torstai 30. tammikuuta 2014

Energiataso matalalla

Just nyt ei tahdo jaksaa oikein mitään. 
Syistä on kalpea aavistus. 
Onneksi ei tarvitsekaan saada mitään aikaiseksi.


Toisinaan kirjoitettavaa olisi vaikka monta kertaa päivässä, mutta nyt ei oikein mitään. Yksi syy tulee tässä:

Tuttavani R soitti ja kyseli, miten olen leikkauksesta toipunut. Ihmettelin, mistä hän tietää, että olen ollut leikkauksessa. No, blogista oli lukenut. Tämä pikkukeskustelu sai ajatukset liikkeelle, myös ne vanhat, jo kertaalleen kolutut.

Tiedän, että jotkut tuttavani käyvät tätä blogia lukemassa. Eikä siinä tietysti mitään, julkiseksihan olen tämän halunnut, enkä ole rajannut lukijakuntaa. SE VAAN HARMITTAA, että edes nämä tuttavat eivät koskaan jätä mitään jälkeä itsestään.

Jos tapaamme kadulla, jaamme kuulumiset. Mutta jos minä jaan kuulumiset blogissani, jään vaille sitä toisen "vaihtaria". Niin toivoisin, että ainakin nämä paikkakuntalaiset, minut muutenkin tuntevat, jättäisivät jonkun kommentin, kun ovat luonani käyneet.

Tiedän, että monelle koko tämä blogimaailma on vieras ja kommentin jättäminen tottumattomalle hankalaa. Yritän tässä nyt selittää sen. Vaikka sinulla itselläsi ei ole blogia, voit silti kommentoida. Jokaisen tekstini lopussa on kerrottu, kuinka monta kommenttia siihen on jätetty tai sitten "0 kommenttia". Klikkaat sitä, jolloin aukeaa kommenttikenttä. Siihen kirjoitat mitä haluat minulle tai toisille lukijoille sanoa ja lopuksi ilmaiset itsesi - joko oikealla nimelläsi tai nimimerkillä. Kommenttikentän alla lukee "kommentti nimellä" ja alasvetovalikko, josta valitset kohdan anonyymi. Ja kun tämän olet tehnyt, klikkaat julkaise. Niin helppoa! Ja niin tärkeää minulle ja uskon, että jokaiselle blogia kirjoittavalle.
Olenhan jo kertonut, kuinka paljon arvostan teitä n. 10 lukijaa, joilta saan säännöllisesti palautetta, tykkään teistä! Enkä mitenkään halua "kinuta" kommentteja, mutta ehkä ymmärrät yllä kertomani? Välillä - taas kerran - turhautuu ja miettii, että mitä/ketä varten blogia kirjoitan.


Olen jokseenkin heikohkossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Jaksan entistä vähemmän ja nukkuisin aina vaan. Joka päivälle olen kuitenkin laittanut pieniä tavoitteita, mitä pitäisi saada valmiiksi. Tänään aloitin uuden sukkamallin, jonka sain eräältä asiakkaalta. Hän antoi sekä ruutupiirroksen että näytti kädestä pitäen, kuinka pitsimalli tehdään. Näytän sen teille, jahka olen edennyt vähän pidemmälle.

Millä tavalla sinä opettelet uuden neulonta- tai virkkausmallin mieluummin? 
Kirjoitettuna, 
ruutumallina, 
valmiista (esim. sukasta) katsomalla
vai niin, että toinen näyttää, kuinka malli tehdään?

Mervi
kuten huomaat, hiukan alavireisenä


37 kommenttia:

  1. Olen syksystä asti lueskellut tätä mukavaa blogiasi, ei vain tule kommentoitua. Älä vaan lopeta kirjoittamistasi, kerrot mukavasti elämästäsi ja arjen ja juhlankin tapahtumista. Kyllähän se mieli silloin tällöin painuu alavireeseen mutta onneksi silloin on suunta vain ylöspäin. Minä opettelen uuden mallin mieluusti sekä kirjoitetun että ruutupiirroksen kautta. Selventävä kuvakaan ei ole pahitteeksi. Tsemppiä, voimat varmaan palautuvat kevätauringon myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä yleensä kauan alavireittele, nyt vaan tuntui, ettei kroppa jaksa. Nyt kun tätä vastausta kirjoittelen (pahasti myöhässä) tilanne on jo parempi.

      Poista
  2. Hei! Vähän riippuu mallista, mutta ainakin tuon viimesen lapasen sain selvää lehen "ruutupiirustuksesta".
    Tää talvi vie kyllä alavireiseks, vaikka ei ois leikkauksessa ollutkaan. Paljon oot jaksanutkin, myyjäiset ja kaikki. Energia vie varmaan paljon leikkauksesta toipumiseen. Luulen etten ite jaksais noinkaan hyvin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PItäis ehkä mitata verensokeriakin, sekin voisi olla yksi syy.

