seuraa sähköpostitse

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Ihanimmat asiat elämässä

Ihanimmat harrastukset elämässä on

- syöminen
- nukkuminen

Näitä olen tänään toteuttanut. Koko päivän.
Yhden kirjan olen lisäksi lukenut nukahtamisten välissä.
Ja sitä paitsi on ollut myös sosiaalista kanssakäymistä: facebook ja blogistania.

Elämä on oikeastaan aika ihanaa!

Mervi

Pöllöt ja apinat heilumaan



Vielä on näyttämättä kangaskassit, jotka ompelin perjantaina. Ihan kaikista ihanuuskankaista ei vielä kassia ole, mutta tässäpä tipua, pöllöä, apinaa, kissaa, koiraa, ammua, possua...


Kuva: Pellavasydämen kivoja kangaskasseja. Aika veikeä meininki!
Kuvan on ottanut Kristiina Salo Pop Up -tapahtumassa
Kassit ovat vuorittomia ja taskuttomia. Tämä malli on ehkä helpoin mahdollinen ommeltava. Tuo yläreunan kangaskaistale helpottaa ja vahvistaa sankojen ompelua - näin ne pysyvät varmasti kiinni! Yksivärinen lipare myös rauhoittaa muuten niin kirjavia kankaita.

Tänään on tällä yrittäjällä vapaapäivä töistään. Pikkupuuhia kotosalla odotettavissa. Pyykin pesua (sähkön kulutus on halvempaa öisin, jolloin usein laitankin koneet käyntiin, ja pyhäpäivisin), hiukan tavaroiden järjestelyä ja näköjään pölyjen pyyhkimistä. Tuo ihana aurinko....

Mervi

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pop Up 2013 onnistui yli odotusten

Harriiiiii ja moni muu! Kun kerran säännöllisesti luet blogiani, niin toivoisin, että liittyisit virallisesti lukijakseni. Olisi niin kiva minunkin nähdä teidät, kun tekin näette "minut". Varmasti juttuni ovat ainakin joskus kirvoittaneet kommenttejakin mieliinne - nekin olisi kiva lukea!

Tänään oli upea päivä. Nukuin vain muutaman tunnin, sillä ilta venyi pitkäksi ompelutöiden vuoksi. Aamulla kuitenkin heräsin pirteänä auringonpaisteeseen. Kummasti se vaan valo vaikuttaa ihmisen mieleen!

Menimme ihanan Pirkon kanssa putiikkiin jo tuntia aiemmin. Pirkko roudasi tavaraa ulos lumen keskelle: euron, kahden ja viiden ale-laatikot ja tanko, johon saatiin ripustettua muutama pellavatunika ja uudet kangaskassit. Talvimyssyt olivat myös 5 euron hintaisia, huimia alennuksia siis.

Tältä näytti putiikin edusta:







Onhan tuo aika "sykysen" näköistä, lumi oli kauttaaltaan mustan pölyn peitossa. Mutta on se vaan tosi hyvä sisäänheittäjä nuo tavarat ulkona. Väkeä kävi tosi paljon.

Tapahtumalla on oma facebook-sivustokin: Pop Up Uusikaupunki 2013

Olen oikein kiitollinen tapahtuman järjestäjille. Tällainen kartta ja esittely tapahtumasta painettiin asiakkkaille jaettavaksi ja ne olivat myös paikallislehdessä. Pellavasydänkin tässä mukana.



Mervi
hyvillä mielin onnistuneesta tapahtumasta

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pyhätöitä

Kun olin lapsi, meillä ei missään tapauksessa saanut sunnuntaina tehdä töitä. Jopa virkkaaminen oli kiellettyä ja sen perusteluita en ymmärrä vieläkään. Vaikka kyseessä ei mikään taivaaseenpääsyasia olekaan, niin silti on mielestäni aivan kunnioitettavaa pitää kiinni vanhoista "perinnäissäännöistä". En itsekään mielelläni kuuntele sunnuntaisin ruohonleikkaamista tai mattojen tamppaamista. Jaksan aina vaan ihmetellä, miten ne lapsuuden säännöt vuosien kuluessa lievenevät, esim. virkkaamisen kieltänyt isäni saattaa aivan hyvin käydä sunnuntaina kaupassa ja se on mielestäni - jos ei väärin, niin ainakin aivan TURHAA.

No, tänään meillä näköjään vietetään pitkäperjantaita aivan väärin. Minä ompelen ja mieheni leipoo!

Illalla kerroinkin, että toin useamman kangaspakan kotiin tarkoituksena saada lauantaiksi jotain valmiiksi. Teen kangaskasseja. Näitä yritän saada lauantaina jotekin ulos näyttämään "liputukselta". Nyt kysyisin teiltä mielipidettä kassin koosta. Yleensä teen isompia ja levennetyllä pohjalla. Tämä ensimmäinen versio on ainakin aika pieni ja ihan tavallinen. Ainoastaan kassin suuhun laitoin väreihin sopivan lipareen, jotta sain sankojen ompeluun vähän vaihtelua. Sangat yritin mitoittaa niin, että kassin saa olkapäälle.

Kuva on otettu työn ääressä, jotta kassin koko olisi jotenkin hahmotettavissa ompelukonetta vasten. Mitä mieltä olet, pitäisikö olla suurempi? Yksi vaihtoehto on, että  teenkin vielä pienempiä, lasten kasseja.

Näin pieneen kassin en ajatellut tehdä minkäänlaista taskua, en sisä- enkä ulkopuolelle. Jos mietin omaa käyttöäni, niin tämä ei ole kovin hyvä koko. Yleensä tarvitse ison ostoskassin ja käsilaukkuongelmastani olenkin juuri kertonut. Ehkä tämän kokoinen olisi lähinnä käsilaukun korvike kesäkäyttöön?

Mervi
ps. vastatkaa pian, että pääsen jatkamaan työtä....

torstai 28. maaliskuuta 2013

ja pohjanoteerauksia edelleen...

Joskus pidän itseäni älykkäänä, toisinaan taas en.

Tietokoneitten kanssa tunnen itseni toopeksi. Pelkään puhua ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät kaiken niistä, sillä itse en hallitse termistöä ollenkaan. Kaikkein hankalinta on kysyä neuvoa joltain asiantuntijalta. Tällä viikolla oli pakko.

Putiikissa on läppäri varalta, jos on pakko jotain työpäivän aikana etsiä netistä. Jostain syystä se alkoi nyt kysellä koodeja, ensin oli pin ja sitten puk hukassa. Yritin kaikkea mahdollista yhdistelmää, mutta mikään ei kelvannut. Enkä löytänyt mitään papereita mokkulaan liittyen. Oli siis pakko soittaa asiakaspalveluun. Ensimmäinen vastaaja halusi minun aukaisevan koneen ja tekevän jotain samalla kun puhun puhelimessa, hirveää. Jouduin siis soittamaan uudestaan. Avasin koneen valmiiksi ja yritin laittaa saamiani koodeja oikeille paikoilleen. Ei vaikutusta. Asikaspalvelijakin oli ihmeissään, mutta neuvoi sitten kännykän kanssa ohittamaan moiset koodikyselyt. Onneksi vasta puhelun päätyttyä huomasin, että koko mokkula oli unohtunut laittaa koneeseen! Sen jälkeen ei niitä ongelmia ollutkaan. Kiva.

Olen pitkään saanut viettää iltani rauhassa, pääasiassa sohvalla nukkuen. Nyt alkaakin toisenlainen komento! Tänään minulle väläyteltiin yhteistyökuviota, joka tietäisi ehdottomasti kotitöitä. Oijoi, miten hienoa siitä tuleekaan, odottakaas vaan - ette ole ikinä nähnyt sellaisia tuotteita....

Arvatkaas mitä tämä kuva tarkoittaa?

Näin paljon raahasin kangaspakkoja kotiin. KUVITTELEN, että teen näistä jotain ennen lauantaita. Uusikaupunki räväyttää lauantaina. Ai mutta siitä kantsiikin tehdä ihan oma postaus, kun tästäkin tuli jo näin pitkä..

Huomiseen siis. Mervi


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Melkein kuin iholla

Päiväpötköllä maatessani katselin vanhoja Iholla-sarjan nauhoituksia. Yhdessä niistä osallistujat kertoivat, miten tuon toisen tuotantosarjan kuvaukset ovat heitä muuttaneet. Ainakin muutama kertoi, että on sen puolen vuoden aikana oppinut tuntemaan itseään, olemaan itselleen armollisempi, saanut rohkeutta ja parisuhdekin oli saanut uutta sisältöä.

Mietin, olisiko minusta ollut avautumaan niin kuin he ovat elämästään kertoneet. Siinä samassa tuli mieleeni, että onhan tässä blogin kirjoittamisessa hiukan sitä samaa. Tässä sitä kerrotaan omasta elämästä, ajatuksista, unelmista ja paljastetaan hyviä ja huonoja puoliaan. Eihän se telkkarissakaan näytettävä ohjelma kokonaiskuvaa anna, kun joku toinen on leikannut ne omat kuvaukset. Blogia kirjoittaessaan saa sentään ihan itse valita, minkä verran loppujen lopuksi itsestään paljastaa.

Totean, että paljon rohkeampi tai avoimempi olen kuin blogin aloittaessani. Ensin en rohjennut esim. omia kuviani näyttää. Nythän olen aika typeriäkin otoksia esitellyt. En ole ollenkaan valikoinut vain niitä edustavia  kuvia (niin, onkohan sellaisia ylipäätään ollenkaan ollut?). Olen kertonut todella typeristä tempauksistani ja myöntänyt virheitäni ja noloja tilanteita. Joku on ihmetellyt sitäkin, että miksi olen julkaissut kommentteja, jotka eivät ole minulle edullisia. En ole halunnut siloitella. Joku moitti blogiani tilkkutäkiksi, mutta sen otin kehuna vastaan - tilkkutäkit ovat kauniita, työläitä ja vaativia tehdä.

Joku aavistus muuttumisesta kävi mielessäni tänään kaupungilla ajaessani. Kas kun sitä suurentelee omaa "julkisuuttaan" - ihan niinkuin monikin omalla paikkakunnalla tietäisi minusta ja blogistani! Ihan rauhallisin mielin totesin, että minä olen mikä minä olen. Kaikkineni. Jos sen hyväksyn, säästän paljon energiaani johonkin tähdellisempään. Tottakai, aina voi itseään kehittää ja muuttua - jos vaan haluaa.

Tästä kuvasta piti aikoinaan tulla sellainen ennen - jälkeen kuvasarja. Olin menossa parturiin. Se "jälkeen-kuva" jäi kylläkin ottamatta. Tässä siis avautumisen pohjanoteeraus. Mervi suihkunraikkaana. Mitähän Nousevan Myrskyn Liisa ajattelee, jos kerron, että korvissani on hänen tekemänsä korvikset? Onneksi Liisa on jo löytänyt koruilleen kauniit mallit, niin ei tule kiusausta kysyä, että josko....

Siis ei mulla oikeasti ole tuollainen iho, ei kai?

Onneksi kuvasta on rajautunut leukaheltat pois.

Hirrrrveäääää!

Ja onneksi ei äitini ole enää lukemassa tätä: olen näissä kuvissa ihan äitini näköinen!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kudetta halvalla, väristä en tiedä....

Kerroinko jo, että poistan vyyhtikuteet myynnistä? Olen kyllästynyt niiden epätasaiseen laatuun. Osa vyyhdeistä on ihan ok, mutta toisissa kude on välillä ihan ohutta lirua ja välillä taas paksua.

Tällä kerralla alennuksessa ovat nämä kaksi väriä. Turkoosi ja tuo toinen, jonka värin nimeä en tiedä. Olisko punaruskea oikea määrittely? Joka tapauksessa nämä värit maksavat vain 4 euroa/ kilo. Paljonko laitetaan?







Kuvaus pöydän alla oli taas kovin haasteellista ja epäonnistunutta. Tuo "astia" muuten missä nuo ovat, on yksi lemppareistani. Vanha taikinatiinu tai possujen syöttökaukalo...

Pellavasydämen Mervi

Uusia tuotteita

Ylioppilaskirjoitukset taitavat olla jo ohi tai ainakin päättymässä? Kohta valmistellaan juhlia ja mietitään lahjaa. Kauppiaana kovasti toivoisi löytävänsä jotain uutta ja kivaa tarjottavaksi asiakkaiden lahjapulmiin. Kovin perinteinen on tämäkin "löytö", mutta aika perinteisiä meiltä kyllä etsitäänkin. Joskus on jopa huvittavaa seurata, kun joku iäkkäämpi sukulainen etsii nuorelle MIELEISTÄÄN lahjaa. Siis antajan mieleistä.

