seuraa sähköpostitse

torstai 25. syyskuuta 2014

Joku sentään tahtoo auttaa...

Tänään tuli sovitun mukaisesti käymään toimintaterapeutti Tyksin apuvälinekeskuksesta. Ensin istuimme ja keskustelimme. Olin kovasti yllättynyt itsestäni, sillä aloin parkua. Yleensä hillitsen itseni hyvin, sekä seurassa että itsekseni. En ole itkua päästänyt valloilleen. Kyllähän se tuloillaan on useinkin ollut, varsinkin, jos kohtaan myötätuntoa. Ja (tietysti) miehelleni valitan ja yhden oikein kunnon itkupotkuraivokohtauksen olen myös järjestänyt hänen kestettäväkseen.

Tälle ystävälliselle ihmiselle oli sitten pakko selittää, että en yleensä ole näin itkuinen, mutta että nyt on pettymys niin lähellä ja niin suuri - viitaten saamaani kielteiseen päätökseen.

Toimintaterapeutti kartoitti tilanteeni. Hänen toteamuksensa oli yhtenevä oman kokemukseni kanssa siitä, että fysioterapiassa - tai paremminkin apuvälinelainaamossa - ollaan avuliaita ja yritetään helpottaa asiakkaan oloa. Vaikka asiakkaat olisi samojakin, vammaispalvelussa näkökulma tai lähtökohta on eri.

Tullessaan hän toi sähköpyörätulin kokeiltavaksi. Ensin hän esitteli sen ominaisuudet ja käytön. Kävimme kokeilemassa sitä kadulla. Aika sähäkkä peli! Tottelee pienenpientäkin käden liikettä ja saattaa viuhahtaa liikkeelle ihan huomaamatta. Vaatii harjoittelua, mutta minä kuulemma osasin hyvin! Olipa se mainiota käydä "kävelyllä" naapurustossa, nähdä pihoja ja kukka-istutuksia. Enhän minä koskaan...

Tästä sähkistä ohjataan - aika hennolla otteella
Aivan mainiosti tuolla pääsisi meiltä keskustaan, sillä akku kestää kuulemma jopa 30 km matkan. Nopeus on pahimmillaan 10 km/tunnissa, joten ei se kyllä päätä huimaa. Matkani työpaikalle kestäisi sen mukaan noin vartin verran.


Jokseenkin isokokoinen laite tämä sähkis on, ja painaa yli 120 kg. Kyllä se sisätiloissa on aikas iso ja vie tilaa. Ongelma numero yksi, eli ulkoportaat, ei poistunut vieläkään. Alumiiniluiskat, jotka meillä on, eivät ole tarpeeksi vahvat, eikä niiden reunat ole tarpeeksi korkeat, jotta meno olisi turvallista.

Huomenna soitan ensin ammattikouluun ja kysyn, jospa pojat tulisivat rakentamaan rampin. Tai sitten joku kirvesmies. Voi olla, että siinä hommassa menee pitkään, että ehkei ehdi ennen meidän muuttoa, mutta toivon.

Vielä lähtiessään tämä ystävällinen ihminen - katsoessaan touhuamistani - totesi, että liikkumiseni on oikeasti sellaista, että tarvitsen apua. Hän tekee lausunnon toimintakyvystäni ym. potilaskertomukseeni. Se on käytettävissäni, kun teen kuljetuspalveluista valitusta. Hän myös lupasi soittaa päätöksen tehneelle virkailijalle. Kiitos avusta ja myötätunnosta!
Mervi


9 kommenttia:

  1. Onkin syytä olla varovainen sähkötuolin kanssa! Jouduin kerran avustamaan ojaan kaatunutta sähkötuolimiestä, alamäessä oli lähtenyt "lehtiliirtoon". Eihän siitä mitään tullut, palokunnan riuskat pojat oli kutsuttava nostamaan 100-kiloista miestä. Pyörä painoi saman verran. Mutta kun tietää rajat, se antaa aivan upeat mahdollisuudet liikkumiseen. Eli koeta saada ne rappuset "haltuun". Hienoa Mervi!
    Akv

    VastaaPoista
  2. Hienoa että sait myötätuntoa ja konkreettista apua mahdolliseen vaitukseen!
    Tosi on, että kauan huolessa eläneenä sitten repsahtaa itkuun, kun joku osoittaa myötätuntoa. Sellainen ihminen vaan on, ei sitä kannata hävetäkään. Hienoa, että joku kuuntelee.

    VastaaPoista
  3. Hienoa! Siellä on ystävällistä porukkaa ja soitto ja teksti auttavat. Ei vielä lannistuta. Ja hei tunteita pitää olla.

    VastaaPoista
  4. Ja vielä sähkiksiä on erikokoisia ja ohjauksta saadaan säädettyä sulle sopivaksi.

    VastaaPoista
  5. Eikö sellaista ramppiakin ole mahdollista saada kaupungilta tai apuvälinelainaamosta tms? Ajattelin vain kun tässä talossa jota nyt remontoimme oli komea puurakenteinen ramppirakennelma, jotta edellinen asukas, poikaystäväni mamma, pääsi pyörätuolilla omaishoitajansa työntämänä ulos. Hän ei ole siis senkään vertaa kävelykuntoinen kuin sinä nyt. Se oli käsittääkseni samasta paikasta kuin vessaan ja sängyn viereen asennetut tukikahvat, ja tultiin hakemaan pois, kun mamma lähti palvelukotiin. Kannattaa ainakin kysyä, niin ei välttämättä tarvitse itse maksaa sitä ramppia :)

    VastaaPoista
  6. Siunatkoon Luoja tuollaista ihanaa ihmistä joka toi siulle avun. Nyt vaan huristelemaan

    Miun veljellä on sellainen akkukäyttöinen mopo ja hänelle on tehty vesivanerista oikein tukeva ramppi jota pitkin hän voi ajaa suoraan sisälle. Rampissa on myös sellaisesta karheasta nauhasta, liimatut liukuesteet, antamassa pyörille pitoa ja tuomassa turvallisuutta.

    VastaaPoista
  7. No tuollahan pääsisit hyvin töihin. Aika päheä peli. Toki reitti pitää koeajaa, mutta valoa tunnelin päässöä, eikö! Toivottavasti saisitte rampin pian. Ei senkään teko ihanmaailman vaikeinta voi olla.

    VastaaPoista
  8. Jes. Hienoa, jos ja kun tuosta on apua :)

    VastaaPoista
  9. On se vaan hyvä kohdata välillä joku empaattinen ja auttamisenhaluinen henkilö! Eipä ihme että itkukin tuli kun tuollaiseen enkeliin törmäsit:) Olen tässä viime päivinä tavannut mm.useita lääkäreitä kuljettaessani lähiomaista useiden eri vaivojen vuoksi vastaanotoilla. Joukkoon mahtui yksi k a r m e a tapaus, jonka käytöksestä ja asiattomista syytöksistä annoinkin jo palautetta, sekä yksi huippuystävällinen lääkäri. Jaksaa taas käsitellä vastoinkäymisiäkin hänen ansiostaan :) Tsemppiä Mervi! terv. väsynyt omais"huolehtija"

    VastaaPoista