lauantai 30. marraskuuta 2013

Sitäsuntätä ja vähän jouluakin

Nyt on pari viikkoa kulunut niin, ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Tai ei ole näyttää kuvia.

Olen hyvin intensiivisesti tehnyt teatterin puvustusta. Torstainakin meni koko aamupäivä kirppareilla kiertäen ja sattumia etsien. Iltapäivän ompelin tiiviisti siihen asti, kunnes menin kuudeksi harjoituksiin. Siellä istuin klo 22 asti. Seuraan harjoituksia, jotta näen, mitä puvustuksesta  vielä puuttuu vai täytyykö jotain muuttaa.

Olenhan jo maininnut, että tykkään kovasti tästä projektista? Ei ole liian vaikeita toteutuksia, mutta osa kuitenkin sellaisia, että saa "koetella rajojaan".

Putiikissa olen ollut todella harvoin, Pirkko pitää sitä nykyään "käynnissä". Kun kerran haluaa. Hän on jo aika surkeana, kun tietää, että kohta työt loppuvat. Myyjän työ on hänelle todella mieluista, kotoa lähteminen ilmeisesti elinehto ja ihmisten tapaaminen nautinto. Enkö siis ilomielin tarjoaisi hänelle sen mahdollisuuden? Tämä on sellainen "molemmat voittavat" - tilanne.

Kuva on otettu yöllä klo 3:51

Koskaan minun huushollissani ei ole aloitettu jouluvalmisteluja näin aikaisin. Omakotiyhdistyksen tarjoama siivooja on käynyt nyt jo kaksi kertaa, oli tänäänkin. Tänään vaihdettiin olohuoneeseen talviverhot ja keittiöön jouluverhot. Huom, vain verhot vaihdettiin, ei pesty ikkunoita. Iltapäivällä, kun aurinko alkoi paistaa, tulin toisiin ajatuksiin ja voi olla että on vielä ikkunanpesut edessä ennen joulua. Katot, lamput ja taulut pölyhuiskutettiin. Tai siis hän teki. Tässä yhteydessä minä etupäässä katson päältä, mutta yritän voimieni mukaan osallistua myös. Ainakin järjestelen omat hujan hajan olevat tavarani. Merja on oikein mukava ihminen ja hänen kanssaan on kiva työskennellä. Koska tässä on ollut pitkä väli, etten ole ko. yhdistyksen siivoojaa käyttänyt, saan nyt vähän useammin. Jo maanantaina Merja tulee taas ja sitten joulusiivous jatkuu. Ja vielä seuraavallakin viikolla...


En ole ollenkaan tyytyväinen näihin olohuoneen verhoihin. Edelliset - kesäiset verhot - oli ripustettu 3 vuotta sitten Mirvan ylioppilasjuhliin, joten aika oli kyllä jo vaihtaa. Muistelin että minulla olisi ollut jotain kivoja vaihtoehtoja, mutta eipä löytynyy. Näissäkin oli kiinni kirpputorilappu - olin yrittänyt myydä niitä 2 eurolla, muttei kellekkään kelvannut. Vanhat verhot jostain avioliiton alkuvaiheilta. Vähän ongelmallinen tuo erkkeri verhojen kannalta. Esittelenpä joku kerta tuon verhosysteemin, jos vaikka joku teistä keksisi kivan ratkaisun tähän tankoyhdistelmään.

Ensi viikko onkin sitten "terveyden/sairaudenhoitoa". Laboratoriokäyntejä, pari käyntiä Tyksissä ja mitä vielä. Kohta alkaa  lievästi sanottuna jännittävä projekti, jota on vuosi jo valmisteltu.

Sain muuten ensimmäisen kerran elämässäni Kelalta paperin, jossa ilmoitetaan, että lääkekuluni ovat ylittäneet tietyn rajan ja minulla on oikeus lisäkorvaukseen

Lisäkorvaus

Vuotuinen omavastuuosuus tarkoittaa asiakkaan vuoden aikana maksamaa osuutta korvattavien lääkkeiden hinnasta. Kun asiakkaan maksamat omavastuuosuudet ylittävät 670 euroa vuonna 2013, hänellä on oikeus lääkkeiden lisäkorvaukseen. Vuotuisen omavastuuosuuden täytyttyä asiakas maksaa jokaisesta korvattavasta lääkkeestä 1,50 euroa.

Loppuvuoden lääkkeet saan siis (lähes) ilmaiseksi. Kivoja tällaiset yllätykset. Vaikka ikävähän se on todeta, että vuodessa on 670 euroa mennyt lääkkeisiin. Mitä muuta sillä olisi voinut saada?


Joulukuusi keskustelu aloitettiin jo tänään. Mieheni ei jostain syystä haluaisi kuusta hankkia, mutta Mirvalle se on ehdoton joulun edellytys. Ja aito, mikään muoviteelmys ei kelpaa. Kyllä minäkin pidän aidon kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja taidokkaasta koristeiden ripustelusta, mikä tehdään ehdottomasti vanhoilla perinteisillä koristeilla. Kuusen paikka on tuolla oikealla näkyvässä ovinurkassa.

jaahas...jokos se uni taas tulisi....nukuin pari tuntia, mutta sitten heräsin pirteänä ja tulin koneelle. Neljän tunnin päästä olisi kuitenkin herätys, lähtö putiikkiin ja illalla menemme piiiiitkästä aikaa käymään kylässä. Tutun pariskunnan uudessa kodissa, jonne tulee useita muitakin ihmisiä. Ja mitä sitä laittaisi päälleen, plääh....

Mervi

maanantai 25. marraskuuta 2013

Joulun punaista



Viime viikonloppuna Uudessakaupungissa (niinkuin ihan varmasti monessa muussakin paikassa) oli joulukadun avajaiset. Meillä siihen liittyy myös Vanhan ajan markkinat. Tällä kertaa markkinat olivat ihan hiukan eri paikassa, mikä tarkoitti sitä, että ne alkoivat suunnilleen Pellavasydämen portailta. Ainakin melkein.

