torstai 29. toukokuuta 2014

Huolimattomuutta ja muuta

Olen jo aiemminkin ihmetellyt, että millä ihminen palkitsee itsensä, jos ei ruoalla. Olen hämmästynyt, että suuni on vieläkin vereslihalla, vaikka antibiootin loppumisesta on jo aikaa. Mikään ruoka-aine ei maistu entiseltään. Tekisi mieli, mutta kun suuhun laittaa, tekee mieli sylkäistä pois. Edes suklaa ei maistu, todella huolestuttavaa!

Pieni episodi tältä päivältä, jotta voimme todeta, että tekee ne virheitä muuallakin. Mieheni haki minulle lääkkeitä apteekista. Toinen oli vanha tuttu Thyroxin, mutta toinen uusi tuttavuus, napapiikkiä vastaava verenohennuslääke pillerinä. Olivat keskustelleet tuosta uudesta pilleristä, sen Kela-korvattavuudesta, ilmeisesti liiankin intensiivisesti, sillä itse apteekkari laittoi sen tarran mikä lääkepurkin päälle tulee, väärin. Eli nyt annostusohjeet ovat vaihtaneet paikkaansa, ovat väärissä purkeissa. Voisi olla kohtalokas virhe, mutta minä sen huomasin ajoissa.  Napapiikkijutussa taas sattui näin:

Kun taksikuski tuli minua osastolta hakemaan, hänellä oli nippu papereita, jotka oli kansliasta saanut. Päällimmäisenä oli taksilappu. Luulin tietysti, että kaikki ovat matkaan liittyviä. Kotona vasta ajan päästä havaitsin, että siinä olikin reseptejä. Osastolla ei näistä ollut mitään puhetta. Siitä huolimatta, että siellä on oikein kotiuttamishoitaja. No, muut asiat oli sentään hoidettu, paitsi että hammaslääkärin todistusta ei löytynyt.

Resepteissä  oli myös napapiikiksi tunnistamani injektio. Pöh, enhän minä osaa sitä itse laittaa, eikä mistään ilmennyt, kuinka kauan sitä pitäisi ottaa. Kummastelin sitäkin, kun ei koskaan aiemmin ole tarvinnut kotona jatkaa, vaan se noin viikko sairaalassa on riittänyt. Kaikkein eniten pahastuin siitä, että noin tärkeät paperit sain taksikuskilta! Napapiikki vaihdettiin sittemmin pilleriksi. Siihen ei saa muuten Kela-korvausta, paitsi kahden kuukauden sisällä leikkauksesta jotain lääkärin vakuutusta vastaan.

Lopuksi tähän pari kuvaa käsitöiden tekemisestä.



Huomaatko kuvassa hienon sinisen satiinisen liukulakanan? Huomasin heti kotiin tultua, mikä liukulakanan merkitys on. Ilman sitä tihkasoo hankalasti. Kaikki kankaani ovat hankalasti pakattu, mutta tuollainen juuri sopivan kokoinen pala oli jostain jäänyt ja osui heti silmään. Eikä tarvinnu ees ommella...


11 kommenttia:

  1. Ainakin lappuja on tullut paljon, mielenkiintoista nähdä mitä noista syntyy :)
    Onko sinne nyt joku sammas iskenyt suuhun, kun antibottikuurien aikana joskus iskee. Tai sit joku muu lääke tekee makuongelmia. Hyväjuttu tuo liukulakana-idea. Ja varmasti halvempi kuin ostettuna .
    Hyviä toipumispäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän sen sammaksen arvaisi? Muistaakseni lapsilla kieli oli silloin peitteinen, mutta minun suuni on niinkuin viimeinenkin peite olisi hävinnyt, se on vain kirkuvanpunainen.

      Poista
  2. No siinähän niitä syntyy liukuhihnalta, mitä lie sitten ovatkaan, tai oletko jo paljastanut. Täytyy mennä katsomaan edellisen postauksesi kommenteista josko siellä selviäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut jo paljastaa, mutta kun se oma työni ja ohjelehtinen on vieläkin löytymättä, enkä ole vielä saanut lupaa näyttää toisten sivuilla olevia kuvia. Mutta tulossa on selvitys!

      Poista
  3. Epäilen kyllä Emielien kanssa samaa - antibiootit on aiheuttaneet sammasta - siis hiivaa - sinne suuhun. Itsellä on joskus auttanut, kun olen liottanut askorbiinihappotabletteja veteen ja purskutellut. Auttaa myös aftoihin.
    Ja jännä nähdä, mitä noista lappusista syntyy;)
    Tsemppiä ja malttia, Mervi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Askorbiinihappotabletti, mikä se on? Asperin vai asidofilus vai mikä?

      Poista
  4. Purskutteleppa puolukka tai karpalomehua suussasi, se voisi auttaa tuohon vaivaan.
    Aika huolimatonta tuo siun kotiuttaminen kun eivät kertoneet lääkkeistä.
    Tutulta näyttää käsityön teko asentosi, :))) mukavaa kohta alkavaa kesäkuuta.

    VastaaPoista
  5. Voi Mervi,joka päivä sinua ajattelen,vaikkei aina tule kommentoituakaan. Voimahaleja sinulle ja tsemppiä kaikkeen jaksamiseen. Kyllä totisesti paljon olet kestänyt ja jaksanut. Kyllä ne sairaalatyöntekijät tekee paljon virheitä ja oli tosiaan törkeää sinun kotiuttaminen. Taksikuskille antaa sinun paperit,eikö siinä jo rikota salassapitovelvollisuuttakin ja sitten resepteissä ohjeet vielä väärin. Mulla oli verenohennukset piikkinä ja mä kyllä osaan pistää,kun pistän monta kertaa päivässä insuliiniakin. Mulla oli sen syöpäleikkaukseni jälkeen kotonakin vielä 2kk verenohennuslääke ja oli kallis. Yli 100€ se satsi.

    VastaaPoista
  6. voihan nenä miten huolimattomia olivat asioittesi kanssa.toivon siulle kuitenkin kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  7. Tais mennä hoitajilla puurot ja vellit sekaisin ;) Kun siellä todennäköisesti on paljon muistisairaita yms. potilaita, joille ei voi antaa papereita. Hoitivat sitten sinunkin kotiuttamisen saman kaavan mukaan.
    Tsemppiä toipumiseen! Sinnikäs sissi olet!

    VastaaPoista
  8. Oh, olet päässyt kotiin! Viimeinkin!

    Varmaan jo astetta mukavampaa olla potilaana, kun sen saa tehdä omassa kodissa. Kun nyt vielä toipuisit pian!

    VastaaPoista