seuraa sähköpostitse

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Jottei tarttis koko kesää sisällä itkeä

Jo talon valmistumisvaiheessa yritin saada kuuluviin hentoa ääntäni ja ajatusta siitä, että portaat pitäisi olla toisenlaiset ja sellaiset, että pyörätuolin kanssa liikkuminen ei olisi vallan mahdotonta. En tullut kuulluksi, asia taisi tuntua silloin liian kaukaiselta. Nyt se on tätä päivää.

Olikohan niin, että joku lukijani (tai sitten facebookin puolella) vinkkasi fysioterapiasta saatavan luiskia? No, joka tapauksessa sieltä sellaiset sain, lainaksi. Mielestäni ovat oikein kätevät, kevyet kantaa ja teleskooppiset, eli menevät pieneen tilaan. Pieni korotus ylimmäiseen portaaseen, niin näin hienolta näyttää:

luiskat on tässä vain, kun niitä tarvitaan, muuten nostetaan sisälle
Onhan tuo silti aika hurja matka! Yksinään siitä en ainakaan minä selviäisi missään tapauksessa ikinä. Ja aika vahva(nnäköinen) täytyy miehenkin olla, että uskallan heittäytyä armoilleen. Siskoni olisi halunnut yrittää, mutten uskaltanut.

Tämän aurinkoisen ihanan viikonlopun olin yksin kotona, sängyssä ja peiton alla - enimmäkseen. Mieheni oli Kustavissa mökillä, mutta taisi kotiin tultuaan nähdä (vihdoin!) etten ollut oikein tyytyväisen näköinen. Kysyi sitten, että haluaisinko päästä ulos. Minä siihen ehkä tarkoituksettoman tylysti jatkoin kysymyksellä, että "haluaisitko sinä olla tällä ilmalla sisällä - ei kai kukaan?"  

Idea tässä keskustelun avauksessa oli se, että kesälomansa alettua hän rakentaisi terassille jonkinlaisen korotussysteemin, että pääsisin sinne aivan itse! Olisihan se...pääsisi ihailemaan kaunista puutarhaa:



Paljon en pyörätuolissani päässyt kuvailemaan
Nyt onkin jo maanantaiaamu koittanut, mutta vähän myöhemmin soitan terveyskeskukseen ja pyydän päästä vaikka päivystävälle lääkärille näyttämään tuota leikatun lonkan seutua. Kyllä se vaivaa, ainakin mieltä, jos on kipeäkin ja aika kummallisen tuntuinen. Ihan niinkuin se olematon lonkka - tai siellä oleva antibioottipallo - työntyisi ulospäin. Onkohan se jotenkin vääntynyt? Tai sitten jotain ihan muuta. Mahtaako terveyskeskuksen vieraileva päivystävä harjoitteleva lääkäri osata sanoa, mikä sitä vaivaa?

Eikun valoisasti tulevaan viikkoon katsoen! Mervi

3 kommenttia:

  1. Kaunis piha teillä. Kyllähän sinun pitäisi päästä terassille oleilemaan, mielikin siinä virkistyisi.

    VastaaPoista
  2. Näinä kauniina kesäpäivinä sisällä makaaminen on kyllä niin sieltä ja syvältä... Itsekin olen joutunut elelemään hissukseen, kun sain keuhkokuumeen riesakseni. En toki enää ole sisätiloihin sidottu, mutta en kuitenkaan pääse mielipuuhieni pariin riekkumaan =( Joten myötätuntoa siihen suuntaan!

    VastaaPoista
  3. On kyllä kaunis puutarha! Toivottavasti pääset mahdollisimman paljon ulos nyt kun ilmatkin viimein lämpenivät! Puvustasi saitkin hyviä neuvoja, joten siihen ei ole lisättävää. Minustakin fuksianpunainen kyllä sopisi sinulle hyvin, ja tosiaan: jos löytyisi kiva hattu tai muu hiuskoriste, niin siinähän se on! Tai kaunis kampaus ja sopiva huivi/kaulakoru. Ja jos kerran joudut juhlien ajan istumaan pyörätuolissa, niin pistä näyttävät kengät, ei tarvi miettiä, tuleeko rakkoja :) Itsellä on kokemusta yhdistelmästä häät ja kauniit mutta ei-sopivat kengät, piti kesken kaiken käydä vaihtamassa, onneksi olin ottanut toiset mukaan.

    Ja jos hääreissu ei kuitenkaan jostain syystä toteudu, niin videoiden ja kuvien avulla saat olla niissä monta kertaa mukana.

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista