seuraa sähköpostitse

torstai 31. tammikuuta 2013

Viimeinen mahdollisuus

Viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan, jonka palkintona on kierrätyskirja "Olipa kerran housunpuntti" (klik)   Osallistumimahdollisuus päättyy tänään klo 24.00

Viimeinen mahdollisuus on myös ilmoittautua Taivassalossa pidettävälle kansalaisopiston kurssille, jossa olen opettajana. Kurssin nimi on "Puikolla, koukulla vai sittenkin puikkokoukulla". Kurssille ei vielä ole kovin montaa osallistujaa ilmoittautunut, mutta kurssi pidetään joka tapauksessa.

Kahden illan kurssilla kertaamme palmikon neulomista ja opettelemme koukkuamista sekä tutustumme aivan uuteen työvälineeseen, puikkokoukkuun. Ensimmäisellä kerralla teemme pikkuharjoituksia ja toisella kerralla jokainen aloittaa haluamansa työn, esim. myssyn, kännykkäpussin, lapaset tai huivin....

Kurssin tiedot löytyvät Vakka-opiston sivuilta (klik)

Tähän loppuun täydellisesti sopimaton kuva, mutta kun ei ole kamerassa enää mitään käyttämättömiä

Minulle on tullut jonkun kirpputoriostoksen mukana tällainen yksinäinen korvis, jonka olen tunnistanut pronssiseksi Kalevala-koruksi. Nimeltään se on Kuusamon kirves. Siirrän tämän tuonne kirpputori-myytävien sivulle. Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia mervi.lamminen@uusikaupunki.fi

edestä

takaa
Pellavasydämen Mervi

Heräsin muuten tänään siihen (klo 9.30) että kudetukusta soitettiin. Ystävällisesti ilmoittavat, kun ovat saaneet uusia kuteita. Niinpä pidin tänään vapaapäivän putiikista ja lähdin hakemaan kuderullia. 15 pakettia = 150 rullaa. Nyt olis hiukan erilaisia värejäkin tarjolla, muutama lime, punainen, kirkas vihreä, rusehtava jne...

Pitkä pohdinta käsityön laadusta ja vähän arvostuksestakin

Keskustelimme tänään putiikissa  - minä ja pikku-Mervi - käsityön laadusta.

Jotta käsitöitä alettaisiin arvostaa, pitäisi tekijöiden ensin arvostaa omaa työtään  niin, että hinnoittelevat valmistamansa työt kunnollisesti. Ettei myytäisi "lankojen hinnalla" "kunhan on jotain tekemistä" "eihän nämä nyt oikein mitään ole..." jne.

Pysähdyin miettimään tätä ajatusta yhden saamani kommentin jälkeen. On ero käsityöllä ja käsityöllä.

Hinta-laatu-suhde
Mitä se tarkoittaa?
Näytä tiedot
- huonolaatuiselle riittää halpa hinta?
- halpa hinta tarkoittaa huonoa laatua?
- laadukkaasta kannattaa maksaa enemmän?

- kallis tarkoittaa aina huippulaatua?



mitä sitten jos
- laadukas tuote maksaa vähän (mikä on syynä?)

- kallis tuote osoittautuukin huonolaatuiseksi (kuka on syyllinen?)

Pitelin käsissäni tuotetta, joka oli käsityötä. Huonolaatuista. Materiaalit olivat hyvät, mutta työn jälki kehno. Siitä tulee väistämättä paha mieli. Miksi tekijä suostuu päästämään käsistään huolimattomasti tehdyn tuotteen?
- Liian kova kiire? Onko pomo hoputtamassa vai laittaako yrittäjä itse itselleen liian suuret urakat? Lupaa enemmän kuin ehtii tekemään?
- Taito ei vain riitä? Maanantai-kappale? Harjoittelu-kappale?

Tuota käsityön tulosta käännellessäni ja väännellessäni kyllä ajattelin sitäkin, että ehkä "tavallinen ostaja" ei edes huomaa niitä virheitä, joihin minä kiinnitän huomioni? Kun itsekin tekee, on ehkä liian kriittinen?

Kolmanneksi jouduin miettimään omien tuotteideni työnjälkeä?
- asiakkailtani ja työtovereiltani olen kuullut, että teen kunnollista ja huolellista työtä - imarteluako?
- sisareni = mentorini / konsulttini / asiantuntijani kylläkin on varovaisesti joskus näyttänyt einiinvimpanpäälle     tehtyä työtä ja huomauttanut siitä.
- Löydän kyllä itseni välillä hutiloimasta ja myös purkamassa.

Olen tehnyt yrityksen perustaessani itselleni muistutuksen / huoneentaulun:
 Mervi
Tee kaikki se
 mitä teet
parhaalla mahdollisella tavalla. 
Niin
että voit sentti  sentiltä esitellä: 
"Tämä on minun työtäni!"
Minä olen tämän tehnyt!

Kun aloin mainostaa korjausompelua ja jonkun asiakkaan kanssa pohdimme sen hinnoittelua (se on ehkä vielä vaikeampaa kuin uuden tuotteen hinnoittelu) tämä asiakas antoi myös mieleen jäävän ohjeen.

Korjaustyön laatu ratkaisee hinnan - tai siis sen, miten asiakas kokee hintatason.

Jos arvokas vaate korjataan huolimattomasti, asikas on tyytymätön, vaikka saisi sen halvallakin.
Alunperin edullinen kotivaate kestää kunnollisen korjauksen jälkeen kauankin ja jos se on ollut mieluinen, niin asiakas kyllä maksaa siitä mielellään vähän enemmänkin. Mutta entä jos korjaustyö maksaa enemmän kuin vaate on alunperin maksanut?

Olenkin teiltä lukijoilta joskus kysellyt kokemuksianne KUNNOLLISESTA SUKKALANGASTA. 
Itse neulon paljon 7Veljestä-sukkalangasta, mutta nyttemmin olen pettynyt sen laatuun. Tein tyttärelleni jouluksi sukat ja tältä ne näyttävät jo joulunpyhinä.

