seuraa sähköpostitse

perjantai 31. toukokuuta 2013

Vaatteita facebookista

Minusta on tullut nettiaddikti. Olen täydellisesti koukussa, syötin nielaissut. Saatan istua tuntikaupalla koneen ääressä, vaikka olisi monta tähdellisempää ja pakollistakin kuviota toteutettavana.

Olen liittynyt aika moneen fb-ryhmään: käsityöyrittäjät, ompeluseura, sisustushullut, käsistyöneuvontaa, käsityötarvikekirppis, ihanuuksien kirppis ja sitten nämä "isojentyttöjenvaatteet"-kirppikset, mm.

Kuvittelen olevani sivistyneesti käyttäytyvä aikuinen ja varsinkin yrittäjäksi ryhdyttyäni tiedän, etten voikaan käyttäytyä sopimattomasti riskeeraamatta myös putiikkini mainetta. Mutta joskus kilahtaa. Ja se tapahtui yhdellä noista "roitti-kirppiksistä".

Kaikilla näillä ryhmillä on omat ja erilaiset sääntönsä. Jossakin tehdään omat kansiot, toisessa niitä ei saa tehdä. Yhdellä saa upata kerran päivässä, toisessa kerran tunnissa jne. jne... Mieluummin vain selailen tarjontaa, kuin alan perusteellisesti tutkia jotain sääntöjä. Puhumattakaan huutokaupoista, joita joskus pidetään ja silloin onkin taas ihan toiset säännöt!

Tapahtui näin: sisareni (samanlainen keijukainen kuin minäkin) myi vaatteitaan sattumoisin sellaisella sivustolla, jossa on sääntönä, ettei alle 50 kokoisia roitteja saa olla näkyvissäkään. Hänen vaatteensa eivät missään tapauksessa alita tuota kynnystä, mutta jostain syystä yp (=ylläpitäjä) oli sitä mieltä, että joku näytti kuitenkin liian pieneltä. Sillä sivustolla pitää laittaa kooksi 50, vaikka se olisi pienempikin, koska yp on niin päättänyt. Niin, ensi alkuun tämä yp ilmoitti, ettei sivustolla ole mitään sääntöjä. No, eihän sellainen toimi ja nyt tämä sääntö onkin aivan luovuttamaton....

Tästä suivaantuneena lähdin puolustamaan siskoa ja kommentoin, etteivät hänen vaatteensa...plaaplaaplaaa. Tästäpä kehkeytyikin kunnon sanailu ja kun en viitsinyt sitä siinä "seinällä" käydä, lähetin ko. yp:lle yksityisviestiä selventääkseni asiaa. Aijai, minkälaiset moitteet sitten sainkaan siinä "kaikkien kuullen". Yp puhui "sisaruksista" ja "pikkutyttöjen vaatteista" jne... minut mainittiin nimeltä ja ihmeteltiin, miksi siellä roikun... vaikka olin ilmoittanut, että minut saa poistaa.

Siis tällaista tosi lapsellista. Tämä sai minut pohtimaan noita sivustoja ja varsinkin niiden perustajia ja näitä yp:itä. Joku lohdutti minua, että tällaisiksi ylläpitäjiksi taitaa valikoitua juurikin ihmisiä, jotka haluavat päsmäröidä, tehdä sääntöjä ja rangaista niiden rikkojia. Siinä sitten ryhmäläiset ovat "kusi sukassa" kuin kiltit oppilaat - ettei vain tule jälki-istuntoa. Ei minulla ole mitään auktoriteetti-kammoa, mutta epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy. Enkä julkista häpäisyä. Tuo edellä kirjoittamani on tietysti liioittelua, eihän KAIKKI ylläpitäjät ole samanlaisia, mutta paljolti...vai onko sitten vaan niin, että on pakko olla tiukka, kun ryhmä on iso, muuten alkaisi meno muistuttaa karnevaalia?

Että sellaista tuhmaa olen tehnyt ja varmaankin saanut ilkeän tytön leiman. En tokikaan tuolla sivustolla enää tee kauppoja, mutta toisella olen myyjänä ja muillakin ostajana. Toisaalta se on kivaa, päässee eroon itselleen sopimattomista vaatteista ja löytää itselleen sopivia. Kauppa käy kylläkin aika hitaasti, eikä ole mitenkään kovin kivaa, että tuossa ne vaatteet kuitenkin odottavat, että käyvätkö kaupaksi vai eivät. Helpommalla pääsisi, kun suoraan kippaisi johonkin...

