seuraa sähköpostitse

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Sairaalassa

Täällä näkyy muutama lukija olevan jo huolissaan, kun ei mitään ole kuulunut, joten tässä pieni tilannepäivitys:
Kirjoitan äitini (Mervin) puolesta, sillä hän on sairaalassa, eikä tällä hetkellä pääse itse kirjoittamaan blogiaan.

Pari viikkoa sitten alkanut kipuilu ja huonovointisuus paheni sen verran, että Mervi tosiaan lähti lopulta lääkäriin. Siellä todettiin, että hänellä on verenmyrkytys ja pari vuotta sitten leikattu lonkka on pahasti tulehtunut. Eilen suoritettiin leikkaus, jossa lonkasta poistettiin mätää. Kaikkein pahin näyttäisi olevan takana, mutta vielä ei tiedetä saatiinko lonkkaa putsattua leikkauksessa tarpeeksi, jotta infektio saataisiin hoidettua. Joka tapauksessa hoidot tulevat kestämään vielä pitkään.

Isäni on viemässä Merville hänen läppärinsä maanantaina, joten sen jälkeen hän pääsee itsekin kirjoittamaan tänne jos vaan jaksaa. Mitään en kuitenkaan lupaa. :)


-Mirva

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pakkohoitoon

Eilen soitti "paikallinen" ystävä ja kuultuaan tilanteen "pakotti" mut menemään lääkäriin. Suurimmaksi ongelmaksi keksin sen, että ennen lähtöä mun tarttis käydä suihkussa. Miten se tapahtuu; yksin en pysty, mies on flunssassa, koska saisin ajan kotipalvelusta?

Minä vaan odotan päivää parempaa. Onneksi on ystäviä, jotka huolehtii - sekä siellä että täällä!

Mervi

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Edelleen

Sängyn pohjalla. Vain pikareissu vessaan ja joskus harvoin syömään ja koneelle, muttei pysty/jaksa sen enempää. Tänään tulee 6 päivää täyteen. Mutta mikä onni, että unta riittää. Muuten olisi tylsää. Sellaiset sähköiskun tapaiset sykäykset on jo melkein hävinneet, mutta erittäin kipeä on vasen lonkka muuten.

En siis tänään mene uimahalliin, enkä mihinkään muuallekaan.

Mervi

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ihan sairasta!

MÄ OON NIIIIN KIPEE! Koska tämä ei ole - eikä sen ole tarkoituskaan olla - mikään hyvän mielen blogi, niin saan kertoa myös typeriä asioita, eikö?

Maanantaina olin uimahallissa 20 minuuttia vesijumpassa, ei tuntunut tiistaina eikä keskiviikkona aamulla yhtään miltään. Keskiviikkona ajelin Turkuun ja se kun on niin tylsää hommaa, käytin ajan hyödyksi. TUOLIJUMPALLA. Onko teistä kukaan harrastanut autossa tuolijumppaa?

Pinnistin peppulihaksia ja rentoutin ne. Sitten käsittelin vatsalihaksia, niitä olemattomia, nojaamalla rattiin ja takaisin. Tein näitä tuskin 10 minuuttia kauempaa. Torstai alkoi hirvittävällä kivulla leikatussa lonkassa. Jokaikinen pienikin liikahdus tuntui räjäyttävän pääni. Aloin voida huonosti ilmeisesti pelkästä tuskasta.

Nyt olen sitten maannut sängyssä eilisen ja tämän päivän. Unta on riittänyt vielä yölläkin. Kaikkia särkylääkkeitä olen ottanut, mitä hiukankin voi yhtaikaa ottaa ja vielä buranaa päälle. Burana itseasiassa onkin ollut kaikkein paras.

Ihan hiukan vieläkin pelottaa, että jos syy onkin keinonivelessä, vaikka paremminkin se kyllä vaikuttaisi olevan lihaksistossa. JOS nivel olisi rikki, sitten olisi mun tekemiset tehty. Leikkaava lääkäri kertoi leikkauksen jälkeen, että jalan lihakset ovat kuin rasvaista narua. Päällepäinkin näkee, että se on surkastunut käyttämättömyyttään. Ei kai se sitten ole ihme, jos sisukalut pelästyy, kun niitä aletaan RÄÄKÄTÄ. Siitä huolimatta en saanut ko. lääkäriltä lähetettä fysikaaliseen hoitoon. Hänen mielestään sillä ei ole mitään muuta hyötyä kotona tehtävään jumppaan, kuin se, että ammatti-ihminen voi arvioida kuntoutumisen asteen. Tunsin, että minut jätettiin yksin epäonnistuneen leikkauksen jälkeen.

Huomenna on veljeni häät. Hiukan tässä pelkään, etten pääse paikalle. Tuolla jalalla ei pysty kävelemään, ainoastaan raahaamaan sitä täysin liikkumattomana perässään.

Mutta maanantaina taas uimaan. Ehkä riittää 10 minuuttia?

Mervi

torstai 13. maaliskuuta 2014

Shoppailemassa

Eilinen Turun reissu meni aivan hyvin.

Ravintoterapeutilta sain tarkentavia ohjeita: lisää rasvaa (ihan totta!) ja lisää maitoa pääasiassa. Nykyiset laihdutusohjeet on ihan erilaiset kuin mitä vuosien kuluessa olen itse oppinut. Ei enää kelpaa leivän päälle Becel 38 %:inen, vaan pitää olla 60%:sta.