Nyppyjä, nyppyjä, nyppyjä...

Kannattaako käyttää esim. 8 tuntia neuloakseen sukat, jos ne ovat ensimmästen käyttökertojen jälkeen tuollaiset? Taitaa pitää vanha  sananparsi paikkansa "Ei kannata köyhän huonoa ostaa!" Jos haluaa hyvät ja kauan kestävät sukat ja kun joutuu niiden valmistamiseen käyttämään kohtuulliesen paljon aikaa, eikö kannattaisi ostaa laadukasta lankaa? Laadukas lanka maksaa, jolloin valmiit sukat ovat myös hintavammat.

Eli ympyrä sulkeutuu:
Jos käsinkudotut sukat ovat hintavat, asiakkaalla on oikeus edellyttää, että ne ovat laadukkaat, kestävät, nyppyyntymättömät, lämpimät jne.
Miksi asiakas ostaisi selkeästi halvat sukat?  Mutta jos hän haluaa lähettää vaikka ulkomailla asuvalle sukulaiselleen kotimaiset hyvä villasukat, hän on valmis maksamaan niistä kunnon hinnan, jos voi olla varma, että niitä ei tarvitse hävetä.

Muistatkos arvonnan, joka päättyy tänään klo 24.00. 
Vielä ehdit mukaan jonottamaan, josko sinun kirjahyllyysi tupsahtaisi housunpuntti!

Tällaisia ajatuksia pohti Pellavasydämen Mervi yöllä klo 2:27.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Epäjohdonmukaisuutta ajattelussa

Puhelimeni soi.
Minulta kysytään paljonko Pellavasydämessä villasukat maksavat. Kerron eri vaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Puhelu päättyy siihen, kun soittaja kertoi kysyneensä vain siksi, että osaisi hinnoitella itse kutomansa sukat. Pöh!

Ajatukseni lähti laukkaamaan. Aavistus harmistusta oli mukana, kun mietiskelin, että "Eihän sinun hintasi nyt voi samat olla. Eihän sinun tarvitse maksaa vuokraa myymälästä, ei arvonlisäveroa, sähköä, pankkikorttikonemaksuja jne. Aivan epäreilua, jos sinä saat sukistasi saman hinnan kuin minä, joka joudun nuo kaikki maksamaan!"
 

No, ajatellaanpa sitten, että tuo "mummo" myy sukkansa torilla halpaan hintaan. Taas minä olen harmissani - eihän kukaan osta minulta, jos mummolta saa paljon halvemmalla...eipä tietenkään.

Mitä minä siis oikeastaan haluan?

Luepa tämä aikaisempi kirjoitukseni ja kerro minulle mitä mieltä sinä olet?


Paljonko tällaisista pitsisistä polvisukista maksetaan?

Tällaisia hinnoitteluongelmia Pellavasydämen Mervi pohdiskelee näin viikon alkaessa. Tänään oli "vapaapäivä", lääkärissäkäyntiä ja illalla taas kansalaisopiston opettajana. Nyt on olo ihan naatti ja kiva mennä nukkumaan.






sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kaunista katseltavaa

Tällä kertaa tarjoan katseltavaksenne Pellavasydämessä myynnissä olevia tauluja. 
Mutta ensin tällainen kaunis yksityiskohta.
 
Posliinikukka
Kukkapurkin päällinen on ommeltu pellavasta. Kukkakoriste on käsin huovutettu, valmistaja Elina Salmi.


Vanha nostalginen enkelitaulu on taas tullut "muotiin". 
Nämä taulut on tehty painokuvista ja sommiteltu erilaisiin raameihin.

 

 Tarja Lamminen Kustavista on vanginnut kotiseutunsa maisemia tauluiksi.

Talvinen maisema "Sininen hetki"
Syksyinen koskimaisema
Kesäistä Kustavia, kallioita ja merta



Keraamiset enkelitaulut on valmistanut Aikuihana.

Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, teepä se nyt. 
Arvontaan pääset tästä.
Pellavasydämen Mervi

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kirjoitukseni Mielipide-palstalle



Joulun alla tunsin oloni jokseenkin turhautuneeksi, kun totesin "kaikenmaailman markkinoilla" myytävän käsitöitä pilkkahintaan. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja kirjoitin paikallislehteen ehdotuksen jutuksi. Tällaisen lähetin:


Käsityön hinnoittelusta

Tänä vuonna – ja varsinkin nyt joulun alla – on ollut havaittavissa huomattavaa innostusta käsityön tekemiseen. Nuoret ovat innostuneet, samoin täti-ihmiset, jotka eivät ole sitten koulun käsityötuntien puikkoihin tarttuneet.

Pellavasydämessä on pidetty suosittuja paperinarukursseja, monet kymmenet ( useampi sataa ehkä)  valokranssit on valmistuneet  innokkaissa sormissa valaisemaan pimeyttä ympärillämme.

- Osasyy on varmasti siinä, että on ilmaantunut hauskoja, helppoja ja nopeatekoisia ideoita toteutettavaksi.

- Media on kertonut meille useammastakin tieteellisestä tutkimuksesta, jotka todistavat käsityön tekemisen olevan hyväksi mielenterveydelle (yksi sattumanvarainen esim. http://www.palmenia.helsinki.fi/laku/seminaari/sinikka_pollanen.pdf )

- Olemme heränneet eettisiin valintoihin: kerskakulutuksen vastapainoksi haluamme kestävää kehitystä, ekologisia tuotteita – olemme huolestuneita hiilijalanjäljestämme. Kauhistumme kehitysmaiden lapsityövoiman käyttöä, ”halveksimme” halpatyövoimalla tuotettuja lyhyen elämänkaaren tuotteita ja opettelemme tekemään eettisiä valintoja ostoksissamme.