Näissä ryhmissä on myös yleensä kaikissa sääntö, että kaikki tiedot pitää olla näkyvillä.
- kuva
- koko
- rinnanympärys
- pituus
- materiaali
- hinta ja postikulujen suuruus

Noilla tiedoilla onkin sitten aika hyvä päätellä, josko vaate sopii tai ei sovi. Ja aina voi kysyä, jos joku tieto ei ilmene. Yleensä ihmiset käyvät siellä säännöllisesti (tai sitten roikkuvat alati netissä) joten vastauksen saa piankin.

Tässä lisää löytöjäni:

Tämä pusero on ehdottomasti liian lyhyt housujen kanssa pidettäväksi, mutta hameen kanssa ehkä? Tai olisi edes mustat housut?

 Tämä on oikeasti mekko - en ole kokeillut, voinko pitää sitä ilman jonkunsortin pitkiksiä.
En tykkää tästä sivuprofiilista.

Näissä nettikirppareissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse kierrellä isoja halleja. Siis kivaahan sekin olisi, mutta itse en enää siihen pysty. Huono puoli taas on se, että hinnat ovat huomattavasti korkeammat ja lisäksi tulevat postikulut, mutta toisaalta näin isoja vaatteita ei löydy tavallisilta kirppareilta. Eikä muuten kaupoistakaan näin pienellä paikkakunnalla. Sekin on hyvä puoli, että isojen tyttöjen koot on koottu erikseen, ettei tarvitse kaikkea selata.

Niin, se lienee vielä hyvä selventää, että yleensä tällaiset ryhmät ovat suljettuja. Niitä ei siis pääse katselemaan muut kuin ryhmään hyväksytyt. Itse tässä odottelen, koska minut poistetaan tältä yhdeltä nimenomaiselta kirpparilta, vielä olen saanut olla.

Käytkö sinä kirppareilla? Ostatko sieltä vaatteita? Onko kukaan ostanut facebook-kirppareilta  vaatteita? Millaisia kokemuksia?

Seuraavan kerran pohdin omien kuvien julkaisemista blogissa - onnistuin klikkaamaan itseni muutamaan blogiin, joissa tätä asiaa kritisoitiin...voit siis lukea tämänkin kirjoituksen sitä silmällä pitäen. Tai siis katsoa kuvia sillä silmällä.

Pellavasydämen Mervi (vaikkei sanaakaan Pellavasydämestä)

torstai 30. toukokuuta 2013

Esittelyssä minä.

Voi voi sentään - taas minä olen unohtanut!
Kauan sitten (17.4.) sain Hopealusikkapuussa-blogin pitäjältä haasteen. Vastasin siihen ihan heti samana päivänä, mutta teksti jäi julkaisematta, luonnokseksi. Nyt kävin läpi tekstilistaani ja löysin tämän. Eipä nämä kysymykset ja vastaukset vanhene, joten tässäpä.

Kiitos haasteesta ja käykäähän katsomassa kaunista blogia   http://www.hopealusikkapuussa.blogspot.fi/


Haasteen ohjeet:
Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Vastaathan myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulisi keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta:
1. Minusta piti tulla opettaja. Joskus opettajamainen käytös minussa häiritsee.
2. Tosi hyvä ettei tullut. Sen sijaan olen tehnyt virkaurani valtionhallinnossa ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olisin varmaan tehnyt oppilaani hermoraunioiksi. Enkä ehkä olisi selvinnyt itsekään täyspäisenä. (olenko siltikään?)
3.Nautin keväästä, mutta inhoan syksyä ja sadetta.
4. Viisi vuotta olen ollut käsityö-yrittäjänä, nauttinut ja kärsinyt. Muu (oma) elämä jäi vähiin. Syksystä alkaen otan sen kaiken takaisin. Näin kuvittelen nyt.
5. Monta kertaa kuulee jonkun sanovan, ettei kaipaa sitä...tai tätä...muttei ole koskaan edes kokeillut. Itsekin sanoin pitkään, etten kaipaa ulkomaanmatkoja. Sitten kun pääsin ensimmäiselle, nautin siitä kovin ja haluaisin matkustella paljonkin, aina eri puolille maailmaa. Liikuntavamman vuoksi pitkät matkat vaan ei enää onnistu, harmi!
6. Olen ylipainoinen, ikuinen laihduttaja. En ole vielä keksinyt syytä siihen, enkä myöskään pätevää keinoa.
7. Olen onnellinen tavallisessa, turvallisessa arjessa. En kaipaa extremeä. Rauhallinen, stressitön ilta kotona, telkkarin ääressä, käsitöitä tehden - siitä minä nautin.
8.Olen sosiaalinen, kaipaan kontaktia toiseen ihmiseen. Nautin syvällisistä keskusteluista, mutta vitsien kertojaksi minusta ei ole. Paitsi, että itselleni voin nauraa ja sillä naurattaa myös toisia. Näitä hölmöjä juttuja onkin riittänyt.
9. Nuorempana olin aivan mahdoton jännittäjä. Vanhempana olen rohkaistunut ja jopa nauttinut esiintymisestä. Olen ollut teatterissakin näyttelemässä.
10. Jos nyt osallistuisin teatterintekemiseen, haluaisin puvustajaksi. Olen sitä tehnytkin ja tykkäsin ihan hirveesti.
11.Olen aikas tyytyväinen elämääni. Jos jotain toivon, niin a) olisin hoikka b) voisin ostaa kaikkia ihania vaatteita kokonumerossa 38 c) voisin käyttää korkokenkiä. Olen siis aika turhamainen ihminen, vaikkei se ensimmäisenä ominaisuutenani tulisikaan mieleeni. Mutta näin viimeiseksi se kelvannee?

Sitten tulevat minulle tarkoitetut KYSYMYKSET:


Kysymykseni seuraaville haastettaville:
 
1. Unelmiesi matkakohde?
Haluaisin matkustaa kauas ja myös kauas turisteista. Haluaisin tutustua aivan erilaiseen kulttuuriin ja ihmisiin.
Matkakohteet, jotka jäävät nimenomaan vain unelmiksi, ovat liian pitkän matkan takana. Intia ja Kiina olisivat mielenkiintoisia, mutta en mitenkään kykene istumaan lentokoneessa noin pitkää matkaa.
2. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Käsitöitä ja syötävää.
3. Parasta bloggaamisessa?
Vuorovaikutteisuus. Pidän kyllä päiväkirjan kirjoittamisestakin ja siinä saan omat ajatukseni järjestykseen, mutta koska olen sosiaalinen ihminen, haluan myös keskustelua. Viime aikoina olen huomannut itsessäni draamankaipuuta. Sen olenkin aina tiennyt, että rakastan älykästä väittelyä. 
4. Rohkein tekosi?
Lopettaa kaupan pitäminen.
5. Mitä kieltä haluaisit osata puhua?
Jos osaisin edes englantia puhua niin, ettei hävettäisi, olisin tyytyväinen.
6. Ärsyttävin tv-ohjelma?
Oih, niitä on paljon. Sellaiset tosi-tv-jutut, joissa joutuu kokemaan myötähäpeää.
7. Mitä tekisit, jos voittaisit jättipotin lotossa?
Ostaisin kaupunkitalon, jossa voisin asua ja pitää myös kauppaa. Sisustaisin sen vanhanaikaisesti ja päästäisin asiakkaat myös privaattipuolelle ihastelemaan persoonallista sisustustani. Paljon rahaa saatuani se nimittäin olisi sitä.
8. Mielimusiikkisi?
En juurikaan kuuntele musiikkia, mutta silloin harvoin, kun sitä teen, mielellään  mielialaan sopivaa. Joskus mollivoittoista haikeaa, toisinaan taas iloista, kepeä rallatusta... ei mitään heavyä koskaan.
9. Kivoin lelu lapsuudessasi?
Kaikki kouluun liittyvä. Tykkäsin leikkiä opettajaa.
10. Kenen haluaisit valmistavan sinulle juhla-aterian?
Ei sillä ole väliä, kuka sen on tehnyt, kunhan on hyvää...
11.Voisitko asua jossain muussa maassa. Missä?
Tuskin. Matkustella haluan eri puolilla maapalloa, mutta asua Suomessa.

