perjantai 31. tammikuuta 2014

Elefantti syödään pala kerrallaan

Olen jo aiemminkin näyttänyt kuvia siitä, millainen kaaos meidän huushollissa vallitsee Pellavasydän-putiikin
lopettamisen jälkeen. Joka paikassa on pahvilaatikoita, jätesäkkejä, pussukkaa ja nyssykkää lattiasta kattoon.


Jos alkaisi ajatella, mikä työmäärä tuon kaiken selvittämisessä on, vaipuisi epätoivoon. Toisaalta helposti unohtuu tavanomainen siivouskin, kun muutenkin on tuollaista.... Olen päättänyt ottaa joka päivä pienen palan järjestettäväksi. Eilen olohuone, tänään keittiö - tai oikeastaan vain keittiönpöytä. Minulla on tapana pitää pöytää jonkunlaisena välivarastointipaikkana. Kesti siis tovin saada se tyhjäksi.

Kauniisti sopii tuo Lapuan Kankureiden pellavaliina itse tekemiini keramiikka-astioihin. Nyt jään jännityksellä odottamaan, huomaako mieheni MITÄÄN muutosta....



Haluaisin pitää pöydällä pöytäliinaa, mutta mutta.... Nyt olen jo pitkään miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että hankkisin tuon pöydän päälle paksun lasilevyn. Sen alla voisi pitää vaikka miten hienoa pellavaliinaa, eikä se menisi likaiseksi.

Mitä mieltä olet, onko sellainen liian kahvilamaista?
Onko kukaan teettänyt sellaista, lieneekö kuinka kallista?





Toistaiseksi on pärjättävä keittiön pöydällä,
sillä tämän tavarakasan alla on meidän "parempi" ja isompi ruokapöytä.
Kesä ehtii varmasti tulla ennenkuin nämä on järjestelty.
Mut haittaakse?
Mervi

Rimanalitus

Eilinen kirjoitukseni oli turha ja typerä. Olin jo poistamassa sen, mutta sitten huomasin, että siihen oli jo ehtinyt tulla kaksi kommenttia, joten en voinutkaan haihduttaa sitä...

Heti kaduttuani tuota kirjoitusta luin päivän postia ja myös tilaamaani ET-lehteä. Voi kauhistus! Siellä oli lista 50+ -blogeista. Yksi lukija oli aiemmin ihmetellyt, miksi niin vähän on vanhemman väen blogeja. Lehti tarttui heti aiheeseen ja pyysi ilmoittautumaan. Mitään sen enempää ajattelematta minäkin ilmoitin blogini sinne.

Ja juuri nyt, kun olen tehnyt rimanalituksen, blogini on siellä lehden sivuilla. Että hävettää!











Unirytmini on mennyt jokseenkin sekaisin sen jälkeen, kun jäin kotiin. Huonoa unihygieniaa, niinkuin sanotaan. Herään klo 2-3 yöllä ja olen ihan pirteä. Ei kun nettiin etsimään jotain mielenkiintoista. Viime yönä löysinkin tähän aiheeseen mainiosti liittyvän blogin. Mitä kautta sinne eksyin, sen olen jo unohtanut.

Toki tämän blogin - Advanced style - sisältö on niin amerikkalaista kuin vain voi olla, mutta minä niin INSPIROIDUIN näistä kuvista. Ei ole mitään syytä 50+ -naisen pukeutua tylsästi. Taidankin alkaa hienoksi naiseksi ja ottaa näistä naisista mallia. Mitähän uusikaupunkilaiset sanoisivat, kun lähden kaupungille?


Tämä kuva on blogin "kesyimmästä" päästä

Onhan se selvää, että tietokone on enemmän nuorten kapistus. Sitä myöten on luonnollista, että myös blogimaailma on enemmän nuorten. Etsin usein vähän aikuisempaa seuraa. Olisi mukava löytää esim. sisustusblogeja ja tyyliblogeja, joidenka pitäjät ovat enemmän omaa ikäluokkaa. Vaikka toki avoimin silmin voi löytää kaikista jotain itselleen.

Mervi

torstai 30. tammikuuta 2014

Energiataso matalalla

Just nyt ei tahdo jaksaa oikein mitään. 
Syistä on kalpea aavistus. 
Onneksi ei tarvitsekaan saada mitään aikaiseksi.


Toisinaan kirjoitettavaa olisi vaikka monta kertaa päivässä, mutta nyt ei oikein mitään. Yksi syy tulee tässä:

Tuttavani R soitti ja kyseli, miten olen leikkauksesta toipunut. Ihmettelin, mistä hän tietää, että olen ollut leikkauksessa. No, blogista oli lukenut. Tämä pikkukeskustelu sai ajatukset liikkeelle, myös ne vanhat, jo kertaalleen kolutut.

Tiedän, että jotkut tuttavani käyvät tätä blogia lukemassa. Eikä siinä tietysti mitään, julkiseksihan olen tämän halunnut, enkä ole rajannut lukijakuntaa. SE VAAN HARMITTAA, että edes nämä tuttavat eivät koskaan jätä mitään jälkeä itsestään.

Jos tapaamme kadulla, jaamme kuulumiset. Mutta jos minä jaan kuulumiset blogissani, jään vaille sitä toisen "vaihtaria". Niin toivoisin, että ainakin nämä paikkakuntalaiset, minut muutenkin tuntevat, jättäisivät jonkun kommentin, kun ovat luonani käyneet.

Tiedän, että monelle koko tämä blogimaailma on vieras ja kommentin jättäminen tottumattomalle hankalaa. Yritän tässä nyt selittää sen. Vaikka sinulla itselläsi ei ole blogia, voit silti kommentoida. Jokaisen tekstini lopussa on kerrottu, kuinka monta kommenttia siihen on jätetty tai sitten "0 kommenttia". Klikkaat sitä, jolloin aukeaa kommenttikenttä. Siihen kirjoitat mitä haluat minulle tai toisille lukijoille sanoa ja lopuksi ilmaiset itsesi - joko oikealla nimelläsi tai nimimerkillä. Kommenttikentän alla lukee "kommentti nimellä" ja alasvetovalikko, josta valitset kohdan anonyymi. Ja kun tämän olet tehnyt, klikkaat julkaise. Niin helppoa! Ja niin tärkeää minulle ja uskon, että jokaiselle blogia kirjoittavalle.
Olenhan jo kertonut, kuinka paljon arvostan teitä n. 10 lukijaa, joilta saan säännöllisesti palautetta, tykkään teistä! Enkä mitenkään halua "kinuta" kommentteja, mutta ehkä ymmärrät yllä kertomani? Välillä - taas kerran - turhautuu ja miettii, että mitä/ketä varten blogia kirjoitan.


Olen jokseenkin heikohkossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Jaksan entistä vähemmän ja nukkuisin aina vaan. Joka päivälle olen kuitenkin laittanut pieniä tavoitteita, mitä pitäisi saada valmiiksi. Tänään aloitin uuden sukkamallin, jonka sain eräältä asiakkaalta. Hän antoi sekä ruutupiirroksen että näytti kädestä pitäen, kuinka pitsimalli tehdään. Näytän sen teille, jahka olen edennyt vähän pidemmälle.

Millä tavalla sinä opettelet uuden neulonta- tai virkkausmallin mieluummin? 
Kirjoitettuna, 
ruutumallina, 
valmiista (esim. sukasta) katsomalla
vai niin, että toinen näyttää, kuinka malli tehdään?

Mervi
kuten huomaat, hiukan alavireisenä


tiistai 28. tammikuuta 2014

Vitivalkoinen lehtikori, mutta minkä kokoinen?

Piiiitkästä aikaa sain tilauksen lehtikorista, joita aikoinaan virkkasin paljonkin. Tämä tilaustyö lähtee Helsinkiin.

Kävin tänään hakemassa valkoista ja luonnonvalkoista rullakudetta ja sainkin tosi hyvän tuntuista. Sen verran oli ohkaista, että iso kori pitää tehdä kaksinkertaisesta, mutta matto onnistuu yksinkertaisestakin.


 Samasta vitivalkoisesta kuteesta on kysymys, mutta noin paljon valaistus vääristää värin

 
Aloitin lehtikorin pohjasta, mutta heti tuli tenkkapoo. Miten isoja niistä olenkaan tehnyt? Kerran jo isonsin, mutta vieläkin  näyttää jotenkin pieneltä. Ideanahan tässä on se, että aikakauslehdet mahtuvat hyvin pohjalle.

Pellavasydämen Mervi


maanantai 27. tammikuuta 2014

Kassit valmiina

Röyhelökassit ovat valmistuneet. Vuoriasia on vielä mietinnässä. Todennäköisesti ainakin "aikuisten" kassiin laitan vuorin, jolloin se on käyttökelpoisempi. Virkatussa on vaarana, että pikkutavara pääsee rei'istä putoamaan.




Oho, vähän rypyssä mun uusi pusero. Ostin tämän sunnuntaina myyntitapahtumasta ja laitoin päälle, jotta olisi hyvä tausta kirjavalle kassille. 


Tämä pikkutytön kassi on kyllä oikea karamelli

Hihnan olen kiinnittänyt ompelemalla, mutta vielä siihen voisi napit ommella koristeeksi.
Minulla on paljon tällaisia maalattuja puisia nappeja, nyt vaan valitsemaan parhaiten sopivaa...

Pellavasydämen Mervi


Aina vaan liikaa tavaraa

Nukuttaa, nukuttaa... taisi olla vähän raskas viikonloppu! Lauantai meni tavaroita etsiskellessä ja valikoidessa. Sunnuntaina oli ShoppailuSunnuntai työväentalolla. Meitä oli 18 yrittäjää myymässä ja asiakkaita paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina, kuulemma. Ei ollut mitään päällekkaisiä tilaisuuksia,  ilmakin ihan mukava kävelylenkille ja kunnolliset lehtimainokset, että olisi kuvitellut ryntäystä olevan. Mutta ei. Vähän jäi käsitys, että nekin, jotka paikalle olivat tulleet, enimmäkseen kuljeskelivat, kävivät kahvilla ja seurustelivat. Kovin vähän oli kuulemma kukaan tehnyt kauppoja.

En ole vielä laskenut tulosta, mutta epäilen, että hyvä, jos omille päästään. Avustajillani oli sentään hirveä työ. Miehelläni raahata tavarat paikalle ja Pirkolla järjestellä ne. Sitäpaitsi meillä oli aivan liian paljon tavaraa mukana. Mutta mistäs sitä etukäteen voi tietää...


Pirkko odottelee ohjeita. Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei kaikki mahdu pöydälle.






Aina välillä pitäisi käydä asiakkaan puolella katsomassa, miltä myyntipöytä näyttää. Aika hurjalta näköjään! 
Mikään ei pysy järjestyksessä, kun kuitenkin se kaikkein alimmainen pitää myös nähdä.
Joko tavaraa oli liikaa tai pöytätilaa liian vähän.
Oikeastaan ainut, mikä asiakkaita kiinnosti, oli villasukat -50%. Kaikki muu oli turhaa.
Ensi kerralla olisin viisaampi, mutta epäilen ettei sitä ensi kertaa tule.