Haluamme uskoa, että käsintehtyä tuotetta arvostetaan.

Mutta miten on, arvostetaanko sitä? Puheissa ehkä, entä käytännössä?

Joulun alusaika on myyjäisten aikaa. Ihmiset tungeksivat ostamaan leivonnaisia, pullaa ja pipareita, käsitöitä, laatikoita, kransseja, joita on valmistettu hyväntekeväisyyteen tai ansaitsemismielessä. Haluamme mieluummin ITSE TEHTYÄ kuin kaupasta ostettua. Aina kun ei itse ehdi tai viitsi….

Kaikki tämä on omasta mielestänikin ehdottoman kannatettavaa. Mutta. Sitten tullaan siihen asiaan, jonka vuoksi vuodatukseni aloitin.

Käsityön tekijät myyvät tuotteensa alihintaan!

Jos villasukkien tekijä ei itse arvosta omaa työtään sen vertaa, että myy tuntien aherruksen tuloksen vain lankojen hinnalla, kuinka ihmeessä voimme olettaa, että asiakkaat sitä arvostavat. Yleensä tekijä selittää, että ”tämä on vain ajankulua, että on jotain tekemistä”.  Muistamme varmaan pääkaupunkiseudulla käydyn keskustelun asematunnelin mummoista, jotka myivät käsitöitään, mutta joku viranomainen olisi halunnut sen kieltää. Syntyi kansanliike puolustamaan mummojen oikeutta hankkia lisätienestiä. Käsityöyrittäjät omalla tahollaan (ulkona julkisesta keskustelusta) nousivat takajaloilleen. Kolikolla on aina kaksi puolta.

Jos mummot myyvät sukkia torilla tai myyjäisissä lankojen hinnalla, miten oikea yrittäjä, joka haluaisi tienata elantonsa käsitöitä myyntiin tarjoamalla, pärjää tässä kilpailussa? Ei mitenkään. Hänen pitää maksaa arvonlisävero, tulovero, vuokra, mainoskulut, palkat, sähköt jne….

Ainakin osa tottuutta on siinä, että hinta kertoo arvostuksen. Olen laskenut, että miesten pitkävartisten sukkien neulomiseen kuluu aikaa n. 10 tuntia ja lankojen hinta lähentelee 10 euroa. Miten siis sukat pitäisi hinnoitella? Voiko niitä myydä 7 eurolla? Kyllä nainen voi, muttei kukaan mies hinnoittele työtään tuolla lailla (oho, oliko ylilyönti?!)
Miten tämä sitten ratkaistaisiin? Minun mielestäni vaikkapa villasukkien hinnoittelua pitää nostaa reilusti. Sekin mummo, joka niitä torilla myy, alkaa pyytää kunnon hintoja. Pikkuhiljaa tietoisuus kasvaa ja käsityötä aletaan oikeasti arvostaa – vai onko se utopiaa?

Sivujuonne asialle: Verotus on asia, josta mieluiten vaietaan, se on niin ikävää…  Tosiasia on, vaikkei sitä millään haluttaisi ymmärtää, että jokaisesta villasukasta tienattu euro on veronalaista tuloa ja se pitää ilmoittaa verottajalle. Näin tekee rehellinen yrittäjä ja yhtä hyvin myös harrastelija.

Tämä purkaus koskee varsinaisesti omaa alaani, käsityön tekemistä. Olen alkanut pohtia, että mitähän nuo leipomot ajattelevat? Onko sillä alalla samanlainen fiilis – että myyjäisissä syödään yrittäjän joululeipää?

Toimitus oli sitä mieltä, että "asia on hyvä, mutta...". Kirjoituksestani lohkaistiin yksi osa ja jokseenkin tällainen versio siitä julkaistiin viikko, pari sitten:



Käsityön tekijät myyvät tuotteensa alihintaan!



Jos villasukkien tekijä ei itse arvosta omaa työtään sen vertaa, että myy tuntien aherruksen tuloksen vain lankojen hinnalla, kuinka ihmeessä voimme olettaa, että asiakkaat sitä arvostavat. Yleensä tekijä selittää, että ”tämä on vain ajankulua, että on jotain tekemistä”.  Muistamme varmaan pääkaupunkiseudulla käydyn keskustelun asematunnelin mummoista, jotka myivät käsitöitään, mutta joku viranomainen olisi halunnut sen kieltää. Syntyi kansanliike puolustamaan mummojen oikeutta hankkia lisätienestiä. Käsityöyrittäjät omalla tahollaan nousivat takajaloilleen. Kolikolla on aina kaksi puolta.



Jos mummot myyvät sukkia torilla tai myyjäisissä lankojen hinnalla, miten oikea yrittäjä, joka haluaisi tienata elantonsa käsitöitä myyntiin tarjoamalla, pärjää tässä kilpailussa? Ei mitenkään. Hänen pitää maksaa arvonlisävero, tulovero, vuokra, mainoskulut, palkat, sähköt jne….



Ainakin osa tottuutta on siinä, että hinta kertoo arvostuksen. Olen laskenut, että miesten pitkävartisten sukkien neulomiseen kuluu aikaa n. 10 tuntia ja lankojen hinta lähentelee 10 euroa. Miten siis sukat pitäisi hinnoitella? Voiko niitä myydä 7 eurolla? Miten tämä sitten ratkaistaisiin? Minun mielestäni vaikkapa villasukkien hinnoittelua pitää nostaa reilusti. Sekin mummo, joka niitä torilla myy, alkaa pyytää kunnon hintoja. Pikkuhiljaa tietoisuus kasvaa ja käsityötä aletaan oikeasti arvostaa – vai onko se utopiaa?



Verotus on asia, josta mieluiten vaietaan, se on niin ikävää…  Tosiasia on, vaikkei sitä millään haluttaisi ymmärtää, että jokaisesta villasukasta tienattu euro on veronalaista tuloa ja se pitää ilmoittaa verottajalle. Näin tekee rehellinen yrittäjä ja yhtä hyvin myös harrastelija.