      Poista
  3. Hei, jätänpä minäkin kommenttini, vaikken tunnekaan sinua. Sain puhelun minulle tuntemattomasta numerosta, en ehtinyt vastata siihen. Ennen takaisinsoittoani tarkistin omistajan, kävi ilmi puhelun tulleen Ukista. Mietin, kenet sieltäpäin tunnen tai tiedän, ekaksi mieleeni tulit sinä ja blogisi. No, etpä se sinä sitten ollut, mutta hauska ajatuskulku, tämmöiseksi tämä blogistania ihmisen tekee... sinulla on mukava, elämänläheinen blogi, kävin jo ennen lukijauraani kurkkimassa aika-ajoin täällä, toivottavasti piristyt :)

    VastaaPoista
  4. Ruutumalli tai valmis neule ellei ole jotain hyvin kippuraista kommervenkkiä, johon tarvitaan kirjallinen ohje.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun eräs ystävä halusi oppia jonkun villatakin mallin. Luulin että annan hänelle ruutupiirroksen, mutta hän tulikin langan ja puikkojen kanssa ja halusi oppia sen näin. Enhän minä alkanut monimutkaista ja monen kerroksen mallikertaa sillä lailla opettamaan. Mutta hänelle se olisi ollut helpoin tapa. Itse en pysy perässä, jos joku toinen NÄYTTÄÄ kuinka malli tehdään.

      Poista
  5. Ohje tai ruutumalli mieluiten. Neuleestakin suoraan. Aika alakuloinen olo on täälläkin. Sairauksien kanssa ei aina ole helppoa. Miul on nyt hankala vaihe menossa, mut kaipa tää tästä taas. Voimia ja halivoimaa siulle jaksamiseen. :)
    t. eläinhattu Anne

    VastaaPoista
  6. Voimat vähissä ja alavireisyyttä täälläkin, vaikka leikkauksesta jo 4 kuukautta ja sairauslomakin jo loppu. Joten älä hoppuile, anna itsellesi aikaa.

    VastaaPoista
  7. Mulle on ruutumalli selkein. Olen laiska lukemaan pitkiä tekstiohjeita. Alakuloa on täälläkin. On niin kylmää, ettei uloskaan tarkene nokkaansa pistää... Mervi! Pienin askelin eteenpäin!
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja askeleet pienenee edelleen, kun oikein on liukasta!

      Poista
  8. Hei!
    Käyn aina silloin tällöin blogissasi, johon ensimmäisen kerran osuin etsiessäni ohjetta purkinpäällisten virkkaamiselle. Ohje löytyi ja niiden mukaan tulikin muutama päällinen virkattua, kiitos niistä! Blogisi on mukavan maanläheinen ja tunnut hyvin aidolta ihmiseltä. Toivottavasti toipumisesi edistyy hyvin ja mielialakin sitä mukaa nousee!

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten voi alkaa itse kehitellä erilaisia päällyksiä, rimpsuja ja nauhoja...

      Poista
  9. Ai niin se kysymys: mieluiten kyllä ihan kirjoitetun ohjeen mukaan virkkaan!

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me olemme kukin erilaisia, toinen oppii katsomalla toinen lukemalla, kolmas tekemällä.

      Poista
  10. Kirjoitettu ohje ja ruutupiirros mukana niin kyllä selviää silmukoiden salat. Ja tietenkin kuva valmiista auttaa lisää. Kyllä se leikkaus taitaa sinua vielä kiusata mutta päivät pitenee, aurinko paistaa, tulee kevät ja piristyt siinä mukana.

    VastaaPoista
  11. Pikkusen on täälläkin alakuloa leikkauksen jälkeen, ei niinkään kipu kiusaa mutta veriarvot meni kovin huonoksi eikä nyt millää meinaa palautua. se tekee väsyneeksi.
    Sinulle toivon nopeaa toipumista ja uutta energiaa.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se, syy voi olla ihan yksinkertainenkin. Veri päässyt huonoksi, tai verensokeri liian matala tai verenpaine ylhäällä - tai alhaalla.

      Poista
  12. Löysin vasta blogisi äskettäin. Etsin blogeista sopivaa tekemistä askartelukerhon tytöille, 3-6 luokkalaisia. Tsemppiä ja piristystä! Palaan paremmalla ajalla lukemaan arkistosi aarteita! Anna itsellesi aikaa toipua isosta leikkauksesta. Lepää ja virkistä mieltäsi meidän terveisistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ET tainnut löytää etsimääsi, askarteluja täällä ei ole tainnut koskaan olla!