Samaa tyynyliinasarjaa on myös eri teksteillä. Tässä "kauniita unia" ja niitäkin erilaisilla kuvilla:


Voi harmi, unohdin kuvata hääparille - tyynyliinat, jotka ovat mielestäni ehkä kaikkein tyylikkäimmät näistä.

Kovasti olen aika ajoin havitellut brodeerauskonetta itselleni. Sen korkea hinta on kuitenkin ainakin toistaiseksi hillinnyt hankinta-ajatuksia. Ja voipa olla niinkin, että siinä on liian paljon teknistä osaamista minulle, joka saan KAIKKI koneet rikki. Lisäksi olen liian hätäinen - olen ymmärtänyt, että brodeeratessa pitää montaa asiaa säätää ennenkuin pääsee varsinaista työtä toteuttamaan. Olenko oikeassa?

Onpa ollut taas pitkä vapaa, no jaa, kokonaista kaksi päivää. Tuntuu vaan siltä, että olen kauan ollut pois putiikista. Huomenna siis aloittamaan työviikkoa. Usein tiistaiaamu on kiireinen, mutta sehän on vain kivaa.

Mervi


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Posti palvelee

Onhan se ärsyttävää, kun joku alkaa kertoa mielenkiintoista, kamalaa, jännittävää, mehevää, uteliaisuutta herättävää tms. juttua, mutta sitten ei kerrokaan loppuun asti. Vaarana on lisäksi, että juttu muuttuu ja lähtee leviämään ihan erilaisena versiona.

Palaan siis Postia/Itellaa käsitelleisiin kirjoituksiini. Asia on nyt saatu päätökseen.

Lähtökohta oli se, että kirjoitin kolme erillistä juttua, jossa arvostelin saamaani palvelua paikallisessa postissa. Palvelu on toki ollut pääsääntöisesti hyvää, mutta poikkeuksethan ne yleensä mieleen jäävät.

Menin möläyttämään Postissa käydessäni, että kirjoitan blogia ja että heidätkin siellä mainitaan. Seuraavana päivänä minulle soitettiin ja oikein perinaiselliseen tapaan tunnelatauksella höystettynä uhkailtiin Itellan lakimiehellä ja kunnianloukkaus-syytteellä. Olen siis syyllistynyt kunnianloukkaukseen kertomalla asiakaspalvelutilanteessa käymämme keskustelut. Nimiä en ole näissä jutuissani maininnut, mutta tottakai henkilö on paikkakunnalla tunnistettavissa.

Uhkaus toteutettaisiin, jos en tulisi postiin asiaa selvittämään. Mielestäni minulla ei ole mitään selvitettävää ja ehdotinkin asian siirtämistä viikonlopun yli. Neuvoa kysyäkseni soitin kuitenkin Itellan keskukseen ja minut ohjattiin ehkäpä jollekin asiakaspalvelusta vastaavalle. Sain hyvää palvelua ja pahoittelut. Samalla asia kirjattiin  palautteena ja minuun luvattiin ottaa yhteyttä.

Tänään siis "sieltä  jostain" soitettiin. Minun ei ole tarvis lähteä mihinkään mitään selvittämään, vaan asia on loppuunkäsitelty. Ko. virkailijan kanssa on keskusteltu ja hänelle on tehty selväksi, ettei asiakkaille sovi soitella ja uhkailla lakimiehillä saati kunnianloukkaussyytteillä. Alaisensa puolesta tämä soittaja pahoitteli saamaani kohtelua. Vastaus tyydytti ja rauhoitti mieleni.

Nyt olen palauttanut nuo kolme tekstiä, jotka sen enempää miettimättä välittömästi ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen poistin näkyvistä.Tekstit ovat sellaisenaan, en ole niitä muuttanut. Osa kommenteista on jäänyt matkalle ja osa taas näkyy hassusti muun tekstin jälkeen kopioituna.

Minun kannaltani ongelmaksi jää vain se, että kenet saan hoitamaan postiasioitani? Vaikka hyvä näyttelijä olenkin, ei minusta taida olla hymyilemään postissa.


Aikaisemmat kirjoitukseni asian tiimoilta:

Ai että oikein kunnianloukkaus?
Taas on posti palvellut
Juhlimme hyvän palvelun kera
Ei niin kivaa asiaa....


Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ihan turhaan taas hermostuin

Luin perjantaina jostain paikallislehdestä otsikon, että "vpk vuokraa vanhaa palokunnan taloa". Asiasta ei kerrottu sen enempää. Minä tietysti hermostumaan, että mitä se minun kannaltani vaikuttaa. Siis kun Pellavasydän on nimenomaan vanhassa palokunnan talossa. En nyt ihan sitä sentään kuvitellut, että minua oltaisiin häätämässä, mutta silti....

Lauantaiaamuna kävin naapurikauppiaalta kysymässä, tietääkö hän asiasta, mutta siellä oli vähän jonoa, joten en päässyt asiaani esittämään. Onneksi.

Mieheni luki saman ilmoituksen ja kertoi minulle, että kysymyksessä oli "juttu 30 vuoden takaa". Siis niitä sellaisia muisteloita...

Ei siis syytä huoleen.

Ohje pannunaluseen

Joku aika sitten asiakas toi minulle pannunalusen ja kyseli, mitenkä se on tehty. Hän oli saanut sen joululahjaksi ja olisi halunnut tehdä niitä lisää. Aikani pyörittelin tuota paksua matonkuteesta tehtyä tuotetta, enkä heti saanut selvää, onko se tehty virkkaamalla vai kutomalla (=neulomalla). Päältä katsoen kumpikin olisi ollut mahdollinen.


Tässä tulee ohje pannunaluseen, joka on siis tooosi paksu ja "tönkkö" joten siitä ei lämpö mene läpi, eikä pala sormet - paitsi että pannulapuksi tämä on vähän liiankin tömäkkä.

Ensin virkataan ketjusilmukoita tarvittava leveys, esim. 20 silmukkaa. Meinasin taas unohtaa mainita, että olen vasenkätinen, joten nämä ohjeeni pitää tulkita jotenkin "peilin kautta".


Sitten virkataan PIILOSILMUKOITA koko rivi  niin, että koukulle otetaan vain yksi lanka ketjusilmukasta.
Kolmas kerros: jatketaan piilosilmukoita, mutta niin, että se tehdään aina taaimmaiseen lenkkiin.

 
taaimmainen lenkki on tuo, mitä yritän etusormellani nostaa
 Tässä valmiita alusia.


Virkatessa on hyvä laskea silmukat, sillä kovin helposti sieltä lopusta jääkin yksi virkkaamatta ja pikkuhiljaa käy niinkuin kansakoulun pannulapulle - muoto alkaa muuttua.

Näihin on hyvä upottaa pienet matonkudenyssykät, mitä on jäänyt isommista töistä. Vaikka kukkiakin on kiva viedä tuliaisiksi, mutta joskus ne voi korvata tällaisella pienellä tarpeellisella ja itsetehdyllä jutulla.

Pellavasydämen Mervi
ps. Tämä ohje on aikas äkkiä pykätty, joten otan mielelläni vastaan kommentteja. Jos jonkin asian voisi kertoa selkeämmin tms...

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kalastajaneule

Olen aina ollut epävarma, mikä on kalastajaneule ja mikä taas saaristolaisneule. Tämä on tekijän mukaan kalastajaneule. Tämä on iso miesten neule, muttei ole hassumman näköinen naisen päälläkään? Tältä neidolta puuttuu toinen käsi, se on ollut vuoden verran liimattavana...

Ja tällä pojalla taas on päällään saaristolaisneule. Se on siis neulottu kahdella värillä.

Poijjaalla on saaristolaisneula päällään.
 Kalastajaneuleeseen kuuluu kuulemma tuo olkapäällä oleva nappilista.
 
Yksityiskohta kalastajaneuleesta
Oletteko te samaa mieltä noista, mikä on kalastaja- ja saaristolaisneule? Entä hinnasta - tämän harmaan upean kalastajaneuleen hinta on 170 euroa ja on siis käsin neulottu.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ai että oikein kunnianloukkaus?

Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.


Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Aamuni alkuun sain tänään aikas ikävän puhelinsoiton. Ei ole kiva, kun syyttä suotta syytetään tai uhkaillaan.
Olin jo vähän myöhässä Tyksiin lähtöni kanssa, joten en ehtinyt perusteellista keskustelua käydä. Sen verran kuitenkin ehdin hätäpäissäni tehdä, että tietyt jutut (kolme muistaakseni) tästä blogistani poistin. En kylläkään sen tähden, että olisin syyllisyyttä tuntenut. Varmuuden vuoksi vain.



Kääntääkseni ajatukseni ikävistä mukavampiin asioihin lisään tähän kuvia kiiltokuvista, jotka löysin kierrätyskeskuksesta. Arvuuttelen, miltähän ajalta nämä ovat? Mitä sinä tekisit näillä?   -Mervi-





Epämääräisiä kuvia sieltätäältä

Ensin kuvia "asustehuoneesta", jossa on esillä pellavatunikat, hatut, villasukat, shaalit jne.... Näyteikkunalla esiintyy vanha mallinukke, jonka kädet olemme ehkä laittaneet väärin, senverran hankalalta asennolta näyttää.

Tämän ikkunan vieressä on esillä sukkia - verhoon kiinnitettynä. Suunnitteilla on sellaisia vanerisia jalkoja, joihin voisi pujottaa sukat nätimmin esille...

 Tässä huoneessa on enemmänkin näitä hiljaisia neitoja. Tässä pellavavaatteissaan ja 70-luvun lukunutut lämmikkeenään. Tuo vasemmalla olevan hattutelineen olen ihan itse tehnyt!

Tällaisiakin meillä on myynnissä.
Sitten siirrymme viereiseen huoneeseen eli työhuoneeseeni. Se ei ole ikinä ollut yhtä hyvässä järjestyksessä kuin se nyt on - pikku-Mervin jäljiltä. En ole vielä päässyt sitä sotkemaan...

Ai kun nautin noista siisteistä nimilapuista...








 Vielä kun saisi nuo ylähyllyllä olevat pahvilaatikot vaihdettua keskenään samanlaisiin. Näyttäisi siistimmältä.

 
 

Harjoittelija-tyttöjäni harmitti, kun tästä ikkunasta näkyi ulos kaikenlaista epämääräistä. Valistivat minua, että se ei tee hyvää imagolle. Yhtenä päivänä, kun olin poissa, tekaisivat tuollaisen verhon. Se on ihan harsomaista pellavaa, eli ei estä valon pääsyä, mutta on hyvä näkösuoja ulospäin.

Tähän syvennykseen piti tulla kangaspuut, mutta on toistaiseksi täynnä epämääräistä, mutta tietysti tarpeellista tavaraa. Huomattavasti on kyllä jo määrä vähentynyt, ettei ihan mahdotonta olisi, vaikka siihen tualut joskus tulisikin. Tämä on sellainen välikkö myymälän ja työhuoneen välissä, tässä on myös "sosiaaliset tilamme" mm. naulakko.
Ja keittiö
Tuohon keittön käytävälle tahtoo kertyä myös kaikenlaista epämääräistä. Olen nyt yrittänyt noudattaa sääntöä "tuo tullessas, vie mennessäs". Aina kun kuljen tästä ohi, yritän jonkun tavaran kuljettaa oikeampaan paikkaansa. Nämä huoneet sijaitsevat niin, että koko huushollin pääsee kiertämään ympyrää. Joskus joku asiakaskin "eksyy" näihin takahuoneisiin ja sitten tuntuu hassulta, kun hän tuleekin aivan toisesta suunnasta, kuin mihin näin hänen lähtevän. Joskus kyllä vähän ihmettelen näitä harhailijoita, kun on nämä takahuoneet kyllä selvästi henkilökunnan tiloja eikä myymälää....

Keittiön jälkeen tullaan käsityötarvikepuolelle. Sieltä muutama kuva myös:


Olen laajentanut matonkudevalikoimaani ontelokuteisiin. On niitä aina muutama vyyhti ollut, mutta nyt olen ottanut enemmänkin. On ekoa, miniä, Ellaa, putkista jne...