Tyksin jälkeen suuntasin Stockmannille. Sainkuinsainkin korjattavana olleen Nomination koruni, vaikka olin kuitin hukannut. Näytin kempparimyyjälle sellaista lehden välissä tullutta Max Factorin meikkivoide-näytettä, haluan samanlaista. Tunsinpa itseni vähän hölmöksi, kun myyjä sanoi, että näyte on aika vanha, tuotteen valmistuskin on jo lopetettu. Voi, kun se oli niin ihanan silkkisen pehmeää. No, sain tilalle samantyyppisen.


Osui kohdalle ammattitaitoinen ja ystävällinen myyjä. Kerroin ostavani parasta ryppyrasvaa, mitä heillä olisi tarjota. Lopputuloksena oli koko satsi Biothermia - yövoide, päivävoide ja silmänympärysvoide. Kun kiloja tippuu, rasvat lähtee ensimmäisenä naamasta. Mitä siitä on seurauksena, no ryppyjä tietysti. Tämä rasva on kuulemma erittäin tehokasta ei pelkästään ikäryppyihin vaan myös tuollaiseen tilanteeseen, kun ihonalainen rasvakerros häviää. Nähtäväksi jää.


Koska en ole aiemmin tätä sarjaa käyttänyt, sain kaikista kokeilupakkaukset ja voin vaihtaa avaamattomat, jos ei tuote sovikaan minulle. Lisäksi sain parikin säilytyspussukkaa ja tuoksunäytteitä.


Olin päättänyt ostaa myös uuden tuoksun. Kärsivällisesti tämä myyjä suihkutteli minulle eri vaihtoehtoja ja osasi muuten juuri sellaiset tarjota, joita hänelle kuvailin - kevyttä kukkaistuoksua. Nenä meni loppujenlopuksi niin solmuun, etten haistanut enää mitään, vaikka kahvinpurujakin välillä kokeiltiin. Sitten päätin vain ottaa viimeksi kokeillun! Elizabeth Ardenin Untold. Kokeiltuani sitä vielä kotona, olen oikein tyytyväinen.




Nyt olin saanut kaikki suunnittelemani ostokset valmiiksi. Joudun ostamaan nämä Turusta, koska meillä ei Uudessakaupungissa ole kemikaliokauppaa ollenkaan. Tavarataloista saa vain niiden halpistuotteita, eikä palvelua. Tuoksut ostan yleensä laivalta, mutta nyt ei ole sellaista reissua ollut pitkään aikaan.

Yleensä olen ostoksissani pihi ja halpa hinta ratkaisee. Tässä tapauksessa halusin parasta mahdollista. Nämä kempparituotteet maksoivat yli 200 euroa. Saahan sitä naisihminen joskus itseensäkin satsata?

Kävellessäni alusvaateosaston ohi, päätin katsella vielä hyviä alushousu-housuliivejä. Olin niin innoissani äsken saamastani hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta, että etsin myyjän käsiini. Mutta ei ne kaikki. Tämä ei tiennyt edes, missä heidän ko. tuotteensa sijaitsevat. Eikä hän kuunnellut, mitä halusin, vaan tarjosi ihan toisenlaisia tuotteita. Siinä vaiheessa aloin olla jaloistani niin kipeä, että turhauduin ja sanoin, että katselen vielä itsekseni. Toiselta myyjältä kysyin neuvoa ja heti löytyi juuri sellaiset, mitä olin etsimässä.





Kaikki ei kehtaisi tehdä sitä, mitä minä. En oikein saanut enää askeltakaan otettua, joten menin istumaan sovituskoppikäytävälle, otin eväät esille, puhuin puhelimessa ja nautin olostani! Sitten jaksoin taas ne muutamat askeleet autolle. Parkkeeraaminen isossakin kaupungissa on helpompaa, kun on invapysäköintilupa.

Kerran olen muuten saanut tuossa ihan samassa paikassa sakot. Uskomatonta, mutta muutama päivä sitten lupani oli mennyt umpeen. Ei auttanut valitukset.

Kello on nyt 12:40 ja olen vastikään selvinnyt "elävien kirjoihin". En tiedä, mitä tapahtui viime yönä ja aamulla. Hikosin ja pyörrytti. Tiedättekö, se 20 minuuttia uima-altaalla maantaina oli kuin olikin liikaa! Eilen ei tuntunut vielä missään, mutta yöllä alkoi aivan hirveät kivut. Nivusesta lonkka on älyttömän kipeä. Nyt vaan toivon, että se on kuitenkin siitä vesijumpasta, eikä ole mitään vakavampaa. Kyllähän minä siellä altaalla tosi tehokkaita liikkeitä tein.

Nyt, kun olen ottanut päivän tropit naamaani, pääsen edes jotenkuten liikkeelle. Lähdenpä tästä aamupesulle ja kokeilemaan uusia ryppyrasvoja...

Mervi


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Huomenna meen Tyksiin

Huomenna otan suunnan kohti Turkua ja etsin käsiini ravitsemusterapeutin. Olen hänen määräyksestään viisi päivää kirjoittanut kaikki syömiseni päiväkirjaan ja nyt menen kuulemaan, minkä tuomion asiantuntija siitä antaa. On se vaan kumma, että illalla saattaa sanoa, että enhän mää ole oikein mitään syönyt, miten tällä syömisellä voi lihota. Mutta jos tulee laittaneeksi jokaikisen lusikallisen ylös, niin saattaakin hämmästyä - näinkö paljon olen syönyt?

Niin kävi minullekin. Selatessani viiden päivän luetteloa, löydän ihan itse sieltä ne virheelliset kohdat. Oliskohan vielä parempi, että kirjoittaisi aamulla jonkinlaisen suunnitelman ja sitä korjailisi toteutumisen mukaan.

No, palatessani huomenna olen vähän viisaampi, Korjattavaa on ihan varmasti. Toivottavasti saan myös uusia vinkkejä, millä monipuolistaa ruokavaliota.

Päästyäni sairaalalta aion suunnata kaupungille. Oikein asia-asiaa on Stockmannille: pitäisi hakea Nomination korun pala, joka on jätetty ennen joulua sinne korjattavaksi. Pahaksi onneksi, mutta itselleni tyypillisesti olen hukannut saamani kuitin. Toivottavasti saan sen kuitenkin, kännykässäni on heiltä lähetetty viesti, riittäisikö se? Ajattelin hetken viivähtää siellä kosmetiikkaosastolla. Kaipailen oikein kunnon ryppyrasvaa näille alasvalahtaville naamanahkoilleni. Meillä ei tässä kaupungissa ole ollenkaan kemikalioliikettä, joten nyt kun pääsen kauneustuotteiden lähelle, haluaisin ostaa myös uuden, raikkaan tuoksuttimen. Niin ja toivottavasti muistan ottaa mukaan tuon yhden ilmasnäytteen, joka osoittautui kerrassaan mainioksi meikkivoiteeksi.

Jalkani vaan on niin kipeä, että toivon, kumpa olisi mahdollisuus istua rauhassa ja saada asiantuntevaa palvelua!  Mitä muuta kivaa sitä keksisi itselleen? Vaatteita ei - niitä on ihan liikaa! Kenkiäkin on vielä käyttämättöminä! Laukun tarvitsisin, mutta mikä ihme on sellainen, että saa kannettua keppien kanssa.
Tänään muuten varasin liian pienen laukun postista hakemaani pakettia varten. Hetken virkailija pohti ongelmaa, mutta ystävällisesti toi kuitenkin paketin autoon asti. Kiitos!

Että sellainen seikkailu huomenna tiedossa...melkein nautin ajatuksestakin. Tosi tosi harvoin käyn shoppailemassa, vieraassa kaupungissa vielä harvemmin. Vain sitä, mitä ei omilta yrittäjiltä saa.

Mervi


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Tänään

Tänään olen käynyt "tilaamassa" keittiösuunnitelman. Paikallinen kalustefirma tekee tarjouksen. Kyllä tässä niin etuajassa ollaan touhujemme kanssa. Pientä hymyilyä aiheutti ilmoitukseni, että remppablogi on perustettu, vaikkei kauppakirjojakaan ole vielä tehty. Mutta ei se mitään - mies osti tänään pakettiauton, että saa muuton tehtyä. Vaikka siis ei ole vielä kauppakirjojakaan tehty.

Ja minä olen tänään aloittanut liikuntaharrastuksen. Onhan se aloitus, jos käy kerran uimahallissa? Aikoinaan kävimme yhdessä miehen kanssa ensin kuntosalilla ja sitten uimassa. Jätin sen kuntosalin väliin ja altaallakin kykenin vain 20 minuuttia jumppaamaan, kun alkoi suonta vetämään. Että voi olla ihmisellä huono kunto! Luulen kyllä, että kylmiltään tuo 20 minuuttia on ihan tarpeeksi. Olen siellä vain toisten kunnon uimareiden tiellä, sillä pidän kiinni kaiteesta ja teen oppimiani jumppaliikkeitä. Luulen, että ihan tarpeeksi tehokasta...

Tänään annoin palautetta ruokakaupan kassalle. Kauppareissut ovat alkaneet tökkiä oikein kunnolla, sillä ns. terve jalka tulee ihan mielettömän kipeäksi. Sellaista issiastyyppistä kipua, joka alkaa ja loppuu yhtäkkiä. No tälle kassatytölle kerroin toivovani tuolia jonnekin myymälään. Koska tyttö ei oikein innostunut asiasta, lähetin sähköpostia kauppiaalle, joka kyllä toisti saman syyn: "ei ole tilaa". Kauppias kuitenkin osasi palautteen vastaanottamisen, kiitteli ideasta ja lupasi ottaa sen esille, kun muutoksia tuotapikaa tehdään. En tarvitsisi kuin yhden tuolin jonnekin nurkkaan. Mutta ei missään ruokakaupassa sellaista ole.

Kaikkein mieluiten vain istuisin tässä koneeni ääressä. Mutta kun nyt on kyynärpäässä joku vika - sekin on kovin kipeä. Tullut vissiin liiallisesta pöytään nojaamisesta?

Mervi

Ai niin, se keittiösuunnitelma:
- valkoiset mattapintaiset kaapit ilman minkäänlaisia krumeluureja
- huomaamattomat vetimat alalaitaan
- lähes mustat työtasot mieluiten kiveä, mutta ilmeisesti nuukailemme ja tyydymme laminaattiin
- välitila harmaankirjavaa spa-levyä
- lattiaan harmaankirjava laattaa imitoiva laminaatti

Ihmettelen itseäni ja samalla miestäni. Mihin on kadonnut romanttinen, rönsyilevä tyyli. Kaiken pitäisi nyt olla hyvin eleetöntä. Onneksi meidän toiveemme käyvät aika hyvin yksiin.

Tänään olen jokapaikan kivuista huolimatta tyytyväinen elämääni.

Nimi keksitty ja arvonta suoritettu

Oikein paljon kiitoksia teille, jotka kanssani mietitte nimeä uudelle blogille! Hämäännyin heti ensimmäisestä kommentista, kun te olittekin sitä mieltä, ettei mitää uutta blogia halutakaan.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kirjoitan asunto-osan rempan uuteen blogiin, mutta siirrän sen saman tekstin myös tänne vanhaan blogiin - onhan siitä lisää työtä, mutta katsotaan, jos onnistuu niin. Tai sitten klikkaatte linkistä uuteen blogiin.