Nimim. Kolikolla on kaksi puolta

Monet tutut ja asiakkaat olivat arvanneet kirjoituksen minun kynästäni lähteneeksi, mutta edes oma tyttäreni ei arvannut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään negatiivista, käsityön tekijät ovat kylläkin olleet kirjoitukseni kanssa samaa mieltä. Kyllähän se vähän pelotti, että jos vaikka asiakkaat kaikkoavat tai alkavat muuten karsastaa, mutta sitten päätin, että jonkunhan on kissa nostettava pöydälle. Eivät asiat muutu, jos ei kukaan niistä puhu tai kirjoita. 

Olen puhunut. Mervi.

Badhairday

Olen viime aikoina kärsinyt ulkomuotokriisistä. No jaa, monestakin syystä, mutta eniten laittamattomien hiusteni vuoksi. Tiedättekö sen periksiantamisen hetken, kun ei välitäkään yhtään, vaan lähtee kodista ulos katsomatta peiliin? Seuraavana aamuna onkin jo vähän helpompaa ja viikon kuluttua välinpitämättömyydestä onkin jo tullut tapa.

Tämän alustuksen jälkeen arvaattekin, miksi näissä kuvissa puotipuksulla on hattu päässä - kylläkin vain kuvausta varten...

Tässä on Pellavasydämen asiakastiski.
 Tuossa etuvasemmalla on yksi uusista ideoistani. Riihimäen lasipurkki on päällystetty pellavalangasta virkatulla pussukalla. Purkissa palaa kynttilä turvallisesti ja tasaisesti. Ja käsissäni on keskeneräinen virkkaus - mustasta oikein ohuesta matonkuteesta teen toisen samanlaisen lyhdyn.
 

 Näin hurjia kuvia (kts. alla) ei moni kehtaakaan julkisesti esitellä! Tässä tunnelmia viime perjantailta. Oli hiljainen päivä ja vietimme sen Mervin kanssa lähes kokonaan työhuoneessa paikkoja järjestellen. Tai siis se tarkoittaa sitä, että minä istun ja Mervi tekee. Osa tavaroista oli vielä muuton jäljiltä koskemattomina laatikoissaan. Kaikenlaista pöhköä sitä onkin tullut säästettyä...
- hiippamyssyn tarina on monen vuoden takaa, kun rouva tilasi tehtaanjohtajalle yömyssyn. Tämä on harjoituskappale. Mukava päässä, muttei kovin tyylikäs.
- Käytetyt korvaläpät olen säästänyt sitä varten, että jospa joskus kokeilisin sellaisten päällystämistä, no ei ole tullut ruvettua...
- Kynsikkäät eivät ole tehneet kauppansa, joten ne oli heitetty sivuun.
- tuo valkoinen kädessäni on nukenraato - ilman hiuksia, kasvoja ja vaatteita. Arvatkaapa vain kuinka monta laatikollista tuossa huoneessa on keskeneräisiä töitä pullollaan.
 
   
Nyt on padhairday päättynyt - tänään olen käynyt parturissa ja päässäni mummokiharat! Jos alkais taas huolehtia ulkonäöstään, ettei tarviis hävetä...

torstai 24. tammikuuta 2013

Pieni yrittäjä isojen joukossa - Haavi auki!

Tänään olikin aikainen herätys, jo klo 7... Olin ilmoittautunut Haavi auki- infotilaisuuteen. Herätessäni noin epätavallisen aikaisin (haluaisin nousta ylös vasta klo 10 paikkeilla) tuli ensimmäiseksi mieleen perua koko lähteminen. Mutta siis menin mukaan.

Moni muukin paikkakunnan yrittäjä oli paikalla. Kaupungin ja yrittäjien yhdessä ideoima koko vuoden mittainen imago-kampanja lanseerataan ihan pian. Mitä kaikkea kampanja sisältää, se on vasta aavistettavissa, mutta ainakin televisiomainontaa, sosiaalisen median (facebook, Twitter, youtube...) hyväksikäyttöä, tapahtumia, kilpailuja ja mitähän kaikkea...



Vaikka tunnenkin itseni - no en kylläkään itseäni, vaan yritykseni - kovin pieneksi isoisten rinnalla, haluan olla mukana. Tässä nimenomaisessa kampanjassa on tarkoituksena oman paikkakunnan esille tuominen. Meillähän on täällä niin paljon: ihana saaristo, puhdas luonto, vireä kulttuuritoiminta, monipuolinen pikkukauppojen tarjonta, ystävällinen palvelu ja vaikka mitä muutakin...

Tällä hetkellä valmiina on facebook-sivusto, käypä tutustumassa ensimmäiseen Camp-tapahtumaan, joka on sellainen "selviytyjät" -tyyppinen kilpailu! klik  ja klik

Yrittäjät puurtavat monesti yksinään ja senkin vuoksi on kiva välillä kokoontua yhteen, suunnitella yhteisiä kampanjoita ja ennen  kaikkea puhaltaa yhteen hiileen. Tottakai se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta uskon, että tämäkin Haavi auki-ilmiö tuo paljon iloa ja hyötyä Uudellekaupungille, sen asukkaille, yrittäjille ja esim. tänne muuttoa suunnitteleville.

---tässä välissä käväisin parturissa ---nyt on oikein mummokiharat päässä!

Nyt otan pikkupäikkärit ja iltapäivällä suuntaan muiden kirjoittajien kanssa kansalaisopistoon suunnittelemaan elämänkertaa. Mummoutta siis kaikin puolin.

Pellavasydämen Mervi

Niin ja hei! Oletkos jo osallistunut arvontaan? Kannattaa toki, kirjapalkintoa olisi tarjolla. klik

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pidämme kiinni tekijänoikeuksista!

Esittelin teille huovutetun Lumienkelin ja suunnittelin antavani siihen myös ohjeet. Kysyin kuitenkin ensin Alavuden Taitokeskus Ourasta lupaa. Sain heiltä tällaisen vastauksen:

Mukava kun Lumienkeli tekemispaketti herättää myönteistä kiinnostusta.
Valitettavasti emme kuitenkaan voi antaa lupaa ohjeen jakamiseen. Me
itsekään emme voi antaa / myydä pelkkää ohjetta, vaan ohjeen saa vain
tekemispaketin mukana.

Lumienkeli tekemispaketteja voi tilata Rustoopuori Oy:n nettikaupasta,
rustoopuori@taitoep.net


Näinhän sitä vähän uumoiltiinkin. Jokaisella meillä käsityöläisellä ja harrastajallakin on yksinoikeus omiin luomuksiinsa. Tekijällä on  oikeus määrätä, missä myydään ja millä hinnalla. Tämän ohjeen suunnittelija on päättänyt näin ja siihen me tyydymme. 

Toisen kysymyksen esitin Kauhavan Kangas-Aitalle. Heidän nettisivuillaanhan on paljonkin ohjeita. Putiikissani on näytillä useampiakin matontekeleitä. Kysyin puhelimitse, että saako Juhannusruusu-maton ohjetta jakaa ja sain vastaukseksi, että toki saa, sitä vartenhan niitä julkaistaankin! Jatkoin kysymällä, että saako ko. mallilla tehtyä mattoa myydä. Nyt vastaus olikin vähän empivämpi, mutta näin: saa myydä, jos on tehty Kauhavan Kangas-aitan materiaaleista.

Jos tästä pidettäisiin kiinni, niin silloin kaikki ne Juhannusruusu-maton myyjät, jotka tekevät sitä muiden kuin Kangas-Aitan kuteista, tekevät väärin.

Moni naureskelee näille tekijänoikeusasioille ja yrittää kiertää niitä. Toki usein ei olla edes tietoisia tällaisista säännöksistä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lakia pitää noudattaa. Kyllä minuakin kirpaisee, kun huomaan omia mallejani kopioidun ja että toinen tienaa sillä, minkä minä olen keksinyt. Ei se voi ollakaan oikein!

Tähän loppuun kuvia omista neulomisistani - pipoja, joiden malli on "omasta päästä",  neuloessa keksitty...





Tästä mallista olen tehnyt monenlaisia versioita
Tämän allaolevan pipon mallineule onkin aika jännä. Viime vuonna yksi asiakas toi tällaisen - sisarensa kaupasta ostaman - pipon ja pyysi tekemään samanlaisen itselleen. Kylläpä kauan sitä pyörittelin ja ihmettelin, että miten se on tehty. Kysäisin käsityönopettajaltakin ja hänen  mielestään se on neulottua patenttia.

En saanut järkeeni edes sitä, mistä päästä työ aloitetaan. Sitten löysin netistä vähän samantyyppisen lippiksen ohjeen ja siitä muuttelemalla sain kuin sainkin suunnilleen mallin mukaista pintaa syntymään. Silmukkamäärät ja varsinainen malli on omani. Tämä vaan on niin harva, että tuuli menee läpi, mutta kun laittaa ainakin alareunaan fleece-vuorin niin onpa lämmin!


Mervi

Pihiyden huippu?

Joku lukijoista kertoi kommentissaan, että entisaikoina on ollut sellainen ammattiryhmä kuin silmukoija. Minä olen sellaista työtä myös tehnyt. Lupasin näyttää miten pihi ihminen korjaa "nailonsukat".

oivoi, just uudet sukat ja heti reikä!


rullalankaa ja silmäneula ja näin se käy....
Lopputuloksen näet vain sinä itse

Kovin pitkiä silmäpakoja ei kyllä kannata korjata...
...eikä tietysti ihan näkyvällä paikalla - tämä vielä menettelee
Eipä tuossa työssä kovin kauan mennyt ja loppujen lopuksi se oli ihan kiva homma telkkaria katsellessa. Nyt minulla on saavillinen (= noin 80 paria) korjattuja sukkia. Tekee rahassa 80 x 3 euroa = 240 euroa säästöä! Eikös kannatakin?
 

Toinen vaihtoehto olisi pitää neula ja lanka aina valmiina. Heti kun pyykistä tulee rikkinäinen sukka, korjaisi sen, niin ei tarvitsisi pitää tällaisia suuria sulkeisia.

Tuo langan väri nyt ei ehkä ihan paras mahdollinen ole.
 Onkos lukijoissa muita pihejä? Missä sinä säästät?

Pellavasydämen Mervi
Eilen oli vapaapäivä, kun olin Tyksissä ja huomennakin on vapaapäivä...mutta nyt valmistaudun lähtemään putiikkiin...



tiistai 22. tammikuuta 2013

Kansalaisopiston opettajana

Lisäys tähän alkuun: Muistattehan arvonnan, joka on menossa (ed. postaus). Siellä on yksi kommentti anonyymiltä, jolla ei ole minkäänlaista nimimerkkiä, joten jos vaikka voittaa, ei ole mitään konstia ilmoittaa! Keksipä joku nimimerkki ja ilmoittaudu uudelleen.



Eilen oli ensimmäinen kurssipäivä kansalaisopiston opettajana. Otin mukaani Pirkon (varamyyjäni) ja huristelimme n. 30 km:n päähän Taivassaloon. Kyseessä on lyhytkurssi, kahtena peräkkäisenä maanantaina. Joskus hamassa nuoruudessani olen opettanut kansalaisopistossa pianonsoittoa, opettamisesta pidän kyllä kovasti.