Pellavasydämen Mervi

ps. nuo vihreät pitsipolvarit, jotka täälläkin olen esitellyt, löysivät juuri oikeat jalat. Nykyään naisillakin on isot jalat, ei 42 olekaan mikään harvinaisuus.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Röyhelöä ja lisää röyhelöä!

Kummallinen sana tuo " röyhelö ", kuulostelepa sitä...

Kaksi vuotta sitten röyhelöhuivit oli kova sana juuri näin joulun jälkeen. Niitä tilattiin vaikka maanääristä - minäkin. Ja nyt niitä on jäljellä laatikkokaupalla.

Juuri kukaan ei enää halua röyhelöhuivia kaulaansa. Tai siis niitä on jo tarpeeksi kudottu kaulat täyteen. Nyt näille langoille pitäisi keksiä jotain "uusiokäyttöä".

Tein muutaman kokeilun

 

Tällaisesta kapeasta nauhasta - jota on varmaan kaikkein helpoin neuloa - tein kassin toisen puolen, näin:


Koska tuo luumunpunainen lanka loppui, teen toisen puolen keltaista. Paitsi laukku, tästä tulisi myös pehmoinen tyyny.

Tästä vaaleanpunaisesta karkkilangasta tulee pikkulaukku pikkuprinsessalle. Aika viehättävä voisi olla myös pikkuhamonen, jonka helmassa olisi tällaista pitsiröyhelöä yltympäriinsä.

Juuri nyt meillä on pengottu laatikoita ja pussukoita ja mieheni täyttää par'aikaa autoon tavaraa. Huomenna on myyntitapahtuma työväentalolla, jonne Pellavasydänkin pöytänsä kattaa. Röyhelölankoja saisi nyt alkaen 1,-/kerä. Kuka sitten keksii mitäkin niistä tehdä.

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mitä tekis Naavasta?

Vaikka Pellavasydämen jäämistössä on aika paljon lankoja, minä vaan ostan uusia. Muiden ostosten ohella on niin kiva katsella lankahyllyjäkin. Viime kerralla silmiini osuivat nämä Naava-langat. Ihastuin niihin kolmen yhteensopivan ihanan sävyn vuoksi.

Oikeastaan tuollainen luonnonvalkoinen, beessi, ruskea on ihan mahdoton väri vaatetukseeni - kasvojen lähelle sitä ei ainakaan voi laittaa. Mutta on ne  vaan niin kauniit. Eikö?

Novitan lanka on 60 % akryyliä, 20% alpakkaa ja 20 % villaa. Käsittääkseni alpakkakin on villaa, mutta miksiköhän se halutaan erikseen mainita? Lanka on suht paksua, paksumpaa kuin 7 Veljestä ja ihanan pehmoista. Ohjeen mukaan sitä neulotaan puikoilla nro 7. 

 Vyötteessä ei ole mitään ohjetta, ainoastaan runo:

Tuulessa puut kuiskaavat.
Tee meille peitto, huivi
luo, luo, silmua,
hulmua.
Naava kutsuu.

Enpä ole ennen katsonut, onko muissakin Novitan lankavyötteissä jokin ohjaava runo.




Enpä noita värisävyjä taaskaan onnistu saamaan oikeanlaisina kuviin. 
Totta muuten on, että tästä langasta ja juurikin näistä väreistä tulisi varmaan kiva peitto. 
Minä  vaan en tykkää neulotusta torkkupeitosta, vaan sen pitää olla pehmeä ja kutittamaton.

Mitä sinä tekisit näistä langoista?
Tai oletko jo jotain tehnytkin?

Mervi

Ensimmäinen myyntitapahtuma

Nyt kun kivijalkamyymälä on lopetettu, on aika miettiä muita myyntimahdolllisuuksia. Ensimmäinen tapahtuma on ensi sunnuntaina 26.1.2014. Useita Uudenkaupungin yrittäjiä järjestää työväentalolla yhteisen "Shoppailu sunnuntai" - tapahtuman.

Periaatteessa vastustan sunnuntaista kauppojen aukioloa, mutta kun ei tässä(kään) tapauksessa minulta kysytä, niin porukan mukana mennään. Tapahtumaa mainostetaan näyttävästi kahdella paikallislehden mainoksella. Samassa paikassa pidetään useinkin yhteisiä myyjäisiä, joten ihmiset kyllä varmasti löytävät paikalle.


Pellavasydämen osalta on vielä vähän epävarmaa, millaisin tuottein lähdemme liikkeelle. Ensinnäkin on aika hankala tuolta tavarapaljouden joukosta löytää juuri oikeat pahvilaatikot ja toisekseen ei ole kokemusta, millaiset tuotteet tuolla käyvät kaupaksi. Arvattavaa on, että halvat.

Pirkko lupautui heti tiedon saatuaan avuksi, enkä siellä kyllä yksin pärjäisikään. Onneksi meillä on vielä pankkikorttikone käytössä - siinä oli 2 kuukauden irtisanomisaika, mistä tietysti täytyy maksaa normaalit kk-maksut. Muistaakseni 49 euroa/kk. Kyllähän tällaiselle tapahtumalle hintaa tulee, eikä voi olla varma, jos edes plussalle pääsee, mutta näen tärkeäksi tässä vaiheessa yrittää pysyä asiakkaiden muistissa.

Mukaan otan lähinnä käsityötarvikkeita: paperinaruja ja metallirenkaita valokransseja varten tilasin tänään jo lisääkin. Matonkudetta, virkkuukoukkuja. Villasukkia, pipoja. Saa nähdä...

Tervetuloa siis lähialueen asiakkaat moikkaamaan!

Pellavasydämen Mervi

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kuitinantamisvelvollisuus

Vuoden alusta tuli voimaan laki, joka velvottaa elinkeinonharjoittajan tarjoamaan kuitti maksusuorituksesta.
Lain tarkoituksena on harmaan talouden kitkeminen, sillä tähän asti on saattanut ottaa rahan, laittaa sen taskuunsa ohi kirjanpidon. Fiksua se ei ole ennenkään ollut, mutta nyt tästä "rikoksesta" on tehty rangaistava teko.

Lain nouttamaista valvovat Verohallinto ja Poliisihallinto, sekä Aluehallintoviranomainen anniskelupaikoissa. Valvonta on jo aloitettu tämän vuoden alusta. Mikäli lakia ei noudateta, valvontaviranomainen voi määrätä elinkeinonharjoittajalle LAIMINLYÖNTIMAKSUN, jonka toimeenpanee Oikeusrekisterikeskus. Maksun suuruutta ei ole yksiselitteisesti ilmoitettu, mutta se on 300-1000 euroa. Kyllä se pientä yrittäjää kirpaisisi!
Lakia kyllä kannattaa noudattaa, sillä tarkastus voi tapahtua myös koeostoina. Tarkastaja voi siis toimia tavallisen asiakkaan roolissa, mutta tällaisessa tapauksessa jo epäillään lakia rikottavan.

Ketä koskee?
Elinkeinonharjoittajien kaikilla toimialoilla tulee noudattaa tätä lakia. Vain ne yrittäjät, joiden liikevaihto jää alle 8500 euroa, jäävät ulkopuolelle. Tuo 8500 euroahan on se raja, jolloin yrittäjä on myös alv-velvollinen.
Nyt siis kaikkien kauppiaitten, partureiden, hierojien, korjausompelijoiden, suutareiden, jäätelönmyyjien jne. on tarjottava ostoksien ja palveluiden maksajalle kuitti.

Laki ei koske tori- ja markkinamyyntiä, joka tapahtuu ULKOTILOISSA.
Lakia ei myöskään sovelleta yleishyödylliseen yhdistys- ja harrastustoimintaan eikä maa- ja metsatalouden harjoittajiin.

Millainen kuitin pitää olla?
Kuitissa pitää olla
- elinkeinonharjoittajan nimi
- yhteystiedot
- y-tunnus
- päivämäärä
- tunnistenumero eli käytännössä kuiteissa pitää olla juokseva numero
- myytyjen tavaroiden määrä
- myytyjen tavaroiden laji (eli nimike) tai
- palvelujen laji
- tavaroista tai palveluista suoritettu maksu arvonlisäveroineen ja verokantoineen.
   * Tämä kohta tarkoittaa sitä, että kuitissa näkyy vaikkapa
      - villasukat 20,- sisältää arvonlisäveron 24%
      - hunajaa 5,- sis. alv. 14%
 Kuitti voi olla tulostettu, käsinkirjoitettu tai se voidaan tarjota myös sähköisesti.

Kuitiksi ei kelpaa
Pankkikorttikoneen antama kuitti ei kelpaa tämän lain tarkoittamaksi kuitiksi. Yleensä. Harvoihin laitteisiin on saanut päivitettyä uudet vaatimukset. Yleensähän pankkikorttikuitissa näkyy vain summa ja firman tiedot. Siitä jää siis puuttumaan monta yksityiskohtaa. Lisäksi yrittäjän pitäisi siis joko kirjoittaa käsin riittävät tiedot sisältävä kuitti tai antaa kassakoneesta erillinen kuitti.

Kyllähän tästä pienyrittäjille aikamoinen työ tuli, jos ei ole aiemmin asiaan kiinnittänyt huomiota. Pellavasydämessä kirjoitimme koko 5 vuoden ajan kuitit käsin, mutta ei niiden tietosisältö kyllä yltänyt tämän lain vaatimalle tasolle. Aika moni joutuu vakavasti harkitsemaan kassakonejärjestelmän hankkimista. Kun meillä oli n. 50 käsityöläisen tuotteita myyntitilillä, kassajärjestelmältä vaadittaisiin paljon, että se riittäisi lain vaatimiin tietosisältöihin ja antaisi liikkeelle riittävästi informaatiota tilityksiä varten. Tässäkin kohtaa täytyy todeta, että onneksi olen lopettanut...

Toisaalta ymmärrän yrittäjien harmin, mutta toisaalta hämmästelen sitä kritiikkiä, mitä lakia kohtaan on osoitettu. Tällähän juuri yritetään saada markkinoilta pois epärehelliset yrittäjät ja turvata kaikille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet tavaroiden/palveluiden myyntiin. Laki on tarkoitettu meidän kaikkien parhaaksi.


Oma kokemus
Monet paikalliset yrittäjät tietävät yhteyteni verottajaan, joten olen aikaisemminkin saanut kuitin, mutta monet ovat sen jättäneet antamatta. Lähinnä parturit ja hierojat ovat jättäneet kuitin antamatta. Nyt menin vakiparturiini vuoden vaihteen jälkeen. Tarkkailin tilannetta ja kun en saanut muuta kuin pankkikorttitositteen, pyysin "kunnon kuitin". Parturi vakuutti minulle että tämä on oikea ja pätevä kuitti. Hän vielä kertoi, että kuuleman mukaan naapurikaupungissa on jo käynyt tarkastajia. Joten uskon, että hän vilpittömästi luuli olevansa oikeassa.

Tarkistettuani vielä kerran asian lähetin hänelle viestin, ettei tarjottu kuitti ole riittävä. Saa nähdä miten käy ensi kerralla?

Suosittelen asiakkaita pyytämään kuittia, mikäli sellaista ei automaattisesti tarjota. Pyysin paikallislehteä kirjoittamaan asiasta ja viime viikolla sellainen juttu olikin. Luulen, että monikin yrittäjä on vielä ymmällään asiasta, joten tiedottamista tarvitaan!


