalavalta pelastettua. Ei totisesti olisi varaakaan uusia sisustusta. Silti meillä käyvät pitävät kotiamme harmoonisena, kauniina ja kodikkaana, se ja sama, pääasia että itse tykkäämme ja viihdymme. Viihtyminen on tärkeää, koska olemme melkein aina kotosalla. Emme matkusta ekologisista syistä,lentäminen turhaan on meistä tuhlausta ja saastuttamista. Minusta on kuitenkin mukava kuunnella muiden matkajuttuja ja sehän on jokaisen oma omantunnonasia mihin aikansa ja rahansa käyttää. Kumpikaan ei ole minun juttuni ei matkat, eikäoman kodin sisustus, mutta käsityöt ja askartelut, ne on mun juttu.
    Ihania syyspäiviä sinulle. Laitoin juuri sinulta postissa keväällä saamistani pitseistä yhden lapsenlapsen mekkoon ja nätti tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verhojen vaihtamisen pakko on äidin peruja - aina piti vaihtaa kesä- ja talviverhot. On se kumma, että ne äidin ohjeet takovat vielä vanhanakin päässä!

      Kai meilläkin voisi olla viihtyisää, jos ei olisi aina sotkuista. Mutta sitten ei taas voisi tehdä mitään, sotku kertoo siitä, että minä olen työskennellyt....

      Ensi alkuun meilläkin matkusti vain mies ja minä väitin, etten ollenkaan välitä. Kun sitten ensimmäisen kerran lähdin reissuun, jäin aivan koukkuun. Nyt haluaisin useamminkin käydä, aina uudessa paikassa. Haluaisin tutustua eri maiden ihmisiin ja heidän elinolosuhteisiin. En välitä turistipaikoista, vaan tykkään nähdä aitoa paikallista elämää.

      Mutta aivan kuin sinäkin - kaikkein eniten rakastan käsitöiden tekemistä. Olen onnellisimmillani omassa nojatutolissani, hyvä tv-ohjelma ja kiva käsityö - eipä sitä muuta tarvii, kun välillä vähän hyvää suuhunpantavaa.

      Kiva juttu, että pitsit ovat tulleet käyttöön!

      Poista
  3. Olipa kiva postaus:)
    Minä tykkään kovasti omista vanhoista huonekaluistani ja väreistä sisustuksessa. Mutta miksikään sisustajaksi minua ei voi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tänään juuri mietin mainoslehtisiä selatessani, että minkälaisen lipaston laittaisin sängyn päätyyn. Tulin siihen tulokseen, etten halua ostaa minkäänlaista uutta, vaan etsin jonkun vanhan, ehkä korjaustakin vaativan. Mieluummin.

      Poista
  4. Voi voi noita menneenajan naisia; korkosandaalit, punaiset kynnet, tahraton esiliina, tukka kuin juhliin menijällä, todella epäergonomisessa työasennossa pitäen söpösti pensseliä kädessä... eihän tuosta oikeasti mitään tule!
    Mutta kirja on hauska selattava silloin kun tekee mieli katsoa mitä jossain joskus on joillakin ollut ja mistä ehkä itsekin hiukan uneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, en tullut katsoneeksi kuvaa siltä kantilta!

      Poista
    2. Hih, minä huomasin tuon maalarin heti ja mietin, että jotakin tässä nykyajassa on kyllä vialla, kun en ollenkaan näyttänyt yhtä tyylikkäältä kesällä maalatessani aitaa ;).

      Tervetuloa muuten tutustumaan sisustus- ja (ennen muuta) muihin pohdintoihini minun blogiini http://sivusilmailya.blogspot.fi/

      Poista
    3. Kiitos Silmäilijä kutsusta, kävinkin jo - ja olen aiemminkin poikkeillut.

      Poista
  5. minä oon varmaan outo lintu,kun en koko sisustuksesta erityisemmin välitä enkä ymmärrä.toki eri aikakausien suosiot tiiän,mutta siihen se jääkin...kotini on niin tavallinen kuin olla ja voi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kaikki ole kiinnostuneita myöskään lukemisesta tai käsitöistä tai....ei tarviikkaan. Jokainen tekee sitä mistä tykkää tai minkä katsoo tärkeäksi. Jotkut ovat intohimoisia sisustajia, toiset sisustavat sen mikä on välttämätöntä. Minä olen siltä väliltä.

      Poista