torstai 27. marraskuuta 2014

Ah tätä riemua!

Päivä päivältä leikattu jalka  tuntuu paremmalta. Edistyy se. Toki jumppaankin, vaikka en enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin sairaalan sängyssä maaten. Nyt on niin paljon tekemistä, muka.

Enää ei pyörätuoli tahdo kiehtoa. Tunnen olevani valmis kävelemään keppien kanssa. Nyt on vaan niin, että vanhasta kodista on työtuolini viety uuteen, joten tarvitsen pyörätuolia ihan istumiseen.

Tänään tunsin olevani valmis myös - autolla ajamiseen. Sen vaan tuntee, että on tarpeeksi varma. Ihan niinkuin en olisi ollutkaan 9 kk ajamatta! Voi sitä riemua, kun totesin, että minä pystyn! Nyt ei tätä mimmiä pidättele mikään...niin paljon olen kärsinyt toisten kuljetettavana olemisesta.

Lääkärin mukaan pitäisi odottaa 2 kk autolla ajamista, mutta miksi ihmeessä? Ei tainnut olla puhe siitä, että minulla on automaattivaihde, joten en tarvitse leikattua jalkaa ajamiseen. Sama ongelma on kyyditettävänä olemisessa, eli se, että jalan nostaminen autoon on työlästä. Jalan lihakset eivät toimi vielä tarpeeksi, että sen nostaminen on tehtävä "käsipelillä". Mutta edistyy se.

Ai että minä nautin.

Mervi

8 kommenttia:

  1. Voi riemua! Täällä ihan blogisi lukijakin meinaa hyppiä tasajalkaa ilosta, olet niin kauan saanut kärvistellä! Mutta muistahan ottaa silti iisisti, toisaalta sulla on ilmeisesti niin paljon kokemusta leikkauksista, että osaat varmaan itse hahmottaa tilanteesi oikein hyvin. Onnea!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, normaalielämä se on parasta kuntoutouttamista. Ei tule veritulppia ja aineenvaihdunta kudoksissa kasvaa kuin myös lihaskunto. Kaikkea hyvää, t. Raija

    VastaaPoista
  3. Hienoa, upeaa ja riemukasta! Hyvä että kuntoutuminen etenee hyvää vauhtia, malttia silti vielä mukaan!

    VastaaPoista
  4. Hei ! On todella mahtavaa lukea blogiasi, Toipumisesi on lähtenyt varmasti hyvin käyntiin.
    Ihmettelen mistä olet saanut vahvan luonteesi, vuoden mittaan olen lukenut kuinka kamalia
    kärsimyksiä sinulla viime kuukausina on ollut. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia jatkaa Pellavasydämen ja uuden kodin kehittämistä omalla tavallasi. Taru Ikaalisista

    VastaaPoista
  5. Mahtava juttu! Melkein tuosta autoilusta kyllä oon kateellinen, koska mulla se ei tällä lonkankoukistusheikkouskivulla kyllä onnistu mitenkään. Tosin meillä onkin autossa manuaalivaihteet ja oikeaa jalkaa tarvittaisiin sekä kaasuun että jarruun, joten hankalaa...

    VastaaPoista
  6. Upeaa editymistä, olen iloinen puolestasi.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä tuntuu hienolta. Onneksi olkoon vaan hienosta edistymisestä.

    VastaaPoista
  8. Upeeta! Mahtavaa! Samanlainen tunne kuin tuolla joku jo aiemmin sanoikin, tekee mieli hyppiä riemusta puolestasi. :)

    VastaaPoista