Sailan ensimmäinen kommentti sai minut myös miettimään nimen filosofiaa. Ai, että yksinkertainen onkin paras? Ja minä kun luulin, että kantsii oikein kikkailla, että tulee hiano... Ja ne piilomerkitykset vasta jänniä onkin, mutta siis ei olekaan?

Eihän se nyt taas NIIN iso juttu ole, mikä blogin nimi on, mutta kiva on eri vaihtoehtoja pyöritellä mielessään. Toisaalta pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs, että jää mieleen, ja varsinkin, että itse osaa sen kirjoittaa. Kuvaavakin pitäisi olla, ettei johda uutta lukijaa harhaan. Itseni näköinen sen pitäisi olla myös, minun on ihan turha alkaa "hienostelemaan" millään ulkomaan kielellä.

Arvonnan suoritin juuri niinkuin lupasin eilen klo 23. Perinteisesti lippulappusysteemillä.





Ketään muita elollisia täällä ei ollut hereillä siihen aikaan, joten ihan itse nostin voittaja-arvan ja siinä luki "Rikke". Onneksi olkoon!

Nuoriso (tai ehkä vanhemmatkin) käyttävät sanontaa "mä niin repesin..." Tässä kohtaa voisin melkein sanoa samoin, kuin luin Rikken ehdotuksen: "Remppa-Mervi". Se on niiiiin hyvä! Sanapari tulee näkyviin uudessa blogissa.

Jotkut teistä olitte ehdottanut useampaakin nimeä. Niissä oli paljon hyviä ja olen varma, että niistä valikoin myöhemmin sanoja tai sanontoja erilaisiin mainoksiin. Pellavasydän sykkii Neuvolassa, Pellavasydämen Elvytys jne...

Pyörittelimme yhdessä mieheni kanssa näitä nimiä ja lisäksi omia keksimiämme. Loppujen lopuksi päätimme nimeksi

Pellavasydämen uusi Neuvola-koti

Tässä sanassa ovat molemmat, Pellavasydän-puoti ja meidän koti. Ja jotakin vanhaakin, neuvola.
Tämän nimen keksi Anonyymi nimimerkillä Taina.

Nyt pyydän Rikkeä ja Tainaa ilmoittamaan postiosoitteensa minulle sähköpostilla: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi niin saan palkinnot teille lähtemään.

Uusi blogi on viime yönä syntynyt, mutta siellä ei ole vielä juuri mitään sisältöä, eikä muutenkaan kuin raamit vasta. Sitä tehdessäni tuli taas kerran mieleen, että vähän etuajassa olen, kun ei vielä ole kauppakirjaakaan allekirjoitettu.

Nyt on taas yksi askel otettu! Kiitos kun kuljette kanssani!

Mervi

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ensimmäiset sisäkuvat uudesta Pellavasydämestä

Ensin pieni viivästys toisaalla kaupungissa.

Ajellessani lopetetun Tiimarin ohi huomasin, että siellä on vielä kalustus sisällä. Silloin ei ollut mitään varmuutta meidän talokaupasta. Mutkan kautta sain selville kalusteiden nykyisen omistajan ja lopputulos oli se, että saimme sieltä suuren osan Tiimarin kalustusta aivan ilmaiseksi. No, ilmaista se ei ollut siinä mielessä, että mieheni teki useamman päivän työn purkaessaan ja kuskatessaan hyllyt uuteen taloon odottamaan. Viimeinen hiki hänelle tuli vielä ajatellessaan, että jos joutuu ne talokaupan epäonnistuttua sieltäkin pois kuljettamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin - siis toivottavasti...

Tässä kuvassa kalusteet ovat vielä Tiimarin entisissä tiloissa.


Olen todella iloinen tästä löydöstäni. Enhdinhän myydä ja viedä kierrätykseen kaikki Pellavasydämen hyllyt ja pöydät. Näistä saamme uskoakseni uuden tilan koko kalustuksen ja vaikka kuluneita ovatkin, ilmeestä tulee yhtenäinen. Tässä kuvassa näyttävät siisteiltä, mutta tarkemmin katsoen noiden puhdistamisessa on kova työ. Vuosien kuluessa on lätkäisty teippiä teipin päälle.

Tällainen kaaos on siis uudessa paikassa:


Huomaa tässä kuvassa kaunis puurimainen katto! Hyllyt yltävät melkein kattoon, mutta näihin kuuluu vielä loistelamput telineissään yläreunaan. Olen iloinen, että ainakin valoa riittää!

Sitten palataan takaisin aikaan, kun uusi Pellavasydän oli vielä tyhjä. Tässä näkymä sisääntullessa:


Tämä on siis liikepuolen "eteinen". Tuon oven takana on vessa, jossa on kaksi pyttyä - toinen aikuisille ja toinen söötti lapsille. Oikealta mentäisiin kaksoisovien kautta putiikkiin, mutta ovia ei ainakaan vielä ole löytynyt - eikä niitä kyllä tarvitakaan, mutta olisivat ehkä olleet kauniit?


Näin iso, avara ja valoisa on päähuone. Tila on niin hyvässä kunnossa, ettei tälle tarvitse tehdä mitään. Tottakai VOISI tehdä ja moni ehkä haluaisikin tätä uudistaa. Mutta kun remonttia on toisaalla yliomantarpeen, niin olen sitä mieltä, että kaikki mikä kelpaa sellaisenaan, myös jätetään sikseen. Eikä näitä seiniä ja lattiaa enää kukaan katsele sen jälkeen, kun putiikki tulee täyteen kaikkea ihanaa katseenvangitsijaa.

Edessä olevasta ovesta siirrytään minun toimistoni kautta asuntopuolelle. Niitä kuvia esittelen vasta myöhemmin. Muu liiketila sijoittuu tämän huoneen vasemmalle puolelle. Tämän huoneen ikkuna on muuten sisäpihalle päin.


Vastapainoksi isoille huoneille löytyy tällainen pikkukomero. Pohjapiirroksia katsoessani olin tähän suunnitellut kangaspuut, mutta kyllä tämä on aivan liian ahdas - ainakin 150 cm leveille puille.


Koska tämä talo on ollut neuvolakäytössä, lähes joka huoneesta löytyy käsienpesuallas. Paitsi sieltä, missä sitä olisi eniten kaivattu - tulevasta kylpyhuoneesta! Tämä allas jää paikoilleen, koska tämä on Pellavasydämen tarvikemyynnin huone. Kun tiloissa järjestetään kursseja, on hyvä olla useampi  vesipiste. Tämäkin huone on hyvässä kunnossa.

 
Taloon on tehty remonttia vuonna 1985. Liekö siltä ajalta nämä kauniit lamput? Tykkään näistä kovasti. Ne on kyllä sijoitettu niin alas, että kokopitkät hyllyt eivät mahdu seinille, joissa näitä lamppuja on.


Tiimarin jäämistöä sain myös useamman korttitelineen. Käsintehtyjä kortteja on välttämätöntä olla myynnissä. Se on pikkuostos, jonka moni haluaa tehdä, vaikkei muuta kivaa löytäisikään. Ja lahjan oheen tietysti. Etsin siis kauniita ja oikeasti käsintehdyn näköisiä kortteja myyntiin. Minusta ei niiden vääntämiseen ole - aivan liian pikkutarkkaa puuhaa...



Yksi puute tässä huoneistossa on - näyteikkunoita ei ole, kun ei tätä ole liikehuoneistoksi koskaan tarkoitettukaan. Tämä on ainut alhaalla oleva iso ikkuna, mutta ei tästäkään oikein varsinaiseksi näyteikkunaksi ole, koska ihan sen eteen ei pääse kulkemaan. Tämä ikkuna on koulukadulle päin ja sieltä pilkistää vanha Seikowin koulu, mikä rakennus on nykyisin nuorisotiloina. Tämän ikkunan alta käy iltapäivällä kahden aikaan aikamoinen kuhina, kun koululaiset laskettelevat alas katua koululta. Ja moporalli näkyy ja kuuluu!


 En aivan onnistunut saamaan tähän kuvaa sisääntuloaulasta, joka on mielestäni aitoa 60-lukua. Tuo lasiristikko on kivan näköinen.



 


Tähän tulee minun toimistoni - pöytä oikealle puolelle ja sohva vasemmalle. Sieltä minä sitten kömmin tukka pystyssä ylös, kun asiakkaita tulee...

No, aikaa laiskottelulle ei kyllä olisi. Tässä pientä askaresta, kun nämäkin kaikki putsaa teipeistä. Osaako kukaan neuvoa, millä aineella ne lähtisi helpoiten pois? Laatikot ovat pleksiä, jotain muovia siis. Ja kuka tulisi avuksi, olisi paljon mukavampi kaksin tehdä näin tylsää hommaa.






Tämä kuva on otettu asunnon puolelta kohti putiikkkia. Jahka yksi väliseinä saadaan kaadettua, tästä tulee tosi pitkä käytävä talon päästä päähän.


Tällainen katsaus tällä kertaa - tervetuloa uudelleen!


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Mikä nimeksi?

Aloitan uuden blogin. Se tulee keskittymään uuden talomme remonttiin, jota tehdään asunto-osassa. Tämä vanha blogi säilyy entisenlaisena Pellavasydän-sekametelisoppana.

Olen yrittänyt keksiä nimeä uudelle blogille, mutta mikään ei ole maistunut hyvältä. Nyt sinä voisit ehdottaa kivaa ja kuvaavaa nimeä. Ehdotuksen voit laittaa joko tämän kirjoituksen kommenttikenttään tai sähköpostilla: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi.

Jokainen nimeä ehdottanut osallistuu arvontaan, jossa palkintona on kirja. Pitkään pähkäilin sisustus- ja käsityökirjojen välillä, mutta sitten bongasin hyllystäni tämän Suklaaunelmat-kirjan ja ajattelin, että tämä sopii useimmille. Paitsi minulle, jonka elämään ei suklaa enää kuulu....

Nyt annan vain hyvin vähän aikaa, sillä polttelee jo aloittaa blogin kirjoittamista. Kaikki tämän viikonlopun aikana ehdotuksensa jättäneet osallistuvat arvontaan, joka suoritetaan jo huomenna, sunnuntaina 9.3. klo 23.00. Eli heti vaan aivonystyröitä hieromaan....



Kirja ei ole uusi, se on ilmestynyt jo vuonna 2008, mutta tämä yksilö on aivan uusi ja käyttämätön. Kirja on hyvin tehty, kaunis katsella ja toinen toistaan herkullisempia reseptejä pullollaan. Jokaisesta ohjeesta on kuva.






Suklaaunelmat on vallan mainio antaa lahjaksi, vaikkapa kevään ylioppilaalle.

Kirja siis arvotaan kaikkien ehdotuksen jättäneiden kesken. Jos ehdotuksista löytyy "se oikea" - myös tälle ehdottajalle on luvassa palkinto.

Tässä vähän avainsanoja nimeä varten, mutta näitä ei ole pakko käyttää:

- remontti (kyseessä ei ole mikään pintaremontti, vaan aika perusteellinen...)
- puoti, putiikki
- koti
- itse tekeminen, remontti omin käsin
- neuvola, terveystalo
- 50-luku (meillä ei kuitenkaan ole ajatuksena noudattaa 50-luvun tyyliä, koska se on jo osittain tuhottu)
- rapattu kivitalo
- koulukatu
- pellavasydän
- käsityöt
- kolme kerrosta

 Mitähän kivoja nimiä te keksitte?

Tänään kävimme ottamassa muutamia kuvia talon sisältä, joten niitä sitten seuraavaksi. Kunhan saan uuden blogin ja sen nimen valmiiksi. Tai ehkä jo ennen sitä...

Mervi

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Valkoisia vermeitä

Uuden huushollin suunnittelun lomassa olen käsitöitäkin tehnyt. Tänään muuten kierrettiin paikalliset keittiökalustefirmat. Nyt alkaa keittiön kaapistot, tasot, välitila ja lattia olla päätettynä. Voihan ne vielä muuttua, mutta näistä valinnoista olemme ihmeteltävän yksimielisiä ja tyytyväisiä niihin.

Kävimme tänään Koulukadulla (tästä ehkä tulee työnimi) mittailemassa huoneita. Harmi, ettei tullut mieleen ottaa kameraa mukaan, olisin voinut vähän vilauttaa sisätiloja.

Mutta niihin käsitöihin. Valkoista on valmistunut yläpäähän ja alapäähän.


Uusi kevätmuoti? No einyt sentään... Teatteriin sopii paremmin. Näitä valmistui neljät kappaleet. Luovuutta taas tarvittiin, eikä nuo korvat oikein hyvin tahdo pystyssä pysyä, mutta menettelee...


Facebookin Villasukka-ryhmästä sain idean sukanvarteen kiinnitettävistä kukkasista. Nyt kun olen näitä ryppyvarsisäärystimiä tehnyt jo useammat samalla yksinkertaisella mallilla, aloin kaivata jotain erilaista. Niinpä
virkkasin kukkia. Ensin pohdin, josko erivärisiä, mutta päädyin kuitenkin samanvärisiin kuin pohjakin.

Seuraavaksi pohdin, minkäväriset napit kiinnittäisin: kaikki erivärisiä, kaikki samanvärisiä erivärisiä vai....Aluksi näytti siltä, ettei erilaiset valkoiset ole kiva valinta.


Päädyin kuitenkin erilaisiin valkoisiin nappeihin ja oikeastaan se on aika kiva.







                                          Tulipahan pohjatonta nappivarastoa vähän käytettyä.

Mervi


torstai 6. maaliskuuta 2014

Melkein julkkis



Kyllä nyt on meikäläisten nimet ollu paikallislehdessä. Taas tänään ja oikein kuvan kera. Teksti ja kuva Uudenkaupungin Sanomat.

Mervi Lamminen jännitti talokauppaa takapenkillä. Eero Hennon ei tarvinnut jännittää, hänestä tulee varajäsen valtuutettu Rauli Rauhalan eron myötä. Tosin ei valtuuston vaan keskusvaalilautakunnan päätöksellä.




Uusikaupunkilainen Mervi Lamminen jännitti kutimen kera Crusellin takapenkillä valtuuston istunnossa terveystalon ostoa ja myyntiä.
Kunnan päätöksenteko on "läpinäkyvää". Tänään huomasin, että meidän tarjouskirjekin löytyy netistä.

Kiitos kaikille edellisen postauksen tutkimukseen osallistuneille! Yllätitte minut, en uskaltanut odottaa noin montaa vastausta. Vieläkin voi mielipiteensä jättää.

Mervi

Mitä tulee mieleen...?

Tämä on empiirinen tutkmus
Tutkimuksen kohteena on suuri yleisö. 
Otantana tämän blogin lukijat. 
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä ajatuksia ihmisessä herää, kun hän kuulee sanan "Käsityökeskus".

Voisi olla mielenkiintoista tutkia sitäkin, että mistä joku nimitys on saanut alkunsa.

Kun meidän talokauppaa ensimmäisen kerran esiteltiin paikallislehdessä, otsikkona oli jotenkin näin "Neuvolataloon tulee käsityökeskus". Tuo ei siis ollut meidän keksintöä. Jotenkin se vaan on sitten lipsahtanut myös omaan käyttöön.

Nyt olen pari kertaa törmännyt siihen, että kuulija/lukija on ymmärtänyt "väärin" idean. Minulle tulee kyselyjä, jotka hämmästyttävät. Tämän tähden ajattelin pysäyttää tämän nimitysasian siksi aikaa, että ehdin sitä miettiä. Te, arvoisat lukijani, saisitte nyt olla (taas kerran) avuksi.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta KÄSITYÖKESKUS?

Toivon tietysti, että mahdollisimman moni viitsisi vaivautua. Vaivautua on oikea sana, sillä olen tänään laittanut kommenttikenttään sanavahvistuksen käyttöön. Tänä aamuna avattuani sähköpostin siellä oli paaaaljon anonyymi-kommentteja, mikä tietysti ilahduttaa. Mutta kun innoissani alan niitä lukemaan, huomaan, että kaikki - jokaikinen - on englanninkielinen häirikköviesti. Plääh!! Pettymys. En ole varma, jos tuo sanavarmistus edes auttaa asiaan, mutta kokeilen nyt vähän aikaa. Otetaan pois, jos tuntuu liian hankalalta. Itse inhoan niitä ja melkeinpä jätän kommentoimatta, jos sellaisen havaitsen.

Nyt taitaa olla menossa jokin buumi, sillä moni muukin bloggaaja on valitellut samaa.

Mutta ole sinä sinnikäs ja auta minua tässä tärkeässä tutkimuksessa. Kiitos!

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Tuumailua tulevasta remontista

Koska Neuvolatalon kaupasta on menossa kuukauden valitusaika, ei kauppakirjoja voida vielä tehdä. Ja koska kauppakirjoja ei ole vielä tehty, emme pääse vielä remonttia aloittamaan. Mutta suunnitella voimme.

Liitän tähän talon ensimmäisen kerroksen pohjapiirroksen.


Ja sitten kuva todellisuudesta, jotta on helpompi hahmottaa:


Vasemmalla oleva matala osa on liiketilaa. Tähän siis tulee Pellavasydän. Oikealla oleva korkeampi osa on asuntoa. Siinä on kolme kerrosta: kellari, varsinainen asunto ja yläkerta. Yläkertaan saisi vaikka kaksi erillistä vuokra-asuntoa, mutta näillä näkymin ainakin toinen puoli siitä tulee olemaan mieheni työtilaa. Siellä saa olla ylhäisessä yksinäisyydessään, sillä minulle nuo portaat on ainakin joinain päivinä mahdottomat kulkea.

LIIKETILAN REMONTTI:

Tällä hetkellä näyttää siltä, että matalaan osaan ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Se on niin hyvässä kunnossa, että korkeintaan muutaman seinän maalaus tarvitaan.

ASUNNON REMONTTI:

Samaa ei voi sanoa asunnon remontista. Talo on ollut käytössä aivan viime hetkiin asti. Siinä on toiminut erilaisia kaupungin neuvoloita. Sen sijaan talossa on ASUTTU viimeksi 70-luvulla. Sauna on ollut kellarissa, mutta se on aikalailla purettu. Ainoastaan yläkerran yksiö/kaksio on asuttavassa kunnossa, sillä siellä on edes jonkinmoinen suihkutila ja keittiö.

Keittiö ja kylpyhuone joudutaan siis tekemään alusta alkaen. Nehän yleensäkin ovat isoimmat ja kalliimmat remontit. Seiniä joudutaan tod.näk. kaatamaan. Sähkötöitä tulee runsaasti, sillä nyt sähköt kulkevat useassa huoneessa erillisissä paneeleissa ympäri huonetta. Minun silmiini näyttää sairaalalta.

Kaikki pinnat uusitaan: lattiat, seinät, osa katoista, porraskäytävät...  Oli jännää seurata, kun iäkkään isäni kanssa kuljeskelimme tutustumassa taloon. Hän hämmästeli kovin, kun kerroin, mitä kaikkea uusitaan. Nuukana miehenä hän varmaan tuumasi mielessään, ettei tarvitse mitään tehdä - senkun muuttaa asumaan. "Taitaa olla kronkeleita ostajia" oli hänen kommenttinsa.

Taloon on tehty peruskorjaus n. vuonna -85. Täytyy todeta, että hyvin on säilynyt pinnat tuon jälkeen ehjinä ja siisteinä. Ainoastaan jotkut ikkunalaudat näyttävät repsottavan.

Onhan tuossa iso työ. Varsinkin kun ottaa huomioon, että pyrimme tekemään kaiken mahdollisen itse. Minähän en kykene muuhun kuin suunnitteluun ja komentamiseen. Mieheni käy Turussa töissä ja on lähes kellon ympäri työmatkallaan, joten ei illassa kovin paljon ehdi saada aikaan. Mutta mihin kiire?

Ensimmäinen työ on laittaa nykyinen kotimme myyntiin ja jos kaupat piankin syntyisivät, pystymme kyllä muuttamaan uuteen taloon. Sänky, mikro ja jääkaappi - mitä siihen muuta tarvitaan?

Miltä näyttää? Te, jotka olette samantyyppistä remonttia tehneet, onko liian suuri urakka?

Mervi

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Neuvolatalo

Näin valottaa Uudenkaupungin Sanomat syksyllä 2013 silloin myynnissä olevan terveystalon alkuhistoriaa:

Ensimmäinen neuvolatalo

Koulukadun ja Vuorikadun kulmatalo on rakennettu 1954 ensimmäiseksi, vain neuvolatoimintaan nimetyksi taloksi Uudessakaupungissa. Lapsia, äitejä ja nuoria talo on palvellut muodossa tai toisessa kaikki vuosikymmenet aina tähän syksyyn saakka. Viimeisimpänä siinä toimi perheneuvola, joka nyt on muuttanut Mörnen taloon.
Terveystalon rahoittamiseen osallistuivat aikoinaan kaupungin lisäksi Uudenkaupungin ruotsalainen ystävyyskaupunki Varberg sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosasto. Samoihin aikoihin rakennettiin ruotsalaisten tuella myös Kalantiin terveystalo, joka nykyisin on saneerattu päiväkodiksi. 

Monella uusikaupunkilaisella on siis muistoja tästä talosta. Joku tuolla kommenteissa jo kertoilikin käyneensä talossa. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän. Voit jättää kertomuksesi kommenttina tai lähettää minulle sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi. Olisi hauskaa kerätä leikekirjanomaisesti valokuvia ja kokemuksia talosta ja sen tapahtumista. Kirja olisi asiakkaiden tutkittavissa. Onneksi Uudenkaupungin Museo on koonnut paljon vanhoja valokuvia kaupungin historiasta, joten sieltäkin saan varmasti kuvamateriaalia. Voit käydä katsomassa museon facebook-sivuja täällä.

Pellavasydämen Mervi

Kuva Uudenkaupungin kaupungin sivuilta

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Aika ennen ja jälkeen

Olin tänään yleissivistämässä itseäni. Kävin kuuntelemassa kaupunginvaltuuston kokousta. Kops, kops ja kops puheenjohtajan nuija kopautteli valmiiksi mietityt päätökset pöytään.

Sitten tuli asia numero 8. Terveystalon myynti. Kaupunginhallitus oli jo päättänyt, että entinen neuvolatalo myydään Mervi ja Aarre Lammiselle, mutta nyt kaupunginvaltuuston piti vielä päättää asiasta.

Menihän se jännittäväksi. Kaksi äänestystä, mutta lopputulos oli se, että TALO ON MEIDÄN.
Pellavasydän herätellään uudelleen henkiin ja sen toiminta laajennetaan KÄSITYÖKESKUKSEKSI.















Tämä 50-luvulla rakennettu neuvolatalo on aivan kaupungin sydämessä, uuden kirkon vieressä ja korttelin päässä edellisestä Pellavasydämen liiketilasta. Rakennuksen matala osa tulee olemaan Pellavasydämen liiketilaa ja tuo korkeampi tulee meidän asunnoksi.

Edessä on mittava remontti. Voin kuvitella, että tästä lähtien meidän elämässä puhutaan ajasta ennen remonttia ja ajasta sen jälkeen. Koskaan emme ole ryhtyneet mihinkään näin suureen operaatioon. Paljon olemme muuttaneet ja muutama seinä tapetoitu, mutta tämä on jotain ihan muuta.



Osaatte varmasti kuvitella, että tästä lähtien juttuni ovat aika lailla täynnä tätä asiaa. Tulen perustamaan uuden blogin remontin seuraamista varten. Tämän katoksen alta, tästä ovesta tullaan Pellavasydämeen ja tällä kuvalla tahdon toivottaa teidät jokaisen seuraamaan meidän uutta elämää. Minkälaiseksi mahtaa tulevaisuus tässä talossa muodostua? "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku".

Kuvat on napattu Uudenkaupungin Sanomien ja Uudenkaupungin kaupungin sivuilta.

Mervi

Illalla ratkeaa

Tänään nukkumaan mennessäni tiedän jo, mihin suuntaan loppuelämäni lähtee kulkemaan. Jänskättää!

Onnellisimmillaan saamme alkaa todenteolla puuhaamaan muutosta - pahimmillaan koko homma kaatuu. Kuka tai mikä mut silloin pitää pystyssä? Ja näiden ääripäiden välille jää vielä se vaihtoehto, että päätös pitkittyy ja sekin olisi kidutusta...

Apua, mie romahan!

Mervi

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Jos kraka kiristää

Teatteriin tarvittiin useampi väriltään räväkkä kravatti. Ensimmäinen versio osoittautui epäkäytännölliseksi, sillä yleensä ne oli lavalla väärinpäin päällä. Sitten alkoi tarrat käydä tehottomiksi. Piti keksiä uusi systeemi.

Hippu-blogissa näin hienon keksinnön. Tämä. Päätin yrittää tehdä samantyyppiset. Teatterin lavasteiden pimeydessä ei voi missään tapauksessa mitään solmua alkaa väkertää, joten tällainen yksinkertainen versio toiminee (ei ole vielä kokeiltu) hyvin.

Kravatti ilman solmua - vetoketjulla.










Nyt ei ole väliä, vaikka kiireisissä vaihdoissa kraka menee väärinpäin, sillä tämä on periaatteessa samanlainen molemmin puolin. Kireyden voi jokainen määrittää haluamakseen.

Oikeassa elämässä voisin kuvitella, että nuoret miehet laittaisivat mieluummin tällaisen rennon krakan kaulaansa. Kysymättä ei oma mieheni kertonut mielipidettään...

Itse en pidä koskaan edes paitapuseroa, saati kravattia, mutta voisihan se kaulakorusta mennä? 
Tämän puseron kaivoin poistettujen ryppykasasta.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kaksi vanhaa (?) esinettä

Kierrätyskeskuskäynti tuotti taas yhden uuden sijoitettavan. Vanha vaatimaton naulakko on minun mielestäni kaunis.




Vähän huolimattomasti tehty, päitä ei ole edes maalattu. Mutta nuo koukut on mielenkiintoiset, en muista ennen nähneeni tuollaisia. Tämä pyytää puhtaaksijynssäystä ja maalausta, mutta enpä tiedä...

Kun tämä kotiutui, esittelin sen tietysti miehelleni, joka näytti selvästi hämmentyneeltä, muttei sanonut siinä vaiheessa mitään. Sattumalta oli lehdessä kuva hiukan vastaavasta ja näytin hänelle, miten paljon halvemmalla minä omani sain. "Maksoitko sää siitä jotain?" hän huudahti. No joo, neljä euroa. Ei paha ollenkaan - mun mielestäni.

Toinen esine, jonka haluan teille esitellä, on ollut meillä jo muutaman vuoden. Olen ostanut sen pikkutytöltä iltatorilla. Tyttö selvästi myi mummonsa tavaroita.



Ilmeisesti tämä orava on tarkoitettu kipoksi karamelleille tms. tuskin kukkamaljakoksi?

 

 


 




En ole samanlaista keraamista oravaa muualla nähnyt. Nyt kiinnostaisi kaikki tieto tästä. Onko jollain lukijalla samanlainen? Miten vanha tämä ehkä on? Tuskin on mikään arvokas, koska ei pohjassa ole minkäänlaista leimaa tai nimikirjaimia. Söpö esine joka tapauksessa, oli sitten rahallisesti arvokas tai ei - minä en siitä montaa euroa maksanut. Ikä ehkä eniten kiinnostaa. Osaatko vastata?


Mervi