Minä edestä
Ja kun itseäni esittelen, niin teen sen myös kuvin. Paitsi että tässä on tarkoitus esitellä kirpparilöytöäni. Katsokaa nyt noita housuja, vaikka ne on kaameen väriset, tykkään niistä niin...
Tämä ei siis ole stailattu kuva, vaan sovitin tuota mekkoa heti kun se tuli postista. 


Minä sivusta

Ja vielä näinkin.
Olen itse sitä mieltä, että tuo mekko on liian piukka. Kas kun se ei ole teltta. Saako "kurvit" näkyä noin selvästi? No entäs allit, pitäiskö olla pidemmät hihat?

Tähän facebook-kirppariasiaan tulee sitten vielä jatkoa, sekä kuvia että pohdintaa...olen päässyt silläkin saralla otsikoihin. Onko kukaan huomannut?

Mervi

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Semmonen työpäivä

Aamulla huomasin uutisista kuohuttavan skandaalin Isolan Marimekolle suunnittelemasta plagiaattikuosista ja yritin seurata sitä putiikissa netistä. Tällainen on takahuoneen "toimisto" - ei kovin ergonominen työskentelyasento.


Vaikka eilen moitteettomasti toimikin, tänään ei suostunut yhteistyöhön tuo läppäri. Kaksi kertaa soitin DNAn asiakaspalveluun. Onneksi siellä oli kärsivälliset ihmiset, jotka tarpeeksi yksinkertaisesti selittivät, miten sain mokkulan pelittämään. Tällä kertaa mokkula oli paikallaan (nolompi juttu). Hetikohta, kun puhelu oli loppunut, tuli DNA:lta tekstiviestillä neliosainen kysely, olinko saanut avun. Kyynikkona arvelen, että eihän se ole ihme, että työntekijät yrittävät parhaansa, kun on tuollainen "pakote". Mitä tapahtuisi, jos minä vastaisin, etten saanut apua? Jäljitettäisiinkö minulle vastannut työntekijä ja mitä häneltä kysyttäisiin ja etenkin, mitä hänelle sanottaisiin? Minä en onnistunut vastaamaan ensimmäiseenkään kysymykseen, viestin lähetys vaan ei onnistunut.

 Ei muuten auttanut takahuoneessa istuskelukaan, vain muutama asiakas kävi. Yleensähän kahvitauko saa ulko-oven käymään. Nekin muutamat asiakkaat olivat kyllä tosi mukavia juttukavereita. Voi että nautin seurustelusta! Miten ihmeessä pärjään syksyllä, kun tämä työ loppuu?

Silityslautani sensijaan ei jaksanut odottaa loppuun asti. Uutta en enää millään viitsisi ostaa, mutta ei kai tällaisellakaan voi työskennellä?

,

Painava pahvilaatikko putosi (lue: minä pudotin) korkealta hyllyn päältä ja osui tähän murtaen laudan. Mutta katsokaas, miten ihanan värinen pellavamekko! Livenä ehkä vieläkin räiskyvämpi fuksia.

Te, jotka teette lippiksiä, teille kerron, että minulta voi ostaa pestävää pahvia lippaan. Sitä on muuten paaaaljon, piti ostaa tuollainen 20 metrin rulla. Enpä taida ehtiä yksin käyttää vaikka kaikenaikaa tekisin lippoja? Tulis nyt se verkkokauppa valmiiksi, niin saisin tällaistakin tavaraa myyntiin. Huomenna on minulla vapaapäivä ja tyttäreni on vielä viimeisiä päiviä lomalla, joten pakko saada jotain aikaiseksi senkin suhteen!

Mihinkäs muuhun tarvittaisiin hyvää, pesun kestävää pahvia? Kassin pohjaksi esim.

Kotimatkalla totesin, että piha on puhjennut kukkaan. Oli pakko ottaa nämä kuvat:





Seuraavaksi voisin esitellä teille facebook-kirppari-vaateostoksiani. Mutta onko se vähän noloa?

Mervi

Uusiksi meni!

Ensin tytär tilasi maatuskakassin ja siitä innostuneena äiti pöllökassin, joka on nyt viikon verran odottanut hakijaansa. Tänään tuli toinen asiakas, bongasi kassin keinutuolin käsinojalta ja halusi sen. Ensin kerroin, että se on ainut kappale ja varattu, mutta onneksi kauppias minussa heräsi ja lupasin sen myydä. Ja niin muodoin tehdä tilaajalle uuden.

Tässä yön hiljaisina tunteina sitten muistin, että se pitiää tehdä - asiakashan saattaa tulla heti huomisaamuna kassiaan hakemaan. Ensin yritin tapani mukaan siirtää hommaa aamuun, mutta järkeilin, ettei siitä mitään tule kun olen väsynyt ja saamaton aamulla...joten ei kun tuumasta toimeen. Kello on nyt 1:08 kun kassi on valmis.

Oletko muuten huomannut, että olen lisännyt tuohon oikealle haku-toiminnon? Itselleni ainakin se on kätevä, sillä en millään muista, missä tekstissä on mikäkin asia tai kuva. Kokemukseni mukaan joskus tuo haku toimii ja sitä kautta löydän hakemani. Oletko lisännyt sellaisen omaan blogiisi - tuleeko käytettyä? Toinen vaihtoehto on tietysti hakea tunnisteella. Sekin toimii, jos toimii - jos on muistanut laittaa tarpeeksi tunnisteita.



Saiskos olla kevyt kauppakassi/varakassi hauskasta kankaasta, vaihtoehtoja kyllä löytyy...
Mervi

Kassin koko: korkeus 44 cm, leveys 40 cm, sangat 2x 25 cm = 50 cm. 
Korkeus on mitattuna kassi suoristettuna, eli osa korkeudesta menee pohjan osalle. Kassi voisi olla vähän matalampikin ja vastaavasti sangat pidemmät. Tällaisenaan kassin saa juuri ja juuri olalle, eikä se kuitenkaan kädessä kannettuna osu maahan.
 
Sisällä on pikkutasku yläreunaan ommeltuna. Kassiin saa halutessaan myös vuorin. Kangas on 100 % puuvillaa ja ohuehko, mutta juuri sen vuoksi mainio varakassina, kun menee pieneen tilaan ja on kevyt. Vuorilla siihen saa jämäkkyyttä.

Voit tilata myös haluamasi kokoisena.

Kassin hinta on 19 euroa näistä kankaista, joiden myyntihinta on 17,50 /m ja leveys 112 cm.
Blogin lukijoille hintaan sisältyy postikulut.

Osa kankaista alkaa olla loppumetreillä....
 Samoista kankaista olen tehnyt myös pikkukasseja ilman sisätaskua, hinta 12 euroa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Uus killutin

Tein jo aiemmin kännykälle ja avaimille roikotuspussin, tällaisen:

Tässä on se ongelma, että avaimet roikkuvat liian alhaalla, kilisevät koko ajan ja lisäksi osuvat kyynärsauvoihin. Piti siis jatkaa tuotekehittelyä. Päädyin tällä kertaa tällaiseen ratkaisuun:


Avaimet roikkuvatkin pussukan takana

niin kaunis "nappi"


Vuoriksi laitoin samansävyistä fleeceä, joka tuntuu tosi suloiselta, vaimentaa iskuja ja estää naarmuuntumisen.

Esitellessäni tämän tyttärelleni, näin heti naamastaan, ettei oikein miellytä. Vastauksena oli "mummokangas". No joo, valinta perustui etäisyyteen kädestä. Valitsin sen kankaan, joka oli kurkotteluetäisyydellä...
Ehkä seuraavaksi teenkin yksivärisestä pellavakankaasta, niin sopii paremmin asuihinkin. Sehän kuitenkin on tärkeää!

Niin monta juttua muhii tuolla pääkopassa, että muistankohan lainkaan kaikkia kirjoittaa. Eihän sentään samana päivänä voi kahta kirjoitusta julkaista, eihän?

Aurinko paistaa, hienoinen tuulenvire näyttää ilmaa viilentävän, joten ihana päivä tulossa. Toivon sinullekin oikein onnekasta fiilistä tähän tiistaipäivään!
Mervi

maanantai 27. toukokuuta 2013

Rikoo on riskillä ruma, mutta kuitenkin...

Tässä uusin asuni. Housut yksinään ovat aika hurjan väriset, mutta kun muut asusteet on valittu niihin sopimaan, niin menettelevät. Nämä asusteet mätsäävätkin aika hyvin, vaikka kaikki on kerätty "mitä kaapista löytyy" - tyylillä.

Vasta kuvatessani huomasin korun ja kengän koristeen...
 


Tämä pusero on tehty monta vuotta vanhasta kankaasta ja olen tästä jo ennenkin ommellut sekä puseron että mekon. Malli on vanha tuttu "teltta". Erittäin helppo ommeltava, sillä hihat on ilman saumoja, lepakot muttei kovin laajat. Kaula-aukko vain käännetty ja joustosiksakilla ommeltu. Koko asu on huippumukava pidettävä.

Otin vielä kuvan kuvaajastani, joka tuli juuri Kukkamessuilta. Kaksi päivää Aarre oli siellä talkootöissä.Tämä kukkahattu on täällä jo esitelty vuosi vai kaksiko sitten. Tyttäreni on tehnyt sen muovikukista.
(kuvat lauantailta)


Ja tässä minä vielä oravahampaineni.

Olen niin innostunut nyt tekemään itselleni vaatteita. Mieheni nosti kyllä jo vintiltä muutaman jätesäkillisen minun kesävaatteitani, mutta osaan jo kuvitella, kun niitä sieltä nostelen, miten tuntuvat tunkkaisilta ja sopimattomilta, plääh! Paljon kivampi tehdä uusia.

Mietin myös näiden isojen tyttöjen vaatteiden ompelemista myyntiin, mutta vielä se on vain mietinnässä. Vaikka itselle ovatkin oikein sopivia, on kuitenkin eri asia tehdä myyntiin. Trikoon ompelussa on omat niksinsä ja oikeastaan pitäisi olla peitetikkikone ja sitä minulla ei ole. Mutta on nuo trikoocaprit (vai mikä tuollaisten "tulvahousujen" oikea nimi lienee?) vaan niin mukavat, kun on sopivan kokoiset!

Mervi

ps.Suomalaisia usein moititaan tuppisuiksi. Itse olen poikkeus ja tykkään kun joku ihan vieras alkaa jutella. Oli mukava, kun eräs asiakas, jolla oli tuollainen samanlainen kaulakoru, totesi, että olemme "samiksia".

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ihana työ

Ihana aamu! Aurinko paistaa, muttei ole läkähdyttävää, sillä kesätuuli näyttää puhaltelevan aika lailla. Tämä huomio vain ikkunasta katsellen...

Eilenkin oli kiva päivä. Uudessakaupungissa oli - ja jatkuu vielä tänäänkin Kukkamessut. Kannattaa muuten poiketa ja nauttia samalla muutenkin kauniista kaupungistamme. Mutta nyt pitäisi lähteä heti liikkeelle, sillä iltapäivällä täällä sataa!

En ollut mainostanut millään lailla kukkamessujen yhteydessä enkä muutenkaan, mutta poikkeuksellisen paljon asiakkaita kävi eilen. En mainostanut - se ei pidäkään muuten paikkaansa... Heti aamulla ensimmäiseksi tuli pariskunta ostamaan lahjaa. Olivat muualta kotoisin ja heillä oli kädessä paikkakunnan matkailuesite. Ehkä olivat siinä olevan Pellavasydämen mainoksen perusteella liikkeellä?

Olen täällä jo kertonutkin, että me  hyödymme vahvasti kadun toisella puolella olevasta Ravintola Gasthaus Pookista (klik) sillä heidän asiakkaansa tulevat syötyään meille.





On se vaan niin hienoa olla kauppiaana, kun asiakkaat kehuvat. Jo ovella alkavat "aaah, oho, voi että, oih" - ihastelut. Putiikkini on toki poikkeuksellinen - ei ole toista samanlaista - joten ymmärrän kyllä että sen yleisilmekin saa hämmästelemään.

Eilen en juuri poistunut tiskin takaa. Jos hetki jäi aikaa, virkkailin ja kuuntelin asiakkaiden kommentteja, kun toisilleen puhelivat. Kato nyt tätäkin! Hei, tuus kattoon, miten ihana! Varmaan on niin, että oman paikkakunnan väki on jo niin tottunut, etteivät he enää päästele tuollaisia ihastuksen ilmauksia, mutta joka tulee ensimmäistä kertaa käymään, näkee toisin silmin. Ja onhan se niinkin, ettei oma väki nyt kertakaikkiaan voi kovin kehua, olishan se noloa ja sitä paitsi kauppias saattaisi ylpistyä!


Oikein oli siis kiva päivä. Asiakkaat tulivat isoina ryhminä, kun olivat toispaikkakuntalaisia ja linja-autoilla liikkeellä. Toki eilen kassakin kilisi normaalia enemmän.


Katselin ikkunasta ohi pyöräilevää tyttöä, jolla oli päässään tällainen huivipanta. Ykskaks päähäni välähti uusi idea! Vanhemmat rouvat käyvät hakemassa "jotain kivaa kesäpäähinettä", usein päätyvät lippahuiviin, mutta sen sitominen on joillekin hankalaa....Nyt sormet syyhyää päästä kokeilemaan, onnistuuko se ideani käytännössä. 

Mutta ensin menen muutamaksi tunniksi putiikkiin, jos vaikka tänäänkin kukkamessuvieraat haluaisivat tulla tutustumaan Käsityö- ja Lahjapuoti Pellavasydämeen.

Tällainen oppinut kolmikko on minua heti ovella vastassa:

 
Mervi

lauantai 25. toukokuuta 2013

Söpöä

Hei, hei - mikäs nyt on? 
Ei ole herunyt kommentteja juuri lainkaan! 
Onkos jutut olleet tylsiä tai mitäänsanomattomia vai mikä on, ettei heru mielipiteitä? 
Vai ootteeks te suuttunu jostain? 
Ahaa....olen viime aikoina esitellyt omia asujani....ettekö tykkääkään niistä?
Vitsi, vitsi....

No, jos ison tytön asut ei kiinnosta, niin tässäpä jotain paljon söpömpää:



Otin nämä kuvat mainosta varten, mutta siitä ei sitten tullutkaan mitään... Olen tehnyt tällaisia yksinkertaisia hellemekkoja useista ihanista Robert Kauffmanin kankaista, joita putiikissa on myytävänä. Mekkojen hinta on 29 euroa. Mekon leikkuusta jää sopivasti ylijäämätilkku, josta saa tehtyä tuollaisen pikkukassin.

Mallinuken päässä oleva myssy on ByBriittan mallistoa ja meillä myynnissä välistyskaupalla (ns. myyntitili). Myssystä löytyy monta herkullista väriyhdistelmää ja kolmea eri lasten kokoa. Aivan vastasyntyneelle ja kaksi isompaa kokoa. Ylisöpöjä nuokin!

Mervi

perjantai 24. toukokuuta 2013

Tämänpäiväiset saavutukset

Olen ollut kovin epäkohtelias. Nyt korjaan sen ja toivotan kaikki uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi. Osaatkohan edes kuvitella, kuinka iloiseksi tulen jokaisesta uudesta ystävästä?

Taas tuli aamulla kiire, ehkä ehtinyt hiusten pesun jälkeen niitä kiertää. Otin siis kuuman kihartimen putiikkiin mukaan ja siellä tökkäsin töpselin seinään. Siellä se kuumeni koko päivän, kun en sitten ehtinytkään kampaushommiin. Niillä sijoillaan oli siis kiharat koko päivän. Eikä yhtään haittaa vaikka sitten kuvaankin pääsi tuo kuontalo (kuva alla).

Ompelin vielä toisetkin ruskeat trikoohousut ja samalla huomasin, että onhan vaatekaapissani noita "virheostoksia" enemmänkin. Ruskeita vaatteita siis. Uskokaa tai älkää tein itselleni myös vihreän asun! Huih. Sen esittelen, kunhan on silitetty. Aikas rohkea värivalinta.

Tässä tämän päivän työasu.

Tänään tein välityönä itselleni tuiki tarpeellisen asusteen. Kesällä kun ei käytetä takkia, ei ole myöskään taskua, missä säilyttää avaimia. Tarvittiin siis tuollainen kaulassa kannettava pussukka (vaatteissani ei ole yleensä koskaan taskuja). Siihen saa avaimet kiinnitettyä klipsillä. Sen verran kokeilin tätä käytännössä, että ehkä avaimet jäävät liian alas ja kilisevät keppeihin, mikä hankaloittaa kulkemista.

 Ilmeisesti hahmottamiskyvyssäni(kin) on jotain häikkää, kun ei taas millään tahtonut onnistua tuo eri palasten ompeleminen. Tuli purkamistakin.

