seuraa sähköpostitse

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joku sentään saa jotain valmistakin aikaiseksi

Keskustelin eilen tyttäreni kanssa itsekurista - ja sen puutteesta. Kaiken löpinän lomassa pohdiskelin sitäkin, voiko tuollainen "pahe" olla sukuvika. Kertailin mielessäni, miten koko lapsuusperheeni näyttäytyy minulle monin tavoin tavoiltaan lepsuna.


Niin minä kuin meillä muutkin jättävät tekemiset viime tinkaan ja aina on sitten seurauksena kova häslinki. Itskurin puute näkyy myös ylipainona. Kaikilla meillä. Kolmas seuraus on sekin ikävä: opiskelut jäävät puolitiehen. Ihan totta - sekin on meillä sukuvika!

Onneksi on sentään poikkeuksiakin. Olin eilen Turussa samaisen tyttäreni valmistujaisjuhlassa. Opintonsa hän kylläkin sai jo hiukan aiemmin syksyllä päätökseen, mutta eilen sitten juhlittiin virallisesti näiden tradenomien, mutta myös erialojen insinöörien, kirjastotätien, bioalan ja mitämuuta valmistumista.

Tyttäreni on nyt siis valmis taloushallinnon tradenomi Turun ammattikorkeakoulusta.


Ja stipendinkin hän sai. Saahan äitikin olla vähän ylpeä?


Siis kyllähän minäkin sen merkonomin tutkinnon sain tentittyä, mutta ne matemaattiset korkeakouluopinnot, ne jäivät kesken. Viisi vuotta ja pieni ponnistus olisi vielä tarvittu, mutta kun ei sitä nuorena ymmärrä. Ei se enää juurikaan vaivaa, mutta koko elämän ajan on ollut sellainen ylimääräinen harmistus.

Ihan pieni kurkistus Turun jouluun tehtiin samalla reissulla. Minun mielestäni tämä valaistu puu on hieno.




Stockmannilla kävimme pikaisesti. Ihastuin, kun huomasin, että vielä sentään näyteikkunoihin satsataan. Iiiiso ikkuna on somistettu lumoavaksi eläinten talvimaisemaksi. Kyllä sen ikkunan edessä lapsiperheitä olikin!

Paluumatkalla kotiin keskustelimme työelämästä. Autossa on niin mainio keskustella - tai käyttää tilaisuus yksinpuheluun. Tyttärelläni on työnhaku edessä. Olin itsekin hämmästynyt, kun kertoilin millaisia työsuhteita isällään ja minulla on ollut. Aika paljon on tehty "hanttihommia" eli ei-ammattiavastaavia. Minun nuoruudessani ei ollut työnsaanti noin hankalaa kuin nykyään, mutta silloin myös suostuttiin tekemään lähes "ihan mitä vaan". Työ saattoi olla tylsää tai huonopalkkaista, mutta sitä vaan tehtiin...

Tällaisia pohdintoja.

Vielä on muutama tunti aikaa vastata oikealla olevaan kyselyyn. Kiitos kaikille jo vastanneille!

Mervi




10 kommenttia:

  1. Kiinnostava ajatus, että voi olla tapoihin perustuvia "sukuvikoja". Enpä ole juuri tullut ajatelleeksi, koen jossain määrin olevani kyllä samanluonteinen kuin isäni oli, mutta en ole laajemmin ajatellut olisiko suvussa enemmänkin itsekseen puuhailevia erakkoluonteita. Eivät kaikki ainakaan, se on varmaa.
    Onnittelut tyttärelle, ihan varmaan olet ylpeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se oli sellainen yht´äkkinen päähänpisto, mutta sitä voisi miettiä enemmänkin. Ehkäpä tavat siirtyvät tiedostamatta?

      Poista
  2. Saa äiti olla ylpeä :) Onnea teille. Kivan blogin löysinkin täältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Tämän blogin sisustusjutut onkin sitten vähän eri "kaliiperia"....

      Poista
  3. Minäkin löysin kivan ja mielenkiintoisen blogin täältä. Olen kahlannut lähes kaikki postaukset läpi ja erikoisesti olen kiinnostunut Lonkkaleikkaus-blogista, koska minulla on myös molemmissa lonkissa tekonivel, laitettu -95 ja -02. Olen 12 vuotta vanhempi kuin sinä olet, mutta ollut eläkkeellä jo 18 vuotta.
    Ole vaan ylpeä tyttärestäsi. Onnitteluni niin tyttärelle kuin äidillekin.

    -MUR-MUR-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Silloin kun minulle "nuorena" laitettiin ensimmäinen lonkkaproteesi vuonna -84 niitä ei kovin paljon ollut vielä laitettukaan - minullekin sanottiin että vasta viiskymppisenä ehkä.... Nythän se on ihan arkipäivää, tekoniveliä laitetaan tosi paljon.

      Olipa sinulla aika urakka, jos kaikki yli 600 postausta edes otsikolta selasit! Tervetuloa seuraamaan blogia, olen itsekin utelias, mitä elämä vielä tuo tullessaan!

      Poista
  4. Tottakai äiti saa olla ylpeä lapsestaan. Onnea teille molemmille.

    VastaaPoista
  5. Onnea tytölle ja ylpeyttä äidille! :)

    VastaaPoista
  6. Turha sitä omaa mahdotonta ylipainoa on laittaa sukuvian syyksi. Itsestä se lähtee. Jos kaiken syö, mitä edessään näkee, eikä liiku, niin ei ihme, että paisuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, onko joku laittanut suvun syyksi OMAN ylipainonsa? Kumma juttu. Eikö sellainen ihminen käsitä, että itse on ruuan suuhunsa laittanut...hmh!

      Ei muuten ole ihan tavatonta nähdä perheitä, joissa äiti, isä ja lapset on kaikki pullukoita.

      Poista