Jos sinä myyt tavaroita tai palveluja yli 8500 euroa vuodessa, sinunkin pitää siis tarjota asiakkaillesi kuitti. Tässä kaksi mallia käsinkirjoitettavasta. Molempia olemme käyttäneet Pellavasydämessä.





Vasemmanpuolista on enemmän saatavilla ja se on paljon edullisempi. Mielestäni se on kuitenkin hankalampi käyttää. Hain googlesta pystymallista kuittia ja kuinkas ollakaan - sieltä tarjottiin juurikin Pellavasydämen kuittia. Eipä tarvinnut lähteä vanhoista teksteistä hakemaan....

Tuo on vanha kuitti, EIKÄ SIIS SOVELLU ENÄÄ UUDEN LAIN MUKAISEKSI KUITIKSI noin vajavaisesti täytettynä. Kuittilomake sinänsä kelpaa, mutta siihen on täytettävä paljon enemmän tietoa.

Tässä vielä kaksi linkkiä verohallinnon sivuille - lehdistötiedote kuitintarjoamisvelvollisuudesta
ja vastaava lakiteksti

Pellavasydämen Mervi

maanantai 20. tammikuuta 2014

Raitalangat on nyt in

Olen tähän asti neulonut villasukat mahdollisimman edullisista, mutta hyvistä langoista. Näin pysyy myyntihinta kohtuullisena. Nyt kun ensimmäinen ajatus on että "itselle" niin raaskii ostaa jo kalliimpiakin lankoja. Paitsi etten minä kyllä millään saa kulutettua näin paljon sukkia!

Nyt näihin raitalankoihin on tullut melkein himo. Pitäisi jo keksiä jotain muuta - ehkä säärystimiä?


 Yhdestä kerästä tulee pitkä polvari ja lyhytvartinen sukka, joten kahdesta kerästä tulee siis kaksi paria.

Mervi

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Olenko unohtanut jotain?

Herkästi lupaan tehdä sitä ja tätä. Huonomuistisuudesta on se etu ja haitta, etten hetken päästä muista, mitä olen luvannut. Nyt kysynkin, onko sinua jäänyt harmittamaan joku asia, minkä olen luvannut toteuttaa, eikä sitä kuitenkaan ole näkynyt?

Tässä kuleksiessani kolmota sänky-ruokapöytä-työpöytä- ei kun se onkin neliö - nojatuoli, ehtisin kyllä kirjoittelemaan yhtäsuntoista. Mitä se olisi?

Näytän nyt kuitenkin tämän ihkun uuden norsukankaan, joka saapui viime viikolla. Aika kauan muuten kestää lähettäminen Amerikasta. Olen tilauksen tehnyt joskus lokakuussa.


Tässä kankaassa on erikoinen värimaailma. Jostain luin eilen sanan "dusty pink" ja tuli heti tämä kangas mieleen. Kyllä tuo välipaikka on valkoista, mutta muuten vaaleanpunainen olisi juurikin tomuinen pinkki. Erotatko näistä kuvista - mitä yritän näyttää - että eri ympäristössä tulee esille erilainen sävy?



Kangas on 112 cm leveää. 100% puuvillaa. Ja maksaa lukijoilleni 15,- /m + postikulut. Normaalisti myyn sitä täällä 18,-/m. Harmi, etten saa värisävyä aivan oikeana kuvattua!

Käynpäs ottamassa vielä yhden kuvan, kas tässä - ei, en minä osaa, aina erilainen sävy! Ehkä tuo kuva, missä on vihreä tyyny, on sittenkin kaikkein eniten oikea...




mervi

Jotain sinistä

Koko ikäni olen pitänyt sinistä lempivärinäni. Nyttemmin se on muuttunut. Värien kirjo on laajentunut, enkä välttämättä edes halua sinistä.

Huomaan usein sommittelevani ja sisustavani värien mukaan, se on helppoa. Kerään samanvärisiä elementtejä yhteen, vaikka niillä ei muuten olisikaan mitään yhteistä. Nyt jouduin siirtämään työhuoneesta, jossa on siniset tapetit, kaikki koriste-esineet pois. Sinne vaan ei mahdu mitään ylimääräistä.

Eteisen pöydälle voin edelleen järjestää sinisiä asetelmia.


Pieni koulutuoli, josta on ilmeisesti jalat katkaistu, 
sopii tuohon, kun ei muualta paikkaansa löytänytkään.





Tässä tällainen hätäratkaisu: joululta jääneet polttamattomat (!) kynttilät 
ja kuivista hortensioista tyhjennetty maljakko.



Tykkään mallailla asetelmia, sopiiko noin, ei sovi, entäs näin - parempi.



Näin on kaikkein paras








Vielä yksi sininen elementti löytyi orpona seilaamasta, joten tähän vaan, mukaan talviseen asetelmaan.



Harvoja uudehkoja esineitä, joita vielä saa kaupastakin. 
Lahjaksi saadut Kivi-tuikkukippo ja pieni Aalto-malja
Yleensä kaikki koriste-esineeni ovat vuosien, vuosikymmenien takaa, harvoin mitään arvokkaita.

Mervi

lauantai 18. tammikuuta 2014

"sairaalasukka"

Vaikka tiesin kokemuksesta, että sairaalassa ei lukemisesta tule mitään, otin silti kirjan ja Anna-lehden mukaan. Kumpaakaan en avannutkaan. Jotenkin ei silmät tottele heti leikkauksen jälkeen. Käsityöt on ihan toinen asia.

Sukan voi kutoa, vaikkei juuri mitään näkisikään.

Tällainen valmistui sairaalassaoloaikana.


Aikaisemmin työ piti saada äkkiä valmiiksi. Nyt jatkan ja jatkan vartta, ettei tulisi heti valmiiksi. Siispä näitä polvisukkia alkaa olla jo melkoinen valikoima. Lankana tässä on joku Novitan 7Veljestä. Puikkoina oman kaupan bambupuikot kokoa 3,5.

Tässä sukassa - kuten muissakin neulomissani -  on tasapaksu varsi, mutta mielestäni istuu erittäin hyvin. Minunkin paksuun pohkeeseeni, kuten joku kommentaattori halusi ilmoittaa. Yläreunassa on resorin joukossa reikärivi, joten siihen saa pujotettua nauhan tai kuminauhan. Nilkassa on myös resori.

Jos jotakuta kiinnostaa omannäköiset sukat, voit hyvin tehdä tilauksen. Mielelläni neulon sukkia. Kunnes keksin jonkun muun artikkelin.

Mervi
Tänään en ole ottanut kudinta esille. Etupäässä huilailen. Sänkyyn, syömään, sänkyyn, koneelle, sänkyyn ja sitä rataa. Vähän joudun nyt verenpainetta tasailemaan.

Ai, nyt alkaa putous, menenpä aloittamaan tälle sukalle parin samalla kun katson sitä!

Pahinta taisi olla oman hallinnan menettäminen

Tiedän kokemuksesta, mitä leikkauksessa tapahtuu, kun olen kaikenkaikkiaan ollut 16 :ssa leikkauksessa. Aikuisiällä niistä on tehty 9. Osaan jo käyttäytyä, tiedän, että vähimmällä pääsee, kun tottelee kaikessa henkilökuntaa. Fysioterapeutit on kaikkein eniten tottelemista vaativia.

Kyllä kotiinlähdössä jo voi hymyillä
Menin aamulla Tyksiin klo 6:45 ja odottelin leikkausta puoleen päivään. Onneksi sain ajan kulumaan nukkumalla, sillä edellisenä yönä valvoin tahallani ja nukuin vain yhden tunnin. Tiesin, että unta tulen kaipaamaan. Joka välissä jouduin odottelemaan, myös leikkaussalin ovella. Edellisen jäljiltä piti ensin siivota leikkaussali.

Siinä odotellessani sain inhottavia suonenvetoja sääreen. Mites niitä hoidat, kun et pääse ylös. Käskettiin jo nousta leikkauspöydälle ja minä sanon, etten pysty, kun on niin hurja suonenveto jalassa. Yksi hoitajista katsoo minua silmiin ja ihmettelee: "Miten sinä kuvittelet, että tämä leikkaus pysytyään tekemään, jos et sinä tuohon pöydälle aio nousta!". Kivat sanat siinä vaiheessa. Niinkuin olisin itse sen hankaluuden tuohon tilannut...

Sanoisin, että kaikkein ikävin muisto jäi juuri tästä ja sitä seuraavasta hetkestä. Kenelläkään ei ollut ratkaisua, kunnes tuli mieshoitaja ruisku kädessä: "Kyllä minulla täällä on lääkettä, jolla suonenveto saadaan loppumaan." Sen jälkeen aloin etääntyä tästä todellisuudesta. SE oli inhottavaa. Näin ja kuulin, pystyin liikuttamaan itseäni, mutta taju oli osittain jossain muualla. SE ajatus, että tässä meni jokin vikaan, ei sen tältä kuulu tuntua. Nyt tämä ei ole enää minun hallinnassani, se on menoa nyyyyyt.... Mutta onneksi sitten alkoi nirvana. Lonkkaleikkaukset tehdään aina puudutuksessa, joten tämä oli siinä mielessä uutta. Heräämössä meni hetki ja olin kuulemma erittäin paljon pahoinvoiva. Sitten kuuden maissa takaisin osastolle, jonne oli jo tullut vieruskaverikin.

Sain erinomaista hoitoa. Hoitajat olivat kaikki ystävällisiä ja pienimmätkin toiveet toteutettiin. Paitsi yksi sairaala-apulainen. Tässä uudessa sairaalassa oli vaihdettu sängyt uusiin, mutta patjat olivat vanhat, joten ne eivät sopineet yhteen. Patja valui jalkopäästä ulos. Piti silloin tällöin pyytää joku sitä nostamaan. Tällä kertaa pyysin tätä sairaala-apulaista. Hän ei liikahtanutkaan, eikä sanonut mitään, joten totesin: "Ei kuulu toimenkuvaan vai?" Juu ei, eikä hän kuulemma sitä yksin ehkä saisikaan. Tulee sitten petaamaan, kun olen lähtenyt. No, ei se mitään, seuraava sairaanhoitaja kyllä kohensi patjan.

Kaksi yötä kun olin ollut sairaalassa, tohtorit olisivat laittaneet kotiin. Vasta illemmalla osasin laittaa hanttiin kun arvelin, etten vielä selviä kotona. Yksikin päivä tekee kummia, seuraavana aamuna oli olo jo aivan toinen. Toipuminen oli edennyt niin, että uskalsin ajatella kotiin lähtöä. Sekin on jännä juttu, että kun on paperit annettu, sinua ei tavallaan enää sairaalassa ole - kukaan ei enää tee mitään hyväksesi. Ei edes lämpöä enää mitattu, vaikka pyysin. Pienessä lämmössä vaan kotiin. Kukahan sitä tarkkailee?

Sairaala on mielenkiintoinen oma maailmansa, jos on sen verran kunnossa, että pystyy tarkkailemaan. Niin mielelläni istuisin päiväsalissa ja kuuntelisin erilaisten ihmisten erilaista suhtautumista sairastamiseen, hoitamiseen. Toisilla on isoja vaikeuksia SUOSTUA hoidettavaksi. Pelkkä hoitajien patistus ylösnoususta ja kävelemisestä on jollekin hirvittävä ihmisarvonloukkaus - pakotetaan tekemään jotain, mitä en tahdo!

