maanantai 28. huhtikuuta 2014

Nyt alkaa kiukuttaa!

Kohta musta tulee häijy akka.

Jokaikinen hoitaja, jonka olen tänään nähnyt, on patistanut liikkeelle. Ja juuri tänään, kun olen aamusta asti ollut omatoiminen: tein aamupesut aivan itse ja kykenin hommiin, joihin aikaisemmin on tarvittu hoitajaa. Tottahan minä sen ymmärrän, että minun parastani ajattelevat, mutta kohtuus kaikessa.

Ei muuten ole kivaa kellään, kun mulla alkaa keittää! Ja jos tämä jatkuva "painostus" jatkuu, se on ainakin lähellä. Tähän asti on kehuttu kuin pientä lasta, kun olen jonkin edistysaskeleen ottanut, mutta nytkö ei enää mikään riitä? 

Ylläolevan kirjoitin eilen illalla - toivottavasti tämä päivä sujuu paremmin. Alku ei kylläkään ollut hyvä. Oksensin aamupalan. Yritin väkisin syödä viilin ja otin lääkkeet pahanmakuisen maidon kanssa. Vastenmielisyydestäkö sitten johtui, ettei pysynyt sisällä. Aamupalat on koko ajan ollut haasteellisia, kun aina tarjotaan jugurttia ja viiliä ja niitä en pysty syömään, kun alkavat närästää. Puuroa en ole koskaan halunnut syödä. Tämä liittyy sairaalaan. Äitini on vahvistanut kokemukseni. Makaan sängyssä. Hoitaja tuo metallikipossa mannapuuroa. Pitää nenästä kiinni ja syöttää väkisin. Ei ihme, että mannapuuroa en suosiolla syö.

Mervi

14 kommenttia:

  1. Voi eikä:( Aamupala on tärkeä ja jos se on vastenmielistä ja vielä tulee oksennuksena ulos niin eipä voi päivä hyvin alkaa. Ja jatkuva painostus,voi eih:( Jaksuja sinne kovasti tähän päivään <3

    VastaaPoista
  2. Sinun parastahan ne hoitajat ajattelevat, kun patistavat liikkeelle. Jos nyt luovutat, et kohta ehkä pysty enää kävelemään lainkaan, tuskin sellaista haluat.

    VastaaPoista
  3. Ylireippaat, ylipirteät, kaiken osaavat ja minunkin asiani paremmin tietävät ovat kurjia,vaikka kuinka parastani ajattelevat.
    Tsemppiä sinulle.

    VastaaPoista
  4. Voi Mervi!
    Mä ymmärrän oikein hyvin miltä sista tuntuu!!!
    Jos mä jotain vihaan niin just sitä jatkuvaa patistamista. Tarkoittavat varmasti hyvää, juu mutta kohtuus kaikessa.
    Monet lapsuuden aikaiset traumat heijastuvat myös meihin aikuisina. Tiedän senkin kokemuksesta!!!
    Mulla on fibromyalgia ja siihen liikunta on todistetusti hyödyllistä. Mutta ei se likunta lisäänny sillä että siitä joku koko ajan jankuttaa.
    Mulla on suuri onni ollut saada lääkärikseni J-P Kouri, joka on aivan ihana. Tuli kerran hänen kanssaan juuri puhettä tuosta liikunnan tuputtamisesta.
    Hän sanoi hienosti että hän sanoo potilaalle alkuvaiheessa siitä liikunnan hyödyllisyydestä ja luottaa siihen että kyllä jokainen liikkuu juuri sen verran kuin kykenee, siinä ei jankuttamiset auta.
    Tuo aamupalajuttu on kyllä kurjaa. Toivottavasti saat jatkossa sellaista minkä pystyt syömään.
    Jaksamista ja parempaa vointia!
    t Merkku

    VastaaPoista
  5. Ihan varmasti ottaa lujille kun nuo kaikentietävät jotka kysyvät että kuinkas me olemme tänään voineet:)))) patistelevat ja patistelevat. Koita jaksaa.
    Miusta on kuva hattu päässä, muutama kirjoitus taaksepäin.
    Aamulla pitää saada teetä tai kahvia,ei jugurttia vai kuinka.

    VastaaPoista
  6. Ne ovat varmaan aamuraportilla puhuneet, että sua pitää komentaa liikkumaan ja sitten kaikki vaan patistaa :( Voi että, kun aamulla ei mikään maistu, aamulääkkeet tyhjään mahaan ei myöskään kuullosta hyvältä. En minäkään sais puuroa syötyä aamulla (oikein milloinkaan). Mut maustamaton jugurtti menee marjojen kanssa, kunhan ensin saa kahvia pari kupillista. Viruvasta viilistä en tykkää.
    Toivottavasti löydät jotain aamupalalle sopivaa syötävää niihen "valikoimista"

    VastaaPoista
  7. Mikä olisi kuntoutumisesi suunta ja vauhti tai lopputulos, jos eivät patistelisi? Kukaan muu ei sinua voi kuntouttaa kuin sinä itse, siksi yrittävät tsempata sinua tekemään sitä. Tsemppiä kuitenkin, käyt läpi haastavia aikoja.

    VastaaPoista
  8. Hyvähän sitä on tsempata terveiltä jaloilta. Ymmärrän oikein hyvin fiiliksesi, tänään erityisen hyvin. Voimia kuitenkin sinulle, joka itse tiedät oman kroppasi rajat ja voimat kaikista parhaiten.

    VastaaPoista
  9. Kiitos ymmärryksestä ja myötätunnosta. Muutama anonyymi on epäillyt etten itse ehkä ymmärtäisi lähteä liikkeelle. Vastaan tähän, että olen jo ennen tätä ollut 7 kertaa keinonivelleikkauksessa ja joka kerta noussut sängystä käveleväksi. Voin vakuuttaa, ettei minulla ole mitään halua jäädä petiin. Varsinkin, kun tiedän etten voi lähteä kotiin ennenkuin olen tarpeeksi omatoiminen.

    VastaaPoista
  10. Luulis, että voisivat tarjota sulle jotain sellaista aamupalalla, joka pysyy oksentamatta sisällä. Meneehän siinä yksi kierros lääkkeitäkin hukkaan. Kerro heille sen aamuruoan nimi, joka pysyy sisällä. Vilkaisin just tänään uusia tulossa olevia laitospotilaitten ravitsemissuosituksia ja ateriakokoonpanoja rakennetta myöten (normaali, karkeasose, hienosose, nestemäinen jne...) Erilaisia diettejä oli muistaakseni 22 (ja näissä aamupalat, lounaat, välipalat, kahvitukset ja päivälliset. Kyllä sieltä sopiva löytyy, usko pois.

    VastaaPoista
  11. pyydä aamupalaksi jotain sellaista mikä maistuu,kyllä siellä sellaistakin luulis olevan.tuo omatoimisuushan on hieno asia ja jokainen toimii kykyjensä mukaan.

    VastaaPoista
  12. Pitäis jokaisen ymmärtää ettei sanoisi mitään jolla aiheuttaa vain lisää pahaa mieltä. Kannustaminen on jotain ihan muuta. Asiat voi sanoa siten kuin haluaisi ne itselleenkin sanottavan. Vuosia sitten pahoitin mieleni, kun puoliksi halvaantuneelle, palvelutalolle monen kuntoutuspaikan jälkeen päätyneelle isälleni eräs hoitaja ohjeisti niin ilkeästi miten tämän tulee reippaasti "yy kaa koo" kävellä hänen vauhdissaan selkä suorana!! Kuulin tämän kailotuksen jo kaukaa ulko-oven avattuani ja luulin ensin että nyt on joku yhteisjumppa menossa. Onneksi tämä hoitaja ei kovin usein ollut vuorossa, mutta tämä yy kaa koo tempaus sattui juuri vielä viimeisenä isänpäivänä. Olin niin tyrmistynyt etten ymmärtänyt antaa asiasta palautetta ja isä itse ei yleensäkään jaksanut puhua yhtään, mitään saati sitten pitää puoliaan.
    Vaikka joku tällainen tapaus jääkin mieleen, niin suurin osa hoitajista kuitenkin on niiin ihania lämpimiä ihmisiä joihin oli suuri ilo saada tutustua :)
    Tuolla kokemuksella joka sinulla on, tiedät varmasti kuinka toimit, ja eihän kaikki todellakaan tapahdu hetkessä vaan vaatii paljon työtä. Oikein lämmin virtuaalihalaus vielä tähän loppuun <3

    VastaaPoista
  13. On se kurjaa, jos aamupala ei pysy sisällä. Luulis, että kun noin pahaa tekee, niin saisit jotakin muuta tilalle.
    Ja kuten mainitsitkin tuosta kannustamisesta/painostamisesta, niin kyllä - kohtuus kaikessa, muuten tulee kiukku.
    -anja-

    VastaaPoista
  14. Hei Mervi!

    On hyvin ymmärrettävää, että niitä huonompia hetkiä aina välillä tulee, meille jokaiselle. Toivottavasti tämä päivä on tuonut taas jotakin iloisempia asioita. Kiitos sinulle, kun avoimesti jaat meille tunteitasi ja tuntemuksiasi. Luulen, että olet auttanut minua, ehkä muitakin, taas paremmin ymmärtämään muita ihmisiä. Tuosta aamupalasta: Jos ei puuro muutenkaan maistu, niin ei sitä sairaalassakaan opi syömään, kysele nyt vain jotakin muuta.

    Vaikka oletkin siellä sairaalassa, niin toivotan kuitenkin hyvää vappua! Ilon hetkiä päiviisi!

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista