seuraa sähköpostitse

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kaikkea ei blogissa kerrota?

Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa - suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi.

(Tästä tulee taas pitkä alustus ennenkuin pääsen varsinaiseen aiheeseeni)

Bongasin sattumalta yhden sisustusblogin, jota aloin seurata orastavan sisustusintoni vuoksi. Bloggaajan koti on aivan erinlainen kuin meillä, enkä voisi edes kuvitella asuvani sellaisessa. Silti sitä on kiva seurata, inspiroitua ja punnita samalla omia valintojaan. Ehkä vähän voisi omaa linjaansa muuttaakin, kun näkee erilaista. Olin kovin harmissani, kun huomasin, että tämäkin bloggaaja alkoi saada ikäviä kommentteja. Vaikka en tunne kirjoittajaa, sympatiani siirtyivät selkeästi hänen puolelleen.

Kirjoittajaa moitittiin liiasta ostamisesta. Rahaa kuulemma palaa liikaa sisustukseen. Lisäksi kommentoija vihjaa ikävästi, ettei blogi ehkä ole tottakaan, kun eihän kirjoittajalla VOI OLLA niin paljon tuloja. Ikävää! Blogin kirjoittaja - kirjoittaa muuten virheetöntä, kaunista kieltä - teki pitkän postauksen selvittääkseen asiaa. Siinä yhteydessä hän varmistaa, että lukija ymmärtäisi sen, että kirjoittajalla on MYÖS MUUTA ELÄMÄÄ, ettei blogia lukemalla voi kaikkea tietää, eikä siitä kannata vetää liian tiukkoja johtopäätöksiä.

Mistä kumpuavat nämä ikävät kommentit? Minun tulee aina ensimmäisenä mieleen kateus.

Ei silti, joudun pohtimaan myös omia tuntemuksiani erityisesti kahta blogia lukiessani. Molemmat kirjoittajat elävät minulle aivan vierasta elämää, mutta seuraan heitä silti. Molempien tyyli on mielestäni, miten sen sanoisi nätisti, hmmm... vähän lapsellinen - nuoria kun ovat. Toinen saa sympatiani ehdoitta osakseen. Hän on niin suloinen, vilpittömän tuntuinen, avoin, suhtautuu nöyrästi saamaansa palautteeseen ja neuvoihin. Toinen blogisti taas on aina oikeassa, puolustelemassa valintojaan ja kirjoituksiaan, maailman napa ja itsevarma - ärsyttävä siis. Silti seuraan päivittäin.Olen ehkä päässyt jäljille siitä, miksi suhtaudun noin erilailla ....

Oletko muuten huomannut, että vapautin oman blogini kommentit hyväksymiseltä? Itse asiassa kommentit ovat kovasti vähentyneet ja olen sitä vähän ihmetellytkin. Eikö kirjoitukseni herätä mitään ajatuksia? Enkö edes ärsytä lukijaa? Jokaikinen kommentti saa minut aina iloiseksi. Eilen ilahduin tästä kommentista:

"Olen seurannut kuin jännäriä tätä sinun elämänmuutostasi ja ollut hengessä mukana"
Ihanaa. Joku on kiinnostunut tästä hullunmyllystä! Ilmeisesti näitä "hengessä mukana olevia" on ollut enemmänkin, kun minusta tuntuu, että tämä kaikki muutos on käynyt niin sujuvasti, stressaamatta.Kerran pääsi itku ihan muun pikkuseikan vuoksi, mutta muuten olen selvinnyt mainiosti.

Tässä se varsinainen asia, miksi aloitin kirjoittaa tätä postausta - vastauksena tuohon kommenttiin:

"Jospa tietäisit, millainen todellinen jännäri tämä elämäni tällä hetkellä onkaan... "
Kas, kun harvoin blogissa kaikkea elämää kerrotaan. 

Tänään heräsin ilman herätystä  - mikä nautinto! - yhdeltä. Nyt on kello puoli kolme, enkä ole vielä tehnyt muuta kuin roikkunut netissä ja juonut aamukahvin + kaksi ruokalusikallista raejuustoa.  Äiti mietti joskus: "Mitä tekis että mainittais?" Jos vaikka lähtisin pohtimaan, mihin tämän tynnyrin sijoittaisin ja mihin nuo sisällä olevat virkatut matot? Sitä pohtiessani voisin jatkaa sukan kutomista...

Mervi


4 kommenttia:

  1. Hyvä, että muutos on mennyt stressaamatta. Nyt on lyhempi työmatka ja vapaammat työajat. Minäkin seuraan useita sisustusblogeja vinkkejä saadakseni. Välillä ihmettelen, itsekseni, tarvitseeko ihminen niin paljon tavaraa, kippoa ja kuppia yms. Itse olen pyrkinyt karsimaan. Tuli ähky, kun viime kesänä jouduin vanhempieni kotia tyhjentämään...

    VastaaPoista
  2. mäkin luen vakiblogit päivittäin - sä kuulut myös niihin - koska olen eläkkeellä, katselen muitten touhua vähän eri kulmasta ja ulkopuolisena - kotikeskeisyys on kuitenkin tärkeä ja elämänlaadun ylläpito niin, että joka päivä on kiva herätä uuteen päivään... nuo sisustus- ja muotiblogit eivät ole olleenkaan mun juttu - päinvastoin nykyään mun sisustaminen on enemmänkin ulostamista (ei ulkoistamista;)) kun olen tyhjentänyt kakkoskotiamme - voi sitä tavaramäärä...
    pakko lohduttautua silläkin, että pöydät ym. huonekalut menevät sitten haketettavaksi - saahan siitä joku sitten energiaa...ei nuorisokaan huoli mitään vanhaa koteihinsa...

    sinulle toivotan uudenlaista uutta vuotta - paljon hyviä hetkiä ja turvallisuutta!

    hannah
    odotan mielenkiinnolla niitä Shop-juttuja - matot tyrkylle tänne nettiin ;)

    VastaaPoista
  3. Minulla ei ole blogia eikä varmaan koskaan tulekaan, mutta periaatteessa olisin kovasti kiinnostunut kokemaan, miten oikeassa tilanteessa suhtautuisin blogin saamiin kommentteihin. Tällä hetkellä tuntuu, että ikinä alentuisi mihinkään "blogini on vain pintaraapaisu elämästäni"-selittelyihin. Enkä suhtautuisi epäluuloisesti kaikkiin anonyymeina kommentteja kirjoittaviin. Enkä ottaisi henkilökohtaisesti, koska ei pidä provosoitua kun provosoidaan :) hihii, helppo on olla näin varma, kun ei ole kokemusta!

    VastaaPoista
  4. Itse en seuraa kaikkia "seuraamiani" blogeja säännöllisesti. Sitten kun joskus uppudun blogimaailmaan niin menen sinne bloggerin lukuluetteloon ja alan selailla alkusanoista mikä saattaisi kiinnostaa tällä kertaa.. Ja selaan niitä kerralla niin paljon että kommenttien jättämiseen menisi todella paljon aikaa. Eräs asia jota en sulata en sitten millään on ne varmistus- jutut jotka menevät aina ensimmäisellä kerralla pieleen ja joskus toisellakin. Jos vielä kolmannella niin sitten en enää edes yritä. Ne kun on monesti niin epäselviä.

    Itse pyrin muuten tuomaan blogeissani esiin elämän moninaisuuden - mutta sen kokonaisuuden tuominen esiin blogissa onkin sitten toinen juttu. Melkein mahdottomuus saada elämän kirjo sanoin ja kuvin esiin! :-D

    VastaaPoista