seuraa sähköpostitse

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Työvoitto

Että tästä mun Tramalin käytöstä on taisteltu. Kotona normaali annokseni on jo 13 vuotta  ollut 300 mg päivässä. Taistelun kautta sain anestesialääkärin luvan 100 mg:aan. Tämä tapahtui silloin, kun sain toista, vielä voimakkaampaa kipulääkettä suoneen. Se ei kuitenkaan poistanut vieroitusoireita. Loppukaneettina oli, että näillä mennään ja katsotaan sitten... Ei tietenkään kukaan "katsonut" mitään, vaan vedottiin tähän, vaikka tiputus jo loppuikin. En olisi selvinnyt tästä ajasta ilman omaa varastoani.

Tänään olen odottanut aamusta iltaan "minun lääkäriäni" kun olin varma, että hän pelastaa minut tästä piinasta. Äsken hoitaja kertoi, ettei lääkäri lupauksista huolimatta tulekaan. Minä hermostuin ja tiukkaan sävyyn vaadin perustelua sille, miksi minun pitää täällä selvitä vähemmällä lääkityksellä kuin kotona. Sanoin, että en ole tullut tänne vieroittautumaan ja että tuskaa tässä on tarpeeksi muutenkin. Tiukassa paikassa kerroin, että tulen tekemään tästä valituksen ja kerroinpa senkin, että yksi hoitovalitukseni on jo hyväksytty.

Hoitaja heltyi ja sanoi, että kyllä hän ymmärtää, että nyt määrää voisi lisätä. Lupasi tuoda minulle yhden. Vähän ajan päästä hän tuli käymään, kertoi soittaneensa lääkärille, joka antoi luvan palata normaaliin annostukseeni. Mikä työvoitto! Mutta miksi, miksi ihmeessä tällainen taistelu?

Nyt alkaa elämä voittaa! Mervi
ps. En kuvittelekaan, että tämä tarina ketään kiinnostaa, mutta haluan kirjoittaa nämä itselleni talteen muistoiksi.

10 kommenttia:

  1. Hyvä, että sait kunnollisen annoksen!

    VastaaPoista
  2. Minä käyn kyllä lukemassa jokaisen juttusi(niinkuin olen tehnyt jo monta vuotta), kommentointi vain jää, kun tuntuu ettei mitään lohduttavaa tai rohkaisevaa oikein osaa sanoa.
    Jo silloin, kun sisareni oli vakavasti sairas, ihmettelin kuinka paljon sairaan, kivuliaan ihmisen pitää jaksaa taistella oman hyvinvointinsa puolesta.
    Jaksamisia sinulle ja toivon, että pääset nivelleikkaukseen mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  3. mahtavaa että saat lääkeesi oikeassa annoksessa, onnittelut.

    VastaaPoista
  4. Kyllä osasi kiinnostaa ja taistele ihmeessä oikeuksiesi puolesta, Kyllä sinulla on ollut niin kvoaa ilmankin että vielä pitäisi lääkkeestäänkin luopua. Jokaisen viestin luen ja usein jää vastaamatta kun sanat vain ei riitä. Mutta voimia toivon sinulle ja kaikkea hyvää, nopeaa toipumista tästäkin koettelemuksesta.

    VastaaPoista
  5. Kyllä luen aina kirjoituksesi, saan niistä voimaa omiin "taisteluihini" jotka eivät ole ollenkaan niin raskaita kuin sinulla. Voimia ja uskoa tulevaisuuteen vain kovasti. Tv. Arja

    VastaaPoista
  6. Toivon että kaikki kokemuksesi tulisivat julkisiksi, jotta tulisi yleiseen tietoon potilaiden avuton kohtalo. Sanon avuton kohtalo, kun en osaa kuvata paremmin tätä toisten armoille jäämistä. On monia jotka eivät jaksa taistella.

    VastaaPoista
  7. Toivon että kaikki kokemuksesi tulisivat julkisiksi, jotta tulisi yleiseen tietoon potilaiden avuton kohtalo. Sanon avuton kohtalo, kun en osaa kuvata paremmin tätä toisten armoille jäämistä. On monia jotka eivät jaksa taistella.

    VastaaPoista
  8. Taitaa olla niin että viime kädessä itse on asiaansa ajettava ja puoliaan pidettävä, muut eivät sitä tee muutoin kuin satunnaisesti ja/tai vahingossa. Voi olla myös että olit jäämässä viime aikojen opioidivastaisen kampanjan uhriksi - mediassa on ollut paljon uutisia (osa täysin virheellisiäkin!) opioidien lisääntyneestä käytöstä ja sinut yritettiin "parantaa" ottamatta huomioon tilannettasi. Kun kuitenkin joudut asioimaan tuon porukan kanssa vielä pitkään, olisi hyvä saada säilytetyksi asialliset ja kunnioittavat välit. Onneksi sait tilanteen laukeamaan, toivottavasti ei siitä seuraa sinua kohtaan "kosto"toimenpiteitä. Olemme kuitenkin monessa suhteessa hoitohenkilöstön armoilla.
    Akv

    VastaaPoista
  9. Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, ja tehokas, asianmukainen kivunlievitys on keskeinen osa hyvää hoitoa -opetus on jäänyt päähäni, kun opiskelin lähihoitajaksi.
    Siispä ihmettelen miksi sinulta on evätty tai vähennetty annosta.
    Lähihoitaja

    VastaaPoista
  10. Voimia sinne sairaalan petille, olet sinä vain sisukas mimmi. Tosi hienoa että kerrot omista kokemuksistasi niin jotenkin se auttaa kun tappelee näiden lääkäreiden kanssa.
    Toivon totisesti että kaikki menee nyt hyvin, eiköhän noita vaikeuksia ole jo ihan tarpeeksi sinun kohdallesi..

    VastaaPoista