Tohtorit olivat kiireisiä kierroillaan. Nyt näytti siltä, että suurin asia oli saada minut äkkiä pois. Kukaan ei kertonut, mitä leikkauksessa tehtiin (no en ehtinyt kyllä paljon kyselläkään) kukaan heistä ei oikeasti kuunnellut, mitä olisin halunnut kertoa senhetkisestä olostani. Olen tähän niin tottunut, että sitten vaan olin ja ajattelin, että kai sitten puhuttaisiin, jos jotain olisi vialla. Ja uskallan kyllä kysyä ja sanoa, jos joku oikeasti kovasti mietityttää.

Niinkuin sille leikkaussalihoitajalle olisi tehnyt mieli sanoa (keksin nämä aina vasta liian myöhään): "Koko tämä leikkaussalikoneisto, nämä laitteet, te henkilökuntana olette täällä vain minua ja meitä potilaita varten. Teitä ei olisi, jos meitä ei olisi. Kannattaa työskennellä ja hoitaa potilaita sillä ajatuksella."

Neuvon aina toisiakin, että lääkärit ovat sinua varten, ei toisinpäin. PITÄÄ USKALTAA kysyä, pitää vaatia vastauksia, kysyä uudestaan, jos ei heti selviä jne.

Näiden kokemieni asioiden jälkeen on kiva olla kotona ja odotella lopullista tervehtymistä
- kivut
- epämukavuus
  *:ikävä maata selällään tekemättä mitään, ristiselkä särkee eikä aika kulu
  * mahdollisesti ikävä vierustoveri (ei ollut nyt) joka valittaa kaikenaikaa ja kaikesta, kuorsaa tai muuten     ääntelehtii ikäviä, puhuu kaikenaikaa tai ei puhu ollenkaan jne...
  * kuuma tai kylmä huone, kova tai liian pehmeä patja, hurinoita, surinoita
- huoli ja epävarmuus: entä jos tämä lämpö muuttuukin keuhkokuumeeksi, entä jos ne ei kerrokaan, mitä leikkauksessa löytyi, entä jos jos...
- liian vilkas mielikuvitus: varmaan joudutaan leikkaamaan uudestaan, minusta tuntuu, että....
- epäystävällinen tai ammattitaidoton hoitohenkilökunta
- suoranaiset virheet hoidossa

jaa-ah, en viitsikään jatkaa luetteloa, totean vain, että kiva, kun se keikka on ohi.
Nyt on aurinkoinen, kirpakka sää ulkona (näköjään), lääkkeillä kivut hallinnassa ja eteenpäin mennään, sanoi mummo lumessa!

Mervi


perjantai 17. tammikuuta 2014

Täällä taas!

Olen jälleen/vielä elossa ja taas monta kokemusta rikkaampi. Ei ollut häävi reissu - ei sitten niin mitään kivaa - mutta leikkaus onnistui odotusten mukaisesti ja nyt alkaa piiiiiitkä toipuminen. Osasin muuten käyttää uutta puhelintani ja se vielä toimikin sairaalassa. Kyllä oli kiva lukea kommenttejanne - kiitos niistä!

Arvatkaa, mikä tässä kuvassa on ihan uutta.


Mervi

maanantai 13. tammikuuta 2014

Blogi hiljenee

Viime päivät ovat olleet täynnä sijaistoimintaa. Olisi pitänyt tehdä yhtäsuntoista: järjestellä tavaravuorta, hoidella Pellavasydämen lopputilitykset ja muut paperityöt, selvittää lehtitilaukset ja -laskut ym.ym. enemmän ja vähemmän tärkeää. Mutta minäpä en ole tehnyt mitään noista.

Tai makselin minä tänään laskuja. Kumma juttu että niitäkin pitää kerryttää pinoksi ja odotella maksumuistutuksia, ennenkuin voi alkaa maksaa. PAKOTIN itseni siihen työhön, sillä muuten alkaa käydä kalliiksi. Häpeän itseäni, kun en saa taottua järkeä päähäni. Tykkään lukea käsityö- ja sisustuslehtiä, tilaan niitä, mutta en pidä itseäni ajantasalla tilausten kanssa. Määräaikaiset tilaukset muuttuvat kalliiksi kestotilauksiksi tai lehden tulo katkeaa.

(Joka ainoa numero, johon tänään soitin - ja niitä oli monta - plimputteli musiikkia, kun "kaikki asiakaspalveliijamme ovat juuri nyt varattuja". Miksei oteta ihmisiä töihin, niin että hommat pelittäisi?)

Mirva lähti tänään "kotiinsa" kuten hän tietystikin omaa kämppäänsä nimittää. Olin pitkästä aikaa päivän yksin. Aurinko paistoi, nautin olostani, enkä välittänyt pölyhiukkasista ja -rihmoista. Voi tätä vapautta! Voin ihan hyvällä omallatunnolla istua, kutoa sukkaa ja sitä nettiä.... Ero entiseen on siis tuo "hyvällä omallatunnolla". Jouduin muuten yhtenä päivänä täyttämään henkilötietoja ja ammatti-sarakkeessa hiukan hämmennyin. Pitääkö minun nyt kirjoittaa siihen "eläkeläinen". Ei kai, kai minä vieläkin yrittäjä olen, vaikka vähemmässä määrin yritänkin.

Kaikki on kohta toisin, kunhan aloitan uuden elämäni, mutta tässä on nyt vielä vähän...miten se onkin siirtynyt ja siirtynyt. Alunperin uusi lehti piti kääntää 1.10. ja nyt siitä on siis kulunut jo yli kolme kuukautta.

Ikääntymisestä on yleensä vain haittaa: muisti heikkenee, liikkuminen käy kankeaksi, tulee ryppyjä, näkö heikkenee ja mitä vielä... mutta on siitä hyötyäkin, oletko huomannut? Ei ole finniongelmia, tulee rohkeammaksi (kun ei ole enää niin nokonnuukaa) itsetunto kasvaa (alkaa oppia, mikä minä olen ja mitä minä pystyn) ja senkin olen huomannut, ettei enää tarvitse niin kauheasti hötkyillä. Kaikenmaailman murheita ei enää viitsi mukanaan kuljettaa eikä niin hirveästi huomisesta huolehtia. Ehkä se on siinä kun oppii, ettei eiliseen voi enää vaikuttaa, huomisesta ei kannata murehtia, joten on elettävä tänään!

Näillä sijaistoiminnoillani olen yrittänyt ja onnistunutkin häivyttää huomisen huolen. Aamulla klo 7:00 minun on oltava Tyksissä valmistautumassa leikkaukseen. Olen kolmas vuorossa ja tod.näk. pääsen leikkaussaliin puolen päivän jälkeen. Tämä on noin 16. leikkaukseni, joten kokemusta on, mutta silti se joka kerta jännittää. Ainakin vähän. 

Kun Mirva vaihtoi kännykkänsä uuteen, äiti sai (ostaa) vanhan, joka kylläkin on käyttämätön, kun viallisessa vehkeessä oli vielä takuuaikaa jäljellä ja se vaihdettiin uuteen. Eilinen ilta menikin siinä sitten opetellessa. Tämä on minun ihkaensimmäinen älypuhelimeni ja ensimmäisen kerran pääsin hiplaamaan kosketusnäyttöä.Vaikka puhelin onkin jonkun verran entistä isompi, mahtuu se mainiosti aikaisemmin tekemääni pöllöpussukkaan.





Ehkäpä saan siis sairaalassa lukea sähköposteja, seurata facebookkia ja tietysti toivon näkeväni teidän kommenttinne!

Mitäs sitten vielä keksisi, ettei ihan just nyt tarttis mennä laukkua pakkaamaan, kun ei nyt vielä ole "viime tinka"? Nukkumisella ei tänä yönä ole niin väliä, kun huomenna saa nukkua. Pitäisi ainakin tuo "buduaarini" eli kodinhoitohuone järjestää, että pääsen sitten toipilaana siellä sujuvasti pukeutumaan ja työskentelemään. Nyt se on - kuten meidän huusholli joka puolelta - yhtä esterataa.

Nyt sanon heippa! vähäksi aikaa. Muutama päivä ja olen täällä taas, sikäli mikäli....

Mervi


Ei tullut rokkimimmiä kuitenkaan..

Sitten KUN olen laihtunut, ostan mustan nahkaisen Biker-takin, laitan hiukset pystyyn ja muutun rokkimimmiksi. Saappaat mulla onkin jo... No ei vaiskaan - ei vois kauempaa hakea uutta identiteettiä. Mitään rokkia ikinä...not. 

Kenkäongelmani saattaa olla jo tuttu asia. En saa mitään saapikkaita jalkaan, en nauhallisia enkä tarrallisia kenkiä. Olen pelännyt talven tuloa, sitä aikaa, kun ei enää kävelykengillä pärjää. Nyt se lumi tuli, mutta ei hätää, minullapa on varrelliset saapikkaat!

Kirjoitin uusista saapikkaistani - ostoksestani -  jo marraskuussa. Ostin sian säkissä ja joudin pettymään, sillä en saanut muutoin niin kivoja saappaita jalkaani. Mutta, mutta... minäpä taas käytin paikallisen pienyrittäjän palveluja ja vein kengät joulun edellä suutariin.

Ideana oli tehdä varsiin lisälenkit, joista saisin jollain apuvälineellä - vaikkapa vain narulla - vedettyä turhan tiukat saappaat jalkaan.Tässä saappaat ennen suutarointia.

(Laitoin kuvat nyt taas pieninä, kun niitä on niin paljon)



Tällaiset lenkit niihin laitettiin: 




Sitten ei kun saappaat jalkaan - lisänä kuvitelma, että polvisukat jäisi näkyviin.
Juuri ja juuri yletän uusiin lenkkeihin.
Ääähh, puuuh



Mikä on, kun ei mene? Yritetääs toista kautta...


Ei sekään luonnista. Siispä otetaan apuväline käyttöön. Matonkudetta lenkkeihin.



Eikä silti mene. Plääh! Äkkiä pois ja sukat kans.



Doddih! Paljaaseen jalkaan sujahtaa melko helposti. Onpa kivat. Vasen jalka (joka vain kulkee mukana) on numeroa pienempi, joten se tuntuu oikeinkin hyvältä. Oikea kenkä sensijaan pikkuisen puristaa, mutta eiköhän se väljene?





Sitten vielä kokopotretti. Ylläni on uusi, facebookin Isosisko-kirppikseltä ostettu käyttämätön tunika, 
jossa on läpikuultava päälliosa.






Suutarin laittamat lenkit ovat kuin olisivat aina olleet siinä.




Ostin eilen Anna-lehden. 
Valitsin sen kaikista lehdistä, koska kannessa oli otsikko "Irti kamerakammosta". 
Inhoan ihan hirveästi poseeraamista, enkä yleensä onnistukaan kuvissa. 
Näitä kuvia otettaessa tuli kylläkin tunne, että kuvaaja, tyttäreni Mirva, enemmänkin ujosteli. 
Ei ollenkaan meinannut ymmärtää että IHAN OIKEASTI tuollaisia kuvia otetaan!


Mutta ei minusta rokkimimmiä saa tekemälläkään ja miksi pitäisikään?
Mervi