seuraa sähköpostitse

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pelottava päivä

Edellisenä iltana minulle kerrottiin että huomenna vaihdetaan subklaavi uuteen paikkaan. Vaihtoon päädyttiin, koska edellinen näytti tulehtuneelta. Eilinen aamu alkoi sitten paastolla, koska hoitajalla oli se käsitys, että toimenpide tehdään "humautuksessa". Otin siis lääkkeet tyhjään mahaan ja olo oli kamala.

Puolen päivän aikaan pääsin leikkuriin, tai oikeammin heräämöön, jossa toimenpide tehtiin. Ja se tehtiin paikallispuudutuksessa, kuten edelliselläkin kerralla. Eihän se oikeastaan hirveesti sattunut, mutta tuntui kovin ikävältä. Kaikkineen siinä meni n. 20 min. Jo heti koko olkapää tuntui rusikoidulta. Niin, tämä uusi subis laitettiin toiselle puolelle, eikä niinkään kaulaan, vaan solisluun tienoille. 

Osastolle päästyäni kipu alkoi levitä eikä särkylääke auttanut. Illemmalla kipu alkoi tuntua sydämessä ja hengittäessäni tuntui pistävää kipua. Hoitajat ottivat ekg:n. Tuntui kamalalta kuulla "ei tässä sydänkohtauksesta näyttäisi olevan kysymys." Sydänkohtaus minulla, eikä?! Toimenpiteen tehneeseen anestesialääkäriin otettiin yhteyttä ja hän määräsi heti keuhkokuvaan. Olisi saattanut olla mahdollisuus, että subis olisi mennyt väärään paikkaan. Joskus/yleensä otetaan röntgenkuva lopuksi, muttei tällä kertaa. Lääkärin mielestä toimenpide onnistui niin hyvin, ettei ollut syytä. Loppujen lopuksi illalla todettiin, ettei mistään vaarallisesta ole kysymys ja minä jäin ihmettelemään, miten saan kivun kanssa nukuttua. No, siinä se yö kuitenkin meni, kyljellään on helpompi maata, joten vaihdoin asentoa yhtenään. Antibiootin tiputus jatkuu siis ennallaan neljän tunnin välein, toistaiseksi. Ehkä taas maanantaina jotain tiedetään enemmän. Vanhasta subiksesta otettiin viljely, jotta tiedetään mikä bakteeri siellä muhii. Taas yhtä kokemusta rikkaampi Mervi

9 kommenttia:

  1. Voi jestas, mitä koettelemuksia. Voimia!

    VastaaPoista
  2. No huh huh... On kyllä melkoista touhua, jaksamisia! Hyvä että pystyt kuitenkin kyljelläsikin nukkumaan. Mulla se ei onnistu vieläkään, vähän aikaa pystyn olemaan ei-leikatulla kyljellä mutta sitten alkaa tuntua ikävältä... Ortopedikontrollia odotellessa, hui...

    VastaaPoista
  3. Eipä voi oikein mitään sanoa, onhan koettelemusta. Toivottavasti on jo helpottunut vointi!

    VastaaPoista
  4. no voi kurjuus mitä koettelemuksia siulla on.tuli ihan tippa silmään kun luvin jutun.toivotaan että vihdoin alkais menemään parempaan päin.aurinkoa päivääsi

    VastaaPoista
  5. Voi järkytys,kyllä sulle nyt siunaantuu ihan liikaa tuota kärsimystä:(( Toivon sydämestäni että pääsisit kuntoon ja kotiin,onhan tuo kamalan pitkä aika olla jatkuvasti sairaalassa:((((

    VastaaPoista
  6. Nyt on jo pakko sanoa, eikö mikään riitä. Aina vain kivut jatkuu ja pahenee tuollain välillä. Missä on se raja minkä ihminen kestää?.

    VastaaPoista
  7. On taas niin vaikea löytää oikeita sanoja. Toivon kovasti, että asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan. Jaksamisia! Voimia!
    -anja-

    VastaaPoista
  8. No johan nyt on taas uutta kestettävää! Yritä sinnitellä ja säilyttää rippunen positiivista mieltä.

    VastaaPoista