seuraa sähköpostitse

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Makaan, istun ja liikunkin

Olen nyt viikonlopun aikana ottanut takaisin unettomia öitä ja päiviä. Muistatte varmaan, että olen ollut hämmästynyt nukkumattomuudestani. Sairaalassa sain unta korkeintaan 4 tuntia vuorokaudessa ja nyt kotonakin on nukkuminen ollut tosi kehnoa. Noh, nyt on sitten palattu takaisin normaaliin nukkumiseen - siis minun normaaliini.

En tiedä, onko antibiootilla syynsä vai ehkä subklaavilla, mutta heti kun tiputus loppui, alkoi nukkuminen onnistua. Eilen nukuin koko päivän, yön sen perään ja tänäänkin näyttää unta piisaavan. Ei mitään ongelmaa saada unen päästä kiinni mihin aikaan vaan päivästä. Voi olla, että syynä on jonkinlaisen jännityksen laukeaminen, mene ja tiedä?

Otsikko tuli mieleeni tehdessäni yht`äkkiä havainnon omassa puheessani - tai yleisemmin kirjoittamisessani. Saatan kertoa, että ISTUN PYÖRÄTUOLISSA, joten toivottavasti saat paketin tarpeeksi littanaksi, että se tulee postilaatikkoon. Arvaatko, mihin tuollaista kirjoitan? No, facebookin rättikirppikselle tietenkin. Olen taas tilannut muutamia vaatteita....

Tänään huomasin, että voin aivan yhtä hyvin kertoa, että LIIKUN PYÖRÄTUOLILLA. Eikö olekin vinha ero?

Pyörätuolilla liikkuminen on kylläkin ollut viime päivinä aika tuskallista. Olen saanut olkaniveleni todella kipeiksi. Vaikka syön aikas isot määrät vahvoja kipulääkkeitä, ei ne näytä vaikuttavan olkapäihin asti ollenkaan. Leposärky on kaikkein harmittavinta.

Odotan kovasti käyntiä Tyksin apuvälinelainaamoon. Lähete sinne on toivottavasti omasta terveyskeskuksesta lähtenyt, mutta aikaa vaan kuluu. Toivon saavani käyttööni sähköpyörätuolin, ettei kulkeminen olisi niin olkapäihin sattuvaa. Kohta en pääse enää  mihinkään. Toinen vaihtoehto on kuulemma sähköavusteinen pyörätuoli. Ongelmana niissä on paitsi kankeus, myös paino tavalliseen pyörätuoliin verrattuna. Tiedä sitten, mikä olisi paras vaihtoehto. Turussa pääsisin koittamaan eri vaihtoehtoja. Lisäksi tarvitsen jonkun avun / apuvälineen toiseen lisävaivaan, nimittäin erittäin kipeään häntäluuhun. Kumpaankaan vaivaan en sattuneesta syystä toivo leikkausta, vaan jotain muuta apua.

Ymmärrät varmaan, että nämä sivuvaikutuksetkin edesauttavat sitä, että on aika mukava kellahtaa pehmeään sänkyyn? Vino pino kirjastontätien valitsemia kirjoja on nyt luettu, joten huomenna pitää tilata uusi satsi. Jotenkin täytyy saada aika kulumaan.


Mervi

lauantai 30. elokuuta 2014

Perjantaina

Minulle ei juurikaan ole viikonpäivillä merkitystä - samanlaista odottelua joka päivä. Tänään oli kuitenkin jokseenkin merkityksellinen taitekohta, kun ei tarvinnutkaan lähteä aamulla eikä illallakaan sairaalaan. Nukuin aamulla ilman herätyskelloa ja nousin kunnolla ylös vasta klo 11.

Aloitin fysioterapian. Lääkäri kirjoitti 10 kerran määräyksen niska-hartiaseudun hierontaan. Kylläpä oli mukavata. Nyt illalla on nahka jo niin kosketusarka että! Aluksi käyn kerran viikossa ja saan tehdä matkat Kelan maksamalla invataksilla. Yksi kolmen vartin hoitokerta maksaa hiukan yli 40 euroa ja siitä saa noin 20 % takaisin Kelalta.

Kävimme pikaisesti myös talolla ja napsin muutaman kuvan. Toisessa blogissani.

Mervi

torstai 28. elokuuta 2014

Uusia vaiheita

Uuden kodin remontista on pieni postaus.

Tänään kävin aamulla labrassa, crp oli vain 3, joten hyvältä näyttää sikäli. Lääkäri tutki haavan ja totesi senkin parantuneen kokonaan ja kunnolla.

Nyt otettiin subklaavi pois ja antibiootin tiputus lopetettiin. Jatkossa syön suun kautta kahdenlaista antibioottia 3 kuukautta. Hohhoijaa! Toivon, että tähän väliin kuitenkin tulee proteesinlaittoleikkaus. Lisäksi toivon, että vatsa- ja suolisto-ongelmat johtuivat enemmänkin tuosta tiputettavasta antibiootista, joten ne ehkä nyt loppuisivat?

Tätä kakshäntästä subista olen solisluullani kantanut kuusi viikkoa


Mitenkähän nyt käy päivärytmin, kun ei tarvitse aamulla aikaisin lähteä? Nukun varmaan puoleen päivään, varsinkin, kun illalla on vaikea saada unta. Siinä se kierre sitten onkin valmis. Vaan mihis tässä olis kiire? Iltaisin voin nyt lähteä mieheni kanssa "talolle" remonttia valvomaan - tai paremminkin Pellavasydämen hyllyjä täyttelemään, kun ei tarvitse mennä tiputukseen.

Onpa vapaa olo!

Mervi

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Loppuu, ei lopu, loppuu....

Tänään on määrä olla viimeinen antibiootti-tiputus. Eilen ensiavussa maatessani ohikulki ortopedi Arsi Broberg, jota olen aiemminkin kehunut puhetaidoistaan. Hän tunnisti minut ja jäi juttelemaan.

Kuulin, että välttämättä bakteeria ei saada ollenkaan tuhottua. Jossain vaiheessa täytyy sitten päättää että se jätetään muhimaan, laitetaan uusi proteesi ja potilas syö loppuelämänsä jotain penisilliiniä esimerkiksi.

Uusi tieto oli se, että nivelen paikalla oleva "speiseri" (kirjoitetaan mahdollisesti spacer), häiritsee tulehduksen mittaamista. Näin kansankielellä ilmaistuna. Sehän levittää siellä ympäristöönsä antibioottia. Jos siitä otetaan viljelynäyte, bakteeri ei "jaksa" kasvaa, koska on ollut antibiootin vaikutuksessa. Tällöin tulos näyttäisi, että ei ole bakteerikasvua - vaikka sitä siis kuitenkin on.

Tänään osaston lääkäri on kuulumma soitellut yhteen jos toiseenkin paikkaan ja Tyksiin selvittääkseen, voidaanko antibiootti  lopettaa. Nyt kuitenkin minun täytyy mennä vielä huomenna labrakokeisiin ja sitten näyttämään, onko haava täydellisesti parantunut. Jos kaikki on ok, subklaavi poistetaan ja tiputus lopetetaan. Aaaah! Kuusi viikkoa olisi ohi...

tiistai 26. elokuuta 2014

Pimeä puoleni

Joskus kuvittelen olevani maailman napa. Että kaikki pyörii vain minun ympärilläni.

Tänään päivä alkoi tällaisella keskustelulla:

Olin tullut aamuantibiootilta ja odottelin taksia sairaalan etuoven ulkopuolella. Taksini tuli ja yritti peruuttaa eteeni (pyörätuoli nostetaan takaovesta hissillä) mutta juuri silloin siihen väliin kiilaakin Volvo. Mies nousee kuskin puolelta ja minuun iski "joku". Sanoin äijälle: "Et sitten huomannut, että tuo taksi oli tulossa tähän?" Ihan sillai hymyillen... Mies menee avaamaan peräloosteria ja sanoo kiukkuisena: "Et sitten tiedä, että maailmassa on muitakin kuin sinä?" Nostettuaan pyörätuolin esille huikkaan hänelle iloisesti (mutta arvattavasti provosoiden): "Onks sulla huono päivä?" Hän käskee mun olla hiljaa - mitä TIETENKÄÄN en tee - vaan huikkaan sille sen kyydittävälle: "Sulla on sitten häijy mies!" Nainen ei vastaa mitään, mutta se mies sanoo viimeisen sanan: "Pidä nyt suus kii!"

