seuraa sähköpostitse

maanantai 22. syyskuuta 2014

Tylsää puhetta lääkkeistä

Tänään oli se päivä, kun minulla piti olla lääkäriaika klo 23.45. Mikä siis todellisuudessa onkin muistutus lääkärin soittoajasta. Ihan säälliseen aikaan lääkäri kuitenkin soitti tulokset laboratoriokokeista.

Minulla epäillään lisäkilpirauhasen liikatoimintaa eli hyperparatyreoosia. Arvot ovat kuitenkin "harmaalla alueella" joten ihan varmoja ei taudista voida olla. Tutkimuksia jatketaan edelleen. Samalla otettiin kolesterolikokeet. Niissä olisi pitänyt jo näkyä Atorvastatin-nimisen kolesterolilääkkeen vaikutus, mutta ei näkynyt. Lääkäri sanoi: "Tuloksista huomaan, ettet ole syönyt Atorvastatiinia." Minä änkytän vastaan, että ihan varmasti olen. Ne ovat minun iltadosetissani joka päivä.

Olipa tosi nolo olo - aloin itseänikin epäillä. Ei kestänyt kuitenkaan kauankaan, kun lääkäri soitti uudelleen ja kertoi, että on löytänyt syyn. Syömäni Rimapen -niminen lääke on kuulemma - taas joku hieno sana - vaikuttanut niin, ettei kolesterolilääke ole vaikuttanut ollenkaan, arvot olivat täsmälleen samat kuin reilu kuukausi sitten. Olen siis syönyt kolesterolilääkettä aivan turhaan. Toki en ole ollenkaan varma, onko tuo Rimapenkään aiheellinen.

Ette arvaa, miten pelästyin, kun näin Rimapen lääkkeen tuoteselosteen. Se on tuberkuloosilääke! Miksei kukaan ole sanonut mulle, että mulla on tuberkuloosi? No ei vaiskaan. Sitä käytetään myös erittäin harvinaisena antibioottina. Niin harvinaisena, ettei sitä meidän kaupungista löytynyt ollenkaan. Eikä kuulemma meinannut apteekki edes saada sitä minulle myytäväksi, kun kuulemma annetaan aina vain sairaalan kautta.

Miten paljon mahdan minäkin syödä turhia lääkkeitä? Ja onko tilanne kellään monista lääkäreistäni hallinnassa? Ehkä tuo Rimapen mitätöi muittenkin lääkkeitten vaikutuksia? Nyt päivittäiset lääkkeeni eivät mahdu kahteen dosettiin, vaan pitää ostaa kolmas. No joo, käytän dosettia niin, että yksi lokonen on yhdelle päivälle. Eli koko dosettiin mahtuu kuukauden lääkkeet.

Mutta minä olen kiltti tyttö ja syön kaiken, mitä määrätään. Senkin uhalla, että voin olla lähes varma, että jossain vaiheessa munuaiset sanoo *POKS*.

Mervi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti