seuraa sähköpostitse

torstai 28. helmikuuta 2013

Niin äkkiä aika kuluu...

Puoli vuotta on mennyt yhdessä hurauksessa! Tänään tuli päätökseen pikku-Mervin "työura" Pellavasydämessä. Vähän haikeissa tunnelmissä vietimme viimeistä yhteistä päivää. Onneksi en jää aivan tyhjän päälle, sillä Lissu on vielä ainakin vähän aikaa apunani.

Joku aika sitten minulle soitti kolmas työharjoittelusta kiinnostunut työntekijä ja hänen kanssaan oli puhetta maaliskuun alusta - silloin olisi taas "tilaa" yhdelle harjoittelijalle. Olin vaan niin typerä, etten ottanut nimeä tai puhelinnumeroa ylös, joten en voi tarkistaa, mikä on tilanne nyt. Odotamme siis jännityksellä huomista aamua, onko meitä kaksi vai kolme....

Tänään oli arvonlisäverojen ilmoittamisen ja maksamisen viimeinen eräpäivä. Erittäin ikävää maksaa kerralla koko vuoden alvit. Kirjanpitäjäni on toki tämän tästä tuonut minulle laskelmia, että "maksa nyt vähän kerrallaan", mutta minähän en ole ottanut kuuleviin korviini viisasta neuvoa. Nyt oli siis iiiiiso lasku maksettavana. Rahoja kasaan riipiessäni pohdin taas tämän yrittämisen mielekkyyttä.

Toisaalta ja toisaalta....

Pellavasydämen Mervi
ps. kamera on taas hukassa, joten ei ainukaistakaan kuvaa ole tähän lisättävissä. Ei -  mutta näytänpä teille vanhan, pöhkön kuvan! En muista, tuliko tästä mainosta, mutta sellainen oli alunperin tarkoitus. Yrittäjän on uskallettava laittaa itsensä likoon....

Kaikki muut paitsi pusero ja silmälasit on Pellavasydämen tuotteita.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kurssiohjelma

Olen aivan unohtanut näyttää teille Pellavasydämen kevään kurssiohjelman. Kerran sen jo liitin, mutta sitten totesin, että siitä kirjoituksesta tuli liian pitkä, joten otin pois. Mutta tässä se tulee....



Pellavasydämen kurssit kevät 2013

Kurssin aihe
Iltaryhmä
Päiväryhmä
1. Pääsiäismunat ja ehkä muitakin pääsiäiskoristeita  
-     huovutus
-     decoupage
-     muita koristelumahdollisuuksia


Keskiviikko 6.3.
klo 18 – 20


ilmoitt. viim. 1.3.

Torstai 7.3.
klo 13 – 15

2. Virkattu enkeli


Keskiviikko 20.3.
klo 18 – 20
ilmoitt. viim. 15.3.

Torstai 21.3.
klo 13 - 15
3. Rintarossit                                                              
-          rosekukka esim. paperinarusta
-          sifonkikukka
-          pellavakukka 


Keskiviikko 3.4.
klo 18 – 20

ilmoitt. viim. 28.3.

Torstai 4.4.
klo 13 - 15
4. Virkattu lasipurkin päällinen


Keskiviikko 17.4.
klo 18 – 20
ilmoitt. viim. 12.3.

Torstai 18.4.
klo 13 - 15


























Muutokset mahdollisia, ilmoitan niistä Pellavasydämen Facebook-sivulla ja
putiikin ikkunassa sekä jo ilmoittautuneille henkilökohtaisesti.

Kurssi toteutuu, jos tarvittava määrä osallistujia ilmoittautuu.
Ilmoittautumiset  - puhelimitse tai tekstiviestillä Mervi p. 050 -3283265
                             - sähköpostilla mervi.lamminen@uusikaupunki.fi
                             - Pellavasydän-putiikissa käymällä

Kurssimaksu 10,- /kurssikerta. Tarvikkeet voit tuoda itse tai ostaa paikan päällä.

Otan mielelläni vastaan kurssitoiveita, joita toteutamme mahdollisuuksien mukaan.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Juhlimme hyvän palvelun kera

Lisäys: Tässä tekstissä kommentit näkyvät hassusti - se johtuu siitä, että poistin tekstin väliaikaisesti ja lisäsin uudelleen.

Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntaina yöllä, kun kaikkien pitäisi jo olla nukkumassa, mutta minäpä en saa unta. Jäi eiliset päivälääkkeet ottamatta ja nyt kärsin liian suurista vieroitusoireista, jotta kykenisin nukkumaan. Kello on 4:12. Ajastan tämän aamutunneille.

 
Tuollainen otsikko edellisen kirjoitukseni perään - sellaista elämä on - joskus hyvää ja toisinaan huonoa! Muuten, siihen postin palvelua koskevaan kirjoitukseeni pitää tehdä pieni lisäys. Valitin, että on tällaisia paikkoja - kuten posti - että sinne on pakko mennä asioimaan, kun ei ole vaihtoehtoja. Kerroin saman jutun sisarelleni ja hänpä oikaisi minua: postin lähetykseen ja vastaanottamiseen on olemassa vaihtoehtoja.

Matkahuolto tietysti kilpailee postin kanssa, mutta jää kyllä hinnoittelullaan jälkeen. Posti on edullisempaa ainakin suht kevyissä paketeissa. Mutta sen sijaan R-kioskeilla on varteenotettava vaihtoehto pakettien lähettämiseen ja myös vastaanottamiseen. Lisäksi ovat nämä uudet Smart-postilaatikot. Muutamista verkkokaupoista tilatut tavarat tulevat esim. Siwaan tai johonkin muuhun liikkeeseen. Kaikki nämä vaihtoehdot ovat minulle vieraampia.  

Oletteko te käyttäneet ko. palveluita?  
Millaisia kokemuksia teillä näistä on?

Yleensä sunnuntaipäivät kuluvat minulla yöpuku päällä, mutta tänään oli poikkeus. Puolenpäivän aikaan olin jo näin pukeutunut, jopa hiukset pestynä ja vähän laitettunakin.  Tyttäreni otti muutaman kuvan.


Ensi vuonna tähän aikaan "vietetään" mieheni 60-vuotispäiviä - hirrrrrveetä!
-   Just vastahan se oli 23  -
No, mutta tänään on siis vielä yksi  vuosi aikaa tuohon  täyteen vuosikymmeneen. 
Koska mieheni yleensä aina laittaa, ruoan tarjosin hänelle tänään siitä vapaapäivän ja menimme "ulos syömään". Kovasti ei sunnuntaipäivisin ole vaihtoehtoja, mutta valitsimme Suolaspuorin. http://www.sualas.fi/

<p> Annikki Nyholm 2009</p>




Ravintola Sualaspuar - Uusikaupunki, Finland

Suolaspuor nimi tulee täkäläisestä murteesta ja taitaa tarkoittaa suolavarastoa. Ravintola sijaitsee aittarannassa, meren äärellä (me sanomme sitä pasklahreks). Nuo punaiset makasiinit ovat tainneet muinoin olla suola- tai viljavarastoja ja sittemmin otettu ravintolakäyttöön. Yhdessä niistä on myös museo/kirpputori.

Kuvia en muistanut sisältä ottaa. Sisätilat on sisustettu vanhoilla esineillä. Itse pidän niistä kovasti, mutta ehkä näitä olisi voinut vähän enemmän nostaa esille. Toisaalta olivat hiukkasen ehkä päässeet nuhjautumaan, vai vaikuttaako tuollainen hämyvalaistus vaan sellaiselta.

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja minä heti testaamaan palautteenvastaanottamisvalmiutta - phah, mikä sana! Oli nimittäin kovin liukas reitti ovelle, joten sydän syrjällään keppieni kanssa siellä hipsuttelin. Palaute otettiin hyvin vastaan ja heti kohta hän (myöhemmin tulin tietämään että meitä palvellut henkilö oli yrittäjä itse) lähtikin hiekottamaan polun.

Meillä oli ruhtinaalliset oltavat, samassa tilassa oli vain yksi pariskunta, joka teki lähtöä kun me tulimme. Taas kun me olimme lopettelemassa, tuli toinen pariskunta syömään. Oli oikein mukavaa. Ruoka oli erinomaisen hyvää, me emme kaipaa mitäään erikoisuuksia/kummallisuuksia. Mieheni otti Wanhan ajan sipulipihvin - naudan kypsäksi paistettu ulkofilepihvi, paistettua sipulia, smetanaa ja suolakurkkua tikkuperunoiden kera.

Tyttäreni valitsi Possua Bearnaisekastikkeella  - porsaan ulkofilepihvi ristikkoperunoilla ja minä valitsin
Metsästäjänleikkeen - porsaan ulkofile, kanttarellikastike ja tikkuperunat. Annokset olivat sopivat ja kaikkien ruoka oli maittavaa. Leipäkin oli kuulemma talossa leivottua ja paistettua ja maistui todella hyvältä, vaikkakin ilman voita. Ei löytynyt mitään moitittavaa.

Syntymäpäiväsankari on tuo valopää, jolla on juuri sytyttänyt! Valokuvaajan lapsus.... Tuo iloisesti naurava tyttö on minun - siis meidän!


Ravintola on kahdessa tasossa, joten en tietenkään lähtenyt koluamaan portaita ylös, mutta sen mitä tästä paikalta näin, niin huomasin, että taulut ovat uusikaupunkilaisen Olavi Juutilaisen maalaamia, tai ainakin hänen maalauksiensa painotöitä. Mielestäni ne ovat oikein kauniita, meilläkin on yksi painokuva kehystettynä.

Mirva valitsi jälkiruoaksi suklaakakun

Söimme tosiaan jälkiruoankin. Aarre ja minä valitsimme Puarin tyrnijäädykkeen, johon kuului myös uusikaupunkilaista marenkia (se on aivan erityistä) ja tyrnikastiketta. Sopivan makea lisä ruoan päälle.

Oikein oli mukava ruokahetki ja kotiin lähtiessä olo tyytyväinen, ruoka-annos oli juuri sopiva, ei liikaa, muttei liian vähänkään. Kotona keitimme kahvit ja sitten päiväpötköille! Ihan mukava sunnuntaipäivä. Illalla tytär sitten lähtikin linja-autolla Turkuun opintojensa pariin. Sitä ei enää kauan kestäkään, vaan valmistuminen alkaa jo häämöttää.

10 kommenttia:

  1. Oletpas sinä kaunis ja niin on tyttäresikin:)
    Mä olen noutanut pakettini joskus Siwasta ja hyvin on toiminut. Ärrästäkin on tullut aikoinaan haettua mutta Smartiin en ole vielä tutustunut. Se on ihan hyvä että on vaihtoehtoja:)
    Vastaa

    Vastaukset


    1. Oijoijoi...täällä kiitetään posket punehtuneina.
  2. Siwasta olen paketteja hakenut. Hyvin on toiminut, tekstiviesti tulee, että tietää paketin tulleen
    Vastaa

    Vastaukset


    1. Voikos Siwan kautta lähettää paketteja, ei ehkä?
  3. Kivasti ootte käyneet syömässä. Mukavaa vaihtelua, varsinkin miehellesi;)
    Mulle tuli paketti MyPack lähetyksenä Zalandosta. Sain hakea sen lähimmästä Valintatalosta (postikin on ihan vieressä). Pakettin matkaa seurasin koodilla netistä. http://www.mypack.fi/start.action
    Vastaa

    Vastaukset


    1. Niinpä. Ilmeisesti postilla on paikkakunnasta riippuen sopimuksia joidenkin liikkeiden kanssa, että niistä voi hakea paketit. Mutta lähettäminen taitaa edelleen tapahtua vain postin kautta, plus nämä Smart-laatikot.
  4. kiitos mukavasta palautteesta! tulen tutustumaan liikkeesi kunhan ehdin. ja kuulin että teiltäkin on saanut erinomaista palvelua.
    terveisin annikki sualaspuarista
    Vastaa
  5. Kun joskus tässä tuonnoin kirjoitit, miten mahtaisit houkutella niitä HaukiCampilaisia - vaimitänenytolivatkaan - puotiin, niin äsken just merkkasin kalenteriin Uudenkaupungin kukkamessut toukokuussa... Ne ainakin ovat sellaiset, että meitä yhdistyneitä puutarha- käsityöihmisiä on paljon :-) Ja toukokuu o tuossa tuokiossa !! Toivoakseni :-)
    Vastaa

    Vastaukset


    1. Aivan! Ensimmäisillä kukkamessuilla olin mukana myymässä tuotteitani, mutta se oli turha reissu. Kukat tekivät tosi hyvin kauppansa, mutta käsityöt eivät. Toisaalta se on hyvä, että keskitytään varsinaiseen aiheeseen. Mutta se on tosi, että silloin pitää olla "asialla" että kukkamessujen kävijät ovat varmasti tietoisia paikkakunnan muistakin palveluista. JOS keksisi jonkun käsityöidean, joka liittyy todella läheisesti kukkien kasvatukseen tai puutarhaan, niin niiden kanssa voisi vielä yrittää messualueellekin myymään. Olen vaan niin huono liikkumaan, että tarvitsisin välttämättä jonkun avuksi (tai paremminkin itseni tilalle) Mutta nähdää siis kukkamessuilla!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ei niin kivaa asiaa näin sunnuntaiksi...ja vielä kuvattomasti!

Asiakas äänestää jaloillaan, sanotaan. Jos saan jostain liikkeestä huonoa palvelua, saatan päättää, etten koskaan enää siitä ovesta astu sisään. Menen siis toiseen liikkeeseen. Mutta sitten on niitä palveluja, joille ei ole vaihtoehtoja. Sinne on vaan pakko mennä. Posti on yksi tällainen paikka.

Minun on pakko asioida postissa, hakea paketit ja käydä niitä myös lähettämässä. Jostain syystä sain aikoinaan yhdeltä virkailijalta erittäin ylimielistä palvelua. Lähdin monta kertaa allapäin pois ja itsekseni ihmettelin, miksi hän on minulle niin epäystävällinen. Kerran rohkaisin mieleni ja kysäisin toiselta virkailijalta, että "onko tuo kaikille yhtä epäystävällinen?" Ajatelkaa, millaiseen pinteeseen laitoin tämän asiakaspalvelijan! Hän myönsi, että vain minä saan "erityiskohtelua". Mielestäni olen itse kohtelias ja ystävällinen, kun asioin postissa - ja missä tahansa...

Meni hiukan aikaa ja asia muuttui. Tämä ylimielinen virkailija oli saanut tietää, että olen isäni tytär ja he olivat asuneet naapureina. Minuakin alettiin kohdella normaalisti - vähän aikaa.

Perjantaina kävimme tyttäreni kanssa viemässä kaksi pakettia postin kuljetettavaksi. Toinen painoi 15 kg ja toinen oli kirjekuori. Nuori tyttö palveli meitä ja kaikki sujui mallikkaasti, niinkuin hänen kanssaan aina. Tapaan laittaa hinnat muistiin kuhunkin osoitekorttiin ja kysäisen ne tietysti yksitellen. Niin nytkin, kysyin tämän ison paketin kohdalla, että onkos siinä alv mukana? Tyttö ei  tiennyt ja huuteli takana olevalle pomolleen. Tämä sieltä tuimana minulle: " Missään postimaksuissa ei ole alvia!" Johon minä tietysti vastasin, että kyllä on, mutten muista mistä kilomäärästä se alkaa.

Kumpikaan ei vaivautunut ottamaan selvää, mutta kuitista näin, että alvihan siinä oli mukana. Tietysti mainitsin tästä ja lisäsin, että minulle yrittäjänä tällä on merkitystä. Kumpikaan ei selvittänyt asiaa minulle tai itselleen.

Harmittaa. Sinne minun on vaan taas mentävä, vaikka sitten tuolla lailla palveltavaksi! Tietämättömyys ärsyttää, mutta enemmän vielä se, ettei haluta ottaa selvää...

Toivottavasti opin itse näistä ikävistä asiakaskohtaamisista. Tietysti heti ajattelin, että enhän minä koskaan käyttäydy tuolla lailla asiakkailleni - enhän? Minulle on tärkeää, että asiakas HALUAA TULLA TOISTEKIN. Jos asiakas kysyy minulta jotain, otan selvää, vaikkei asia edes minulle kuuluisi.

Muistan, kun muutin tälle paikkakunnalle ja moni sanoi, että täällä ensin kyräillään ja katsellaan ennenkuin tullaan tutuiksi. Jotkut sanoivat myös, että palvelu paranee, kun sinut tunnetaan. Mielestäni tuo vaarallisen väärin. Jokainen asiakas tietysti ansaitsee hyvän palvelun, mutta varsinkin se vieras, ehkä ensimmäistä kertaa paikkakunnalla tai liikkeessäsi vieraileva. Ensivaikutelma vaikuttaa niin paljon!

Tottakai huomaan itsessäni, että toisia asiakkaita on helpompi palvella kuin toisia. Muutaman kerran olen ihan tässä viime aikoina, joutunut PÄÄTTÄMÄÄN, että nyt muutan taktiikkaa. On tullut asiakas, joka syystä tai toisesta ärsyttää - käyttäytyy ehkä itse ikävästi tai on kovin päättämätön ja vie siten aikaani muiden asiakkaiden kustannuksella tai jotain... Huomaan itsessäni ärsytyksen kasvavan, mutta sitten teen tietoisen päätöksen. Minä en anna tämän tunteeni vaikuttaa siihen palveluun, jota asiakkaani saa.

Asenteensa pystyy muuttamaan, sitä asiakasta ei. NiksNaks ja oletkin ystävällinen - kyllä se onnistuu!

ASENNE RATKAISEE. aINa. Niinkuin Positiivarit opettaa.

Ps. Yrittäjä joutuu maksamaan postimaksuista alvin, vaikka sitä todellakaan ei ole hinnoissa. Jos laskutan asiakkaalta postimaksun, minun pitää lisätä siihen alv, tai sitten maksan sen itse. Tarkistin asian ja se on niin, että yli 10 kg:n paketin postimaksussa on alv lisättynä.


perjantai 22. helmikuuta 2013

Taas uusittiin ikkunasomistus

En osallistunut tähän projektiin ollenkaan, saivat harjoittelijat tehdä ihan mielensä mukaan. Teemana on kankaat, siis linjassa muun mainonnan kanssa. Ongelmana taas ikkunan läpi kuvaaminen, olkaa armollisia....





Ikkunassa on suurennus lehtimainoksesta ja kevään kurssiohjelma.
 
Pellavasydämen Mervi  

Mainoksesta on hyötyä

Tänään ilmestyi paikallislehti Uudenkaupungin Sanomat, jossa oli Pellavasydämen mainos. Kts ed. postaus.
Lehti tulee vain tilattuna, mutta tällainen isojako-numero jaetaan kaikille. Väkeä poikkesi heti aamusta alkaen koko päivän. Pakko todeta, että mainos oli ilmeisen hyvä, näkyvällä paikalla ja/tai kiinnostusta herättävä.

Niinhän te lukijat kommenteissanne kerroittekin, että olitte tyytyväisiä mainokseen.

Tämä lehden numero jaettiin jokaiseen kotiin myös lähikunnissa. Ja todella, myös ainakin Laitilasta ja Vehmaalta kävi asiakkaita. Pitkään aikaan ei ole poppanakuteita kyselty, mutta tänään sitten. Valikoima on erittäin niukka, mutta päätin nyt kasvattaa sitäkin.

Tässä kuvassa ei kylläkään näy tuo koko kangasvarasto, jonka siirsimme tähän keskelle "tupaa". Eniten kiinnostusta tietysti herättivät nämä uudehkot Robert Kauffmanin kuviopuuvillat, jotka sijoitettiinkin pöydän päälle. Tuolla pöydän alla hyllyillä on sitten tavallisia sisustuskankaita.


Törmäsimme mielestäni aika jännään juttuun. Ihan naapurissa on iso kangaskauppa, jolla sattuimoisin oli tänään myös samantyyppisistä asioista mainos ja vielä samalla sivulla. Ensin olin vähän harmissani moisesta yhteensattumasta, mutta sitten totesin, että taisi olla ihan hyvä juttu. Jos asiakas on vähän kiinnostunut kankaista, hän lähtenee varmemmin jostain kauempaakin kaupunkiin, kun huomaa, että pääsee samalla reissulla kahteen kohteeseen.

Mutta tämä ei ollut se huomio, vaan.... Ensin kävi asiakas kyselemässä vetoketjuja. No, minulla on ihan hirveästi vetoketjuja - omaan käyttöön. Kerroin tämän ja kysyin, onko hän käynyt naapurikaupassa, jossa vetoketjuja varsinaisesti myydään. Asiakas sanoi, ettei ole, kun ne on siellä luultavasti niin kalliita! Joten minä sain myytyä 9 vetoketjua tyynyihin. Toinen asiakas tuli kysymään nappeja. Niitäkin on satoja, mutta omaan käyttöön. Taas sama kysymys ja vastaus jotenkin siihen suuntaan, että "halusin tulla ensin tänne...". Ihanaa!

Tästä taas pääsen ajatukseen, että lupaanko liikoja, kun nimitän putiikkiani käsityöpuodiksi?

Pitäisi siis siirtää myös vetoketjut, napit, nauhat ja pitsit työhuoneesta tuvan puolelle ja hinnoitella ne. Mutta kun ei minun pitänyt mitään "nappikauppaa" perustaa....

Sitten vähän valitusta, jos sallitte.
Eilen nuo kangaspakat todella siirrettiin uuteen paikkaansa. Minä tietysti vain istuin ja organisoin, mutta muutaman pakan myös nostin sillä seurauksella, että tänään heräsin kylkilihas ilmeisen revähtäneenä. Niinkuin ei tässä kipua jo olisi tarpeeksi! Kipu tuntui koko päivän, vaikka normaali päivälääkitysannokseni on aika hulppea. Tietysti tuollaisen kivun kyllä kestää, kun tietää, mistä se on tullut/ettei ole vaarallista ja paranee aikanaan. Pelkään kuitenkin, että huomenna se varsinaisesti kipeä onkin, joten päätin pitää vapaapäivän. On taas kertynyt paperitöitä. Aikas iso arvonlisävero-maksu odottelee rahojen kerääntymistä, joten ehkä nyt voisi jo laskuttaa asiakkaita, joille on tavara lähetetty loka-marraskuussa? Olenhan sanonut, että olen a) huolimaton b) hidas ryhtymään...niin paperitöihin kuin muihinkin.


Tähän loppuun vielä kuva isästäni, joka poikkesi kaupassa. Taustanaan juuri valmistunut juhannusruusumatto.


Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

...Ja tällainen mainos siitä tuli...

Edellisessä postauksessa näytin mainoksen tekemiseen "tarvittavat" materiaalit.

Tässä tulee lopputulos. Tai oikeasti tämä on vedos, jonka ilmoituksenvalmistaja lähetti sähköpostiini. Ja vielä siitä otettu skannattu kuva, joten laatu ei ole sama kuin valmiissa mainoksessa. Kuva tulee sijoittumaan takasivun oikeaan yläkulmaan. Muuten, kuinka moni teistä aloittaa lehden luvun takasivusta?

Tässä näette, miten kehnoistakin aineksista mainoksia tehdään ja millaisia niistä saadaan aikaiseksi. Tietysti tästä voidaan olla montaa mieltä, onko hyvä vai huono. En tehnyt tähän mitään muutoksia, koska en tiedä, mitä olisin muuttanut. Toki, JOS OSAISIN itse tehdä, olisin varmasti tehnyt toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi vai huonompi, kuka tietää....

Ainakin tämä on erilainen, kuin on koskaan ennen ollut ja sen verran erikoinen, että uskoisin lukijan pysähtyvän katsomaan, mitä siinä oikeastaan on. Toivottavasti.

Saimme tänään "kangasosaston" valmiiksi. Kankaat siirrettiin siis keskelle tupaa, eli heti ovesta sisään tullessa näkyvät nyt kankaat. Ehkä eivät siinä tule jatkossa pysyvästi olemaan, mutta ainakin nyt tämän kampanjan ajan.

Tarvitsisin tuotekuvauskoulutusta

Taas jäi mainoskuvien suunnittelu ja toteutus viime minuuteille. Ensin piti tehdä viirinauha, kun olin kerran niin päättänyt. Vaikkei ollut aavistustakaan siitä, että toimiiko se - eikä ole kyllä vieläkään - vain paha aavistus...



Ei hyviä ei nämä meidän kuvat. Valkoinen oli tausta, muttei valoa saatavilla. Viirinauhan päät on kiinni 3m korkeissa kepeissä, joita tyttylöitiin sopivaan asentoon.

Kyllä ne kuulkaa repivät hiuksiaan siellä toimituksen mainospuolella, kun yrittävät näistä mun teelmyksistä saada edes vähän näyttäviä mainoksia!

Teksti lähti tällaisena:


Tiesitkö, että meillä on myös kankaita?

alk. 2,- /m

poistopaloja 3,- /kg.



Ontelokuteista uusia värejä,

Vyyhtikuteet alennuksella…



Tervetuloa hakemaan käsityöideoita!

kursseja tulossa – hae ohjelma



Pellavasydän

p. 050 3283265

ma sulj,  ti-pe 11-17, la 10-14



  kuva viiristä


Ja ohjeistus oli tällainen:

Kyllä on kuulkaas taas niin kehnot kuvat, että....
enkä viitti ees selittää, miksi.

Toi teksti voi olla sillai, että noi hinnat 2,- ja 3,-/kg vois olla siellä
täällä sikinsokin, ehkä? Ja toi kuva vois olla (saaks ton taustan muutettua
mainoksen kanssa samanväriseksi?) sillai että siinä "ellipsissä" olis
Pellavasydän, nimittäin jos toi kuva onkin alimmaisena...

Tai sitten jotain muuta, mikä vaan näyttää hyvältä. Ja paikka sellainen,
että VARMASTI EROTTUU!

Mervi Lamminen
Pellavasydän
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tästä pitäisi tulla 2:n palstan levyinen ja noin 10 cm korkea mainos ja se maksaa vähän alle 200 euroa. Kannattaisi varmaan satsata, kun noin paljon maksaakin. Luotan kyllä siihen, että ne osaa hommansa, yleensä ovat osanneet. Oikeastaan ainut, mikä on mennyt joskus pieleen, on juuri sijoittelu. Mainos saattaa olla sellaisessa paikassa, ettei sitä huomaa kukaan...silloin harmitttaa.

Materiaali lähti nyt (siis puolenyön aikaan) ja huomenna saan vedoksen sähköpostiini. Voin vielä tehdä siihen korjauksia tai sitten hyväksyä. Ylihuomenna, torstaina, mainos on lehdessä. Toivottavasti saan teille näytetyksi, millaisen mainoksen tästä onnistuvat tekemään.

Tuon viirinauhan asettelemme ikkunaan. Huomenna onkin kova homma asetella kaikki kankaat esille, kun nyt ne ovat vielä työhuoneessa ja vähän siellä täällä. Toivottavasti mainos puree ja saan kangasvarastoja vähemmäksi, varsinkin niitä poistopaloja!

Pellavasydämen Mervi

tiistai 19. helmikuuta 2013

Ohjaaja tulee - tarkastukselle?

Olen tässä tekemässä lähtöä putiikkiin. Sain viestin harjoittelija-Lissulta. Ohjaaja on kuulemma tänään tulossa käymään.

Onhan näitä ohjaajia ennenkin käynyt. Ja jos ei ne käy, niin ihmettelen sitäkin. Esimerkiksi Mervi on ollut puoli vuotta harjoittelussa (tai mikä ikinä sen nimi onkaan...) mutta kukaan ei ole käynyt tai kysynyt mitään. No, toisaalta on ajateltava niin, että luottavat meihin niin täydellisesti.

Mutta siis se tämänpäiväinen. Lissuahan hän kaiketi tule katsomaan ja pärjäämistään. Silti en voi välttyä ajatukselta, että olen itse ja työpaikkani jotenkin tarkkailevien silmien alla. No, tottakai, jos meillä olisi jotain älytöntä, niin siihen pitäisi puuttua. Tai ei ainakaan tulisi uusia harjoittelijoita.

No, saapi nähdä. Tällä seudulla on hiihtolomaviikko meneillään, joten SAATTAISI olla hiihtolomalaisia liikkeellä. Lähdenpä katsomaan, minkälaiseksi päivä muodostuu. Paljon on muistetta....no just, nyt ne jo soitti paikallislehdestä, että pitäisi olla materiaali torstaista mainosta varten. Mutta huomisaamuksi riittää. Kamera siis mukaan sitäkin varten -  mainoskuvausta taas vaihteeksi....
Pellavasydämen Mervi

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ja valikoimat senkun lisääntyy...

Vielä vuosi sitten Pellavasydämen valikoimiin kuului hyvin vähän käsityötarvikkeita, ne mahtuivat hyvin kahteen hyllyyn. Nythän niille on varattu kokonainen iso huone - monta hyllyllistä!

Olenkin kertonut, että koko ajan lisääntyy kyselyjen määrä, milloin mitäkin tarvittaisiin ja minä joudun usein sanomaan eioo. Yksi tällainen vakiokysely koskee ontelokuteita. Vain hyvin suppea värivalikoima, muutama vyyhti on meillä ollut. En itse ole mitenkään kovin ihastunut niihin, vaan valitsen mieluummin tavallisen trikookuteen. Silloin tällöin saan asiakkaankin "käännytettyä", mutta moni lähtee edelleen etsimään ontelokudetta. Tämä on paljolti sen seurausta, että monet ohjeet (lue: Kauhavan Kangas-Aitan ohjeet) ovat nimenomaan ontelokuteelle.

Toinen isompi asia on pellavalangat. Voisi sitä ihan oikeutetusti kuvitella, että Pellavasydämessä olisi myynnissä hurjasti pellavalankoja. Mutta ei ole ollut.

Tänään sitten tuli kaksi isoa laatikkoa. Sisältö oli ontelokudetta, pellavalankaa ja moppilankaa. Päätin, että alan pikkuhiljaa laajentaa  varastoani noidenkin suuntaan. Taas tarvitsisin teidän apuanne. Olen itse erittäin huono asiantuntija pellavalankojen kanssa, koska en kudo kangaspuissa. Vain muutaman kurssin olen kansalais-opistossa ollut kudontapuolella ja todella  vähän pellavalankaa käyttänyt. En välttämättä pyrkikään TÄYDELLISEEN VALIKOIMAAN, mutta mitä pitää ehdottomasti olla? Mitä eniten käytetään. Rohdinta, aivinaa, mitä vahvuutta, väriä tms. kannattaisi ottaa valikoimiin?

Usein asiakas tarvitsee lankansa juuri nyt, eikä ehdi odottaa, kun kerron että voin kyllä tilata ja lähetys yleensä saapuu jo ylihuomenna. Tänään tein yhdelle asiakkaalle jo lisätilauksen ihan sen mukaan, mitä tukussa myyjä minulle suositteli.

Sitten on sellaisia harvemmin kysyttyjä juttuja, joiden kanssa olen aivan ihmeissäni. Hardangerlankoja, helmilankaa, kirjontalankoja (onks näillä jotain eroa?) himmeliolkia, kipsijauhetta, kynttilänsydäntä, ristipistotöitä, jne....Ymmärrän oikein hyvin, että näitä kaivataan. Tekijät ovat yleensä vanhempaa väkeä, joka ei ole tottunut netistä tilaamaan, vaan oikein hyppysissään hipelöimään. Ja ne värit, eihän niitä voi näkemättä tilata.

Arvaatte, että olen päästäni pyörällä, kun toisaalta mietin, voinko ylipäätään jatkaa putiikin pyörittämistä ja toisaalta koen kovasti tarvetta laajentaa toimintaa. Missä se kristallipallo ja miten sitä luetaan?

ihmettelee Pellavasydämen Mervi
no  mutta huomenna on kiva päivä, kun puretaan nuo laatikot ja muuten muutama muukin laatikko, jotka siirrettiin täältä "kotivarastosta" puotiin....kamera pitää ottaa huomenna messiin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hei sinä, joka tilasit virkkuukoukkuja!

Olen hirveän kauhean pahoillani. Joku oli blogistani löytänyt metalliset virkkuukoukut ja soitti ja tilasi kolme itselleen. Olin jotain muuta tekemässä, kirjoitin osoitteen muistiin, mutta nyt olen sen hukannut. En muista edes sitä, missä olin silloin puhelimen soidessa, mutta olen etsinyt kaikki paikat, enkä löydä mistään tuota muistiinpanoa.

Jos siis näet tämän - sinä, joka olet ihmetellyt kumman hidasta toimitusta - ottaisitko uudelleen yhteyttä. Lupaan laittaa koukut ihan heti tulemaan. Ja anteeksi.

Mervi

Millä saisin valoa ikkunaan?

Olipa kiva, kun otitte taas kantaa pohdintoihini. Siis näyteikkunan somistukseen. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että käsityöliikkeeseen kuuluu käsityöt myös ikkunaan, mutta kun tässä tapauksessa ongelmana on valaistus.

Tuo ikkuna, josta viime postauksessa kerroin, näyttää aivan mustalta jopa päivällä, puhumattakaan illasta. Siinä mielessä sitä on turhauttavaa somistaa, kun ei mikään erotu ja kun sitä vielä katsotaan melkein kohtisuoraan ylöspäin, niin mikään ei näytä miltään. Miten olisi viisainta valaista tuo ikkuna?

Huomenna on vapaapäivä ja taidanpa aloittaa sen tutkimalla Tarjoustalon valaistusvaihtoehdot. Puolen päivän aikaan tulee pikku-Mervi meille töihin. Koska osa putiikin varastosta on meillä kotona ja juuri nyt ovat pitkin ja poikin työhuonetta, niin yhden puolikkaan työpäivän (siis sen minun vapaapäiväni) käytämme tämän huoneen siivoamiseen (lue: raivaamiseen).

Kun tämä saadaan tehtyä, meillä onkin tosi siistiä, melkein kuin jouluna. Ja tiedättekö mitä, nyt onkin PYSYNYT PAIKAT SIISTINÄ! Arvaattekin varmaan, minkä vuoksi. Juu-u just niin - en ole tehnyt yhtään mitään. Kyllähän kaikki pysyy tiptop, kun ei TEE mitään.

Juuri äsken kuuntelin kympin uutisissa jostain tutkimuksesta, minkä mukaan suomalaiset kokevat arkensa RASITTAVAKSI. Siis arki on rasittavaa....! Mitäs arjen sitten kuuluisi olla? Ehkä ylireagoin tuohon ajatukseen, kun olimme juuri ennen sitä katselleet "Täällä pohjantähden alla" nauhalta ja jäin miettimään, miten hirvittävän raskasta ihmisten elämä oli mm. sota-aikaan. Sitä taustaa vasten tuntuu uskomattomalta, jos nykypäivän ihminen valittaa, että arki on rasittavaa.

Helppo mun on sanoa ja toisia moittia. Olen ollut koko päivän yökkäri päällä. Vähän väliä ilmoitin meneväni "lukemaan kirjaa, mutta ehkä saattaa tulla unikin..." Ei ole ollut tänään rasittavaa, mutta nyt ei olekaan arkipäivä.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Sallitteko teipit ikkunaan?

En olisi vähän aikaa sitten uskonut edes miettiväni tällaista. Ajatusketju lähti siitä, kun Lissu-harjoittelijani käveli Pellavasydämen torille päin suuntautuvien ikkunoiden alta ja kertoi, että siellä oleva lamppu näyttää hassulta. Ikkuna on niin korkealla, että katselija näkee lampusta suoraan alhaalta ylöspäin, eli sen varjostimen sisuksen.

Aloin miettiä koko ikkunan somistusta erilailla. Se on todella niin korkealla, ettei oikein mikään näytä hyvältä. Miettiessäni eri vaihtoehtoja ajoin ATK-liikkeen ohi. Koska tuollaisessa liikkeessä ei näyteikkunoihin ole oikein mitään kivaa laitettavaa, ikkunat on täytetty mainosteipeillä.

Uskallanko edes sanoa, mitä ajattelin? ------Mitä jos minäkin laittaisin tuohon kaikkein korkeimmalla olevaan ikkunaan teipit? Hui.... Selkeä teksti, esim. mitä Pellavasydämestä on saatavilla. Voiks niin tehdä, vai onko se liian kylmää ja kalseaa? Siis tietysti vain tuohon YHTEEN IKKUNAAN.

Kattokaa nyt näitä ikkunoita! Ongelmallisin on tuo oikeanpuoleisin ikkuna.

Tämän kuvan jälkeen on ripustettu banderolli
Tämän kuvan jälkeen banderolli on kiinnitetty kunnolla
Tästä viimeisestä kuvasta saatte ehkä kuvan siitä, mitä ohikulkija noista ikkunoista näkee
 
No, sitten jos te ette anna lupaa niihin teippeihin, niin sitten pitää ajatella  valaistusta. Tällä hetkellä ikkunalla on todellakin vain tavallinen pöytälamppu. Onko kellään kokemusta sellaisista tavarataloista saatavista led-valoletkuista taimiksiniitäsanotaan? Jos sellaiset kiinnittäisi ikkunan ympäri tai molemmille sivuille. Vai pitääkö tilata oikein sähköliike laittaman kunnon kohdevalot? Hätätapauksessa voisi tietysti auttaa sekin, että pitäisi liikkeessä valot päällä, mutta se kyllä tuntuu sähkölaskussa...

Uuteenkaupunkiin on tulossa mahtava tapahtuma maaliskuun alussa. Lähes tähän paikkaan, mistä nämä kuvat on otettu - eli torille - tulee Hauki-Camp-tapahtuma. Kyseessä on Selvitytyjät-tyyppinen kilpailu, jossa joukkueet majoittuvat torille (kyllä, lumen keskelle, tod.näk!) ja osallistuvat erinäisiin kilpailuihin. Voittajajoukkue saa 5000 euron palkkion!

Jos olisin viisas, miettisin tarkkaan, miten voisin hyödyntää tuon tapahtuman yleisön kiinnostuksen. Olen sentään ihan tapahtumien laidalla!

Naisten ja miesten työt

Naiset usein valittaa, että on ikävä tehdä kotitöitä, kun kukaan ei kuitenkaan noteeraa. Että sitten vasta huomataan, kun hommat on jätetty tekemättä.

Olette varmaan huomanneetkin, että Lammisen perheessä on roolit ikäänkuin päinvastoin. Minä olen se "mies" - sohvaperuna, joka vaan makaa päiväunilla ja mieheni on se "nainen" joka tekee huushollihommat (+ ulkotyöt, lumityöt, lämmityksen, autoihin liittyvät, raha-asiat, kaupassakäynnin jne).  Minä käyn valmiiseen ruokapöytään, odotan miestä kotiin keittämään kahvia jne. Osaan oikein hyvin samaistua miesten mukavaan elämään!

Tänään huomasin, että meidän keittiöön oli vaihtunut verhot! Jouluverhot oli poissa ja kirkkaankeltaiset tilalla. Kuulemma jo viikko  sitten (!) hän oli ne vaihtanut. ENKÄ MINÄ EDES HUOMANNUT! Siis oikein tyypillinen mies minä olen. Loiseläjä.

Kun aikoinaan tein nuo verhot Marimekon kankaasta, mieheni ei oikein pitänyt niistä - olivat kuulemma liian räikeät. Nyt, kun hän oli itse saanut valita monien keittiönverhojen joukosta mieleisensä, oli jostain syystä juuri ne valinnut. Hmmmm....

(Ihan vaan pienenä selvennyksenä kerron, että vaihtaisin rooleja oikein mielelläni ja sydämestäni toivon, että vielä joskus palaamme perisuomalaiseen järjestykseen)

Jaajuu, huomenna minä lähden töihin ja mies jää kotiin - saas nähdä, mitä uutta huomenna...

Mervi

perjantai 15. helmikuuta 2013

Mikä tämä on?

Kiitos kommenteistanne. Kiva, että ymmärrätte. Hiukan olen jo päässyt "pahimmasta yli" ja palannut ajatuksissani normaaliin arkeen. Kävin lääkärissä, mutta kuten arvelinkin, asia ei selvinnyt. Odottelen siis....

Työviikko kului tosi nopeasti. Pääsin hyvin vähällä, kun minulla on nämä kaksi ihanaa "assistenttia" putiikissa. Pikku-Mervi tekee töitä kuin viimeistä päivää niinkuin sanotaan. Puolen vuoden harjoittelu päättyy helmikuun lopussa ja näyttää siltä, että Mervin intohimona on jättää vimpanpäälle siistit paikat jälkeensä.

Lissu on opiskellut myytäviä tuotteita, koska osallistuu myös myyntityöhön. Määrätietoisesti hän tekee muistiinpanoja ja tarkistaa, jos ei jotain tiedä tai ymmärrä. Lahjatavarapuoli onkin varmaan helpompi oppia, mutta käsityötarvikkeissa tarvitaan aika paljon tietoa, taitoa ja ideoita.

Vaativin kysymys lahjatavarapuolella on tämän tyyppinen "veljeni täyttää 70-vuotta ja pitäisi keksiä joku lahja". Siinä pitäisi hallita koko repertuaari, osata kysyä oikeat kysymykset ja viimein keksiä hyvä idea.
Käsityötarvikepuolella joutuu omat käsityötaidot koetukselle. Innostuksesta on myös hyötyä. Kiva fiilis tulee siitä, kun saa asiakkaan INNOSTETTUA yrittämään jotain uutta.

Viime aikoina meiltä onkin kysytty vaikka millaisia käsityötarvikkeita. Hardanger-lankoja olisi kaivattu tänään. Mietinkin, että onko putiikin alanimi "käsityöpuoti" liikaa lupaava, kun valikoima on kuitenkin hyvin rajattu. Tästä nouseekin ristiriita - toisaalta pohdin sitä, että pystynkö ylipäätään jatkamaan putiikin pitämistä ja toisaalta näen ison haasteen valikoiman lisäämisessä ja painopisteen siirtämisessä tarvikepuolelle. Osaisipa joku neuvoa!

Eilen minulta käytiin kysymässä tällaisen käsityötarvikkeen nimeä ja käyttötarkoitusta.

En muista tällaista koskaan nähneeni. Googlesta ei ollut apua.

Metallisen osan päässä on "kuoppa", mutta ei näytä siltä että siellä olisi kierteet. Onko lukijoilla tietoa?
Pieni palkinto on luvassa sille, joka osaa kertoa, mikä työväline on kyseessä ja mihin ja miten sitä käytetään.

Olen monesti kertonutkin, että nautin suuresti työni sosiaalisesta puolesta. Tänään vakituinen asiakkaani tuli kauppaan ja minä iloisesti kysymään kuulumisia. Hätkähdin, kun hän oli niin "oudon" näköinen. Olin iloinen, että saimme pitkään olla kahden, jotta ystävä sai rauhassa kertoa puolisonsa kuolemasta. Toki olin tietoinen vakavasta sairaudesta ja nyt kertasimme vaihe vaiheelta sairauden nopean etenemisen ja tiistaisen poismenon. Tunnen oloni hyvin nöyräksi, kun minulle uskotaan niin iloiset kuin surullisetkin kuulumiset. Moni onkin ilmaissut ilonsa siitä, että on vielä kauppoja, jossa on AIKAA kuunnella. Niinhän se on. Jokainen meistä (kai?) tarvitsee toista ihmistä varsinkin silloin, kun on elämässä vaikeaa.

Mervi

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Antakaa - please - uutta ajattelemista!

Kirjoitan tämän heti tuon epätoivoisen vuodatuksen perään. Ei kai kukaan viitsi tuollaisia valituksia (kovin usein ainakaan) lukea. Siispä pyydän teiltä PAREMPIA EHDOTUKSIA.

Olen aina luullut, ettei minulta kirjoittamisen aiheet lopu. Nämä blogikirjoitukseni lähtevät usein kuvista liikkeelle. Olen ottanut kameraan kuvia ja kirjoitan niistä. Nyt on kamera tyhjä, eikä päässänikään piileskele mitään kivoja kirjoittamisen aiheita. Jaa niin, mutta voihan sitä pitää taukoa, ei kai blogia kannata päivittää, jos ei ole mitään päivitettävää...?


Jos olet lukiessasi tätä blogiani jäänyt miettimään jotain yrityksen pitämiseen liittyvää asiaa, kerropa se. Tai jos olen selittänyt jonkun asian epäselvästi, tai kaipaat jostain lisätietoa. Tai muuten vaan joku asia kiinnostaa. Kerro! Mervi pyytää.

Tottuuko ajatukseen muutoksesta?

Tätä kirjoitusta ei pidä ottaa ihan todesta - kirjoitettu yöllä ja tiedättehän, yöllä kaikki näyttää vähän vielä kamalammalta. Aamulla sitten ihmettelee, että mikäs siinä nyt niin itketti?

Kuten olen kertonutkin, olen tavannut lääkärin röntgenlausuntoa. Vaikka en sitä ymmärrä, olen tehnyt omat päätelmäni (kyllä, vaarallista!) Nyt olen päätynyt pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Varmaankin  lonkkaproteesini on tyhjän päällä ja joudutaan leikkaamaan uudelleen (tällä erää kolmatta kertaa) Olisi kohtuutonta yrittää enää pärjätä putiikkini kanssa. Myisin Pellavasydämen.

Aloin ajatella (kyllä, vaarallista!). Lähes rehellisesti mietin, millaista elämäni olisi ilman Pellavasydäntä. Pikkuhiljaa alitajunta alkoi tehdä töitä vastakkaiseen suuntaan, mitä normaalisti ajattelen. Entä jos se sittenkin olisikin helpompaa elämää? No, olis kai....
- saisin herätä aamulla ihan omia aikojani, ilman herätyskelloa
- jos on huono päivä, saisin olla sängyssä koko päivän
- jos ei pääse kävelemään, ei ole pakko, sitten istuu tai makaa
- voisi antautua kodin laittamiselle, sisustamiselle, leipomiselle jne.
- voisi "korvata" miehelle nämä vuodet, kun hän on joutunut passaamaan kaikessa
- voisi tehdä käsitöitä itselleen - vaatteita, sisustusjuttuja
- saisi pysymään huushollin järjestyksessä (ai miten niin?)
- voisin kuljeskella mielinmäärin kaupungilla, kirjastossa, kaupoissa, kirpputoreilla

jne. jne.jne....

Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin ajattelen.

Työpäivä oli hiukan työläs. Ei sunkaan vaan käynyt niin, että alkoi luovuttaminen?
Tiedättekö sen tunteen, kun joku jakso loppuu, eikä enää jaksa/halua siihen panostaa. Alkaa jo miettiä seuraavaa projektia...Erittäin vaarallista. Entäs jos ei se lopukaan, vaan täytyy kuitenkin löytää innostuksen kipinä uudelleen?

No, saattoi tuo innostuksen puute johtua muustakin. Vaikka Mervi-apulaiseni olikin laittanut työhuoneen hurjan siistiksi, ihanaa - silti tunsin epätoivoa kaiken roinan ja epäjärjestyksen keskellä. Jotenkin sellainen "apua, mä en selviä tästä" - fiilis.

Ja kuitenkin rakastan työtäni ja vielä on niin paljon ideoita, joita en ole päässyt/ehtinyt toteuttaa. En haluaisi luovuttaa vielä. Nyt on varmaankin viisasta varoa suuntautumasta kumpaankaan vaihtoehtoon liikaa, vaan siirtää päätöksentekoa siihen kun tietää mitä oikeasti on tulossa?

Huomenna menen tavallisen terveyskeskuslääkärin luo. Enpä usko, että hän osaa vastata kysymyksiini. Tuskin kukaan muu kuin leikannut lääkäri osaa "avata" röntgentuloksia. Ei mutta ajatelkaa noita kirurgeja: tämäkin minut leikannut lääkäri - joka kerta, kun näkee minut, näkeekin silmissään sen auki leikatun lonkan . Hän muistaa, miltä se näytti, mitä siellä oli ja mitä siellä tehtiin. Yök! Toki se on ylellistä, että joka kerta tapaa saman lääkärin, joka oikeasti tietää, mitä on tehty.

Pidän huomenna vapaapäivän. Täysi työviikko  - tiistaista lauantaihin - on minulle vähän liikaa. Ottaen huomioon että olen täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mervi


maanantai 11. helmikuuta 2013

Diagnoosi: Ryhtymisrajoitteinen

Varoitus: tämä ei ole hauskaa luettavaa. Ei taida kannattaa lukea.

Valitusvirsi:
Koko viikonloppu meni plörinäksi!
Paljon oli suunnitelmia, vaatimuksia ja tarpeita, pieneksi jäi saavutukset - olemattomiksi aivan.

Piti valmistella huomista kansalaisopiston opetustuntia, piti lyhentää kahdet asiakkaan housut, piti raivata työhuone, piti tehdä firman paperitöitä, piti sitä ja piti tätä ja piti....Taas minä siirrän töitä -  ehtiihän sen vielä huomennakin!

Nyt olen keksinyt yhden uuden selityksen. Laihdutuskuurini epäonnistuvat samasta syystä, tai siis ne eivät edes ala, koska siirrän ja siirrän.... Olin saanut lääkäriltä ohjeet ja määräykset dieetistä ja tuloksista, jotka piti saavuttaa. Kuullessani ne luulin, että pistän vielä kaksi kertaa paremmaksi, minähän näytän... Mutta sitten siirsin sitä aloittamista. Siirsin niin kauan, että totesin kilomäärien pudottamisen jo mahdottomaksi. Nyt siis piti ottaa järeämmät aseet esille. Alkoi vimmattu Nutrilett-dieetti! Totuus on, etten siltikään pysy annetussa aikataulussa. Miksi ei voinut aloittaa ajoissa?

Ryhtymisrajoitteinen - diagnoosista seuraavat oireet
- itsearvostuksen puute, mikä  ilmenee alakuloisuutena ja jopa masennuksena.Tästä seuraa kehä - potilas ei tee tehtäviään, masentuu tästä, mistä seuraa lisää tekemättömiä töitä ja masennusta.

Hoidon tavoitteet: saada potilas ottamaan itseään niskasta kiinni, tarttumaan töihin ja kun työt tulevat tehtyä, mieli kirkastuu, toimintatarmo palautuu ja elämä hymyilee jälleen.

Hoidoksi ehdotetaan: Tutkimus sopivan hoitomuodon löytämiseksi on vielä kesken

1) Nyt poden alavireisyyttä. Eikä se johdu pelkästään tuosta ryhtymisrajoitteisuudesta ja sekaisesta työhuoneesta.
2) Myönnän, että tein virheen, kun pyysin röntgenlääkärin lausunnon ilman että oma lääkärini olisi sen selittänyt minulle. (kts. ed. postaus) Nyt olen ihan alamaissa sen takia. Maalaisjärjellä olen päätellyt, että jotain on pahasti vialla, lantioni on 2 cm:n alalta puhki, mistä tietysti seuraa pelko, että koko proteesikyhäelmä sortuu ja seuraavaksi lonkan pää tulee jostain keuhkoista esiin...
3) Sisäinen pessimisti minussa on tästä ajatuksesta kehitellyt jo vaikka minkälaisia epätoivoisia tulevaisuuden uhkakuvia. En siis voi välttyä pieniltä niiskauksilta ja hiukan on pitänyt kosteutta pyyhkiä poskilta. Tiedättekö, sellainen kuin itsesääli yrittää kovasti nostaa päätään ja minä olen liian heikko sitä estämään.
4) Nutrilett-dieetti on hyvä aloitus isommalle elämäntaparemontille. Näin alussa kuitenkin se pistää mielen matalaksi. Jos ihmiseltä viedään sen AINOA nautinto - syöminen - niistä mistä se elämänilo sitten löytyy, nyyh?

Missä olisinkaan ilman nettiä? Googlettamalla löytyy asia kuin asia ja kysymyksiin vastaus. Ja kyllä tämä some = sosiaalinen media toimii myös "ystävän" tavoin. Kun on mieli maassa, eikä jaksa lähteä mihinkään, eikä halua pilata toisten viikonloppua valittamalla omaa surkeuttaan, niin löytyyhän netistä apu.

Olenko säälittävä, kun lueskelen toisten blogeja ja minusta tuntuu, että olen käynyt monen luona kylässä. Tänään huomasin, että omassa blogissani on kävijöitä viikossa ollut tasan 800. Sitten kuvittelen, että ompas minulla paljon ystäviä!

Joskus ajattelen kyllä niinkin, että mahtavatko ns. oikeat ystäväni käydä blogissani tai facebookissa katsomassa kuulumiset ja sitten ovat tyytyväisiä, kun tietävät, mitä minulle kuuluu. Eipähän tarvitse vaivautua livenä katsomaan. Oho, olinko ilkeä? Entäs minä, kuinka usein minä "ystäviäni" tapaan? No - päivittäin - minun ihanat asiakkaani käyvät minua katsomassa ja ilahduttamassa.

Hiukan kyllä arvelen, että tässä ympyrä sulkeutuu....notkun niin paljon tietokoneen ääressä, että tärkeät työt jäävät tekemättä ja kun työt jäävät tekemättä, mieliala laskee ja tulee taas viivyttyä netissä ja taas on lisää tekemättömiä töitä. Tarttis saada tuo oravanpyörä katkeamaan.

Onkos teillä samanlaisia taudin oireita?
Oletteko löytäneet tepsiviä lääkkeitä? Huom. minulle ei kannata suositella liikuntaa, se ei onnistu....
Onko ryhtymisrajoitteisuus-tauti koskaan parantunut täydellisesti?

Vastauksianne odotellen Pellavasydämen Mervi
Kun nyt ei ollut käytettävissäni yhtään kuvaa, niin liitän tähän Positiivarien aamiaspöydästä tällaisen osan. Se tupsahti sähköpostiini juuri kun olin tätä kirjoittamassa.  linkki Positiivarien aamiaspöytään


   Maanantai 11.2.2013



AAMUN AJATUS

Riippumatta siitä, arveletko pystyväsi
johonkin tai et, olet aina oikeassa.







SANOMALLA PARAS

  


Sano jotakin rohkaisevaa kaikille, joita tapaat. Kokeile. Voitko kuvitella, millainen maailma olisi, jos kaikki tekisivät niin?

Myönteinen asenne kehittyy vain ihmisille, jotka ajattelevat, toimivat ja puhuvat myönteisesti. Negatiiviset ihmiset eivät muutu moittimalla heitä kielteisiksi, mutta mitä useimmin lähestymme heitä myönteisesti, sitä todennäköisemmin he myös sellaisiksi tulevat.


Juu, haluan siltikin olla myönteisellä asenteella, mutta saahan joskus hiukan "pessimisteillä" saahan? Mervi