Tällä tekstillä kurssi ilmoitettiin Vakka-Opiston esitteessä:

MATONKUTEEN MONET
MAHDOLLISUUDET
Trappulan koulu ma 18.00-20.15
Kurssimaksu 10 € 21.1.-28.1.
Käsityöalan yrittäjä Mervi Lamminen
Ilm. 15.1. mennessä
Virkataan sisustuskori ja/tai matto. Sisustuskorilla
luot mukavaa ilmettä kotiisi! Tarvikeluettelon
saa pyydettäessä kansalaisopiston toimistosta,
välineitä ja tarvikkeita voi myös ostaa käytön
mukaan opettajalta. Lyhytkurssi.


Aiheena oli "Matonkuteen monet mahdollisuudet". Esittelin erilaisia trikookuteita ja mitä kaikkea niistä voi virkata. Teimme muutaman alkeisharjoituksen miten koukkua käytetään (sehän on tässä tapauksessa erilaista kuin pitsiä virkatessa) ja minkälaisia silmukoita voidaan käyttää.

Ensi kerralla vien kuteita mennessäni ja kukin aloittaa omaa varsinaista työtään. Jotkut tekevät maton, toiset erilaisia koreja. Valmiiksihan tuollaista työtä ei kahdessa illassa saa, mutta pääsee hiukan alkuun. Kotona sitten tehdään loppuun. Toisaalta tällainen lyhytkurssi on siitä mukavampi, ettei tarvitse koko kevääksi sitoutua joka viikko lähtemään.

Minä, joka en normaalisti pysty edes 5 minuuttia seisomaan, olin nyt jalkojeni päällä koko illan, lähes kolme tuntia!  Toki rasituksen tunsin jo illalla ja tänä aamunakin oli vielä aika kipeät "lulluset" niinkuin enoni muinoin valitti.

Itse menen kansalaisopistoon opiskelemaan torstaina. Ja tätä kirjoittajakurssia jatkuukin sitten koko kevään. Joka torstai joudun siis pyytämään Pirkkoa putiikkiin, kun lähden itse HARRASTAMAAN, Jeeee....! Tykkäään kirjoittamisesta ja olen suunnitellut/haaveillut kirjoittavani omia kokemuksiani muistiin. Tämä kurssi on juuri sellainen: tavallaan elämänkerran kirjoittamista. Tai mistä minä tiedän, torstaina se selviää...

Mervi

Jaa niin, Taivassalossa olisi tarjolla vielä toinenkin kurssi, tällainen:

PUIKOLLA, KOUKULLA
VAI SITTENKIN
PUIKKOKOUKULLA
Trappulan koulu ma 18.00-20.15
Kurssimaksu 10 € 4.2.-11.2.
Käsityöalan yrittäjä Mervi Lamminen
Ilm. 28.1. mennessä

Neuleita toiveiden mukaan. Kerrataan vanhat
ja opitaan aivan uudet työtavat. Virkkaus, neulonta
ja koukkuaminen. Palmikkoa ja pitsiä pipoon,
lapasiin tai huiviin. Tarvikeluettelon saa
pyydettäessä kansalaisopiston toimistosta,
välineitä ja tarvikkeita voi myös ostaa käytön
mukaan opettajalta. Lyhytkurssi.




sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Arvotaan housunpuntti

Hiukan on sellainen harmaa muistikuva jossain tuolla aivojen taka-osassa, että olisin peräti luvannutkin arvonnan, mutta että sellainen olisi vielä toteuttamatta. Siinä vaiheessa, kun sata lukijaa oli luettelossa. (Saga, en ole unohtanut sinua, se tulee kyllä...)

Kävin läpi kirjahyllyä ja löysinkin monta käsityökirjaa, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Olen liittynyt Juju-kerhoon ja sieltähän niitä tipahtelee tämän tästä postilaatikkoon. Aina en muista peruuttaa ja sitten en muista palauttaa ja sitten niitä on sellaisiakin kertynyt, joista ei itselle iloa olekaan.

Laitanpa siis "vahingon" kiertämään.

Arvonnan palkintona on kierrätyskirja Olipa kerran housunpuntti.
Kirjassa neuvotaan, miten vanhoista vaatteista voi tuunata uusia juttuja - sisustukseen, lasten vaatteita, kasseja, pussukoita jne. Kirjan alkuperäinen hinta on ollut yli 30 euroa ja se on kovakantinen, iso kirja. Tekijä on Laura Sinikka Wilhelm. Kirja on ilmestynyt Suomessa vuonna 2011.

Vaikka tämä ei minuun kolahtanutkaan, voin oikein hyvin kuvitella, että moni muu innostuisi näistä ideoista. Ohjeet ovat selkeät.

Tietysti monilla teistä tämä kirja jo onkin, mutta nythän sen voisi lahjoittaa ystävälle.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.1.2013 klo 24.00
Arvonnan säännöt ovat niinkuin useimmissa blogeissa olen nähnyt olevan:

- yhden arvan saa kommentoimalla tähän postaukseen
- kaksi arpaa saa jos on tai liittyy lukijakseni
- kolme arpaa saa linkittämällä kirjan kuvan omaan blogiinsa

Kerrot tietysti kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana.

Nyt siis joukolla osallistumaan! toivoo Pellavasydämen Mervi

perjantai 18. tammikuuta 2013

Enkelin myöhemmät vaiheet

Näytin jo kuvia huovutetun enkelin alkuvaiheista (klik) ja (klik).

Nyt hän on valmis. En ole ihan varma, tykkäänkö vai en...mitä mieltä sinä olet? Tämä ei ole minun oma mallini, olen ostanut Tampereen Käsityömessuilta valmiin tarvikepaketin. Juuri nyt en muista, minkä firman se oli, mutta kerron sen myöhemmin ohjeiden kera. Täytyy vaan vielä tarkistaa, saanko jakaa ohjetta, joka on toisen tekemä. Missään tapauksessa en saa tätä enkeliä myydä, mutta tässä kuvat teidän iloksenne:





Niin ja kiitos taas kommenteistanne, vaikka joku siellä vähän kirpaisikin... Pellavasydämen Mervi

maanantai 14. tammikuuta 2013

Taas sai hävetä silmät päästänsä

Mistähän tuokin otsikon sanonta mahtaa olla peräisin?

