keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Just nyt tajusin sen!

Oli pakko tulla tämä vielä kirjoittamaan. Istuin äsken nojatuolissani, sukankudin käsissä ja katselin kauan kauan sitten tallentamiani elokuvia - rakastamiani nyyhkytarinoita. Että se aika tuli viimein, että on aikaa...

Hoksasin myös toisen asian, josta voin olla onnellinen. Minä pystyn olemaan täysin rauhallisena kaaoksen keskellä! Joku toinen olisi aivan paniikissa, kun paikat on sekaisin ja niin paljon tekemistä! Minä vaan nautin olostani...

Kolmas havainto: taisin keksiä syyn siihen, miksi tämä meneillään oleva prosessi on sujunut niin hyvin. Se on tämän blogin ansiota! Kun kirjoitan ajatukseni, ne selkiytyvät ja olo helpottuu!

Te lukijat saatte siis ottaa osanne onnestani! Kykenee, ken voi...

Mervi


3 kommenttia:

  1. Tervehdys!
    Siitäpä onkin aikaa, kun viimeksi olen blogissasi vieraillut, sillä jonnekin netin pimentoihin oli tämäkin suosikkini osoite häipynyt. .Jonkun toisen blogin sivupalkista klikkasin tänne, ja huomasin olevani tutussa osoitteessa.

    Hallittu kaaos on aina helpompi kestää kuin hallitsematon. ja koska asioilla on tapana järjestyä ajallaan, mitäpäs sitä turhia stressailemaan.

    Onnellisia oman ajan hetkiä Sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea olotilaasi, näinhän se on kun saa puhuttua/kirjoitettua sanomisensa ulos niin sitä ihan rentoutuu. Edellistalvisen putkirempan keskellä asuessa sitä sai itsekin kaaoshoitoa ja melko varmasti tiedän tämänhetkiset tunteesi omasi keskellä.
    Olisipa kiva tietää noiden ihanien pienten saksien tarina (jos ovat omasi).

    VastaaPoista