      Poista
  13. Luen blogiasi säännöllisesti, mutta luen tällä hetkellä myös n. 6 muuta blogia, ja tämän teen yleensä kun lapseni on mennyt nukkumaan (juon kaikessa rauhassa kupin, pari teetä ja fiilistelen blogien kanssa). Se on vähän sama kuin lukisi kirjaa. Siksi harvoin tulee kommentoitua, on jotenkin sellaisessa offline-tilassa että haluaa vain rauhoittua eikä aktivoitua. Ymmärrän kyllä että on varmaan tylsää kirjoittaa kun ei ketään tekstit näytä "herättävän". Se ei kuitenkaan ole totta; jos blogisi olisi tylsä täällä tuskin kukaan kävisi lukemassakaan. Mun mielestä sun blogi on kiva, tarpeeksi vaihteleva ja suuri plussa on se että päivität niin usein. On kuin tilaisi lehteä joka tulee säännöllisesti kotiin;) Luen välillä myös iltalehtien lööppejä netistä, mutta tuntuu että blogit on kivempia ihan siksikin että niissä tapahtuu "tavallisia" asioita ja voi rauhoittua iltaa kohden, ajatella että maailmassa on kivoja ihmisiä ja eläytyä toisen elämään hetkeksi. Sitten saa perspektiiviä omaansakin. Eilen ja tänään oon oikein suurkuluttanut päivälläkin blogeja/nettiä, kun olin viisaudenhampaan leikkauksessa (pikkujuttu mutta sain pari päivää sairauslomaa) eikä oikein viitsi mitään suurempaakaan ryhtyä tekemään. Tällä hetkellä aurinko paistaa ja taivas on vaaleansininen, nää talvipäivät on parhaita kun tuntuu että mennään hitaasti kevättä ja valoa kohti. :) tsemppiä leikkauksesta toipumiseen, uskon että siinä menee aikansa! (mulla kun elämä meni nurin jo tästä hampaanpoistosta;) kun on päässyt aina suht vähällä. Vaikka vastoinkäymisiä ei kenellekään toivoisi, täytyy vaan yrittää niistä selviytyä ja katsoa kauas tulevaisuuteen parempia aikoja kohti, ainakin sulle on kertynyt luonteenlujuutta joten voit uskoa siihen että tästäkin selviydyt! t. M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin iloinen kaikista lukijoista, jotka aidosti pitävät teksteistäni.

      Poista
  14. Minusta ohjeet n kivat saada, oli sditten ruutupiirros tai kirjoitettu ohje.'
    Mutta nyt lepäät ja annat itsesi toipua rauhassa.

    VastaaPoista
  15. Voi kamala miten paljon taas virheitä. Yksi syy, miksi kommentoin harvoin, vaikka kurkkaan tänne joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkos nähnyt sellaisen "testin" minkä luettuaan voi todeta, että virheitä saa olla tooosi paljon ja silti tekstin kyllä ymmärtää?

      Poista
  16. Hei olen ollut blogisi seuraajana jo (no en nyt muistakaan kuinka kauan). Silloin tällöin kommentoin kirjoituksiasi; mutten koskaan, jollei minulla ole jotain "sanottavaa". Olen huomannut, ettei muutamaan viimeisimpään kirjoitukseesi ole tullut kommentteja, hiukan surkutellut sitä, mutta...kts yllä.

    Kaltaistasi kirjoittajaa kaivataan. Yhteenkään blogiin en ole liittynyt ns. lukijaksi (joku syy siihenkin lienee). Sulla on taas ollut niin isoja juttuja, leikkaus ja kivijalkakaupasta luopuminen, ettei alakulo ole yllätys. Toivottavasti elämänhalu taas löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, en itsekään kommentoi, jos ei ole mitään sanottavaa. Enkä kyllä yleensä toista sitä samaa kehumista, mitä on jo pitkä litania edelläni...

      Poista
  17. Jostain kumman syystä minulle ei aukea noi luettavat neuleohjeet. Onneksi on hyvä ystävä joka kädestä pitäen näyttää ja opettaa uudet mallit! Aurinkoa päiviisi. Minä kyllä luen blogiasi mutta ole laiskanpuoleinen kommentoija, sori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethän sinä ole laiska kommentoija - päinvastoin.

      Poista
  18. Paperilla ruutupiirroksena tai kirjoitettuna. Paremman puutteessa menee kyllä valmiista tuotoksesta tai jopa kuvasta.

    VastaaPoista
  19. Ruutupiirros on mieleisin juttu :) Tsemppiä sinulle.

    VastaaPoista