Muistatte ehkä, että olin joulun alla kurssilla, jossa opin tekemään tällaisesta blogspotin blogipohjasta kotisivun. Halusin vaihtaa nykyisen kotisivuosoitteeni tällaiselle uudelle tekemälleni kotisivulle. Opettaja neuvoi "menemään sinne, mistä olet osoitteen saanut ja pyytämään heitä vaihtamaan osoitteen". Näin ainakin ymmärsin.

Tänään sitten päätin käydä hoitamassa asian. ARVASIN. Ongelmia edessä. Tiedättehän, kun yrittää selittää jotain, mistä ei ymmärrä itse yhtään mitään.... Ai että olin nolo.

Tilanne on siis tämä: Minulla on Pellavasydämen kotisivut, jotka on tehty FrontPage-ohjelmalla

http://www.pellavasydan.fi

ja sitten on nämä - vielä keskeneräiset - uudet sivut

http://pellavasydanpistefi.blogspot.fi

Nyt haluaisin että tähän jälkimmäiseen vaihdettaisiin osoitteeksi pelkkä pellavasydan.fi. Muuten sivun sisältö saa mennä roskiin. Yritin tätä selittää ja kaupan setä ei ymmärtänyt. Hän piirsi kuvioita ja yritti saada minua luopumaan tuosta blogipohjaisesta kotisivu-ideastani. Kunnon asiakaspalvelijana hän tietysti lupasi selvittää asian ja soittaa minulle huomenna onnistuuko se. Saas nähdä.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei tuo uusi kotisivu nyt mikään huippujuttu ole, mutta kun kurssinkin sitä varten kävin ja toisaalta, kun sen nyt osaisin. Hallitsen mielestäni tämän blogin käytön tarpeeksi hyvin. Tämän käyttö on yksinkertaista, joten kotisivuja tulee päivitettyäkin tarpeeksi usein.

Keski-ikäisyydestä on se hyöty, että kehtaa montaa asiaa paremmin kuin nuorempana. Tiesin, että olen menossa häpeämään, mutta menin silti. Mites tuotakaan asiaa muuten olisi hoitanut?

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ihanin kommentti ikinä!

Muutama juttu taaksepäin kirjoitin blogin kirjoittamisesta ja kyselin, miksi te lukijat olette lukijoitani. Näin:

Miksi sitten lukijat tulevat blogiani lukemaan?
Minkä takia sinä tulit blogiini? Oletko vakkarilukija, tulitko jollain hakusanalla?



Yksi kommentti oli tällainen:

Vastaan vähän myöhässä, mutta haluan lukemisen syyn kertoa. :)
Luen blogejasi ihan vakiolukijana ja tässä siis syyt:

Luen blogiasi, koska se antaa minulle toivoa. Olen aika lailla samankaltaisessa tilanteessa terveyden osalta kuin sinä. Rempallaan oleva osa on eri, mutta tilanne vaikuttaa samalta. Varsinkin tuo rinnakkaisblogi tuo lohtua minulle. Tulee tunne etten ole yksin. :)
Toivoa antava osa-alue on siis se, että minun ei tarvitse jäädä paikoilleen. Tämä nivelvaiva ei ole elämän loppu. Tämä vain muuttaa elämää vähän toisenlaiseksi ja ehkä elämästä tulee minulle mielekkäämpää. Voin sen ainaisen valittelun ja voivottelun sijaan ajatella, ettei ainakaan työ ole harrastuksen esteenä.
Usein niinä huonoimpina päivinä palaan lukemaan blogisi tekstejä, vaikka uutta päivitystä ei olisi tullutkaan. Täältä saan yleensä sen kipinän jatkaa taas eteenpäin.

Kiitos siis ihanasta elämää pursuavasta blogista. Olet auttanut minua monen vaikean päivän läpi. Jatka blogin linjaa itsesi näköisenä ja älä liikaa välitä negatiivisista kommenteista.

Ps. Kaikilla on hiukset litteänä ja ilme oudohko, jos hiki hatussa väsää jotain uutta projektia. Ne jotka toista väittää ja toiselta näyttää, on vaan asetelleet "esittelykuvan" työskentelystä. Todellisuus on usein toisenlainen kuin mitä blogissa näytetään. ;)



Tätä lukiessani minulta pääsi itku. Voiko joku näin kauniisti kirjoittaa ja varsinkin, voiko joku oikeasti näin paljon saada iloa minun kirjoituksistani?

Tuollainen "vaikutus" on kyllä tullut täysin sivutuotteena, sillä blogin kirjoittamisessa ei ole tullut mieleenkään minkäänlainen vertaistuki. Enhän sitä laittanut luetteloonkaan, johon listasin bloggauksen syitä. (Klik)
Luulenpa, että JOS KIRJOITTAISIN blogia, jonka tarkoitus olisi kannustaa kohtalotovereita, en onnistuisikaan noin hyvin, mutta kun en sitä ole päämääräkseni ottanut, ehkäpä onnistunkin? Kirjoitan blogejani hyvinkin itsekkäästi. Oho, olipa hankala ilmaista ajatustani!

Keinutuolinmatot ovat tehneet hyvin kauppansa sen jäkeen, kun toin  keinutuolini malliksi

Enkelikuoroa

Nallet ja puput omassa kuorossaan.

Peikot ovat vallanneet seimen joulun jälkeen
Tässä sattumanvaraisia kuvia putiikista. Ihan vaan niitä, mitä sattui kamerassa olemaan. En edes tarkistanut, jos vaikka olenkin jo näistä jonkun julkaissut.

Tällä kertaa laitan kuvat koossa "suuri". Miltähän nämä näyttävät teidän näytöillänne? Osaako joku (tottakai siellä on montakin joka osaa!) neuvoa, miten noita kuvia kannattaa laittaa tähän blogiin. Niin monissa blogeissa on kauniita isoja kuvia, mutta minun kuvani ovat pieniä ja vähän suttuisia, jotka tietysti klikkaamalla saa isommaksi. Onko kysymyksessä vain valokuvaustaidon ja hienon laitteiston puute?

Pellavasydämen Mervi

Nettiaddikti

Huomaan itsessäni uuden addiktion (onkohan tuo laillinen sana?) Olen nimittäin koukussa nettiin. Jostain syystä tämä meidän Sonera-laajakaista on tökkinyt muutaman päivän, enkä pääse nettiin. Toin töistä mokkulan ja sillä sentään pääsen välillä vähäksi aikaa, mutta joka kerta mieheni pitää se "asentaa". Onneksi on ihana mies, joka osaa ja viitsii....

Olen kuin "kipeä kissa" kun en pääse katsomaan sähköposteja enkä oman blogini kuulumisia, enkä toisten blogeja. Ikävä tunnustaa, että on näin riippuvainen. Miten ihmeessä sitä ennen vanhaan pärjättiin? No, saatiin ainakin jotain tähdellistä tehtyä - vai saatiinko?

Netittömyydestäkö johtuu, että olen saanut jotain tavatonta aikaiseksi. Onkohan kukaan muu näin pihi  - tai kauniimmin sanottuna säästäväinen - kuin minä: jokaikisen rikkimenneen sukan korjaan. En käytä tavallisia puuvillaisia nilkkasukkia, vaan tällaisia: 




(Kuva on Nanson sivuilta, eikä minulla ole ikinä ollutkaan tuollaisia kenkiä.) Kun noihin sukkiin tulee silmäpako, laitan ne sivuun ja muutaman vuoden välein (!) otan sen ison kasan ja korjaan.

Nyt olen korjannut kymmeniä, kymmeniä sukkia ja lajitellut ja "paritellut" ne. Nyt on taas sukkia ainaskin loppuvuodeksi. On muuten hieno tunne, kun saa jonkun tuollaisen roikkuvan homman tehtyä. Nyt olen niin itseeni tyytyväinen!

Mervi

lauantai 12. tammikuuta 2013

Ilkeitä yrittäjiä...

Sydämelliset kiitokset teille, jotka viitsitte vaivautua kommentoimaan, kun sitä taas kinusin. Oli kiva, että kerroitte, miksi olette blogini lukijoita. Arvostan vaivannäköänne!

Tässä kuvia meidän hiljaisista olioista:

Tämä tyttö esittelee ihanaa villahaalaria

Nämä rouvat ovat piiloutuneet hattunsa alle

Tämä kissarouva sai minut nauramaan.
Nykyisin voi usein lukea/kuulla, kun joku "repeää" jostain kuulemastaan tai lukemastaan. Vähän mää repesin... No, melkein sellainen tunne tuli, kun näin tämän Mervin somistaman kissarouvan ensimmäisen kerran. En tiedä välittyykö kuvassa se tunnelma, mikä livenä on. Voin hyvin kuvitella tälle rouvalle vielä pinkit huulipunat silleen vähän yli maalattuna.

Tänään kerron yhden asiakastapaamisen, hauskuutti, mutta toisaalta harmitti.

Vanhempi naisihminen tuli putiikkiin, sellainen ihan fiksun näköinen täti. Vaihdettuamme kuulumiset säästä hän alkoi juttelemaan, koska oli oikein ajan kanssa liikkeellä. Kertoi, että oli käynyt etsimässä toppahousuja. Mutta hän oli pettynyt, kun ei niitä myyty. Näin hän ensin toisteli monta kertaa: "Ei ne myynyt toppahousuja..." Ja minä mielessäni ihmettelin, että minkähän takia ne eivät suostuneet myymään. Mutta ilmeni, että eivät myyneet ALENNUKSELLA. Ahaaa....

Täti sanoi näin:" Kyllä saisivat sen verran asiakastakin ajatella, ettei aina vaan itseään. Minä sanoin niille, että no minä tulen sitten heinäkuussa teiltä toppahousuja ostamaan!" Varsin tuohtunut täti oli siitä, ettei nyt myyty toppahousuja alennusmyynnissä, kun NYTHÄN NIITÄ JUURI TARVITAAN! Eihän niitä enää heinäkuussa...

Minä en voinut olla selittämättä. Totesin, että ymmärrän oikein hyvin yrittäjän asenteen. Eihän kannata alennusmyyntiä pitää silloin, kun tavaraa muutenkin ostetaan. Alennusmyynnin idea on se, että halutaan päästä eroon tavarasta, joka ei muuten liiku. Niinkuin nämä minun alennustavarani...näytän ja kerron....Sitten vielä puolustelen yrittäjiä yleensä, ettei kauppaa voi pitää, jos ei saa voittoa.

Minulle jäi kyllä se vaikutelma, ettei se täti yhtään ymmärtänyt selitystäni. Hän oli menossa naapuriravintolaan ystävättärensa kanssa syömään, kun siellä on tarjousviikko: kaksi syö yhden hinnalla. Näin on kuulemma joka vuosi tähän samaan aikaan. Ehkäpä tämä täti on tosi taloudellinen ja ostaa vain silloin, kun tavara on alennuksella.

Kysyin, missä liikkeessä hän oli asioinut (urheiluliike) ja ehdotin, että jospa hän menisi "tarjoustaloon" siellä voisi olla edullisempia. Siihen täti innostui kertomaan, että näin vanhempana hän on tullut siihen johtopäätökseen, että kannattaa ostaa vain laadukasta ja sieltähän sitä ei saa.

Kyllä, laadukasta ja halvalla, se kannattaa. Muttei yrittäjälle.

     Jokos minä kerroin, että nyt on oranssi ja turkoosi kude alessa? Ja hinta on sellainen (3 euroa) että taidan jäädä maksumieheksi, mutta haluan pois ja tilaa muulle tavaralle.