Vuoriksi laitoin pöydältä löytyneen (sopivasti käden ulottuvilla) collagekankaan palasen, joka jäi kun lyhensin asiakkaan puseron hihat. Pussukka on sopivasti pehmustettu kännykkää varten.

Nyt kun ehkä muistan, miten tuo tehdään, voisin niitä tehtailla enemmänkin.
-Mervi-

torstai 23. toukokuuta 2013

Ruskeasta väristä puheenollen...

Kuten jo kirjoitin, ruskea ei ole minun värini. Tätä huivia en ole itselleni tehnytkään.

Kummallinen ilme ja huonot hiukset, mutta huivi on lämmin
 

Älä katso kuvan oikeaan alareunaan...
Talven taittuminen kesäksi tarkoittaa minulle siirtymistä kutomisesta (=neulominen) virkkaamiseen. Virkaten tehty tämäkin, mutta villalangasta. Tarvitsen aina keskeneräisen työn, jota teen telkkaria katsoessani. Tämä oli sellainen. Paitsi, että nyt olen jättänyt telkkarin ääressä istumisen lähes kokonaan - vain kympin uutiset - joten nämä työt ovat jääneet vähemmälle. Nyt innostaa ompeleminen. Vaihtelu virkistää.

Matamin työasu ja punaiset tikkaukset


Olen käynyt värianalyysissä joskus 20 vuotta sitten ja siinä todettiin, että ruskea ei sovi minulle. Ainoastaan yksi kylmä sävy. Joskus tulee siltikin tehtyä virheostoksia. Tämä pusero on yksi sellainen.


Kuvaa katsoessani (peiliin harvemmin katsonkaan, vain kerran päivässä aamulla) totean, että minun on poikettava liivikauppaan. Siihen paikalliseen tietysti. Olen muuten vannottanut tytärtäni (valokuvaajani, stylistini ja neuvonantajani) että estää kaikin keinoin yritykseni, jos aion blogissani rintaliivejä esitellä. Mutta tämän verran ehkä sallitaan?


Yhtenä yönä pyöriskelin sängyssä saamatta unta, nousin ylös ja tein itselleni housut. Nuo päälläni olevat ruskeat. Väriin on yksinkertainen selitys - puodissani sattuu olemaan vain tuota yksinväristä trikoota myynnissä. Tai niin luulin silloin, myöhemmin löysin kaksi muutakin...

Jouduin pilkkomaan yhdet yli 20 vuotta vanhat VIHREÄT (yöks!)  trikoohousut kaavoiksi. Niiden avulla olikin tosi helppo saada ihanasti istuvat housut. Kangas on laadukasta ja nämä päällä tuntuu, kuin ei housuja olisikaan. Paitsi, että sehän on ihan hirveä tunne. Oletko nähnyt sellaista painajaista, että olet keskellä väkijoukkoa ja huomaat, että joku vaatekappale on unohtunut pukea?

No mutta siis, jos yöllä alkaa ommella housuja, ei kyllä viitsi ensin vaihtaa saumuriin lankoja. Mitä se haittaa, jos punaisella ompelee ruskeat housut - ei yhtään mitään! Sitä paitsi hetken mietin, että jos laittaisinkin saumat päällepäin, kun väriyhdistelmä alkoi näyttää aika kivalta. No mutta, siinä olisi sitten ollut kangaskin väärinpuolin. Ehkä toisella kertaa?

Joskus ompeluaikojeni alussa omistin kahdet langat, mustat ja valkoiset ja niillä surauttelin kaikki värit. Nyttemmin olen pitänyt huolta, että saumurilankojakin löytyy jokaikisessä värissä. Vaikka ei se pelkästään auta, vielä on houkuteltava/pakotettava itsensä vaihtamaan ne langat. Yleensä yritän sanoa itselleni, ettei siinä mene kuin muuta minuutti...Mutta yöllä ei tarvitse..

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kukkia

Sain vihdoin aikaiseksi poiketa taimitarhalla. Tyttäreni avustuksella haimme muutaman kukan Pellavasydämen sisääntulon kaunistukseksi. Ovat muuten vielä toistaiseksi tallellakin, ei ole kukaan vienyt mennessään...


 "Kaikki on vinksinvonksin - tai ainakin heikunkeikun..." 
Miten voikin saada otettua tuollaisen kuvan?




Eikö olekin kauniin värinen daalia?