Yleensä markkinat kaupungissa eivät tuo meille lisää asiakkaita, vaan melkeinpä päinvastoin. Nyt sunnuntaipäivä oli kyllä iloinen yllätys. Joulu putiikissa on sattuneesta syystä kohtalaisen vaatimaton, sillä paljon joulutuotteita on jo myyty alennuksella. Onneksi olin laittanut osan syrjään, joten saatiin edes hiukan jouluista tunnelmaa.

Ikkunan somistaminen oli haasteellista, kun lähes kaikki rekvisiitta on jo myyty. Sain kuitenkin valkoisen ikkunan kasattua. Vaihteeksi ei-Mervin tyyliin, hillittyä talvista tunnelmaa vähin elementein. Olimme sunnuntaina molemmat paikalla, minä ja Pirkko, ja meille riitti töitä koko ajaksi. Alunperin mietin, että jos ei asiakkaita käykään, niin kyllä meille järjestelyhommia riittää. Iloksemme meillä kävi paaaaaljon asiakkaita.

Yritin pukeutua jouluisesti punaiseen, mikä ei ole ollenkaan minun  värini. Tämä pusero oli ensimmäistä kertaa ylläni, eikä se nyt hassumpi näin jouluna olekaan. Pyysin Pirkkoa ottamaan kuvan, kun vielä väsäsin punaista kranssia. OIkein väri-iloittelua! Hah. Näin Strömsö-ohjelmassa yksinkertaisen idean: metallirenkaaseen solmitaan punaisia kankaanpätkiä. Ei se nyt taaskaan mennyt kuin Strömsössä, joten taitaa jäädä keskeneräiseksi koko teelmys.


muistan ihan varmasti laittaneeni hiukset aamulla hyvin

Kuukausi enää jouluun. Ajatella - enää kuukausi ja sitten on Pellavasydämen yksi vaihe tullut päätökseen! Yleensä joulumyynti alkaa todenteolla itsenäisyyspäivän jälkeen ja kestää sitten kaksi viikkoa aatonaattoon.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ei siis mulle saappaita?

Koskaan, ikinä milloinkaan elämässäni en ole voinut ostaa mitä tahansa kenkiä, jotka näyttää kivalta. Koskaan en ole saanut nauhoja solmittua, vetoketjua vedettyä enkä tarrojakaan kiinni. Kesät vielä menee, mutta talvella on hankala selvitytyä kengillä, jotka voi vaan "potkaista jalkaan".

Ainoat saappaat, jotka saan jalkaan on tarpeeksi isot kontiot - tiedättekö ne sellaiset toppakengät. Lyhyt varsi, joka pysyy pystyssä ja tarpeeksi leveä, ettei tarvitse voimia niiden jalkaan vetämiseen. Ja tosihienot vaikkapa hameen kanssa...

Nyt näin fb-kirpparilla saapikkaat, joiden kuvittelin käyvän itselleni - hölmö minä - eihän sellaisia olekaan!
Oisko nää vähän ollu mun tyyliset?

Olis kyllä kiva kävellä tuollaisilla saappailla. Ne on lämpimät, ei tartte pelätä, että lumi kastelee nilkat ja olis vielä ollu vähän vaihtelua mummo-luukkiin. Mutta kun ei niin ei. En saa näitä jalkaan. Miehen avustuksellakaan ei onnistu kuin vain toiseen (siihen pienempään) jalkaan. Nyt olis myytävänä uudenveroiset saappaat hintaan 65 euroa. Uutena maksoivat kuulemma 129 euroa.


Halusin nyt kuitenkin fiilistellä näitten niittisaappaitten kanssa ja otin siis kuvia kukkien kanssa. Ette varmaan ikinä ole nähnyt tällaista asetelmaa!


Mies tuo usein ruusuja töistä tullessaan. Nyt oli pakko laittaa samaan kuvaan niiden kanssa tuollainen lyhty, jonka hän voitti arpajaisissa. Se on kyllä vähän moderni meidän vanhanaikaiseen huusholliin, mutta ainakin nauhat sopii sävy sävyyn....

Mervi

perjantai 22. marraskuuta 2013

Uudet ideat

Käsityömessuilta tapaan ostaa jonkun tekemispaketin. Viime vuonna se oli huovutettu enkeli (täällä) Tänä vuonna ostin kaksikin, tällaiset:






Nyt pitäisi valmistaa nuo näytekappaleet, sillä ei noista kuvista oikein vielä pääse innostumaan. En ole kyllä ihan varma, jos itsekään tästä vaniljakehrästä huimasti tykkään. Siihen muuten tulee valot.
Koskaan ei kuitenkaan pidä antaa omien mieltymystensä liikaa ohjata hankintoja - asiakkaat voivat pitää ihan erilaisista töistä.

Innostuisitko sinä näistä?

Hei muuten....arvontapalkinto on vielä vailla noutajaa! Anonyymi, nimimerkillä Jude, eikös kirja kiinnostakaan? Täällä kerroin arvonnan tuloksen.

Pellavasydämen Mervi

torstai 21. marraskuuta 2013

Käsintehdyt kengät mittatilaustyönä

Eilen esittelin korut, jotka ostin Tampereen käsityömessuilta. Nyt on vuorossa muut ostokset.

Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Kengätkin. Suomessa valmistettu ja oikeasta nahasta.
Voit käydä  tutustumassa valmistajan sivuilla.

Kyllä nuo ulkoreunat on ihan samanväriset lilat, vaikkei siltä tässä näytäkään

Molemmilla reunoilla on venykkeet


Korko on minulle vähän liian matala, vain n. 1 cm.


Ihan parasta näissä kengissä on sellainen mahdollisuus, että voi saada "eripari" kengät.

Minun kulkeva jalkani on kokoa 41, mutta tuo perässälaahaava vain 40. Kun molempia sattui olemaan sopivasti saatavilla, niin minä sain molempiin jalkoihin sopivat kengät heti mukaani. Tekevät sitten kummallekin uuden parin.

Kengissä ei ole vuorta, päälipuoli on nahkaa. Kovin tukevat nämä eivät siis ole, mutta niin helpot sujauttaa jalkaan!

Mervi

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ostinpa monta korua messuilta!

Lupasin näyttää Tampereen käsityömessujen ostokseni. Tässä ovat korut. Tosi harvoin käytän kultaisia koruja, yleensä vain hopeakoruja. Tykkään kovasti vanhoista aterimista tehdyistä koruista ja kun niitä oli tarjolla, niin minähän ostin het useamman!

 

Kaikki nuo kolme sormusta ovat säädeltäviä, eli niitä voi käyttää missä sormessa vain. Isoin sormus on hopeaa, kaksi muuta (sormissa olevat) taas alpakkaa. Korvikset ovat alpakkaa, mutta koukut hopeaa. Kaulakorun materiaalia en muista, mutta tod.näk. alpakkaa, koska maksoi vain 10 euroa.


Tämä on oikein harakka-koru. Kiiltää ja kilisee. Erottuuhan se kuvasta, että on tehty vetoketjun päistä? Tämä on aika huomiota herättävä rannekoru, ei ehkä ihan kauppareissulle taida sopia? Mutta minä kyllä tykkään näyttävistä koruista.



Näyttävistä koruista puheenollen - tässä on myös sellainen. Ison ihmisen päällä ei mitkään pienet piiperrykset näytäkään yhtään miltään. Pitää olla kokoa ja näköä!

Kuvasta ei varmaankaan huomaa, että tuo nyöriosuus on tehty paperinarusta. Myyjänä oli pariskunta ja mies kuulemma tekee punontatyön ja rouva sitten etsii nuo metalliosat. Aika hupaisan näköistä se oli, kun mies näpräsi vaaleanpunaisen laitteen kanssa. He ovat kuulemma Amerikasta asti hommanneet laitteensa, mutta minä bongasin samantyyppisen messuilta. Tällä ei saa yhtä isoa (eli paksua) nyöriä tehtyä, mutta ehkä se pienempikin piisaa? Kuinka moni on tehnyt tällaista? Ennen vanhaan  sama idea toteutettiin naulaamalla lankarullan päähän nauloja.


Tällainen oli korusaalis. Ensi kerralla sitten muut ostokset.

Teatteripuvustus on tänään edistynyt hyvin. Vielä kun onnistuisin turbaanin tekemisessä...Olen ollut ahkera. Tänään oli hyvä päivä muutenkin, tunsin oloni aika hyväksi. Taitaa olla niin, että messukävely on vahvistanut kuntoani.

Mervi

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kummallinen ilmiö kännykässäni - osaako joku auttaa?

Minulla on nyt käsillä ihan ihmeellinen ongelma. Kännykkään liittyen. Vanhanaikaiseen Nokialaiseen.

Nyt on jo monta kertaa käynyt näin: Saan viestin Saunalahdelta. Kun seuraavan kerran katson samaa viestiä, lähettäjänä onkin ystäväni, jonka nimi ja numero on osoitetiedoissani! Sen jälkeen tulevat Saunalahden viestit ovat "muka" myös samaiselta ystävältäni. Eikö ole kummallista? Kysyin tältä Eevalta, että onkohan sinulla kaima Saunalahdella ja hän kertoi, että samannimistä ei ole koko Suomessa olemassa.

Tänään tuli sitten vahvistus sille, että kyseessä on virhe jossain. Ensin sain viestin, jonka lähettäjänä oli posti. Viesti kertoi, että olen saanut Smart-lähetyksen. Nyt kun menen katsomaan samaa viestiä, lähettäjäksi onkin vaihtunut myyjäni Pirkko!

APUA!

Osaako kukaan kertoa, mistä on kysymys? Jos edes tietäisin, mikä vian aiheuttaa - onko se kännykkä vai liittymä vai viestin lähettäjä vai mikä taho, niin tietäisin mistä aloittaisin selvittämisen...

Mervi

Käsityömessujen ostokset

Tämä päivä on mennyt "selviämisessä". Onneksi ei ole mitään pakollista tekemistä tai menemistä.

SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET
Vähän aikaa sitten soitti minulle vieras naisihminen. Olemme samalta paikkakunnalta ja hän oli istunut takanani linja-autossa käsityömessumatkalla. Nyt hän kyseli, olinko hukannut jotain messualueella. Kerroin, etten ole vielä nyssyköitäni edes purkanut.

Facebookissa kuulemma on tiedotus, että Jatan Aitan pöydän luo on joltain kainalosauvoilla kulkevalta ihmiseltä pudonnut omaisuutta. Pyydettiin jakamaan tietoa. Nyt tämä takanani istunut nainen otti minuun yhteyttä. Hieno homma, että näin tiedotetaan ja vielä hienompi asia, että joku on viitseliäs ja tarttuu puhelimeen. Hänkin joutui kuitenkin näkemään vaivaa sen saadakseen. Kiitos sinulle, jos tätä luet!

Samaisella käsityöihmisellä oli toinenkin ongelma. Hän oli ostanut lankaa mielenkiintoiseen huiviin, mutta ohje oli jäänyt saamatta. Pelkällä tiedolla, että on Ravelryssä huiviohjeena, ei pitkälle pötkitä. Tarkalleen hän tiesi, missä kohtaa myyjä oli - vanhempi nainen yksinään - ja että oli muutakin kuin lankoja myynnissä.

Minähän tietysti asiakaspalvelijana aloin selvittää vyyhteä. Lähetin viestin ystävälle, joka myös oli ostanut langan ja ohjeen - että jos vaikka sattumalta olisi sama huivi. Sitten selasin Ravelryn huivisivustoa, mutta kun en ole alkuperäistä huivia nähnyt, niin enpä osannut oikeaa varmaankaan edes etsiä.

MINUN OSTOKSENI
Pullautin kassin sisällön keittiön pöydälle sikinsokin. Tässä ovat minun ostokseni:


Jätin noita vähän tuolla lailla arvoituksellisesti, että saan tehdä vielä toisen postauksen, jossa esittelen nämä yksitellen ja selostusten kanssa.

Kaikissa ostoksissa - ei pelkästään messuilla - on kivaa, jos myyjä pakkaa ostokset nätisti, eikä siihen merkillisiä tarvita. Esimerkiksi näin:





Toki itsekin myyjänä tiedän, että kaikki pakkausmateriaalit (ainakin yleensä) maksavat. Jopa tuollainen tarrasydän on ehkä 0,20 € jos vähittäiskaupasta ostaa. Mutta on se vaan niin kivaa. Usein säästänkin pusseja ja pakkauksia, niitä voi jossain yhteydessä kierrättääkin.

Vielä parempi on, jos pakkauksessa on myyjän tiedot. Messuilla varsinkin on sellainen ongelma, ettei kotiin päästyään enää muista keneltä on minkin tavaran ostanut. Käyntikortti olisi ehdoton sujauttaa ostosten joukkoon. Tai sitten näin:






Nyt tää lähtee "aamupesulle", vaihtaa yöpaidan päivävaatteisiin ja suunnistaa kaupungille. Postista on tullut kaksikin pakettia (iiik, mitähän kivaa?) ja puodista käyn hakemassa kankaan, josta pitäisi olla tyynyliinat ommeltuna perjantaiksi.

Illalla on sitten taas teatteriharkat ja menen jännityksellä sovittamaan trikoohousuja isolle miehelle.

Mervi

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kivat käsityömessut Tampereella

Eilisen sunnuntaipäivän vietin käsityömessuilla. Uudestakaupungista lähti aamutuimaan täysi linja-autolastillinen käsityöihmisiä kohti Tamperetta. Olen jo useamman vuoden ollut samaisella reissulla mukana ja aina matkat ovat sujuneet mutkattomasti. Poikkesimme matkan varrella kahvilla ja pissalla ja saamme liput käteen jo linja-autossa, joten sisäänpääsykin sujuu mukavasti.

Matkan hyödynsin pipoa neulomalla. Eihän sitä nyt voi istua mitääntekemättä! Vieressäni istui tuttu käsityöyrittäjä-kollega ja meillähän riitti puhumista koko matkan ajaksi. Yhteinen kokemuksemme on, että yksinyrittäjä on aikas yksinäinen - ystävyyssuhteet jäävät huonolle hoidolle, kun ei ole aikaa eikä iltaisin enää puhtiakaan. Myyntityö on sikses sosiaalista toimintaa, että ehkäpä senkään takia ei vapaa-ajalla enää jaksa seurustella. Toisaalta kaikkia asioita ei voi puhuakaan kuin toisen yrittäjän kanssa.

Ajatella, kotona en tahdo jaksaa postilaatikolle kävellä, mutta messuilla kävelin reilut kuusi tuntia 10.00-16.30 ja kolme hallia koko lailla tarkkaan. Muutaman kerran istahdin kahville, mutta etupäässä olin jalkojeni päällä. Viime vuonna varasin paikan päältä pyörätuolin, mutta kelaaminen oli aika tuskallista, sillä hallin lattiat ovat kokolattiamaton tyyppistä ja siis erittäin raskasta lykätä. Nyt päätin kokeilla kävellä sauvojen kanssa. Kun on kivaa katseltavaa, niin ei huomaakaan kipuja. Linja-autoon en enää paluumatkalla meinannut päästä, rikkinäinen polvi ei olisi millään tahtonut taipua. Kipu kuitenkin hellitti kohtalaisen pian. Eniten kärsi kädet, rakko kämmenessä ja aamulla kainalot sekä kyljet kipeät kepeillä kävelystä.


Tykkäsin ihan hirveesti näistä messuista. Välillä sitä ihmettelee, että onko ollenkaan samoilla messuilla oltu, kun toiset valittaa tylsyyttä ja huonoa valikoimaa. Minä näin paljon kaikkea kivaa ja ostinkin monta juttua - ihan itselleni. Ensimmäisen kerran sain todellakin katsella tuotteita vain itselleni, kun ei tarvinnut ajatella jälleenmyyntiä Pellavasydämessä. Harmittelin vain sitä, että aloitin väärästä hallista. Kiersin ensin A-hallin ja vasta sitten menin C-halliin, missä oli "pienyrittäjiä" ja harrastajakäsityöläisiä. Minun mielestäni siellä oli enemmän katseltavaa. Ensi vuonna kuljen toisin päin. Nyt oli uutuutena myös E-halli, jossa oli design-vaatteita ja Deli-osastot, eli herkkuja pieniltä valmistajilta. Kivimessuhallin jätin tyystin käymättä.

Nyt kun halleja oli yksi enemmän ja väki jakaantui siis isommalle alueelle, ei ollut niin hurjaa tungosta. Toki siellä nytkin sai väistellä - nimenomaan väistellä, minäkin keppieni kanssa. Lienee jokseenkin ymmärrettävää, että meinaan hermostua tuollaisessa tungoksessa ja varsinkin, kun usein se olisin juuri minä, joka väistää. Nyt päätin, että toiset saa kiertää ja jämähdin seisomaan niille sijoilleni, kun tuli ihmisiä vastaan. Jollekin jouduin jopa tokaisemaan että "en väistä", kun toinen vaan tunkee kainalosta ohi.

Onneksi näin heti alkuun blogilukijani Hannan (?) mikä havahdutti minut huomaamaan, etten voi käyttäytyä typerästi, sillä MINUT TUNNISTETAAN. Kiva, kun tulit juttelemaan! Näin myös Susannan Työhuoneen Susannan. Hassulta tuntuu nähdä livenä ihmisiä, jotka on tottunut "näkemään" vain blogissa tai lukemaan kommenttina...

Tänä aamuna olo oli kuin traktorin alle jääneellä (en kylläkään ole sellaista kokenut)  - niin oli paikat hellinä. Nooh, särkylääkityksen jälkeen kroppa tuntui taas siedettävältä ja siinä se työpäivä putiikissa meni keinutuolissa sukkaa neuloen. Onneksi (!) ei ollut oikein paljon asiakkaita, että pääsin vähän vähemmällä kulkemisella. Toki pääsin esittelemään mm. uusia ideoita, joita olin messuilta bongannut. Tänäänkin myin eniten juuri käsityötarvikkeita. Matonkuteita, paperinarua, pellavaa ja kangasta.

Tämä postaus on täysin kuvaton siitä huolimatta, että kuvattavaa olisi "vaikka muille jakaa". Kuvat ostoksistani tulevat myöhemmin. Nyt tää ei jaksa, vaan menee pitkäkseen ja luultavasti hetken päästä kuuluu kuorsaus. Onneksi täällä ei ole ketään kuuntelemassa.

Mervi







lauantai 16. marraskuuta 2013

Jännittävää - pohdintaa elämästä ja unelmista

Vaikka sitä näin keski-ikäisenä luulisi, että elämä on jo asettunut tuttuihin uomiinsa vailla merkillisempiä muutoksia, voi yllätyksiäkin tulla tupsahtaa! Näin on nyt käynyt minulle.

Lapsena sitä odottaa koulun alkamista, koulun päättymistä, kesälomaa, joulua. Silloin jokainen lukukausi tuntuu loputtoman pitkältä. Nuorena alkaa odottaa aikuistumista ja siihen tuntuu olevan ikuisuus. Sitten haaveiltiin pojista, seurustelusta, koulun päättymisestä, opiskelusta, ammatista. Tuossa vaiheessa aika kulki välillä jo liiankin nopeasti - ei ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olisi halunnut.

Itse en ollut vielä ehtinyt kunnolla edes haaveilla avioliitosta, kun sen jo solminkin hädin tuskin täysi-ikäisenä erittäin lyhyen seurustelun ja kihlauksen jälkeen. Alkoi lasten odotus, piti saada oma koti, auto, uusi auto, parempi auto ja elämältä oli paljon odotettavaa, unelmoitavaa. Ensimmäinen ulkomaanmatka sai haaveilemaan uusista maista, uusista kokemuksista, tietoa muiden elämästä. Vähän ajan päästä haaveet suuntautuivatkin jo lapsiin - mitä niistä tulisi, pärjäisivätkö elämässä?

Minun haaveeni on täyttynyt ja toisen haaveilu alkanut

Toiset haaveilevat urasta, ylennyksistä, palkankorotuksista. Nämä jäivät minulta jotenkin väliin, sillä jouduin eläkkeelle ennenkuin ehdin siitä edes haaveilla. Elämä tuntui pysähtyneen. Mitä nyt, mikä minä nyt olen, mikä minusta tulee - eikö minusta tulekaan mitään? Eikö elämällä ollutkaan tämän enempää annettavaa? Vielä ei ole aika lastenlasten, mitä siis odottaisi?

Sain haaveilleni uuden suunnan kun aloin yrittäjäksi. Siinä sitä olikin unelmoimista! Koko ajan on jokin kesken, pitäisi tehdä enemmän, yrittää enemmän, toteuttaa tuhansia ideoita. Kunnes sekin otettiin minulta pois. Nyt olen tässä.

Eipä sitä osannut parikymppisenä haaveilla käsityön tekemisestä ammatiksi.

Vaikka minulle riittäisikin uudeksi elämäksi se, että saan kerrankin keskittyä itseeni, omaan terveyteeni ja oman kodin laittamiseen, nyt on auennut eteen aivan uudet mahdollisuudet. Kävimme tänään mieheni kanssa hakemassa konkretiaa näille tulevaisuuden suunnitelmille, jotka yht´äkkiä eteemme avautuivat. Kyseessä on erittäin iso muutos, joka toteutuessaan koskettaa koko perhettä - paitsi sitä yhtä, joka on elämänsä rakentanut kauas meistä muista. Terveiset Helille Skotlantiin - ehkäpä luet tätä?

Eikö olekin jännittävää! Tässä vaiheessa olen ilkeä ja kiusaan teitä, enkä kerro tämän enempää. Juu-uh, tiedän, että olisi parempi olla kertomatta ollenkaan, jos ei voi kaikkea kertoa.

Koskaan ei siis kannata luovuttaa ja lakata unelmoimasta. Vielä keski-ikäisenäkin voi elämä muuttaa kulkuaan ja suuntautua aivan uusille urille. Tai sitten ei. Joskus se tavallinen, tuttu ja turvallinen onkin kaikkein mieluisinta. Harvoin kuitenkaan mitään saa, jos ei yritä. Toisaalta erittäin hyvä opetus sisältyy tähän tyyneysrukoukseen:

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Näistä ei enää kannata haaveilla: nuoruus, hoikkuus, terveys

Ja eikun kohti unelmia!
Vaikka tämä unelma ei toteutuisikaan, olen varma, että löytyy jotain muuta uutta odotettavaa...

Mervi


Kirja-arvonta on suoritettu ja tulos täten julistetaan....

Vastoin luontaista käyttäytymistäni suoritin arvonnan välittömästi, kun sen aika oli. Yleensähän siirrän, siirrän ja siirrän kaikkia asioita viimeiseen asti.


 Kirjoitin ylös kaikki 28 osallistujaa ja leikkasin yhtä suuriksi lipukkeiksi. Nämä laitoin punaiseen Sarviksen muovikulhoon. Muistatteko muuten tuon sarjan jostain 70-80 -luvulta?
   



Tyttäreni nosti voittajaksi nimimerkin - Jude.  Jostain syystä blogger ei nyt anna kääntää tuota kuvaa oikein päin. Mistähän tuollainenkin satunnainen kummallisuus johtuu? On muuten tosi kätevä tuollainen mittanauha pöydän reunassa. Nauhassa on tarra, joten sen saa kiinnitettyä mihin vain. Viivoitin tai mittanauha on yleensä hukassa, mutta tuopa pysyy kiinni pöydässä ja on siis aina käytettävissä. Olen näitä kiinnittänyt jo useampaan pöytään.



Olen alkanut taas pikkuhiljaa herättelemään käsityötaitojani, kun on vihdoinkin taas aikaa tehdä niitä. Joten tämä kirja olisi tosi hyvä inspiraation lähde harrastukselle. Varmaan sanomattakin selvää, että käsitöiden takia eksyin blogiasi lukemaan ;) joten ehdottomasti lisää käsitöihin liittyvää juttua..

- jude-

Nyt siis Jude, sinun pitäisi ottaa yhteyttä minuun esim. sähköpostilla mervi.lamminen@uusikaupunki.fi ja ilmoittaa osoitteesi. Laitan sitten Ompele pitsejä ja pellavaa - kirjan sinulle tulemaan.


Kommentteja kun lukee, voi vain todeta, että käsityöohjeet on kaikkein halutuinta blogin sisältöä. Sitä siis pitää yrittää entistä enemmän saada muiden aiheiden sekaan. 

Pellavasydämen Mervi

torstai 14. marraskuuta 2013

SSS = Sijaistoimintaa siivouksen sijaan

Yöllä kirjoittaessani edellistä juttua olin niin varma, että tänään aloitan huushollin raivauksen uuden siivouskärryni kanssa. Kuvittelin jo itseni huivi päässä (sellainen 50-luvun housewife) lykkimässä kärryä huoneesta toiseen.


Yö meni pilalle. Koska olen yleensä nukkunut päiväunet - kylläkin vasta illalla - kroppani on siihen jo tottunut. Eilen olin taas illan teatterissa, enkä nukkunut niitä päikkäreitä, joten ruumiini luuli, että ne nukutaan puolen yön aikoihin. Heräsin siis mukamaspäiväunilta noin klo 2 enkä sitten enää unta saanutkaan. Valvoin  niin kauan, että mies jo heräsi aamukahvillensa. Plääh!

Sitten heräsin puolen päivän aikaan joka paikka särkevänä. Ei puhettakaan MINKÄÄN tekemisestä. Tässä siis roikun koneella ja käyn välillä yrittämässä jotain. Täydellinen vapaapäivä sikäli, ettei ole mihinkään menoa, eikä mitään PAKOLLISTA tilaustyötä tms.

Vaikka koko huusholli onkin kaaoksen vallassa, on  meillä jotain oikein kaunistakin. Tämä kaktus on tuotu juuri sisälle ja vaikka hän ikivanha onkin, innostuu näin kukkimaan. Tuskin lienee aiemmin yhtä loistokas ollutkaan?





 
Olohuoneen sisustus on edelleen kesken, tuo pöytä on juuri siinä mihin sen ensimmäiseksi tökkäsin ja ehdottomasti yhteensopimattomat portaat sen alla. Jouluna joudun joka tapauksessa kaiken muuttamaan, koska kaktuksen paikalle tulee joulukuusi. Niin on aina ollut.


Keittiöstä löytyy näin kaunis yksityiskohta. Laajemmin katsoen totuus on aivan toinen. Tuota oikealle jäävää aputason pätkää en edes kehtaa näyttää.


Teatteripuvustukseen tarvitaan nyt ison miehen housut. Suomen siniset. Apua, en ole koskaan tehnyt miesten housuja. Miten ne poikkeaa naisten housuista? Vyötärömitalta olemme yhtä komeat, hän ja minä. Mutta onhan se muu vartalo sitten vähän erimuotoinen. Laaksot ja kukkulat vähän eri paikoissa.

Otin kuitenkin omat maaliin suttaantuneet housuni ja leikkasin ne kaavoiksi. (Housun kaavoja on vaikka miten paljon, muttei tähän hätään löytynyt ainoitakaan) Siitä sitten vähän yritin muokkailla enimmät lantion kaarrot pois, vatsalle lisää tilaa, peppua pienemmäksi. Arvatkaa, jännittääkö viedä teelmys äijälle koitettavaksi?

Nyt tää menee keittään kahvit ja sit miettii, mihin rahkeet riittää.

Mervi
ps. Huomenna umpeutuu arvonnan osallistumisaika!

Vihje siihen, mitä aion huomenna tehdä

Enpä usko, että kovin monessa kodissa on tällainen. Mutta meilläpä on, ja huomenna se otetaan käyttöön.


Löysin tämän kierrätyskeskuksesta ja sain sen siis ilmaiseksi. Kuinka monessa paikassa muuten kierrätyskeskus toimii niin, että tavarat on ilmaisia? Meillä vastaosa on. Parhaimmat on hinnoiteltu, mutta esim. kaikki vaatteet, kirjat ja tavalliset astiat ovat ilmaisia. Koska toiminta oli alunperin täysin ilmaista, ihmiset eivät meinaa ollenkaan tajuta, että tarjolla olevista tuotteista otettaisiin maksu. Minusta se on ihan ymmärrettävää ja onhan maksu käsittääkseni yleisesti käytössä.

Meidän kierrätyskeskuksessa on kuitenkin useampi henkilö töissä, joten kuluja on paljon. Tottakai rahaa pitäisi jostain tullakin. Saavuttettujen etujen menettäminen vain kirpaisee. Jos aina olisi kaikki ollut maksullista, ei nurinaa syntyisi.

No mutta siis. Ulkopuolella sateessa nyhjötti tämä teline - siivouskärry - hyljättynä. Minä näin siinä heti mahdollisuuteni.

Kuten olen usein valitellutkin, en voi mitään kuljettaa käsissäni, joten siivoaminen - tai oikeastaan raivaaminen - on mahdottoman hankalaa. Nyt minä näen silmissäni tämän siivouskärryn minun käytössäni. Ripustan siihen roskasäkin, pölyrätit, vesisangon, harjan yhteen pidikkeeseen, rikkalapion toiseen pidikkeeseen  ja kyynärsauvat kahteen vielä vapaaseen pidikkeeseen! Tuonne alle mahtuvat isommat tavarat, joita siirrän paikasta toiseen ja noihin ritilälaatikoihin pienemmät.

Arvatkaas onko kiva ajatella huomista järjestelemistä? 
No ei kai. 
Uudesta siivouskärrystä huolimatta.
Mutta erittäin tarpeellista se on!
Mervi

tiistai 12. marraskuuta 2013

Miten poistan blogin lukulistalta?

Että kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisellä onkin. Lukulistallani on paljon blogeja, joskin niitä seurattavia on myös listan ulkopuolella. Nyt näyttää siltä, että osa kirjoittajista on hyytynyt, eikä blogiin tule enää päivityksiä. Haluaisin tällaiset blogit pois listaltani. En vaan ole keksinyt, miten se tehdään.

Osaatko sinä auttaa? Tehdäänkö poisto omalla listallani vai poistettavassa blogissa? Kummastakaan en ole löytänyt "poista" -nappulaa. Ei kai se nyt niinkään voi olla, että blogin lisääminen listalleen olisi ikuisesti voimassa eikä sitä voisi poistaa...

Helppotajuisista ohjeista kiitollisena
Mervi


maanantai 11. marraskuuta 2013

Eteisen sisustuksellinen yksityiskohta

Meidän eteinen ei ole houkuttelevan näköinen. Ei sisällekutsuva, eikä edes käytännöllinen. Heti minun kenkäkasani jälkeen on tuoli ja sillä pahvilaatikko, johon meidän "paperinkeräysvastaava" välivarastoi pois vietävät lehdet. Tuolille ei siis voi istahtaa kenkiä laittamaan, ellei ensin nosta pois tuota laatikkoa. No, omasta väestä kukaan ei tuota tuolia tarvitsekaan, että sen puolesta joutaa laatikon alusena olemaankin. Onpahan varatuoli, jos jossain muualla tarvitaan.


Onko teillä muilla tällaisia rumia nurkkia, mitä ei tule huomanneeksi? Silmä on jo niin tottunut siihen, ettei edes tajua, miten ikävän näköinen yksityiskohta. Joka päivä tämän kohdan ohi kuljen, mutta en vaan ole aiemmin tajunnut, miten typerän näköinen se on.

Tiedän, että tämä järjestely sinällään on käyttökelpoinen: laatikko on juuri tismalleen oikeankokoinen ja jo puolessa välissä menossa ulos kohti paperinkeräystä. Mutta siis niin ruma.

Nyt minulla on mielessäni kaksi vaihtoehtoa.

Voisin tuunata tuon pahvilaatikon kauniiksi. Heti tuli mieleeni pellava, pitsi, nauhat jne... vähän siihen tyyliin, kuin kirjassa, joka on arvontapalkintona. Joko muuten olet osallistunut? Täällä voit sen vielä tehdä.

Tai sitten voisin vaihtaa tähän virkkaamani lehtikorin. Näitä on Pellavasydämessä ollut myynnissä, mutta tämän yhden nappasin loppuunmyynnistä omaan käyttöön. Uutta en viitsi enää ruveta virkkaamaan.



Hiukkasen kyllä arveluttaa, jotenkin on sellainen fiilis, ettei mieheni ehkä hyväksykään tätä koria laatikkonsa tilalle...mene ja tiedä.

Mitäs sinä tekisit minun asemassani - tuunattu pahvilaatikko vai virkattu lehtikori?
Missä teillä säilytetään poisheitettävät lehdet?

Pellavasydämen Mervi
voi muuten mennä hetki jos toinenkin, ennenkuin tämä asia on hoidettu. On niin paljon taas projekteja rästissä. Tänään meni koko päivä puvustusta ommellessa ja ilta teatterilla tuloksia katsellessa. Toki siinä samalla villasukan kudin edistyy...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sukkahousujen koodi hukassa



Jonkun ison tytön blogissa oli linkki ulkomaiseen verkkokauppaan, josta kuulemma saa niin hyviä ja niin tarpeeksi isoja sukkahousuja, että piti sitten minunkin kokeilla.

Sen verran olen jo harjoitellut ulkomailta tilaamista, että se sinällään ei enää tuottanut ihan hirveesti päänvaivaa, mutta mutta. Aikojen päästä - ennen pakettia - tuli Itellalta kirje, "tulliselvitettävän lähetyksen saapumisilmoitus". Koska tavara tulee EU:n ulkopuolelta, siitä on maksettava alvit ja tullit. Tulliselvityksen voi ilmoituksen mukaan tehdä joko netissä, asioimalla henkilökohtaisesti tullitoimipaikassa tai valtuuttamalla Itellan tulliselvittämään lähetys.

Minä valitsin netissä suoritettavan ilmoittamisen. Huh, huh! Kolme kertaa soitin tulliin. Tavaralajia ei saa itse valita, vaan jos ei luettelosta löydy juuri sopivaa, pitää soittaa ja kysyä se. Ensimmäinen vastaaja antoi väärän koodin sukkahousuille ja soitin toistamiseen sen saadakseni. Kolmannen kerran jouduin vielä soittamaan, kun en tiennyt lähetyksen painoa. Noh, sen sai sentään itse arvioida.

Plus Size Nylon/Lycra Tights

Ostin kolmet sukkahousut, kukin niistä maksoi 15 amerikan dollaria ja lähetyskulut samoin, eli yhteensä 60$. Loppujen lopuksi sain tulliselvityksen tehtyä ja onneksi sen samalla myös maksettua, alv teki n. 10 euroa. Että kyllähän siinä sukkahousuille hintaa tuli. Toivottavasti ovat hintansa väärti. Odottelen pakettia kohtuullisen innoissani.

Paljon puhutaan siitä, miten hankalaa on, kun viranomaispalvelut keskittyvät isompiin kaupunkeihin. On meiltäkin täältä Uudestakaupungista viety ainakin verotoimisto, maistraatti, käräjäoikeus ja lienee täällä joskus ollut tullikin. Täytyy kyllä myöntää, ettei se minua yhtään haittaa, vaikka tulli jossain muualla onkin. Kunhan harjoittelee, rohkaistuu ja uskaltaa, niin netissä saa monet asiat hoidettua - vaikka sitten soittamalla. Eipähän tartte kotoansa mihkään lähteä!

Koko tämä sukkahousukauppa siis tapahtui tässä työpöydän ääressä tietokonetta käyttäen. Paitsi sitten se postista hakeminen.

Mervi
kerron sukkahousuista enemmän, jahka ne tulevat...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kyllä, ihan sama Pellavasydän

Ei teistä kukaan muu taida olla näin höhlä kuin minä. Jämähdän tähän netin ääreen, keksin aina jotain uutta katsottavaa tai etsittävää. Kello on yöllä 1:09. Kun en keksinyt enää mitään muuta, aloin vääntää uudenlaista blogin ulkonäköä - vaikken ollut sellaista edes suunnitellut.

Tämä on tyystin erilainen kuin edeltäjänsä, joka oli hyvin tummasävytteinen. Ehkä tämä enteilee värimaailmaltaan jo lumen tuloa?

En usko, että tämä kovin pitkäikäiseksi jää - minun mielestäni ehkä vähän rauhattoman näköinen. Liikaa pihlajamarjoja. Tai happamia, sanoi kettu niistä...


Kuvan valitsin vanhoista, jo näytetyistä värimaailman vuoksi. 
Kyllä kai ne Afrikan kukat pihlajamarjojen kanssa yhteen soppii?

Pellavasydämen Mervi

perjantai 8. marraskuuta 2013

Taas valkoiset pitsipolvisukat

Tässä kolmannet tai neljännet samanlaiset pitsipolvarit. Kun minä yhden kivan ja helpon mallin löydän, teen samanlaisia het monta.



Sukkien yläreunaan olen lisännyt joko virkatun nauhan tai silkkinauhan tai kuminauhan. Näyttää söpöltä. Eikö vain? Nämä sukat ovat putiikissa myynnissä hintaan 39 euroa. Kooltaan ne ovat 37-39.

Mitäs muuten olette mieltä höyryttämisestä? Minä en sukkia prässää tai höyrytä tai silitä. Liekö laiskuuttakin joukossa, mutta minun mielestäni vastavalmistuneet sukat ovat niin "kotikutoisen" näköiset sellaisenaan.

Pellavasydämen Mervi

torstai 7. marraskuuta 2013

Arvonta

Tässä taannoin lupasin arvonnan, kun postauksia oli kertynyt jo 600. Palkintona on käsityökirja, kuinkas muutenkaan! Uusista Juju-kirjakerhon kirjoista valitsin ehkä eniten Pellavasydäntä kuvaavan kirjan

Ompele pitsejä ja pellavaa  24 upeaa ompelutyötä

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2012 ja se on alkuperältään ranskalainen. Sen kirjoittaja Chantal Sabatier  pitää  blogia Atelier Violette, josta voi käydä katsomassa lisää hänen ideoitaan. Mutta oletko varma, että ehdit siellä juuri nyt käydä - siellä nimittäin kuluisi aikaa tuntitolkulla. Niin paljon ihania ideoita!


Tuo kangas kirjan alla on mieheni työhuoneeseen ostettu verhokangas, jonka muutama vuosi sitten kovalla tohinalla yhdessä valitsimme. Vieläkin ompelematta. Miten se muuten nyt on tähän mun työpöydän luo siirtynyt - vihjaakohan joku jotain?

Mutta siihen arvontaan. 
Jokaisella on mahdollisuus 1 arpaan ja sen saa kommentoimalla tähän tekstiin. Koska haluaisin kovasti kehittää blogiani
toivon
että jokainen osallistuja kirjoittaa kommenttiinsa ainakin yhden aiheen, 
mistä toivoo postausta. 
Mitä vaan, eikä haittaa, vaikka sellaista olisi jo aiemminkin ollut. 

Arvonta tapahtuu perjantaina 15.11.2013 klo 23.

Anonyymi kommentoija keksiköön itselleen tätä varten jonkun nimimerkin, jotta voiton osuessa kohdalle tiedän, kenelle kirjapalkintoa tarjoan. Ja muistakaa nyt lähestyvä joulukin - jos itselläsi tämä kirja jo onkin, ehkä keksit, jonkun, joka haluaisi tämän joululahjaksi?

Ja ei kun kommenttia kirjoittamaan - mistä aiheesta haluaisit lukea?
Pellavasydämen Mervi

tiistai 5. marraskuuta 2013

Punainen tunika

Tilauksesta tein punaisen tunikan, jota on tarkoitus käyttää mustien housujen ja mustan puseron kanssa. Asiakas oli jossain nähnyt vastaavan ja halusi samanlaisen. Malli ei siis ole omani.


  Eipä se tässä nuken päällä kovin hyvältä näytä!
Malli on hyvin yksinkertainen - lepakkohihat, ei mitään muotolaskoksia vaan laatikkomaisen suora. 
Ainoana yksityiskohtana on edessä oleva laskos.
  Sivuilla on halkiot antamassa väljyyttä.


Ihan kiva pusero jouluakin ajatellen. Kun vaate on näin yksinkertainen, voi sitä piristää näyttävillä koruilla, juhlalaukulla ja -kengillä. Mutta toisaalta käy vaikka työpaikallekin. Tämä kangas on rypistymätöntä - oiva matkavaatekin siis. Monikäyttöinen, etten paremmin sanoisi!

Mervi


maanantai 4. marraskuuta 2013

Mieluinen puvustusprojekti

Leikin taas puvustajaa! Se on kivaa... oikein tosikivaa.

Tässä on viikonlopun aikaansaannoksiani. Koska projekti on vasta harjoitusvaiheessa, en voi esitellä puvustustakaan. Osan näistä vaatteista olen tehnyt alusta alkaen, osan korjannut tai tuunannut.


Tämän päivän olen lähes tulkoon viettänyt kirppareilla. Autossa onkin aika hyvä saalis, monen monta pussukkaa täynnänsä vaatteita. Kun materiaali maksaa vaan muutaman euron, voi ostella varuiksi, vaikka en aivan varma olekaan, jos sopii päälle tai sopii rooliin.

Illalla menen taas seuraamaan harjoituksia ja sovittamaan näitä ehdotuksiani. Otan sukkapuikot mukaan, että ei menisi kolme tuntia "hukkaan".

Mervi