Lopuksi vielä muutama kuva uusista korteista, joita paikkakuntalainen kortintekijä toi myyntiin.



Näin pääsitte kurkistamaan Pellavasydämen julkisivun taakse. Huhtikuussa tulee 5 vuotta täyteen perustamisesta. Silloin pidämme avoimien ovien päivän, jolloin kuka vaan pääsee tutustumaan tiloihimme. On kahvitarjoilua, tarjouksia, arvontaa jne... mutta sitä ennenkin vielä tapahtuu yhtä ja toista.

Huomenna pidän "vapaapäivän" ja lähden käymään Tyksissä.
Mervi

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kaappien kätköistä

Olen alkanut siivota nurkkia. Heitän pois - kierrätykseen tai roskikseen - kaiken, mikä on turhaa. No, se on kylläkin hyvin suhteellinen käsite. Mielikin keventyy sitä mukaa, kun saa kaappeihin tyhjää tilaa. Kerroinkin jo, miten käsilaukut poistuivat valikoimistani (klik) . Jatkoin muidenkin laukkujen karsimista ja yhden jätesäkillisen sainkin koottua kirpparille menemään. Siinä yhteydessä vielä sovittelin reppuja, vaikka olin jo päättänyt, ettei se sovi "ruumiinrakenteelleni". Miksi niitäkin on kaapissa vaikka kuinka monta, vaikken koskaan edes käytä reppua. Katsokaa nyt, eikö olekin reppu_ riskillä_ ruma?

Ylileveä kuljetus
Yläkaapista yleensäkin löytyy kaikkea sellaista, mitä ei edes muista sinne laittaneensa. Mistä ihmeestä olen tällaisenkin hatun hankkinut. Aitoa vintagea. Tämäkin oli jo menossa kierrätykseen, mutta sitten hoksasin, että tietenkin laitan tämän Pellavasydämen hattuhyllylle rekvisiitaksi.

Sopii kyllä kuin nenä päähän. Älä silti katso nenää, vaan ainoastaan hattua.


kuminauha kruunaa komeuden!
Seuraavaksi alan tyhjentää yläkaappeja, joissa on tyynyjä, täkkejä, huopia, päiväpeitteitä ja mitä lie. Kaappeihin ei ole varmaan koskettukaan muutamaan vuoteen. Eli ei niitä tarvitse säilyttää.Oooh, kun tunnen ihanaa keveyttä!

Minkälainen hamstraaja sinä olet? Tuleeko kerättyä kaappeihin turhaa tavaraa?

Pellavasydämen Mervi

ps. tekstin kirjoittamisen välillä kävin pitämässä enkelikurssin. No, ei sentään. Opettelimme virkkaamaan pitsienkeliä. Paikalla oli vain kolme kurssilaista ja oli ihan kiva fiilis, ainakin minulla. Opettelimme perussilmukoista alkaen, mutta hauska oli huomata, miten nopeasti kouluajan opit alkoivat muistua mieleen. Hienosti saatiin kahdessa tunnissa enkeli hyvään alkuun, vaikkei ihan valmiiksi asti tullutkaan....


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Taas on posti palvellut

Tänään aloitin työviikon yksikseni. Heti aamulla tuli asiakasryntäys, niinkuin aika usein tiistaina (maanantaina kun on ovet kiinni). Onneksi ihana apulaiseni Pirkko sattui paikalle ja pääsi niinmuodoin heti töihin, jopa lattian pesuunkin. Kauhea keli, hirveä tuuli ja kaikki kura siirtyi kengissä sisälle. Mutta aurinko paistoi ja se on ihanaa!

Kävin postissa. Kannoin 5 kg painavan kudesäkin autosta postiin. Kuvittele, miten se tapahtuu, kun molemmissa käsissä on kyynärsauva. Kerran se putosi kadulle, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua postiin sisälle. Kukaan ohikulkijoista ei tarjonnut apua, vaikka se varmaan MYÖS NÄYTTÄÄ epätoivoiselta. Sisälle päästyäni totesin, ettei minulla ole lompakkoa mukana. Vrt. ed. teksti, jossa kerroin, millaista on kun nainen kulkee ilman käsilaukkua.

Sanoin minua palvelleelle virkailijalle (tosi ystävällinen tyttö) että jätän tämän paketin tähän ja tulen uudestaan maksamaan. Arvatkaas mitä hän sanoi? Kertoi, ettei se käy, sillä he eivät saa ottaa tavaraa "säilytykseen". Selitys oli se, että jos paketti häviää, he joutuvat hankaluuksiin. Ystävällisesti sanoin, etten takuulla vie sitä pakettia takaisin autoon ja taas takaisin postiin, kun se niin ylivoimaisen hankalaa on! Vakuutin myös, etten tule heitä moittimaan, jos jotain paketilleni sattuu...

Onneksi tämä asiakaspalvelija ehdotti, että hän käy kysymässä jos se onnistuu. Sanoin hänelle näin: " No käypä, mutta älä kerro sille teidän johtajalle, että se olen minä, koska hän jostain syystä inhoaa minua". Tyttö kyllä tiesi, mistä on kysymys ja hymyili vaan vienosti. No, hän palasi iloisena, sillä asia onnistuu ihan virallisestikin. Kassakoneeseen voidaan tehdä kuitti ja laittaa se pitoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko?

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että säännöt ovat tarkoitettu noudatettaviksi ja yleensä ne ovat hyvin perusteltuja. Peräänkuulutan kuitenkin inhimillisyyttä ja joustavuutta eli järjen käyttöä. Vai mitä mieltä te olette? Miten sinä olisit käyttäytynyt, jos olisit ollut tiskin takana?

Pellavasydämen Mervi

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Puukkoja

Jos mies astuu Pellavasydämen ovesta sisään, hän vilkuilee ympärilleen ja perääntyy. Äkkiä ulos ovesta! Eikä meillä ihan oikeasti olekaan juuri mitään miehiä kiinnostavaa. Noin yleistäen. Toki poikkeuksiakin on ja joku mies on viipynyt pitkäänkin ihastelemassa käsitöitä.

Tuo on puute, sillä kun pariskunta tulee kaupoille, rouvat eivät saa rauhassa katsella ja hypistellä, kun mies vieressä koko ajan hoputtaa: "Mennään jo...." Aikoinaan minulla oli puutuotteita paljonkin, mutta kun tekijä jäi omasta työstään työttämäksi, myös yritystoiminta piti lopettaa (suomalaista työllisyyspolitiikkaa...)

Nyt meillä on puukkoja, jotka kiinnostavat miehiä. Niitä on kokonaista kaksi (2) kappaletta!

Hienon hienoa käsityötä kauttaaltaan. Peurapuukko.

Yksityiskohta peurapuukosta
 

Mietimme pitkään, mihin sijoittaisimme nämä arvokkaat, mutta väärin käsiteltyinä vaaralliset teräaseet. Kierrätyskeskuksesta löysin tällaisen pienen kasvihuoneen ja siitähän tuli vitriini puukoille.


Huoneisto, jossa Pellavasydän toimii, on entinen paloasema. Yksi idea olisi koota vanhoja valokuvia palokunnan ajoilta kansioon, jota sitten miesasiakkaat voisivat halutessaan selailla. Lumien sulettua kannetaan ulos (jos silloin on apuna joku, joka kantaa) pari tuolia, pöytä ja miehiä kiinnostavia lehtiä. Miesparkki siis. Saavat rouvat vähän enemmän ostosaikaa.

Keinutuoli on myös hyvä keino viihdyttää miehiä.

Moni asiakas tykkää tästä keinutuolista
Olen ymmärtänyt, että maanantaisin moni käy Pellavasydämen ovea kolkuttelemassa. Maanantaisin kun se ovi ei aukea, vaan minulla on vapaapäivä. Tänäänkin oli rouva tullut kauempaa ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa käymään. Hän oli blogissa tututustunut Pellavasydämeen ja oli nyt pettynyt, kun se ei ollutkaan auki. Rohkenipa soittaa minulle ja menin avaamaan hänelle oven. (Matto ikkunassa (klik) oli ollut ratkaiseva tekijä, kun Pellavasydäntä oli etsitty...)

Vähän jänskättää huominen ja ensi viikko ja siitä eteenpäin kun olen omillani piiitkästä aikaa. Saas nähdä miten pärjään?

Kiitos kaikille ihanille lukijoille tsemppaavista kommenteistanne! Mervi