Loppujen lopuksi minuun  iski vielä vahingonilokin! Tuo kuski nimittäin jäi aivan jumiin sinne oven ja muiden autojen keskelle. Se joutui tekemään pikkutarkkaa "aja, peruuta, aja, peruuta" -työtä ja loppujen lopuksikin kolhaisi Volvoansa sementtipenkkiin. Noh, hän kävi nostamassa penkin pystyyn ja pääsi kuin pääsikin pois pinteestä - mutta pelti rutussa.

Toki olen häijyydestäni huolimatta myös hiukkasen ymmärtäväinen. Rouva oli niin hienosti puettu ja tukka upeasti laitettu, että olihan sen pakko päästä IHAN OVEN ETEEN, ettei hän kastuisi! Toisekseen, pyörätuolia käyttävän muijan hoitaminen on varmasti niin raskasta (vai mitä Aarre?) että kyllähän siinä jo pinna kiristyy... mervi


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Suoraan sydämeen

Olen kyllä ennenkin kertonut subklaavista eli keskuslaskimokatetrista. Mutta nyt taas. Otin kotona valmiiksi muutaman kuvan että saan täällä ensiavussa kirjoitella ajankulukseni postauksen. Kun toukokuussa edellisen kerran otettiin subklaavi pois kehostani, pyysin sen itselleni. Tässä siitä kuva:


Tuo oikean puolinen pää on noin 10 cm nahan alla. Se sijoitetaan sydämen laskimoon ja sitä kautta antibiootti leviää verenkiertoon. Tuo muu osa roikkuu sitten ulkopuolella. Tässä subklaavissa on vain yksi "häntä" mutta nykyisessä on kaksi.

ei mulla ole oikeesti tuollaista kaksois/kolmoisleukaa


Tänä iltana ensiavussa on täyttä ja ainut paikka löytyi käytävältä. Peitotkin on kaikki loppu, joten sain palelevan kroppani ylle tällaisen kertakäyttölakanan. Koska se menisi käytön jälkeen roskiin, saan sen itselleni. Mainiota kaava-ainesta!


Menipä tunti tiputusta nopeasti - tätä kirjoitellessa. Yö välissä, sitten aamulla taas laboratorion kautta aamutiputukseen. Sen jälkeen lähdenkin materiaalinhankintareissulle. Toivottavasti selviän siitä kunnialla.

Mervi

lauantai 23. elokuuta 2014

Sama kuvien kanssa

Eiliseen postaukseen liittyen kuvat tulee nyt perästä. Tässä ensin mun uudet bling-bling-popot.


Koska sadekuuro yllätti meidät kaupassa ollessamme, jäimme tietysti sadetta pitelemään. Keksin katsella myös kukkaroita. Ei nyt ihan samaa färiä, mutta melkein.


Nyt mukanani kulkeekin sitten aika paljon pinkkiä, kun aiemmin saamani tabletin kannet ja kännykkäkin ovat pinkit.


Torstain pusakka ja housut. Se - ei_enää_ ihan_valkoinen.


Ja hiekan väriset housut. Tähän takkiin kuuluneita mustia housuja jo pidinkin illalla. Ja oikeasti pidin niistä. Taidan hommata vielä toisen parin, hintakin kun oli vain 39.90 koko setiltä. Ehkä jonkun muun värisenä. Housujen kangas on sellaista pikee-tyyppistä ja niiden lahkeet on suorat. Näissä rusehtavissa on lahkeensuissa resorit ja niistä en niinkään tykkää, kun en kerran lenkkareita ikinä pidä.


Voiko olla tyhjänpäiväisempää postausta, kuin tämä. Mitä olen ostanut. Mutta jännittävämpää ei nyt ollut tähän tarjota. Toisella kertaa sitten. Hui?

Mervi

perjantai 22. elokuuta 2014

Aikani kuluksi...

...kirjoittelen täällä ensiavussa maatessani päivän kuulumisia. Iltapullo antibioottia tippuu tunnin verran suonistooni.

Aamulla jäin "aamupullon" sairaalassa saatuani kaupungille shoppailemaan. Sain avukseni sisareni. Apu olikin tarpeen sillä yllättävän paljon on kaupungin kaduilla töyssyjä, kiveyksiä ja korotuksia, joita on raskas pyörätuolilla ylittää. Käsivoimat ei riitä, jos on vähääkään ylämäkeä tai kaupassa kynnyksiä. Nyt näyttää lisäksi siltä, että olkapääni ovat pitkäaikaisesti viottuneet. Edes särkylääkkeeni eivät vie kipua pois. Kelaaminen on senkin vuoksi hankalaa.

Kävin katsomassa silmälaseja, mutta olin pettynyt valikoimaan. Kaikki olivat - ainakin siinä kaupassa - kovin tavallisia. Haluaisin jotain räväkkää, värikästä ja koristeellista. Eiks niin, että kukaan ei silloin huomaisi rypistynyttä naamaani kun kiinnittäisivät huomionsa silmälaseihin?

Urheiluliikkeestä, minä niin urheilullinen ihminen, kävin katsomassa valkoista hupparia. En ostanut hupparia, mutta jonkinlaisen collagetakin. Samaan syssyyn sain edulliseen hintaan siihen kuuluvat housut. Ostin vielä toisetkin samaa Torstai - merkkiä olevat verkkatyyppiset housut. Siis eihän tuo valkoinen mikään viisas valinta ollut, kotiin päästyäni jo huomasin sekä helman että hihojen mustuneen pyörätuolin pyöristä!

Kenkäkaupasta ostin balleriinat, vaikka edelliset ostokseni, kolmet kengät, ovat vielä niillä sijoillaan laatikoissaan ja ostoskassissa purkamatta. Ideana tässä kaikessa oli tuottaa itselleni ILOA ja PIRISTYSTÄ. Varsinaista tarvetta millekään noista ei olisi ollut. Saahan näin tehdä? Ai niin - kävinhän minä vielä ruokakaupassakin ihan yksin. Useamman kerran jouduin pyytämään apua vierailta ihmisiltä, kun haluamani tuotteet olivat liian ylhäällä.

Nytpä huomaankin, että ostoksista ottamani kuvat ovat kotona kamerassa eikä tässä tabletilla. Näytän ne siis myöhemmin... mervi

torstai 21. elokuuta 2014

Eristyksissä

Eilen illalla menin tavan mukaan ensiapuun saamaan antibioottitiputusta. Kovin olin yllättynyt, kun minut ohjattiinkin eristyshuoneeseen. "Täällä saat olla rauhassa". Heti aloin kelata, että mikä on syynä poikkeavaan toimintatapaan. Tuli mieleen että jos ovat saaneet selville, että kirjoitan blogiin ensiavunkin kuulumisista ja päättivät, etten saa kuulla enkä nähdä mitään... noeikaisentään. Ehkä vaan yksinkertaisesti muut petipaikat olivat varattuja.

Yht'äkkiä tuli mieleeni, että tästä huoneestahan on kameravalvonta hoitajien kansliaan! Olen itse nähnyt kamerakuvaa huoneesta. Arvatkaa vaan, millainen olo tuli, kun ajattelin, että joku koko ajan tarkkailee minua. Vartija ainakin seisoskelee aika usein "toimettomana" kansliassa. Olipa hämmentävää.

Tänään taas makaan täällä infuusiopoliklinikalla saamassa samaista antibioottia. Vieruskaveri kertoi olleensa Tyksissä eristyshuoneessa ja siellä oli tiedote, että huoneessa on kameravalvonta.

Käsittääkseni ihmistä ei saa kuvata, ellei asiasta tiedoteta. Tällainen osui silmiini, kun googletin "kameravalvonta" - Täällä:

Henkilötietolaista johtuen kameravalvonnan tulee olla henkilötietoa käsittelevän toiminnan kannalta asiallisesti perusteltua. Henkilötietoa kerättäessä tulee valvonnan kohteeksi joutuvalle ilmoittaa tietojen keräämisestä. Kameravalvonnasta tulee myös ilmoittaa esim. tarroilla tai kylteillä. Mikäli järjestelmä on tallentava, tulee siitä myös ilmoittaa (Tallentava videovalvonta).
Oikein hyvin ymmärrän, että tuon huoneen valvontaan tarvitaan kamera, siitä ei ole kysymys. Kokemuksena tilanne oli vaan jotenkin omituinen.

Mervi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Se toinen käsityö

Kukaan ei voi arvata tästä kuvasta, mitä olen seuraavaksi pykäämässä. Paitsi ehkä Kotona Annin kanssa -blogin Anni.


Kuten aiemmin mainitsin, olen ollut laiskana. Mieheni todennäköisesti toivookin, että olisin vaan laiskana. Nukkumisesta ei tule niin paljoa sotkua, kun mitä täällä nytkin näkyy olevan. Yhtenä yönä nimittäin keksin aloittaa tämän pikkuaskartelun.

Käykö teillä muilla niin, että esillevedetyt tavarat jää niille sijoilleen oleilemaan pitemmäksikin aikaa. Tässä pellavatilkkujen tarkastelua. Ja siihen sitten vaan päälle kertyy kaikkea muutakin. Taidan mennä taas maate...

Mervi


tiistai 19. elokuuta 2014

Edes hiukan aloitteellisuutta

Olen ollut viime päivinä erityisen laiska. Etupäässä olen päivät nukkunut ja yöt - noh, häärännyt jotain muuta... Hemoglobiinini on vain vähän päälle sata, joten saattaa silläkin olla osuutensa, mutta kyllä diagnoosi taitaa olla tuo ensin mainittu. Oikein pitää pakottaa itsensä välttämättömiin toimiin.

Kaksi käsityötä on kuitenkin nyt aloitettuna ja tässä niistä toinen. Tähänkin työhön sain innoistuksen facebookin virkkaus-ryhmästä. "Kaikki" tekee nyt torkkupeittoja - joko isoäidin neliöistä tai tällaista siksakkia. Koska noissa neliöissä on niin kovasti lankojen päättelyä, valitsin tämän. Onkin todella helppo malli, saattaa käydä jopa yksitoikkoiseksi.



Esittelen tämän paremmin sitten valmiina 

Mervi

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tietovuotoa ensiavusta

Vaikka mitään lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta ei potilailla olekaan, sairaalassa kuulemiinsa toisten tietoihin tulee suhtautua hienotunteisesti. Joka päivä kuulen monta tarinaa täällä ensiavussa maatessani. Nyt kerron yhden tarinan, mutta niin, ettei kukaan voi yhdistää tätä kehenkään. Eräänä aamuna kymmenen maissa saapui kävellen huonovointisuutta poteva potilas. Hänet laitettiin makaamaan sänkyyn ja sairaanhoitaja aloitti haastattelun. Ilmeni, että potilas oli herännyt kuudelta aamulla pahoinvointiin. Hoitaja pyysi häntä irvistämään, näyttämään kieltä ja puristamaan käsistä. Näiden perusteella oli oletettavissa, että kyseessä on aivoinfarkti tai muu aivoperäinen ongelma.

Lääkäri oli selvästi hermostunut, kun ambulanssia ei saatu välittömästi liikkeelle. Potilas piti siirtää Tyksiin. Aikaa oli kulunut aivan liian paljon!

Tätä seuratessani tunsin voimatonta kiukkua. Niin paljon kuin itse olen "törmännyt" asialliseen tietoon aivoinfarktin oireista, näköjään kaikki eivät ole. Kotiin päästyäni en kertonut tätä miehelleni, vaan kysyin häneltä: "Jos minä herään aamulla ja suu roikkuu toiselta puolelta, mitä teet?" Häneltä tuli oikea vastaus: " Soitan ambulanssin." Niinpä. Yhtään ei jäädä odottamaan oireiden loppumista tai pahenemista, sillä jokainen menetetty minuutti voi olla kohtalokas.



kuva500
http://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio_%28avh%29/aivoverenkiertohairio/oireet


Erityisesti miehet ovat huonoja lähtemään sairaalaan. Keksimme siskoni kanssa hyvän repliikin. Jos sanoisi, että "en aio hoitaa sinua kun halvaannut tämän seurauksena". Ehkä liian ronskia, mutta ainakin pysäyttävää. Tosiasiahan on, että seurauksena voi todellakin olla halvaantuminen, mutta hyvin ja ajoissa hoidettuna potilas voi parantua entiselleen.

Jos siis sinun ympärilläsi on ihmisiä, joiden arvelet olevan tästä tietämätön, valista! Facebookissa näkyy tämän tästä täsmätietoa asiasta, mutta varsinkaan vanhat ihmiset eivät lue facebookia. Olen toimittanut molemmat vanhempani aivoinfarktin saaneena ambulanssilla sairaalaan. Äitini sai sen ensin ja silloin tieto ei tavoittanut minua tarpeeksi ajoissa. Isän kohdalla soitin heti HÄTÄNUMEROON, ja apu saatiin ajoissa.


Hyviä linkkejä:
 http://www.aivosaatio.fi/fi/?newspage=41
 http://www.iltalehti.fi/terveys/2014031918138701_tr.shtml

Mervi

lauantai 16. elokuuta 2014

Orastavaa turhamaisuutta

Noeikai. Jos joku ei vielä tiedä, niin kerron, että olen vuodenvaihteen jälkeen laihtunut 35 kiloa. Muuttuneeseen ruumiinkuvaan on ollut vähän hankala tottua, koska istun pyörätuolissa. Oikeastaan ainut keino havaita uudet mitat on vaatteiden kautta - niin ja mittanauhalla. Peilin edessä kun en juurikaan kykene seisomaan. Kaapissani ei enää ole ainuttakaan liian pientä vaatetta. Muutaman liian ison olen jo myynyt pois.

Välillä viihdytän itseäni ihan vain kokeilemalla vanhoja vaatteitani - niin hankalaa kuin pukeminen ja riisuminen onkin. Olen kiitollinen siitä, että vältyin makaamasta koko elokuun sairaalassa. En päästä vallalle ajatusta, että olisi raskasta lähteä kaksi kertaa päivässä sairaalaan saamaan antibioottia. Vaikka reissussa meneekin kaksi tuntia, ei haittaa! On vain hyvä, että päivässä on selkeä järjestys. Ja mikä ihanaa, kesävaatteet tulevat sittenkin käyttöön. Nautin siitä, että voin vaihtaa vaikka joka kerta eri vaatteet.

Aikaisemmin ostin vaatteet lähestulkoon yhdellä kriteerillä - mikä MAHTUU ylleni. Nyt olen havainnut, että alkaa tulla uusia ajatuksia. TAHTOISIN jonkun tietynlaisen vaatteen. Saa nähdä pääsenkö  huomenna mieheni kyydissä kaupoille. Vihjasin tänään toiveesta... Koska olen niin kovin urheilullinen (hmm..), haluaisin käydä urheiluliikkeessä etsimässä valkoista hupparia, jossa olisi vetoketju edessä ja taskut. Muuttunut kehoni saattaisi jo kestää sen ettei yläosa roikukaan puolireiteen. Ehkä. Mustat stretch-pökät jo ostinkin. Onhan se paljon kivampi etsiä vaatteita koossa 48 kuin 54. Juujuu, toki vielä on paljon pudotettavaa, mutta nautin täysin siemauksin tästä VÄLITULOKSESTAKIN!

Niin, ja sitten voisin haluta musta-valkoiset balleriinat. m

mervi

perjantai 15. elokuuta 2014

Sananen vielä Kelan toimintatavoista

Tiedän - ei Kela muuta toimintatapojaan, jos täällä pienessä blogissani niitä esille tuon. Aion kyllä lähettää heillekin palautetta, mutta jaanpa tässäkin harmistukseni. Kas, kun ei ole isoja murheita (?) pitää pienistä valittaa...

Ei se ollutkaan niinkuin edellisessä postauksessa kerroin. Selvityspyynnössä oli valtakunnallisen palvelulinjan puhelinnumero, johon yritin soittaa monta kertaa eri aikoina vuorokautta. Aina jouduin jonottamaan. Päätin sitten odottaa niin kauan, kuin on tarpeen. Ainakin se tuntui toooosi pitkältä ajalta. Kun vihdoin pääsin virkailijan kanssa keskustelemaan, EI_HÄNELLÄ_OLLUTKAAN_KÄYTÖSSÄÄN_TARVITTAVIA_TIETOJA. Miksi ihmeessä laittaa ihmiselle numero, josta saa lisätietoja, jos niitä ei kerran ole, kysyn vaan...

Jonottaminen Kelan puhelimeen on maksullista ja vielä kun on kyseessä palvelunumero, sen hinta ei edes sisälly teleoperaattorien pakettihintoihin. Eli siitä oikeasti joutuu maksamaan, että odottaa esim. 15 minuuttia ja saa - ei mitään! No, tänään valmistelija sitten soitti takaisin minulle, kun soittopyynnön jätin.

Kyseessä olikin pistokoe. Kaikkia todistuksia ei läpikäydä, vaan otetaan satunnaisia testejä. Minun yhden päivän taksikyytini sitten osui sille listalle. Hassua on kylläkin se, että pitkäaikaistodistus, jossa tuo olisi ollut selvitettynä on jossain "hukassa" eikä näy Turussa päätöstä tekevälle virkailijalle eikä siis myöskään sille palvelunumerossa soittoja vastaanottavalle. Yksittäismatkojen todistuksia ei kuulemma skannata, mutta nämä pitkäaikaistodistukset kylläkin. Siis ainakin joskus.

Nyt minulle sanottiin, että odotetaan pari viikkoa, jospa tieto alkaa näkyä koneella. Miksi ei heti odotetan sitä paria viikkoa ja lähetetä asiakkaalle selvityspyyntö vasta sitten?

Byrokratia ei ole kiva juttu. Eikä tämä vielä mitään, sillä moni perheenjäsenensä kuoleman kautta menettänyt kertoo, että surun keskellä tuntuu aivan käsittämättömältä kaikki paperisota, mitä joutuu käymään. Tai vaikeissa sairastapauksissa, tai vammautumisen jälkeen... Tarvittaisiin joku apuhenkilö, joka hoitaisi tällaiset jutut asianomistajan puolesta. Minä kyllä pärjään. Saanpahan aihetta blogikirjoituksiin.

Ps.  Neuvolakoti-blogissa on uudehko kirjoitus rokokoo-sohvakalustostani. Jos et ole vielä lukenut, käypä http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2014/08/rokokoota.html

Mervi

torstai 14. elokuuta 2014

Kelan kommervenkkejä



Kun hain maksamiani ylimääräisiä taksi-omavastuita takaisin Kelalta laitoin mukaan kaikki eri sairaaloista saamani taksilupalaput, vaikkei niitä olisi tarvinnutkaan. Kelaanhan tulee tieto jokaisesta taksimatkasta ja nuo laput pitäisi vaan itsellään säilyttää. Kela sitten mahdollisesti pistokokein niitä tarkistaa.

Minä siis liitin ne ja omalla autolla ajetut kilometrit mukaan hakemukseen. Kuten jo kerroin, eilen tuli postissa vapaakortti, jolla saan tehdä loppuvuoden sairastamiseen liittyvät taksimatkat ilmaiseksi.
Kelan logo
Tänään tuli kysely yhdestä matkasta. Heillä näkyy, että 31.7. olen tullut sairaalasta kotiin ja siihen olen saanut sairaalasta invataksilapun. Sitten olen saanut pitkäaikaistodistuksen, mutta ilmeisesti alkamaan 2.8. kuun loppuun. Tässä lapussa käy ilmi, että tarvitsen invataksin. Nyt Kela kysyy minulta selvitystä 1.8. tehdystä matkasta. Mikä on perusteluna invataksin käytölle?

Huomenna soitan Kelaan ja kysyn, että eikö pitkäaikaistodistus todellakaan ala 1.8. jolloin antibioottikäyntini todellisuudessa jo alkoi. Sitten kysyn, että käsitelläänkö nämä hakemukset todellakin niin KONEELLISESTI, ettei siellä kukaan JÄRJELLÄ ajattele,  että jos edellisenä ja seuraavana päivänä on invataksin tarpeessa, niin ehkä on myös siinä välipäivänäkin. Eikö?

Ja sitten kysyn vielä senkin, että saanko tulla invataksilla tuomaan tämän pyydetyn vastauskirjeen heille, sillä muutenhan en sinne pääse, koska tarvitsen aina invataksin?

Olenkohan vähän kärkäs?  Mutta kun peräänkuulutan vaan järjen käyttöä byrokratian sijaan...
Mervi

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pääkallohuivi virkkaamalla

Tänä kesänä näyttää olevan facebookin käsityöryhmissä vallalla pääkallohuivi-buumi. Minäkin sitä kokeilemaan, vaikken sitten niin yhtään pidä pääkalloista. Ajattelinkin tämän Pellavasydämeen, sekä myyntiin että käsityöideaksi. Näen tämän jo liitelevän isossa näyteikkunassa ja koululaisten ihastuvan siihen, kun ohi pyöräilevät!



 



En ole nähnyt tätä kenenkään päällä, enkä tiedä, miten tätä käytetään. 
Tuskin kuitenkaan "vanhanaikaisesti" hartiahuivina? 
Kuvittelepa mummoa vanhainkodissa - ehkä hän itse ei edes hahmottaisi kuviota...


Ehkä ennemminkin kaulahuivina


Lankana käytin varastoon ostamaani valkoista sukkalankaa, jota voi ostaa edullisesti ainakin Tokmannista.
Nuoriso voisi mieluummin valita huivin mustana.



Mielestäni tämä lanka sopii mainiosti tällaiseen huiviin. Akryyli tekee siitä miellyttävän pehmeän, mutta villa antaa lämpöä. Huomaat ehkä, että virkkaamani huivi on hieman vielä "muhkurainen". Sen verran näin vaivaa, että pingotin sen ja annoin olla kostutettuna yön yli. Höyryttämään en kuitenkaan uskaltanut ryhtyä juuri tuon akryylin vuoksi. Se niin helposti kärähtää.

Ohjeita tällaiseen huiviin on saatavilla netistä googlaamalla. 
Jos halukkuutta ilmenee, voin kyllä blogiinikin ohjeen liittää.

Mitä mieltä, olet - olisiko tähän ollut kiva lisätä hapsut?

tiistai 12. elokuuta 2014

Kelan postia vihdoinkin!

Aamupullon tiputuksesta kotiin tullessani pyysin taas taksikuskia käymään postilaatikolla. Ei tarvitsisi maksaa omavastuuta, jos kortti olisi saapunut. Ja nyt se vihdoin oli siellä!

muistakaa sitten onnitella syntymäpäivänä!

Tätä korttia taksikuskille näyttämällä saan terveyskeskusmatkani ilmaiseksi. Silti jokaiselta matkalta pitää olla ko. laitoksen todistus matkan tarpeellisuudesta ja maininta, että tarvitsen invataksia. Näitä jokapäiväisiä tiputuksiani varten hoitaja kirjoitti koko kuukaudeksi todistuksen = pitkäaikaistodistus, eli ei tarvitse joka kerta erikseen kirjoittaa.

Tämä kortti käy siis vain näihin sairaanhoitomatkoihin. Apteekissa saa käydä, muttei missään muualla. Muita matkoja varten olen hakemassa vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun taksikorttia. Sen saamisesta en olekaan niin satavarma.

Oletko muuten tietoinen, että Kelan nettisivuilta näet omat hakemuksesi, päätökset, maksut, omavastuut jne.? Sivuille pääsee esim. pankkitunnuksilla. Sieltä minäkin näen, paljonko olen taksi-omavastuita maksanut. Näen myös Kela-etuuksieni määrät ja maksupäivät.

Samalla kun kuvasin kukkaroni polvillani, kuvasin myös erikseen polveni. Istun tässä kuvassa pyörätuolissa koko lailla suorassa. Siltikin polveni ovat noin eriparia. Vasen jalka, se leikattu,  on lähes 10 cm lyhyemmän näköinen. Seisoessa ero ei kylläkään ole niin suuri.


Näillä mennään... mervi

Remontoimisen hankaluutta

Olen minä sitä useinkin kuullut ja lukenut, että remontoimiseen liittyy paljon hankaluuksia ja vastoinkäymisiä. Mutta että ne alkavat jo ennenkuin koko remonttia on päästy edes aloittamaan.

Niin meidänkin uuden asuin- putiikkitalon remontointi on nyt lähes puoli vuotta myöhässä. Eikä se ole pelkästään meistä kiinni. Jos kiinnostaa käy katsomassa remonttiblogissani

http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/

Tänään olen ollut jokseenkin turhautunut ja ensimmäisen kerran oli sellainen olo, etten olisi jaksanut lähteä illalla saamaan iltapulloa eli antibioottitiputusta. Mutta kun  ei sitä kysytä, vaan on mentävä...

Nyt tuntuu, että on myös kirjoitusaiheet loppuunkaluttu. Paitsi yksi käsityö tuolla on kohta valmis esiteltäväksi. Tuli vaan mieleen, että onko teillä jotain aiheita tai kysymyksiä, mikä on jäänyt askarruttamaan mieltä. En ole kyllä ihan varma, olenko vastannut KAIKKIIN edellisiinkään kysymyksiin. Mutta nyt olisi ainakin aikaa...

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ensiavun ohjelmaa

Leikillisesti olen sanonut, että otan kirjan mukaan, jos kuitenkaan ei ole ensiavussa "omaa ohjelmaa". Toisinaan on ja joskus taas ei. Viikonloppuna varmimmin. Joskus tuntuu, että olen ihan yksin, mutta eilen illalla oli todellakin joku toinenkin.

Olenkohan kertonut, miten intimiteettisuoja toimii - tai siis ei toimi? Kerran menin ilmoittautumiseen ja hoitaja vähän ehkä turhan kiukkuisesti käski minut istumaan ja odottamaan. Ahaa, siis istumaan. Mutta minähän istun pyörätuolissani koko ajan... jäin siis niille sijoilleni. Kunnes hoitaja huikkasi uudelleen kopistaan:" Mene sinne peremmälle istumaan!" En siis saanut jäädä siihen käytävälle, vaan piti mennä istumaan samaan riviin missä muutkin ISTUIVAT. Perään kuulin mainittavan jotain intimiteettisuojasta. Aivan, kaksi metriä kauempaa en varmaan kuulisikaan, mitä lasikopilla puhutaan.

Sen sijaan, kun siirryn peremmälle ensiapuun, kuulen lähestulkoon kaiken, varsinkin, jos normiäänellä puhutaan. Kuulen sen, mitä puhelimessa vastataan, mitä lasikopissa puhutaan, mitä viereisellä pedillä puhistaan ja vähän kauempanakin.

En tokikaan yleensä NÄE kenelle mitäkin tehdään tai kuka puhuu, mutta KUULEN kyllä. Mihin voisin korvani laittaa? Lauantai-iltana oli useampikin humalassa törttöillyt. Täytyy sanoa, että kyllä henkilökunnalta vaaditaan kärsivällisyyttä olla ystävällinen ja toistaa samoja käskyjä, kun toinen ei ymmärrä/halua ymmärtää/ei tottele.

Vieressä makasi tosi sairas mies, mutta niin auttamattoman lihava, että se lisäsi muuta tuskaa. Oli tupakantuskaakin. Kyllähän minun pitäisi ymmärtää, miltä se tuntuu, kun on addikti, eikä saa mitä haluaa (vrt. taisteluni Tramalista). Äijä valittaa koko ajan selkäkipua ja pyytää päästä kyljelleen. Sitten kun kysytään, onko kipuja, vastaa ettei ole mitään.... meinasin huutaa, että miksi sitten valitat selkääsi. Kääntymiseen hän pyysi hoitajan apua. Hento hoitaja ja toistasataakiloinen äijä - mitä siitä tulee? - ei yhtään mitään. Enkä minä muka muista, miten vähän aikaa sitten olin itse siinä tilassa, että tarvittiin parikin hoitajaa minua kääntelemään. Heti arvostelemassa muita, kun on itse vähän laihtunut ja kuntoutunut, hyi minua!

Yksi pissaa lattialle, yksi on koko ajan lähtemässä johonkin, toinenkin pummaa tupakkaa jne...

Tänä aamuna jouduin odottelemaan taksia ja läksin ulos. Pian viereeni tuli vieras nainen, joka tahtoi vuodattaa sairaskertomuksensa. Äitienpäivänä oli tullut tieto päässä olevasta syövästä, sitten perään tieto siitä, että oli levinnyt keuhkoihin. Ei voida leikata. Yhtään ei itkenyt, rauhallisesti selitti vain. Voi minua, kyllä minun kelpaa, tuskani eivät ole kuolemaksi!

Tällaisia me ihmiset olemme, toinen valittaa pikkujuttuja, toinen ei valita, vaikka on tosi kysymyksessä. Ja minäkin.

Mervi

lauantai 9. elokuuta 2014

Mitä tehdään, kun maito loppuu jääkaapista?

No, jos maitoa ei ole, mutta pitäisi olla - sitten lähdetään kauppaan. Niinpä.

Taisin jo mainitakin, että mieheni lähti puutarharetkelle Pietarsaareen, joten minun on pärjättävä viikonloppu yksin. Yleensä en käy ruokakaupassa koskaan, eikä nytkään olisi ollut välttämätöntä, mutta se maito.... Tilasin siis taksin, varasin puoli tuntia aikaa kierrellä rauhassa kaupassa. Taksikuski muuten ihmetteli tyyliäni:  istun pyörätuolissa ja työnnän jaloilla edessäni olevaa pikkukärryä. Hassun näköistä varmasti!

Kyllähän reissulle hintaa tuli: edestakainen taksimatka 60 euroa (noin 2,5 km yhteen suuntaan) ostokset vähän yli 20 euroa. Mutta onhan se kivaa olla itsellinen!? Ostelin herkkuja ja käsityölehden. Tuo kanttarelli-tuorejuusto on namnam.


Matkani olisi tavallisessa taksissa maksanut noin 15 euroa, mutta invataksi pyörätuoliavustettuna lisää hintaa toiset 15 euroa. Ja paluumatkasta toiset 30 euroa. Tämäkin oli vähän alaspäin pyöristetty hinta.

Mervi

perjantai 8. elokuuta 2014

Sähköpostilääkärissä

Lähetin sähköpostia leikkaavalle lääkärille, omalääkärilleni.

Kirjoitin näin:

Hei!  Haava on täysin kuiva ja kiinni. Ei vuotanut yhtään missään vaiheessa.

1) Voinko nukkua leikatulla, tyhjän lonkan kyljellä? Nimim. univaikeuksia vaikka millä mitalla
2) Miten "ohjeistan" terveyskeskuslääkäriä, jolta pyydän todistuksen kuljetuspalvelua ja henkilökohtaista avustajaa varten?

Luuletko, että tulen uuden proteesin kanssa
- kävelemään ilman keppejä
- kävelemään kepin/keppien kanssa
- kulkemaan pyörätuolissa?

Mervi Lamminen
Ja sain vastauksen. Lääkärini vastaa aina sähköposteihin.

Vastauksia:

1) Voit nukkua, jos tuntuu ok:lta.
2) Voit kertoa, että sinulta puuttuu tällä hetkellä koko lonkkanivel. Eiköhän se riitä.

Jos ajattelisin sinun liikkuvan tulevaisuudessa pyörätuolilla, niin eihän lonkkaa kannattaisi leikata lainkaan. Luulisin, että jos kaikki menee hyvin, niin yksi keppi riittää. Ilman keppiä kulkeminen tulee olemaan hankalaa puuttuvan lihasvoiman vuoksi. Toipumisaika tulee joka tapauksessa olemaan pitkä. Kahta keppiä täytyy käyttää 2-3 kk leikkauksen jälkeen.

-Mika
 Ihana Mika, kiitos!

ps. Eihän 2-3 kk ole aika eikä mikään kulkea kepeillä. Viimeksi kävelin vuoden verran kahdella kepillä. Tai no, nyt on oltava vielä varovaisempi. Mutta kaiken kestää, kun on toivoa paremmasta. Mervi

Viisi tuntia nukkumista on ennätys

Makaan tuttuun tapaan täällä infuusiopoliklinikan sängyssä saamassa antibioottia tiputuksena suoneen. Yö oli ennätyksellinen, nukuin reilut viisi tuntia. Ennen sairastumista olisin nukkunut kellon ympäri, jos ei mikään herättänyt.

Olin jo niin turhautunut nukkumattomuuden tuskaan, että päätin illalla dropata itseni kaikin mahdollisin keinoin. Otin Tramalia 1,5 annosta. Sivelin Voltaren-geeliä polviin ja olkapäihin. Stilnoct ja Atarax nukuttavina auttavat yleensä saamaan unen päästä kiinni, muttei enää. Otin nekin tietysti. Auttoiko nämä toimenpiteet vai se että oli kuulemma vähän vilpoisampaa? Paitsi, että minä ennemminkin palelen.

Olisin ehkä nukkunut kauemminkin, mutta heräsin mieheni touhuihin. Hän oli lähdössä lomareissulle. Puutarhapiiri tekee linja-automatkan Pietarsaareen. Käyvät tutustumassa puutarhoihin. Olen sunnuntaihin asti yksin. Pyykit jäi narulle, enkä saa postiakaan noudettua. Ehkä taksikuski auttaisi? Siis sen postin kanssa. Unen jatkaminen kävi mahdottomaksi, sillä vieroitusoireet alkoivat. Tramalin ottamisesta oli kulunut liikaa aikaa. Että tällainen aamu.

Ehkä joskus myöhemmin ihmettelen näitä lukiessani? Mervi

torstai 7. elokuuta 2014

Liika ON liikaa

Kävin tänä aamuna sovitusti  laboratoriossa. Iltapäivällä soittivat infuusiopoliklinikalta: vankoa oli taas liikaa. Piti siis perua illan käynti tiputuksessa. Aamulla menen uudelleen labraan ja sitten tiputukseen. Nyt oli jollain välähtänyt! Annosta pienennetään, itse asiassa se puolitetaan. Ehkä sopiva määrä löytyy ennen kuin kuusi viikkoa on kulunut, eikä antibioottia enää tarvita.

Toki olen iloinen, että minusta huolehditaan. Mervi

Pellavasydän alkaa hahmottua

Mieheni on koko kesän laittanut uuden talomme liikepuolta kuntoon. Lähinnä se on ollut maalaamista ja nyt onkin seinät siistit. Tiimarilta saamamme kalusteet alkavat myös olla kohillaan. Nämä ensimmäiset kuvat ovat käsityötarvikepuolelta - hyllytilaa meinaan on!










Hyllytilaa tulee myös varsinaiseen myymälätilaan. Seinustoille korkeat hyllyt, joihin tulee vielä valaistus yläreunaan ja keskelle tulee samanlainen keskilattiapöytä/hyllystö kuin tarvikehuoneessakin.




Kuten jo joskus alkuvaiheessa kerroin, saimme nämä kalusteet lopettaneesta Tiimarista maksamatta niistä mitään. Hirveä homma oli kyllä purkamisessa ja taas pystyttämisessä. Oma työvaiheensa oli myös niiden siistiminen. Mieheni tulikin kerran kotiin ja huokaisi jotenkin näin:" Se, joka näihin hyllyihin on teipillä kiinnittänyt hintalappuja ym, pitäisi asettaa edesvastuuseen. Niin kova homma on niiden poistamisessa!" Huomaa tuo ihanan ihanan jakkara viimeisessä kuvassa. Tässä vielä tarkemmin.




Pellavasydämen loppuvarasto on nyt lähestulkoon kaikki siirretty uuteen myymälään. Nyt vaan tarvitsisin jonkun apulaisen, joka tulisi kanssani laittamaan tavaroita paikoilleen. En haluaisi miestäni enää siihen hommaan pyytää. Sitä paitsi nytkin on vähän havaittavissa uudenlaista asennetta - näyttää siltä että helpostikin määräysvalta lipuu pois minun käsistäni...

Voi, miten odotankaan sitä aikaa, että pääsen suunnittelemaan näistä ihanista kankaista jotain uusia tuotteita. Nyt se ei onnistu, tai en siis uskalla riskeerata turvallisuuttani. Mutta kohta....!

Mervi

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Keskiviikkona

Eiliseen postaukseen viitaten vielä yhteenlasku. Kun kaikki kolme sairastamisen kattoa lasketaan yhteen - sairaalan maksukatto, lääkeomavastuu, taksimatkat - niin päädyn seuraavaan tulokseen. Minun pitää maksaa ensin vuodessa 1531 euroa ja sen jälkeen sairastamiseni on ilmaista.

Tänään oli kiva päivä. Eilen illalla jo mieheni kysyi, haluanko lähteä iltatorille ja "talolle" katsastuskierrokselle. Tottakai halusin. Odottelin siis koko päivän iltaa ja pääsyäni ulos. Noh, tosi rankkaahan se oli tuossa helteessä. Lähes viimeisillä voimillani pääsin kotiin ja suoraan petiin. Eikä se ole helppoa miehellekään, kun pitää raskas ja kankea pyörätuoli saada edestakaisin autoon ja pois ja lisäksi lykätä minua.

Tällaisessa sinivalkoisessa asussaa kelasin tänään. Sylissä kierrätyskassi, jonka on valmistanut Ellis.
Kuvan ottohetkellä olin jo jokseenkin väsynyt, mutta en nyt ehkä ihan noin tuskainen, kuin ilme antaisi olettaa!

Tässä olemme siis uuden talon pihalla ja takanani on kukkapenkki, johonka mieheni on jo ehtinyt ruusuja istuttaa.



Mervi

tiistai 5. elokuuta 2014

Ilmaista sairaanhoitoa?

Sairastaminen on kallista. Saatuani ensimmäisen maksun hoitopäivämaksuista olin kauhuissani pienen eläkkeeni riittävyydestä. Nyt niitä laskuja tulee joka paikasta, mutta olen huoleton. Vapaakortti auttaa asiaa.

Tyksin sivuilta hain tämän tiedon:

Asiakasmaksukatto
Asiakasmaksuista kalenterivuoden aikana aiheutuville kustannuksille on määrätty 679 euron maksukatto. Asiakkaiden on itse huolehdittava maksujen seurannasta. Vapaakortin saamiseksi on esitettävä maksetut asiakasmaksut muista hoitolaitoksista. Asiakkaan tehtävänä on säilyttää alkuperäiset laskut ja maksukuitit. Maksukattoa laskettaessa otetaan huomioon perheen alle 18-vuotiaiden lasten maksut. Maksukaton täyttymisen jälkeen 18 vuotta täyttäneeltä potilaalta peritään lyhytaikaisesta laitoshoidosta 16,10 euroa hoitopäivältä.

Minulla tämä maksukatto tuli aika nopeasti täyteen. Eikä sitä tarvinnut itse hakea, vaan kortti lähetettiin minulle automaattisesti. Ihan tuon ohjeen mukaisesti katon jälkeen minulta on peritty puolet hoitopäivämaksusta eli 16,10 euroa. Tuleehan siitäkin maksettavaa, koko kuukausi 483 euroa! Oli se onni, että älysin ajoissa pyytää päästä kotiin, säästyn tuoltakin maksulta. Itseasiassa tästä kotoa käsin haettavasta antibioottihoidosta joutuisi maksamaan sarjahoitomaksun, joka on 8 euroa/kerta, mutta sitäkään en nyt joudu maksamaan, koska minulla on vapaakortti. En maksa myöskään poliklinikkakäynneistä ym.

Lääkkeiden maksukatosta taas löytyy Kelan sivuilta tämä tieto:

Vuotuinen omavastuuosuus (lääkekatto) ja sen täyttyminen

Maksat itse aina osan lääkekuluistasi ns. omavastuuosuutena. Jos saman kalenterivuoden aikana korvatuista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista maksamasi omavastuuosuudet ylittävät 610 euroa kalenterivuodessa, sinulla on oikeus lisäkorvaukseen. Vuotuisen omavastuuosuuden täytyttyä maksat jokaisesta korvattavasta lääkkeestäsi 1,50 euroa.
Tämä katto minulta täyttyy harvoin, viime vuonna kylläkin sain joulukuun lääkkeet "ilmaiseksi". Tänä vuonna katto täyttyy paljon aikaisemmin, sillä käytössä on huikea määrä lääkettä ja yksi erityisen kallis lääke. Nyt vielä maksan täyden hinnan.

Taksimatkoihin taas pätee tällainen sääntö:



Vuotuinen maksukatto

Jos itselle maksettavaksi jäävät matkakustannukset kalenterivuoden aikana ylittävät vuotuisen omavastuuosuuden (242,25 €), Kela korvaa ylittävän osan kokonaan. Kun maksukatto on täynnä, Kela lähettää automaattisesti nk. vuosiomavastuukortin ilmoituksena maksukaton täyttymisestä. Myös alle omavastuuosuuden jäävät matkat kerryttävät vuotuista maksukattoa. 

 Tämä katto on jo täyttynyt, mutta  vielä en ole vapaakorttia saanut, joten joudun joka päivä maksamaan omavastuuosuuden x 4 eli 57 euroa päivässä, mikä tekee viikossa 399 euroa! Toki Kela palauttaa ylimäärääiset maksetut omavastuudet.

Sairastaminen on kallista lystiä, mutta onneksi ovat nämä maksukatot. Koht'sillään minäkin sairastan ihan ilmaiseksi!

Mervi








maanantai 4. elokuuta 2014

Vaarallinen Vankomysiini




Kuten aikaisemmin kerroinkin, minulle tiputettava antibiootti on vaarallista myrkkyä. Sen pitoisuutta kehossa pitää tarkkailla säännöllisesti. Kaksi kertaa viikossa - maanantaina ja torstaina - käyn tätä varten laboratoriossa.

Haittavaikutuksia liian suuresta annostuksesta on mm. huimaus, tinnitus, heitehuimaus, tilapäinen tai pysyvä kuulonmenetys. Kuuroutta mahdollisesti edeltävää tinnitusta on pidettävä merkkinä siitä, että hoito on keskeytettävä.



Aamupäivällä huomasin korvieni soivan = tinnitus. Tuli heti mieleen, että jaahas, nytkö olen liian myrkyllinen. Sen enempää en asiaan kiinnittänyt huomiota. Iltapäivällä soitettiin infuusiopoliklinikalta, että tämänaamuinen laboratoriotulos oli saapunut ja minulla todellakin oli liikaa vankoa elimistössä.

Tänään en siis illalla menekään tiputukseen, enkä aamullakaan. Huomenna otetaan uusi koe. Kyllä ne hyvin hoitaa ja huolehtii!

Mervi

Ei niinkään miehekästä

Ollessani sairaalassa vuonna 2012 virkkasin itselleni kännykkäpussin. Normaalielämään se ei koskaan oikein istunut, joten heitin sen roskiin. Olin enemmän kuin vähän ihmeissäni, kun näin sen yhtenä päivänä kuitenkin käytössä.



Olen vakuutellut miehelleni, että aina pitää olla kännykkä mukana. Tässä oli hänen vastauksensa huutooni. Sen sijaan ei ole mitenkään epämiehekästä, että mies häärii keittiössä ja laittaa vaimolleen ruokaa.


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Miten Jumalan saa nauramaan?

Sairaalassa luin jostain naistenlehden haastattelusta tämän oivalluksen. 

Miten Jumalan saa nauramaan?
Esitä hänelle omat suunnitelmasi.

Sairaala on oikein mainio paikka käydä henkilökohtaisia keskusteluja. Sermi välissä, ettet näe toista. Ajatus, että emme tämän jälkeen todennäköisesti kohtaa, antaa rohkeutta puhua aroistakin asioista vieraalle ihmiselle. Kysyin vieruskaveriltani, millainen maailmankatsomus tai filosofia hänellä on elämän kolhujen kohdalla. Olimmehan kumpikin joutuneet tahtomattamme kärsimään.

Vieruskaveri sanoi uskovansa, että kaikella on tarkoituksensa. Jatkoin tietysti kysymällä, minkä hän näkee oman sairastumisensa tarkoitukseksi. "Että pysähtyisin", hän jatkoi.

Minäkin uskon johdatukseen. 
"Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen". 
Luulenpa, että silloinkin, kun en ole rukoillut.

Onkohan se itsesuojeluvaistoa, kun uskoo sairaudellakin olevan jokin tarkoitus? Helpompi ainakin kestää. Joskus menen ajatuksissani niin pitkälle, että läheisten pitää toppuutella. "En usko, että noin järeitä aseita tarvitsisi käyttää", he saattavat arvella. Noh, jos tällä joku pysäyttämisen tarkoitus on ollut, niin kovinpa olen ollut kovapäinen, kun en vähemmällä ole uskonut. Liian usein olen kuitenkin todennut, että omat suunnitelmat ovat saaneet Jumalan nauramaan. Hänellä on ehkä ollut ihan muuta mielessään. Minun suunnitelmani eivät ole toteutuneet, vaikka härkäpäinen olenkin ollut.

UUSIA SUUNNITELMIA
Nyt olen kuitenkin saanut iloa ja voimaa uusista tulevaisuudensuunnitelmista.
Tällä hetkellä minulle on määrätty elokuun ajan antibioottitiputukset kaksi kertaa päivässä, joten siihen ei muuta ohjelmaa voi suunnitella - juurikaan.

Näillä apuvälineillä pysyn päiväjärjestyksessä. Miten otetaan lääkkeet ja vielä erikseen Tramalin ajoitus sekä hieno taulukko, josta löytyy taksin saapuminen ja se onko taksi jo tilattu sekä laboratorioajat.


Näillä siis mennään elokuu loppuun. Syyskuuksi ei ole määrätty mitään. Olen tässä vaiheessa päättänyt
AVATA PELLASYDÄMEN OVET syyskuun alussa. Lokakuun ensimmäinen päivä minulle on varattu käynti Tyksissä. Tapaan myös omalääkärini, leikkaavan lääkärin. Tuolloin sitten varmaan suunnitellaan varsinainen lonkkaleikkaus, jossa laitetaan uusi, hieno ja kallis custom made - proteesi paikoilleen.

Leikkauksessa tietysti menee oma aikansa ja toipuminen siihen päälle. Se vie useita kuukausia. Mutta. Apuna minulla on Pirkko ja JOS silloin jo asuisimme uudessa asunnossa - eli samassa, missä liiketilakin on - voisin kotoa käsin ehkä pyörittää kauppaa.

Nämä ovat tässä vaiheessa sellaisia ehkä-suunnitelmia. Toki alustavia valmisteluja pitää tehdä, hankkia tavaraa jne. Olisi kiva kuitenkin jo syksyllä päästä pitämään kursseja ja ideoimaan asiakkaiden kanssa uusia joululahjoja ym.

Eteenpäin elävän mieli!
Mervi

lauantai 2. elokuuta 2014

Valittaa ei saa

Tää on nyt pakko saada pois mielenpäältä. Vaikka siis valittaa ei saisikaan.

Minulla on täysin julkinen facebook-sivu yrittäjänä olemisen ajoilta. En kirjoittele sinne mitään, mitä ei kuka tahansa saisi lukea. Seuraajiini on ilmestynyt henkilö, jonka kyllä ulkonäöltä tunnen, muttei sen enempää. Tänään hän kommentoi tekstiäni.

Kirjoitin näin:
Et ku nim pali palella saa! Kävin saamassa aamu-antibiootit ensiavussa ja siellä oli hyvä ilmastointi päällä - suoraan mun petiin tietysti. Ei millään meinaa lämmetä tää kroppa. Mä meen täkin alle...

Ja sain tällaisen kommentin tuolta "ystävältä":

Milloin aiot lopettaa tuon vali valin ja olla kiitollinen et oot elossa. Harvinaisen sisukasta tuo sairaalan henkilökunta kun jaksaa kerta toisen jälkeen kuunnella.

Mitä tänään opin? Ei saa valittaa, vaikka elämässä olisi pieniä tai isoja murheita!

Aamuisesta reissusta meinasi tulla isompikin poru, mutta onneksi ei kuitenkaan. Kuten olen kertonutkin, meillä on monta porrasta ulko-ovella. Niiden päälle on asetettu apuvälinelainaamosta lainassa olevat luiskat, jotka toimivat sinällään mainiosti. Ne vaan täytyy laskea pikkuisen, että ovi menee kiinni ja taas nostaa, kun tarvitaan.

Tänään unohdin sanoa uudelle taksikuskille tästä toimenpiteestä. Hän lähti viemään minua takaperin alas, mutta pyörätuoli tietysti jämähti, kun luiskat ei ollu oikein asennettu. Kuski vaan veti minut siitä pois ja mitä silloin tapahtui? Ulko-ovi lähti saranoiltaan ja putos! Onneksi se pysähtyi vastapäiseen ovenkarmiin ja onneksi vasta sen verran myöhemmin, etten jäänyt itse alle. Olisi ollut toisenlainen vointi, kun perille ensiapuun pääsin. Elämä koostuu niin pienistä asioista ja joskus ne voivat olla kohtalokkaita.

Olen niin onnellinen, että olen elossa!

Mervi

perjantai 1. elokuuta 2014

Vaarallista myrkkyä suoneen

Maaliskuisella sairaalareissulla sain erilaista antibioottia kuin nyt. Silloin tiputus tapahtui 4 kertaa päivässä, nyt vain 2 kertaa. Lisäksi saan kahta erilaista antibioottia tabletteina (toinen niistä niin harvinainen, ettei kummastakaan apteekista löytynyt) ja tyhjässä lonkkanivelkapselissa on lisäksi antibioottipallo, spacer.

Nyt on käytössä Vankomysiini -niminen antibiootti. Näin Wikipedia kertoo siitä.

Toiminta

Vankomysiinin toimintamekanismi on bakteerin soluseinän muodostumisen estäminen. Bakteerit eivät yleensä kehitä resistenssiä vankomysiinille. Lääke tehoaa pääasiassa grampositiivisiin bakteereihin. Vankomysiini täytyy annostella suoneen, koska se ei imeydy suolistosta ja aiheuttaa ärsytystä lihakseen pistettäessä.[1]

Käyttö

Vankomysiinillä on paljon haittavaikutuksia, joten sitä käytetään lähinnä "viimeisen linjan lääkkeenä" vaarallisissa bakteeri-infektioissa. Yleisesti ottaen vankomysiinillä on kaksi käyttöaihetta. Sillä hoidetaan infektioita, joiden aiheuttaja on muille antibiooteille resistentti stafylokokki, kuten MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) tai MRSE (multiresistentti Staphylococcus epidermis). Vankomysiiniä käytetään suun kautta otettuna myös Clostridium difficile-superinfektion hoitoon, jos muut lääkkeet eivät tehoa.[1]

Haittavaikutukset

Vankomysiini on varsin myrkyllinen lääke, jolla on useita haittavaikutuksia. Tavallisia (yli 1 prosentti potilaista) haittavaikutuksia ovat suoneen annosteltaessa paikallinen kipu, tromboflebiitti ja allergiset reaktiot, jotka voivat ilmetä nokkosihottumana, punoituksena, hengenahdistuksena (hengityksen vaikeutuminen) tai kutinana. Harvinaisia (0,1–1 prosenttia) sivuvaikutuksia ovat kuulon alenema ja munuaisvauriot. Erittäin harvinaisia (alle 0,1 prosenttia) haittoja ovat muun muassa kuume, huimaus, tinnitus, pahoinvointi, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (kuoliosta johtuva kudoksen irtoaminen), anafylaksia (äkillinen ja vakava allerginen reaktio), trombosytopenia (verihiutaleniukkuus), neutropenia ja eosinofilia.[2]
Koska lääkkeen liiallisella käytöllä on vaarana aiheuttaa kuulonalenema, sen pitoisuutta elimistössä pitää tarkkailla säännöllisesti. Kaksi kertaa viikossa otetaan laboratoriokokeet, joissa Vanko-pitoisuus mitataan. Tarvittaessa liuoksen pitoisuus pienennetään.

Olen nyt käynyt kaksi kertaa kotoa käsin saamassa tiputuksen. Aamulla käyn klo 8.30 Infuusiopoliklinikalla ja illalla klo 20.30 ensiavussa. Poliklinikalla tarvitsen kirjan ajankuluksi, mutta ensiavussa saattaa olla ohjelmaa ihan "talon puolesta". Siellä kuulee ja näkee monenlaista.

En ollut ennen nähnytkään käytössä tällaista mittalaitetta tiputuksen säätämiseksi. 

Oikeassa nurkassa



Siihen syötetään tiputettava nestemäärä/tunti ja kone laskee ja määrittää tiputusnopeuden.

Tippa ( eli gutta ) on terveydenhuollon yksikkö, jota käytetään erityisesti tiputusnopeuksien laskennassa. Tässä tipalla tarkoitetaan siis lähinnä tiputuslaitteesta tulevia tippoja, jotka ovat melko tasakokoisia. Usein myös esimerkiksi silmä- ja korvatipoissa on sama määrä nestettä.
Yhteen millilitraan mahtuu 20 tippaa.
Toistaiseksi ainakin taksikyyti on sujunut mallikkaasti. Teen siis neljä taksimatkaa päivässä inva-taksilla, jossa pyörätuoli nostetaan hissillä suoraan autoon. Taksi hakee kotoa sisältä ja vie perille tiputuspaikkaan. Hänen huolenaan on kodin jokseenkin jyrkät luiskat.

Mervi

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain


"Käymme yhdessä ain
Käymme aina rinnakkain
Vaikka esteitä on
Joskus tiellä kohtalon
Voimme kaikki ne voittaa
Kun kuljemme vain
Tiemme yhdessä näin rinnakkain."

Vielä ehkä muutama katsaus sairaalamaailmaan, vaikka olenkin jo kotiutunut. Mieheni kävi jälleen joka päivä minua katsomassa. Oli pakko ottaa kuva meistä, niin erilaisista.



Toinen ei ole ollut auringossa

Vuonna 1978 kun meidät vihittiin ja lupasimme kulkea yhteistä taivalta, kunnes kuolema meidät erottaa, emme tietenkään voineet ymmärtää, mitä kaikkea tuo lupaus tulisi tarkoittamaan. Olen oppinut näkemään, miten tyystin erilaisia olemme - vaikka paljossa samanlaisiakin - ja miten juuri tuo erilaisuus on kantanut tähän päivään asti. Toisen itseni kaltaisen kanssa en takuuvarmasti olisi pärjännyt.

Mieheni on seissyt rinnallani myötä- ja vastamäessä. Nykyään kulkeminen ei kuitenkaan tapahdu rinnakkain, vaan peräkkäin: hän lykkää minua pyörätuolissa. Vähän se tuossa rappusten päälle laitetussa luiskassa työntäessään ylämäkeä huokailee, että voisin kuulemma itsekin vähän avustaa... 

Olen ymmärtänyt, ettei tämä kevät ja kesä ole ollut miehellenikään kovin helppoa. Tiedän, että kärsin mieluummin itse, kuin että katsoisin sivusta toisen tuskaa. Varsinkin, jos ei voi olla avuksi. Tänään on helppo hymyillä. Ihana olla kotona, nukkua omassa sängyssä. Kävin jo kahteen kertaan kokeilemassa, muttei tullut uni. Ihme juttu, kaksi viikkoa lähes nukkumatta. Mutta annas olla, kun alkaa työ, varmaan väsyttää...

Mervi