sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hetken alakulo

Olen saanut ihania kommentteja, joissa ihmetellään positiivisuuttani. Kyllä, etupäässä olen kyennyt sinnittelemään iloisella mielellä - ehkä se sitten on perusluonteenpiirteeni. Vaikka tilanne on epävarma ja epämiellyttävää oloa on riittänyt, vaikka lähes kivuttomana olenkin ollut, vain kerran sain epätoivokohtauksen.

Se oli ihan alussa ja tapahtui yöllä. Oli paha olla eikä mitkään omat konstit auttaneet. Hoitajatkaan eivät osanneet tehdä mitään. Vaikka jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä sainkin jonkun rauhoittavan, koska nukahdin melko pian.


Yleensä juttelen ystävällisesti ja iloisesti hoitajien kanssa, eikäpähän ole syytäkään muuhun. Sensijaan muihin potilaisiin en jostain syystä osaa asennoitua. Tykkään oikein paljon vanhuksista ja mielelläni keskustelen heidän kanssaan. Tämä on terveyskeskuksen vuodeosasto, joten vanhuksia on varmaankin suurin osa.  

Olen etupäässä ollut "omassa, ylhäisessä yksinäisyydessäni" koska en ole päässyt liikkeelle eikä minulla ole huoneessa muita. Nyt kun vointini on kohentunut, alkaa ilmeisesti näkyä osaston kuntouttava työote, kun minuakin aletaan patistaa liikkeelle. Noh, käskystä menin äsken päiväsaliin syömään toisten mummojen ja paappojen kanssa. Yksi pappa ei saanut itse jakkua päälle ja pyysi apua toiselta papalta, joka ei kuitenkaan voinut auttaa. Oli aivan luonnollista tarjota apuani ja niin pappa sai lämmintä ylleen.

Huomasin kuitenkin siinä syödessäni, että jonkunlainen alakulo meinasi tunkea tajuntaani. En osaa selittää sitä, mutta totesin, että mieluummin olisin täällä omissa oloissani. Sitten oli ihan pakko lähteä pois, kun viereiseen vessaan kutsuttiin hoitaja ja kaikki ko. toimintoon kuuluvat keskustelut ja äänet kuuluivat. Ruokahalu meni.


Ymmärrän, että tilanne olisi aivan toinen, jos olisin ikäisteni joukossa ja ehkä vaivatkin olisivat edes samantyyppisiä.


Mervi

4 kommenttia:

  1. Niin ymmärrettävää. Näitä kirjoituksia lukiessa peilaa luonnollisesti ajatukset omiin tuntemuksiin. Vaikket varmaankaan kirjoita meitä muita varten, voit olla varma, että näillä sinun kirjoituksillasi on uskomaton vaikutus meihin lukijoihin. Jokainen kirjoituksesti saa kyllä ajatukset aika pitkäksi aikaa niin sinun tilanteeseesi kuin itse kunkin lähipiirin, isovanhempien, vanhempien, ystävien ja tuttavien tilaineteisiin. Kuka tahansa meistä voisi olla siellä nyt ja sen tähden nämä kirjoituksesti ovat ihastuttavan avoimia ja merkityksellisiä. Minä ainakin niin ymmärrän, että haluaisit olla omissa oloissasi. Kaikilla lämpimillä ajatuksilla.

    VastaaPoista
  2. Onhan se ohan inhimillistä, että monenlaisia tunteita liittyy sairaalassa oloon. Jokainen kaipaa myös omaa "rauhaa" välillä ja varsinkin, jos ympärillä ei ole syystä tai toisesta samanhenkistä tai -ikäistä seuraa. Oletko havainnut tai havainnoinut sairaalassa ollessasi osaston yleistä ilmapiiriä? Mä olin kovin mielissäni, kun itse koin että osastolla oli positiivinen ja rempseä ilmapiiri. Toki se vaikutti myös varmaan mun kokemukseen, että itsekin yleensä olen positiivinen ja rempseä. Mutta verrattuna esim. aikanaan synnytysosastoon, kyllä tuo ortopedian osasto oli paljon positiivisempi ilmapiiriltään kuin synnäri! Outoa kylläkin, että synnärillä vallitsi jonkinlainen yleinen apatia.

    Aurinkoisia ajatuksia...!

    VastaaPoista
  3. kyllähän sen ymmärtää että alakulo tulee välillä itse kenellekkin.sairaalassa tulee pahamieli jos hoitaja tahtomattaan tokaisee jotain mitä ei olisi tarkoittanutkaan sanoa.toivon siulle piristystä päivääsi.

    VastaaPoista